ACT ON THE RIGHT IN EMPLOYEE INVENTIONS, 29.12.1967/656
Section 1
The provisions of this Act apply to inventions patentable in Finland and made by a person employed by another, that is, by an employee. This Act shall apply correspondingly to persons employed in the public service.
If the employer claims a right in an employee’s invention which restricts the employee’s right to apply for or obtain a patent for the invention, such an invention shall in that respect be held to be patentable in Finland, unless the employer gives probable reasons for obstacles to the grant of a patent. (526/1988)
The provisions of the Act on the Right in Inventions Made at Higher Education Institutions (369/2006) shall apply to inventions made by persons employed by Finnish higher education institutions (HEI) in this capacity and to inventions made at Finnish higher education institutions by persons holding a research post funded by the Academy of Finland in this capacity. (369/2006)
This Act is not applicable to a person who is in military service under the Conscription Act. (526/1988)
For the purposes of this Act, a consolidated corporation means a consolidated corporation, a municipality and a joint municipal board under section 6 of Chapter 1 of the Accounting Act (1336/1997) as well as enterprises subject to its authority in the manner referred to in section 5 and section 6(2) of Chapter 1 of the Accounting Act. (1078/2000)
Section 2 (526/1988)
The provisions of this Act shall be applied insofar as nothing else has been agreed upon or can be considered to appear from the employment contract or from other circumstances. However, contractual terms incompatible with section 3, section 6(2), section 7(1) and (3), section 7a, section 8(2) or section 9 are void.
Section 3
An employee shall have the same right in his inventions as other inventors, unless otherwise provided in this Act or any other Act.
Section 4 (1078/2000)
If an invention has ensued from an employee’s activity in the performance of his duties or essentially as a result of using his experiences gained in the enterprise or institution of his employer or in an enterprise or an institution belonging to the same consolidated corporation, the employer may acquire the right in the invention, in whole or in part, if the use of the invention falls within the field of activity of the employer’s enterprise or of an enterprise belonging to the same consolidated corporation. If the invention is the result of a task assigned to him more specifically, the employer may acquire the right even if the use of the invention is
not within the field of activity of the employer’s enterprise or of an enterprise belonging to the same consolidated corporation. 2 If an invention the use of which falls within the field of activity of the employer’s enterprise or of an enterprise belonging to the same consolidated corporation but which has been conceived in connection with the employment other than those referred to in the first subsection, the employer is entitled to acquire the right to use the invention.
Should the employer wish to acquire a more comprehensive right in an invention referred to in the second subsection than that provided for therein or should he wish to acquire the right in an invention which has been conceived without any connection to the employment but the use of which falls within the field of activity of the employer’s enterprise or of an enterprise belonging to the same consolidated corporation, the employer shall have priority to acquire such a right by agreement with the employee.
Section 5 (526/1988)
An employee who makes an invention referred to in section 4 shall notify the employer of it in writing without delay and at the same time shall communicate such particulars of the invention as to enable the employer to understand it. At the employer’s request the employee shall also inform the employer of what he considers to be the connection between the employment and the conception of the invention.
If the employee, before being bound to the obligation referred to in subsection 1 above, has become aware of the field of activity of an enterprise belonging to the same consolidated corporation with the employer, which essentially differs from the employer’s field of activity, the employee’s notification obligation shall also apply to inventions made in the field of activity of the afore-mentioned enterprise. (1078/2000)
Section 6
An employer who wishes to acquire the right in an invention in accordance with section 4(1) or (2) shall, no later than within four months from his receipt of the notification provided for in section 5, notify the employee in writing that he will claim a specified right in the invention. The employer shall also exercise the priority given to him under section 4(3) within the same period of time. During the four months following the receipt of the notification under section 5, the employee may not dispose of an invention referred to in section 4 without his employer’s permission in writing or make any disclosure which would render the invention public or would enable it to be used for the benefit of another person. After the notification has been made in accordance with section 5, the employee may, however, apply for a patent for the invention in Finland. In this case he may not file the application with the patent authority before one month has elapsed from the day he notified the employer in writing of his intention to apply for a patent for the invention. (1078/2000)
Section 7
Where an employer acquires the right in an invention made by an employee by virtue of section 4 or on other grounds, the employee is entitled to reasonable compensation from the employer even if it was agreed otherwise before the invention was made.
When determining the amount of the compensation, particular attention shall be paid to the value of the invention, the scope of the right which the employer acquires, as well as to the terms and conditions of the employment contract of the employee and the contribution which other circumstances connected with the employment had to the conception of the invention.
Where an action for compensation has not been instituted within ten years from the employer’s notification of claiming the right in the invention, the right of action shall lapse. If a patent for the invention has been applied for, the action may, however, always be instituted within one year from the grant of the patent. (526/1988)
Section 7a (526/1988)
The employer shall be obligated to provide the employee with information necessary for the determination of the compensation for the invention, specifically the information on the filing and grant of the patents for the invention, as well as on the production quantities and selling prices of the products conforming to the invention, or of the products manufactured by a process conforming to the invention.
The employee shall be obligated to provide the employer with the necessary information on the invention and its utilisation.
Section 8
Where an application for a patent is filed during the six months following the termination of the employment for an invention to which section 4 should be applied if it had been conceived during the course of employment, the invention shall be deemed to have been made during the period of employment unless the inventor can give probable reasons why the invention had been made after the employment had terminated.
Any agreement between an employer and an employee that limits the employee’s right to dispose of an invention made more than one year after the termination of the employment shall be void.
Section 9
Notwithstanding any provision in a court judgment or contract concerning compensation under section 7, the court may order otherwise if this is required by a substantial change in circumstances. An employee shall not, however, be obligated to refund a compensation already paid.
The provisions of the Act on legal acts under the law of property (228/1929) shall apply to the adjustment of an unreasonable condition in a contract concerning the right in an employee invention. (961/1982)
Section 10 (526/1988)
Anyone who by virtue of this Act learns about an invention, a trade or professional secret or the financial status of another person shall not without authorisation disclose to any outside third party this information.
Section 11 (526/1988)
An Employee Invention Committee shall be instituted to give opinions on matters concerning the application of this Act or the Act on the Right in Inventions Made at Higher Education Institutions; the Committee shall consist of a chairperson and eight members. (370/2006)
The chairman and two members shall be appointed by the Government for a fixed term, from among persons who are considered not to represent either employer or employee interests. The chairman and one of the two members referred to, who shall at the same time act as vice- chairman, shall have the qualifications of a judge and be familiar with the work of a judge. The other member shall have a degree in engineering and be familiar with patent issues.
The other members, who shall possess practical working experience and be familiar with invention activities and of whom three shall represent the employers and three the employees, shall be appointed by the Government for a term of three years at a time at the proposal of the respective organisations. (370/2006)
Each member of the Committee shall have an alternate member, appointed by the Government, with the qualifications required of a member.
Section 11a (526/1988)
An opinion from the Inventions Committee may be sought by employers and employees as well as by a court of law when a dispute over an invention has been brought before it. The National Board of Patents and Registration of Finland shall also have the same right if it is handling an application for a patent for the invention. The party concerned shall notify the Committee whether he intends to observe the opinion. The notification shall be submitted within two months from the end of the month when the party concerned received a copy of the opinion. (1078/2000)
The Committee may also function as an arbitration tribunal if the employer and employee have so agreed. In this case the provisions of the Arbitration Act shall apply, unless otherwise provided in this Act.
The costs ensued from the Committee’s activities shall be paid from public funds. Where the Committee functions as an arbitration tribunal, the Ministry of Trade and Industry shall determine the honorarium of the chairman, the members and the secretary.
The Committee shall be entitled to obtain the information necessary for giving the opinion from the employer, an enterprise belonging to the same consolidated corporation and from the employee. The Committee shall issue its opinion and arbitration award, unless it is in whole or in part against the secrecy obligations provided for in the Act on the Openness of Government Activities (621/1999). Where a patent application concerning the employee invention is pending, the opinion may not be published before the documents have become available to the public under section 22 of the Patents Act (1078/2000)
Further provisions on the Committee may be given by Government decree.
Section 11b (370/2006)
The Employee Invention Committee mentioned in section 11 above may have a sub-committee for matters concerning inventions made in HEIs. Where applicable, the provisions laid down in sections 11 and 11a above concerning the duties and operation of the Committee also apply to the sub-committee which deals with inventions made at HEIs.
The sub-committee shall be chaired by the chairperson of the Employee Invention Committee. The two independent members of the Employee Invention Committee shall serve as the independent members. The other members, who shall possess practical working experience and be familiar with invention activities and of whom three shall represent the employers and three the employees, shall be appointed by the Government for a term of three years at a time at the proposal of the respective organisations. Each member of the sub-committee shall have a deputy who is appointed by the Government and who shall satisfy the requirements laid down for members.
The matters taken up for consideration by the sub-committee shall be decided by the chairperson of the Employee Invention Committee together with the independent members.
Section 12 (102/2013)
Disputes concerning rights which under this Act belong to the employer or the employee shall be considered by the Market Court. Where applicable, the provisions concerning litigation in patent matters shall be applied.
A matter shall be considered by the Market Court if the dispute concerns the right in an invention referred to in this Act for which a European patent as referred to in the European Patent Convention (Treaty Series 8/1996) has been applied and if the employee at the time of making the invention was primarily working in Finland. If no State can be established where the employee was primarily working, the matter shall be considered by the Market Court, if the employer at the time of the making of the invention had such an establishment in Finland which employed the employee who made the invention. A matter can also be considered by the Market Court when the parties to the dispute have made an oral or written agreement that the Market Court has jurisdiction in the matter and where such an agreement is permissible under the legislation of the State whose legislation applies to the contract of employment.
Section 13
Further provisions on the application of this Act may be given by Government decree.
Section 14
This Act enters into force on 1 January 1968.
This Act does not apply to inventions made before 1 January 1968.
LAKI OIKEUDESTA TYÖNTEKIJÄN TEKEMIIN KEKSINTÖIHIN 29.12.1967/656
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Toisen työssä olevan henkilön, työntekijän, tekemästä Suomessa patentilla suojattavissa olevasta keksinnöstä on voimassa, mitä tässä laissa säädetään. Tätä lakia on vastaavasti sovellettava myös virkasuhteessa olevaan henkilöön.
Jos työnantaja ottaa sellaisen oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, joka rajoittaa työntekijän oikeutta hakea tai saada siihen patentti, pidetään keksintöä tältä osin Suomessa patentilla suojattavissa olevana keksintönä, jollei työnantaja esitä todennäköisiä syitä, joiden mukaan patentin myöntämiselle olisi esteitä. (10.6.1988/526)
Suomalaisen korkeakoulun palveluksessa olevan henkilön taikka Suomen Akatemian tutkimusvirassa olevan, suomalaisessa korkeakoulussa tutkimusta tekevän henkilön tässä ominaisuudessa tekemään keksintöön sovelletaan oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin annettua lakia (369/2006). (19.5.2006/370)
Tämä laki ei koske asevelvollisuuslain nojalla puolustuslaitoksen palveluksessa olevaa henkilöä. (10.6.1988/526)
Tässä laissa tarkoitetaan konsernilla kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 6 §:n mukaista konsernia sekä kuntaa ja kuntayhtymää ja sen määräysvallassa kirjanpitolain 1 luvun 5 §:n ja 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla olevia yrityksiä. (15.12.2000/1078)
2 § (10.6.1988/526)
Tämän lain säännöksiä on noudatettava, mikäli muuta ei ole sovittu tai voida katsoa ilmenevän työsuhteesta taikka muista seikoista. Lain 3 §:n, 6 §:n 2 momentin, 7 §:n 1 ja 3 momentin, 7 a §:n, 8 §:n 2 momentin ja 9 §:n vastainen sopimusehto on kuitenkin mitätön.
3 §
Työntekijällä on keksintöönsä sama oikeus kuin muulla keksijällä, jollei tässä tai muussa laissa olevista säännöksistä muuta johdu.
4 § (15.12.2000/1078)
Jos keksintö on syntynyt työntekijälle kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan toiminnan tuloksena tai olennaisesti käyttämällä hyväksi työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen liikkeessä tai laitoksessa saavutettuja kokemuksia, työnantajalla on oikeus, jos keksinnön hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alaan, saada kokonaan tai osittain oikeus keksintöön. Jos keksintö on syntynyt työntekijälle työssä tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena, työnantajalla on edellä tarkoitettu oikeus, vaikkei keksinnön hyväksikäyttö kuulu työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alaan.
Jos kysymyksessä on keksintö, jonka hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alaan mutta joka on syntynyt muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa yhteydessä työsuhteeseen, työnantaja on oikeutettu saamaan käyttöoikeuden keksintöön.
Jos työnantaja haluaa saada 2 momentissa tarkoitettuun keksintöön laajemman oikeuden kuin siinä säädetään tai oikeuden keksintöön, joka on syntynyt ilman yhteyttä työsuhteeseen mutta jonka hyväksikäyttö kuitenkin kuuluu työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alaan, työnantajalla on etuoikeus työntekijän kanssa siitä sopimalla saada kysymyksessä oleva oikeus.
5 § (10.6.1988/526)
Jos työntekijä tekee 4 §:ssä tarkoitetun keksinnön, hänen tulee viipymättä ilmoittaa siitä kirjallisesti työnantajalle ja samalla antaa sen sisällöstä sellainen tieto, että työnantaja sen perusteella voi ymmärtää keksinnön. Työnantajan pyynnöstä työntekijän tulee myös ilmoittaa käsityksensä siitä, millaisessa yhteydessä työsuhteeseen keksintö on syntynyt.
Jos työntekijä on ennen 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden syntymistä saanut tiedon työnantajan kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alasta, joka olennaisesti poikkeaa työnantajan toiminta-alasta, koskee työntekijän ilmoitusvelvollisuus myös keksintöjä ensiksi mainitun yrityksen toiminta-alalta. (15.12.2000/1078)
6 §
Työnantajan, joka haluaa saada itselleen 4 §:n 1 momentin tai 2 momentin mukaan hänelle kuuluvan oikeuden keksintöön, tulee viimeistään neljän kuukauden kuluessa siitä, kun työnantaja sai 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, kirjallisesti ilmoittaa työntekijälle, että hän ottaa itselleen tietyn oikeuden keksintöön. Mainitun ajan kuluessa tulee työnantajan myös käyttää hänelle 4 §:n 3 momentin mukaan kuuluvaa etuoikeutta.
Ennen kuin neljä kuukautta on kulunut 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta, työntekijä ei saa ilman työnantajan kirjallista suostumusta määrätä 4 §:ssä tarkoitetusta keksinnöstä tai ilmaista mitään sitä koskevaa siten, että siitä voi olla seurauksena keksinnön julkiseksi tuleminen tai hyväksikäyttö toisen lukuun. Työntekijällä on kuitenkin oikeus, tehtyään 5 §:n mukaisen ilmoituksen, hakea keksinnölleen patenttia Suomessa. Tällöin työntekijä ei saa jättää hakemusta patenttiviranomaisille, ennen kuin kuukausi on kulunut siitä, kun hän on antanut työnantajalle kirjallisen ilmoituksen, jonka mukaan hänen tarkoituksenaan on hakea keksinnölle patenttia. (15.12.2000/1078)
7 §
Milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, työntekijällä on, vaikka ennen keksinnön syntymistä olisi toisin sovittu, oikeus saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus.
Korvausta määrättäessä on erityisesti otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan saaman oikeuden laajuus samoin kuin työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle.
Jollei korvauskannetta ole pantu vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön, kanneoikeus on menetetty. Milloin keksintöön on haettu patenttia, kanne voidaan kuitenkin aina panna vireille vuoden kuluessa patentin myöntämisestä. (10.6.1988/526)
7 a § (10.6.1988/526)
Työnantaja on velvollinen antamaan työntekijälle keksinnöstä maksettavan korvauksen määrittämiseksi tarpeelliset tiedot, ennen kaikkea keksintöön haetuista ja myönnetyistä patenteista sekä keksinnön mukaisten tuotteiden tai keksinnön mukaisen menetelmän mukaan valmistettujen tuotteiden valmistusmääristä ja myyntihinnoista.
Työntekijä on velvollinen antamaan työnantajalle keksintöä ja sen hyödyntämistä koskevat tarpeelliset tiedot.
8 §
Milloin patenttia on haettu kuuden kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä sellaiseen keksintöön, johon olisi sovellettava 4 §:n säännöksiä, mikäli keksintö olisi tehty työsuhteen kestäessä, keksintöä on pidettävä sen aikana tehtynä, jollei keksijä esitä todennäköisiä syitä sen syntymisestä työsuhteen päättymisen jälkeen.
Työnantajan ja työntekijän välinen sopimus, joka rajoittaa viimeksi mainitun oikeutta määrätä keksinnöstä, joka tehdään enemmän kuin vuosi työsuhteen päättymisen jälkeen, on mitätön.
9 §
Sen estämättä, mitä tuomiolla tai sopimuksella on määrätty 7 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta, oikeus voi määrätä siitä toisin, mikäli olennaisesti muuttuneet olosuhteet antavat siihen aihetta. Työntekijää ei kuitenkaan voida velvoittaa palauttamaan jo suoritettua korvausta.
Työntekijän tekemään keksintöön perustuvasta oikeudesta tehdyn sopimuksen kohtuuttoman ehdon sovittelusta on voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa (228/29) on säädetty. (17.12.1982/961)
10 § (10.6.1988/526)
Joka on saanut tämän lain nojalla tiedon keksinnöstä, toisen liike- tai ammattisalaisuudesta taikka toisen taloudellisesta asemasta, ei saa luvattomasti ilmaista sitä sivulliselle.
11 § (10.6.1988/526)
Lausunnon antamista varten tämän lain tai oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin annetun lain soveltamista koskevissa asioissa on keksintölautakunta, jossa on puheenjohtaja ja kahdeksan muuta jäsentä. (19.5.2006/370)
Puheenjohtajan ja kaksi jäsentä nimittää valtioneuvosto määräajaksi henkilöistä, joiden ei voida katsoa edustavan työnantajain eikä työntekijäin etuja. Puheenjohtajan ja toisen näistä jäsenistä, joka samalla toimii varapuheenjohtajana, tulee olla tuomarin virkaan vaadittavan tutkinnon suorittaneita ja tuomarin toimiin perehtyneitä. Toisen jäsenen tulee olla teknillisen koulutuksen saanut ja perehtynyt patenttialan asioihin.
Muut jäsenet, joiden tulee olla työoloihin ja keksintötoimintaan perehtyneitä ja joista kolme edustaa työnantajapuolta ja kolme työntekijäpuolta, nimittää valtioneuvosto kolmeksi vuodeksi kerrallaan asianomaisten järjestöjen ehdotuksesta. (19.5.2006/370)
Kullekin lautakunnan jäsenelle valtioneuvosto nimittää yhden varajäsenen, jonka tulee täyttää jäsenelle säädetyt vaatimukset.
11 a § (10.6.1988/526)
Keksintölautakunnan lausunnon voivat pyytää työnantaja ja työntekijä sekä tuomioistuin, milloin riita keksinnöstä on saatettu sen ratkaistavaksi. Sama oikeus on myös patentti- ja rekisterihallituksella, jos keksintöä koskeva hakemus on sen käsiteltävänä. Asianosaisen on tehtävä lautakunnalle ilmoitus siitä, aikooko hän noudattaa lausuntoa. Ilmoitus on annettava kahden kuukauden kuluessa sen kuukauden päättymisestä, jolloin asianosainen sai kappaleen lausuntoa. (15.12.2000/1078)
Lautakunta voi toimia myös välimiesoikeutena, mikäli työnantaja ja työntekijä ovat niin sopineet. Tällöin noudatetaan välimiesmenettelystä annettua lakia (46/28), mikäli tästä laista ei muuta johdu.
Lautakunnan toiminnasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista. Lautakunnan toimiessa välimiesoikeutena vahvistaa puheenjohtajan, jäsenten ja sihteerin palkkiot kauppa- ja teollisuusministeriö.
Lautakunnalla on oikeus saada työnantajalta ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvalta yritykseltä sekä työntekijältä ne tiedot, jotka ovat tarpeellisia lausunnon antamiseksi. Lautakunnan tulee julkaista lausuntonsa ja välitystuomionsa, jollei se ole kokonaan tai osaksi vastoin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädettyä salassapitovelvollisuutta. Jos keksintöä koskeva patenttihakemus on vireillä, lausuntoa ei saa julkaista, ennen kuin asiakirjat ovat patenttilain (550/1967) 22 §:n mukaan julkisia. (15.12.2000/1078)
Tarkemmat määräykset lautakunnasta antaa valtioneuvosto.
L välimiesmenettelystä 46/1928 on kumottu L:lla välimiesmenettelystä 967/1992. Kauppa- ja teollisuusministeriö on nykyisin työ- ja elinkeinoministeriö, ks. VNa työ- ja elinkeinoministeriöstä 1024/2007. Ks. VNp työsuhdekeksintölautakunnasta 830/1988.
11 b § (19.5.2006/370)
Edellä 11 §:ssä mainitun keksintölautakunnan yhteydessä voi olla jaosto korkeakouluissa tehtäviä keksintöjä koskevia asioita varten. Mitä edellä 11 ja 11 a §:ssä säädetään lautakunnan tehtävästä ja toiminnasta, koskee soveltuvin osin myös korkeakoulukeksintöjä käsittelevää jaostoa.
Jaoston puheenjohtajana toimii keksintölautakunnan puheenjohtaja. Puolueettomina jäseninä toimivat keksintölautakunnan kaksi puolueetonta jäsentä. Muut jäsenet, joiden tulee olla korkeakouluoloihin sekä keksintötoimintaan perehtyneitä ja joista kolme edustaa korkeakouluja työnantajina ja kolme edustaa keksijöitä työntekijöinä, nimittää valtioneuvosto kolmeksi
vuodeksi kerrallaan asianomaisten järjestöjen ehdotuksesta. Valtioneuvosto nimittää kullekin jaoston jäsenelle yhden varajäsenen, joka täyttää jäsenestä säädetyt vaatimukset.
Jaostossa käsiteltävistä asioista päättää keksintölautakunnan puheenjohtaja yhdessä puolueettomien jäsenten kanssa.
12 § (31.1.2013/102)
Työnantajalle tai työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia oikeuksia koskevat riita-asiat käsitellään markkinaoikeudessa. Tällöin sovelletaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäynnistä patenttiasioissa säädetään.
Asia käsitellään markkinaoikeudessa, jos riita koskee oikeutta tässä laissa tarkoitettuun keksintöön, johon on haettu Euroopan patenttisopimuksessa (SopS 8/1996) tarkoitettua eurooppapatenttia ja jos työntekijä tämän keksinnön tehdessään pääasiallisesti työskenteli Suomessa. Jos valtiota, jossa työntekijä pääasiallisesti työskenteli, ei voida osoittaa, asia käsitellään markkinaoikeudessa, jos työnantajalla oli keksinnön tekohetkellä Suomessa sellainen toimipaikka, jonka palveluksessa keksinnön tehnyt työntekijä oli. Asia voidaan käsitellä markkinaoikeudessa myös silloin, jos riidan osapuolet ovat suullisesti tai kirjallisesti sopineet, että markkinaoikeus on toimivaltainen tuomioistuin asiassa, ja tällainen sopimus on sallittu sen valtion lainsäädännössä, jonka lainsäädäntöä työsopimukseen sovelletaan.
13 §
Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.
14 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968.
Tätä lakia ei sovelleta ennen 1. 1. 1968 tehtyihin keksintöihin
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
17.12.1982/961:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983. Sitä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa työntekijän tekemään keksintöön perustuvasta oikeudesta tehtyihin sopimuksiin.
HE 247/81, lvk.miet. 6/82, svk.miet. 136/82
10.6.1988/526:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1988.
Tämän lain 7 §:n 3 momenttia ja 7 a §:ää ei sovelleta keksintöön, josta työntekijä on tehnyt 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen ennen tämän lain voimaantuloa.
HE 3/88, toisen lvk.miet. 4/88, svk.miet. 45/88
22.12.1995/1698:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1698/1995 tuli A:n 103/1996 mukaisesti voimaan 1.3.1996.)
HE 161/95, TaVM 29/95, EV 170/95
15.12.2000/1078:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
HE 147/2000, TaVM 29/2000, EV 162/2000
19.5.2006/370:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
HE 259/2004, SiVM 1/2006, EV 28/2006
31.1.2013/102:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013.
Riita-asia, joka on tullut käräjäoikeudessa vireille ennen tämän lain voimaantuloa, käsitellään noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 124/2012, LaVM 15/2012, EV 158/2012
LAG OM RÄTT TILL ARBETSTAGARES UPPFINNINGAR 29.12.1967/656
I enlighet med Riksdagens beslut stadgas:
1 §
Beträffande uppfinning, som gjorts av person i annans tjänst, arbetstagare, och som är patenterbar i Finland, gäller vad i denna lag stadgas. Lagen äger motsvarande tillämpning jämväl på person i offentligträttsligt tjänsteförhållande.
Övertar arbetsgivaren sådan rätt till en arbetstagares uppfinning som begränsar arbetstagarens rätt att söka eller få patent på den, anses uppfinningen till denna del vara en sådan uppfinning som är patenterbar i Finland, om inte arbetsgivaren anför sannolika skäl enligt vilka det föreligger hinder för att meddela patent. (10.6.1988/526)
På en uppfinning som en person som är anställd vid en finländsk högskola eller en person som innehar en forskartjänst vid Finlands Akademi och som utför forskning vid en finländsk högskola har gjort i denna egenskap tillämpas lagen om rätt till uppfinningar vid högskolor (369/2006). (19.5.2006/370)
Denna lag gäller ej den som med stöd av värnpliktslagen är i försvarsmaktens tjänst.
I denna lag avses med koncern en koncern enligt 1 kap. 6 § bokföringslagen (1336/1997) samt en kommun eller en samkommun och företag som dessa har bestämmande inflytande i på det sätt som avses i 1 kap. 5 § och 6 § 2 mom. bokföringslagen. (15.12.2000/1078)
2 § (10.6.1988/526)
Denna lag skall iakttas, om inte något annat har avtalats eller kan anses framgå av anställningen eller av andra omständigheter. Ett avtalsvillkor som strider mot 3 §, 6 § 2 mom., 7 § 1 och 3 mom., 7 a §, 8 § 2 mom. eller 9 § är dock ogiltigt.
3 §
Arbetstagare har till sin uppfinning samma rätt som annan uppfinnare, om ej annat följer av stadgandena i denna eller annan lag.
4 § (15.12.2000/1078)
Har en uppfinning tillkommit som resultat av arbetstagarens verksamhet för att fullgöra sina arbetsuppgifter eller väsentligen genom utnyttjande av erfarenheter i arbetsgivarens rörelse eller inrättning, eller i en inrättning eller rörelse inom ett företag som hör till samma koncern som arbetsgivaren, har arbetsgivaren, om utnyttjandet av uppfinningen faller inom verksamhetsområdet för arbetsgivaren eller ett företag som hör till samma koncern som denne, rätt att helt eller delvis förvärva rätten till uppfinningen. Utgör uppfinningen resultat av en i arbetet förelagd, närmare för arbetstagaren angiven uppgift, har arbetsgivaren sådan rätt även om utnyttjandet av uppfinningen inte faller inom verksamhetsområdet för arbetsgivaren eller ett företag som hör till samma koncern som denne.
Är det fråga om en uppfinning vars utnyttjande faller inom verksamhetsområdet för arbetsgivaren eller ett företag som hör till samma koncern som denne, men som tillkommit i annat samband med anställningen än vad som avses i 1 mom., får arbetsgivaren förvärva rätt att utöva uppfinningen.
Önskar arbetsgivaren förvärva en mera omfattande rätt till en uppfinning som avses i 2 mom. än vad som sägs där, eller rätt till en uppfinning som tillkommit utan samband med anställningen men vars utnyttjande dock faller inom verksamhetsområdet för arbetsgivaren eller ett företag som hör till samma koncern som denne, har arbetsgivaren företrädesrätt att förvärva nämnda rätt genom att komma överens om detta med arbetstagaren.
5 § (10.6.1988/526)
Gör en arbetstagare en uppfinning som avses i 4 §, skall han utan dröjsmål skriftligen underrätta arbetsgivaren därom och samtidigt ange uppfinningens innebörd så att arbetsgivaren på grundval därav kan förstå uppfinningen. På arbetsgivarens begäran skall arbetstagaren även meddela sin uppfattning om i vilket samband med anställningen som uppfinningen har kommit till.
Har arbetstagaren, innan den skyldighet som avses i 1 mom. uppkommit, fått information om verksamhetsområdet för ett företag som hör till samma koncern som arbetsgivaren och avviker detta verksamhetsområde i väsentlig grad från arbetsgivarens verksamhetsområde, gäller arbetstagarens anmälningsskyldighet också uppfinningar på det först nämnda företagets verksamhetsområde. (15.12.2000/1078)
6 §
Arbetsgivare, som vill förvärva honom enligt 4 § 1 eller 2 mom. tillkommande rätt till uppfinning, skall senast inom fyra månader från det arbetsgivaren mottog i 5 § avsedd underrättelse skriftligen meddela arbetstagaren, att han övertager viss rätt till uppfinningen. Inom samma tid skall arbetsgivaren även göra bruk av honom enligt 4 § 3 mom. tillkommande företrädesrätt.
Innan fyra månader förflutit från det meddelande enligt 5 § mottagits, får arbetstagaren inte utan arbetsgivarens skriftliga samtycke förfoga över en uppfinning som avses i 4 § eller röja något så att av detta kan följa att uppfinningen blir offentlig eller utnyttjas för någon annans räkning. Arbetstagaren är dock berättigad att, sedan underrättelse skett enligt 5 §, söka patent på uppfinningen i Finland. Härvid får arbetstagaren inte lämna in ansökan till patentmyndigheten innan en månad har förflutit från det då han eller hon gav arbetsgivaren ett skriftligt meddelande om sin avsikt att ansöka om patent på uppfinningen. (15.12.2000/1078)
7 §
Förvärvar arbetsgivare enligt 4 § eller på annan grund rätt till uppfinning som arbetstagare gjort, är arbetstagaren, även om annat avtalats före uppfinningens tillkomst, berättigad att för denna av arbetsgivaren erhålla skälig ersättning.
Vid ersättningens bestämmande skall särskild hänsyn tagas till uppfinningens värde och till omfattningen av den rätt arbetsgivaren förvärvat samt till arbetstagarens anställningsvillkor ävensom den betydelse i övrigt anställningen må ha haft för uppfinningens tillkomst.
Har talan om ersättning inte väckts inom tio år från det arbetsgivaren meddelat att han övertar rätten till uppfinningen, är rätten till talan förverkad. Har patent på uppfinningen sökts, kan talan dock alltid väckas inom ett år från det patent meddelades. (10.6.1988/526)
7 a § (10.6.1988/526)
Arbetsgivaren är skyldig att lämna arbetstagaren de upplysningar som behövs för att ersättningen för uppfinningen skall kunna bestämmas, framför allt upplysningar om de patent som sökts och meddelats på uppfinningen samt om tillverkningsmängderna och försäljningspriserna i fråga om alstren av uppfinningen eller de alster som tillverkats i enlighet med den metod som uppfinningen avser.
Arbetstagaren är skyldig att lämna arbetsgivaren nödvändiga upplysningar om uppfinningen och utnyttjandet av den.
8 §
Har patent sökts inom sex månader efter anställningens upphörande på sådan uppfinning, varpå stadgandena i 4 § skulle tillämpas, om uppfinningen tillkommit medan anställningen varade, skall uppfinningen anses gjord under anställningen, såframt uppfinnaren icke anför sannolika skäl för att den tillkommit efter det anställningen upphört.
Överenskommelse mellan arbetsgivare och arbetstagare, som inskränker den sistnämndes rätt att förfoga över uppfinning, vilken göres mer än ett år efter anställningens upphörande, är ogiltig.
9 §
Utan hinder av vad genom dom eller avtal blivit bestämt om ersättning enligt. 7 §, må rätten annorlunda förordna därom, såframt väsentligen ändrade förhållanden påkalla det. Arbetstagare må dock icke förpliktas att återbära redan erlagd ersättning.
Om jämkning av villkor i avtal om rätt till arbetstagares uppfinning gäller vad som är stadgat i lagen om rättshandlingar på förmögenhetsrättens område (228/29). (17.12.1982/961)
10 § (10.6.1988/526)
Den som till följd av denna lag har fått kännedom om en uppfinning, någon annans affärs- eller yrkeshemlighet eller någon annans ekonomiska ställning får inte olovligen yppa saken för en utomstående.
11 § (10.6.1988/526)
För att avge utlåtanden i frågor som avser tillämpningen av denna lag eller lagen om rätt till uppfinningar vid högskolor finns en uppfinningsnämnd med en ordförande och åtta ledamöter. (19.5.2006/370)
Ordföranden och två ledamöter utnämns av statsrådet för viss tid bland personer som inte kan anses företräda arbetsgivar- eller arbetstagarintressen. Ordföranden och en av de nämnda ledamöterna, som samtidigt är vice ordförande, skall ha avlagt examen för domartjänst och vara
förtrogna med domarvärv. Den andra ledamoten skall vara tekniskt utbildad samt förtrogen med patentfrågor.
De övriga ledamöterna, som skall vara förtrogna med arbetsförhållanden och uppfinningsverksamhet och av vilka tre företräder arbetsgivarsidan och tre arbetstagarsidan, utnämns av statsrådet för tre år i sänder på förslag av respektive organisationer. (19.5.2006/370)
För varje ledamot i nämnden utnämner statsrådet en suppleant som skall uppfylla de för ledamoten stadgade behörighetsvillkoren.
11 a § (10.6.1988/526)
Ett utlåtande av uppfinningsnämnden kan begäras av arbetsgivaren och arbetstagaren samt av en domstol när en tvist om en uppfinning har hänskjutits till domstolen. Samma rätt har även patent- och registerstyrelsen, när den behandlar ansökan om patent på uppfinningen. En part skall meddela nämnden om han eller hon har för avsikt att följa utlåtandet. Meddelandet skall ges in inom två månader från utgången av den månad då parten fick ett exemplar av utlåtandet. (15.12.2000/1078)
Nämnden kan även vara skiljedomstol, om arbetsgivaren och arbetstagaren har kommit överens om detta. Härvid iakttas lagen om skiljemannaförfarande (46/28), om inte något annat följer av denna lag.
Kostnaderna för nämndens verksamhet betalas av statens medel. Då nämnden är skiljedomstol, fastställer handels- och industriministeriet ordförandens, ledamöternas och sekreterarens arvoden.
Nämnden har rätt att av arbetsgivaren och ett företag som hör till samma koncern som denne samt av arbetstagaren få de uppgifter som är nödvändiga för att ett utlåtande skall kunna ges. Nämnden skall offentliggöra sitt utlåtande och sin skiljedom, om inte detta helt eller delvis skulle strida mot den sekretessplikt som föreskrivs i lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet (621/1999). Är ansökan om patent på en uppfinning anhängig, får utlåtandet inte offentliggöras förrän handlingarna är offentliga enligt 22 § patentlagen (550/1967). (15.12.2000/1078)
Närmare föreskrifter om nämnden meddelas av statsrådet.
L om skiljemannaförfarande 46/1928 har upphävts genom L om skiljeförfarande 967/1992. Handels- och industriministeriet är nuförtiden arbets- och näringsministeriet, se SRf om arbets- och näringsministeriet 1024/2007. Se SRb om nämnden för arbetstagares uppfinningar 830/1988.
11 b § (19.5.2006/370)
I samband med den uppfinningsnämnd som nämns i 11 § kan finnas en sektion för ärenden som gäller uppfinningar som görs vid högskolorna. Det som i 11 och 11 a § föreskrivs om nämndens uppgifter och verksamhet gäller i tillämpliga delar också den sektion som handlägger högskoleuppfinningar.
Ordförande för sektionen är uppfinningsnämndens ordförande. Opartiska ledamöter är uppfinningsnämndens två opartiska ledamöter. De övriga ledamöterna, som skall vara förtrogna
med högskoleförhållanden och uppfinningsverksamhet och av vilka tre företräder högskolorna som arbetsgivare och tre uppfinnarna som arbetstagare, utnämns av statsrådet för tre år i sänder på förslag av respektive organisationer. För varje ledamot i sektionen utnämner statsrådet en suppleant som skall uppfylla de för ledamoten föreskrivna kraven.
Beslut om vilka ärenden som handläggs i sektionen fattas av uppfinningsnämndens ordförande tillsammans med de opartiska ledamöterna.
12 § (31.1.2013/102)
Tvistemål som gäller arbetsgivares eller arbetstagares rättigheter enligt denna lag handläggs i marknadsdomstolen. Härvid i tillämpliga delar tillämpas vad som föreskrivs om rättegången i patentärenden.
I marknadsdomstolen handläggs även tvister som gäller rätten till en uppfinning som avses i denna lag och för vilken har sökts europeiskt patent enligt den europeiska patentkonventionen (FördrS 8/1996), om arbetstagaren huvudsakligen arbetade i Finland när han eller hon gjorde uppfinningen. Om det inte kan visas i vilken stat arbetstagaren huvudsakligen arbetade, ska målet handläggas i marknadsdomstolen, om arbetsgivaren när uppfinningen gjordes hade ett verksamhetsställe i Finland där den arbetstagare som gjorde uppfinningen arbetade. Målet kan behandlas i marknadsdomstolen även då de tvistande parterna muntligen eller skriftligen har avtalat att marknadsdomstolen är behörig domstol i målet och ett sådant avtal är tillåtet enligt lagstiftningen i den stat vars lagstiftning tillämpas på arbetsavtalet.
13 §
Närmare bestämmelser om tillämpningen av denna lag utfärdas genom förordning.
14 §
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1968.
Denna lag äger icke tillämpning på uppfinningar, som tillkommit före den 1.1.1968.
Ikraftträdelsestadganden:
17.12.1982/961:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1983. Den tillämpas även på avtal om rätt till arbetstagares uppfinning vilket slutits före lagens ikraftträdande.
Regeringens proposition 247/81, Lagutsk. bet. 6/82, Stora utsk. bet. 136/82
10.6.1988/526:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 1988.
Lagens 7 § 3 mom. och 7 a § tillämpas inte på uppfinningar om vilka arbetstagaren före ikraftträdandet har underrättat arbetsgivaren i enlighet med 5 §.
Regeringens proposition 3/88, Andra lagutsk. bet. 4/88, Stora utsk. bet. 45/88
22.12.1995/1698:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som stadgas genom förordning. (L 1698/1995 trädde i kraft enligt F 103/1996 den 1.3.1996.)
RP 161/95, EkUB 29/95, RSv 170/95
15.12.2000/1078:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2001.
RP 147/2000, EkUB 29/2000, RSv 162/2000
19.5.2006/370:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2007.
RP 259/2004, KuUB 1/2006, RSv 28/2006
31.1.2013/102:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2013.
Ett tvistemål som har blivit anhängigt i tingsrätten innan denna lag träder i kraft handläggs enligt de bestämmelser som gäller vid ikraftträdandet.
Åtgärder som krävs för verkställigheten av denna lag får vidtas innan lagen träder i kraft.
RP 124/2012, LaUB 15/2012, RSv 158/2012