Annettu Helsingissä 27 päivänä toukokuuta 1992
Laki
kilpailunrajoituksista
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleisiä säännöksiä
1 §
Terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamisesta vahingollisilta kilpailunrajoituksilta
on voimassa, mitä tässä laissa säädetään.
Tätä lakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon kuluttajien etu ja
elinkeinotoiminnan harjoittamisen vapauden turvaaminen perusteettomilta esteiltä ja
rajoituksilta.
2 §
Tätä lakia ei sovelleta sopimuksiin tai järjestelyihin, jotka koskevat työmarkkinoita tai
maataloustuloa koskevissa säännöksissä tarkoitettujen tuotteiden alkutuotantoa.
Ellei valtioneuvosto toisin määrää, tätä lakia ei sovelleta kilpailunrajoitukseen, joka rajoittaa
taloudellista kilpailua Suomen ulkopuolella, siltä osin, kuin se ei kohdistu suomalaiseen
asiakaspiiriin. Valtioneuvosto voi määrätä lain sovellettavaksi ulkomaita koskevaan
kilpailunrajoitukseen, mikäli vieraan valtion kanssa tehty sopimus sitä edellyttää tai maan
ulkomaankaupan etu sitä vaatii.
3 §
Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan tässä laissa luonnollista henkilöä tai yksityistä tai julkista
oikeushenkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, ostaa, myy tai muutoin vastiketta vastaan
hankkii tai luovuttaa tavaroita tai palveluksia (hyödyke).
Määräävä markkinaasema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai
elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus
tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa
hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa
kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto tai jakeluportaalla.
2 luku
Kilpailunrajoituksista
4 §
Elinkeinotoiminnassa ei saa vaatia seuraavalta myyntiportaalta, että kotimaassa tarjottavien
hyödykkeiden myynnissä tai vuokrauksessa ei ylitetä tai aliteta tiettyä hintaa, vastiketta tai sen
määräytymisperustetta.
5 §
Elinkeinotoiminnassa ei saa soveltaa sopimusta tai yhteisymmärryksessä toisen kanssa muuta
järjestelyä, jonka mukaan tavaran myymistä, ostamista tai palveluksen suorittamista
koskevassa tarjouskilpailussa:
1) jonkun on luovuttava tarjouksen tekemisestä;
2) jonkun on annettava korkeampi tai alempi tarjous kuin toisen; tai
3) tarjoushinta, ennakko tai luottoehto muutoin perustuu tarjoajien yhteistoimintaan
sellaisessa tarjouskilpailussa.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske sopimusta tai muuta järjestelyä, jonka mukaan
tarjouksen antajat ovat liittyneet yhteen tehdäkseen yhteisen tarjouksen yhteisestä
suorituksesta.
6 §
Samalla tuotanto tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät
eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä:
1) määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita;
tai
2) rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä
järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista
kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
7 §
Elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkinaaseman väärinkäyttö
on kielletty. Väärinkäyttönä pidetään muun ohella:
1) liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä;
2) hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien
liikesuhteen ehtojen käyttämistä;
3) yksinmyynti tai yksinostosopimusten käyttämistä ilman erityistä syytä;
4) kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön
soveltamista; tai
5) määräävän markkinaaseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai
markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.
8 §
Elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo 4–7 §:n säännöksiä,
määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä
vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä
perusteettomana.
Maksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen
kestoaika. Maksun suuruus on viidestä tuhannesta markasta neljään miljoonaan markkaan. Jos
kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää.
Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan
elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.
Seuraamusmaksun määrää kilpailuviraston esityksestä kilpailuneuvosto. Maksu määrätään
maksettavaksi valtiolle.
Kilpailuneuvosto voi määrätä elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän lopettamaan
4–7 §:n vastaisen menettelyn.
9 §
Kilpailunrajoituksella katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan
taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla:
1) vaikuttaa hinnanmuodostukseen;
2) vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä;
3) estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista; tai
4) on yhteensopimaton velvoittavan kansainvälisen sopimuksen kanssa.
3 luku
Tietojenanto kilpailunrajoituksista
10 §
Elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä on velvollinen kilpailuviraston
kehotuksesta antamaan tälle kaikki kilpailunrajoituksen sisällön, tarkoituksen ja vaikutuksen
sekä kilpailuolosuhteiden selvittämiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat.
Elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän on myös annettava
kilpailuviraston kehotuksesta tietoja ja asiakirjoja sen selvittämiseksi, onko
elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä määräävä markkinaasema.
Vastaavat tiedot ja asiakirjat on annettava lääninhallitukselle sen selvittäessä
kilpailunrajoituksia tai kilpailuolosuhteita.
Tiedot on niin vaadittaessa annettava kirjallisena.
11 §
Kilpailuvirasto voi velvoittaa määräävässä markkinaasemassa olevan elinkeinonharjoittajan
ilmoittamaan sellaiset liikkeen hankkimista, osakeenemmistön ostamista tai muuta toisen
elinkeinonharjoittajan toimintaa koskevan määräämisvallan hankkimista koskevat sopimukset,
joilla voidaan olettaa olevan merkittävää vaikutusta kilpailuolosuhteisiin.
Ilmoitusvelvollisuus voidaan asettaa muullekin kuin 1 momentissa tarkoitetulle
elinkeinonharjoittajalle, milloin tämä toimii sellaisilla hyödykemarkkinoilla, joilla kilpailua
julkisen vallan toimesta estetään tai merkittävästi rajoitetaan taikka vääristetään.
Kilpailuvirasto voi velvoittaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan
toimittamaan tarvittavia lisäselvityksiä ilmoituksen kohteena olevasta toimenpiteestä.
4 luku
Kilpailunrajoitusten vahingollisten vaikutusten poistaminen
12 §
Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Jos kilpailuvirasto katsoo
kilpailunrajoituksella olevan 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia, sen on ryhdyttävä
tarpeellisiin toimenpiteisiin niiden poistamiseksi.
Lääninhallitus selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia sekä kilpailuviraston
toimeksiannosta ryhtyy toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen vahingollisten vaikutusten
poistamiseksi.
Mikäli kilpailunrajoituksen vahingollisia vaikutuksia ei ole neuvotteluin tai muulla tavoin
kyetty poistamaan, kilpailuviraston on tehtävä esitys kilpailuneuvostolle.
Myös pankkitarkastusvirasto voi tehdä esityksen pääasiassa sen valvomaa toimintaa sekä
sosiaali ja terveysministeriö pääasiassa vakuutustoimintaa koskevan kilpailunrajoituksen
käsittelemisestä kilpailuneuvostossa.
13 §
Mikäli kilpailuvirasto taikka pankkitarkastusvirasto tai sosiaali ja terveysministeriö ei tee 12
§:ssä tarkoitettua esitystä asian käsittelemisestä kilpailuneuvostossa, sen voi tehdä
elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee, tai elinkeinonharjoittajien tai
kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö. Kilpailuvirastolle on varattava tilaisuus antaa
lausuntonsa esityksestä. Jos kilpailunrajoitus koskee pääasiassa pankkitarkastusviraston
valvomaa toimintaa tai vakuutustoimintaa, on myös pankkitarkastusvirastolle tai sosiaali ja
terveysministeriölle varattava tilaisuus antaa lausunto esityksestä.
14 §
Jos kilpailunrajoituksen soveltaminen tai toimeenpaneminen on tarpeen estää välittömästi,
kilpailuvirasto voi antaa väliaikaisesti tätä tarkoittavan kiellon. Kilpailuvirasto voi myös
väliaikaisesti velvoittaa elinkeinonharjoittajan toimittamaan hyödykkeitä toiselle
elinkeinonharjoittajalle vastaavanlaisilla ehdoilla kuin hän tarjoaa niitä muille
elinkeinonharjoittajille.
Kilpailuviraston on saatettava väliaikaista kieltoa tai velvoitetta koskeva määräyksensä viikon
kuluessa sen antamisesta kilpailuneuvoston käsiteltäväksi. Muutoin kielto tai velvoite raukeaa.
Ennen kuin kilpailuvirasto antaa väliaikaisen kiellon tai velvoitteen, sen on varattava
elinkeinonharjoittajalle tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle tilaisuus tulla kuulluksi,
jollei asian kiireellisyydestä tai muusta erityisestä syystä muuta johdu.
Kilpailuvirasto voi asettaa määräämänsä kiellon tai velvoitteen tehosteeksi uhkasakon.
Kysymyksen uhkasakon tuomitsemisesta ratkaisee kilpailuneuvosto.
15 §
Edellä 12–14 §:ssä tarkoitetun esityksen saavuttua kilpailuneuvostoon on asia ennen
varsinaista käsittelyä esikäsittelyssä valmisteltava puheenjohtajan johdolla niin, että se
voidaan viipymättä ratkaista, jollei puheenjohtaja esitä neuvostolle esityksen tutkimatta
jättämistä tai hylkäämistä heti perusteettomana.
16 §
Milloin kilpailunrajoituksella on 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia,
kilpailuneuvosto voi:
1) kieltää elinkeinonharjoittajaa tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymää soveltamasta
sopimusta tai muuta kilpailua rajoittavaa järjestelyä taikka siihen rinnastettavaa menettelyä;
tai
2) velvoittaa elinkeinonharjoittajan toimittamaan hyödykkeen toiselle elinkeinonharjoittajalle
vastaavanlaisilla ehdoilla kuin hän tarjoaa niitä muille vastaavassa asemassa oleville
elinkeinonharjoittajille.
Kilpailuneuvoston päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto
oikeus toisin määrää.
17 §
Kilpailuneuvosto voi asettaa 8 §:n 4 momentissa ja 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun
määräyksen, kiellon tai velvoitteen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu määräys, kielto ja velvoite voidaan asettaa myös väliaikaisesti
kilpailuneuvoston käsittelyn ajaksi. Tällöin on vastaavasti noudatettava, mitä 1 momentissa
säädetään.
Kilpailuneuvoston on otettava kilpailuviraston väliaikaista kieltoa tai velvoitetta koskeva asia
käsiteltäväksi neuvostossa kuukauden kuluessa esityksen saapumisesta ja samalla myös
määrättävä, onko kilpailuviraston 14 §:n 1 momentin nojalla väliaikaisesti määräämä kielto
tai velvoite edelleen voimassa neuvoston käsittelyn ajan. Tällöin on vastaavasti noudatettava,
mitä 1 momentissa säädetään.
Uhkasakon määrää maksettavaksi kilpailuneuvosto.
5 luku
Erinäisiä säännöksiä
18 §
Sopimukseen, sääntömääräykseen, päätökseen tai muuhun oikeustoimeen tai järjestelyyn
sisältyvää ehtoa, joka on 4–7 §:n tai kilpailuneuvoston antaman määräyksen, kiellon tai
velvoitteen taikka kilpailuviraston antaman väliaikaisen kiellon tai velvoitteen vastainen, ei
saa soveltaa tai panna täytäntöön.
19 §
Kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän
hakemuksesta määrätä, ettei 4–6 §:n säännöksiä sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se
osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista
kehitystä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Jos virasto katsoo, ettei edellytyksiä poikkeusluvan myöntämiselle ole, asia on hakijan niin
vaatiessa saatettava kilpailuneuvoston ratkaistavaksi.
Jos poikkeusluvan ehtoja rikotaan tai jos olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen
olennaisesti muuttuneet, kilpailuneuvosto voi kilpailuviraston esityksestä peruuttaa luvan.
Ennen tällaisen esityksen tekemistä kilpailuviraston on kuultava poikkeusluvan haltijaa.
20 §
Kilpailuviraston ja lääninhallituksen asianomaisella virkamiehellä on oikeus tämän lain ja sen
nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi toimittaa tarkastus.
Elinkeinonharjoittajan ja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän on tarkastusta varten
päästettävä 1 momentissa tarkoitettu virkamies hallinnassaan oleviin liike ja varastotiloihin,
maaalueille ja kulkuneuvoihin sekä vaadittaessa esitettävä liikekirjeenvaihtonsa,
kirjanpitonsa, tietojenkäsittelyn tallenteensa ja muut asiakirjat, joilla voi olla merkitystä tämän
lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnassa.
Tarkastuksen toimittavalla virkamiehellä on oikeus ottaa jäljennöksiä tarkastettavista
asiakirjoista.
21 §
Kilpailuneuvoston 8 §:n 1 momentin nojalla määräämään seuraamusmaksuun, 8 §:n 4
momentin nojalla antamaan määräykseen ja 16 §:n 1 momentin nojalla antamaan päätökseen,
17 §:n 1 momentin nojalla annettuun uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen, 14 §:n 4
momentissa ja 17 §:n 4 momentissa tarkoitettuun uhkasakon maksettavaksi määräämistä
koskevaan päätökseen samoin kuin päätökseen, jolla kilpailuneuvostolle tehty esitys jätetään
tutkimatta tai hylätään taikka seuraamusmaksu jätetään määräämättä, saa hakea muutosta
korkeimmalta hallintooikeudelta siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa
annetussa laissa (154/50) säädetään.
Kilpailuneuvoston 17 §:n 1 momentin nojalla antamaan uhkasakon asettamista koskevaan
päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla eikä muutosta saa hakea myöskään
muihin kuin 1 momentissa mainittuihin kilpailuneuvoston tämän lain nojalla antamiin
päätöksiin.
Kilpailuviraston tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Seuraamusmaksu pannaan täytäntöön ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen, mitä verojen ja
maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.
22 §
Seuraamusmaksua ei saa määrätä 4–7 §:n säännösten rikkomisesta, ellei esitystä
kilpailuneuvostolle ole tehty viidessä vuodessa siitä kun kilpailunrajoituksen voimassaolo on
lakannut tai kun kilpailuvirasto on saanut tiedon kilpailunrajoituksesta.
23 §
Edellä 10 ja 11 §:ssä säädetty tietojenantovelvollisuus sekä 20 §:n 2 momentissa säädetty
velvollisuus asiakirjojen esittämiseen eivät koske teknisluonteista ammattisalaisuutta.
24 §
Joka tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä suorittaessaan on saanut tietoja elinkeinonharjoittajan
liike tai ammattisalaisuudesta, ei saa niitä ilmaista eikä käyttää oikeudettomasti, ellei se,
jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, anna tähän suostumustaan.
25 §
Kilpailuvirasto voi asettaa 10 §:ssä tarkoitetun tietojenantamis ja asiakirjojen
esittämisvelvollisuuden, 11 §:ssä tarkoitetun ilmoitus ja tietojenantovelvollisuuden sekä 20
§:ssä tarkoitettujen velvollisuuksien täyttämisen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee
maksettavaksi kilpailuneuvosto.
26 §
Tässä laissa tarkoitettujen uhkasakkojen asettamisessa ja maksettavaksi määräämisessä
noudatetaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.
27 §
Joka tahallaan antaa kilpailuvirastolle, lääninhallitukselle tai kilpailuneuvostolle tässä laissa
tarkoitetuissa tapauksissa väärän ilmoituksen tai tiedon, on tuomittava
kilpailunrajoitusrikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Tuomioistuimen on kilpailunrajoitusrikkomusta koskevaa asiaa käsitellessään varattava
kilpailuvirastolle tai kilpailuneuvostolle tilaisuus tulla kuulluksi.
28 §
Joka tahallaan rikkoo 24 §:ssä säädetyn kiellon, on tuomittava kilpailunrajoituksista
annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen
enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta, ellei
asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.
29 §
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
30 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1992. Lain 6 §:n säännöksiä sovelletaan
kuitenkin vasta kuuden kuukauden kuluttua lain voimaantulosta.
Tällä lailla kumotaan kilpailunrajoituksista 29 päivänä heinäkuuta 1988 annettu laki (709/88).
Ne päätökset, jotka on annettu 2 momentissa tarkoitetun lain nojalla, jäävät edelleen voimaan.
Helsingissä 27 päivänä toukokuuta 1992
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Ministeri
Pertti Salolainen