Ley de Patentes (Ley N° 1967/550 de 15 de diciembre de 1967, modificada al Ley N° 2010/392 de 14 de mayo de 2010), Finlandia

Patenttilaki 15.12.1967/550

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU

Yleiset säännökset

1 § (30.6.2000/650)

Joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää

teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin

keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin

tässä laissa säädetään. (18.11.2005/896)

Keksinnöksi ei katsota pelkästään:

1) löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää;

2) taiteellista luomusta;

3) suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää, älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten

taikka tietokoneohjelmaa; eikä

4) tietojen esittämistä.

Keksinnöksi ei katsota kirurgista tai terapeuttista käsittelyä tai diagnoosia tarkoittavaa

menetelmää, joka kohdistetaan ihmisiin tai eläimiin. Edellä sanottu ei kuitenkaan estä patentin

myöntämistä tuotteeseen, aineet ja seokset mukaan lukien, joka on tarkoitettu käytettäväksi

jossakin edellä mainituista menetelmistä.

Patenttia ei myönnetä kasvilajikkeisiin tai eläinrotuihin. Keksinnöt, joiden kohteena ovat

kasvit tai eläimet, voidaan kuitenkin patentoida, jos keksinnön tekninen toteutettavuus ei

rajoitu yhteen kasvilajikkeeseen tai eläinrotuun. Tässä laissa tarkoitettu kasvilajikkeen käsite

määritellään yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o

2100/94 5 artiklassa.

Patenttia ei myönnetä olennaisesti biologiseen menetelmään kasvien tai eläinten

jalostamiseksi. Kasvien tai eläinten jalostusmenetelmä katsotaan tässä laissa olennaisesti

biologiseksi, jos se perustuu kokonaisuudessaan luonnollisiin ilmiöihin, kuten risteytykseen

tai valintaan. Edellä sanottu ei rajoita sellaisten keksintöjen patentoitavuutta, joiden kohteena

on mikrobiologinen menetelmä tai muut tekniset menetelmät tai näillä menetelmillä

aikaansaatu tuote. Mikrobiologisella menetelmällä tarkoitetaan tässä laissa menetelmää, jossa

käytetään mikrobiologista materiaalia tai jonka kohteena on mikrobiologinen materiaali tai

jolla tuotetaan mikrobiologista materiaalia.

Patentti voidaan myöntää keksintöön silloinkin, kun sen kohteena on biologisesta

materiaalista koostuva tai biologista materiaalia sisältävä tuote tai menetelmä, jonka avulla

voidaan valmistaa, muokata tai käyttää biologista materiaalia. Luonnollisesta ympäristöstään

eristetty tai teknisen menetelmän avulla tuotettu biologinen materiaali voi olla keksinnön

kohteena, vaikka sitä esiintyisi luonnossa. Biologisella materiaalilla tarkoitetaan tässä laissa

materiaalia, joka sisältää geneettistä tietoa ja pystyy itse lisääntymään tai jota voidaan lisätä

biologisessa järjestelmässä.

1 a § (30.6.2000/650)

Muodostumisensa ja kehityksensä eri vaiheissa oleva ihmiskeho sekä pelkästään sen

ainesosaa, geenin sekvenssi tai osasekvenssi mukaan lukien, koskeva löytö eivät voi olla

patentoitavissa olevia keksintöjä.

Ihmiskehosta eristetty tai muuten teknisellä menetelmällä valmistettu ainesosa, yksittäisen

geenin sekvenssi tai osasekvenssi mukaan lukien, voi sen estämättä mitä 1 momentissa

säädetään, muodostaa patentoitavissa olevan keksinnön, jos patentoitavuuden edellytykset

muutoin täyttyvät, vaikka tällaisen ainesosan rakenne olisi samanlainen kuin luonnollisen

ainesosan rakenne.

1 b § (30.6.2000/650)

Patenttia ei myönnetä keksintöön, jonka kaupallinen hyödyntäminen on yleisen järjestyksen

tai hyvien tapojen vastaista.

Keksinnön kaupallista hyödyntämistä ei voida pitää yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen

vastaisena pelkästään sillä perusteella, että se on kielletty laissa tai asetuksessa.

Sovellettaessa 1 momenttia erityisesti seuraavat keksinnöt eivät ole patentoitavissa:

1) ihmisen kloonaamismenetelmät;

2) menetelmät, joilla muutetaan ihmisen sukusolujen geneettistä identiteettiä;

3) ihmisalkioiden käyttö teollisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin; ja

4) menetelmät, joilla muutetaan eläinten geneettistä identiteettiä ja jotka todennäköisesti

aiheuttavat eläimille kärsimyksiä ilman, että niistä on huomattavaa lääketieteellistä hyötyä

ihmiselle tai eläimelle, sekä tällaisilla menetelmillä tuotetut eläimet.

2 § (6.6.1980/407)

Patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut

tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä.

(18.11.2005/896)

Tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän

välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla. Myös ennen patenttihakemuksen

tekemispäivää tässä maassa tehdyn patenttihakemuksen sisältö katsotaan tunnetuksi, jos

mainittu hakemus 22 §:n säännösten mukaisesti tulee julkiseksi. Samoin ennen

patenttihakemuksen tekemispäivää tässä maassa tehdyn hyödyllisyysmallihakemuksen sisältö

katsotaan tunnetuksi, jos mainittu hakemus hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain

(800/1991) 18 §:n mukaisesti tulee julkiseksi. Edellä 1 momentissa olevaa säännöstä, jonka

mukaan keksinnön tulee olennaisesti erota siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen

patenttihakemuksen tekemispäivää, ei sovelleta tällaisen patentti­ tai

hyödyllisyysmallihakemuksen sisällön suhteen. (18.11.2005/896)

Jäljempänä 3 luvussa tarkoitetulla hakemuksella on 2 momenttia sovellettaessa eräissä

tapauksissa sama oikeusvaikutus kuin tässä maassa tehdyllä patenttihakemuksella sen mukaan

kuin 29 ja 38 §:ssä säädetään.

Edellä 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei estä

myöntämästä patenttia tunnettuun, 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa menetelmässä

käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu jossakin

tällaisessa menetelmässä.

Edellä 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei myöskään

estä myöntämästä patenttia tunnettuun, tietyssä 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa

menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole

tunnettu tässä tietyssä menetelmässä. (18.11.2005/896)

Patentti voidaan myöntää, vaikka keksintö on kuuden kuukauden kuluessa ennen

patenttihakemuksen tekemistä tullut julkiseksi:

1) sellaisen ilmeisen väärinkäytöksen johdosta, joka on kohdistunut hakijaan tai siihen, jolta

tämä johtaa oikeutensa; tai

2) sen johdosta, että hakija tai se, jolta tämä johtaa oikeutensa, on pannut keksinnön näytteille

sellaisessa virallisessa tai virallisesti tunnustetussa kansainvälisessä näyttelyssä, jota

tarkoitetaan Pariisissa 22 päivänä marraskuuta 1928 tehdyssä kansainvälisiä näyttelyjä

koskevassa sopimuksessa (SopS 36/37).

3 § (6.6.1980/407)

Patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää jäljempänä säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu

kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä:

1) valmistamalla, tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentoitua tuotetta tahi

tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten;

2) käyttämällä patentoitua menetelmää tahi, jos hän tietää tai jos olosuhteiden perusteella on

ilmeistä, ettei menetelmää saa käyttää ilman patentinhaltijan lupaa, tarjoamalla tällaista

menetelmää käytettäväksi tässä maassa; eikä

3) tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentilla suojatulla menetelmällä

valmistettua tuotetta tahi tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä

sanottua tarkoitusta varten.

Yksinoikeus sisältää myös sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää

hyväksi keksintöä tarjoamalla tai toimittamalla jollekin, jolla ei ole oikeutta keksinnön

hyväksikäyttöön, sellaista välinettä keksinnön käyttämiseksi tässä maassa, joka liittyy

johonkin olennaiseen keksinnössä, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, tietää tai

olosuhteiden perusteella on ilmeistä, että väline soveltuu ja on tarkoitettu keksinnön

käyttämiseen. Jos väline on yleisesti kaupan oleva tavara, sovelletaan mitä edellä on säädetty

vain, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, pyrkii vaikuttamaan vastaanottajaan, jotta tämä

ryhtyisi 1 momentissa tarkoitettuun tekoon. Sovellettaessa tämän momentin säännöksiä ei

keksinnön hyväksikäyttöön oikeutettuna pidetä sitä, joka käyttää keksintöä hyväksi 3

momentin 1, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Yksinoikeus ei käsitä:

1) hyväksikäyttöä, joka ei tapahdu ammattimaisesti;

2) sellaisen patentilla suojatun tuotteen hyväksikäyttöä, joka Euroopan talousalueella on

saatettu vaihdantaan patentinhaltijan toimesta tai tämän suostumuksella;

3) keksinnön käyttöä kokeissa, jotka koskevat itse keksintöä;

4) lääkevalmisteen myyntilupahakemusta varten tarvittavia tutkimuksia, kokeita tai käytännön

vaatimuksista aiheutuvia toimia, jotka koskevat kyseiseen lääkevalmisteeseen kohdistuvaa

keksintöä; eikä

5) lääkeaineen valmistusta apteekissa lääkärin määräyksen mukaisesti yksittäistapauksissa tai

toimenpiteitä täten valmistetuilla lääkeaineilla.

(21.4.2006/295)

3 a § (30.6.2000/650)

Patentin antama suoja biologiselle materiaalille, jolla on keksinnön seurauksena tiettyjä

piirteitä, käsittää kaiken sellaisen monistamalla tai lisäämällä tästä biologisesta materiaalista

saadun samassa tai erikoistuneessa muodossa olevan biologisen materiaalin, jolla on nämä

samat piirteet.

Patentin antama suoja menetelmälle, jonka avulla tuotetaan biologista materiaalia, jolla on

keksinnön seurauksena tiettyjä piirteitä, käsittää tällä menetelmällä välittömästi saadun

biologisen materiaalin ja kaiken muun sellaisen biologisen materiaalin, joka on saatu

menetelmällä välittömästi saadusta biologisesta materiaalista monistamalla tai lisäämällä

samassa tai erikoistuneessa muodossa ja jolla on nämä samat piirteet.

Patentin antama suoja geneettistä tietoa sisältävälle tai siitä koostuvalle tuotteelle käsittää

kaiken materiaalin, johon tuote on yhdistetty ja johon geneettinen tieto sisältyy ja jossa se

toimii, jollei 1 a §:n 1 momentista muuta johdu.

Edellä tarkoitettu suoja ei käsitä biologista materiaalia, joka on saatu monistamalla tai

lisäämällä biologista materiaalia, jonka patentin haltija on saattanut Euroopan talousalueella

markkinoille tai joka on saatettu markkinoille hänen suostumuksellaan, jos monistaminen tai

lisääminen väistämättä aiheutuu käytöstä, jota varten biologinen materiaali on saatettu

markkinoille, edellyttäen, että saatua materiaalia ei myöhemmin käytetä muuhun

monistamiseen tai lisäämiseen.

3 b § (30.6.2000/650)

Poiketen siitä, mitä 3 a §:n 1–3 momentissa säädetään, patentinhaltijan suorittama tai hänen

suostumuksellaan tapahtuva kasvien lisäysaineiston myynti tai muu pitäminen kaupan

maanviljelijälle maatalouskäyttöön merkitsee sitä, että viljelijä saa käyttää sadosta saamaansa

tuotetta monistamiseen tai lisäämiseen omalla tilallaan, jolloin tämän poikkeuksen laajuus ja

sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat samat kuin mitä yhteisön

kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 14 artiklassa

määrätään.

Poiketen siitä, mitä 3 a §:n 1–3 momentissa säädetään, patentinhaltijan suorittama tai hänen

suostumuksellaan tapahtuva jalostuskarjan tai muu eläinten lisäysaineiston myynti tai muu

pitäminen kaupan maanviljelijälle merkitsee sitä, että maanviljelijä saa käyttää suojattua

karjaa maatalouden tarkoituksiin. Tähän lupaan sisältyy eläimen tai eläinten lisäysaineiston

saattaminen maatalouskäyttöön, mutta ei kaupallisen lisäämistoiminnan puitteissa tai sen

tarkoituksiin tapahtuva myynti.

Tarkempia säännöksiä 2 momentissa tarkoitettujen poikkeusten sisällöstä ja

täytäntöönpanosta voidaan tarvittaessa antaa valtioneuvoston asetuksella.

4 §

Joka patenttihakemuksen tekemishetkellä tässä maassa käytti ammattimaisesti hyväksi

hakemuksessa tarkoitettua keksintöä, saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä

pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen, jollei hyväksikäyttö sisältänyt ilmeistä

väärinkäyttöä patentinhakijaa tai sitä kohtaan, jolta tämä johtaa oikeutensa. Samanlainen

hyväksikäyttöoikeus on vastaavilla edellytyksillä myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin

toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa.

Ensimmäisessä momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan liikkeen mukana,

jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö oli tarkoitettu tapahtuvaksi.

5 §

Patentin estämättä keksintöä voidaan käyttää hyväksi ulkomaisessa aluksessa, ilma­aluksessa

tai muussa kulkuneuvossa niiden tarpeisiin, kun sellainen kulkuneuvo tilapäisesti,

säännöllisessä liikenteessä tai muutoin tulee Suomeen.

Asetuksella voidaan säätää, että ilma­aluksen varaosia ja tarvikkeita voidaan patentin

estämättä tuoda maahan ja käyttää täällä ulkomaisen ilma­aluksen korjaamiseen, mikäli

ulkomaisen aluksen kotimaassa myönnetään vastaavat edut suomalaiselle ilma­alukselle.

6 § (6.6.1980/407)

Patenttihakemus, jonka tarkoittama keksintö on patenttihakemuksen tekemispäivää edeltävän

kahdentoista kuukauden aikana esitetty Suomessa myönnettävää patenttia tai

hyödyllisyysmallioikeutta koskevassa hakemuksessa taikka teollisoikeuden suojelemista

koskevaan Pariisin yleissopimukseen (SopS 36/1970 ja SopS 43/1975) taikka Maailman

kauppajärjestön perustamissopimukseen (SopS 5/1995) liittyneessä toisessa valtiossa tai

toisella alueella tehdyssä patenttia, keksijäntodistusta tai hyödyllisyysmallisuojaa koskevassa

hakemuksessa, on katsottava 2 §:n 1, 2, 4 ja 5 momenttia sekä 4 §:ää sovellettaessa tehdyksi

samanaikaisesti aikaisemman hakemuksen kanssa, jos hakija sitä pyytää. Tällainen etuoikeus

voidaan saada myös sellaisesta aikaisemmasta suojahakemuksesta, joka ei tarkoita edellä

mainittuihin sopimuksiin liittynyttä valtiota tai aluetta, jos siellä, missä aikaisempi hakemus

on tehty, myönnetään suomalaisesta hakemuksesta vastaava etuoikeus ja jos siellä voimassa

oleva lainsäädäntö on pääosin yhdenmukainen edellä mainittujen sopimusten kanssa.

(18.11.2005/896)

Asetuksella säädetään tai asetuksen nojalla annettavalla patenttiviranomaisen päätöksellä

määrätään, miten etuoikeutta koskeva pyyntö on esitettävä ja mitkä asiakirjat on annettava

pyynnön tueksi. Ellei edellä tarkoitettuja säännöksiä tai määräyksiä noudateta, ei etuoikeutta

voida saada.

2 LUKU

Patenttihakemuksen käsittely ja väitemenettely (21.3.1997/243)

7 § (6.6.1980/407)

Patenttiviranomaisella tarkoitetaan tässä laissa Suomen patenttiviranomaista, jollei toisin ole

säädetty. Suomen patenttiviranomaisena on patentti­ ja rekisterihallitus sen mukaan kuin siitä

erikseen säädetään.

8 § (6.6.1980/407)

Patenttihakemus tehdään kirjallisesti patenttiviranomaiselle taikka 3 luvussa tarkoitetussa

tapauksessa toisen maan patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle.

Hakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti

ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Se, että keksintö tarkoittaa

kemiallista yhdistettä, ei edellytä tietyn käytön ilmoittamista patenttivaatimuksessa.

Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Keksintö, joka koskee biologista materiaalia tai jota toteutettaessa käytetään biologista

materiaalia, katsotaan 8 a §:ssä mainituissa tapauksissa riittävän selvästi esitetyksi vain, jos

lisäksi on täytetty tuossa pykälässä mainitut ehdot. (30.6.2000/650)

Hakemuksessa tulee lisäksi olla selityksen ja patenttivaatimusten tiivistelmä. Tiivistelmä on

tarkoitettu vain tekniikan tietolähteeksi eikä sille ole annettava muuta merkitystä.

Hakemuksessa on ilmoitettava keksijän nimi. Jos patenttia hakee muu kuin keksijä, hakijan on

selvitettävä oikeutensa keksintöön.

Keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset on laadittava suomeksi tai ruotsiksi

voimassa olevan kielilainsäädännön säännösten mukaan. Milloin patenttivaatimukset ja

tiivistelmä on laadittu vain toisella kotimaisella kielellä, patenttiviranomaisen on

huolehdittava patenttivaatimusten ja tiivistelmän kääntämisestä toiselle näistä kielistä ennen

kuin hakemus 22 §:n 2 momentin mukaan tulee julkiseksi. Hakijan on suoritettava vahvistettu

käännösmaksu. Jos hakija on ulkomaalainen, keksinnön selitys on laadittava suomeksi sekä

patenttivaatimukset ja tiivistelmä suomeksi ja ruotsiksi. Jokaisella on kuitenkin oikeus laatia

keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset sekä suomeksi että ruotsiksi.

Hakijan on suoritettava vahvistettu hakemusmaksu. Hakemuksesta on myös suoritettava

vahvistettu vuosimaksu jokaiselta ennen hakemuksen lopullista ratkaisemista alkaneelta

maksuvuodelta. (10.5.1985/387)

Maksuvuosi lasketaan ensimmäisen kerran siitä päivästä, jolloin hakemus on tehty tai

katsottava tehdyksi, ja tämän jälkeen vastaavasta kalenteripäivästä. (10.5.1985/387)

8 a § (30.6.2000/650)

Jos keksintö koskee biologista materiaalia tai keksintöä toteutettaessa on käytettävä biologista

materiaalia, jota ei ole yleisesti saatavissa ja jota ei voida esittää hakemusasiakirjoissa siten,

että ammattimies niiden perusteella voi käyttää keksintöä, näyte biologisesta materiaalista on

talletettava viimeistään hakemuksen tekemispäivänä. Biologisen materiaalin on tämän jälkeen

oltava jatkuvasti talletettuna siten, että se, joka tämän lain mukaan on oikeutettu saamaan

näytteen talletuksesta, voi saada sen Suomessa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, mihin

talletukset voidaan tehdä.

Jos talletettu biologinen materiaali menettää elinvoimaisuutensa tai siitä ei muusta syystä

voida saada näytettä, voidaan se korvata saman biologisen materiaalin uudella talletuksella

siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään. Jos näin on menetelty, katsotaan uusi

talletus tehdyksi aikaisemman talletuksen tekemispäivänä.

8 b § (18.11.2005/896)

Patenttiviranomainen antaa tekemispäivän patenttihakemukselle, jos:

1) hakemuksesta ilmenee, että se on patenttihakemus;

2) hakemuksessa on tiedot hakijasta tai viranomainen voi tavoittaa hänet; ja

3) hakemuksen yhteydessä annetut asiakirjat sisältävät sellaista, mikä on katsottava

selitykseksi tai piirustukseksi, tai hakemuksessa on viittaus aikaisemmin tehtyyn patentti­ tai

hyödyllisyysmallihakemukseen ja hakija on antanut tiedot patentti­ tai

hyödyllisyysmallihakemuksen tekemispäivästä, hakemusnumerosta sekä

patenttiviranomaisesta, jolle hakemus on tehty.

Jos hakija ei ole noudattanut 1 momentin säännöksiä tekemispäivän saamiseksi, annetaan

hakijalle kehotus korjata puutteet patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos hakija ei

ole korjannut puutteita määräajassa tai hakijaa ei ole voitu tavoittaa kahden kuukauden

kuluessa hakemuksen saapumispäivästä, ei hakemusta katsota tehdyksi.

Jos hakija on korjannut 2 momentissa annetussa määräajassa kaikki hakemuksessa olleet

puutteet tekemispäivän saamiseksi, tulee tekemispäiväksi se päivä, jolloin kaikki puutteet on

korjattu.

8 c § (18.11.2005/896)

Jos hakemus, joka on tehty 8 b §:n mukaisesti, on puutteellinen ja patenttiviranomainen

havaitsee, että hakemuksen selityksestä tai piirustuksista puuttuu osa tai osia, joihin

selityksessä tai patenttivaatimuksissa viitataan, annetaan hakijalle kehotus täydentää

hakemustaan patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos puuttuvat osat toimitetaan

annetussa määräajassa, tulee tekemispäiväksi se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu,

jollei 2 ja 3 momentista muuta johdu.

Jos 1 momentin mukaiset jälkeenpäin toimitetut osat peruutetaan yhden kuukauden kuluessa

siitä, kun ne on toimitettu, tulee tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä.

Jos puuttuvat osat toimitetaan 1 momentin mukaisesti ja aikaisemmasta hakemuksesta

pyydetään etuoikeutta ja siitä ilmenevät puuttuvat osat kokonaisuudessaan, tulee

tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä, jos hakija sitä pyytää ja toimittaa jäljennöksen

etuoikeuden perustana olevasta hakemuksesta 1 momentin mukaisessa määräajassa.

9 § (6.6.1980/407)

Jos hakija sitä pyytää ja suorittaa vahvistetun maksun, patenttiviranomaisen on annettava

hakemusta koskeva uutuustutkimus asetuksella säädettävillä ehdoilla Washingtonissa 19

päivänä kesäkuuta 1970 solmitun patenttiyhteistyösopimuksen 15 artiklan 5 kappaleen

mukaisen kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen suoritettavaksi.

10 §

Samassa hakemuksessa ei saa hakea patenttia kahteen tai useampaan toisistaan

riippumattomaan keksintöön.

11 §

Jos patenttia haetaan keksintöön, joka käy selville hakijan tekemästä aikaisemmasta

patenttihakemuksesta, jota ei ole lopullisesti ratkaistu, on myöhempi hakemus vaadittaessa, ja

niillä ehdoilla kuin asetuksella säädetään, katsottava tehdyksi sinä ajankohtana, jolloin ne

asiakirjat, joista keksintö käy selville, saapuivat patenttiviranomaiselle.

12 §

Patentinhakijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Euroopan talousalueella asuva

asiamies, joka on oikeutettu edustamaan häntä hakemusta koskevissa asioissa.

(30.6.2000/650)

Jos patenttihakemusta koskevaa päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi hakijalle tämän

ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto voi tapahtua kuuluttamalla asiasta patentti­ ja

rekisterihallituksen julkaisemassa patenttilehdessä. Tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen,

kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu. (21.3.1997/243)

13 § (21.3.1997/243)

Patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt

selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.

14 § (21.3.1997/243)

14 § on kumottu L:lla 21.3.1997/243.

15 §

Jollei hakija ole noudattanut hakemusta koskevia säännöksiä tai jos patenttiviranomainen

muutoin katsoo olevan esteen hakemuksen hyväksymiselle, hakijaa on välipäätöksessä

kehotettava antamaan lausumansa tai korjaamaan puutteellisuus määrätyn ajan kuluessa.

Tiivistelmään patenttiviranomainen voi kuitenkin hakijaa kuulematta tehdä ne muutokset,

joita se pitää välttämättöminä. (6.6.1980/407)

Jollei hakija välipäätöksessä määrätyn ajan kuluessa anna lausumaansa tai ryhdy

toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi, josta on huomautettu, hakemus on jätettävä

sillensä. Välipäätöksessä on ilmoitettava tästä seuraamuksesta.

Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän kuukauden

kuluessa välipäätöksessä määrätyn ajan päättymisestä antaa lausumansa tai ryhtyy

toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi ja samassa ajassa suorittaa vahvistetun maksun

hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.

Jollei hakija suorita vuosimaksua 8, 41 ja 42 §:n mukaisesti, hakemus jätetään sillensä ilman

välipäätöstä. Siten sillensä jätettyä hakemusta ei voida ottaa uudelleen käsiteltäväksi.

(10.5.1985/387)

16 §

Jos vielä lausuman antamisen jälkeen katsotaan olevan este hakemuksen hyväksymiselle ja

hakijalla on ollut tilaisuus antaa lausumansa esteestä, hakemus on hylättävä, mikäli ei ole

aihetta antaa hakijalle uutta välipäätöstä.

17 §

Jos joku väittää patenttiviranomaiselle, että hänellä on parempi oikeus keksintöön kuin

hakijalla, ja mikäli asiaa pidetään epäselvänä, patenttiviranomainen voi välipäätöksessä

kehottaa häntä nostamaan kanteen tuomioistuimessa määrätyn ajan kuluessa uhalla, että väite

jätetään huomioon ottamatta patenttihakemusta edelleen käsiteltäessä.

Milloin riita paremmasta oikeudesta keksintöön on vireillä tuomioistuimessa,

patenttihakemuksen käsittely voidaan keskeyttää siihen asti, kunnes juttu on lopullisesti

ratkaistu.

18 §

Jos joku näyttää patenttiviranomaiselle, että hänellä on parempi oikeus keksintöön kuin

hakijalla, patenttiviranomaisen tulee hänen vaatimuksestaan siirtää hakemus hänelle. Sen,

joka saa patenttihakemuksen siirretyksi itselleen, on suoritettava uusi hakemusmaksu.

Milloin siirtoa on vaadittu, hakemusta ei saa jättää sillensä, hylätä tai hyväksyä eikä peruuttaa

ennen kuin vaatimus on lopullisesti tutkittu.

19 § (21.3.1997/243)

Jos hakemus on säännösten mukainen eikä katsota olevan estettä hakemuksen

hyväksymiselle, patenttiviranomaisen on ilmoitettava hakijalle, että hakemus voidaan

hyväksyä.

Kun 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu patentinhakijalle, ei 11 §:ssä tarkoitettua

vaatimusta saa tehdä eikä patenttivaatimuksia saa muuttaa siten, että patenttisuoja laajenee.

Hakijan on suoritettava vahvistettu painatusmaksu kahden kuukauden kuluessa siitä, kun

hänelle on annettu 1 momentin mukainen ilmoitus. Hakemus on jätettävä sillensä, jos maksua

ei suoriteta. Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän

kuukauden kuluessa mainitun ajan päättymisestä suorittaa painatusmaksun sekä vahvistetun

maksun hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.

Milloin keksijä hakee patenttia ja pyytää vapautusta painatusmaksusta kahden kuukauden

kuluessa siitä, kun hänelle on annettu 1 momentin mukainen ilmoitus, patenttiviranomainen

voi myöntää hänelle sanotun vapautuksen, jos maksun suorittamisen katsotaan tuottavan

hänelle huomattavia vaikeuksia. Jos pyyntö hylätään, on kahden kuukauden kuluessa

hylkäämisestä suoritettu maksu katsottava suoritetuksi oikeassa ajassa.

20 § (21.3.1997/243)

Kun hakija on tehnyt sen, mitä häneltä 19 §:n mukaan vaaditaan, tulee patenttiviranomaisen,

jollei estettä edelleenkään ole, hyväksyä hakemus. Hakemuksen hyväksymisestä on

kuulutettava.

Patentti on myönnetty sinä päivänä, kun hakemuksen hyväksymisestä on kuulutettu.

Myönnetty patentti on merkittävä patenttiviranomaisen pitämään patenttirekisteriin.

Patentinhaltijalle on annettava patenttikirja.

21 § (21.3.1997/243)

Patenttiviranomaisen on pidettävä patentin myöntämispäivästä lukien yleisön saatavana

patenttijulkaisua, joka sisältää keksinnön selityksen, patenttivaatimukset ja tiivistelmän sekä

ilmoituksen patentinhaltijasta ja keksijästä.

22 §

Patenttia koskevat asiakirjat ovat julkisia patentin myöntämispäivästä lukien. (21.3.1997/243)

Asiakirjat ovat myös julkisia, kun 18 kuukautta on kulunut patenttihakemuksen

tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty,

vaikka patenttia ei vielä ole myönnetty. Jos hakemus on jätetty sillensä tai hylätty, asiakirjat

tulevat kuitenkin julkisiksi vain siinä tapauksessa, että hakija pyytää hakemuksen ottamista

uudelleen käsiteltäväksi tai hakee muutosta taikka tekee 71 a tai 71 b §:n mukaisen esityksen.

(21.3.1997/243)

Hakijan pyynnöstä asiakirjat tulevat julkisiksi aikaisemminkin kuin 1 ja 2 momentissa on

säädetty.

Kun asiakirjat 2 ja 3 momentin mukaan tulevat julkisiksi, on siitä kuulutettava.

Jos asiakirja sisältää liikesalaisuuden ja jollei tämä koske keksintöä, johon patenttia haetaan

tai jolle patentti on myönnetty, patenttiviranomainen voi vaadittaessa erityisestä syystä

määrätä, ettei asiakirja ole julkinen. Jos sellainen vaatimus on tehty, asiakirja ei ole julkinen

ennen kuin vaatimus on hylätty lainvoiman saaneella päätöksellä. (21.3.1997/243)

Jos biologinen materiaali on talletettu 8 a §:n mukaisesti, on jokaisella oikeus saada näyte

biologisesta materiaalista, kun asiakirjat ovat tulleet 1, 2 tai 3 momentin mukaisesti julkisiksi.

Sen estämättä, mitä edellä säädetään, ei näytettä kuitenkaan luovuteta sille, joka voimassa

olevien säännösten mukaan ei voi saada haltuunsa talletettua biologista materiaalia. Näytettä

ei myöskään luovuteta sellaiselle, jonka hallussa se vahinkoa tuottavien ominaisuuksiensa

vuoksi saattaa aiheuttaa huomattavaa vaaraa. (30.6.2000/650)

Ennen kuin patentti on myönnetty tai 20 vuoden ajan patenttihakemuksen tekemispäivästä, jos

patenttihakemus on ratkaistu lopullisesti sen johtamatta patenttiin, näyte talletuksesta saadaan

6 momentin ensimmäisen virkkeen säännöksestä huolimatta luovuttaa ainoastaan erityiselle

asiantuntijalle, jos hakija tätä pyytää. Asetuksella säädetään, milloin tällainen pyyntö voidaan

tehdä ja ketä näytteen pyytäjä voi käyttää asiantuntijana. (21.3.1997/243)

Sen, joka haluaa saada näytteen, tulee pyytää sitä kirjallisesti patenttiviranomaiselta ja

sitoutua noudattamaan asetuksella annettuja näytteen väärinkäytön estämistä koskevia

säännöksiä. Jos näyte saadaan luovuttaa ainoastaan erityiselle asiantuntijalle, tulee tämän

antaa edellä tarkoitettu sitoumus. (10.5.1985/387)

23 § (21.3.1997/243)

Jos julkiseksi tullut hakemus jätetään sillensä tai hylätään, on päätöksestä kuulutettava sen

saatua lainvoiman.

24 § (21.3.1997/243)

Kuka tahansa voi tehdä väitteen myönnettyä patenttia vastaan. Väite on tehtävä

patenttiviranomaiselle yhdeksän kuukauden kuluessa patentin myöntämispäivästä. Väite on

tehtävä kirjallisesti ja se on perusteltava.

Kun patenttia vastaan on tehty väite, se on saatettava patentinhaltijan tietoon ja

patentinhaltijalle on varattava tilaisuus antaa siitä lausumansa. Patentinhaltijalla, jolla ei ole

kotipaikkaa Suomessa, tulee väitekäsittelyn aikana olla patenttilain 12 §:ssä tarkoitettu

asiamies.

Patenttiviranomainen voi, jos siihen on erityisiä syitä, ottaa väitteen huomioon, vaikka

patentti on rauennut tai raukeaa 51 §:n mukaisesti tai vaikka väite peruutetaan. Jos

väitteentekijä peruuttaa väitteensä, ei hän voi hakea muutosta patenttiviranomaisen tekemään

päätökseen. Patenttiviranomaisen tulee ottaa väiteaikana tehty väite huomioon, vaikka

patenttia on ennen väitteen tekemistä rajoitettu lainvoimaisella päätöksellä. (18.11.2005/896)

25 § (30.6.2000/650)

Patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti, milloin:

1) patentti on myönnetty, vaikkei 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty;

2) patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen

perusteella käyttää keksintöä;

3) patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; tai

4) patenttisuojaa on laajennettu sen jälkeen, kun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on

annettu.

Patenttiviranomaisen tulee hylätä väite, jos patentin voimassa pysyttämiselle ei ole mitään 1

momentissa tarkoitettua estettä.

Jos patentinhaltija on väitekäsittelyn aikana muuttanut patenttia siten, ettei patentin

pysyttämiselle voimassa muutetussa muodossa ole mitään 1 momentissa tarkoitettua estettä,

tulee patenttiviranomaisen pysyttää patentti voimassa muutetussa muodossa.

Jos patentti pysytetään voimassa muutetussa muodossa, on patenttiviranomaisen pidettävä

muutettu patenttijulkaisu yleisön saatavana.

Patenttiviranomaisen on kuulutettava väitteen johdosta tehdystä päätöksestä tämän saatua

lainvoiman.

26 § (21.3.1997/243)

Patenttiviranomaisen patenttihakemusta koskevaan lopulliseen päätökseen hakija voi hakea

muutosta, jos päätös on hänelle vastainen. Patentinhaltija tai väitteentekijä voi hakea muutosta

patenttiviranomaisen väitteen johdosta antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle

vastainen. Jos väitteentekijä peruuttaa valituksensa, voidaan asia kuitenkin tutkia, jos siihen

on erityisiä syitä.

Päätökseen, jolla 15 §:n 3 momentissa tai 19 §:n 3 momentissa tarkoitettu pyyntö hakemuksen

ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi on hylätty tai 18 §:ssä tarkoitettu vaatimus hakemuksen

siirtämisestä hyväksytty, hakija voi hakea muutosta. Päätökseen, jolla vaatimus hakemuksen

siirtämisestä on hylätty, vaatimuksen tekijä voi hakea muutosta.

Päätökseen, jolla vaatimus 22 §:n 5 momentissa tarkoitetun määräyksen antamisesta on

hylätty, voi vaatimuksen tekijä hakea muutosta.

27 § (21.3.1997/243)

Muutosta 26 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa haetaan valittamalla Patentti­ ja

rekisterihallituksen valituslautakunnalta. Valitusmenettelystä ja asian käsittelystä

valituslautakunnassa säädetään erikseen. (18.11.2005/896)

2 momentti on kumottu L:lla 18.11.2005/896.

Mitä 22 §:n 5 momentissa säädetään patenttia koskevan asiakirjan julkisuudesta, koskee

soveltuvin osin myös asiakirjoja, jotka annetaan valituslautakunnalle ja korkeimpaan hallinto­

oikeuteen.

3 LUKU (6.6.1980/407)

Kansainvälinen patenttihakemus

28 § (6.6.1980/407)

Kansainvälisellä patenttihakemuksella tarkoitetaan patenttiyhteistyösopimuksen mukaisesti

tehtyä hakemusta.

Kansainvälinen patenttihakemus tehdään patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle

järjestölle, joka patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaan on oikeutettu

vastaanottamaan tällaisen hakemuksen (vastaanottava viranomainen). Vastaanottavana

viranomaisena toimii Suomessa patentti­ ja rekisterihallitus siten kuin asetuksella säädetään.

Täällä tehdystä kansainvälisestä patenttihakemuksesta hakijan on suoritettava vahvistettu

maksu.

Mitä 29–38 §:ssä säädetään, koskee Suomen käsittävää kansainvälistä hakemusta.

29 § (18.11.2005/896)

Kansainvälisellä patenttihakemuksella, jolle vastaanottava viranomainen on vahvistanut

kansainvälisen tekemispäivän, on tässä maassa sama vaikutus kuin sanottuna päivänä tehdyllä

suomalaisella patenttihakemuksella. Mitä 2 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä säädetään,

koskee kansainvälistä hakemusta vain, jos hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti.

30 § (6.6.1980/407)

Kansainvälinen patenttihakemus katsotaan Suomen osalta peruutetuksi

patenttiyhteistyösopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa

tapauksissa.

31 § (19.11.2004/990)

Jos hakija haluaa jatkaa kansainvälistä hakemusta Suomen osalta, hänen on 31 kuukauden

kuluessa kansainvälisestä tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta

etuoikeutta on pyydetty, annettava patenttiviranomaiselle kansainvälisen hakemuksen

suomen­ tai ruotsinkielinen käännös siinä laajuudessa kuin valtioneuvoston asetuksella

säädetään tai, jos hakemus on laadittu suomen­ tai ruotsinkielisenä, jäljennös hakemuksesta.

Hakijan on saman ajan kuluessa suoritettava vahvistettu maksu patenttiviranomaiselle.

Jos hakija on suorittanut vahvistetun maksun 1 momentin mukaisesti, hän voi antaa

vaadittavan käännöksen tai jäljennöksen kahden kuukauden lisäajan kuluessa edellyttäen, että

vahvistettu lisämaksu suoritetaan jälkimmäisen määräajan kuluessa.

Jollei hakija noudata tämän pykälän säännöksiä, on hakemus katsottava peruutetuksi Suomen

osalta.

32 § (19.11.2004/990)

32 § on kumottu L:lla 19.11.2004/990.

33 § (6.6.1980/407)

Jos kansainvälistä hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti, sovelletaan hakemukseen ja sen

käsittelyyn 2 luvun säännöksiä, jollei tässä pykälässä tai 34–37 §:ssä toisin säädetä. Hakemus

voidaan vain hakijan esityksestä ottaa käsiteltäväksi ennen 31 §:n 1 momentissa säädetyn

määräajan päättymistä. (19.11.2004/990)

Lain 12 §:n mukainen velvollisuus, jonka mukaan hakijalla tulee olla Euroopan talousalueella

asuva asiamies, alkaa vasta kun hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi. (30.6.2000/650)

Lain 22 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä sovelletaan jo ennen kuin hakija on jatkanut

hakemusta, milloin hakija on täyttänyt 31 §:n mukaisen velvollisuutensa antaa hakemuksen

käännös tai, jos hakemus on laadittu suomen­ tai ruotsinkielisenä, milloin hakija on antanut

hakemuksen jäljennöksen patenttiviranomaiselle. (10.5.1985/387)

Sovellettaessa 48, 56 ja 60 §:ää kansainvälisen hakemuksen katsotaan tulleen julkiseksi, kun

hakija on täyttänyt 3 momentin mukaiset velvollisuutensa. (10.5.1985/387)

Jos patenttihakemus täyttää patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen

hakemuksen muotoa ja sisältöä koskevat määräykset, se on näiltä osin hyväksyttävä.

34 § (21.3.1997/243)

Kansainvälisen patenttihakemuksen hyväksymisestä ei saa antaa 19 §:n 1 momentissa

tarkoitettua ilmoitusta eikä tällaista patenttihakemusta saa hylätä ennen asetuksella

säädettävän määräajan päättymistä, ellei hakija suostu siihen, että hakemus ratkaistaan sitä

ennen.

35 § (18.11.2005/896)

Patenttiviranomainen ei saa ilman hakijan suostumusta julkaista kansainvälistä

patenttihakemusta painettuna tai vastaavalla tavalla eikä myöntää tällaisen

patenttihakemuksen kohteena olevaan keksintöön patenttia ennen kuin Maailman henkisen

omaisuuden järjestön kansainvälinen toimisto on julkaissut hakemuksen tai 20 kuukautta on

kulunut kansainvälisestä tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta on pyydetty, siitä päivästä, josta

etuoikeutta pyydetään.

36 § (6.6.1980/407)

Jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen

uutuustutkimuksen tai patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että

hakemuksen on katsottu käsittävän toisistaan riippumattomia keksintöjä, eikä hakija ole

määräaikana suorittanut patenttiyhteistyösopimuksen mukaista lisämaksua, on

patenttiviranomaisen tutkittava, onko ratkaisu ollut oikea. Jos ratkaisu katsotaan oikeaksi, on

se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu, katsottava peruutetuksi patenttiviranomaisessa, jollei

hakija suorita säädettyä maksua viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija

on saanut tiedon patenttiviranomaisen päätöksestä. Jos ratkaisu patenttiviranomaisen

käsityksen mukaan ei ole ollut oikea, sen on jatkettava hakemuksen käsittelyä

kokonaisuudessaan.

Hakija voi hakea muutosta 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen, jossa patenttiviranomainen

on katsonut, että patenttihakemus käsittää toisistaan riippumattomia keksintöjä. Tällöin on

soveltuvin osin noudatettava, mitä 27 §:n 1 momentissa säädetään. (18.11.2005/896)

Jos valitusviranomainen pysyttää patenttiviranomaisen päätöksen, lasketaan määräaika 1

momentin toisessa virkkeessä tarkoitetun maksun suorittamiseen siitä, kun

valitusviranomaisen päätös on tullut lainvoimaiseksi.

37 § (6.6.1980/407)

Jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen patentoitavuuden

esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että hakija on rajoittanut patenttivaatimuksia tutkimusta

suorittavan viranomaisen kehotettua joko rajoittamaan vaatimuksia tai suorittamaan

lisämaksun, katsotaan se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu, peruutetuksi

patenttiviranomaisessa, jollei hakija suorita säädettyä maksua kahden kuukauden kuluessa

siitä, kun hakija on vastaanottanut patenttiviranomaisen hänelle tästä lähettämän ilmoituksen.

38 § (6.6.1980/407)

Jos vastaanottava viranomainen on kieltäytynyt antamasta kansainväliselle

patenttihakemukselle kansainvälistä tekemispäivää taikka julistanut, että hakemus on

katsottava peruutetuksi tai että vaatimus, jonka mukaan hakemus käsittää Suomen, on

katsottava peruutetuksi, on patenttiviranomaisen hakijan pyynnöstä tutkittava, onko tämä

päätös ollut oikea. Sama koskee kansainvälisen toimiston ratkaisua, jonka mukaan hakemus

on katsottava peruutetuksi. (18.11.2005/896)

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tutkimusta koskeva pyyntö on esitettävä kansainväliselle

toimistolle asetuksella säädettävän määräajan kuluessa. Hakijan on samassa ajassa annettava

patenttiviranomaiselle hakemuksen käännös siinä laajuudessa kuin asetuksella säädetään sekä

suoritettava vahvistettu hakemusmaksu. (10.5.1985/387)

Jos patenttiviranomainen katsoo, että vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen

toimiston päätös ei ole ollut oikea, on patenttiviranomaisen käsiteltävä hakemus 2 luvun

mukaisesti. Jos vastaanottava viranomainen ei ole vahvistanut kansainvälistä tekemispäivää,

hakemus on katsottava tehdyksi sinä päivänä, joka patenttiviranomaisen mielestä olisi pitänyt

vahvistaa kansainväliseksi tekemispäiväksi. Jos patenttihakemus täyttää

patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa ja sisältöä

koskevat vaatimukset, se on näiltä osin hyväksyttävä. (18.11.2005/896)

Lain 2 §:n 2 momentin toisen virkkeen säännöksiä sovelletaan hakemukseen, joka on otettu

käsiteltäväksi 3 momentin perusteella, jos hakemus tulee 22 §:n mukaan julkiseksi.

4 LUKU

Patentin laajuus ja voimassaoloaika

39 §

Patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patenttivaatimusten käsittämiseksi

voidaan selitystä käyttää apuna.

40 § (6.6.1980/407)

Myönnetty patentti voidaan pitää voimassa, kunnes 20 vuotta on kulunut patenttihakemuksen

tekemispäivästä.

Patentista on suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta maksuvuodelta, joka alkaa

patentin myöntämisen jälkeen. Jos patentti on myönnetty ennen kuin patenttihakemuksesta

maksettavat vuosimaksut ovat alkaneet erääntyä 41 §:n mukaisesti, patentinhaltijan on

kuitenkin patentin vuosimaksun erääntyessä ensimmäisen kerran maksettavaksi suoritettava

vuosimaksut myös niiltä maksuvuosilta, jotka ovat alkaneet ennen patentin myöntämistä.

(10.5.1985/387)

5 LUKU

Vuosimaksujen suorittaminen (10.5.1985/387)

41 § (10.5.1985/387)

Vuosimaksu erääntyy maksettavaksi sen kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, jonka

kuluessa maksuvuosi alkaa. Vuosimaksut kahdelta ensimmäiseltä vuodelta erääntyvät

kuitenkin vasta samanaikaisesti kuin kolmannen maksuvuoden maksu. Vuosimaksuja ei saa

suorittaa aikaisemmin kuin kuusi kuukautta ennen niiden erääntymispäivää.

Lain 11 §:n mukaisesta myöhemmästä hakemuksesta suoritettavat vuosimaksut

maksuvuodelta, joka on alkanut ennen myöhemmän hakemuksen saapumispäivää tai joka

alkaa kahden kuukauden kuluessa saapumispäivästä, erääntyvät vasta saapumispäivää

seuraavan toisen kuukauden viimeisenä päivänä. Niin ikään erääntyvät kansainvälisestä

patenttihakemuksesta suoritettavat vuosimaksut vasta sen kuukauden viimeisenä päivänä, joka

on kahden kuukauden kuluttua päivästä, jolloin hakemusta on 31 §:n mukaisesti jatkettu tai

hakemus on 38 §:n mukaisesti otettu käsiteltäväksi, jos kysymyksessä oleva maksuvuosi on

alkanut ennen viimeksi mainittua päivää tai alkaa kahden kuukauden kuluessa siitä.

(18.11.2005/896)

Vuosimaksu vahvistettuine korotuksineen voidaan suorittaa kuuden kuukauden kuluessa

erääntymispäivästä.

42 § (10.5.1985/387)

Jos keksijä on patentinhakijana tai patentinhaltijana ja jos vuosimaksujen suorittaminen

tuottaa hänelle huomattavia vaikeuksia, patenttiviranomainen voi myöntää hänelle maksujen

suorittamisen lykkäystä edellyttäen, että hän pyytää sitä viimeistään silloin, kun vuosimaksut

ensimmäisen kerran erääntyvät maksettaviksi. Lykkäystä voidaan myöntää enintään kolmeksi

vuodeksi kerrallaan, kuitenkin enintään siihen asti, kun kolme vuotta on kulunut patentin

myöntämisestä. Lykkäyksen pidennystä koskeva pyyntö on tehtävä ennen kuin myönnetty

lykkäys on päättynyt.

Jos lykkäystä tai lykkäyksen pidennystä koskeva pyyntö hylätään, on kahden kuukauden

kuluessa hylkäämisestä suoritettu maksu katsottava suoritetuksi oikeassa ajassa.

Vuosimaksut, joiden suorittamiseksi on myönnetty 1 momentin mukainen lykkäys, voidaan

41 §:n 3 momentissa mainittuine korotuksineen suorittaa kuuden kuukauden kuluessa sen

ajankohdan jälkeen, johon saakka lykkäys on saatu.

6 LUKU

Luovutus­, käyttö­ ja pakkolupa

43 §

Jos patentinhaltija on antanut toiselle oikeuden ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä

(käyttölupa), tämä saa luovuttaa oikeutensa edelleen ainoastaan, mikäli siitä on sovittu.

44 §

Milloin patentti on siirtynyt toiselle tai sen käyttölupa luovutettu, siitä on pyynnöstä tehtävä

merkintä patenttirekisteriin. Sama koskee patentin panttausta.

Jos näytetään, että rekisteriin merkitty käyttölupa tai patenttioikeus on lakannut olemasta

voimassa, sitä koskeva merkintä on poistettava rekisteristä.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty käyttöluvan luovuttamisesta ja lakkaamisesta, koskee

myös pakkolupaa ja 53 §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeutta.

Patenttia koskevassa riita­ tai muussa asiassa katsotaan patentinhaltijaksi se, joka

patentinhaltijana on viimeksi merkitty patenttirekisteriin.

Milloin joku on pyytänyt patenttiviranomaiselta rekisteriin merkittäväksi, että patentti on

luovutettu hänelle tai että hän on saanut käyttöluvan tai panttioikeuden, ja mikäli hän silloin

oli oikeuteensa katsoen vilpittömässä mielessä, ei patentin tai patenttia koskevan oikeuden

aikaisempi luovutus toiselle ole voimassa häntä vastaan, jos toinen ei sitä ennen ollut pyytänyt

saantonsa merkitsemistä rekisteriin.

45 §

Milloin kolme vuotta on kulunut patentin myöntämisestä ja samalla neljä vuotta

patenttihakemuksen tekemisestä, eikä keksintöä käytetä eikä saateta käyttöön Suomessa

kohtuullisessa laajuudessa, voi se, joka haluaa Suomessa käyttää keksintöä, saada siihen

pakkoluvan, jollei keksinnön käyttämättä jättämiseen ole hyväksyttävää syytä.

(22.12.1995/1695)

Asetuksella voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä säätää, että 1 momenttia sovellettaessa

on käyttö tietyssä vieraassa valtiossa rinnastettava tässä maassa tapahtuvaan käyttöön.

46 §

Patentinhaltijalla, jonka keksinnön hyväksikäyttö on riippuvainen toiselle kuuluvasta

patentista, on oikeus saada pakkolupa sanotun patentin suojaaman keksinnön

hyväksikäyttöön, mikäli sitä ensiksi mainitun keksinnön merkityksen vuoksi pidetään

kohtuullisena tai siihen muutoin on erityisiä syitä.

Patentinhaltijalla, jonka patenttiin 1 momentin mukaan on myönnetty pakkolupa, on

puolestaan oikeus saada pakkolupa sanotun toisen keksinnön hyväksikäyttöön, jollei erityisiä

syitä ole sitä vastaan.

46 a § (30.6.2000/650)

Jos jalostaja ei voi hankkia tai hyödyntää kasvinjalostajanoikeutta loukkaamatta aiempaa

patenttia, hän voi hakea asianmukaista korvausta vastaan pakkolupaa patentilla suojatun

keksinnön muulla kuin yksinoikeudella tapahtuvaa käyttöä varten, jos pakkolupa on tarpeen

suojattavan kasvilajikkeen hyödyntämistä varten. Jos jalostajalle myönnetään tällainen

pakkolupa, on patentinhaltijalla tällöin oikeus saada kohtuullisin ehdoin vastavuoroinen lupa

käyttää suojattua lajiketta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun luvan hakijan on osoitettava, että hän ei ole onnistunut

sopimusteitse saamaan lupaa patentin haltijalta ja että kasvilajike edustaa huomattavaa

teknistä kehitystä, johon liittyy huomattava taloudellinen etu patentissa tarkoitettuun

keksintöön nähden.

Kasvinjalostajanoikeudesta annetussa laissa (789/1992) säädetään patentinhaltijan oikeudesta

saada pakkolupa käyttää kasvinjalostajanoikeudella suojattua lajiketta.

47 §

Erityisen merkittävän yleisen edun niin vaatiessa on sillä, joka tahtoo ammattimaisesti käyttää

hyväksi keksintöä, johon toisella on patentti, oikeus saada siihen pakkolupa.

48 §

Sillä, joka patenttihakemusta koskevien asiakirjojen 22 §:n mukaan tullessa julkisiksi tässä

maassa ammattimaisesti käytti hyväksi keksintöä, johon patenttia on haettu, on oikeus, jos

hakemus johtaa patenttiin, saada pakkolupa keksinnön hyväksikäyttöön, mikäli siihen on

erityisiä syitä ja mikäli hän ei ollut tietoinen hakemuksesta eikä myöskään kohtuudella voida

katsoa että hän olisi voinut saada siitä, tietoa. Vastaavilla edellytyksillä saa sellaisen

pakkoluvan myös se, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin keksinnön ammattimaiseen

hyväksikäyttämiseen tässä maassa. Pakkolupa voi kohdistua myös aikaan ennen patentin

myöntämistä.

49 § (22.12.1995/1695)

Pakkolupa voidaan myöntää vain sille, jolla katsotaan olevan edellytyksiä hyväksyttävällä

tavalla käyttää hyväksi keksintöä pakkoluvan mukaisesti ja joka on ennen pakkolupaa

koskevan vaatimuksen tekemistä yrittänyt todistetusti saada käyttöluvan patentoituun

keksintöön kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Pakkolupa ei estä patentinhaltijaa itse käyttämästä

hyväksi keksintöä tai luovuttamasta sen käyttölupaa. Pakkolupa voi siirtyä toiselle ainoastaan

sen liikkeen mukana, jossa sitä käytetään tai jossa se oli tarkoitettu käytettäväksi.

50 §

Pakkoluvan myöntää tuomioistuin, joka määrää myös, missä laajuudessa keksintöä saa

käyttää hyväksi, sekä vahvistaa vastikkeen ja muut pakkoluvan ehdot. Kun oleellisesti

muuttuneet olosuhteet niin vaativat, tuomioistuin voi asianomaisen vaatimuksesta kumota

pakkoluvan tai vahvistaa sille uudet ehdot.

7 LUKU

Patentin rajoittaminen ja lakkaaminen (18.11.2005/896)

51 § (10.5.1985/387)

Jos patentista ei suoriteta vuosimaksua 40, 41 ja 42 §:n säännösten mukaisesti, patentti

raukeaa sen maksuvuoden alusta, jolta maksua ei ole suoritettu.

52 §

Tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen perusteella,

milloin:

1) patentti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja;

2) patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole niin selvästi esitetty, että ammattimies voi sen

perusteella käyttää keksintöä;

3) patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; tai

4) patenttisuojaa on laajennettu sen jälkeen, kun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on

annettu.

(30.6.2000/650)

Patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä patentinhaltija voi

pyytää tuomioistuinta rajoittamaan patenttia muutettujen patenttivaatimusten mukaisesti.

Rajoittamista koskeva pyyntö on tehtävä ennen asian siirtämistä pääkäsittelyyn. Jos

rajoittamista koskeva pyyntö tehdään, sitä koskeva kysymys on ratkaistava erikseen ennen

patentin mitättömäksi julistamista koskevan asian käsittelyn jatkamista. Rajoittamisen on

täytettävä 53 b §:n mukaiset edellytykset. Jos tuomioistuin hyväksyy rajoittamispyynnön, näin

rajoitettu patentti on jatkokäsittelyn perustana. Muutosta rajoittamispyyntöä koskevaan

päätökseen voi hakea vasta patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen johdosta

annetun tuomion yhteydessä. (18.11.2005/896)

Patenttia ei kuitenkaan voida julistaa mitättömäksi sillä perusteella, että patentin saaja on ollut

oikeutettu vain määrättyyn osuuteen siitä. (6.6.1980/407)

Lukuun ottamatta 5 momentissa tarkoitettua tapausta kannetta voi ajaa jokainen, jolle

patentista on haittaa tai, jos yleisen edun katsotaan sitä vaativan, viranomainen, josta

säädetään valtioneuvoston asetuksella. (18.11.2005/896)

Kannetta, joka perustuu siihen, että patentti on myönnetty toiselle kuin 1 §:n mukaan

patenttiin oikeutetulle, voi ajaa ainoastaan se, joka väittää olevansa oikeutettu patenttiin.

Kanne on pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut tiedon patentin

myöntämisestä ja muista kanteen perusteena olevista seikoista. Jos patentinhaltija on ollut

vilpittömässä mielessä, kun patentti myönnettiin tai kun se siirtyi hänelle, kannetta ei saa

panna vireille myöhemmin kuin kolme vuotta patentin myöntämisen jälkeen. (6.6.1980/407)

53 §

Jos patentti on myönnetty muulle kuin 1 §:n mukaan siihen oikeutetulle, tuomioistuimen on

patenttiin oikeutetun kanteesta siirrettävä patentti hänelle. Kanteen vireillepanoajan osalta on

noudatettava, mitä 52 §:n 5 momentissa säädetään. (18.11.2005/896)

Sillä, jolta patentti siirretään, on oikeus, mikäli hiin vilpittömässä mielessä on alkanut

ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä tässä maassa tai ryhtynyt sitä varten olennaisiin

toimenpiteisiin, kohtuullisesta vastikkeesta ja muutoin kohtuullisilla ehdoilla jatkaa aloitettua

hyväksikäyttöä tai aloittaa aiotun hyväksikäyttö pysyttämällä sen yleinen luonne. Sellainen

oikeus on vastaavilla edellytyksillä myös patenttirekisteriin merkityn käyttöluvan haltijalla.

Toisessa momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana,

jossa sitä käytetään hyväksi tai jossa se oli tarkoitettu hyväksikäytettäväksi.

53 a § (18.11.2005/896)

Patentinhaltija voi hakea patentin rajoittamista tekemällä siitä kirjallisen pyynnön

patenttiviranomaiselle. Rajoittamista koskevaan pyyntöön tulee sisältyä:

1) patentinhaltijan nimi ja osoite;

2) patentin rekisterinumero;

3) rajoitetut patenttivaatimukset sekä selitys ja piirustukset, jos niitä on muutettu;

4) jos patentinhaltijaa edustaa asiamies, tämän nimi, kotipaikka ja osoite; sekä

5) käsittelymaksu.

Jos 1 momentissa olevia säännöksiä ei noudateta, patenttiviranomainen antaa hakijalle

kehotuksen korjata puutteet määräajan kuluessa. Jos kehotusta ei noudateta

patenttiviranomaisen antamassa määräajassa, pyyntö hylätään. Hakijalla on oikeus hakea

muutosta tällaiseen päätökseen.

Jos patenttia koskeva väitekäsittely on kesken tai tuomioistuimessa on vireillä 52 §:n

mukainen mitätöintikanne, pyyntöä ei oteta tutkittavaksi. Hakijalle palautetaan tällöin hänen

suorittamansa käsittelymaksu.

Jos patenttia vastaan tehdään väite tai nostetaan kanne patentin julistamisesta mitättömäksi

sen jälkeen, kun rajoittamista on pyydetty, mutta ennen kuin rajoittamista koskeva päätös

tulee lainvoimaiseksi, rajoittamismenettely lopetetaan.

53 b § (18.11.2005/896)

Patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksenä patenttiviranomaisessa tai

tuomioistuimessa on, että pyynnön mukaisesti rajoitettava patentti täyttää seuraavat ehdot:

1) patentti tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen

perusteella käyttää keksintöä;

2) patentti ei käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; ja

3) patentin suoja­alaa ei ole laajennettu myönnetyn patentin tai väitekäsittelyssä hyväksytyn

patentin käsittämästä suoja­alasta tai aikaisemmin tehdyn rajoittamispäätöksen mukaisesta

suoja­alasta.

53 c § (18.11.2005/896)

Jos patentinhaltija on pyytänyt Euroopan patenttivirastolta patentin rajoittamista Euroopan

patenttisopimuksen (SopS 8/1996) 105 a artiklan mukaisesti, patenttiviranomaisen tulee

lykätä 53 a §:n 1 momentin mukaisen rajoittamispyynnön käsittelyä siihen saakka, kunnes

Euroopan patenttivirasto on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.

Jos patentinhaltija on pyytänyt Euroopan patenttivirastolta patentin lakkauttamista Euroopan

patenttisopimuksen 105 a artiklan mukaisesti, patenttiviranomaisen tulee lykätä 54 §:n

mukaisen lakkauttamisilmoituksen käsittelyä siihen saakka, kunnes Euroopan patenttivirasto

on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.

Jos patentti on ulosmitattu tai riita patentin siirtämisestä on vireillä, patenttiviranomaisen tulee

lykätä 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön ja 54 §:n mukaisen ilmoituksen käsittelyä

siihen saakka, kunnes ulosmittaus on rauennut tai riita patentin siirtämisestä on lopullisesti

ratkaistu.

53 d § (18.11.2005/896)

Jos patenttiviranomainen katsoo, että 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön hyväksymiselle

on este, patentinhaltijalle tulee antaa mahdollisuus antaa lausumansa asiassa. Jos

patenttiviranomainen lausumasta huolimatta edelleen katsoo, että pyyntöä ei voida hyväksyä,

se on hylättävä ja patentti pysytetään voimassa muuttamattomassa muodossa.

Patentinhaltijalla on oikeus hakea muutosta patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen

päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen.

Jos patenttiviranomainen katsoo, ettei 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön

hyväksymiselle ole estettä, patentti tulee rajoittaa pyynnön mukaisesti. Rajoittamisen

hyväksymistä koskevasta päätöksestä on kuulutettava 55 §:n mukaisesti. Patenttiviranomaisen

on pidettävä rajoitetun patentin kuulutuspäivästä lukien yleisön saatavana muutettu

patenttijulkaisu, joka sisältää rajoitetun patentin selityksen, mahdolliset piirustukset ja

rajoitetut patenttivaatimukset sekä ilmoituksen patentinhaltijasta. Patenttiviranomaisen on

huolehdittava siitä, että rajoitetut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja

ruotsin kielellä. Hakijan on suoritettava vahvistettu käännösmaksu.

53 e § (18.11.2005/896)

Patenttiviranomaisen antama 53 d §:n 2 momentin mukainen rajoittamisen hyväksymistä

koskeva lainvoimainen päätös ja tuomioistuimen 52 §:n 2 momentin mukainen lainvoimainen

päätös patentin rajoittamisesta ovat voimassa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien.

53 f § (18.11.2005/896)

Jos patentinhaltija peruuttaa 53 a §:n 1 momentin mukaisen rajoittamispyynnön,

rajoittamismenettely keskeytetään lopullisesti sanotusta päivästä lukien. Rajoittamispyyntöä

ei voi peruuttaa, kun rajoittamisen hyväksymistä koskeva lopullinen päätös on tehty.

54 §

Jos patentinhaltija kirjallisesti ilmoittaa patenttiviranomaiselle luopuvansa patentista,

viranomaisen on lakkautettava patentti kokonaisuudessaan. Patentin katsotaan lakanneen

patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patentinhaltijalla on oikeus hakea muutosta

patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen.

(18.11.2005/896)

Milloin patentti on ulosmitattu tai riita patentin siirtämisestä on vireillä, patenttia ei saa

lakkauttaa niin kauan kuin ulosmittaus on voimassa tai riitaa ei ole lopullisesti ratkaistu. Sama

on voimassa, mikäli panttioikeus on merkitty patenttirekisteriin.

55 § (18.11.2005/896)

Kun patentti on rauennut, lakannut tai kun sitä on rajoitettu taikka kun se lainvoimaisella

tuomiolla on julistettu mitättömäksi tai siirretty, patenttiviranomaisen on kuulutettava siitä.

8 LUKU

Patenttia koskeva ilmoitusvelvollisuus

56 §

Jos patentinhakija vetoamalla hakemukseensa esittää vaatimuksen toiselle ennen kuin

hakemusasiakirjat ovat 22 §:n mukaan tulleet julkisiksi, hänen on pyynnöstä annettava

suostumuksensa siihen, että tämä saa tutustua asiakirjoihin. Jos patenttihakemukseen kuuluu 8

a §:n mukainen biologisen materiaalin talletus, suostumuksen tulee koskea myös oikeutta

saada näyte talletuksesta. Lain 22 §:n 6 momentin 2 ja 3 virkkeen sekä 7 ja 8 momentin

säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun joku haluaa saada näytteen tällaisen suostumuksen

perusteella. (30.6.2000/650)

Joka kääntymällä suoraan toisen puoleen, ilmoituksessa, taikka tavarassa tai sen päällyksessä

olevassa kirjoituksessa tahi muulla tavoin ilmoittaa, että patenttia on haettu tai että se on

myönnetty, ilmaisematta kuitenkaan samalla hakemuksen tai patentin numeroa, on velvollinen

pyynnöstä viipymättä antamaan sanotun tiedon. Vaikka ilmoituksesta ei nimenomaan käy

ilmi, että patenttia on haettu tai että patentti on myönnetty, mutta jos se on omiaan

aikaansaamaan sellaisen käsityksen, asianomaisen on pyynnöstä viipymättä ilmoitettava, onko

patenttia haettu vai onko se myönnetty.

9 LUKU

Vastuu, korvausvelvollisuus ja tuomioistuinmenettely

57 § (21.4.1995/717)

Jos joku loukkaa patentin tuottamaa yksinoikeutta (patentinloukkaus), tuomioistuin voi kieltää

häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa.

Jos patentinloukkaus tehdään tahallisesti, tekijä on tuomittava, jollei teko ole rangaistava

rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna teollisoikeusrikoksena, patenttirikkomuksesta

sakkoon.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä patenttirikkomuksesta, ellei asianomistaja ole

ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

57 a § (22.12.1995/1695)

Jos patentti on myönnetty menetelmälle uuden tuotteen valmistamiseksi, on ilman patentin

haltijan suostumusta valmistettu samanlainen tuote katsottava valmistetuksi patentoidulla

menetelmällä, jollei muuta näytetä toteen.

Esitettäessä vastanäyttöä tulee vastaajan oikeutettu etu hänen liikesalaisuuksiensa

suojelemiseksi ottaa huomioon.

57 b § (21.7.2006/684)

Tuomioistuin voi 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta käsitellessään patentinhaltijan

vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän taikka

muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään patenttia

loukkaavaksi väitetyn käytön (keskeyttämismääräys), jollei sitä voida pitää kohtuuttomana

ottaen huomioon patentin väitetyn loukkaajan, välittäjän ja patentinhaltijan oikeudet.

Ennen 57 §:n 1 momentissa tarkoitetun kanteen nostamista momentissa tarkoitettu

tuomioistuin voi patentinhaltijan vaatimuksesta antaa keskeyttämismääräyksen, jos sen

antamiselle on 1 momentissa mainitut edellytykset ja jos on ilmeistä, että patentinhaltijan

oikeuksien toteutuminen muutoin vakavasti vaarantuisi. Tuomioistuimen on varattava sekä

sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, että sille, jonka väitetään loukkaavan patenttia,

tilaisuus tulla kuulluksi. Tiedoksianto sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, voidaan

toimittaa postitse taikka telekopiota tai sähköpostia käyttäen. Asian käsittelyyn sovelletaan

muutoin, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetään.

Tuomioistuin voi pyynnöstä antaa 2 momentissa tarkoitetun keskeyttämismääräyksen

väliaikaisena väitettyä loukkaajaa kuulematta, jos asian kiireellisyys sitä välttämättä vaatii.

Määräys on voimassa, kunnes toisin määrätään. Väitetylle loukkaajalle on määräyksen

antamisen jälkeen viipymättä varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kun väitettyä loukkaajaa on

kuultu, tuomioistuimen on viipymättä päätettävä, pidetäänkö määräys voimassa vai

peruutetaanko se.

Tämän pykälän nojalla annettu keskeyttämismääräys ei saa vaarantaa kolmannen oikeutta

lähettää ja vastaanottaa viestejä. Keskeyttämismääräys tulee voimaan, kun hakija asettaa

ulosottomiehelle ulosottolain (37/1895) 7 luvun 16 §:ssä tarkoitetun vakuuden, jollei

oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 7 §:stä muuta johdu. Tämän pykälän 2 tai 3 momentin nojalla

annettu keskeyttämismääräys raukeaa, jollei 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta nosteta

kuukauden kuluessa määräyksen antamisesta.

Keskeyttämismääräystä vaatineen on korvattava sille, jolle määräys on annettu, samoin kuin

väitetylle loukkaajalle määräyksen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko sekä asiassa

aiheutuneet kulut, jos 57 §:n 1 momentissa tarkoitettu kanne hylätään tai jätetään tutkimatta

taikka jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että kantaja on peruuttanut kanteensa tai

jäänyt saapumatta tuomioistuimeen. Sama on voimassa, jos keskeyttämismääräys 3 momentin

nojalla peruutetaan tai 4 momentin nojalla raukeaa. Vahingon ja kulujen korvaamista

koskevan kanteen nostamisessa noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:ssä

säädetään.

UlosottoL 37/1895 on kumottu Ulosottokaarella 705/2007, ks. Ulosottokaari 705/2007 8 luku

2 §.

58 §

Joka tahallaan tai tuottamuksesta loukkaa patenttia, on velvollinen suorittamaan kohtuullisen

korvauksen keksinnön hyväksikäyttämisestä sekä korvauksen muusta vahingosta, jonka

loukkaus aiheuttaa. Jos tuottamus on vain lievää, voidaan korvausta sovitella.

Milloin patentinloukkaus ei ole tahallinen eikä tuottamuksellinen, loukkaaja on velvollinen

suorittamaan korvausta keksinnön hyväksikäyttämisestä vain siinä määrin kuin se katsotaan

kohtuulliseksi.

Patentinloukkauksen perusteella voidaan korvausta vahingosta vaatia ainoastaan viiden

viimeisen vuoden ajalta ennen kanteen vireille panoa. Oikeus korvaukseen vahingosta, jota

koskevaa kannetta ei ole pantu vireille sanotun ajan kuluessa, on menetetty.

59 §

Patentinloukkauksen kärsineen vaatimuksesta tuomioistuin voi, sen mukaan kuin katsotaan

kohtuulliseksi, jatketun loukkauksen estämiseksi määrätä, että patentilla suojattu tuote, joka

on valmistettu patentinhaltijan luvatta, tai esine, jonka käyttäminen sisältäisi

patentinloukkauksen, on määrätyllä tavalla muutettava tai pantava talteen jäljellä olevaksi

patenttiajaksi tai hävitettävä taikka, jos kysymyksessä on patentilla suojattu tuote,

luovutettava loukatulle lunastusta vastaan. Edellä sanottu ei koske sitä, joka vilpittömässä

mielessä on saanut sanotun omaisuuden tai erityisen oikeuden siihen, eikä itse ole loukannut

patenttia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu omaisuus voidaan takavarikoida, milloin rikoslain 49 luvun 2

§:ssä tai tämän lain 57 §:ssä mainitun rikoksen voidaan olettaa tapahtuneen. Tällöin on

sovellettava, mitä takavarikosta säädetään pakkokeinolaissa (450/87). (21.4.1995/717)

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, tuomioistuin voi, jos siihen on erityisiä syitä,

vaadittaessa määrätä, että 1 momentissa tarkoitetun omaisuuden haltija saa hallita omaisuutta

kohtuullisesta vastikkeesta ja muutoin kohtuullisilla ehdoilla jäljellä olevan patenttiajan tai

osan siitä.

60 § (21.3.1997/243)

Jos joku sen jälkeen, kun hakemusasiakirjat 22 §:n mukaan ovat tulleet julkisiksi, käyttää

ammattimaisesti hyväksi keksintöä, johon on haettu patenttia, on patentinloukkausta koskevia

säännöksiä vastaavasti sovellettava, jos patentti sittemmin myönnetään. Ennen kuin patentti

on 20 §:n mukaan myönnetty, patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee

sekä niistä patenttivaatimuksista, jotka hakemuksessa olivat hakemuksen tullessa julkiseksi,

että itse patentin patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja

vahingonkorvaus sellaisesta hyväksikäyttämisestä, joka on tapahtunut ennen kuin patentti on

myönnetty, voidaan määrätä ainoastaan 58 §:n 2 momentin mukaan.

Vahingonkorvausta koskevan 58 §:n 3 momentin säännöksiä ei sovelleta, jos korvauskanne

nostetaan vuoden kuluessa patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai jos väite on tehty,

vuoden kuluessa siitä, kun patentti on pysytetty voimassa lainvoimaisella päätöksellä.

(18.11.2005/896)

60 a § (21.7.2006/684)

Tuomioistuin voi patentin loukkausta koskevassa riita­asiassa kantajan vaatimuksesta

määrätä, että vastaajan on korvattava kustannukset, jotka kantajalle aiheutuvat siitä, että hän

soveltuvin toimin julkistaa tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa vastaajan on todettu

loukanneen patenttia. Määräystä ei saa antaa, jos tietojen levittämistä on muussa laissa

rajoitettu. Harkitessaan määräyksen antamista ja määräyksen sisältöä tuomioistuimen tulee

ottaa huomioon julkistamisen yleinen merkitys, loukkauksen laatu ja laajuus, julkistamisesta

aiheutuvat kustannukset ja muut vastaavat seikat.

Tuomioistuin määrää vastaajan korvattavien kohtuullisten julkistamiskustannusten

enimmäismäärän. Kantajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos tietoja tuomiosta ei ole

julkistettu tuomioistuimen määräämässä ajassa lainvoimaiseksi tulleen tuomion antamisesta.

61 §

Jos patentti on kumottu lainvoiman saaneella päätöksellä tai julistettu mitättömäksi

lainvoiman saaneella tuomiolla, ei 57, 57 a, 57 b, 58–60 ja 60 a §:ssä säädettyä rangaistusta,

korvausta tai muuta seuraamusta voida tuomita. (21.7.2006/684)

Milloin patentinloukkausta koskevassa asiassa tehdään väite patentin mitättömyydestä,

tuomioistuin voi vastaajan vaatimuksesta lykätä asian käsittelyn tai ratkaisemisen siihen

saakka, kunnes patentin mitättömäksi julistamista koskeva kanne on lopullisesti ratkaistu.

Jollei kannetta ole pantu vireille, tuomioistuimen on jutun lykätessään asetettava vastaajalle

määräaika, jonka kuluessa kanne on pantava vireille.

Tuomioistuin voi harkinnan mukaan lykätä oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 1 §:ssä

tarkoitettua pääasian ratkaisua sellaisessa patentin mitättömäksi julistamista koskevassa

asiassa, joka on pantu vireille laillisessa tuomioistuimessa ennen kuin patentin myöntämisen

jälkeinen väiteaika on päättynyt tai ennen kuin väitteestä on annettu lainvoimainen päätös.

(21.3.1997/243)

62 §

Joka tahallaan tai tuottamuksesta, joka ei ole vähäinen, laiminlyö täyttää sen, mihin hän 56

§:n mukaan on velvollinen, rangaistaan sakolla.

Samaan rangaistukseen on tuomittava myös se, joka sanotussa pykälässä tarkoitetuissa

tapauksissa antaa väärän tiedon, jollei teosta ole säädetty rangaistusta rikoslaissa.

Virallinen syyttäjä ei saa tehdä syytettä tässä pykälässä tarkoitetusta rikoksesta, ellei

asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

63 §

Patentinhaltija tai se, jolla käyttö tai pakkoluvan perusteella on oikeus käyttää hyväksi

keksintöä, voi ajaa vahvistuskannetta siitä, nauttiiko hän patentin perusteella suojaa toista

vastaan, jos asiassa ilmenee epäselvyyttä ja siitä aiheutuu hänelle haittaa.

Joka harjoittaa tai aikoo harjoittaa teollista toimintaa, voi samoilla ehdoilla ajaa

patentinhaltijaa vastaan vahvistuskannetta siitä, onko patentin johdosta este olemassa

sanotulle toiminnalle.

Jos 1 momentissa tarkoitetussa asiassa tehdään väite patentin mitättömyydestä, on vastaavasti

sovellettava mitä 61 §:n 2 momentissa säädetään.

64 §

Sen, joka tahtoo nostaa kanteen patentin julistamisesta mitättömäksi, patentin siirtämisestä tai

pakkoluvan myöntämisestä, on siitä ilmoitettava patenttiviranomaiselle sekä annettava siitä

tieto jokaiselle, jolla patenttirekisterin mukaan on käyttölupa tai panttioikeus patenttiin.

Mikäli käyttöluvan haltija tahtoo nostaa kanteen patentinloukkauksesta tai 63 §:n 1

momentissa tarkoitetun vahvistuskanteen, hänen on annettava siitä tieto patentinhaltijalle.

Ensimmäisessä momentissa tarkoitettu tiedoksiantovelvollisuus katsotaan täytetyksi, kun

ilmoitus on kirjattuna lähetyksenä annettu Postin kuljetettavaksi patenttirekisteriin merkityllä

osoitteella.

Jos kannetta nostettaessa ei näytetä, että ilmoitus tai tiedoksianto on tapahtunut 1 momentin

säännösten mukaisesti, on kantajalle varattava sitä varten tarpeellinen aika. Jos hän laiminlyö

tämän ajan, kannetta ei oteta tutkittavaksi.

65 §

Helsingin käräjäoikeus on laillinen tuomioistuin asioissa, jotka koskevat: (22.12.1995/1695)

1) parempaa oikeutta keksintöön, johon patenttia on haettu;

2) patentin mitättömyyttä, patentin rajoittamista mitättömäksi julistamista koskevan kanteen

käsittelyn yhteydessä tai patentin siirtämistä; (18.11.2005/896)

3) pakkoluvan myöntämistä, pakkoluvan ehtojen muuttamista taikka pakkoluvan tai 53 §:n 2

momentissa tarkoitetun oikeuden kumoamista:

4) patentinloukkausta;

5) 63 §:ssä tarkoitettua vahvistuskannetta; tai

6) 75 §:ssä tarkoitetun korvauksen määräämistä.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, on Helsingin käräjäoikeus laillinen tuomioistuin

myös niissä asioissa, jotka koskevat oikeutta keksintöön, johon on haettu Euroopan

patenttisopimuksessa (SopS 8/96) tarkoitettua eurooppapatenttia. Edellytyksenä tällaisen

asian käsittelylle Helsingin käräjäoikeudessa on, että vastaajalla on kotipaikka Suomessa tai

että kantajalla on kotipaikka Suomessa eikä vastaajalla ole kotipaikkaa Euroopan

patenttisopimukseen kuuluvassa valtiossa. Asia käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa myös,

jos riidan osapuolet ovat sopineet, että Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen tuomioistuin

asiassa. (22.12.1995/1695)

Edellä 2 momentissa tarkoitettua riitaa ei saa ottaa käsiteltäväksi Helsingin käräjäoikeudessa,

jos sama riitakysymys samojen osapuolten välillä on vireillä toisen Euroopan

patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa. Jos tämän ulkomaisen tuomioistuimen

toimivalta on kiistetty, Helsingin käräjäoikeuden on lykättävä asian käsittelyä, kunnes

kysymys toimivallasta on ulkomaisessa tuomioistuimessa lainvoimaisesti ratkaistu.

(22.12.1995/1695)

65 a § (22.12.1995/1695)

Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa 65 §:n 2 momentissa

tarkoitetussa riidassa annettu lainvoimainen tuomio on Suomessa täytäntöönpantavissa.

Tuomio, joka kohdistuu eurooppapatentin hakijaan, ei kuitenkaan ole täytäntöönpantavissa

Suomessa, jos haasteasiakirjaa ei ole annettu hänelle asianmukaisesti tiedoksi tai jos hänellä ei

ole ollut riittävästi aikaa valmistautua tuomioistuinkäsittelyyn.

66 §

Käsiteltäessä 65 §:ssä tarkoitettuja asioita tulee raastuvanoikeuden apuna olla kaksi sen

kutsumaa teknillisen alan asiantuntijaa. Asiantuntijan on annettava lausunto oikeuden hänelle

tekemistä kysymyksistä. Lausunto on otettava pöytäkirjaan. Asiantuntijalla on oikeus tehdä

kysymyksiä asianosaisille ja todistajille.

67 §

Käräjäoikeus määrää kalenterivuodeksi kerrallaan tarpeellisen määrän 66 §:ssä tarkoitettuja

asiantuntijoita. Ennen määräyksen antamista oikeuden on hankittava valtion teknillisen

tutkimuskeskuksen lausunto. Ilman laillista syytä ei saa kieltäytyä ottamasta vastaan edellä

mainittua tehtävää. (21.3.1997/243)

Ennen kuin asiantuntija ryhtyy tehtäväänsä, hänen tulee vannoa säädetty vala.

Asiantuntijalle maksetaan valtion varoista jokaisesta jutusta oikeuden määräämä kohtuullinen

palkkio sekä korvaus matkakustannuksista, sen mukaan kuin siitä asetuksella tarkemmin

säädetään.

68 §

Oikeus voi kantajan pyynnöstä oikeudenkäynnin aikana kieltää käyttämästä patenttia tai

määrätä, että 59 §:ssä tarkoitettu omaisuus on oikeudenkäynnin ajaksi pantava väliaikaisesti

takavarikkoon.

Jos oikeus on päättänyt 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta tai takavarikosta, kantaja voidaan

velvoittaa asettamaan oikeuden hyväksymä vakuus sen vahingon ja haitan korvaamisesta,

mikä toimenpiteestä saattaa aiheutua vastapuolelle.

Oikeudenkäynnin aikana annetusta kieltoja takavarikoimispäätöksestä tai sen peruuttamisesta

voidaan erikseen valittaa.

69 §

Asioissa, jotka koskevat patentin mitättömäksi julistamista, oikeuden on hankittava

patenttiviranomaisen lausunto.

Muissa patenttiasioissa oikeus voi hankkia patenttiviranomaisen lausunnon, mikäli siihen on

aihetta.

70 §

Oikeuden on lähetettävä patenttiviranomaiselle jäljennös 65 §:ssä tarkoitetussa asiassa

annetusta tuomiosta sekä samalla ilmoitettava, onko tuomio saanut lainvoiman.

Tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa ratkaisustaan tekemällä sitä koskeva merkintä

oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän ratkaisu­ ja päätösilmoitusjärjestelmään tai

toimittamalla tiedot Oikeusrekisterikeskukselle niiden välittämiseksi patenttiviranomaiselle

säädetään tarvittaessa oikeusministeriön asetuksella. Merkinnän tekemiseen ja tietojen

toimittamiseen sovelletaan, mitä oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä

annetussa laissa (372/2010) ja sen nojalla säädetään. (14.5.2010/392)

L:lla 392/2010 lisätty 2 momentti tulee voimaan 1.12.2010.

9 a LUKU (28.6.1994/593)

Lisäsuojatodistus (21.3.1997/243)

70 a § (21.3.1997/243)

Lisäsuojatodistuksista säädetään lääkkeiden lisäsuojatodistuksen aikaansaamisesta annetussa

neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1768/92 ja kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksen

käyttöön ottamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o

1610/96. Lisäsuojatodistuksista on lisäksi voimassa, mitä tässä luvussa säädetään.

70 b § (28.6.1994/593)

Lisäsuojatodistusta koskeva hakemus tehdään patentti­ ja rekisterihallitukselle.

70 c § (28.6.1994/593)

Hakija on velvollinen suorittamaan vahvistetun hakemusmaksun. Lisäsuojatodistuksesta on

todistuksen haltijan suoritettava vahvistettu vuosimaksu.

70 d § (28.6.1994/593)

Lisäsuojatodistuksen tuottaman oikeuden loukkaukseen sovelletaan patentinloukkausta

koskevia säännöksiä.

70 e § (28.6.1994/593)

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tämän luvun säännösten täytäntöönpanosta

sekä lisäsuojatodistuksen hakemisessa ja myöntämisessä noudatettavasta menettelystä.

9 b luku (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentti ja eurooppapatenttia koskeva hakemus

70 f § (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentilla tarkoitetaan tässä laissa patenttia, jonka Euroopan patenttivirasto on

myöntänyt Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti. Eurooppapatenttia koskevalla

hakemuksella tarkoitetaan mainitun sopimuksen mukaisesti tehtyä patenttihakemusta.

Eurooppapatentti voidaan myöntää Suomea koskevana.

Eurooppapatenttia koskeva hakemus tehdään Euroopan patenttivirastolle. Tämä hakemus

voidaan myös antaa Suomen patenttiviranomaiselle, joka toimittaa sen edelleen Euroopan

patenttivirastolle. Maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä annetussa laissa

(551/67) tarkoitetusta keksinnöstä tehtävä eurooppapatenttia koskeva hakemus on kuitenkin

annettava Suomen patenttiviranomaiselle. Euroopan patenttisopimuksen 76 artiklassa

tarkoitettu eurooppapatenttia koskeva jaettu hakemus on aina tehtävä Euroopan

patenttivirastolle.

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan eurooppapatenttiin ja eurooppapatenttia koskevaan

hakemukseen, jossa Suomi on nimetty suojan kohdevaltioksi.

70 g § (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentti on myönnetty, kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin

myöntämisestä. Suomea koskevalla eurooppapatentilla on sama oikeusvaikutus kuin Suomen

patenttiviranomaisen myöntämällä patentilla ja siihen sovelletaan Suomessa myönnettyä

patenttia koskevia säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä.

70 h § (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentilla ei ole oikeusvaikutusta Suomessa, jollei hakija tai patentinhaltija

määräajassa ole antanut patenttiviranomaiselle suomenkielistä käännöstä patentin

myöntämisen perusteena olevista asiakirjoista ja suorittanut vahvistettua käännöksen

julkaisumaksua siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Jos hakijan tai patentinhaltijan

oma kieli on ruotsi, voi käännös kuitenkin olla ruotsinkielinen. Jos Euroopan patenttivirasto

on päättänyt, että eurooppapatentti pidetään voimassa muutetussa muodossa, koskee edellä

sanottu myös asiakirjoja muutetussa muodossa.

Käännös on julkinen edellyttäen, että Euroopan patenttivirasto on julkaissut eurooppapatenttia

koskevan hakemuksen tai kuuluttanut patentin myöntämisestä.

Jos käännös on annettu ja käännöksen julkaisumaksu suoritettu määräajassa ja Euroopan

patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä tai päätöksestä pitää patentti voimassa

muutetussa muodossa, patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin

kielellä. Patenttiviranomaisen tulee niin pian kuin mahdollista pitää yleisön saatavana

käännöksen jäljennöksiä. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että eurooppapatentin

patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.

70 i § (22.12.1995/1695)

Käännöksen antamiseen 70 h §:n 1 momentin mukaisesti ja käännöstä koskevan

julkaisumaksun suorittamiseen on sovellettava vastaavasti 71 a §:n 1 momenttia. Jos 71 a §:n

1 momentin nojalla päätetään, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa,

patenttiviranomaisen on kuulutettava tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä.

Jos joku 70 h §:n 1 momentin mukaisen määräajan jälkeen mutta ennen edellä 1 momentin

mukaisen kuulutuksen julkaisemista on hyvässä uskossa alkanut käyttää tässä maassa

ammattimaisesti hyväksi keksintöä tai ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa

71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.

70 j § (22.12.1995/1695)

Mitä 52 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään patenttisuojan laajentamisesta, koskee myös

eurooppapatenttia, jos patenttisuojaa on laajennettu eurooppapatentin myöntämisen jälkeen.

70 k § (22.12.1995/1695)

Jos Euroopan patenttivirasto on kokonaan tai osittain kumonnut eurooppapatentin, tällä on

sama vaikutus kuin patentin julistamisella vastaavassa laajuudessa mitättömäksi Suomessa.

Suomen patenttiviranomaisen on kuulutettava tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä.

70 l § (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentista on suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta maksuvuodelta sen

vuoden jälkeen, jonka kuluessa Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin

myöntämisestä.

Jollei vuosimaksua eurooppapatentista suoriteta 1 momentin ja 41 §:n mukaisesti, sovelletaan

vastaavasti 51 §:n säännöksiä. Ensimmäinen vuosimaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi

vasta patentin myöntämiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden viimeisenä päivänä.

(18.11.2005/896)

70 m § (18.11.2005/896)

Eurooppapatenttia koskevalla hakemuksella, jolle Euroopan patenttivirasto on vahvistanut

tekemispäivän, on Suomessa sama oikeusvaikutus kuin samana päivänä Suomessa tehdyllä

kansallisella patenttihakemuksella. Jos hakemuksella on Euroopan patenttisopimuksen

mukaisesti etuoikeus tekemispäivää aikaisemmasta päivästä, on tällainen etuoikeus voimassa

myös Suomessa.

Sovellettaessa 2 §:n 2 momenttia on Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan mukainen

julkaiseminen rinnastettava 22 §:n mukaiseen hakemuksen julkiseksituloon. Edellä sanottu

koskee myös Euroopan patenttisopimuksen 153 artiklan 3 kohdan mukaista julkaisemista, jos

Euroopan patenttivirasto rinnastaa tällaisen julkaisemisen 93 artiklan mukaiseen

julkaisemiseen.

70 n § (22.12.1995/1695)

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on julkaistu Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan

mukaisesti ja julkaistujen patenttivaatimusten suomenkielinen käännös on annettu

patenttiviranomaiselle, patenttiviranomaisen tulee pitää käännös yleisön saatavana ja

kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä. Jos hakijan oma kieli on ruotsi, voidaan

käännös kuitenkin antaa ruotsin kielellä. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että

julkaistut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.

Jos joku sen jälkeen kun 1 momentissa mainittu kuulutus on julkaistu, käyttää

ammattimaisesti hyväksi keksintöä, jolle on haettu suojaa eurooppapatenttia koskevalla

hakemuksella, sovelletaan patentinloukkausta koskevia säännöksiä, jos hakemus johtaa

patenttiin Suomessa. Tällaisessa tapauksessa patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen,

mikä ilmenee sekä 1 momentin mukaan julkaistuista patenttivaatimuksista että itse patentin

patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja korvaus sellaisesta

hyväksikäyttämisestä voidaan määrätä ainoastaan 58 §:n 2 momentin mukaisesti.

(18.11.2005/896)

Lain 58 §:n 3 momentin säännöksiä ei sovelleta, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa

patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai, mikäli väite on tehty, jos korvauskanne

nostetaan vuoden kuluessa siitä, kun Euroopan patenttivirasto on päättänyt, että patentti

pidetään voimassa.

70 o § (22.12.1995/1695)

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus tai Suomea koskeva nimeäminen peruutetaan, on

tällä sama vaikutus kuin kansallisen patenttihakemuksen peruuttamisella. Sama koskee

tilannetta, jossa hakemus Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti katsotaan peruuntuneeksi,

eikä sitä ole otettu sopimuksen 121 artiklan mukaisesti uudelleen käsiteltäväksi.

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus hylätään, on sillä sama vaikutus kuin kansallisen

patenttihakemuksen hylkäämisellä.

70 p § (22.12.1995/1695)

Jollei 70 h ja 70 n §:ssä tarkoitettu käännös vastaa, mitä Euroopan patenttiviraston

käsittelykielellä olevissa asiakirjoissa on ilmaistu, patenttisuoja käsittää vain sen, mikä

ilmenee sekä käännöksestä että käsittelykielellä olevista asiakirjoista.

Edellä 52 §:ssä tarkoitetussa mitättömyysoikeudenkäynnissä on yksinomaan käsittelykielellä

olevien asiakirjojen sanamuoto todistusvoimainen.

70 q § (22.12.1995/1695)

Jos hakija tai patentinhaltija antaa patenttiviranomaiselle korjauksen 70 h §:n mukaisesta

käännöksestä ja suorittaa vahvistetun julkaisumaksun, korjattu käännös korvaa alkuperäisen

käännöksen. Kun korjaus on annettu ja julkaisumaksu suoritettu ja jos alkuperäinen käännös

on julkinen, tulee patenttiviranomaisen kuuluttaa korjauksesta viipymättä suomen ja ruotsin

kielellä ja pitää niin pian kuin mahdollista yleisön saatavana korjatun käännöksen

jäljennöksiä.

Jos hakija antaa korjauksen 70 n §:ssä tarkoitetusta käännöksestä, on patenttiviranomaisen

kuulutettava korjauksesta viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pidettävä korjattu käännös

yleisön saatavana. Kuulutuksen jälkeen korjattu käännös korvaa alkuperäisen käännöksen.

Jos joku käännöksen korjauksen tullessa voimaan hyvässä uskossa on alkanut käyttää

keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sellaisella tavalla, joka aikaisemman

käännöksen mukaisesti ei aiheuttanut hakijan tai patentinhaltijan oikeuden loukkausta, tai oli

ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen

oikeuden.

70 r § (22.12.1995/1695)

Jos patentinhakija tai patentinhaltija ei ole noudattanut Euroopan patenttisopimuksessa

säädettyä määräaikaa, mutta Euroopan patenttivirasto Euroopan patenttisopimuksen 122

artiklan nojalla ilmoittaa, että oikeudenmenetystä ei ole tapahtunut, on tällä sama vaikutus

myös Suomessa.

Jos joku oikeuden menetyksen tapahtumisen jälkeen, mutta ennen kuin Euroopan

patenttivirasto on kuuluttanut 1 momentin mukaisesta ilmoituksesta, on alkanut hyvässä

uskossa ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä tässä maassa tai ryhtynyt oleellisiin

toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.

70 s § (22.12.1995/1695)

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on katsottava peruutetuksi sen johdosta, ettei se

määräajassa ole saapunut Euroopan patenttivirastoon hakemuksen vastaanottaneelta

kansalliselta patenttiviranomaiselta, se on hakijan pyynnöstä muunnettava kansalliseksi

patenttihakemukseksi edellyttäen, että:

1) pyyntö tehdään hakemuksen vastaanottaneelle viranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa

siitä, kun Euroopan patenttivirasto on ilmoittanut hakijalle, että hakemus katsotaan

peruutetuksi;

2) pyyntö saapuu Suomen patenttiviranomaiselle 20 kuukauden kuluessa hakemuksen

tekemispäivästä tai etuoikeutta pyydettäessä siitä päivästä, josta etuoikeutta pyydetään; ja

3) hakija suorittaa säädetyn hakemusmaksun ja antaa patenttihakemuksesta 8 §:n 5 momentin

mukaisen käännöksen määräajassa.

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on katsottava peruutetuksi sen johdosta, ettei

hakemuksen käännöstä sen käsittelykielellä ole annettu Euroopan patenttivirastolle säädetyssä

määräajassa, se on hakijan pyynnöstä muunnettava kansalliseksi patenttihakemukseksi

noudattaen, mitä Euroopan patenttisopimuksen 135 artiklassa määrätään. Hakijan on lisäksi

suoritettava säädetty hakemusmaksu ja annettava patenttihakemuksesta 8 §:n 5 momentin

mukainen käännös määräajassa. (18.11.2005/896)

Jos 1 ja 2 momentissa tarkoitettu patenttihakemus täyttää Euroopan patenttisopimuksen ja sen

sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa koskevat vaatimukset, se on näiltä osin

hyväksyttävä.

70 t § (18.11.2005/896)

Euroopan patenttisopimuksen 105 a artiklan mukaisesti tehty eurooppapatentin rajoittamista

tai lakkauttamista koskeva pyyntö tehdään Euroopan patenttivirastolle.

Kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin rajoittamisesta, patentinhaltijan tulee

antaa valtioneuvoston asetuksella säädettävässä määräajassa patenttiviranomaiselle käännös

patentin rajoittamisen perusteena olevista asiakirjoista sillä kielellä, jolla alkuperäinen patentti

on saatettu voimaan Suomessa, ja suorittaa vahvistettu käännöksen julkaisumaksu siten kuin

valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa tästä

viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pitää yleisön saatavana käännöksen jäljennöksiä.

Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että eurooppapatentin rajoitetut

patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.

Jos patentinhaltija ei noudata 2 momentin säännöksiä, patentin katsotaan olevan vailla

oikeusvaikutusta Suomessa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patenttiviranomaisen

tulee kuuluttaa patentin kumoamisesta.

Kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin lakkauttamisesta, patenttiviranomaisen

tulee kuuluttaa lakkauttamisesta patenttilehdessä.

Euroopan patenttiviraston rajoittamalla tai lakkauttamalla patentilla on tässä maassa sama

oikeusvaikutus kuin kansallisesti rajoitetulla tai lakkautetulla patentilla, jollei tässä luvussa

muuta säädetä.

70 u § (18.11.2005/896)

Jos joku on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa

tai ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin tätä varten Euroopan patenttiviraston

valituslautakunnan päätöksen jälkeen, mutta ennen Euroopan patenttiviraston laajennetun

valituslautakunnan tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemista, hän saa patentin

estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana,

jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi.

10 LUKU

Erityisiä määräyksiä

71 §

Patentinhaltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Euroopan talousalueella asuva

asiamies, jolla on oikeus hänen puolestaan ottaa vastaan haasteen tiedoksiantoja, kutsuja ja

muita asiakirjoja patenttia koskevissa asioissa, lukuun ottamatta rikosasiaa koskevaa haastetta

ja määräystä, jolla asianosainen on velvoitettu henkilökohtaisesti saapumaan oikeuteen.

Asiamies on ilmoitettava merkittäväksi patenttirekisteriin. (30.6.2000/650)

Jos patentinhaltijalla ei ole 1 momentissa mainittua asiamiestä, voi tiedoksiantaminen

tapahtua lähettämällä tiedoksi annettava asiakirja hänelle postitse kirjattuna kirjeenä hänen

patenttirekisteriin merkityllä osoitteellaan. Jollei rekisteriin ole merkitty osoitetta,

tiedoksiantaminen voi tapahtua kuuluttamalla patenttilehdessä. Tiedoksiantamisen katsotaan

tapahtuneen, kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu. (21.3.1997/243)

Asetuksella voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä säätää, ettei 1 ja 2 momentin

säännöksiä ole sovellettava patentinhaltijaan, jonka kotipaikka on tietyssä vieraassa valtiossa

tai jolla on siinä valtiossa asuva ja tässä maassa patenttirekisteriin merkitty asiamies, jolla on

1 momentissa mainittu toimivalta.

Jos väitettä koskevaa päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi väitteentekijälle tämän

ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto voi tapahtua kuuluttamalla asiasta patenttilehdessä.

Tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen, kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu.

(21.3.1997/243)

71 a § (18.11.2005/896)

Jos patentinhakija tai patentinhaltija on muussa kuin 2 momentissa tarkoitetussa asiassa

kärsinyt oikeudenmenetyksen sen takia, että hän ei ole suorittanut toimenpidettä

patenttiviranomaisessa tässä laissa tai sen nojalla vahvistetussa määräajassa, mutta hän on

toiminut niin huolellisesti kuin olosuhteet vaativat määräaikaa noudattaakseen, ja jos hän

suorittaa toimenpiteen kahden kuukauden kuluessa esteen päättymisestä, kuitenkin

viimeistään vuoden kuluttua määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että

toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa. Jos patentinhakija tai patentinhaltija

haluaa saada tällaisen ratkaisun, on hänen tehtävä siitä patenttiviranomaiselle kirjallinen esitys

toimenpiteen suorittamiselle edellä säädetyssä ajassa ja suoritettava vahvistettu maksu.

Jos patentinhakija on kärsinyt oikeudenmenetyksen 6 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan

noudattamisessa, sovelletaan tämän pykälän 1 momentin säännöksiä kuitenkin niin, että esitys

on tehtävä ja vahvistettu maksu suoritettava viimeistään kahden kuukauden kuluttua 6 §:n 1

momentissa säädetystä määräajasta.

Kansainväliseen patenttihakemukseen, jota on jatkettu Suomessa, sovelletaan 1 ja 2

momenttia myös, kun on kysymys määräajasta, jota olisi ollut noudatettava vastaanottavassa

viranomaisessa, kansainvälisessä uutuustutkimusviranomaisessa, kansainvälisiä

patentoitavuuden esitutkimuksia suorittavassa viranomaisessa tai Maailman henkisen

omaisuuden järjestön kansainvälisessä toimistossa. Laiminlyöty toimenpide on tällöin

suoritettava patenttiviranomaisessa.

Esitystä, joka on tehty 1, 2 tai 3 momentin mukaisesti, ei kuitenkaan saa hylätä tai jättää

tutkittavaksi ottamatta ennen kuin patentinhakijalle tai patentinhaltijalle on annettu tilaisuus

antaa lausumansa asiassa patenttiviranomaisen antamassa määräajassa.

71 b § (6.6.1980/407)

Jos 31 tai 38 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa postitse lähetetty asiakirja tai maksu ei ole tullut

patenttiviranomaiselle määrätyssä ajassa, mutta lähetyksen tarkoittama toimenpide suoritetaan

kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija havaitsi tai hänen olisi pitänyt havaita, että

määräaika on ylitetty, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa määräajan päättymisestä,

patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa, jos:

(10.5.1985/387)

1) postiyhteyksissä on tapahtunut katko jonain niistä kymmenestä päivästä, jotka edeltävät

määräajan päättymistä, sodan, vallankumouksen, mellakan, lakon, luonnonmullistuksen tai

muun senkaltaisen syyn vuoksi sillä paikkakunnalla, jossa lähettäjä oleskelee tai harjoittaa

liikettä, sekä jos asiakirja tai maksu on lähetetty patenttiviranomaiselle viiden päivän kuluessa

postiyhteyksien palautumisesta; tai

2) asiakirja tai maksu on lähetetty kirjattuna postilähetyksenä viimeistään viisi päivää ennen

määräajan päättymistä, kuitenkin ainoastaan, milloin lähetys on lähetetty lentopostissa, jos se

on ollut mahdollista, taikka muulla tavalla, jos lähettäjällä on ollut aihetta olettaa, että se siten

lähetettynä olisi saapunut patenttiviranomaiselle kahden päivän kuluessa lähetyspäivästä.

Jos hakija haluaa saada 1 momentin mukaisen ratkaisun, hänen on tehtävä siitä kirjallinen

esitys patenttiviranomaiselle sanotussa momentissa toimenpiteen suorittamiselle säädetyssä

ajassa.

71 c § (6.6.1980/407)

Jos 71 a tai 71 b §:n mukainen esitys on hyväksytty, ja sen johdosta jatkokäsittelyyn otetaan

22 §:n mukaisesti julkiseksi tullut patenttihakemus, joka on jätetty sillensä tai hylätty, taikka

rauennut patentti katsotaan saatetuksi uudelleen voimaan, on tästä kuulutettava.

Joka on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sen

jälkeen kun sillensä jätetyn hakemuksen uudelleen käsittelyyn ottamista koskeva määräaika

on päättynyt tai hylkäyspäätös saanut lainvoiman tai patentti rauennut, mutta ennen

kuulutuksen julkaisemista, saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä

entisellään sen yleisen luonteen. Tällainen hyväksikäyttöoikeus on vastaavilla edellytyksillä

myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä hyväksi tässä

maassa.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan liikkeen mukana, jossa

se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi.

72 § (18.11.2005/896)

Patenttiviranomaisen tämän lain nojalla antamaan muuhun kuin 26 §:ssä tarkoitettuun

lopulliseen päätökseen sekä 42 §:ssä, 53 a §:n 2 momentissa, 53 d §:n 1 momentissa, 54 §:n 1

momentissa sekä 71 a tai 71 b §:ssä tarkoitettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla

Patentti­ ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Valitusmenettelystä ja asian käsittelystä

valituslautakunnassa säädetään erikseen.

73 § (13.11.1992/1034)

Tämän lain mukaan perittävistä maksuista säädetään erikseen. Vuosimaksuista voidaan tällöin

säätää, että yksi tai useampi ensimmäisistä maksuvuosista on maksuton.

74 § (18.11.2005/896)

Tarkemmat säännökset patenttihakemuksesta, kuulutuksesta patenttiasioissa,

hakemusasiakirjojen painattamisesta, väitemenettelystä, rajoittamismenettelystä

patenttiviranomaisessa, lakkauttamismenettelystä, patenttirekisteristä ja sen pitämisestä sekä

patenttiviranomaisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että patenttiviranomainen voi toisen valtion

viranomaisen pyynnöstä antaa tälle tietoja täällä tehtyjen patenttihakemusten käsittelystä sekä

että toisen valtion viranomainen tai kansainvälinen laitos voi patenttiviranomaisen esityksestä

suorittaa patenttihakemusten tutkimisen.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös säätää, että se, joka hakee patenttia keksintöön,

johon hän on hakenut patenttia toisessa valtiossa tai kansainvälisessä järjestössä, on

velvollinen tekemään selkoa siitä, mitä sen valtion viranomainen tai kansainvälinen järjestö

on hänelle ilmoittanut keksinnön patentoitavuuden tutkimisesta. Tällaista selvitystä ei

kuitenkaan voida vaatia sellaisesta 3 luvun mukaisesta patenttihakemuksesta, joka on ollut

kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena ja jota koskeva

patentoitavuustutkimusselonteko on annettu patenttiviranomaiselle.

75 §

Maan ollessa sotatilassa tai sodan vaaran uhatessa valtioneuvosto voi määrätä, jo se yleiseltä

kannalta katsotaan tarpeelliseksi, että oikeus tiettyyn keksintöön on luovutettava valtiolle tai

jollekin toiselle, jonka valtioneuvosto määrää. Täten saadusta oikeudesta keksintöön on

suoritettava kohtuullinen korvaus. Jos korvaukseen oikeutetuin kanssa ei sovita korvauksesta,

oikeus määrää sen.

Jos muu kuin valtio on 1 momentissa tarkoitetun määräyksen mukaisesti saanut oikeuden

keksintöön ja jollei tämä täytä korvausvelvollisuuttaan, valtio on velvollinen korvaukseen

oikeutetun hakemuksesta heti suorittamaan korvauksen.

76 §

Keksinnöistä, joilla on merkitystä maanpuolustukselle, säädetään erikseen.

Voimaantulo­ ja siirtymäsäännökset

1. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968. Sillä kumotaan 7 päivänä toukokuuta

1943 annettupatenttilaki(387/43). Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan

voida myöntää itse tuotteeseen, vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, mikäli keksintö

koskee ravinto­ tai lääkeaineita.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain

voimaantulemiseksi.

2. Lakia on sovellettava myös ennen lain voimaantuloa myönnettyihin tai sitä ennen tehdyn

hakemuksen perusteella myönnettäviin patentteihin, jollei jäljempänä säädetystä muuta johdu.

Lain säännökset eivät aiheuta muutosta oikeuteen, joka on syntynyt aikaisemman lain 2 §:n

mukaan.

3. Aikaisempaa lakia on sovellettava sanotun lain nojalla myönnetyn patentin mitättömäksi

julistamiseen ja ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneesta patentinloukkauksesta

aiheutuneeseen korvaukseen sekä oikeuteen panna vireille tässä tarkoitettuja kanteita.

4. Sillä, joka lain voimaan tullessa tässä maassa ammattimaisesti käytti hyväksi keksintöä,

johon aikaisemman lain mukaan ei ole voitu myöntää patenttia, tai oli ryhtynyt sitä varten

olennaisiin toimenpiteisiin, on sen seikan estämättä, että keksintöön sittemmin myönnetään

patentti, 4 §:ssä tarkoitettu oikeus, vaikka hän on aloittanut hyväksikäyttämisen tai ryhtynyt

sitä varten olennaisiin toimenpiteisiin vasta sen jälkeen, kun hakemus tehtiin.

5. Jos keksintö ennen tämän lain voimaantuloa on tullut julkiseksi ja se on johtunut

toimenpiteistä, johon hakija tai se, jolta tämä johtaa oikeutensa, on ryhtynyt, ja mikäli

patenttihakemus on tehty ennen 1 päivää heinäkuuta 1968, sovelletaan aikaisemman lain 14 ja

15 §:ää sekä 18 §:ää sellaisena, kuin se on 20 päivänä lokakuuta 1950 annetussa laissa, kun

ratkaistaan kysymystä, onko toimenpiteen vuoksi olemassa este patentin myöntämiselle tai

onko patentti julistettava mitättömäksi. (29.12.1967/653)

6. Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva patenttihakemus on käsiteltävä ja ratkaistava

aikaisemman lain mukaan, jos patenttiviranomainen ennen lain voimaantuloa on päättänyt

aikaisemman lain 47 §:ssä tarkoitetusta kuuluttamisesta.

7. Ennen tämän lain voimaantuloa tehty patenttihakemus ei ole julkinen lain 22 §:n mukaan

ennen 1 päivää heinäkuuta 1968, Jollei hakemusta sitä ennen panna julkisesti nähtäväksi tai

hakija pyydä, että hakemus tulisi julkiseksi. (29.12.1967/653)

8. Ennen 1 päivää heinäkuuta 1968 alkavalta patenttivuodelta on vuosimaksun suorittamiseen

nähden noudatettava aikaisempaa lakia. (29.12.1967/653)

9. Mitä aikaisemmassa laissa on erikseen säädetty lisäpatentista, on tämän uuden lain 7 §:n 2

momentin 2 lauseen ja 3 momentin sekä 41 §:n 2 momentin säännöksistä huolimatta

sovellettava ennen lain voimaantuloa myönnettyihin lisäpatentteihin.

10. Patenttijutussa, johon on pyydetty haastetta ennen tämän lain voimaantuloa, oikeuspaikka

ja oikeudenkäyntimenettely määräytyvät aikaisemman lain säännösten mukaan.

(29.12.1967/653)

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

29.12.1967/653:

2.7.1971/575:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1971.

6.6.1980/407:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain

voimaansaattamiseksi.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva patenttihakemus käsitellään ja ratkaistaan tämän

lain säännösten mukaan, jollei 4–7 momentista muuta johdu.

Patenttihakemus, joka ennen tämän lain voimaantuloa on hyväksytty pantavaksi julkisesti

nähtäväksi, ja ennen tämän lain voimaantuloa tehty lisäpatenttihakemus käsitellään ja

ratkaistaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan. Ennen

tämän lain voimaantuloa tehty patenttihakemus voidaan myös muuttaa

lisäpatenttihakemukseksi ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Tämän lain säännöksiä, jotka koskevat velvollisuutta antaa tiivistelmä, sekä tämän lain 20

§:ää ei sovelleta sellaiseen hakemukseen, joka on vireillä tämän lain voimaantullessa.

Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan voida myöntää itse tuotteeseen,

vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, milloin keksintö koskee ravinto­ tai lääkeaineita.

Mitä 8 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä on säädetty koskee ainoastaan tämän lain

voimaantulon jälkeen tehtyä patenttihakemusta.

Tämän lain säännöksiä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa myönnettyihin tai sitä

ennen tehdyn hakemuksen perusteella myönnettäviin patentteihin, jollei 9–13 momentista

muuta johdu.

Sellaisen patentin voimassaoloaika, joka on myönnetty patenttihakemuksen perusteella, joka

on tehty aikaisemmin kuin kaksitoista vuotta ennen tämän lain voimaantuloa, määräytyy

ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 40 §:n mukaan.

Jos patentti on ennen tämän lain voimaantuloa rauennut 51 §:n 1 momentin mukaan, on 51

§:n 2 ja 3 momenttia sekä ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 55 §:n toista

virkettä edelleenkin sovellettava.

Sellaiseen patenttiin, joka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn hakemuksen

perusteella, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa ollutta 60 §:ää.

Lisäpatentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa tai myönnetään 4

momentin mukaisesti, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita

säännöksiä.

Kysymys sellaisen patentin mitättömäksi julistamisesta, joka on myönnetty tai myönnetään

ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, ratkaistaan

sanottujen säännösten perusteella.

10.5.1985/387:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä. (L 387/1985 tuli A:n 504/1985

mukaisesti voimaan 1.9.1985.)

Tämän lain 8, 22 ja 56 §:n säännöksiä, jotka koskevat mikro­organismiviljelmien

tallettamista, sekä 8 a §:ää ei sovelleta ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin

patenttihakemuksiin.

Patenttihakemusten vuosimaksuja koskevia säännöksiä ei sovelleta ennen tämän lain

voimaantuloa tehtyihin patenttihakemuksiin. Tällaisten hakemusten perusteella myönnettyihin

tai myönnettäviin patentteihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita

patentin vuosimaksuista annettuja säännöksiä. Ne vuosimaksut, jotka voimassa olevien

säännösten mukaan erääntyvät patenttivuoden ensimmäisenä päivänä, erääntyvät kuitenkin

sen kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, jonka kuluessa patenttivuosi alkaa.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyjen patenttihakemusten osalta voidaan 14 §:ssä

tarkoitettu vaatimus esittää kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulopäivästä.

Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan voida myöntää itse tuotteeseen,

vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, milloin keksintö koskee ravinto­ tai lääkeaineita.

HE 230/84, lvk.miet. 2/85, svk.miet. 18/85

14.6.1985/504:

10.5.1991/801:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.

HE 232/90, toisen lvk.miet. 20/90, svk.miet. 330/90

26.6.1992/577:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1992.

HE 25/92, TaVM 21/92

13.11.1992/1034:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

HE 152/92, TaVM 35/92

18.12.1992/1409:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1409/1992 tulee A:n

1342/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1995.)

HE 215/92, TaVM 46/92

28.6.1994/593:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Ennen tämän lain

voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 103/94, TaVM 23/94, ETA:n sekakomitean päätös 21.4.1994 N:o 7/94 liite 15. ETA­

sopimuksen liite XVII: neuvoston asetus (ETY) N:o 1768/92

21.4.1995/717:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94

22.12.1995/1695:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tämän lain 6 §:n 1 momentti,

45 §:n 1 momentti, 49 ja 57 a § tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996. (L

1695/1995 tuli A:n 103/1996 mukaisesti voimaan 1.3.1996.)

HE 161/95, TaVM 29/95, EV 170/95

21.3.1997/243:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997.

Patenttihakemus, joka ennen tämän lain voimaantuloa on hyväksytty pantavaksi julkisesti

nähtäväksi, käsitellään ja ratkaistaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden

säännösten mukaan.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn patenttihakemukseen sovelletaan patenttilain 14 §:ää.

HE 254/1996, TaVM 1/1997, EV 6/1997

30.6.2000/650:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 2000.

Tämän lain 3 b ja 46 a §:ää sovelletaan tämän lain voimaantulon jälkeen tehtyyn tai tehdyksi

katsottuun patenttihakemukseen ja sen perusteella myönnettyyn patenttiin.

HE 21/2000, TaVM 12/2000, EV 61/2000

19.11.2004/990:

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. (L 990/2004 tuli

voimaan A:n 1117/2004 mukaisesti 1.1.2005.)

Tällä lailla saatetaan lakina voimaan Genevessä 3 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn

patenttiyhteistyösopimuksen (SopS 58/1980) 22 artiklan 1 kappaleen muutoksen

lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Lakia sovelletaan myös niihin jatkettuihin kansainvälisiin hakemuksiin, joiden osalta

etuoikeuspäivästä laskettu 20 kuukauden ajanjakso päättyy lain voimaantulopäivänä tai sen

jälkeen ja joiden osalta hakija ei vielä ole jatkanut kansainvälistä hakemustaan Suomen osalta.

HE 139/2004, TaVM 16/2004, EV 131/2004

18.11.2005/896:

1. Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella (L 896/2005 tuli A:n

143/2006 mukaan osittain voimaan 6.3.2006 ja A:n 1117/2007 mukaan osittain voimaan

13.12.2007.)

2. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan valtioneuvoston asetuksella antaa säännöksiä,

jotka ovat tarpeen lain voimaansaattamiseksi.

3. Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin patenttihakemuksiin ja hakemusten perusteella

myönnettyihin patentteihin sekä patentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain

voimaantuloa, sovelletaan tämän lain säännöksiä, jollei 4–9 momentista muuta johdu.

___________________

4. Tämän lain 2 §:n 5 momenttia ei sovelleta patentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän

lain voimaantuloa, eikä tämän lain voimaantulopäivänä vireillä oleviin patenttihakemuksiin,

jos patentinhakijalle on annettu 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ennen tämän lain

voimaantuloa.

5. Tämän lain 8 b ja 8 c §:ää sovelletaan patenttihakemukseen, joka on tehty tai katsottava

tehdyksi tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

6. Tämän lain 41 §:n 2 momenttia ja 70 l §:n 2 momenttia sovelletaan vuosimaksuun, joka

erääntyy tämän lain voimaan tullessa tai sen jälkeen.

7. Mitä edellä 60 §:n 2 momentissa säädetään, koskee ainoastaan tämän lain voimaantulon

jälkeen tehtyä lainvoimaista päätöstä.

8. Jos kuuden kuukauden määräaika oikeudenmenetyksen palauttamiselle on päättynyt ennen

tämän lain voimaantuloa, on tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 71 a §:n 2

momenttia edelleenkin sovellettava.

9. Tämän lain 71 a §:n 2 momenttia sovelletaan patenttihakemukseen, joka on vireillä tämän

lain voimaan tullessa, jollei määräaika oikeudenmenetyksen palauttamiselle ole vielä

päättynyt.

HE 92/2005, TaVM 14/2005, EV 115/2005

21.4.2006/295:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2006.

HE 225/2005, TaVM 2/2006, EV 14/2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi

2001/82/EY (32001L0082); EYVL N:o L 311, 28.11.2001, s. 1, Euroopan parlamentin ja

neuvoston direktiivi 2001/83/EY (32001L0083); EYVL N:o L 311, 28.11.2001, s. 67,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/27/EY (32004L0027); EYVL N:o L 136,

30.4.2004, s. 34, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/28/EY (32004L0028);

EYVL N:o L 136, 30.4.2004, s. 58

21.7.2006/684:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2006.

Tämän lain 57 b ja 61 §:ää sovelletaan myös riita­asiaan, joka on tullut vireille ennen tämän

lain voimaantuloa. Siltä osalta kuin 61 § koskee 60 a §:n soveltamista sitä sovelletaan

kuitenkin siten kuin 3 momentissa 60 a §:n soveltamisesta säädetään.

Riita­asiaan, joka on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain 60

a §:n sijasta tämän lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 26/2006, LaVM 6/2006, EV 67/2006

14.5.2010/392:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010.

HE 102/2009, LaVM 2/2010, EV 21/2010

Patentlag 15.12.1967/550

I enlighet med Riksdagens beslut stadgas:

1 kap

Allmänna bestämmelser

1 § (30.6.2000/650)

Den som har gjort en uppfinning som hänför sig till vilket teknikområde som helst och som kan tillgodogöras industriellt, eller den till vilken uppfinnarens rätt har övergått, kan efter ansökan beviljas patent på uppfinningen och därigenom få ensamrätt att yrkesmässigt utnyttja uppfinningen enligt vad som bestäms i denna lag. (18.11.2005/896)

Som uppfinning anses inte vad som utgör enbart

1) en upptäckt, vetenskaplig teori eller matematisk metod,

2) en konstnärlig skapelse,

3) en plan, regel eller metod för intellektuell verksamhet, för spel eller för affärsverksamhet eller ett datorprogram, inte heller

4) ett framläggande av information.

Såsom uppfinning anses inte ett sådant förfarande för kirurgisk eller terapeutisk behandling eller för diagnostisering som skall utövas på människor eller djur. Det som sägs ovan utgör inget hinder för att patent meddelas på alster, däribland ämnen eller blandningar, som är avsedda att användas vid förfarande av ovan angivet slag.

Patent meddelas inte på växtsorter eller djurraser. Uppfinningar som avser växter eller djur är dock patenterbara, om uppfinningens genomförbarhet inte är tekniskt begränsad till en växtsort eller djurras. Begreppet växtsort, som avses i denna lag, definieras i artikel 5 i rådets förordning (EG) nr 2100/94 om gemenskapens växtförädlarrätt.

Patent meddelas inte på ett väsentligen biologiskt förfaringssätt för förädling av växter eller djur. Ett förfaringssätt för förädling av växter eller djur anses i denna lag vara väsentligen biologiskt, om det i sin helhet består av naturliga företeelser som korsning eller urval. Det som sägs ovan begränsar inte patenterbarheten hos sådana uppfinningar vilkas föremål är ett mikrobiologiskt förfaringssätt eller andra tekniska förfaringssätt eller en produkt som har framställts med dessa förfaringssätt. Med ett mikrobiologiskt förfaringssätt avses i denna lag ett förfaringssätt vid vilket mikrobiologiskt material används eller vars föremål är mikrobiologiskt material eller med vilket mikrobiologiskt material framställs.

Patent kan meddelas på en uppfinning också då den avser en produkt som består av eller innehåller biologiskt material eller ett förfarande genom vilket biologiskt material framställs, bearbetas eller används. Biologiskt material, som isolerats från sin naturliga miljö eller framställts genom ett tekniskt förfaringssätt, kan vara föremål för en

uppfinning även om det redan förekom i naturen. Med biologiskt material avses i denna lag material som innehåller genetisk information och som kan reproducera sig självt eller som kan reproduceras i ett biologiskt system.

1 a § (30.6.2000/650)

Människokroppen i sina olika bildnings­ och utvecklingsstadier, liksom enbart upptäckten av en av dess beståndsdelar, inbegripet en gensekvens eller en delsekvens av en gen, kan inte utgöra patenterbara uppfinningar.

En isolerad beståndsdel av människokroppen eller en på annat sätt genom ett tekniskt förfaringssätt framställd beståndsdel, inbegripet en gensekvens eller en delsekvens av en gen kan, utan hinder av vad som bestäms i 1 mom., utgöra en patenterbar uppfinning, även om denna beståndsdels struktur är identisk med strukturen hos en naturlig beståndsdel, förutsatt att villkoren för patenterbarhet i övrigt uppfylls.

1 b § (30.6.2000/650)

Patent meddelas inte på en uppfinning vars kommersiella utnyttjande skulle strida mot allmän ordning eller god sed.

Kommersiellt utnyttjande av en uppfinning skall inte anses strida mot allmän ordning eller god sed endast på den grund att det är förbjudet i lag eller förordning.

När 1 mom. tillämpas är särskilt följande uppfinningar inte patenterbara:

1) förfaringssätt för kloning av mänskliga varelser,

2) förfaringssätt för ändring i den genetiska identiteten hos mänskliga könsceller,

3) användning av mänskliga embryon för industriella eller kommersiella ändamål, och

4) sådana förfaringssätt för ändring i den genetiska identiteten hos djur och som sannolikt kan förorsaka dem lidande utan att de medför några påtagliga medicinska fördelar för människor eller djur, samt djur som framställs genom sådana förfaringssätt.

2 § (6.6.1980/407)

Patent meddelas endast på en uppfinning som är ny i förhållande till vad som blivit känt före ingivningsdagen för patentansökan och dessutom väsentligen skiljer sig därifrån. (18.11.2005/896)

Som känt anses allt som har blivit allmänt tillgängligt, vare sig detta skett genom skrift, föredrag eller utnyttjande eller på annat sätt. Även innehållet i en patentansökan som före ingivningsdagen för patentansökan gjorts här i landet anses som känt, om denna ansökan blir offentlig enligt 22 §. Likaså anses innehållet i en ansökan om nyttighetsmodellrätt som före ingivningsdagen för patentansökan gjorts här i landet som känt, om denna ansökan enligt 18 § i lagen om nyttighetsmodellrätt (800/1991) blir offentlig. Villkoret i 1 mom. att uppfinningen väsentligen skall skilja sig från vad som blivit känt före ingivningsdagen för patentansökan gäller inte i förhållande till innehållet i en sådan ansökan om patent eller nyttighetsmodellrätt. (18.11.2005/896)

En i 3 kap. avsedd ansökan äger vid tillämpning av 2 mom. i vissa fall samma rättsverkan som en här i landet gjord patentansökan, enligt vad i 29 och 38 §§ stadgas.

Stadgandet i 1 mom. om att uppfinningen skall vara ny utgör ej hinder för att patent meddelas på känt ämne eller känd blandning, för användning vid ett i 1 § 3 mom. avsett förfarande, om användning av ämnet eller blandningen icke är känd vid förfarande av detta slag.

Villkoret i 1 mom. att uppfinningen skall vara ny utgör inte heller hinder för att patent meddelas på ett känt ämne eller en känd blandning för användning vid något specifikt förfarande som avses i 1 § 3 mom., om användningen av ämnet eller blandningen inte är känd vid detta specifika förfarande. (18.11.2005/896)

Patent kan meddelas utan hinder av att uppfinningen inom sex månader innan patentansökningen gjordes blivit allmänt tillgänglig:

1) till följd av uppenbart missbruk i förhållande till sökanden eller någon från vilken denne härleder sin rätt; eller

2) genom att sökanden eller någon från vilken denne härleder sin rätt förevisat uppfinningen på sådan officiell eller officiellt erkänd internationell utställning, som avses i den i Paris den 22 november 1928 slutna konventionen om internationella utställningar (FördrS 36/37).

3 § (6.6.1980/407)

Den genom patent förvärvade ensamrätten innebär att, med de undantag som nedan stadgas, annan än patenthavaren ej får utan dennes lov utnyttja uppfinningen genom att:

1) tillverka, utbjuda, bringa i omsättning eller använda patentskyddat alster eller införa eller inneha sådant alster för ändamål som nu sagts;

2) använda patentskyddat förfarande eller, om han vet eller det med hänsyn till omständigheterna är uppenbart att förfarandet icke får användas utan patenthavarens lov, utbjuda det för användning här i landet; eller

3) utbjuda, bringa i omsättning eller använda medelst patentskyddat förfarande tillverkat alster eller införa eller inneha sådant alster för ändamål som nu sagts.

Ensamrätten innebär även att annan än patenthavaren ej får utan dennes lov utnyttja uppfinningen genom att erbjuda eller tillhandahålla någon som ej är berättigad att utnyttja uppfinningen sådant medel för uppfinningens utövande här i landet som hänför sig till något väsentligt i uppfinningen, om den som erbjuder eller tillhandahåller medlet vet eller det med hänsyn till omständigheterna är uppenbart att medlet är lämpat och avsett att användas vid utövande av uppfinningen. Är medlet en i handeln allmänt förekommande vara, gäller vad nu sagts endast om den som erbjuder eller tillhandahåller medlet söker påverka mottagaren till handling som avses i 1 mom. Vid tillämpning av stadgandena i detta moment skall såsom berättigad att utnyttja uppfinningen icke anses den som utnyttjar uppfinningen på sätt som sägs i 3 mom. 1, 3 eller 4 punkten.

Ensamrätten omfattar inte

1) utnyttjande som inte sker yrkesmässigt,

2) utnyttjande av patentskyddat alster som av patenthavaren eller med dennes samtycke bringats i omsättning inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet,

3) utnyttjande av uppfinningen för experiment, som avser själva uppfinningen,

4) undersökningar eller prövningar eller åtgärder som föranleds av de praktiska kraven, vilka behövs för ansökan om försäljningstillstånd för ett läkemedelspreparat och vilka gäller en uppfinning som hänför sig till ifrågavarande läkemedelspreparat, eller

5) beredning på apotek av läkemedel enligt läkares föreskrift i enskilda fall eller åtgärder med sålunda berett läkemedel.

(21.4.2006/295)

3 a § (30.6.2000/650)

Det skydd ett patent ger för ett biologiskt material som på grund av uppfinningen har bestämda egenskaper, omfattar allt biologiskt material som erhålls ur det biologiska materialet genom reproduktion eller mångfaldigande i identisk eller differentierad form och som har samma egenskaper.

Det skydd ett patent ger för ett förfaringssätt som gör det möjligt att framställa biologiskt material som på grund av uppfinningen har bestämda egenskaper, omfattar det biologiska material som direkt framställs genom detta förfaringssätt och allt annat biologiskt material som genom reproduktion eller mångfaldigande i identisk eller differentierad form framställs från det direkt framställda biologiska materialet och som har samma egenskaper.

Det skydd ett patent ger för en produkt som innehåller eller består av genetisk information omfattar, om inte något annat följer av 1 a § 1 mom., allt material i vilket produkten införlivas och i vilket den genetiska informationen innefattas och utövar sin funktion.

Det skydd som avses ovan omfattar inte biologiskt material som framställs genom reproduktion eller mångfaldigande av sådant biologiskt material som av patenthavaren, eller med dennes samtycke, har släppts ut på marknaden inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet, när reproduktionen eller mångfaldigandet är ett nödvändigt led i den användning för vilken det biologiska materialet har släppts ut på marknaden, förutsatt att det framställda materialet inte senare används för ytterligare reproduktion eller mångfaldigande.

3 b § (30.6.2000/650)

Med avvikelse från 3 a § 1–3 mom. innebär försäljning eller annan saluföring av vegetabiliskt reproduktionsmaterial från patenthavaren, eller med dennes samtycke, till en jordbrukare för att utnyttjas i jordbruket, att jordbrukaren har rätt att själv använda sin skörd för reproduktion eller mångfaldigande i det egna jordbruket, varvid omfattningen

av och de detaljerade villkoren för denna avvikelse skall överensstämma med vad som föreskrivs i artikel 14 i rådets förordning (EG) nr 2100/94 om gemenskapens växtförädlarrätt.

Med avvikelse från 3 a § 1–3 mom. innebär försäljning eller annan saluföring av avelsboskap eller annat animaliskt reproduktionsmaterial från patenthavaren, eller med dennes samtycke, till en jordbrukare att jordbrukaren har rätt att använda den skyddade boskapen för jordbruksändamål. Denna rätt omfattar att jordbrukaren får förfoga över djuret eller annat animaliskt reproduktionsmaterial för sin jordbruksverksamhet, men inte att jordbrukaren får sälja det inom ramen för eller i syfte att bedriva kommersiell reproduktionsverksamhet.

Närmare bestämmelser om innehållet i och genomförandet av undantagen i 2 mom. kan vid behov meddelas genom förordning av statsrådet.

4 §

Den som utnyttjade uppfinning yrkesmässigt här i landet när ansökan om patent därå gjordes, må utan hinder av patentet fortsätta utnyttjandet med bibehållande av dess allmänna art, om utnyttjandet icke utgjorde uppenbart missbruk i förhållande till patentsökanden eller någon från vilken denne härleder sin rätt. Sådan rätt till utnyttjande tillkommer under motsvarande förutsättningar även den som vidtagit väsentliga åtgärder för att utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet.

Rätt som avses i 1 mom. må övergå till annan endast tillsammans med rörelse, vari den uppkommit eller utnyttjandet avsetts skola ske.

5 §

Utan hinder av patent må uppfinningen utnyttjas på utländskt fartyg, luftfartyg eller annat samfärdsmedel för dess behov, när det tillfälligt inkommer till Finland vid regelbunden trafik eller eljest.

Genom förordning må stadgas, att reservdelar och tillbehör till luftfartyg utan hinder av patent må införas till landet och användas här för reparation av luftfartyg, hemmahörande i främmande stat, i vilken motsvarande förmåner medgivas för finska luftfartyg.

6 § (6.6.1980/407)

En ansökan om patent på en uppfinning, som inom tolv månader före ingivningsdagen för patentansökan har angetts i en ansökan som avser patent eller nyttighetsmodell i Finland eller patent, uppfinnarcertifikat eller skydd som nyttighetsmodell i en annan stat som är ansluten eller ett annat område som är anslutet till Pariskonventionen för skydd av den industriella äganderätten (FördrS 36/1970 och FördrS 43/1975) eller till avtalet om upprättande av Världshandelsorganisationen (FördrS 5/1995), skall vid tillämpningen av 2 § 1, 2, 4 och 5 mom. samt 4 § anses ingiven samtidigt med den tidigare ansökan, om sökanden yrkar det. Sådan prioritet kan också fås från en tidigare ansökan om skydd som inte avser en stat som är ansluten eller ett område som är anslutet till ovan nämnda konventioner, om motsvarande prioritet från en finsk patentansökan medges där den

tidigare ansökan har ingivits och om den gällande lagstiftningen där i huvudsak stämmer överens med ovan nämnda konventioner. (18.11.2005/896)

Genom förordning stadgas eller genom patentmyndighetens med stöd av förordning givna beslut föreskrives huru yrkande om prioritet skall framställas och vilka handlingar som skola inges till stöd för yrkandet. Iakttagas ej ovan avsedda stadganden eller föreskrifter, får prioritet icke åtnjutas.

2 kap

Behandlingen av patentansökan och invändningsförfarandet (21.3.1997/243)

7 § (6.6.1980/407)

Med patentmyndigheten avses i denna lag patentmyndighet i Finland, om ej annat är stadgat. Patentmyndighet i Finland är patent­ och registerstyrelsen i enlighet med vad därom särskilt stadgas.

8 § (6.6.1980/407)

Ansökan om patent göres skriftligen hos patentmyndigheten eller, i fall som avses i 3 kap., hos patentmyndigheten i annat land eller hos internationell organisation.

Ansökan skall innehålla en beskrivning av uppfinningen, vid behov innefattande även ritningar, samt bestämd uppgift om vad som söks skyddat genom patentet (patentkrav). Den omständigheten att uppfinningen avser kemisk förening medför inte att bestämd användning måste anges i patentkravet. Beskrivningen skall vara så tydlig att en fackman med ledning därav kan utöva uppfinningen. En uppfinning som avser biologiskt material eller vid utövandet av vilken används biologiskt material anses i de fall som nämns i 8 a § vara tillräckligt tydligt angiven endast om dessutom villkoren i den paragrafen är uppfyllda. (30.6.2000/650)

Ansökningen skall dessutom innehålla ett sammandrag av beskrivningen och patentkraven. Sammandraget skall tjäna enbart som teknisk information och får icke tillmätas betydelse i annat avseende.

I ansökningen skall uppfinnarens namn anges. Sökes patent av annan än uppfinnaren, skall sökanden styrka sin rätt till uppfinningen.

Beskrivningen av uppfinningen, sammandraget och patentkraven skola avfattas på finska eller svenska i enlighet med stadgandena i gällande språklagstiftning. Då patentkraven och sammandraget avfattats endast på det ena inhemska språket, skall patentmyndigheten draga försorg om översättning av patentkraven och sammandraget till det andra av dessa språk, innan ansökan enligt 22 § 2 mom. blir offentlig. Sökanden skall erlägga fastställd översättningsavgift. I fråga om utländsk sökande skall beskrivningen av uppfinningen avfattas på finska samt patentkraven och sammandraget på såväl finska som svenska. Envar har likväl rätt att avfatta beskrivningen av uppfinningen, sammandraget och patentkraven på såväl finska som svenska.

Sökanden skall erlägga fastställd ansökningsavgift. För ansökningen skall också erläggas fastställd årsavgift för varje avgiftsår som börjar innan ansökningen avgjorts slutligt. (10.5.1985/387)

Avgiftsår räknas första gången från den dag då ansökningen gjordes eller skall anses gjord och därefter från motsvarande kalenderdag. (10.5.1985/387)

8 a § (30.6.2000/650)

Om en uppfinning gäller biologiskt material eller om det vid utövandet av en uppfinning skall användas biologiskt material som varken är allmänt tillgängligt eller kan beskrivas så i ansökningshandlingarna att en fackman med ledning av dessa kan utöva uppfinningen, skall ett prov av det biologiska materialet deponeras senast den dag då ansökan görs. Det biologiska materialet skall därefter fortlöpande finnas deponerat så att den som enligt denna lag har rätt att få prov från det biologiska materialet kan få detta i Finland. Genom förordning av statsrådet bestäms var depositioner kan göras.

Upphör ett deponerat biologiskt material att vara livsdugligt eller kan av annan orsak prov inte tillhandahållas från det, kan det ersättas med en ny deposition av samma biologiska material på det sätt som bestäms genom förordning av statsrådet. Har så skett, skall den nya depositionen anses gjord den dag då den tidigare depositionen gjordes.

8 b § (18.11.2005/896)

Patentmyndigheten bestämmer en ingivningsdag för patentansökan, om

1) det av ansökan framgår att den är en patentansökan,

2) i ansökan ingår uppgifter som gör det möjligt för myndigheten att avgöra vem sökanden är och att kontakta sökanden, och

3) de handlingar som getts in i samband med ansökan innehåller sådant som skall anses som en beskrivning eller ritning eller i ansökan ingår en hänvisning till en tidigare ingiven ansökan om patent eller nyttighetsmodell och sökanden har gett uppgifter om ingivningsdagen för ansökan om patent eller nyttighetsmodell, ansökningsnumret samt den patentmyndighet till vilken ansökan har ingivits.

Har sökanden inte följt bestämmelserna i 1 mom. för att få en ingivningsdag för ansökan, uppmanas sökanden att avhjälpa bristerna inom den tid som patentmyndigheten utsätter. Har sökanden inte avhjälpt bristerna inom utsatt tid eller har sökanden inte kunnat nås inom två månader från ansökans ankomstdag, anses ansökan inte ingiven.

Har sökanden inom den tid som satts ut enligt 2 mom. avhjälpt alla brister i ansökan för att få en ingivningsdag för ansökan, räknas som ingivningsdag den dag då alla brister har avhjälpts.

8 c § (18.11.2005/896)

Är en ansökan som gjorts i enlighet med 8 b § bristfällig och patentmyndigheten upptäcker att det i ansökan saknas en eller flera delar av beskrivningen eller ritningarna till vilka hänvisas i beskrivningen eller patentkraven, skall sökanden föreläggas att

komplettera sin ansökan inom den tid som patentmyndigheten utsätter. Ges de saknade delarna in inom utsatt tid, skall som ingivningsdag för patentansökan gälla den dag då samtliga brister åtgärdats, om inte något annat följer av 2 och 3 mom.

Om i 1 mom. avsedda i efterhand inlämnade delar av en ansökan återkallas inom en månad från det att de gavs in, skall den ursprungliga ingivningsdagen för ansökan gälla.

Lämnas saknade delar av en ansökan in i enlighet med 1 mom. och prioritet begärs från en tidigare ansökan och de saknade delarna i sin helhet framgår av den tidigare ansökan, skall den ursprungliga ingivningsdagen gälla, om sökanden yrkar det och inom den tid som utsatts enligt 1 mom. lämnar in en kopia av den ansökan som prioriteten grundar sig på.

9 § (6.6.1980/407)

Om sökanden det begär och erlägger fastställd avgift, skall patentmyndigheten på de villkor som genom förordning stadgas låta ansökningen bli föremål för sådan nyhetsgranskning vid internationell nyhetsgranskningsmyndighet som avses i artikel 15 stycke 5 i den i Washington den 19 juni 1970 slutna konventionen om patentsamarbete.

10 §

I samma ansökan må icke sökas patent på två eller flera av varandra oberoende uppfinningar.

11 §

Sökes patent på uppfinning som framgår av tidigare av sökanden ingiven patentansökan, vilken icke slutligt avgjorts, skall den senare ansökningen på yrkande härom och på de villkor som stadgas i förordning anses gjord vid den tidpunkt, när de handlingar av vilka uppfinningen framgår inkommo till patentmyndigheten.

12 §

En sökande som inte har hemvist i Finland skall ha ett inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet bosatt ombud, som har rätt att företräda sökanden i frågor som gäller ansökan. (30.6.2000/650)

Om ett beslut som gäller en patentansökan inte har kunnat delges sökanden på den adress denne har uppgett, kan delgivningen ske genom att saken kungörs i patenttidningen som ges ut av patent­ och registerstyrelsen. Delgivningen anses ha skett när ovan nämnda åtgärder har vidtagits. (21.3.1997/243)

13 § (21.3.1997/243)

Ansökan om patent får inte ändras så att patent söks på något som inte framgick av ansökan när den gjordes.

14 § (21.3.1997/243)

14 § har upphävts genom L 21.3.1997/243.

15 §

Har sökanden icke iakttagit vad som är föreskrivet om ansökan eller finner patentmyndigheten eljest hinder föreligga för bifall till ansökningen, skall sökanden föreläggas att inom viss tid avge yttrande eller vidtaga rättelse. I sammandraget kan patentmyndigheten dock, utan att höra sökanden, göra de ändringar som den finner nödvändiga. (6.6.1980/407)

Underlåter sökanden att inom förelagd tid inkomma med yttrande eller vidtaga åtgärd för att avhjälpa anmärkt brist, skall ansökningen avskrivas. Underrättelse därom skall intagas i föreläggandet.

Avskriven ansökan återupptages, om sökanden inom fyra månader efter utgången av förelagd tid inkommer med yttrande eller vidtager åtgärd för att avhjälpa brist och inom samma tid erlägger fastställd återupptagningsavgift.

Erlägger inte sökanden årsavgift enligt 8, 41 och 42 §§, skall ansökningen avskrivas utan tidigare föreläggande. Sålunda avskriven ansökan får inte återupptas. (10.5.1985/387)

16 §

Finnes även efter det yttrande avgivits hinder föreligga för bifall till ansökningen och har sökanden haft tillfälle att yttra sig över hindret, skall ansökningen avslås, om anledning ej förekommer att giva sökanden nytt föreläggande.

17 §

Påstår någon inför patentmyndigheten bättre rätt till uppfinningen än sökanden och finnes saken tveksam, må patentmyndigheten förelägga honom att väcka talan vid domstol inom viss tid vid äventyr att påståendet lämnas utan avseende vid patentansökningens fortsatta prövning.

Är tvist om bättre rätt till uppfinningen anhängig vid domstol, må patentansökningen förklaras vilande till dess målet slutligen avgjorts.

18 §

Visar någon inför patentmyndigheten att han äger bättre rätt till uppfinningen än sökanden, skall patentmyndigheten överföra ansökningen på honom, om han yrkar det. Den som får patentansökan överförd på sig skall erlägga ny ansökningsavgift.

Har överföring yrkats, må ansökningen icke avskrivas, avslås eller bifallas, ej heller återtas förrän yrkandet slutligt prövats.

19 § (21.3.1997/243)

Är ansökningen gjord i föreskriven ordning och anses det inte föreligga hinder för bifall till den, skall patentmyndigheten meddela sökanden att ansökan kan godkännas.

När det meddelande som avses i 1 mom. har lämnats sökanden, får ett sådant yrkande som avses i 11 § inte framställas och patentkraven inte ändras så att patentskyddet utvidgas.

Sökanden skall betala en fastställd tryckningsavgift inom två månader efter att ha erhållit ett meddelande enligt 1 mom. Ansökan skall avskrivas om avgiften inte betalas. En ansökan som har avskrivits återupptas, om sökanden inom fyra månader från utgången av nämnda tid betalar en tryckningsavgift samt en fastställd återupptagningsavgift.

När en uppfinnare söker patent och anhåller om befrielse från tryckningsavgiften inom två månader från det då han erhöll ett meddelande enligt 1 mom., kan patentmynhigheten bevilja honom denna befrielse, om det anses att betalandet av avgiften medför avsevärda svårigheter för honom. Om begäran avslås, skall en avgift som erlagts inom två månader från detta anses erlagd i rätt tid.

20 § (21.3.1997/243)

När sökanden har gjort det som enligt 19 § krävs av honom, skall patentmyndigheten bifalla ansökan, om hinder fortsättningsvis inte föreligger. Bifallet till ansökan skall kungöras.

Patentet har meddelats den dag då bifallet till ansökan har kungjorts. Det meddelade patentet skall antecknas i patentmyndighetens patentregister. Patenthavaren skall ges ett patentbrev.

21 § (21.3.1997/243)

Patentskriften, som innehåller en beskrivning av uppfinningen, patentkraven och ett sammandrag samt uppgift om patenthavaren och uppfinnaren skall av patentmyndigheten hållas allmänt tillgänglig från den dag då patentet meddelades.

22 §

De handlingar som gäller patent är offentliga från den dag då patentet meddelades. (21.3.1997/243)

När 18 månader har förflutit från den dag då patentansökningen gjordes eller, om prioritet yrkas, den dag från vilken prioritet begärs, skall handlingarna vara offentliga fastän patent ännu inte har meddelats. Har ansökningen avskrivits eller avslagits blir dock handlingarna offentliga endast om sökanden begär att ansökan tas upp till förnyad behandling eller anför besvär eller gör en framställning enligt 71 a eller 71 b §. (21.3.1997/243)

På framställning av sökanden skola handlingarna vara offentliga tidigare än som följer av 1 och 2 mom.

När handlingarna bliva offentliga enligt 2 eller 3 mom., skäll kungörelse därom utfärdas.

Innehåller en handling en företagshemlighet och gäller denna inte den uppfinning på vilken patent söks eller har meddelats, kan patentmyndigheten om särskilda skäl föreligger, på yrkande förordna att handlingen inte skall vara offentlig. Har ett sådant

yrkande framställts, är handlingen inte offentlig innan yrkandet avslagits genom ett beslut som har vunnit laga kraft. (21.3.1997/243)

Om biologiskt material har deponerats enligt 8 a §, har var och en rätt att få prov från det biologiska materialet sedan handlingarna har blivit offentliga enligt 1, 2 eller 3 mom. Utan hinder av vad som sagts ovan får prov likväl inte lämnas ut till den som enligt gällande bestämmelser inte får ta befattning med det deponerade biologiska materialet. Prov lämnas inte heller ut till någon vars befattning med provet med hänsyn till dess skadebringande egenskaper kan vara förbunden med en påtaglig risk. (30.6.2000/650)

Till dess patent har meddelats, eller inom 20 år från den dag då patentansökan gjordes, om patentansökan slutligt har avgjorts utan att den har lett till patent, får, om sökanden begär det, ett prov från depositionen trots stadgandet i 6 mom. första meningen lämnas endast till en särskild sakkunnig. Genom förordning stadgas när sådan begäran kan framställas och vem som får anlitas som sakkunnig av den som vill få prov. (21.3.1997/243)

Den som vill få prov skall göra skriftlig framställning därom hos patentmyndigheten och förbinda sig att iaktta de genom förordning utfärdade stadganden som gäller förebyggande av missbruk av provet. Om prov får utlämnas endast till en särskild sakkunnig, skall förbindelsen avges av denne. (10.5.1985/387)

23 § (21.3.1997/243)

Om en ansökan som blivit offentlig avskrivs eller avslås, skall beslutet kungöras när det har vunnit laga kraft.

24 § (21.3.1997/243)

Var och en kan göra en invändning mot meddelat patent. Invändningen skall göras till patentmyndigheten inom nio månader från den dag då patentet meddelades. Invändningen skall göras skriftligt och skall motiveras.

När en invändning har gjorts mot ett patent, skall patenthavaren underrättas om detta och denne skall reserveras tillfälle att avge ett yttrande i saken. En patenthavare som inte har hemvist i Finland skall under tiden för behandlingen av invändningen ha ett ombud som avses i 12 § patentlagen.

Patentmyndigheten kan, om det finns särskilda skäl till detta, beakta en invändning fastän patentet har förfallit eller förfaller enligt 51 § eller fastän invändningen återkallas. Om den som gjort invändningen återkallar den, kan han inte söka ändring i ett beslut av patentmyndigheten. Patentmyndigheten skall beakta en invändning som gjorts under invändningstiden, fastän patentet har begränsats genom ett lagakraftvunnet beslut innan invändningen gjordes. (18.11.2005/896)

25 § (30.6.2000/650)

Patentmyndigheten skall med anledning av en invändning upphäva ett patent om

1) det har meddelats, fastän villkoren enligt 1, 1 a, 1 b och 2 § inte har uppfyllts,

2) det avser en uppfinning som inte är så tydligt angiven att en fackman med ledning därav kan utöva den,

3) det omfattar något som inte framgick av ansökan då den gjordes, eller om

4) patentskyddet har utvidgats efter att det meddelande som avses i 19 § 1 mom. har lämnats.

Patentmyndigheten skall förkasta en invändning om det inte finns något sådant hinder som avses i 1 mom. för att hålla patentet i kraft.

Om patenthavaren under tiden för behandlingen av invändningen ändrar patentet så att det inte föreligger något sådant hinder som avses i 1 mom. för att hålla patentet i kraft i ändrad form, skall patentmyndigheten hålla patentet i kraft i ändrad form.

Om patentet hålls i kraft i ändrad form, skall patentmyndigheten hålla den ändrade patentskriften allmänt tillgänglig.

Patentmyndigheten skall kungöra ett beslut som fattats med anledning av en invändning sedan beslutet har vunnit laga kraft.

26 § (21.3.1997/243)

I ett slutligt beslut av patentmyndigheten på en patentansökan kan sökanden söka ändring, om beslutet går honom emot. Patenthavaren eller den som gjort en invändning kan söka ändring i ett slutligt beslut som patentmyndigheten har fattat med anledning av invändningen, om beslutet går honom emot. Om den som gjort invändningen återtar sina besvär, kan saken trots detta prövas, ifall det finns särskilda skäl till detta.

I ett beslut genom vilket en begäran som avses i 15 § 3 mom. eller 19 § 3 mom. om att en ansökan skall återupptas har avslagits eller ett yrkande som avses i 18 § om överföring av ansökan har godkänts, kan sökanden söka ändring. I ett beslut genom vilket yrkande på överföring av ansökan har avslagits kan den som har framfört yrkandet söka ändring.

I ett beslut genom vilket ett yrkande på ett sådant förordnande som avses i 22 § 5 mom. har avslagits kan den som framfört yrkandet söka ändring.

27 § (21.3.1997/243)

I de fall som avses i 26 § kan ändring sökas genom besvär hos Patent­ och registerstyrelsens besvärsnämnd. I fråga om besvärsförfarandet och behandlingen av ärenden i besvärsnämnden föreskrivs särskilt. (18.11.2005/896)

2 mom. har upphävts genom L 18.11.2005/896. (18.11.2005/896)

Vad som i 22 § 5 mom. stadgas om offentligheten för en handling som gäller patent, gäller i tillämpliga delar också handlingar som inges till besvärsnämnden och högsta förvaltningsdomstolen.

3 kap (6.6.1980/407)

Internationell patentansökan

28 § (6.6.1980/407)

Med internationell patentansökan avses ansökan som göres enligt konventionen om patentsamarbete.

Internationell patentansökan inges till patentmyndighet eller internationell organisation som enligt konventionen om patentsamarbete och tillämpningsföreskrifterna till denna är behörig att mottaga sådan ansökan (mottagande myndighet). Mottagande myndighet i Finland är patent­ och registerstyrelsen i enlighet med vad därom genom förordning stadgas. För internationell patentansökan som inges här skall sökanden erlägga fastställd avgift.

Vad i 29–38 §§ stadgas gäller internationell patentansökan som omfattar Finland.

29 § (18.11.2005/896)

En internationell patentansökan, för vilken den mottagande myndigheten fastställt internationell ingivningsdag, har här i landet samma verkan som en finsk patentansökan som har ingivits nämnda dag. Vad som föreskrivs i 2 § 2 mom. andra meningen skall dock gälla en internationell ansökan endast om denna fullföljts enligt 31 §.

30 § (6.6.1980/407)

Internationell patentansökan skall anses återkallad såvitt avser Finland i de fall som åsyftas i artikel 24 stycke 1 underpunkterna i och ii i konventionen om patentsamarbete.

31 § (19.11.2004/990)

Om sökanden vill fullfölja en internationell ansökan i fråga om Finland, skall han inom 31 månader från den internationella ingivningsdagen eller, om prioritet yrkas, den dag från vilken prioritet begärs, till patentmyndigheten inge en översättning av den internationella patentansökningen till finska eller svenska i den omfattning som bestäms genom förordning av statsrådet eller, om ansökningen är avfattad på finska eller svenska, en kopia av ansökningen. Sökanden skall inom samma tid betala fastställd avgift till patentmyndigheten.

Om sökanden har betalt en fastställd avgift enligt 1 mom., kan han inge den översättning eller kopia som krävs inom en ytterligare frist om två månader, förutsatt att en fastställd tilläggsavgift betalas inom den senare fristen.

Iakttar inte sökanden bestämmelserna i denna paragraf, skall ansökningen anses återkallad såvitt avser Finland.

32 § (19.11.2004/990)

32 § har upphävts genom L 19.11.2004/990.

33 § (6.6.1980/407)

Om en internationell ansökan har fullföljts enligt 31 §, gäller i fråga om ansökningen och dess handläggning bestämmelserna i 2 kap., om inte annat bestäms i denna paragraf eller i 34–37 §. Ansökningen kan endast på framställning av sökanden upptas till prövning före utgången av den frist som föreskrivs i 31 § 1 mom. (19.11.2004/990)

Sökandens skyldighet enligt 12 § att ha ett inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet bosatt ombud inträder först då ansökan kan upptagas till prövning. (30.6.2000/650)

Stadgandena i 22 § 2 och 3 mom. blir tillämpliga redan innan ansökningen fullföljts så snart sökanden fullgjort sin skyldighet enligt 31 § att inge översättning av ansökningen eller, om ansökningen är avfattad på finska eller svenska, så snart sökanden ingivit en avskrift av den till patentmyndigheten. (10.5.1985/387)

Vid tillämpning av 48, 56 och 60 §§ anses internationell patentansökan ha blivit offentlig så snart sökanden har fullgjort sina skyldigheter enligt 3 mom. (10.5.1985/387)

Uppfyller patentansökningen de krav rörande form och innehåll som föreskrivas i konventionen om patentsamarbete och tillämpningsföreskrifterna till denna, skall den godtagas i dessa avseenden.

34 § (21.3.1997/243)

Internationell patentansökan får ej godkännas för utläggning eller avslås före utgången av den frist som stadgas genom förordning, om inte sökanden samtycker till att ansökningen avgörs dessförinnan.

35 § (18.11.2005/896)

Utan sökandens samtycke får patentmyndigheten inte publicera en internationell patentansökan i tryckt form eller på liknande sätt och inte heller meddela patent på en uppfinning som är föremål för en sådan patentansökan förrän ansökan publicerats av internationella byrån hos Världsorganisationen för den intellektuella äganderätten eller 20 månader har förflutit från den internationella ingivningsdagen eller, om prioritet har yrkats, från den dag från vilken prioriteten begärs.

36 § (6.6.1980/407)

Har del av internationell patentansökan icke varit föremål för internationell nyhetsgranskning eller förberedande patenterbarhetsprövning på den grund att ansökningen bedömts omfatta av varandra oberoende uppfinningar och att sökanden ej inom föreskriven tid erlagt tilläggsavgift enligt konventionen om patentsamarbete, skall patentmyndigheten pröva om bedömningen var riktig. Finnes detta vara fallet, skall den del av ansökningen som icke varit föremål för sådan granskning eller prövning anses återkallad hos patentmyndigheten, om ej sökanden erlägger föreskriven avgift till myndigheten inom två månader från det sökanden fick del av patentmyndighetens beslut. Finner patentmyndigheten att bedömningen ej var riktig, skall myndigheten fortsätta handläggningen av ansökningen i dess helhet.

Sökanden kan söka ändring i ett beslut som avses i 1 mom. och i vilket patentmyndigheten funnit att ansökan omfattar av varandra oberoende uppfinningar. Härvid skall 27 § 1 mom. iakttas i tillämpliga delar. (18.11.2005/896)

Fastställer besvärsmyndigheten patentmyndighetens beslut, räknas fristen för erläggande av avgift som avses i 1 mom. andra meningen från det besvärsmyndighetens beslut vann laga kraft.

37 § (6.6.1980/407)

Har del av internationell patentansökan icke varit föremål för internationell förberedande patenterbarhetsprövning på grund av att sökanden inskränkt patentkraven efter anmodan av myndighet för sådan prövning att antingen inskränka kraven eller betala tilläggsavgift, skall den icke prövade delen av ansökningen anses återkallad hos patentmyndigheten, om ej inskränka kraven eller betala tilläggsavgifter, sökanden erlägger föreskriven avgift inom två månader från det sökanden mottog av patentmyndigheten till honom avsänd underrättelse därom.

38 § (6.6.1980/407)

Har den mottagande myndigheten vägrat att fastställa internationell ingivningsdag för en internationell patentansökan eller förklarat att ansökan skall anses återkallad eller att ett yrkande om att ansökan skall omfatta Finland skall anses återkallat, skall patentmyndigheten på begäran av sökanden pröva om detta beslut var riktigt. Detsamma gäller ett avgörande av den internationella byrån om att ansökan skall anses återkallad. (18.11.2005/896)

Begäran om prövning enligt 1 mom. skall framställas till den internationella byrån inom den frist som stadgas genom förordning. Sökanden skall inom samma tid till patentmyndigheten inge översättning av ansökningen i den omfattning som stadgas genom förordning samt erlägga fastställd ansökningsavgift. (10.5.1985/387)

Finner patentmyndigheten att den mottagande myndighetens eller den internationella byråns beslut inte var riktigt, skall patentmyndigheten handlägga ansökan enligt 2 kap. Har någon internationell ingivningsdag inte fastställts av den mottagande myndigheten, skall ansökan anses ingiven den dag som enligt patentmyndigheten borde ha fastställts som internationell ingivningsdag. Uppfyller ansökan de krav när det gäller form och innehåll som föreskrivs i konventionen om patentsamarbete och tillämpningsföreskrifterna till denna, skall den godtas i dessa avseenden. (18.11.2005/896)

Stadgandena i 2 § 2 mom. andra meningen äga tillämpning på ansökan som upptagits till handläggning enligt 3 mom., om ansökningen blir offentlig enligt 22 §.

4 kap

Patents omfattning och giltighetstid

39 §

Patentskyddets omfattning bestämmes av patentkraven. För förståelse av patentkraven må ledning hämtas från beskrivningen.

40 § (6.6.1980/407)

Meddelat patent kan upprätthållas intill dess 20 år förflutit från den dag då patentansökningen gjordes.

För patent skall erläggas fastställd årsavgift för varje avgiftsår som börjar efter det patentet meddelades. Om patentet har meddelats innan årsavgifter för patentansökningen har börjat förfalla enligt 41 §, skall dock patenthavaren, när årsavgiften för patentet första gången förfaller till betalning, erlägga årsavgifter också för avgiftsår som börjat före patentmeddelandet. (10.5.1985/387)

5 kap

Betalning av årsavgifter (10.5.1985/387)

41 § (10.5.1985/387)

Årsavgift förfaller till betalning sista dagen i den kalendermånad under vilken avgiftsåret börjar. Årsavgifterna för de två första avgiftsåren förfaller dock först samtidigt med avgiften för det tredje avgiftsåret. Årsavgifter får inte erläggas tidigare än sex månader innan de förfaller till betalning.

För en sådan senare ansökan som avses i 11 § förfaller årsavgifterna för ett avgiftsår som har börjat före ankomstdagen för den senare ansökan eller som börjar inom två månader från ankomstdagen, först den sista dagen av den andra månaden som följer på ankomstdagen. Likaså förfaller årsavgifterna för en internationell patentansökan först den sista dagen i den månad som infaller två månader efter den dag då ansökan fullföljdes enligt 31 § eller upptogs till behandling enligt 38 §, då det avgiftsår som det är fråga om har börjat före den sistnämnda dagen eller börjar inom två månader därefter. (18.11.2005/896)

Årsavgift jämte fastställd förhöjning får erläggas inom sex månader efter förfallodagen.

42 § (10.5.1985/387)

Är uppfinnaren sökande eller innehavare av patent och har han avsevärd svårighet att erlägga årsavgifterna, kan patentmyndigheten medge honom anstånd med betalningen av avgifterna, om han gör framställning därom senast när årsavgifterna första gången förfaller till betalning. Anstånd kan medges med upp till tre år i sänder, dock längst till dess tre år har förflutit från patentmeddelandet. Framställning om förlängt anstånd skall göras innan medgivet anstånd har gått ut.

Avslås en framställning om anstånd eller förlängt anstånd, skall avgift som erläggs inom två månader därefter anses erlagd i rätt tid.

Årsavgifter, med vilkas erläggande anstånd medgivits enligt 1 mom., får med samma förhöjning som avses i 41 § 3 mom. erläggas inom sex månader efter den tidpunkt till vilken anstånd har erhållits.

6 kap

Övelåtelse, licens och tvångslicens

43 §

Har patenthavaren medgivit annan rätt att yrkesmässigt utnyttja uppfinningen (licens), äger denne överlåta sin rätt vidare endast om avtal träffats därom.

44 §

Har patent övergått på annan eller licens upplåtits, skall på begäran anteckning därom göras i patentregistret. Detsamma gäller pantsättning av patent.

Visas att i registret antecknad licens eller panträtt upphört att gälla, skall anteckningen därom avföras.

Vad i 1 och 2 mom. stadgats om upplåtelse och upphörande av licens skall även gälla tvångslicens och rätt som avses i 53 § 2 mom.

I mål eller ärende angående patent skall den anses som patenthavare, vilken senast blivit införd i patentregistret i sådan egenskap.

Har någon hos patentmyndigheten begärt att anteckning göres i registret om att patent överlåtis till honom eller att han förvärvat licens eller panträtt, och var han därvid i god tro beträffande sin rätt, är tidigare överlåtelse av patentet eller upplåtelse av rätt därtill till annan icke gällande mot honom, om den andre icke därförinnan begärt anteckning om sitt förvärv.

45 §

Har tre år förflutit sedan patent meddelades och samtidigt fyra år förflutit sedan patentansökningen gjordes och uppfinningen inte utövas eller bringas till användning i Finland i skäligt omfång, kan den som i Finland vill utöva uppfinningen erhålla tvångslicens därtill, om godtagbar anledning till underlåtenheten saknas. (22.12.1995/1695)

Under förutsättning av ömsesidighet må genom förordning stadgas, att vid tillämpning av 1 mom. utövning i främmande stat skall jämställas med utövning här i landet.

46 §

Innehavare av patent på uppfinning, vars utnyttjande är beroende av annan tillhörigt patent, äger erhålla tvångslicens att utnyttja den uppfinning som skyddas därav, om detta finnes skäligt på grund av den förstnämnda uppfinningens betydelse eller eljest särskilda skäl föreligga.

Innehavare av patent, till vilket tvångslicens åtnjutes enligt 1 mom., äger erhålla tvångslicens att utnyttja den andra uppfinningen, om det icke föreligger särskilda skäl däremot.

46 a § (30.6.2000/650)

Kan en förädlare inte erhålla eller utnyttja en växtförädlarrätt utan att göra intrång i ett tidigare meddelat patent, får förädlaren ansöka om tvångslicens att utan ensamrätt utnyttja den uppfinning som skyddas av patentet mot lämplig avgift, om en sådan licens är nödvändig för att den växtsort som skall skyddas skall kunna utnyttjas. Om förädlaren beviljas en sådan tvångslicens, har patenthavaren på skäliga villkor rätt till en ömsesidig licens att använda den skyddade sorten.

De som ansöker om sådan licens som avses i 1 mom. skall visa att de utan framgång har vänt sig till patenthavaren för att erhålla ett licensavtal och att växtsorten utgör ett viktigt tekniskt framsteg av betydande ekonomiskt intresse i förhållande till den uppfinning som avses i patentet.

I lagen om växtförädlarrätt (789/1992) bestäms om patenthavarens rätt att få tvångslicens att utnyttja en sort som har skyddats med växtförädlarrätt.

47 §

Om hänsyn till allmänt intresse av synnerlig vikt så kräver, äger den som vill yrkesmässigt utnyttja uppfinning, vara annan har patent, erhålla tvångslicens därtill.

48 §

Den som utnyttjade patentsökt uppfinning yrkesmässigt här i landet när handlingarna i ansökningsärendet blevo offentliga enligt 22 § äger, om ansökningen leder till patent, erhålla tvångslicens till utnyttjandet, om synnerliga skäl föreligga samt han saknat kännedom om ansökningen och det ej heller skäligen kan anses, att han skulle ha kunnat skaffa sig kännedom därom. Sådan rått tillkommer under motsvarande förutsättningar även den som vidtagit väsentliga åtgärder för att utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet. Tvångslicens kan avse även tid innan patentet meddelades.

49 § (22.12.1995/1695)

Tvångslicens får meddelas endast den som kan antas ha förutsättningar att utnyttja uppfinningen på ett godtagbart sätt och i överensstämmelse med licensen och som innan ett yrkande som gäller tvångslicens framställs, bevisligen har försökt erhålla licens för en patentskyddad uppfinning på skäliga affärsmässiga villkor. Tvångslicens hindrar inte patenthavaren från att själv utnyttja uppfinningen eller att upplåta licens. Tvångslicens kan övergå till någon annan endast tillsammans med rörelse i vilken den utnyttjas eller utnyttjandet har avsetts ske.

50 §

Tvångslicens meddelas av rätten, som även bestämmer i vilken omfattning uppfinningen må utnyttjas samt fastställer vederlaget och övriga villkor för licensen. När väsentligen ändrade förhållanden påkalla det, äger rätten på yrkande av endera parten rätt att upphäva licensen eller fastställa nya villkor för denna.

7 kap

Begränsning och upphörande av patent (18.11.2005/896)

51 § (10.5.1985/387)

Erläggs inte årsavgift för patent enligt stadgandena i 40, 41 och 42 §§, är patentet förfallet från ingången av det avgiftsår för vilket avgiften inte har erlagts.

52 §

På talan därom skall domstolen förklara ett patent ogiltigt om

1) det avser en uppfinning som inte fyller villkoren i 1, 1 a, 1 b och 2 §,

2) det avser en uppfinning som inte är så tydligt angiven att en fackman med ledning därav kan utöva den,

3) det omfattar något som inte framgick av ansökan när den gjordes, eller om

4) patentskyddet har utvidgats efter att det meddelande som avses i 19 § 1 mom. har lämnats.

(30.6.2000/650)

I samband med behandlingen av en talan om ogiltigförklarande av ett patent kan patenthavaren begära att domstolen skall begränsa patentet i enlighet med de ändrade patentkraven. En begäran om begränsning skall göras innan ärendet överförs till huvudförhandling. Görs en begäran om begränsning, skall frågan om denna avgöras separat innan behandlingen av det ärende som gäller ogiltigförklarande av patentet fortgår. Begränsningen skall uppfylla de villkor som anges i 53 b §. Godkänner domstolen begränsningsbegäran, är det på detta sätt begränsade patentet grund för den fortsatta behandlingen. Ändring i ett beslut som gäller begäran om begränsning kan sökas först i samband med sökande av ändring i en dom som meddelats med anledning av en talan om ogiltigförklarande av patentet. (18.11.2005/896)

Patent får ej förklaras ogiltigt på den grund att den som erhållit patentet varit berättigad till blott viss andel däri. (6.6.1980/407)

Utom i det fall som avses i 5 mom. kan talan föras av var och en som lider förfång av patentet eller, om det anses påkallat från allmän synpunkt, av en myndighet om vilken bestäms genom förordning av statsrådet. (18.11.2005/896)

Talan som grundas på att patent meddelats annan än den som är berättigad till patentet enligt 1 §, må föras endast av den som påstår sig berättigad till patentet. Talan skall väckas inom ett år efter erhållen kännedom om patentets meddelande och de övriga omständigheter, på vilka talan grundas. Var patenthavaren i god tro när patentet meddelades eller när det övergick på honom, må talan ej väckas senare än tre år efter patentets meddelande.

53 §

Har patent meddelats någon annan än den som är berättigad till patentet enligt 1 §, skall domstolen på talan av den berättigade överföra patentet på honom eller henne. I fråga om den tid inom vilken talan skall väckas skall det som föreskrivs i 52 § 5 mom. iakttas. (18.11.2005/896)

Har den som frånkännes patentet i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet eller vidtagit väsentliga åtgärder därför, äger han mot skäligt vederlag och på skäliga villkor i övrigt fortsätta det påbörjade eller igångsätta det tillämnade utnyttjandet med bibehållande av dess allmänna art. Sådan rätt tillkommer under motsvarande förutsättningar även innehavare av licens som är antecknad i patentregistret.

Rätt enligt 2 mom. må övergå till annan endast tillsammans med rörelse, vari den utnyttjas eller utnyttjandet avsetts skola ske.

53 a § (18.11.2005/896)

En patenthavare får ansöka om begränsning av patent genom att lämna in en skriftlig begäran om detta till patentmyndigheten. Begäran om begränsning skall innehålla

1) patenthavarens namn och adress,

2) patentets registernummer,

3) de begränsade patentkraven samt beskrivning och ritningar om dessa har ändrats,

4) om patenthavaren företräds av ett ombud, dennes namn, hemort och adress, samt

5) handläggningsavgift.

Följs inte bestämmelserna i 1 mom., ger patentmyndigheten sökanden en uppmaning att avhjälpa bristerna inom utsatt tid. Följs inte uppmaningen inom den tid som patentmyndigheten utsatt, avslås begäran. Sökanden har rätt att söka ändring i ett dylikt beslut.

Pågår behandlingen av en invändning som gäller patentet eller är en talan enligt 52 § om ogiltigförklarande anhängig vid domstol, upptas begäran inte till prövning. I detta fall returneras handläggningsavgiften till sökanden.

Görs en invändning mot ett patent eller väcks en talan om ogiltigförklarande av ett patent sedan begränsning har begärts, men innan beslutet om begränsning har vunnit laga kraft, avslutas begränsningsförfarandet.

53 b § (18.11.2005/896)

En förutsättning för att begäran om patentbegränsning skall godkännas hos patentmyndigheten eller vid domstol är att det patent som enligt begäran skall begränsas uppfyller följande villkor:

1) patentet avser en uppfinning som är så tydligt beskriven att en fackman med ledning av beskrivningen kan utöva uppfinningen,

2) patentet omfattar inte något som inte framgick av ansökan när den gjordes, och

3) patentskyddet har inte utvidgats från det skydd som omfattade det patent som meddelats eller det vid ett invändningsförfarande godkända patentet eller från skyddet enligt ett tidigare fattat begränsningsbeslut.

53 c § (18.11.2005/896)

Har patenthavaren hos det europeiska patentverket begärt att ett patent skall begränsas i enlighet med artikel 105 a i den europeiska patentkonventionen (FördrS 8/1996), skall patentmyndigheten skjuta upp behandlingen av begäran om begränsning enligt 53 a § 1 mom. till dess det europeiska patentverket har fattat ett slutligt beslut i saken.

Har patenthavaren hos det europeiska patentverket begärt att ett patent skall upphävas i enlighet med artikel 105 a i den europeiska patentkonventionen, skall patentmyndigheten skjuta upp behandlingen av en anmälan om upphörande enligt 54 § till dess det europeiska patentverket har fattat ett slutligt beslut i saken.

Har ett patent utmätts eller pågår en tvist om överföring av ett patent, skall patentmyndigheten skjuta upp behandlingen av en begäran enligt 53 a § 1 mom. och en anmälan enligt 54 § till dess utmätningen har förfallit eller tvisten om överföring av patentet har blivit slutligt avgjord.

53 d § (18.11.2005/896)

Anser patentmyndigheten att det finns hinder för att bifalla en begäran som avses i 53 a § 1 mom., skall patenthavaren ges en möjlighet att yttra sig i saken. Anser patentmyndigheten fortfarande trots yttrandet att begäran inte kan bifallas, skall den avslås och patentet upprätthålls i oförändrad form. Patenthavaren har rätt att söka ändring i ett slutligt beslut av patentmyndigheten, om beslutet har gått honom eller henne emot.

Anser patentmyndigheten att det inte finns något hinder för att bifalla en begäran som avses i 53 a § 1 mom., skall patentet begränsas enligt begäran. Det beslut som gäller godkännande av en begränsning skall kungöras i enlighet med 55 §. Den ändrade patentskriften, som innehåller en beskrivning av det begränsade patentet, eventuella ritningar och begränsade patentkrav samt uppgift om patenthavaren skall av patentmyndigheten hållas allmänt tillgänglig från det begränsande patentets kungörelsedag. Patentmyndigheten skall se till att de begränsade patentkraven vid behov kan fås på finska och svenska. Sökanden skall betala fastställd översättningsavgift.

53 e § (18.11.2005/896)

Ett lagakraftvunnet beslut av patentmyndigheten om godkännande av en begränsning i enlighet med 53 d § 2 mom. och ett lagakraftvunnet domstolsbeslut om begränsning av patent i enlighet med 52 § 2 mom. gäller från ingivningsdagen för patentansökan.

53 f § (18.11.2005/896)

Återkallar patenthavaren en begäran om begränsning som avses i 53 a § 1 mom., avbryts begränsningsförfarandet slutligt den dagen. Begäran om begränsning kan inte längre återkallas när ett slutligt beslut om godkännande av begränsningen har fattats.

54 §

Avstår patenthavaren skriftligen hos patentmyndigheten från patentet, skall myndigheten förklara att patentet har upphört i sin helhet. Patentet anses ha upphört från och med

patentansökans ingivningsdag. Patenthavaren har rätt att söka ändring i ett slutligt beslut av patentmyndigheten, om beslutet har gått honom eller henne emot. (18.11.2005/896)

Är patent utmätt eller är tvist om överföring av patent anhängig, må patentet icke förklaras upphört så länge utmätningen består eller tvisten icke blivit slutligt avgjord. Detsamma gäller, om panträtt är antecknad i patentregistret.

55 § (18.11.2005/896)

När ett patent förfallit, upphört eller begränsats eller när det genom en lagakraftvunnen dom förklarats ogiltigt eller blivit överfört, skall patentmyndigheten utfärda kungörelse om detta.

8 kap

Uppgiftsskyldighet rörande patent

56 §

Åberopar en patentsökande sin ansökan gentemot någon annan innan handlingarna i ansökningsärendet blivit offentliga enligt 22 §, är sökanden skyldig att på begäran lämna sitt samtycke till att denne får ta del av handlingarna. Omfattar patentansökan en sådan deposition av biologiskt material som avses i 8 a §, skall samtycket också inbegripa rätt att få prov från depositionen. Bestämmelserna i 22 § 6 mom. 2 och 3 meningen samt 7 och 8 mom. tillämpas även då någon vill få prov med stöd av ett sådant samtycke. (30.6.2000/650)

Den som genom direkt hänvändelse till annan, i annons eller genom påskrift på vara eller dess förpackning eller på annat sätt angiver att patent sökts eller meddelats utan att samtidigt lämna upplysning om ansökningens eller patentets nummer, är skyldig att på begäran utan dröjsmål lämna sådan upplysning. Angives icke uttryckligen att patent sökts eller meddelats men är vad som förekommer ägnat att framkalla uppfattningen att så är fallet, skall på begäran utan dröjsmål lämnas upplysning huruvida patent sökts eller meddelats.

9 kap

Ansvar, ersättningsskyldighet och domstolsförfarande

57 § (21.4.1995/717)

Om någon gör intrång i den ensamrätt som ett patent medför (patentintrång), kan domstolen förbjuda honom att fortsätta eller upprepa handlingen.

Den som uppsåtligen begår patentintrång skall, om inte gärningen skall bestraffas som ett brott mot industriell rättighet enligt 49 kap. 2 § strafflagen, för patentförseelse dömas till böter.

Allmän åklagare får inte väcka åtal för patentförseelse, om inte målsäganden har anmält brottet till åtal.

57 a § (22.12.1995/1695)

Om patent har meddelats för ett förfarande för framställning av en ny produkt, skall en likadan produkt som framställts utan patenthavarens samtycke anses tillverkad med det patenterade förfarandet, om inte något annat bevisas.

Vid framläggande av motbevis skall svarandens legitima intresse att skydda sina affärshemligheter beaktas.

57 b § (21.7.2006/684)

När domstolen behandlar talan enligt 57 § 1 mom. kan den på yrkande av patenthavaren vid vite förordna att administratören av en sändare, server eller någon annan sådan anordning eller någon annan tjänstelevererande mellanhand avbryter den användning som påstås göra intrång i ett patent (föreläggande om avbrytande), om det inte kan anses oskäligt med hänsyn till rättigheterna för den person som påstås göra intrång i patentet eller med hänsyn till mellanhänders eller patenthavarens rättigheter.

Innan talan enligt 57 § 1 mom. väcks kan den domstol som avses i momentet på yrkande av patenthavaren meddela ett föreläggande om avbrytande, om förutsättningar enligt 1 mom. finns för det och om det är uppenbart att patenthavarens rättigheter annars allvarligt äventyras. Domstolen skall bereda den mot vilken föreläggande begärs och den som påstås ha gjort intrång i patentet tillfälle att bli hörda. Delgivning till den mot vilken ett föreläggande har sökts kan ske per post, telefax eller elektronisk post. I övrigt tillämpas 8 kap. i rättegångsbalken på behandlingen av ärendet.

Domstolen kan på begäran meddela det föreläggande om avbrytande som avses i 2 mom. interimistiskt utan att höra den som påstås ha gjort intrång, om ärendets brådskande natur nödvändigtvis kräver det. Föreläggandet är i kraft tills något annat bestäms. Den som påstås ha gjort ett intrång skall utan dröjsmål efter att föreläggandet har meddelats beredas tillfälle att bli hörd. När denne har hörts skall domstolen utan dröjsmål besluta om föreläggandet skall vara i kraft eller återkallas.

Ett föreläggande om avbrytande som meddelats med stöd av denna paragraf får inte äventyra tredje mans rätt att sända och ta emot meddelanden. Ett föreläggande om avbrytande träder i kraft när sökanden ställer en sådan säkerhet hos utmätningsmannen som avses i 7 kap. 16 § i utsökningslagen (37/1895), om inget annat följer av 7 kap. 7 § i rättegångsbalken. Ett föreläggande om avbrytande som meddelats med stöd av 2 eller 3 mom. i denna paragraf förfaller om inte talan enligt 57 § 1 mom. väcks inom en månad från det att föreläggandet meddelades.

Den som begärt ett föreläggande om avbrytande skall ersätta den som meddelats föreläggandet liksom också den som påstås ha gjort intrång för den skada som orsakas av att föreläggandet verkställs samt för kostnaderna i ärendet, om talan enligt 57 § 1 mom. förkastas eller avvisas utan prövning eller om behandlingen av ärendet avskrivs som en följd av att käranden återtagit talan eller uteblivit från rätten. Samma gäller om föreläggandet om avbrytande återkallas med stöd av 3 mom. eller förfaller med stöd av 4 mom. När talan om ersättning av skada och kostnader väcks skall 7 kap. 12 § i rättegångsbalken iakttas.

UtsökningsL 37/1895 har upphävts genom Utsökningsbalk 705/2007, se Utsökningsbalk 705/2007 8 kap. 2 §.

58 §

Den som uppsåtligen eller av oaktsamhet begår patentintrång är skyldig utgiva skälig ersättning för utnyttjandet av uppfinningen samt ersättning för den ytterligare skada som intrånget medför. Föreligger endast ringa oaktsamhet, må ersättningen jämkas.

Begår någon patentintrång utan uppsåt eller oaktsamhet, är han skyldig att utgiva ersättning för utnyttjandet av uppfinningen, om och i den mån det finnes skäligt.

Talan om ersättning för patentintrång må avse skada endast under de fem senaste åren innan talan väcktes. För skada, varom talan ej förts inom tid som nu sagts, är rätten till ersättning förlorad.

59 §

På yrkande av den som lidit patentintrång äger rätten efter vad som finnes skäligt till förebyggande av fortsatt intrång förordna, att patentskyddat alster, som tillverkats utan patenthavarens lov, eller föremål, vars användande skulle innebära patentintrång, skall på visst sätt ändras eller sättas i förvar för återstoden av patenttiden eller förstöras eller, i fråga om patentskyddat alster, mot lösen utlämnas till den som lidit intrånget. Vad nu sagts gäller ej mot den som i god tro förvärvat egendomen eller särskild rätt därtill och själv icke begått patentintrång.

Egendom som avses i 1 mom. kan tas i beslag, när det kan antas att ett brott som nämns i 49 kap. 2 § strafflagen eller 57 § i denna lag har begåtts. Härvid skall iakttas vad tvångsmedelslagen (450/87) stadgar om beslag. (21.4.1995/717)

Utan hinder av vad som stadgas i 1 mom. må rätten, om synnerliga skäl föreligga, på yrkande förordna att innehavare av egendom som avses i 1 mom., skall äga förfoga över egendom under återstoden av patenttiden eller del därav mot skäligt vederlag och på skäliga villkor i övrigt.

60 § (21.3.1997/243)

Utnyttjar någon yrkesmässigt patentsökt uppfinning efter det handlingarna i ansökningsärendet blivit offentliga enligt 22 §, skall vad som stadgas om patentintrång äga motsvarande tillämpning om patent därefter meddelas. Innan patent meddelats enligt 20 § omfattar patentskyddet dock endast vad som framgår såväl av patentkraven i deras lydelse när ansökan blev offentlig som av patentkraven enligt patentet. Till straff får inte dömas, och ersättning för skada på grund av utnyttjande som sker innan patent har meddelats, kan bestämmas endast enligt 58 § 2 mom.

Bestämmelserna i 58 § 3 mom. som gäller skadestånd tillämpas inte, om ersättningstalan väcks inom ett år från utgången av den invändningstid som gäller för patentet eller, om invändning har gjorts, inom ett år från det att patentet har upprätthållits genom ett beslut som vunnit laga kraft. (18.11.2005/896)

60 a § (21.7.2006/684)

Domstolen kan i ett tvistemål som gäller intrång i ett patent på yrkande av käranden ålägga svaranden att ersätta käranden för de kostnader denne har av att vidta lämpliga åtgärder för att sprida information om en lagakraftvunnen dom i vilken svaranden har konstaterats ha gjort intrång i patentet. Ett åläggande får inte ges om spridningen av informationen har begränsats i någon annan lag. Vid prövningen av om ett åläggande skall ges och om dess innehåll skall domstolen beakta den allmänna betydelsen av offentliggörandet, intrångets art och omfattning, de kostnader som offentliggörandet medför och andra motsvarande omständigheter.

Domstolen fastställer ett maximibelopp för de skäliga kostnader för offentliggörande som svaranden skall ersätta. Käranden har inte rätt till ersättning om uppgifter om domen inte har offentliggjorts inom en av domstolen utsatt tid räknat från den tidpunkt då den lagakraftvunna domen gavs.

61 §

Har ett patent upphävts genom ett beslut som har vunnit laga kraft eller förklarats ogiltigt genom en dom som har vunnit laga kraft, kan straff, ersättning eller någon annan påföljd som föreskrivs i 57, 57 a, 57 b, 58–60 och 60 a § inte dömas ut. (21.7.2006/684)

Framställes i mål om patentintrång invändning om patentets ogiltighet, må rätten på svarandens yrkande uppskjuta ärendets behandling eller avgörande till dess talan om patentets förklarande för ogiltigt blivit slutligt avgjord. Är talan härom icke väckt, skall rätten vid målets uppskjutande förelägga svaranden viss tid inom vilken talan skall väckas.

I ett mål som gäller ogiltigförklaring av ett patent kan domstol enligt prövning uppskjuta det avgörande i huvudsaken som avses i 24 kap. 1 § rättegångsbalken om målet har anhängiggjorts vid laga domstol innan den tid för invändningar som infaller efter att patentet har meddelats löper ut eller innan ett beslut som gäller invändningen har vunnit laga kraft. (21.3.1997/243)

62 §

Den som uppsåtligen eller av oaktsamhet som ej är ringa underlåter att fullgöra vad som åligger honom enligt 56 § straffas med böter.

Samma straff skall även ådömas den som i fall som avses i nämnda paragraf lämnar felaktig upplysning, om för gärningen ej är stadgat straff i strafflagen.

Brott som avses i denna paragraf må icke åtalas av allmän åklagare, om målsäganden ej anmält brottet till åtal.

63 §

Patenthavare eller den som på grund av licens eller tvångslicens äger rätt att utnyttja uppfinningen må föra talan om fastställelse, huruvida han på grund av patent åtnjuter

skydd gentemot annan, om ovisshet råder om förhållandet och detta länder honom till förfång.

Den som driver eller avser att driva industriell verksamhet äger, under samma villkor, rätt att föra talan mot patenthavare om fastställelse, huruvida hinder mot verksamheten föreligger på grund av visst patent.

Göres i mål som avses i 1 mom. gällande att patentet är ogiltigt, skall vad som stadgas i 61 § 2 mom. äga motsvarande tillämpning.

64 §

Den som vill väcka talan om patents ogiltighet, överföring av patent eller meddelande av tvångslicens skall anmäla detta till patentmyndigheten samt därom underrätta envar som enligt patentregistret innehar licens till eller panträtt i patent. Vill licenstagare väcka talan om intrång i patent eller om fastställelse enligt 63 § 1 mom., skall han underrätta patenthavaren därom.

Underrättelseskyldighet enligt 1 mom. anses fullgjord, när underrättelse i rekommenderad försändelse inlämnats till posten för befordran under den i patentregistret antecknade adressen.

Visas ej, när talan väckes, att anmälan eller underrättelse skett enligt vad som stadgas i 1 mom., skall käranden givas nödig tid därtill. Försitter han denna tid, må hans talan icke upptagas till prövning.

65 §

Helsingfors tingsrätt är laga domstol i mål som gäller: (22.12.1995/1695)

1) bättre rätt till patentsökt uppfinning;

2) patents ogiltighet eller begränsning av patent i samband med behandlingen av en talan som gäller ogiltigförklarande, eller överföring av patent; (18.11.2005/896)

3) meddelande av tvångslicens, ändring av därför fastställda villkor eller upphävande av sådan licens eller rätt som avses i 53 § 2 mom.;

4) patentintrång;

5) fastställelse enligt 63 §; eller

6) bestämmande av ersättning enligt 75 §.

Utöver vad 1 mom. stadgar är Helsingfors tingsrätt laga domstol även i de mål som gäller rätten till en uppfinning, för vilken har sökts europeiskt patent enligt den europeiska patentkonventionen (FördrS 8/96). En förutsättning för att ett sådant mål skall behandlas vid Helsingfors tingsrätt är att svaranden har hemvist i Finland eller att käranden har hemvist i Finland och svaranden inte har hemvist i en stat som hör till den europeiska patentkonventionen. Ett sådant mål behandlas vid Helsingfors tingsrätt även i det fallet

att parterna i en tvist har avtalat att Helsingfors tingsrätt är behörig domstol i ärendet. (22.12.1995/1695)

En tvist som avses i 2 mom. får inte tas upp till behandling vid Helsingfors tingsrätt, om samma tvistefråga mellan samma parter är anhängig vid en domstol i en annan stat som anslutit sig till den europeiska patentkonventionen. Om behörigheten hos denna utländska domstol har bestridits, skall Helsingfors tingsrätt uppskjuta behandlingen av målet tills frågan om behörighet har avgjorts vid den utländska domstolen genom ett lagakraftvunnet avgörande. (22.12.1995/1695)

65 a § (22.12.1995/1695)

En lagakraftvunnen dom som en domstol i en stat som anslutit sig till den europeiska patentkonventionen har meddelat i en tvist som avses i 65 § 2 mom. kan verkställas i Finland. En dom som gäller den som söker europeiskt patent kan dock inte verkställas i Finland, om stämningshandlingarna inte har delgivits honom på behörigt sätt eller om han inte har haft tillräckligt med tid att förbereda sig för domstolsbehandlingen.

66 §

Vid handläggning av mål som avses i 65 § skall rådstuvurätten bistås av tvenne tekniskt sakkunniga, som rätten tillkallat. Sakkunnig skall avgiva yttrande över frågor som rätten förelagt honom. Yttrandet skall intagas i protokollet. Sakkunnig är berättigad att framställa frågor till part och vittne.

67 §

Tingsrätten förordnar för varje kalenderår ett nödvändigt antal sådana sakkunniga som avses i 66 §. Före förordnandet skall rätten inhämta utlåtande av statens tekniska forskningscentral. Ingen får utan laga skäl vägra ta emot ett sådant uppdrag. (21.3.1997/243)

Innan sakkunnig inleder sitt uppdrag skall han avlägga stadgad ed.

68 §

Rätten kan på anhållan av käranden under rättegång förbjuda användningen av patent eller förordna att i 59 § avsedd egendom skall temporärt under tiden för rättegången tagas i beslag.

Har rätten förordnat om i 1 mom. avsett förbud eller beslag, kan käranden förståndigas att ställa säkerhet, som av rätten godkännes, för skada och olägenhet, som genom åtgärden till äventyrs kan drabba vederparten.

Mot beslut, som under rättegången givits angående förbud och beslag eller dess återkallande, må ändring sökas medelst särskilda besvär.

69 §

I mål som angå ogiltigförklarande av patent, skall rätten inhämta patentmyndighetens utlåtande.

I andra patentmål må rätten inhämta utlåtande av patentmyndigheten, när anledning därtill föreligger.

70 §

Avskrift av dom i mål som avses i 65 § skall av rätten sändas till patentmyndigheten med uppgift därom, huruvida domen vunnit laga kraft.

Genom förordning av justitieministeriet föreskrivs vid behov om domstolens skyldighet att göra anmälan om sina avgöranden till patentmyndigheten genom att registrera uppgifter om avgörandena i registret över avgöranden och meddelanden om avgöranden i justitieförvaltningens riksomfattande informationssystem eller genom att överföra uppgifterna till Rättsregistercentralen för förmedling till patentmyndigheten. På registreringen och överföringen tillämpas lagen om justitieförvaltningens riksomfattande informationssystem (372/2010) och vad som föreskrivs med stöd av den. (14.5.2010/392)

2 mom. har tillfogats genom L 392/2010, som träder i kraft 1.12.2010.

9 a kap (28.6.1994/593)

Tilläggsskydd (21.3.1997/243)

70 a § (21.3.1997/243)

Om tilläggsskydd stadgas i rådets förordning (EEG) nr 1768/92 om införande av tilläggsskydd för läkemedel och i Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1610/96 om införande av tilläggsskydd för växtskyddsmedel. I fråga om tilläggsskydd gäller dessutom vad som stadgas i detta kapitel.

70 b § (28.6.1994/593)

Ansökan om tilläggsskydd görs hos patent­ och registerstyrelsen.

70 c § (28.6.1994/593)

Sökanden är skyldig att betala en fastställd ansökningsavgift. Innehavaren av tilläggsskydd skall betala en fastställd årsavgift.

70 d § (28.6.1994/593)

På intrång i den rätt som tilläggsskyddet medför tillämpas stadgandena om patentintrång.

70 e § (28.6.1994/593)

Närmare stadganden om verkställigheten av detta kapitel samt om det förfarande som skall iakttas vid ansökan om och beviljande av tilläggsskydd kan utfärdas genom förordning.

9 b kap (22.12.1995/1695)

Europeiskt patent samt ansökan om europeiskt patent

70 f § (22.12.1995/1695)

Med europeiskt patent avses i denna lag ett patent som det europeiska patentverket har meddelat enligt den europeiska patentkonventionen. Med en ansökan om europeiskt patent avses en patentansökan som har gjorts enligt nämnda konvention. Europeiskt patent kan meddelas för Finland.

En ansökan om ett europeiskt patent skall inges till det europeiska patentverket. En sådan ansökan kan också inges till patentmyndigheten i Finland som vidarebefordrar ansökningen till det europeiska patentverket. En europeisk patentansökan som gäller en uppfinning som avses i lagen om uppfinningar av betydelse för landets försvar (551/67) skall dock inges till patentmyndigheten i Finland. En europeisk avdelad ansökan enligt artikel 76 i den europeiska patentkonventionen skall alltid inges till det europeiska patentverket.

Stadgandena i detta kapitel tillämpas på europeiskt patent för Finland och europeisk patentansökan som omfattar Finland.

70 g § (22.12.1995/1695)

Europeiskt patent är meddelat när det europeiska patentverket har kungjort sitt beslut om att patent har meddelats. Ett europeiskt patent för Finland har samma rättsverkan som ett patent som meddelats av patentmyndigheten i Finland och på det tillämpas de stadganden som gäller patent som har meddelats i Finland, om inte något annat stadgas i detta kapitel.

70 h § (22.12.1995/1695)

Europeiskt patent har ingen rättsverkan i Finland, om inte sökanden eller patenthavaren inom utsatt tid tillställt patentmyndigheten en översättning till finska av de handlingar som ligger till grund för meddelande av patentet och betalt fastställd avgift för publicering av översättningen så som stadgas närmare genom förordning. Om sökandens eller patenthavarens eget språk är svenska, får dock en översättning till svenska ges in. Beslutar det europeiska patentverket att europeiskt patent skall upprätthållas i ändrad avfattning, gäller det som stadgas ovan även handlingar med ändrad avfattning.

Översättningen är offentlig förutsatt att det europeiska patentverket har publicerat den europeiska patentansökningen eller utfärdat en kungörelse om att patent meddelats.

Har översättningen redan ingivits och publiceringsavgiften betalts inom utsatt tid och har det europeiska patentverket kungjort sitt beslut om att patent har meddelats eller sitt beslut om att patentet skall upprätthållas i ändrad avfattning, skall patentmyndigheten utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska. Patentmyndigheten skall så snart som möjligt hålla kopior av översättningen tillgängliga för allmänheten. Patentmyndigheten skall sörja för att patentkraven i ett europeiskt patent vid behov finns tillgängliga på finska och svenska.

70 i § (22.12.1995/1695)

Vad 71 a § 1 mom. stadgar skall på motsvarande sätt tillämpas på ingivande av översättning enligt 70 h § 1 mom. och på betalning av publiceringsavgift. Om det med

stöd av 71 a § 1 mom. beslutas att en åtgärd skall anses vidtagen inom utsatt tid, skall patentmyndigheten utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska.

Har någon, efter att den bestämda tiden enligt 70 h § 1 mom. har utgått men innan den kungörelse som avses ovan i 1 mom. utfärdades, i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, får han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.

70 j § (22.12.1995/1695)

Vad 52 § 1 mom. 4 punkten stadgar om utvidgning av patentskyddets omfattning gäller också europeiskt patent, om patentskyddet har utvidgats efter det att europeiskt patent har meddelats.

70 k § (22.12.1995/1695)

Har det europeiska patentverket helt eller delvis upphävt europeiskt patent, har detta samma verkan som om patentet i motsvarande omfattning förklaras ogiltigt i Finland. Patentmyndigheten i Finland skall utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska.

70 l § (22.12.1995/1695)

För europeiskt patent skall en fastställd årsavgift betalas för varje avgiftsår efter det år under vilket det europeiska patentverket har kungjort sitt beslut om att patent har meddelats.

Betalas inte årsavgift för europeiskt patent enligt 1 mom. och 41 §, tillämpas 51 § på motsvarande sätt. Den första årsavgiften förfaller dock till betalning först den sista dagen i den tredje månaden efter den månad då patentet meddelades. (18.11.2005/896)

70 m § (18.11.2005/896)

En europeisk patentansökan för vilken det europeiska patentverket har fastställt ingivningsdag har i Finland samma rättsverkan som en nationell patentansökan som gjorts i Finland samma dag. Har ansökan enligt den europeiska patentkonventionen prioritet från en tidigare dag än ingivningsdagen, gäller denna prioritet även i Finland.

Vid tillämpning av 2 § 2 mom. skall publicering enligt artikel 93 i den europeiska patentkonventionen jämställas med att ansökan blir allmänt tillgänglig enligt 22 §. Det som sägs ovan gäller även publicering som avses i artikel 153.3 i konventionen, om det europeiska patentverket jämställer denna publicering med publicering som sker enligt artikel 93.

70 n § (22.12.1995/1695)

Har europeisk patentansökan publicerats enligt artikel 93 i den europeiska patentkonventionen och har en översättning till finska av patentkraven i den lydelse de publicerades ingivits till patentmyndigheten, skall patentmyndigheten hålla översättningen allmänt tillgänglig och utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska. Om sökandens eget språk är svenska, får dock en översättning till svenska ges in.

Patentmyndigheten skall sörja för att de publicerade patentkraven vid behov finns tillgängliga på finska och svenska.

Om någon efter det att en kungörelse enligt 1 mom. har utfärdats yrkesmässigt utnyttjar en uppfinning för vilken det har sökts skydd i en europeisk patentansökan, skall bestämmelserna om patentintrång tillämpas om ansökan leder till patent för Finland. I ett sådant fall omfattar patentskyddet dock endast vad som framgår såväl av patentkraven i den lydelse de publicerades enligt 1 mom. som av patentkraven enligt patentet. Till straff får då inte dömas, och ersättning för sådant utnyttjande får bestämmas endast enligt 58 § 2 mom. (18.11.2005/896)

Stadgandena i 58 § 3 mom. tillämpas inte om talan om ersättning väcks senast ett år efter det tiden för invändning mot patentet utgått eller, om invändning gjorts, om ersättningstalan väcks senast ett år efter att det europeiska patentverket har beslutat att patentet skall upprätthållas.

70 o § (22.12.1995/1695)

Har en europeisk patentansökan eller en designering som gäller Finland återkallats, har detta samma verkan som återkallelse av nationell patentansökan. Detsamma gäller situationer då en sådan återkallelse enligt den europeiska patentkonventionen skall anses ha skett och handläggningen av ansökningen inte har återupptagits enligt artikel 121 i konventionen.

Om europeisk patentansökan avslås, har detta samma verkan som avslag på nationell patentansökan.

70 p § (22.12.1995/1695)

Överensstämmer inte en översättning som avses i 70 h och 70 n §§ med handlingarnas lydelse på det språk som varit handläggningsspråk vid det europeiska patentverket, omfattar patentskyddet endast vad som framgår av båda lydelserna.

I mål om ogiltighet enligt 52 § är lydelsen på handläggningsspråket ensam beviskraftig.

70 q § (22.12.1995/1695)

Inkommer sökanden eller patenthavaren till patentmyndigheten med rättelse av en översättning som avses i 70 h § och betalar fastställd avgift för publicering av den rättade översättningen, gäller denna i stället för den tidigare. Har rättelse inkommit och avgift betalts och är den ursprungliga översättningen offentlig, skall patentmyndigheten utan dröjsmål utfärda kungörelse om rättelsen på finska och svenska och så snart som möjligt hålla kopior av den rättade översättningen allmänt tillgängliga.

Inkommer sökanden med rättelse av en översättning som avses i 70 n §, skall patentmyndigheten utan dröjsmål utfärda kungörelse om rättelsen på finska och svenska och hålla den rättade översättningen allmänt tillgänglig. Sedan kungörelsen har utfärdats gäller den rättade översättningen i stället för den tidigare.

Har någon, innan rättad översättning blev gällande, i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet på ett sådant sätt som enligt den tidigare översättningen inte utgjorde ett intrång i sökandens eller patenthavarens rätt eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, får han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.

70 r § (22.12.1995/1695)

Har sökanden eller patenthavaren inte iakttagit den frist som föreskrivs i den europeiska patentkonventionen, men det europeiska patentverket med stöd av artikel 122 i den europeiska patentkonventionen förklarar att rättsförlust inte har skett, har detta samma verkan även i Finland.

Har någon efter det rättsförlusten skedde, men innan det europeiska patentverket har utfärdat kungörelse om en förklaring som avses i 1 mom., i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, har han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.

70 s § (22.12.1995/1695)

Skall europeisk patentansökan anses återkallad därför att den inte har inkommit till det europeiska patentverket från den mottagande nationella patentmyndigheten inom utsatt tid, skall denna ansökan på sökandens begäran omvandlas till nationell patentansökan förutsatt

1) att begäran inges till den myndighet som tog emot patentansökan tre månader från att det europeiska patentverket underrättade sökanden om att ansökningen ansågs återkallad,

2) att begäran inkommer till patentmyndigheten i Finland inom 20 månader från den dag då ansökningen ingavs eller, om prioritet yrkas, den dag från vilken prioritet begärs, samt

3) att sökanden betalar fastställd ansökningsavgift och inger översättning enligt 8 § 5 mom. inom utsatt tid.

Skall en europeisk patentansökan anses återkallad därför att en översättning av ansökan på handläggningsspråket inte har ingivits till det europeiska patentverket inom föreskriven tid, skall ansökan på sökandens begäran omvandlas till nationell patentansökan med iakttagande av artikel 135 i den europeiska patentkonventionen. Sökanden skall dessutom betala fastställd ansökningsavgift och ge in en översättning av patentansökan enligt 8 § 5 mom. inom utsatt tid. (18.11.2005/896)

Om en patentansökan som avses i 1 och 2 mom. uppfyller de krav angående en ansökans form som föreskrivs i den europeiska patentkonventionen och tillämpningsföreskrifterna till denna, skall ansökan godtas i detta avseende.

70 t § (18.11.2005/896)

En begäran om begränsning eller upphävande av ett europeiskt patent i enlighet med artikel 105 a i den europeiska patentkonventionen ges in till det europeiska patentverket.

När det europeiska patentverket har kungjort begränsningen av patentet, skall patenthavaren inom en tid som bestäms genom förordning av statsrådet till

patentmyndigheten lämna in en översättning av de handlingar som ligger till grund för patentbegränsningen på det språk på vilket det ursprungliga patentet har meddelats i Finland och betala fastställd avgift för publicering av översättningen, enligt vad som bestäms närmare genom förordning av statsrådet. Patentmyndigheten skall utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska och hålla kopior på översättningen allmänt tillgängliga. Patentmyndigheten skall se till att de begränsade patentkraven i ett europeiskt patent vid behov finns tillgängliga på finska och svenska.

Om patenthavaren inte följer bestämmelserna i 2 mom., anses patentet vara utan rättsverkningar i Finland från och med patentansökans ingivningsdag. Patentmyndigheten skall kungöra att patentet har upphävts.

När det europeiska patentverket har kungjort att ett patent har upphävts, skall patentmyndigheten kungöra detta i patenttidningen.

Ett patent som begränsats eller upphävts av det europeiska patentverket har samma rättsverkningar här i landet som ett patent som begränsats eller upphört nationellt, om inte något annat bestäms i detta kapitel.

70 u § (18.11.2005/896)

Har någon i god tro börjat utnyttja en uppfinning yrkesmässigt här i landet eller vidtagit väsentliga åtgärder för detta efter det europeiska patentverkets besvärskammares beslut men innan ett beslut som gäller en begäran om omprövning i europeiska patentverkets stora besvärskammare har offentliggjorts, får denne utan hinder av patentet fortsätta utnyttjandet med bibehållande av dess allmänna art.

Den rätt som avses i 1 mom. kan övergå till någon annan endast tillsammans med den rörelse där rätten har uppkommit eller där den var avsedd att utnyttjas.

10 kap

Särskilda bestämmelser

71 §

En patenthavare som inte har hemvist i Finland skall ha ett inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet bosatt ombud, som har rätt att för patenthavaren ta emot delgivning av stämning, kallelser och andra handlingar i mål och ärenden som rör patentet, med undantag av stämning i brottmål och föreläggande för part att infinna sig personligen vid domstol. Ombudet skall anmälas till patentregistret och antecknas däri. (30.6.2000/650)

Har patenthavaren inte ett ombud som nämns i 1 mom., kan delgivning ske genom att den handling som skall delges sänds till honom med posten i rekommenderat brev under hans i patentregistret antecknade adress. Är adressen inte antecknad i registret, får delgivning ske genom kungörelse i patenttidningen. Delgivningen anses ha skett när ovan nämnda åtgärder har vidtagits. (21.3.1997/243)

Under förutsättning av ömsesidighet må genom förordning stadgas, att vad som sagts i 1 och 2 mom. icke skall äga tillämpning i fråga om den som har hemvist i viss främmande

stat eller har ett i den staten bosatt ombud, vilket är antecknat i patentregistret här i landet och äger behörighet som sägs i 1 mom.

Om beslut som gäller invändning inte har kunnat delges den som har gjort invändningen på den adress som denne har uppgett, kan delgivningen ske genom kungörelse av ärendet i patenttidningen. Delgivningen anses ha skett när ovan nämnda åtgärder har vidtagits. (21.3.1997/243)

71 a § (18.11.2005/896)

Har en patentsökande eller en patenthavare i ett annat ärende än ett sådant som avses i 2 mom. lidit rättsförlust på grund av att han inte vidtagit en åtgärd hos patentmyndigheten inom den tid som föreskrivs i denna lag eller med stöd av den, men har han varit så omsorgsfull som omständigheterna kräver vad gäller iakttagandet av föreskriven tid, och vidtar han åtgärden inom två månader från det förfallet upphörde, dock senast ett år från fristens utgång, skall patentmyndigheten konstatera att åtgärden skall anses vidtagen i rätt tid. Vill patentsökanden eller patenthavaren få ett sådant avgörande, skall han inom den tid som föreskrivs ovan för åtgärden hos patentmyndigheten göra en skriftlig framställning om det och betala en fastställd avgift.

Har en patentsökande lidit rättsförlust på grund av att han eller hon inte har iakttagit den frist som anges i 6 § 1 mom., tillämpas bestämmelserna i 1 mom. i denna paragraf dock så att framställningen skall göras och fastställd avgift betalas senast inom två månader från fristen i 6 § 1 mom.

På en internationell patentansökan som har fullföljts i Finland tillämpas 1 och 2 mom. också då det är fråga om en frist som hade bort iakttas hos den mottagande myndigheten, den internationella nyhetsgranskningsmyndigheten, myndigheten för internationell förberedande patenterbarhetsprövning eller internationella byrån hos Världsorganisationen för den intellektuella äganderätten. Den åtgärd som inte har vidtagits skall i de fall som avses här vidtas hos patentmyndigheten.

En framställning som gjorts enligt 1, 2 eller 3 mom. får dock inte avslås eller lämnas utan prövning innan patentsökanden eller patenthavaren har getts möjlighet att yttra sig i saken inom en tid som patentmyndigheten utsätter.

71 b § (6.6.1980/407)

Har i fall som avses i 31 eller 38 § med posten befordrad handling eller avgift inte inkommit till patentmyndigheten inom föreskriven tid, men blir den med försändelsen avsedda åtgärden vidtagen inom två månader från det sökanden insåg eller bort inse att fristen överskridits, dock senast inom ett år från fristens utgång, skall patentmyndigheten konstatera att åtgärden skall anses vidtagen i rätt tid, om (10.5.1985/387)

1) avbrott i postförbindelserna förekommit under någon av de tio dagarna närmast före fristens utgång på grund av krig, revolution, upplopp, strejk, naturkatastrof eller annan liknande omständighet på den ort där avsändaren vistas eller har sin rörelse samt handlingen eller avgiften avsänts till patentmyndigheten inom fem dagar från det postförbindelserna återupptagits; eller

2) handlingen eller avgiften avsänts till patentmyndigheten i rekommenderad postförsändelse senast fem dagar före fristens utgång, dock endast om försändelsen sänts med flygpost då så varit möjligt eller på annat sätt, såvida avsändaren haft anledning antaga att försändelsen vid sådan befordran skulle ha anlänt till patentmyndigheten inom två dagar från avsändningsdagen.

Vill patentsökanden erhålla avgörande enligt 1 mom., skall han göra skriftlig framställning därom hos patentmyndigheten inom tid som där stadgats för åtgärden.

71 c § (6.6.1980/407)

Har framställning enligt 71 a eller 71 b § bifallits och skall till följd därav patentansökan, som avskrivits eller avslagits efter det den blivit offentlig enligt 22 §, företagas till fortsatt handläggning eller patent, som förfallit, anses upprätthållet, skall kungörelse därom utfärdas.

Den som, efter det tiden för återupptagande av den avskrivna ansökningen utgått eller beslutet om avslag vunnit laga kraft eller patentet förfallit men innan kungörelse utfärdades, i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet, får utan hinder av patentet fortsätta utnyttjandet med bibehållande av dess allmänna art. Sådan rätt till utnyttjande tillkommer under motsvarande förutsättningar även den som vidtagit väsentliga åtgärder för att utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet.

Rätt enligt 2 mom. kan övergå till annan endast tillsammans med rörelse, vari den uppkommit eller utnyttjandet avsetts skola ske.

72 § (18.11.2005/896)

Ändring i ett annat slutligt beslut som patentmyndigheten har fattat med stöd av denna lag än ett sådant som avses i 26 § samt i beslut enligt 42 §, 53 a § 2 mom., 53 d § 1 mom., 54 § 1 mom., 71 a eller 71 b § får sökas genom besvär hos Patent­ och registerstyrelsens besvärsnämnd. I fråga om besvärsförfarandet och behandlingen av ärenden i besvärsnämnden föreskrivs särskilt.

73 § (13.11.1992/1034)

Om avgifter enligt denna lag stadgas särskilt. Om årsavgifter kan därvid stadgas att ett eller flera av de första avgiftsåren skall vara avgiftsfria.

74 § (18.11.2005/896)

Närmare bestämmelser angående ansökan om patent, kungörelser i patentärenden, tryckning av ansökningshandlingarna, invändningsförfarandet, förfarandet för begränsning av patent hos patentmyndigheten, upphävningsförfarandet, patentregistret och förandet av det samt patentmyndigheten utfärdas genom förordning av statsrådet.

Genom förordning av statsrådet kan bestämmas att patentmyndigheten på begäran av en myndighet i en annan stat kan ge denna upplysning om behandlingen av här gjorda patentansökningar samt att granskning av ansökningar om patent, efter framställning av

patentmyndigheten, kan äga rum hos en myndighet i en annan stat eller hos en internationell institution.

Genom förordning av statsrådet kan även bestämmas att den som söker patent på en uppfinning, på vilken han eller hon sökt patent i en annan stat eller hos en internationell institution, skall vara skyldig att redovisa vad myndigheten i den staten eller den internationella institutionen delgivit honom eller henne rörande prövningen av uppfinningens patenterbarhet. Sådan redovisningsskyldighet kan dock inte krävas i fråga om en patentansökan som avses i 3 kap., om den varit föremål för internationell förberedande patenterbarhetsprövning och rapport rörande denna prövning ingivits till patentmyndigheten.

75 §

Befinner sig landet i krig eller krigsfara kan statsrådet, om det finnes nödigt ur allmän synpunkt, förordna, att rätt till viss uppfinning skall avstås till staten eller till annan som statsrådet bestämmer. För rätt till uppfinning, som sålunda övertages, skall skälig ersättning utgivas. Träffas ej överenskommelse om ersättningen med den ersättningsberättigade, bestämmes ersättningen av rätten.

Har rätt till uppfinning övertagits av annan än staten på grund av förordnande enligt 1 mom. och fullgör denne icke sin ersättningsskyldighet, är staten pliktig att på ansökan av den ersättningsberättigade genast gälda ersättningen.

76 §

Beträffande uppfinningar av betydelse för landets försvar stadgas särskilt.

Ikraftträdelse och övergångsbestämmelser.

1. Denna lag träder i kraft den 1 januari 1968. Därigenom upphävas lagen av den 7 maj 1943 om patent (387/43). Avser uppfinning livs­ eller läkemedel, må dock, intill dess genom förordning annat stadgas, patent icke meddelas på själva alstret utan endast på förfarande för dess framställning.

Före denna lags ikraftträdande må genom förordning de föreskrifter givas, som äro av nöden för lagens ikraftträdande.

2. Lagen skall äga tillämpning även på patent, som meddelats före lagens ikraftträdande eller som meddelas på grund av ansökan som ingivits dessförinnan, i den mån annat ej följer av vad som stadgas nedan.

Stadgandena i lagen medföra icke ändring i rätt som uppkommit enligt 2 § i den äldre lagen.

3. Den äldre lagen skall tillämpas på ogiltigförklaring av patent, som meddelats enligt sagda lag, och i fråga om ersättning för patentintrång, som ägt rum före denna lags ikraftträdande, ävensom på rätt att väcka talan i här nämnda avseenden.

4. Den som vid lagens ikraftträdande här i landet yrkesmässigt utnyttjade uppfinning, vara patent icke kunnat meddelas enligt den äldre lagen, eller vidtagit väsentliga åtgärder härför, äger utan hinder av att patent sedermera meddelas på uppfinningen den rätt, varom stadgas i 4 §, oaktat han påbörjat utnyttjandet eller vidtagit åtgärder härför, efter det ansökningen gjordes.

5. Har före denna lags ikraftträdande uppfinning blivit offentlig till följd av åtgärd, som vidtagits av sökanden eller någon från vilken denne härleder sin rätt, och har patentansökningen ingivits före den 1 juli 1968, skola vid bedömningen, huruvida till följd därav hinder föreligger mot meddelande av patent eller om patent skall förklaras ogiltigt, 14, 15 och 18 §§ i den äldre lagen äga tillämpning, sistnämnda paragraf i lydelse av den 20 oktober 1950. (29.12.1967/653)

6. Patentansökan, som vid denna lags ikraftträdande är anhängig, skall behandlas och avgöras enligt den äldre lagen, om patent myndigheten före ikraftträdandet fattat beslut om kungörande enligt 47 § i nämnda lag.

7. Ansökan om patent, som gjorts före denna lags ikraftträdande, skall icke vara offentlig enligt 22 § i denna lag före den 1 juli 1968, såvida ansökningen icke dessförinnan utlägges eller sökanden begär att ansökningen skall vara offentlig. (29.12.1967/653)

8. I fråga om erläggande av årsavgift för patentår, som börjar före den 1 juli 1968, skall tidigare lag iakttagas. (29.12.1967/653)

9. Vad i den äldre lagen är särskilt stadgat om tilläggspatent skall oberoende av stadgandena i 7 § 2 mom. 2 satsen och 3 mom. samt 41 § 2 mom. i denna nya lag, äga tillämpning på tilläggspatent som meddelats före lagens ikraftträdande.

10. I patentmål, där stämning begärts före denna lags ikraftträdande, bestämmas forum och rättegångsförfarandet enligt stadgandena i den äldre lagen. (29.12.1967/653)

Ikraftträdelsestadganden:

29.12.1967/653:

2.7.1971/575:

Denna lag träder i kraft den 1 august 1971.

6.6.1980/407:

Denna lag träder i kraft den dag som genom förordning stadgas. ( L 407/1980 trädde i kraft enligt F 668/1980 26.9.1980.)

För ikraftbringandet av denna lag erforderliga stadganden kan genom förordning utfärdas innan lagen träder i kraft.

Patentansökan som är anhängig vid denna lags ikraftträdande behandlas och avgöres enligt stadgandena i denna lag, om icke annat följer av 4–7 mom.

Patentansökan, som innan denna lag trätt i kraft godkänts för utläggning, och före lagens ikraftträdande gjord ansökan om tilläggspatent behandlas och avgöres enligt de stadganden som gällt före lagens ikraftträdande. Patentansökan som gjorts innan lagen trätt i kraft kan även ändras till ansökan om tilläggspatent enligt de stadganden som gällt före lagens ikraftträdande.

Stadgandena i denna lag om skyldighet att inge sammandrag samt 20 § i denna lag tillämpas icke i fråga om ansökan som är anhängig vid lagens ikraftträdande.

Avser uppfinning läke­ eller livsmedel, kan dock, intill dess genom förordning annat stadgas, patent icke meddelas på själva alstret, utan endast på förfarandet för dess framställning.

Vad i 8 § 2 mom. andra meningen stadgats avser endast patentansökan som gjorts efter denna lags ikraftträdande.

Stadgandena i denna lag tillämpas även på patent som har meddelats före lagens ikraftträdande eller som meddelas på grundval av ansökan som har ingivits dessförinnan, om ej annat följer av 9–13 mom.

Giltighetstiden för patent som har meddelats på grundval av patentansökan vilken gjorts tidigare än tolv år innan denna lag träder i kraft bestämmes enligt den lydelse av 40 § som gällt före lagens ikraftträdande.

Har patent innan denna lag trätt i kraft upphört att gälla enligt 51 § 1 mom., skall 51 § 2 och 3 mom. samt andra meningen i den lydelse av 55 § som gällt före lagens ikraftträdande alltjämt äga tillämpning.

Beträffande patent som meddelas på grundval av en ansökan vilken gjorts innan denna lag trätt i kraft tillämpas den lydelse av 60 § som gällt före lagens ikraftträdande.

I fråga om tilläggspatent som har meddelats innan denna lag trätt i kraft eller som meddelas enligt 4 mom. tillämpas de stadganden som gällt före lagens ikraftträdande.

Fråga om ogiltigförklaring av patent som har meddelats eller meddelas enligt de stadganden som gällt före denna lags ikraftträdande bedömes enligt nämnda stadganden.

10.5.1985/387:

Denna lag träder i kraft den dag som stadgas genom förordning. (L 387/1985 trädde i kraft enligt F 504/1985 1.9.1985.)

De stadganden i 8, 22 och 56 §§ som gäller depositioner av kulturer av mikroorganismer samt 8 a § tillämpas inte på patentansökningar som gjorts före denna lags ikraftträdande.

De stadganden som gäller årsavgifter för patentansökningar tillämpas inte på patentansökningar som gjorts innan denna lag trätt i kraft. På patent som meddelats eller meddelas på grundval av sådan ansökan tillämpas de stadganden om årsavgifter för patent som gäller före denna lags ikraftträdande. Årsavgifter som enligt de gällande

stadgandena förfaller till betalning den första dagen av patentåret förfaller likväl den sista dagen i den kalendermånad inom vilken patentåret börjar.

I fråga om patentansökningar som gjorts före denna lags ikraftträdande kan yrkande som avses i 14 § framställas inom två år från den dag då denna lag trätt i kraft.

Till dess annat stadgas genom förordning kan i fråga om uppfinning som avser livs­ eller läkemedel patent dock inte meddelas på själva alstret utan endast på framställningsförfarandet.

Regeringens proposition 230/84, Lagutsk. bet. 2/85, Stora utsk. bet. 18/85

10.5.1991/801:

Denna lag träder i kraft den dag som fastställs genom förordning.

Regeringens proposition 232/90, Andra lagutsk. bet. 20/90, Stora utsk. bet. 330/90

26.6.1992/577:

Denna lag träder i kraft den 1 september 1992.

RP 25/92, EkUB 21/92

13.11.1992/1034:

Denna lag träder i kraft den 1 mars 1993.

RP 152/92, EkUB 35/92

18.12.1992/1409:

Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning. (L 1409/1992 trädde i kraft enligt F 1342/1993 1.1.1995.)

RP 215/92, EkUB 46/92

28.6.1994/593:

Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning. Åtgärder som verkställigheten av lagen förutsätter får vidtas innan den träder i kraft.

RP 103/94, EkUB 23/94, Gemensamma EES­kommitténs beslut 21.4.1994 Nr 7/94 bilaga 15. Bilaga XVII till EES­avtalet: rådets förordning (EEG) Nr 1768/92

21.4.1995/717:

Denna lag träder i kraft den 1 september 1995.

RP 94/93, LaUB 22/94, StoUB 10/94

22.12.1995/1695:

Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning. Lagens 6 § 1 mom., 45 § 1 mom., 49 och 57 a §§ träder dock i kraft den 1 januari 1996. (L 1695/1995 trädde i kraft enligt F 103/1996 1.3.1996.)

RP 161/95, EkUB 29/95, RSv 170/95

21.3.1997/243:

Denna lag träder i kraft den 1 april 1997.

En patentsökan som har godkänt för utläggning innan denna lag träder i kraft behandlas och avgörs enligt de stadganden som gäller innan denna lag träder i kraft.

På en patentsökande som gjorts innan denna lag träder i kraft tillämpas 14 § i den tidigare lagen.

RP 254/1996, EkUB 1/1997, RSv 6/1997

30.6.2000/650:

Denna lag träder i kraft den 15 juli 2000.

Bestämmelserna i 3 b och 46 a § i denna lag tillämpas på en patentansökan som har gjorts eller skall anses vara gjord efter att denna lag har trätt i kraft och på patent som har meddelats på en sådan ansökan.

RP 21/2000, EkUB 12/2000, RSv 61/2000

19.11.2004/990:

Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av republikens president. (L 990/2004 trädde i kraft enligt F 1117/2004 1.1.2005.)

De ändrade bestämmelser i artikel 22.1 i konventionen om patentsamarbete (FördrS 58/1980) som antogs i Genève den 3 oktober 2001 och som hör till området för lagstiftningen sätts genom denna lag i kraft så som Finland har förbundit sig till dem.

Lagen tillämpas också på fullföljda internationella patentansökningar vars tidsfrist om 20 månader, som räknas från prioritetsdagen, går ut den dag lagen träder i kraft eller därefter, och för vars del sökanden ännu inte har ansökt om fullföljande av internationell patentansökan i Finland.

RP 139/2004, EkUB 16/2004, RSv 131/2004

18.11.2005/896:

1. Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av statsrådet. (L 896/2005 trädde delvis i kraft enligt F 143/2006 6.3.2006 och delvis i kraft enligt F 1117/2007 13.12.2007.)

2. Innan denna lag träder i kraft kan bestämmelser som är nödvändiga för ikraftsättandet av lagen meddelas genom förordning av statsrådet.

3. På patentansökningar som är anhängiga när denna lag träder i kraft och på patent som meddelas utgående från ansökningarna samt på patent som har meddelats före ikraftträdandet tillämpas bestämmelserna i denna lag, om inte något annat följer av 4–9 mom.

4. Bestämmelserna i 2 § 5 mom. tillämpas inte på patent som har meddelats innan denna lag träder i kraft, och inte heller på patentansökningar som är anhängiga den dag då denna lag träder i kraft, om patentsökanden har getts ett sådant meddelande som avses i 19 § 1 mom. före ikraftträdandet.

5. Bestämmelserna i 8 b och 8 c § tillämpas på en patentansökan som har gjorts eller anses ha gjorts den dag lagen träder i kraft eller därefter.

6. Bestämmelserna i 41 § 2 mom. och 70 l § 2 mom. tillämpas på en årsavgift som förfaller när denna lag träder i kraft eller därefter.

7. Det som föreskrivs i 60 § 2 mom. gäller endast beslut som vunnit laga kraft efter det att denna lag har trätt i kraft.

8. Har tidsfristen på sex månader för återställande av rättsförlust gått ut innan denna lag träder i kraft skall 71 a § 2 mom., sådant det lydde vid ikraftträdandet, alltjämt tillämpas.

9. Bestämmelserna i 71 a § 2 mom. i denna lag tillämpas på en patentansökan som är anhängig när denna lag träder i kraft, om inte tidsfristen för återställande av rättsförlust ännu har gått ut.

RP 92/2005, EkUB 14/2005, RSv 115/2005

21.4.2006/295:

Denna lag träder i kraft den 1 maj 2006.

RP 225/2005, EkUB 2/2006, RSv 14/2006, Europaparlamentets och rådets direktiv 2001/82/EG (32001L0082); EGT nr L 311, 28.11.2001, s. 1, Europaparlamentets och rådets direktiv 2001/83/EG (32001L0083); EGT nr L 311, 28.11.2001, s. 67, Europaparlamentets och rådets direktiv 2004/27/EG (32004L0027); EGT nr L 136, 30.4.2004, s. 34, Europaparlamentets och rådets direktiv 2004/28/EG (32004L0028); EGT nr L 136, 30.4.2004, s. 58

21.7.2006/684:

Denna lag träder i kraft den 1 september 2006.

Denna lags 57 b och 61 § tillämpas också på tvistemål som inletts före denna lags ikraftträdande. Till den del 61 § gäller tillämpningen av 60 a § tillämpas paragrafen dock enligt det som i 3 mom. föreskrivs om tillämpningen av 60 a §.

På tvistemål som inletts före denna lags ikraftträdande tillämpas i stället för 60 a § i denna lag de bestämmelser som gällde vid ikraftträdandet.

RP 26/2006, LaUB 6/2006, RSv 67/2006

_______________________

14.5.2010/392:

Denna lag träder i kraft den 1 december 2010.

RP 102/2009, LaUB 2/2010, RSv 21/2010