Annettu Helsingissä 10. päivänä tammikuuta 1964
Tavaramerkkilaki
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleisiä määräyksiä.
1§
Tämän lain mukaisella rekisteröinnillä elinkeinonharjoittaja saa yksinoikeuden
tavaramerkkiin erityiseksi tunnusmerkiksi hänen myytäviksi tarjoamiensa tai muutoin
elinkeinotoiminnassaan liikkeeseen laskemiensa tavarain erottamiseksi toisten tavaroista.
Tavaramerkkinä voi olla kuvio, yksi tai useampi sana, kirjaimia tai numeroita taikka tavaran
tai sen päällyksen erikoislaatuinen asu.
Mitä tässä laissa sanotaan tavaroista, on vastaavasti voimassa elinkeinon tai
ammatinharjoittajan tarjoamista palveluksista.
2§
Elinkeinonharjoittajalla on rekisteröinnittäkin yksinoikeus tavaramerkkiin, kun merkki on
tullut vakiintuneeksi.
Vakiinnuttamisella saa hän yksinoikeuden myös iskulauseeseen, jota käytetään erityisenä
tavaran tunnusmerkkinä hänen elinkeinotoiminnassaan. Tällaista tunnusmerkkiä ei voida
merkitä tavaramerkkirekisteriin.
Tunnusmerkki katsotaan vakiintuneeksi, jos se tässä maassa on asianomaisissa elinkeino tai
kuluttajapiireissä yleisesti tunnettu haltijan tavaroiden erityisenä merkkinä.
3§
Jokainen saa elinkeinotoiminnassa käyttää sukunimeään taikka toiminimeään tai sen
olennaista osaa tavaroittensa tunnusmerkkinä, jollei niiden käyttö ole omiaan aiheuttamaan
sekaannusvaaraa toiselle jo suojattuun tavaramerkkiin tai sellaiseen nimeen tai toiminimeen
verraten, jota toinen jo oikeutetusti käyttää elinkeinotoiminnassaan.
Toisen nimeä tai toiminimeä älköön otettako tavaramerkkiin. Sama olkoon laki toiminimen
olennaisesta osasta sekä toisen tässä maassa vakiinnuttamasta toiminimen lyhennyksestä tai
liikkeennimityksestä, mikäli muuta ei ole katsottava johtuvan siitä, että sanotulta toiminimen
osalta puuttuu erottamiskyky tai että kysymys on eri elinkeinoaloista tai eri tavaralajeista.
4§
Tämän lain 1―3 §:n mukainen oikeus tavaran tunnusmerkkiin sisältää sen, että
elinkeinotoiminnassa kukaan muu kuin merkin haltija ei saa tavaroittensa tunnuksena käyttää
siihen sekoitettavissa olevaa merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä, mainonnassa tai
liikeasiakirjassa tai muulla tavalla, siihen luettuna myös suullinen käyttäminen. Mitä tässä on
sanottu, on voimassa riippumatta siitä, lasketaanko tavara tai aiotaanko se laskea liikkeeseen
tässä maassa vai ulkomailla vai tuodaanko se maahan elinkeinotoiminnassa käytettäväksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitetuksi luvattomaksi käyttämiseksi katsotaan muun muassa se, että
joku laskiessaan liikkeeseen varaosia, lisätarvikkeita tai muuta sellaista, mikä soveltuu toisen
tavaraan, viittaa tämän tunnusmerkkiin tavalla, joka on omiaan aikaansaamaan vaikutelman,
että liikkeeseen laskettu tavara on lähtöisin tunnusmerkin haltijalta tai että tämä on suostunut
tunnusmerkin käyttämiseen.
Jos tavara on laskettu liikkeeseen käyttämällä tiettyä tunnusmerkkiä ja jos sen jälkeen muu
kuin merkin haltija on tehnyt tavaraan olennaisia muutoksia muokkaamalla, korjaamalla tai
muulla siihen verrattavalla tavalla, älköön myöskään, kun tavaraa uudelleen ryhdytään
laskemaan liikkeeseen tässä maassa, tunnusmerkkiä käytettäkö, ellei muutosta selvästi
ilmoiteta tai ellei se muuten selvästi ilmene.
5§
Yksinoikeus tavaran tunnusmerkkiin ei käsitä sellaista merkin osaa, joka pääasiallisesti
tarkoittaa tavaran tai sen päällyksen käyttökelpoisuuden lisäämistä tai muutoin sellaisen
tehtävän täyttämistä, joka ei ole ominaista tunnusmerkille.
6§
Mikäli 3 §:n 2 momentista ai muuta johdu, tunnusmerkkien katsotaan tämän lain mukaan
olevan toisiinsa sekoitettavissa vain, jos ne tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja.
Kuitenkin voidaan myös muutoin merkkien sekoitettavuuteen poikkeuksellisesti vedota:
a) tunnusmerkin hyväksi, joka on erittäin tehokkaasti vakiinnutettu ja on tässä maassa
tunnettu laajan yleisön keskuudessa, mikäli tähän katsoen toisen samankaltaisen
tunnusmerkin käyttäminen tietäisi ensiksi mainitun merkin maineen ja arvon
epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä; tai
b) tunnusmerkin hyväksi, joka on vakiintunut, milloin kysymyksessä olevien tavaroiden
erityiseen laatuun nähden toisen samankaltaisen tunnusmerkin käyttäminen ilmeisesti
vähentäisi ensiksi mainitun mainetta ja arvoa.
Tämän pykälän 2 momentin säännöstä on sovellettava vastaavasti, kun kysymys on 3 §:n 2
momentissa tarkoitetusta toiminimen osasta tai lyhennyksestä tai liikkeennimityksestä.
7§
Jos useat 1 tai 2 §:n nojalla vaativat yksinoikeutta tavaran tunnusmerkkeihin, jotka ovat
toisiinsa sekoitettavissa, on etusija sillä, joka voi vedota aikaisimpaan oikeusperusteeseen,
mikäli muuta ei johdu siitä, mitä jäljempänä 8 tai 9 §:ssä säädetään.
8§
Vaikka rekisteröity tavaramerkki, jota on laajahkosti käytetty, on sekoitettavissa aikaisempaan
vakiintuneeseen merkkiin, jota ei ole rekisteröity, älköön myöhemmän merkin käyttämistä
kiellettäkö, jos rekisteröintiä on haettu vilpittömässä mielessä ja se on ollut voimassa viisi
vuotta rekisteröintipäivästä, ennen kuin kanne sen mitättömäksi julistamisesta pannaan
vireille.
9§
Jos vakiintunut tavaramerkki on sekoitettavissa toisen aikaisemmin rekisteröityyn tai
vakiintuneeseen tavaramerkkiin eikä aikaisemman merkin haltija ole kohtuullisessa ajassa
ryhtynyt toimiin myöhemmän merkin käytön estämiseksi, älköön hänellä enää olko valtaa
kieltää sen käyttämistä.
10§
Niissä tapauksissa, joita 8 tai 9 §:ssä tarkoitetaan, voidaan sen mukaan kuin on kohtuullista,
määrätä, että jotakin tunnusmerkkiä tai kumpaakin niistä saadaan käyttää vain erityisellä
tavalla, kuten tietyin tavoin muodosteltuna, lisäämällä siihen paikannimi tai tekemällä
merkkiin muu selvennys.
Mitä 1 momentissa on sanottu, sovellettakoon vastaavasti, jos sekaannusvaaraa syntyy 3 §:n 1
momentissa tarkoitetussa tapauksessa.
11§
Sanakirjan, käsikirjan tai muun sellaisen painotuotteen tekijä, julkaisija ja kustantaja ovat
velvolliset rekisteröidyn tavaramerkin haltijan pyynnöstä huolehtimaan siitä, ettei
painotuotteeseen oteta tavaramerkin toisintoa ilmoittamatta, että merkki on rekisteröity.
Jos joku laiminlyö noudattaa, mitä 1 momentissa on määrätty, on hän velvollinen
myötävaikuttamaan siihen, että oikaisu julkaistaan sillä tavoin ja siinä laajuudessa, kuin
havaitaan kohtuulliseksi, sekä kustantamaan sellaisen oikaisun.
2 luku
Tavaramerkkien rekisteröinti.
12§
Tavaramerkkirekisteriä pitää patentti ja rekisterihallitus.
13§
Rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavarat muiden tavaroista.
Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai aikaa
joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei
sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on
kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten
laajalti merkkiä on käytetty.
Tavaramerkki, joka on muodostettu pelkästään kirjaimista tai numeroista ja jota ei voida pitää
kuviomerkkinä, voidaan rekisteröidä vain, jos merkin näytetään vakiintumisen johdosta
saaneen erottamiskyvyn.
Rekisteröidä ei voida tunnusmerkkiä, jos se pelkästään on muodostettu sanonnoista, jotka ovat
omiaan aiheuttamaan käsityksen, että kysymys on hakijan nimestä tai toiminimestä.
14§
Tavaramerkkiä älköön rekisteröitäkö: �
1) jos merkki on lain, yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastainen; �
2) jos se on omiaan johtamaan yleisöä harhaan; �
3) jos siihen ilman asianomaista lupaa on otettu valtion vaakuna, lippu tai muu tunnuskuva,
rekisteröitävän merkin käyttökohteena olevia tai niiden kaltaisia tavaroita koskeva valtion
tarkastus tai takuumerkki, tai suomalainen kunnallisvaakuna taikka myös kuvio, joka on
sanotunlaiseen tunnuskuvaan tai merkkiin sekoittavissa;
4) jos se sisältää jotakin, joka on omiaan aiheuttamaan käsityksen, että kysymys on toisen
toiminimestä taikka sellaisesta toisen toiminimen osasta tai lyhennyksestä tai
liikkeennimityksestä, jota tarkoitetaan 3 §:n 2 momentissa, tai myös toisen nimestä tai
muotokuvasta, jollai nimi tai muotokuva ilmeisesti tarkoita jotakin kauan sitten kuollutta;
5) jos se sisältää jotakin, joka on omiaan aiheuttamaan käsityksen, että kysymys on toisen
suojatun kirjallisen tai taiteellisen teoksen nimestä, milloin tämä on erikoislaatuinen, tai joka
luokkaa toisen tekijänoikeutta sellaiseen teokseen tai toisen oikeutta valokuvaan;
6) jos se on sekoitettavissa toisen nimeen tai toiminimeen taikka sellaiseen toiminimen osaan
tai lyhennykseen tai liikkeennimitykseen, jota tarkoitetaan 3 §:n 2 momentissa, tai toisen
tavaramerkkiin, joka on rekisteröity aikaisemman hakemuksen perusteella, tai toisen
tunnusmerkkiin, joka on vakiinnutettu silloin, kun rekisteröintiä haetaan; tai
7) jos se on sekoitettavissa tavaran tunnusmerkkiin, jota toinen käyttää hakemusta tehtäessä,
ja hakija tehdessään hakemuksen tiesi käytöstä eikä ole käyttänyt merkkiään ennen kuin toista
tunnusmerkkiä ryhdyttiin käyttämään.
Niissä tapauksissa, joita tarkoitetaan 4, 5, 6 ja 7 kohdassa, voidaan rekisteröinti toimittaa, jos
se, jonka oikeudesta on kysymys, suostuu siihen eikä 1 momentista muutoin johdu estettä
rekisteröinnille.
15§
Rekisteröinnillä saatu yksinoikeus tavaramerkkiin ei käsitä sellaista merkin osaa, jota ei
sinänsä voida rekisteröidä.
Jos merkkiin sisältyy sellainen osa ja erityistä syytä on otaksua, että merkin rekisteröinti voi
aiheuttaa epätietoisuutta yksinoikeuden laajuudesta, voidaan rekisteröitäessä tämä osa
nimenomaan erottaa suojan piiristä.
Jos myöhemmin osoittautuu, että suojan piiristä erotettu merkin osa on tullut
rekisteröimiskelpoiseksi, voidaan toimittaa uusi rekisteröinti, joka kohdistuu tähän merkin
osaan tai merkkiin kokonaisuudessaan ilman edellä sanottua rajoitusta.
16§
Tavaramerkki rekisteröidään yhteen tai useampaan tavaraluokkaan. Tavaramerkki,luokituksen
vahvistaa patentti ja rekisterihallitus.
17§
Joka tahtoo rekisteröittää tavaramerkin, tehköön siitä kirjallisen hakemuksen
rekisteriviranomaiselle. Hakemuksen tulee sisältää ilmoitus hakijaa nimestä tai toiminimestä
sekä siitä liikkeestä ja niiden tavaroiden lajeista tai luokista, joita varten merkki on tarkoitettu;
samalla on merkki selvästi osoitettava.
18§
Jos tavaramerkkiä, jota hakija on ensimmäisen kerran käyttänyt kansainvälisessä näyttelyssä
esiteltyä tavaraa varten, haetaan rekisteröitäväksi kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä,
jona tavara ensiksi pantiin näytteille, on hakemus muihin hakemuksiin tai muiden
tunnusmerkkien käyttöön verraten katsottava tehdyksi mainittuna päivänä.
19§
Jollei hakija noudata, mitä hakemuksen tekemisestä on määrätty, tai jos rekisteriviranomainen
havaitsee, ettei hakemusta muusta syystä voida hyväksyä, velvoitettakoon hakija määräajassa
antamaan lausumansa tai tekemään oikaisu, uhalla että hakemus jätetään sillensä.
Milloin rekisteriviranomainen katsoo, ettei hakemus ole hyväksyttävissä lausuman antamisen
jälkeenkään, on hakemus hylättävä, jollei ole aihetta uuden määräajan antamiseen.
20§
Jos hakemuskirjat ovat täydelliset eikä asiassa ole ilmennyt estettä rekisteröimiselle, on
rekisteriviranomaisen kuulutettava hakemuksesta.
Joka tahtoo esittää väitteen hakemusta vastaan, tehköön sen kirjallisesti
rekisteriviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa kuuluttamiapäivästä.
21§
Edellä 20 §:ssä mainitun ajan kuluttua rekisteriviranomaisen on otettava hakemus jatkettuun
käsittelyyn.
Jos hakemus hyväksytään, on, sitten kun päätös siitä on saanut lainvoiman, merkki otettava
rekisteriin sekä kuulutus siitä annettava.
Jos 20 §:n mukaisesti kuulutettu hakemus hylätään tai jätetään sillensä, on tästä päätöksestä
kuulutettava sen saatua lainvoiman.
22§
Rekisteröinti on voimassa siitä päivästä, jona hakemus on tehty, siihen saakka kunnes
kymmenen vuotta on kulunut rekisteröintipäivästä.
Rekisteröinti uudistetaan merkin haltijan hakemuksesta, kulloinkin kymmeneksi vuodeksi
edellisen rekisteröintikauden päättymisestä.
Uudistamista haetaan kirjallisesti rekisteriviranomaiselta aikaisintaan vuotta ennen
rekisteröintikauden päättymistä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen päättymisen
jälkeen. Hakemuksen käsittelyyn on vastaavasti sovellettava 19 §:n säännöksiä.
23§
Rekisteröidyn tavaramerkin haltijan hakemuksesta voidaan rekisterissä tehdä merkkiin
sellaisia vähäisiä muutoksia, joista huolimatta merkin kokonaisvaikutelma pysyy entisellään.
3 luku
Oikeussuojan lakkaaminen ja rekisteröinnin mitättömyys.
24§
Jollei rekisteröidyn tavaramerkin haltija ole hakenut rekisteröinnin uudistamista niin kuin 22
§:ssä on sanottu, on merkki poistettava rekisteristä.
Tavaramerkki on niin ikään poistettava rekisteristä, milloin merkin haltija rekisteröinnin
voimassa ollessa sitä pyytää. Jos rekisterimerkinnän mukaan merkkiin on perustettu
panttioikeus, älköön rekisteristä poistamista toimitettako ilman pantinhaltijan suostumusta.
Merkin haltijan hakemuksesta voidaan supistaa niiden tavaroiden tai tavaraluokkien luetteloa,
joita rekisteröinti tarkoittaa. Pantinhaltijan suostumuksesta olkoon noudatettavana, mitä 2
momentissa on sanottu.
25§
Jos tavaramerkki on rekisteröity vastoin tätä lakia, julistettakoon rekisteröinti mitättömäksi,
mikäli muuta ai johdu 8 tai 9 §:ssä mainitusta seikasta tai muusta elosuhteiden muuttumisesta.
26§
Tavaramerkki olkoon menetetty:
1) jos merkki rekisteröinnin tai vakiintumisen tapahduttua ilmeisesti on menettänyt kykynsä
erottaa merkin haltijan tavaran muiden tavaroista;
2) jos merkki rekisteröinnin tai vakiintumisen tapahduttua on tullut harhaanjohtavaksi taikka
lain, yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaiseksi;
3) jollei merkkiä ole käytetty viimeisten viiden vuoden aikana eikä haltija osoita siihen
hyväksyttävää syytä; tai
4) jos merkin haltija ei enää ole elinkeinon tai ammatinharjoittaja.
27§
Rekisteröinnin mitättömäksi julistamisesta ja tavaramerkin menettämisestä päättää
tuomioistuin, kun siitä tehdään kanne merkin haltijaa vastaan.
Kannetta, jota 1 momentissa tarkoitetaan, saa ajaa jokainen, joka kärsii haittaa rekisteröinnistä.
Jos kanne perustuu 13 §:ssä, 14 §:n 1 momentin 1―3 kohdassa tai 26 §:ssä olevaan
säännökseen, saa kannetta ajaa myös virallinen syyttäjä tai asianomaisten elinkeinon tai
ammatinharjoittajien etuja valvova yhteisö.
Kantajan pyynnöstä tehtäköön kanteen vireillepanosta merkintä tavaramerkkirekisteriin.
4 luku
Erityisiä säännöksiä ulkomaalaisten ja ulkomaisten tavaramerkkien suojasta.
28§
Jos joku, joka ei harjoita elinkeinoa Suomessa, hakee tavaramerkin rekisteröintiä, on
hakemukseen liitettävä todistus siitä, että hakija on saanut saman merkin samanlaisia
tavaralajeja varten rekisteröidyksi siinä vieraassa valtiossa, jossa hakija harjoittaa elinkeinoa
tai hänellä on kotipaikka tai jonka kansalainen hän on.
Sellaista todistusta kuin 1 momentissa tarkoitetaan älköön kuitenkaan vaadittako, jos
vastaavaa selvitystä ei vieraassa valtiossa vaadita siltä, joka on Suomen kansalainen tai jolla
on täällä kotipaikka tai joka harjoittaa täällä elinkeinoa.
29§
Tavaramerkki, joka on rekisteröity vieraassa valtiossa, voidaan vastavuoroisuuden
edellytyksellä rekisteröidä Suomessa sellaisena kuin se on rekisteröitynä vieraassa valtiossa,
mikäli rekisteröiminen ei ole ristiriidassa 13 §:n 1 tai 2 momentissa tai 14 §:ssä olevien
säännösten kanssa tai tavaramerkki ole menettänyt erottamiskykyään.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa on sanottu, saadaan ulkomaista tavaramerkkiä
rekisteröitäessä vastavuoroisuuden ehdolla tehdä merkkiin vähäisiä muutoksia, joiden
johdosta merkin kokonaisvaikutelma ei muutu.
30§
Jos joku on tässä maassa hakenut rekisteröitäväksi tavaramerkin, jonka rekisteröintiä hän
aikaisemmin on hakenut vieraassa valtiossa, on sellainen hakemus muihin hakemuksiin
verrattuna, vastavuoroisuuden ehdolla, katsottava tehdyksi samaan aikaan kuin hakemus
tehtiin vieraassa valtiossa, mikäli hakemus täällä on tehty kuuden kuukauden kuluessa lukien
vieraassa valtiossa tehdystä hakemuksesta ja hakija on rekisteriviranomaiselle täällä ennen
hakemuksen kuuluttamista esittänyt sellaisen etuoikeuden vaatimuksen. Kun
etuoikeusvaatimus on ilmoitettu ja vaatimuksen oikeutuksesta esitetty asianmukainen selvitys,
älköön kolmas henkilö sellaisista seikoista, jotka ovat tapahtuneet etuoikeus ja
rekisteröintipäivien välisenä aikana, johtako oikeutta käyttää täällä rekisteröidyn ulkomaisen
tavaramerkin kaltaista tavaran tunnusmerkkiä.
31§
Tavaramerkin hakijalla ja rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla, jolla ei ole kotipalkkaa
Suomessa, tulee olla täällä asuva asiamies, jonka velvollisuutena on edustaa häntä kaikessa,
mikä merkkiä koskee. Tavaramerkin haltijan asiamiehestä on tehtävä merkintä
tavaramerkkirekisteriin.
Jollei asianmukaisesti valtuutettua asiamiestä ole merkitty rekisteriin, on
rekisteriviranomaisen merkin haltijan viimeksi ilmoitettua osoitetta käyttäen kehoitettava tätä
tekemään oikaisu määräajassa, uhalla että merkki poistetaan rekisteristä.
5 luku
Luovutus ja käyttölupa.
32§
Tavaramerkki voidaan luovuttaa toiselle. Luovutus saattaa käsittää joko kaikki ne tavaralajit,
joita varten merkki on rekisteröity tai vakiinnutettu, taikka osan niistä.
Milloin luovutetaan liike, johon kuuluu tavaramerkki, seuraa merkki liikettä, jollei ole tehty
ehtoa siitä, että merkki pysyy luovuttajalla tai että niin luovuttaja kuin liikkeen uusi omistaja
saavat käyttää merkkiä tavarain eri lajeja varten.
33§
Rekisteröidyn tavaramerkin luovutuksesta on pyynnöstä tehtävä merkintä
tavaramerkkirekisteriin. Jos rekisteriviranomainen havaitsee, että luovutuksen nojalla
tapahtuva tavaramerkin käyttäminen ilmeisesti on omiaan johtamaan harhaan yleisöä, on
merkintä kuitenkin evättävä, mikäli sanottua haittaa ei poisteta siten, että tavaramerkkiin
tehdään jokin muutos tai lisäys.
Luovutus, jota ei ole merkitty rekisteriin, ei ole voimassa kolmatta kohtaan, joka vilpittömässä
mielessä on saanut oikeuden tavaramerkkiin.
Jos joku tahtoo panna tavaramerkkioikeutensa pantiksi, on siitä sovittava kirjallisesti ja
sopimuksesta tehtävä merkintä rekisteriin. Panttioikeutta ei synny, ennenkuin merkintä on
tehty.
34§
Rekisteröidyn tavaramerkin haltija voi, luovuttamatta itse merkkioikeutta oikeuttaa toisen
elinkeinotoiminnassa käyttämään tavaramerkkiä. Sellaisesta käyttöluvasta (käyttölisenssi) on
pyynnöstä tehtävä merkintä tavaramerkkirekisteriin. Rekisteriviranomainen voi kuitenkin
evätä merkinnän, jos käyttölupaan perustava merkin käyttäminen ilmeisesti on omiaan
johtamaan harhaan yleisöä. Kun käyttöluvan näytetään lakanneen, on merkintä poistettava
rekisteristä.
Käyttölupa, jota ei ole merkitty rekisteriin, ei ole voimassa kolmatta kohtaan, joka
vilpittömässä mielessä on saanut oikeuden merkkiin.
Ellei toisin ole sovittu, älköön käyttöluvan saaja luovuttako edelleen oikeuttaan.
35§
Oikeutta tavaramerkkiin ei saa ulosmitata, ellei siihen ole perustettu panttioikeutta.
Jos merkin haltijan omaisuus luovutetaan konkurssiin, kuuluu tavaramerkkioikeus
konkurssipesään.
6 luku
Harhaanjohtavien tavaran tunnusmerkkien käytön kieltäminen.
36§
Jos tavaran tunnusmerkki luovutuksen tai käyttöluvan antamisen jälkeen tulee
harhaanjohtavaksi merkin uuden haltijan tai käyttöluvan saajan käyttämänä, voi tuomioistuin
siinä laajuudessa kuin tarpeelliseksi havaitaan kieltää häntä käyttämästä merkkiä.
Käyttö voidaan kieltää muulloinkin, jos merkki on harhaanjohtava taikka jos sen haltija tai
toinen hänen suostumuksellaan käyttää merkkiä sillä tavoin, että yleisöä johdetaan harhaan.
Kannetta tämän pykälän perusteella voi ajaa virallinen syyttäjä, jokainen, joka kärsii haittaa
tunnusmerkin käyttämisestä, sekä asianomaisten elinkeinon tai ammatinharjoittajien etuja
valvova yhteisö.
37§
Kieltäessään 36 §:n nojalla tavaran tunnusmerkin käyttämisen oikeus voi sen mukaan kuin
havaitaan kohtuulliseksi määrätä, että tunnusmerkki, joka sanotussa säännöksessä olevan
kiellon vastaisesti on pantu tavaraan, päällykseen, mainoslehtiseen, liikeasiakirjaan tai
muuhun sellaiseen, on poistettava tai niin muutettava, ettei se enää ole harhaanjohtava. Jollei
tällainen toimenpide ole muutoin toteutettavissa, määrättäköön merkitty omaisuus
hävitettäväksi tai tietyin tavoin muutettavaksi.
Omaisuus, jota 1 momentissa tarkoitetaan, voidaan siinä mainittua määräystä odotettaessa
ottaa takavarikkoon; tällöin on vastaavasti sovellettava, mitä takavarikosta rikosasioissa
yleensä on säädetty.
7 luku
Seuraamukset tavaramerkkioikeuden loukkaamisesta.
38§
Milloin joku on loukannut tavaran tunnusmerkin haltijalle tämän lain mukaan kuuluvaa
oikeutta, tuomioistuin voi, jollei erityisiä vastasyitä ole, kieltää hänet jatkamasta tai
toistamasta tekoaan.
Jos loukkaus on tehty tahallisesti tai tuottamuksesta, on loukatulla oikeus saada syylliseltä
korvaus kaikesta kärsimästään vahingosta. Milloin kysymys on lievästä tuottamuksesta, voi
tuomioistuin kuitenkin sovitella vahingonkorvausta sen mukaan kuin kohtuulliseksi harkitaan.
Vaikkei loukkaajan viaksi jää tuottamusta, voi tuomioistuin, mikäli vastaajan varoihin ja
muihin asianhaaroihin nähden harkitaan kohtuulliseksi, velvoittaa hänet loukatulle
luovuttamaan teostaan saamansa voiton, kuitenkin enintään kolmelta viimeiseltä vuodelta.
39§
Joka on tahallisesti loukannut tavaran tunnusmerkin haltijalle tämän lain mukaan kuuluvaa
oikeutta, rangaistakoon sakolla tai vankeudella enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Syytettä 1 momentissa mainitusta rikoksesta älköön virallinen syyttäjä tehkö, ellei
asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.
Milloin kysymys on rekisteröidystä tavaramerkistä, älköön rangaistusta tuomittako, ellei
loukkaus ole tapahtunut rekisteröintipäivän jälkeen.
40§
Korvauskanne on 38 §:n nojalla pantava vireille kolmen vuoden kuluessa siitä, kun
asianomainen on saanut tiedon loukkauksesta ja loukkaajasta, ei kuitenkaan myöhemmin kuin
kymmenen vuoden kuluessa loukkauksen tapahtumisesta.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa on sanottu, voidaan, milloin kysymys on rekisteröidystä
tavaramerkistä, kannetta ajaa ennen rekisteröintipäivää tapahtuneen loukkauksen johdosta, jos
kanne pannaan vireille vuoden kuluessa mainitusta päivästä.
41§
Sen vaatimuksesta, jonka oikeutta tavaran tunnusmerkkiin on loukattu, tuomioistuin voi,
mikäli kohtuulliseksi havaitaan, määrätä, että tunnusmerkki, joka oikeudettomasti on pantu
tavaraan, päällykseen, mainoslehtiseen, liikeasiakirjaan tai muuhun sellaiseen, on poistettava
tai niin muutettava, ettei sitä enää voida käyttää väärin. Jollei tällainen toimenpide ole
muutoin toteutettavissa, määrättäköön merkitty omaisuus hävitettäväksi tai tietyin tavoin
muutettavaksi. Tällöin tuomioistuin myös voi, vaatimuksesta, määrätä omaisuuden
korvauksesta luovutettavaksi loukatulle.
Tässä tarkoitettu omaisuus voidaan, olkoonpa loukkaus tahallinen tai ei, virallisen syyttäjän
tai oikeuden niin päättäessä, ottaa takavarikkoon, jos loukattu sitä vaatii ja asettaa, milloin se
katsotaan tarpeelliseksi, hyväksyttävän vakuuden siitä vahingosta, mikä takavarikosta saattaa
koitua vastapuolelle, sekä takavarikosta johtuvista kustannuksista; tällöin on muutoin
vastaavasti sovellettava mitä takavarikosta rikosasioissa yleensä on säädetty.
8 luku
Oikeudenkäynti tavaramerkkiasioissa.
42§
Tavaramerkkiä koskevissa oikeudenkäyntiasioissa noudatettakoon, mitä laillisesta
tuomioistuimesta on säädetty.
Sellaista merkin haltijaa vastaan ajettavan kanteen, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa,
käsittelee Helsingin raastuvanoikeus.
43§
Syytejutun yhteydessä, jota ajetaan 39 §:n nojalla, voidaan käsitellä myös 38 §:ssä tarkoitettu
kieltovaatimus.
44§
Jos jutussa joka koskee rekisteröintiin perustuvan tavaramerkkioikeuden loukkaamista,
vastaaja väittää, että rekisteröinti on mitätön, eikä asia ole heti ilmeinen, määrätköön oikeus
hänelle ajan rekisteröinnin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen ajamiseksi eri
oikeudenkäynnissä; älköön päätöstä jutussa annettako, ennen kuin kysymys rekisteröinnin
pätevyydestä on lopullisesti ratkaistu. Jos kannetta ai ole määrätyssä ajassa pantu vireille,
ratkaiskoon oikeus jutun väitteestä huolimatta.
Mitä 1 momentissa on säädetty, sovellettakoon vastaavasti, jos väitetään, että tavaramerkki on
menetetty.
45§
Jos jollekulle on annettu yksinomainen oikeus rekisteröidyn tavaramerkin käyttämiseen tässä
maassa ja sellaisesta käyttöluvasta on tehty merkintä tavaramerkkirekisteriin, on
tavaramerkkioikeuden loukkaamista koskevissa asioissa sekä merkin haltijaa että käyttöluvan
saajaa pidettävä asianomistajina.
Milloin käyttöluvan saaja, jota 1 momentissa tarkoitetaan, haluaa nostaa loukkauskanteen,
ilmoittakoon siitä merkin haltijalle uhalla, että hänen kannettaan ei muuten oteta tutkittavaksi.
Mitä tässä pykälässä on sanottu, sovellettakoon siinäkin tapauksessa, että merkin haltija
antaessaan toiselle yksinomaisen käyttöluvan on pidättänyt itselleen rinnakkaiskäyttöoikeuden.
46§
Kanne, jolla tarkoitetaan saada todetuksi, onko oikeus tavaran tunnusmerkkiin olemassa tai
onko tietty menettely sellaista oikeutta loukkaava, voidaan ottaa tuomioistuimessa
käsiteltäväksi, jos asianlaidasta on epätietoisuutta ja tästä on haittaa kantajalle.
Tällaiseen asiaan on vastaavasti sovellettava, mitä 45 §:ssä on säädetty.
47§
Kannetta, jossa on vaadittu tavaramerkin rekisteröinnin julistamista mitättömäksi, saa ajaa
alkuperäiseen vastaajaan kohdistettuna siinäkin tapauksessa, että tavaramerkki on
oikeudenkäynnin vireille panemisen jälkeen luovutettu toiselle, ja olkoon tuomio, jolla kanne
on hyväksytty, voimassa myös viimeksi mainittua kohtaan. Mitä tässä on sanottu,
sovellettakoon vastaavasti, kun kysymys on tavaramerkin menetetyksi julistamista
tarkoittavasta kanteesta.
48§
Kun ajetaan tässä laissa tarkoitettua kieltokannetta, saattaa tuomioistuin kantajan
vaatimuksesta oikeudenkäynnin kestäessä tai tuomiossaan antaa vastaajalle kiellon siksi,
kunnes pääasia on lainvoimaisesti ratkaistu tai sitä ennen on toisin määrätty. Ennenkuin
tällainen kielto annetaan, voidaan kantaja määrätä asettamaan hyväksyttävä vakuus siitä
vahingosta, mikä kiellosta saattaa koitua vastaajalle.
Oikeudenkäynnin aikana annetusta päätöksestä, joka koskee kiellon antamista tai
peruuttamista, voidaan erikseen valittaa.
49§
Tuomiosta tavaran tunnusmerkin lakkaamista koskevissa asioissa tai asioissa, joita
tarkoitetaan 10, 25, 26, 36 ja 46 §:ssä, on tuomioistuimen toimesta lähetettävä jäljennös
patentti ja rekisterihallitukselle.
9 luku
Kuuluttamisesta ja valituksesta.
50§
Paitsi 20 ja 21 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa kuuluttaminen on toimitettava, kun rekisteröinti
uudistetaan 22 §:n nojalla, rekisteröityä merkkiä muutetaan 23 §:n nojalla, rekisteröinti
poistetaan 24―26 tai 31 §:n nojalla tai rekisteriin tehdään merkintä luovutuksesta 33 §:n
nojalla tai käyttöluvasta 34 §:n nojalla.
51§
Muutosta patentti ja rekisterihallituksen lopulliseen päätökseen tavaramerkkiasiassa haetaan
valittamalla korkeimpaan hallintooikeuteen kuudenkymmenen päivän kuluessa päätöksen
antamisesta.
Kun tavaramerkki on rekisteröity asiassa, jossa on tehty 20 §:ssä tarkoitettu väite, älköön se,
joka on väitteen tehnyt, hakeko rekisteriviraston lopulliseen päätökseen muutosta, niin kuin 1
momentissa on sanottu, vaan ajakoon tavaramerkin haltijaa vastaan kannetta oikeudessa.
10 luku
Yhteisömerkki.
52§
Yhdistys, tai osuuskunta tai muu oikeuskelpoinen yhteisö, jonka tarkoituksena on valvoa
elinkeinon tai ammatinharjoittajien etuja, saa rekisteröinnillä hankkia yksinoikeuden
tavaramerkkiin, joka on aiottu käytettäväksi yhteisön jäsenten elinkeino tai
ammattitoiminnassa. Sellaista merkkiä sanotaan yhteisömerkiksi.
Mitä 1 momentissa on sanottu, olkoon vastaavasti voimassa julkisoikeudellisesta yhteisöstä.
53§
Yhteismerkin rekisteröintiä tarkoittavaan hakemukseen on liitettävä asianmukainen ote
yhdistys tai kaupparekisteristä, yhteisön säännöt sekä yhteisön vahvistama merkkisääntö,
josta ilmenee millä edellytyksillä jäsen on oikeutettu käyttämään merkkiä. Jos merkkisäännön
määräyksiä myöhemmin muutetaan, on siitä ilmoitettava rekisteriviranomaiselle.
54§
Yhteisömerkki voidaan luovuttaa tai suojan lakattua rekisteröidä vain toiselle samalla alalla
toimivalle yhteisölle, joka aikoo käyttää sitä tämän yhteisön merkkinä.
55§
Oikeus yhteismerkkiin olkoon menetetty, jos merkin rekisteröittäneen yhteisön toiminta on
lakannut tai jos se sallii merkkiä käytettävän rekisteriviranomaiselle ilmoitetun
merkkisäännön vastaisesti taikka jos 26 §:n 1―3 kohdassa tarkoitettu menettämisperuste on
olemassa.
56§
Yhteisömerkin rekisteröinnillä perustetun tavaramerkkioikeuden loukkausta koskevissa
asioissa katsottakoon ainoastaan yhteisö asianomistajaksi. Tämä voi ajaa korvauskannetta
myös jäsentensä lukuun.
57§
Mikäli 52―56 §:stä ei muuta johdu, olkoon yhteisömerkistä soveltuvin osin voimassa, mitä
tässä laissa on tavaramerkistä säädetty.
11 luku
Lain soveltaminen ja voimaantulo.
58§
Asetuksella annetaan tarkemmat määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava
rekisteröintiasioissa, kuuluttamisesta ja muusta menettelystä näissä asioissa sekä
tavaramerkkirekisterin pitämisestä, siihen lukien rekisteriin tehtävät muutokset, niin myös ne
muut määräykset, jotka tämän lain soveltamista varten ovat tarpeen.
59§
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1964. Sillä kumotaan:
tavaraleimain suojelemisesta 11 päivänä helmikuuta 1889 annettu asetus;
rikoslain 36 luvun 13 §; sekä
laajennetusta vapaudesta ruukkiliikkeen harjoittamiseen 21 päivänä joulukuuta 1885 annetun
asetuksen 2 §.
60§
Ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneen tavaramerkin rekisteröinnin pätevyys määräytyy
aikaisemman lain mukaan.
Tavaramerkki voidaan 26 §:ssä mainitulla perusteella julistaa menetetyksi siinäkin
tapauksessa, että oikeus merkkiin on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa.
Vireillä oleviin rekisteröintihakemuksiin on uutta lakia sovellettava.
61§
Viiden vuoden määräaika, josta säädetään 8 §:ssä, on aikaisemmin rekisteröityjen
tavaramerkkien kohdalta luettava tämän lain voimaantulopäivästä.
62§
Mitä 40 §:ssä on säädetty korvauksensaantioikeuden vanhentumisesta, on sovellettava myös,
jos korvausvelvollisuuden aiheuttanut teko on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa,
kuitenkin niin, että mainitussa lainkohdassa säädetty kolmen vuoden määräaika, milloin se
alkaisi ennen lain voimaantulopäivää, on luettava viimeksi mainitusta päivästä.
63§
Kun aikaisemmin rekisteröidyn tavaramerkin rekisteröinti tämän lain voimaantultua ensi
kerran uudistetaan, katsottakoon tähän uudistamiseen perustuvan rekisteröintikauden
päättyvän alkuperäistä rekisteröintipäivää vastaavana päivänä siinäkin tapauksessa, että
rekisteröintikausi aikaisemman uudistuksen nojalla olisi laskettu toisin.
Rekisteröintiä uudistettaessa on tavaraluokkien osalta tehtävä ne muutokset, jotka saattavat
aiheutua sovelletun tavaraluokituksen muuttumisesta.
64§
Tavaramerkin rekisteröinti, joka aikaisemman lain mukaan on ollut uudistettava hakemuksetta,
uudistettakoon vastedes noudattaen tämän lain säännöksiä rekisteröinnin uudistamisesta.
Jollei uudistamista ole ensi kerran haettu vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta,
poistettakoon merkki rekisteristä.
Helsingissä 10. päivänä tammikuuta 1964
Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen
Kauppa ja teollisuusministeri
Olavi J. Mattila