Finlandia

Annettu Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 1967

Laki

oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1§

Toisen työssä olevan henkilön, työntekijän, tekemästä Suomessa patentilla suojattavissa

olevasta keksinnöstä on voimassa, mitä tässä laissa säädetään. Tätä lakia on vastaavasti

sovellettava myös virkasuhteessa olevaan henkilöön.

Yliopiston, korkeakoulun tai vastaavanlaisen tieteellisen opetuslaitoksen opettajaa ja tutkijaa

ei tässä ominaisuudessaan ole pidettävä laissa tarkoitettuna työntekijänä. Lakia on kuitenkin

sovellettava sellaiseen sotilasopetuslaitoksen opettajaan, joka on puolustuslaitoksen viran tai

toimen haltija.

Tämä laki ei koske asevelvollisuuslain nojalla puolustuslaitoksen palveluksessa olevaa

henkilöä.

2§

Tämän lain säännöksiä on noudatettava, mikäli muuta ei ole sovittu tai voida katsoa

ilmenevän työsuhteesta tahi muista seikoista. Kuitenkin on 7 §:n 1 momentin,8 §:n 2

momentin ja 9 §:n vastainen sopimusehto mitätön.

3§

Työntekijällä on keksintöönsä sama oikeus kuin muulla keksijällä, jollei tässä tai muussa

laissa olevista säännöksistä muuta johdu.

4§

Jos keksintö on syntynyt työntekijälle kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan

toiminnan tuloksena tai olennaisesti käyttämällä hyväksi työnantajan liikkeessä tai laitoksessa

saavutettuja kokemuksia, työnantajalla on oikeus, mikäli keksinnön hyväksikäyttö kuuluu

hänen toiminta­alaansa, saada kokonaan tai osittain oikeus keksintöön. Jos keksintö on

syntynyt työntekijälle työssä annetun tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena, työnantajalla

on sanotunlainen oikeus, vaikkei keksinnön hyväksikäyttö kuulu työnantajan toiminta­alan.

Jos kysymyksessä on keksintö, jonka hyväksikäyttö kuuluu työnantajan toimintaalaan, mutta

joka on syntynyt muussa yhteydessä työsuhteeseen kuin mitä 1 momentissa, tarkoitetaan,

työnantaja on oikeutettu saamaan käyttöoikeuden keksintöön.

Mikäli työnantaja haluaa saada 2 momentissa tarkoitettuun keksintöön laajemman oikeuden

kuin siinä säädetään tai oikeuden keksintöön, joka on syntynyt yhteydettä työ― suhteeseen,

mutta jonka hyväksikäyttö kuitenkin kuuluu työnantajan toiminta­alaan, työnantajalla on

etuoikeus työntekijän kanssa siitä sopimalla saada sanottu oikeus.

5§

Jos työntekijä tekee 4 §:ssä tarkoitetun keksinnön, hänen tulee tästä viipymättä kirjallisesti

ilmoittaa työnantajalle ja samalla antaa sen sisällöstä sellainen tieto, että työnantaja sen

perusteella voi ymmärtää keksinnön, sekä myös ilmoitus siitä, millaisessa yhteydessä

työsuhteeseen hän katsoo keksinnön syntyneen.

6§

Työnantajan, joka haluaa saada itselleen 4 §:n 1 momentin tai 2 momentin mukaan hänelle

kuuluvan oikeuden keksintöön, tulee viimeistään neljän kuukauden kuluessa siitä, kun

työnantaja sai 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, kirjallisesti ilmoittaa työntekijälle, että hän

ottaa itselleen tietyn oikeuden keksintöön. Mainitun ajan kuluessa tulee työnantajan myös

käyttää hänelle 4 §:n 3 momentin mukaan kuuluvaa etuoikeutta.

Ennen kuin neljä kuukautta on kulunut 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta,

työntekijä ei saa ilman työnantajan kirjallista suostumusta määrätä 4 §:ssä tarkoitetusta

keksinnöstä tai ilmaista mitään sitä koskevaa siten, että siitä voi olla seurauksena keksinnön

julkiseksi tuleminen tai hyväksikäyttö toisen lukuun. Työntekijällä on kuitenkin oikeus,

tehtyään 5 §:n mukaisen ilmoituksen, hakea keksinnölleen patenttia Suomessa, mutta on

hänen tällöin viikon kuluessa hakemuksen antamisesta patenttiviranomaiselle kirjallisesti

ilmoitettava siitä työnantajalle.

7§

Milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden työntekijän tekemään

keksintöön, työntekijällä on, vaikka ennen keksinnön syntymistä olisi toisin sovittu, oikeus

saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus.

Korvausta määrättäessä on erityisesti otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan

saaman oikeuden laajuus samoin kuin työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien

muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle.

Jollei korvauskannetta ole pantu vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on

ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön, kanneoikeus on menetetty. Milloin keksintöön on

haettu patenttia, kanne voidaan kuitenkin aina panna vireille vuoden kuluessa patentin

myöntämisestä.

8§

Milloin patenttia on haettu kuuden kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä sellaiseen

keksintöön,.johon olisi sovellettava 4 §:n säännöksiä, mikäli keksintö olisi tehty työsuhteen

kestäessä, keksintöä on pidettävä sen aikana tehtynä, jollei keksijä esitä todennäköisiä syitä

sen syntymisestä työsuhteen päättymisen jälkeen.

Työnantajan ja työntekijän välinen sopimus, joka rajoittaa viimeksi mainitun oikeutta määrätä

keksinnöstä, joka tehdään enemmän kuin vuosi työsuhteen päättymisen jälkeen, on mitätön.

9§

Sen estämättä, mitä tuomiolla tai sopimuksella on määrätty 7 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta,

oikeus voi määrätä siitä toisin, mikäli olennaisesti muuttuneet olosuhteet antavat siihen aihetta.

Työntekijää ei kuitenkaan voida velvoittaa palauttamaan jo suoritettua korvausta.

Jos työntekijän tekemään keksintöön perustuvasta oikeudesta tehdyn sopimuksen ehdon

soveltaminen ilmeisesti on hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, voidaan myös

sellaista ehtoa sovitella tai jättää se huomioon ottamatta.

10§

Joka tämän lain säännösten nojalla saa tiedon keksinnöstä, ei saa käyttää tätä tietoaan hyväksi

eikä ilman laillista syytä ilmaista mitään sitä koskevaa.

11§

Lausunnon antamista varten tämän lain soveltamista koskevissa asioissa on

keksintölautakunta, jossa on puheenjohtaja ja kuusi jäsentä.

Lausunnon voivat pyytää työnantaja ja työntekijä sekä tuomioistuin, milloin riita keksinnöstä

on saatettu sen ratkaistavaksi. Sama oikeus on myös patentti­ ja rekisterihallituksella, mikäli

keksintöä koskeva patenttihakemus on sen käsiteltävänä.

Puheenjohtajan ja kaksi jäsentä nimittää valtioneuvosto määräajaksi henkilöistä, joiden ei

voida katsoa edustavan työnantajain eikä työntekijäin etuja. Puheenjohtajan ja toisen näistä

jäsenistä, joka samalla toimii varapuheenjohtajana, tulee olla tuomarin virkaan vaadittavan

tutkinnon suorittaneita ja tuomarin toimiin perehtyneitä. Toisen jäsenen tulee olla teknillisen

koulutuksen saanut ja perehtynyt patenttialan asioihin.

Muut jäsenet, joiden tulee olla työoloihin perehtyneitä ja joista kaksi edustaa työnantajapuolta

ja kaksi työntekijäpuolta, nimittää valtioneuvosto kahdeksi vuodeksi kerrallaan asianomaisten

järjestöjen ehdotuksesta.

Kullekin lautakunnan jäsenelle valtioneuvosto nimittää yhden varajäsenen, joka täyttää

jäsenestä säädetyt edellytykset.

Lautakunnan toiminnasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan yleisistä varoista. Tarkemmat

määräykset lautakunnasta ja sen toiminnasta antaa valtioneuvosto.

12§

Työnantajalle tai työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia oikeuksia koskevat riitaasiat

käsitellään Helsingin raastuvanoikeudessa. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä

oikeudenkäynnistä patenttiasioissa on säädetty.

13§

Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.

14§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968.

Tätä lakia ei sovelleta ennen 1. 1. 1968 tehtyihin keksintöihin.

Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 1967

Tasavallan Presidentti � Urho Kekkonen

Kauppa­ ja teollisuusministeri

Olavi Salonen