COURTS ACT, 25.8.2016/673
PART I. GENERAL PROVISIONS
Chapter 1 – General provisions on courts and judges
Section 1 – Scope of application of the Act (1) This Act contains provisions on courts and on judges, other members of a court and other personnel. This Act also contains provisions on the Judicial Appointments Board, on the Judicial Training Board and on their duties and personnel. (2) This Act applies to the Supreme Court and to the Supreme Administrative Court as well as to their justices, unless provided otherwise in the Supreme Court Act (665/2005) or in the Supreme Administrative Court Act (1265/2006).
Separate provisions apply to the High Court of Impeachment.
Section 2 - Courts (1) The general courts are the district courts, the courts of appeal and, as the highest judicial instance, the Supreme Court. (2) The general administrative courts are the administrative courts and, as the highest judicial instance, the Supreme Administrative Court. (3) The special courts are the Market Court, the Labour Court and the Insurance Court.
Section 3 – Exercise of jurisdiction and independence of the courts2 (1) The courts exercise the jurisdiction accorded to them under the Constitution Act. (2) Courts are independent in their exercise of jurisdiction.
Section 4 – Organisation of the work of the courts (1) The courts are responsible for the organization of their work, taking into consideration what is provided in this Act and elsewhere in law. (2) More detailed provisions on the work of the courts, on consideration of matters related to the administration of law and to administrative matters, and on other organization of work are provided in the standing orders approved by the court.
Section 5 - Judges (1) Judges are: (1) in the Supreme Court, the President, and justices1 as the other judges; (2) in the Supreme Administrative Court, the President, and justices2 as the other judges; (3) in a court of appeal, the president as the chief judge, and court of appeal justices3 as the other judges; (4) in a district court, the senior judge as the chief judge, and district court judges as the other judges, and in district courts serving as land courts, also land court engineers; (5) in an administrative court, the senior judge as the chief judge, and administrative court judges as the other judges, and in the Åland administrative court, the administrative court judge; 1 Before the Act entered into force, a simple distinction existed in Finnish between the titles of “justice of the Supreme Court” (“oikeusneuvos”) and “justice of the Supreme Administrative Court” (“hallintoneuvos”). With the entry of this Act into force, the first term was extended to refer also to justices of the Supreme Administrative Court. In English, this linguistic nuance could be indicated by the use of the title “high court justice”, which would distinguish the term from the title of “court of appeal justice”. However, in the present translation justices of the Supreme Court and the
Supreme Administrative Court are collectively referred to as “justices”, and those serving in courts of appeal are referred to with the longer title “court of appeal justices”. 2 See the footnote immediately above. 3 See the footnote immediately above. (6) in the Market Court, the senior judge as the chief judge, and Market Court judges and Market Court engineers as the other judges; (7) in the Labour Court, the president as the chief judge, and a Labour Court judge as the other judge; (8) in the Insurance Court, the senior judge as the chief judge, and Insurance Court judges as the other judges; (9) in courts of appeal, administrative courts, the Market Court, the Labour Court and the Insurance Court, the assessors referred to in Chapter 18. (2) A court may also have other members as provided in this Act or elsewhere in law.
Section 6 – Position and independence of a judge (1) A judge is independent in the administration of justice. (2) Provisions on the right of a judge to remain in office as a guarantee of independence are provided in section 103 of the Constitution Act and, in more detail, in Chapter 16 of the present Act.
Section 7 – The judge’s solemn affirmation of office (1) Before undertaking their duties, judges and other members of a court shall give the following judge’s solemn affirmation: “I [insert name] do promise and affirm on my honour and my conscience that I shall act in my office in accordance with the Constitution and the law, I shall administer justice in a lawful and impartial manner to the best of my understanding, and I shall respect the equality of all persons before the law.” (2) The solemn affirmation is given in the respective court. It may also be given in a district court. (3) More detailed provisions on the judge’s solemn affirmation of office shall be issued by a government decree.
PART II. THE COURTS
Chapter 2 – District courts
Section 1 – Duties of the district court (1) District courts administer justice in civil, criminal and non-contentious civil cases as the first instance, unless provided otherwise in law. (2) District courts consider also other matters assigned to it by law.
Section 2 – Deciding a case (1) District courts consider and decide cases in court sessions and in chambers. (2) The senior judge, a district court judge or a court notary serves as the chairperson of a district court.
Section 3 – The district courts (1) The district courts are the district courts of Ahvenanmaa, Espoo, Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Etelä-Savo, Helsinki, Hyvinkää, Itä-Uusimaa, Kainuu, Kanta- Häme, Kemi-Tornio, Keski-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Kymenlaakso, Lappi, Länsi- Uusimaa, Oulu, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Päijät-Häme, Satakunta, Tuusula, Vantaa, Varsinais-Suomi and Ylivieska-Raahe. (2) Separate provisions apply to district courts as land courts, as maritime courts and as courts martial.
Section 4 – District court locations (1) District courts have a registry. A district court may have, as necessary, several registries and places where sessions are held. (2) For special reasons, a session may be held in at a location in the jurisdiction of the district court other than the place for sessions referred to subsection 1, or in a location outside of the jurisdiction of the district court. (3) The location of the district court registries and of where district court sessions are held shall be provided by a decree of the Ministry of Justice.
Section 5 – The jurisdiction of district courts (1) The jurisdiction of a district court consists of one or more municipalities, unless provided otherwise elsewhere in law on the competence of district courts. (2) Provisions on the jurisdiction of district courts shall be issued by a government decree.
Section 6 - District court members (1) The members of a district court are the senior district court judge and the district court judges. A district court has in addition as other members lay judges who participate in the consideration of and decision on cases as provided in the Code of Judicial Procedure or elsewhere in law. Provisions on lay judges are contained in the Act on District Court Lay Judges (675/2016). (2) A district court may also have military members who participate in the consideration of and decision on courts martial. The Court Martial Act (326/1983) contains provisions on courts martial. (3) When required by the consolidation of the jurisdiction of district courts, a district court that has been established through such consolidation may temporarily have more than one position as senior judge. One chief judge shall be appointed from among the chief judges, through the application of Chapter 11, section 2, subsection 1. What is provided regarding a senior judge applies to a senior judge serving as the chief judge. (4) The administrative court judge of the Åland administrative court also serves as the district court judge of the Åland district court.
Section 7 – Members of the land court (1) The members of a district court that serves as a land court are the district court judge who considers land right cases (designated land rights cases judge) and a land court engineer. The designated land rights cases judge participates also in the consideration of other cases before the district court. (2) The senior judge of a district court shall in addition appoint at least one district court judge to consider land rights cases for a term of at most five years at a time.
Chapter 3 – Courts of appeal
Section 1 – Duties of courts of appeal in the administration of justice (1) A court of appeal considers appeals and complaints against decisions of a district court as well as extraordinary appeals which by law the court of appeal shall decide, and other administration of justice cases which by law it shall decide. (2) A court of appeal considers as the first instance cases concerning an offence in office involving judges, other court personnel and prosecutors, which by law are incumbent on it.
Section 2 – Supervisory duties of courts of appeal (1) A court of appeal supervises the operation of the district courts in its jurisdiction and shall undertake as necessary measures to rectify any defects that it detects. To perform this duty, the court of appeal has the right to receive the information that it requires from the appropriate authorities. (2) A court of appeal shall prepare a report on the matters it has observed in the supervision of district courts, which shall be submitted to the Chancellor of Justice of the Government and to the Ombudsman of Parliament for their information. In addition, the court of appeal shall inform the Chancellor of Justice of the Government of matters that have come to its attention that may lead to the bringing of charges in a court of appeal for an offence in office. (3) The standing orders shall provide how the supervision shall be conducted.
Section 3 – Other functions of courts of appeal The court of appeal considers judicial administration cases and other matters assigned to it by law for decision.
Section 4 – Decision on a case (1) A court of appeal considers and decides administration of justice cases in a session on the submission of a referendary or in a main hearing. (2) The president or a court of appeal justice serves as the chairperson of the court of appeal.
Section 5 – The courts of appeal The courts of appeal are the Helsinki, Eastern Finland, Rovaniemi, Turku and Vaasa courts of appeal.
Section 6 – Place of sessions of courts of appeal (1) Provisions on the place of sessions of courts of appeal shall be provided by a government decree. A court of appeal may also have a permanent place for sessions, the location of which is provided by a decree of the Ministry of Justice. (2) Sessions of a court of appeal are held in the place where it is located. A main hearing may nonetheless be held as necessary in a place within the jurisdiction of the court of appeal other than where it is located. For special reasons, a main hearing may be held also in a place outside of the jurisdiction of the court of appeal.
Section 7 – The jurisdiction of courts of appeal (1) The jurisdiction of a court of appeal consists of one or more district court jurisdiction, unless provided otherwise elsewhere in law on the competence of courts of appeal. (2) Provisions on the jurisdictions of courts of appeal shall be provided by a government decree.
Section 8 – Members of courts of appeal (1) The members of a court of appeal are the president and the court of appeal justices. A court of appeal may also have assessors. (2) The Helsinki court of appeal has in addition military members who participate in the consideration of and decision on courts martial, as provided in the Court Martials Act.
Chapter 4 – Administrative courts
Section 1 – Duties of administrative courts in the administration of justice An administrative court considers and decides the administrative law appeals,
administrative litigation and other cases assigned to its jurisdiction by the Administrative Judicial Procedure Act (586/1996) or elsewhere in law.
Section 2 – Decision on a case (1) An administrative court considers and decides cases in a session on the submission of a referendary. (2) The senior judge of an administrative court or a legally trained administrative court judge serves as the chairperson of the administrative court.
Section 3 – The administrative courts (1) The administrative courts are the Helsinki, Hämeenlinna, Eastern Finland, Northern Finland, Turku and Vaasa administrative courts. (2) Provisions on the Åland administrative court are contained in a separate Act.
Section 4 – The jurisdiction of administrative courts (1) The jurisdiction of an administrative court consists of one or more province, unless provided otherwise elsewhere in law on the competence of administrative courts. (2) Provisions on the jurisdiction and the locations of administrative courts shall be provided by a government decree.
Section 5 – Members of administrative courts (1) The members of an administrative court are the chief judge and the administrative court judges. An administrative court may also have assessors. (2) An administrative court has expert members knowledgeable in child welfare, adoption, mental health cases, welfare for abusers of intoxicants, infectious diseases, and special care for the mentally disabled, who participate in the consideration of and decision on cases in accordance with what is provided in the Administrative Court Act (430/1999) or elsewhere in law.
Chapter 5 – The Market Court
Section 1 – Duties of the Market Court (1) The Market Court is the special court for competition and oversight cases, procurement cases, industrial property rights cases and copyright cases, and market law cases. (2) The Market Court Proceedings Act (100/2013) contains provisions on the presence of a quorum in the Market Court, on the consideration of cases in the Market Court which by law belong to its jurisdiction, and on appeal of a decision of the Market Court.
Section 2 – Members of the Market Court (1) The members of the Market Court are the chief Market Court judge, Market Court judges and Market Court engineers. The Market Court may also have assessors. (2) The Market Court has expert members knowledgeable in competition and oversight matters, procurement matters, industrial property and copyright matters and market law matters, who participate in the consideration of and decision on cases in accordance with what is provided on the Act on Proceedings in the Market Court.
Chapter 6 – The Labour Court
Section 1 – Duties of the Labour Court (1) The Labour Court serves as the special court for civil cases concerning collective bargains in the private sector and in the public sector, and considers the appeals in which under law it is competent. (2) The Act on Proceedings in the Labour Court (646/1976) contains provisions on cases in the competence of the Labour Court, on the presence of a quorum in the Labour Court in such cases and on their consideration in the Labour Court.
Section 2 – Members of the Labour Court (1) The members of the Labour Court are the president and the Labour Court judge. The Labour Court may also have assessors. (2) The Labour Court has fourteen expert members who participate in the consideration of and decision on cases in accordance with what is provided in the Act on Proceedings in the Labour Court. Two of the expert members shall have a legal training and shall not represent the interests of employers or employees. Eight of the other expert members shall be knowledgeable in employment contracts in the private sector and four of the other expert members shall be knowledgeable in employment contracts in the public sector.
Chapter 7 – The Insurance Court
Section 1 – Duties of the Insurance Court (1) The Insurance Court serves as the special court for the subsistence security cases in which under law it is competent. (2) The Act on Proceedings in the Insurance Court (677/2016) contains provisions on the presence of a quorum in the Insurance Court and on the consideration of cases in the Insurance Court.
Section 2 – Members of the Insurance Court (1) The members of the Insurance Court are the senior judge and the Insurance Court judges. The Insurance Court may also have assessors. (2) The Insurance Court has a chief physician who serves as the full-time medical member. In addition to serving as the medical member, the chief physician plans and develops the Insurance Court’s process for medical assessment and attends to the general planning and organization of the work of the medical members as well as the effectiveness of the work. The chief physician shall also supervise the uniformity on the part of the medical members of the application of legal principles and the interpretation of law. (3) The Insurance Court has in addition other medical members, expert members knowledgeable in labour conditions or the operation of businesses as well as expert members knowledgeable in military injury cases, who participate in the consideration of and decision on cases in accordance with what is provided in the Act on Proceedings in the Insurance Court.
Chapter 8 – Organization, management and administration of the work of a Court
Section 1 - Management (1) The chief judge manages the work of the court and is responsible for its productiveness. (2) A court may have a management board to support the chief judge in the management and development of the operation of the court. The management board
consists of the chief judge as the chairperson, the department heads referred to in section 4, the chief secretary or administrative director referred to in Chapter 19, section 5 and as necessary other personnel. (3) The management board shall consider at least proposals for the standing orders of the court, and also other significant matters that concern the management, administration, finances, operation and personnel of the court as well or the development of these matters. (4) The standing orders contain more detailed provisions on the composition of the management board and the matters to be considered by the management board.
Section 2 – Duties of the chief judge (1) The chief judge is responsible for the performance of the court and for its development. The chief judge establishes the performance goals for the court and is responsible for achieving them. The chief judge shall supervise the uniformity of the application of legal principles and the interpretation of law in the decisions of the court. (2) The chief judge participates in the administration of justice to the extent allowed by his or her other duties.
Section 3 – Decision on administrative matters (1) The chief judge decides on administrative and financial matters that have not been assigned to other officials for decision. (2) The chief judge may order that a matter that pertains to the provision of an official opinion on a legislative matter or the submission of a legislative motion shall be considered and decided in plenary, and in a district court in another extended composition. (3) The standing orders contain provisions on the right of the chief judge to transfer a matter to another official for a decision. The chief judge may personally take responsibility for deciding a matter that he or she has transferred or that otherwise is the responsibility of another official to decide.
Section 4 - Departments (1) A court may divide itself into departments for its work. The standing orders contain provisions on the division into departments. (2) A department is headed by a legally trained judge whom the chief judge has appointed as department head (department head), unless the chief judge personally heads the department.
Section 5 – Appointment of a department head (1) The chief judge may appoint a legally trained judge to serve as department head for a term of at most three years at a time. The vacancy of the position shall be announced for application by those permanent judges at the court who had been appointed to their position before the termination of the period of application. The person to be appointed to the position shall have the personal characteristics and leadership skills required by the position. (2) The appointment may be withdrawn for a weighty reason.
Section 6 – Duties of the department head The department head directs the work of the department. He or she is responsible in particular for the general planning and organization of work in the department and for the productiveness of the work. He or she shall supervise the uniformity of the application of legal principles and of the interpretation of law in the decisions of the department.
Section 7 – Allocation of cases Cases shall be allocated for preparation and decision in accordance with the principles established in the standing orders. These principles shall be clear and they shall ensure the right of the parties to have their case decided independently, objectively and expeditiously.
Section 8 – Reallocation of a case (1) A case that has been allocated for the consideration of and a decision by a judge may be reallocated without his or her consent only if there is a weighty reason for this due to the illness of the judge, a delay in the case, the judge’s amount of work or another corresponding factor. (2) The chief judge decides on the reallocation of a case in cases referred to in subsection 1. The President decides on reallocation in the Supreme Court and the Supreme Administrative Court. Reasons shall be given for the decision.
Section 9 - Standing orders (1) The standing orders of a court are approved by the chief judge after having heard the management board or, if the court does not have a management board, after having heard the permanent judges. (2) The standing orders of a court are public and shall be made accessible to all.
Section 10 – Activities report (1) Courts shall submit an annual report on their activities. Courts may also submit a joint activities report. (2) The activities report is public and shall be made accessible to all.
PART III. JUDGES
Chapter 9 – The judge in the administration of justice and as an official
Section 1 – Duties of a judge (1) A judge is independent in the administration of justice and in this activity is subject only to the law. (2) A judge has the responsibility to decide a case that has been allocated to him or her. In the exercise of his or her office, a judge shall be conscientious and careful. He or she shall consider and decide the case expeditiously. (3) Provisions on the general duties of officials which apply to a judge are contained also in Chapter 4 of the Public Officials Act (750/1994) and elsewhere in law.
Section 2 – The responsibility of judges for their official acts Provisions on the responsibility of judges for their official acts are contained in section 118 of the Constitution Act and elsewhere in law.
Section 3 – A judge as referendary If a case is decided in court on the basis of the submission of a referendary, a judge may serve as the referendary.
Section 4 - Training (1) Judges are responsible for maintaining and developing their knowledge of law, legal skills and professional ability. (2) Judges shall be offered sufficient training and they shall have the opportunity to participate in this.
Section 5 – Outside work and outside work permission (1) Judges may not accept or continue outside work as referred to in section 18, subsection 4 of the Public Officials Act unless the court, on application, grants permission to do so (outside work permission). Outside work permission may not be granted to serve as an arbitrator appointed by one party in a case before a court of arbitration. (2) In other respects, section 18 of the Public Officials Act contains provisions on outside work. (3) The Act on Private Interests and Outside Work of Judges (565/2015) contains provisions on the registration of information on outside work of judges.
Section 6 – Application for outside work permission (1) Outside work permission is granted on application by the court at which the judge serves. Permission for the senior judge of the district court, however, is granted by the court of appeal, permission for the president of a court of appeal and the Labour Court is granted by the Supreme Court, and permission for the senior judge of an administrative court, the Market Court and the Insurance Court is granted by the Supreme Administrative Court. (2) Notwithstanding what is provided in section 18, subsection 5 of the Public Officials Act, the applicant shall provide, in the application, information to the chief judge considering the application on the parties in a case before a court of arbitration.
Section 7 – Provision of information on income from outside work and on termination of outside work (1) A judge shall provide information annually to the court on what he or she has been paid for outside work, if the total income from outside work exceeds 10 000 euros. This information shall specify the outside work for which the income was received. In addition, in respect of outside work other than work on arbitration, the information shall specify from whom the income was received. Notwithstanding what is provided in section 24, subsection 1, paragraph 23 of the Act on the Openness of Government Activities (621/1999), information on income received by a judge from outside work is public. A judge shall also provide without delay information in the termination of outside work. (2) Notice regarding the payment of fees shall be provided at the latest by the end of May of the calendar year following the receipt of the income. The notice shall be provided to the court referred to in section 6, subsection 1.
Chapter 10 – Qualifications for judicial positions
Section 1 – General qualifications for judicial positions and grounds for appointment (1) To be appointed as a judge, the candidate must be a Finnish citizen with integrity who has a Master’s degree in law other than a Master’s degree in international and comparative law, and who by his or her earlier service in court or in another position has demonstrated that he or she has the knowledge of the field in question and the necessary personal characteristics required for successful performance of the duties of the position to be filled. Separate provisions may be issued on the qualifications required for judicial positions where expertise in a special field is necessary. (2) Section 9 contains provisions on the proficiency in the Finnish and Swedish languages required of judges.
Section 2 – Qualifications for judicial positions at the Supreme Court and the Supreme Administrative Court To be appointed as the President or justice of the Supreme Court or as the President or justice of the Supreme Administrative Court, the candidate must be an eminent legal expert and fulfil the qualifications provided in section 1. In addition, the Presidents of the Supreme Court and the Supreme Administrative Court shall have leadership skills.
Section 3 – Qualifications for chief judges To be appointed as a chief judge, the candidate shall fulfil the qualifications provided in section 1 and have leadership skills.
Section 4 – Qualifications for a designated land rights cases judge A designated land rights cases judge serving as in a district court that functions as a land court shall be knowledgeable in real estate legislation and the consideration of real estate cases.
Section 5 – Qualifications for land court engineers A land court engineer serving in a district court that functions as a land court shall have a Master of Science (Technology) degree that is appropriate for the function and that is completed in the field of land surveying, good knowledge in land surveys and be well acquainted with the valuation of real estate.
Section 6 – Qualifications for administrative court judges with responsibility for water and environmental protection cases A member of an administrative court, other than a legally trained member, who participates in the consideration of cases on the basis of the Water Act (587/2011) and the Environmental Protection Act (527/2014), shall have an appropriate Master’s degree in technology or in the natural sciences. In addition, he or she shall be familiar with the duties falling within the scope of the applicable legislation.
Section 7 – Qualifications for the chief judge and for judges of the Market Court The chief judge of the Market Court and the Market Court judges shall in addition be familiar with competition or supervision, procurement, industrial property rights matters or copyright matters, or market law matters.
Section 8 – Qualifications for Market Court engineers A person who has an appropriate Master’s degree in the field of technology, is a Finnish citizen with integrity, is familiar with patent matters and has the necessary personal characteristics may be appointed as a Market Court engineer.
Section 9 – Required proficiency of judges in the Finnish and Swedish languages (1) To be appointed as a judge, the candidate shall an excellent ability to speak and write in the language of the majority of the population in the judicial district in question and: (1) in a monolingual court, a satisfactory ability to understand and speak the other language; (2) in a bilingual court, a satisfactory ability to speak and write in the other language. (2) Provisions on the language proficiency required of judges at the Åland district court and the Åland administrative court shall be provided by a government decree issued on the basis of the Act on the Autonomy of Åland (1144/1991).
Section 10 – Positions of district court judge requiring special language proficiency (1) To safeguard linguistic rights, bilingual district courts shall have a sufficient number of positions of district court judge requiring an excellent ability to speak and write in the language of the minority of the population in the district, and a satisfactory ability to speak and write in the language of the majority. A bilingual court shall, however, have at least one such position. (2) Provisions on the number of positions referred to in subsection 1 in each bilingual district court shall be provided by a government decree.
Section 11 – Other judicial positions requiring special language proficiency (1) To safeguard linguistic rights, a bilingual court of appeal and administrative court, the Market Court and the Insurance Court may have a sufficient number of legally trained judges who have the language proficiency referred to in section 10, subsection 1. (2) Provisions on the number of positions referred to in subsection 1 in each bilingual court shall be provided by a government decree. Before submitting a proposal for such a degree to the Government, the Ministry of Justice shall request a statement from the appropriate supreme court instance on the need for the judicial positions referred to in subsection 1.
Section 12 - Exemptions No exemptions may be granted from the qualifications for a judicial position.
Chapter 11 – Appointment of a chief judge and a permanent judge
Section 1 – Appointment and fixed-term appointment of a judge (1) Appointment of a judge to a judicial office is permanent unless, on the grounds laid down in chapter 12, section 1, he or she is appointed for a fixed term. (2) Assessors are appointed for a fixed term in accordance with Chapter 18, section 1. (3) The chief judge of a court is appointed for a fixed term in accordance with the provisions of section 2. The President of the Supreme Court and the President of the Supreme Administrative Court is appointed to office on a permanent basis.
Section 2 – Appointment of a chief judge for a fixed term (1) Chief judges are appointed for a fixed term of seven years at a time. However, the term of a chief judge may not extend beyond the mandatory age of retirement for judges provided in law. The provisions on the appointment of permanent judges apply to the appointment of a chief judge. (2) In cases referred to in Chapter 12, section 1, a chief judge may be appointed also for a term that is shorter than seven years. (3) If the person to be appointed as a chief judge holds a permanent position as a judge, he or she shall be granted leave of absence from this position for the duration of his or her term as chief judge. Nonetheless, the provisions of Chapter 24 apply to an appointment as chief judge that has been made before the entry into force of this Act. (4) If a person holding the position of chief judge referred to in this section has been appointed to another position as chief judge, he or she shall be deemed to have resigned from this former position as of the time that he or she has been appointed to said new position.
Section 3 – Appointing authority In the cases referred to in section 2, subsection 1, permanent judges and chief judges are appointed by the President of the Republic on the basis of a proposal by the Government.
Section 4 – Announcement of a vacancy Before a permanent position as judge or as a fixed-term position as chief judge is filled, an announcement shall be made that applications may be made to the court to fill the vacancy.
Section 5 – Court announcing a judicial position as vacant (1) Announcement of the vacancy of the position of President of the Supreme Court, president of a court of appeal and president of the Labour Court is made by the Supreme Court. (2) Announcement of the vacancy of the position of President of the Supreme Administrative Court and of senior judge of an administrative court, the Market Court and the Insurance Court is made by the Supreme Administrative Court. (3) Announcement of the vacancy of the position of senior judge at a district court is made by the court of appeal in question. (4) In respect of all positions as a judge other than those referred to in subsections 1–3, the court in which the position is located announces the vacancy.
Section 6 – Re-announcement of a vacancy, extension of an application period and cancellation of the announcement of a vacancy (1) The position of judge may, for justifiable reasons, be re-announced as vacant or the application period may be extended. In so doing, earlier applicants shall be taken into consideration without having to submit a new application. The announcement of the vacancy of a position may also, for a justifiable reason, be cancelled. (2) The decision to re-announce a position, extend the application period and cancel a vacancy is made by the court that announced the vacancy.
Section 7 – Proposals for judicial appointments (1) The President of the Republic appoints the Presidents of the Supreme Court and the Supreme Administrative Court without the proposal referred to in subsection 3. (2) The Supreme Court prepares a reasoned proposal for appointment of a justice of the Supreme Court, which is submitted to the Government for presentation to the President of the Republic. The Supreme Administrative Court prepares, in a corresponding manner, a reasoned proposal for the appointment of a justice of the Supreme Administrative Court. (3) A reasoned proposal for all judicial appointments other than those referred to in subsections 1 and 2 is made by the Judicial Appointments Board referred to in Chapter 20.
Section 8 – Statement of the Judicial Appointments Board The Judicial Appointments Board may issue a statement regarding the appointment of a justice of the Supreme Court or the Supreme Administrative Court, on the request of the court in question. Section 9 applies to the issuing of such a statement.
Section 9 – Consideration of matters by the Judicial Appointments Board (1) Before submitting a proposal for an appointment, the Judicial Appointments Board shall request a statement on the applicants from the court that had announced the vacancy. However, a statement regarding the applicants for the
position of district court judge shall be requested from the court of appeal in question and in addition from the district court where the position is vacant. In respect of applicants for the position of Land Court engineer, a statement shall be requested also from the National Land Survey. Before the appointment of the senior judge of the Åland district court, a statement shall correspondingly be obtained from the Government of Åland. (2) Before submitting a proposal on the appointment of the President or a judge of the Labour Court, the Judicial Appointments Board may request statements on the applicants from the labour market confederations and labour market institutions referred to in Chapter 17, section 13 as well as from the Ministry of Finance and the Bank of Finland. The Board may request also other statements and reports and hear applicants and experts. (3) Before a proposal for an appointment is made, the applicants for the position shall be reserved an opportunity to comment on the statements and reports that have been obtained in the preparation of the appointment.
Section 10 – Issuing of a statement by a court (1) The statement of a court in a matter concerning the appointment of a judge is issued: (1) in a court of appeal, an administrative court, the Market Court and the Insurance Court, in a composition consisting of the chief judge and the department heads or, if the court is not divided into departments, by the chief judge after having heard the permanent judges; (2) in a district court, by the senior judge after having heard the management board or, if there is no management board in the district court, after having heard the permanent district court judges; (3) in the Labour Court, by the president. (2) The composition referred to above in subsection 1, paragraph 1 has a quorum when the chief judge as chairperson and at least one half of the other members or their substitutes are present.
Section 11 – Contents of a statement by a court (1) The statement issued by a court shall contained a reasoned opinion on which of the applicants shall be appointed to the position. (2) The statement of the court shall indicate the reasoned opinion of the court on the merits and qualifications of the applicants and their order of preference with regard to the position to be filled. The Judicial Appointments Board may as necessary issue more detailed instructions on the contents of the statement. (3) The statement of the court that had announced the vacant position of judge shall include a summary of the official merits and other merits to be taken into consideration, drawn up in accordance with the instructions of the Board. However, in respect of applicants for the position of district court judge, the summary is drawn up by the court of appeal.
Section 12 – Declaration of private interests (1) Before appointment of an applicant to a permanent position as judge, the applicant shall submit the declaration of his or her private interests referred to in section 8(a), subsection 1 of the Public Officials Act. The declaration shall be given to the appointing authority or, if the appointed authority is the President of the Republic, to the Ministry of Justice. A person appointed as judge shall, in addition, submit the declaration for the information of the court to which he or she is appointed. (2) Throughout the duration of their appointment, judges shall report without delay any changes in their private interests. Such reports shall be given to the court where
the judge is serving. However, a senior judge at a district court gives the report to the court of appeal, a president of a court of appeal and of the Labour Court to the Supreme Court, and a senior judge of an administrative court, the Market Court and the Insurance Court gives the report to the Supreme Administrative Court. Also otherwise judges shall submit a corresponding declaration to the court or the Ministry of Justice on request. (3) Section 8(a) of the Public Officials Act contains further provisions on private interests. The Act on Private Interests and Outside Work of Judges contains provisions on the registration of information on private interests.
Section 13 – Right of a chief judge to be appointed to a permanent judicial position (1) A chief judge who has not been appointed to another permanent position as judge has the right, on the termination of the term referred to in section 2, subsection 1, to be appointed to a permanent position as a legally trained judge in the court where he or she has served as chief judge. If necessary, he or she has the right to be appointed to the position of judge in another court for which he or she is qualified and which can be considered appropriate for him or her. The appointment shall be made in accordance with the procedure provided for appointment of a judge. However, the position shall not be announced as open for applications. (2) The seniority of a judge referred to above in subsection 1 is determined on the basis of the date on which he or she had been appointed as chief judge.
Chapter 12 – Fixed-term judicial appointment
Section 1 – Appointment of a judge to judicial office for a fixed term (1) If the permanent position of judge or a fixed-term position of chief judge is vacant or a judge is unable to attend to his or her duties or is on annual holiday, a judge may be appointed to fill the position for a fixed term. A court may appoint a judge for a fixed term also if this is necessary due to the number or nature of the cases to be considered or if this is necessary for another special reason. (2) A judge may not be appointed for a fixed term in order to consider an individual case unless there is a compelling need to do so in order to safeguard the trial. (3) What is provided in respect of the qualifications of corresponding permanent judges, their right to remain in office, and their salary applies also to the qualifications of a judge appointed for a fixed term, his or her right to remain in office for the duration of the term and the grounds for his or her salary.
Section 2 – Announcement of a fixed-term judicial position as vacant (1) An announcement of a vacant fixed-term position as judge shall be made if the appointment is to be made for at least six months. (2) An announcement of a vacant fixed-term position of justice of the Supreme Court and of the Supreme Administrative Court shall be made regardless of the length of the appointment.
Section 3 – Appointing certain senior judges for a fixed-term position (1) The President of the Republic appoints a justice of the Supreme Court for a fixed term on the proposal of the Supreme Court, and a justice of the Supreme Administrative Court on the proposal of the Supreme Administrative Court. (2) In the case of the vacancy of the position as chief judge, the Supreme Court appoints the president of a court of appeal and the president of the Labour Court as well as the chief judge of a district court for a fixed term. The chief judge of a district court is appointed on the proposal of the respective court of appeal.
(3) In the case of a vacancy of a position as chief judge, the Supreme Administrative Court appoints the senior judge of an administrative court, the Market Court and the Insurance Court for a fixed term.
Section 4 – Appointing other judges for a fixed-term position (1) Fixed-term appointments for more than one year of judges in a court of appeal, the Labour Court and a district court are made by the Supreme Court on the proposal of the chief judge of the respective court. Appointments in an administrative court, the Market Court and the Insurance Court are made in a corresponding manner by the Supreme Administrative Court. (2) Fixed-term appointments for at most one year are made by the chief judge of the respective court. (3) Before a judge is appointed in the cases referred to in subsection 2, the chief judge shall hear the management board or, if there is no management board, the permanent judges at the court, unless this is unnecessary due to the short term of the appointment or for another reason.
Section 5 – Declaration of private interests of a judge appointed for a fixed term A judge appointed for a fixed term for more than one year shall, before the appointment and throughout the duration of the appointment, give the declaration of his or her private interests referred to in Chapter 11, section 12. The same applies to a justice appointed for a fixed term in the Supreme Court and the Supreme Administrative Court regardless of the duration of the appointment.
Chapter 13 – Leave of absence and substitutes
Section 1 – Leave of absence for a judge and performance of official duties The decision to grant a judge the leave of absence referred to in section 23 of the Public Officials Act is made by the respective court, unless provided otherwise in section 2 of this Chapter.
Section 2 – Leave of absence for a chief judge The chief judge of a court may take the leave of absence referred to in section 23 of the Public Officials Act for at most one month during a year. The Supreme Court shall decide on a longer leave of absence for the president of a court of appeal and of the Labour Court. The Supreme Administrative Court decides correspondingly on leave of absence longer than one month for the chief judge of an administrative court, the Market Court and the Insurance Court. The respective court of appeal decides on leave of absence longer than one month for the senior judge of a district court.
Section 3 – Service as substitute for a chief judge When a chief judge is unable to attend to his or her duties, the department head or other legally trained judge designated in the standing orders shall serve as his or her substitute. If the standing orders do not contain such a provision, the department head who has served in office the longest or, if the court is not divided into departments, the legally trained judge who has served in office the longest shall serve as the substitute for the chief judge.
Section 4 – Service as substitute for a department head When a department head is unable to attend to his or her duties, the judge designated in the standing orders shall serve as his or her substitute. If the standing orders do not contain such a provision, the legally trained judge in the respective
department who has served in office the longest shall serve as substitute for the department head.
Chapter 14 – Service in another court and transfers
Section 1 – Appointment of an impartial judge (1) The Supreme Court may as necessary appoint in place of a disqualified judge in a court of appeal or the Labour Court another judge who fulfils the qualifications. The Supreme Administrative Court may make a corresponding appointment of a judge to an administrative court, the Market Court and the Insurance Court. (2) A court of appeal may as necessary appoint in place of a disqualified judge in a district court a legally trained court from the court of appeal or from another district court in the jurisdiction of said court of appeal.
Section 2 – Service of a judge in another court (1) A judge may be appointed with his or her consent to serve for at most one year at a time as a judge in a court other than the one to which he or she had been appointed, if this is justified due to the nature, extent or number of cases to be considered in the receiving court. (2) The court of appeal makes the appointment referred to in subsection 1 to serve in a district court in its jurisdiction. The Supreme Court makes the appointment to serve in a court of appeal and in the Labour Court, and the Supreme Administrative Court makes the appointment to serve in an administrative court, the Market Court and the Insurance Court. (3) Before the appointment is made, the consent of the court to which the judge is transferred shall be requested.
Section 3 – Obligation of a land court engineer to serve in another land court (1) A land court engineer may be appointed as necessary to consider land rights cases also in a district court considering land rights cases other than the one to which he or she has been appointed, and that is located in the same land court engineer cooperation area. (2) The appointment referred to above in subsection 1 is made by the district court to which the land rights engineer has been appointed. (3) Provisions on land court engineer cooperation areas are issued by a decree of the Ministry of Justice.
Section 4 – Transfer of a judge in connection with a reorganization of the court system (1) The provisions in section 5(a), section 5(b), subsection 2 and section 5(c), subsection 1 of the Public Officials Act, on reorganization of functions in state administration, apply to the transfer of judges in connection with a reorganization of the court system. (2) If the position that is to be transferred on the basis of subsection 1 would, after the reorganization, be located outside of the travel-to-work area of the judge, and the judge does not consent to the transfer, efforts shall be made to transfer the judge to another judicial position within his or her travel-to-work area. If there is no such position, the judge may with his or her consent be transferred to a judicial position or also to another position outside of his or her travel-to-work area. If in the reorganization a judicial position is replaced with a new and non-judicial position, the holder of the judicial position has the priority right to be appointed to a judicial position. (3) Judges may be transferred only to positions for which they are qualified and that can be deemed suitable for them. The procedure provided for the appointment of a judge shall be followed in connection with the transfer of a judicial position.
However, the position shall not be announced as open for applications. The court statement referred to in Chapter 11, section 10 on a judicial appointment shall be given by the Supreme Court or the Supreme Administrative Court, depending on which court is affected by the reorganization. (4) If a judge, without justifiable reason, refuses to accept the position referred to in subsection 2, the judge may be relieved of his or her office. The matter is considered by the Supreme Administrative Court on the application of the Ministry of Justice. The matter shall be dealt with as an urgent matter of administration of justice.
Chapter 15 – Written admonition and suspension from office
Section 1 – Written admonition A written admonition referred to in section 24 of the Public Officials Act may be given to a judge by the chief judge of the court in which the judge is serving. However, a written admonition to the senior judge of a district court is given by the president of the court of appeal, to the president of a court of appeal and to the president of the Labour Court by the President of the Supreme Court, and to the chief judge of an administrative court, the Market Court and the Insurance Court by the President of the Supreme Administrative Court.
Section 2 – Suspension from office (1) A decision to suspend a judge from office on the grounds referred to in section 40, subsection 2, paragraphs 1-3 of the Public Officials Act is made by the court in which the judge is serving. However, the decision to suspend the senior judge of a district court from office is made by the court of appeal, the decision to suspend the president of a court of appeal or of the Labour Court is made by the Supreme Court, and the decision to suspend the chief judge of an administrative court, the Market Court or the Insurance Court is made by the Supreme Administrative Court. (2) Further provisions on suspension from office are contained in the Public Officials Act.
Chapter 16 – Termination of a judicial appointment
Section 1 – Age of retirement and relieving a judge of office (1) Section 35 of the Public Officials Act contains provisions applicable to judges, on the general age of retirement of public officials and on the termination of public service. (2) The resignation of a judge is accepted by the court in which the judge is serving.
Section 2 – Relieving a judge of his or her office on the basis of work disability (1) Judges are required to resign from a judicial position if they have lost their ability to work due to illness, infirmity or injury. (2) If a judge who is no longer able to work does not himself or herself resign from office, the court decides on relieving him or her of his or her office. The matter shall be considered by the competent court as an urgent matter of administration of justice. The decision on removal from office is made by: (1) the court of appeal that is competent to deal with an offence in office, if the matter concerns a judge in a district court or the Labour Court; (2) the Supreme Administrative Court, if the matter concerns a justice in the Supreme Administrative Court, or a judge in an administrative court, the Market Court or the Insurance Court; (3) the Supreme Court, if the matter concerns a justice in the Supreme Court or a court of appeal.
(3) The court that is competent to decide on relieving a judge of his or her office accepts the letter of resignation of a judge.
Section 3 – Competence of judges after they are no longer in office (1) A judge continues to be competent in a matter of administration of justice even after he or she is no longer in judicial office or serving as a fixed-term judge in the court in question, if he or she has decided the case or participated in deciding it as part of a panel of judges while in office or if a proposal for a decision in the case had been made while he or she was in office. (2) What is provided in subsection 1 does not apply to a judge who has been relieved of his or her office on the basis of section 2.
PART IV. EXPERT MEMBERS AND OTHER PERSONNEL
Chapter 17 – Position as an expert member
Section 1 – Position as an expert member (1) In the exercise of judicial power, an expert member is independent in the same manner as a judge. (2) The provisions in Chapter 9, sections 1 and 2 on the obligations and responsibility of a judge apply also to an expert member. (3) The provisions in Chapter 16, section 3 on the competence of a judge apply also to an expert member after his or her term has ended.
Section 2 – Right of expert members to retain their position The provisions on the right of the holder of a judicial office to remain in office applies, with the exceptions provided in sections 18-21, to the right of an expert member to retain his or her position for the duration of the original appointment.
Section 3 – Appointment of expert members The Government appoints the expert members to an administrative court, the Market Court and the Insurance Court. The President of the Republic appoints the expert members to the Supreme Administrative Court and to the Labour Court.
Section 4 – Number of expert members and their alternates (1) A sufficient number of expert members shall be appointed. Chapter 6, section 2 contains provisions on the number of expert members in the Labour Court. (2) A sufficient number of alternates may be appointed for expert members. The provisions on expert members apply also to their alternates.
Section 5 – Terms for expert members (1) Expert members are appointed for a term of five years at a time. If the position as expert member becomes vacant during the term, a new expert member may be appointed to fill the vacancy. (2) However, members may be appointed only up to the age of retirement provided for judges.
Section 6 – Announcement of vacancies (1) The court in question announces that vacant positions as expert members are open for application. (2) What is provided in subsection 1 does not apply to the expert members in the Labour Court and the Insurance Court who are appointed on the basis of the proposals referred to in sections 13 and 15. (3) The court may request statements or other reports regarding the applicants.
Section 7 – Proposal for appointment of an expert member (1) The courts shall submit to the Ministry of Justice, for presentation to the Government or the President of the Republic, a reasoned proposal regarding which of the applicants shall be appointed to the positions. (2) A proposal on the appointment of members to the Labour Court who are knowledgeable in employment contracts in the private and the public sectors shall be made on the basis of the proposals referred to in section 13. A proposal on the appointment to the Insurance Court of members who are knowledgeable in labour conditions or the operation of businesses as well as members who are knowledgeable in military injury cases shall be made on the basis of the proposals referred to in section 15. In addition, the Insurance Court shall hear the Ministry of Social Welfare and Health before submitting a proposal to the Ministry of Justice on the appointment of medical members to the Insurance Court.
Section 8 – Qualifications of expert members of administrative courts Expert members in administrative courts: (1) in cases referred to in section 7, subsection 1, paragraphs 1 and 1(a) of the Administrative Court Act, shall be persons who have a Master’s degree that is appropriate for the position and who are knowledgeable in child welfare; (2) in cases referred to in section 7, subsection 1, paragraph 2 of the Administrative Court Act, shall be persons who have a Master’s degree that is appropriate for the position and are knowledgeable in special care for the mentally disabled; (3) in cases referred to in section 7, subsection 1, paragraph 3 of the Administrative Court Act, shall be licenced physicians who are persons who knowledgeable in psychiatry; (4) in cases referred to in section 7, subsection 1, paragraph 4 of the Administrative Court Act, shall be persons who have a Master’s degree that is appropriate for the position and are knowledgeable in welfare for abusers of intoxicants; (5) in cases referred to in section 7, subsection 1, paragraph 5 of the Administrative Court Act, shall be specialist physicians knowledgeable in infectious diseases.
Section 9 – Qualifications of expert members of the Supreme Administrative Court (1) The qualification for the environmental expert justice at the Supreme Administrative Court is an appropriate Master’s degree in technology or in the natural sciences. In addition, he or she shall be familiar with the duties falling within the scope of the applicable legislation. (2) The qualification for a senior engineer justice is an appropriate Master’s degree in technology. In addition, he or she shall be knowledgeable in patent matters.
Section 10 – Qualifications of expert members of the Market Court (1) The qualifications for an expert member at the Market Court who participates in the consideration of competition and oversight cases as well as procurement cases is an appropriate Master´s degree and that he or she is knowledgeable in competition law, procurement, energy markets, economics, marketing, the securities market, business life or economic questions. (2) The qualifications for an expert member at the Market Court who participates in industrial and copyright law cases is an appropriate Master’s degree and that he or she is knowledgeable in issues connected with the area of technology in question or in patent questions or in marketing, economics, business life, economic questions or art.
(3) The qualifications for an expert member at the Market Court who participates in the consideration of market law cases is an appropriate Master’s degree and that he or she is knowledgeable in consumer protection, marketing, business life or economic questions.
Section 11 – Competence of expert members of the Market Court in matters being considered in the same proceedings When the Market Court is considering, in the same proceedings, matters falling into different groups, an expert member who is qualified to participate in the consideration of a case involving one of the matters to be considered in said proceedings, is qualified to participate in the consideration also of the other matters to be considered in the same proceedings.
Section 12 – Qualifications in respect of the expert members of the Labour Court (1) The qualifications for an expert member of the Labour Court who does not represent the interests of either employers or employees are a Master’s degree in law other than a Master’s degree in international and comparative law, and that he or she is knowledgeable in working conditions. (2) The other expert members of the Labour Court shall be knowledgeable in employment contracts in the private or the public sector.
Section 13 - Proposal for the appointment on the Labour Court of expert members on employment contracts in the private and public sectors (1) The expert members of the Labour Court knowledgeable in employment contracts in the private and the public sector are appointed on the basis of proposals of entities representing the interests of employers and employees: (1) of the members knowledgeable in employment contracts in the private sector: (a) four on the proposal of the most representative central organizations of employers; and (b) four on the proposal of the most representative central organizations of employees and functionaries; and (2) of the members knowledgeable in employment contracts in the public sector: (a) two on the proposal of the Ministry of Finance, the municipal labour market institution, the labour market institution of the Evangelical Lutheran Church, and the Bank of Finland; and (b) two on the proposal of the most representative central labour market organizations of State and Bank of Finland officials and municipal and ecclesiastic officials. (2) The proposed expert members shall include candidates who are knowledgeable in labour contracts in industry, agriculture and the services industry. (3) To be considered, the proposals of the entities referred to in subsection 1 shall contain at least twice the number of candidates as the number of members to be appointed. An account that the candidates have agreed to being appointed as expert members shall be attached to the proposals. (4) Before making its proposal, the Labour Court shall request that the entities referred to in subsection 1 submit proposals for the appointment of expert members. The experts shall be appointed even if the proposal is not submitted within the period established by the Labour Court or the proposal has been submitted in an incomplete manner, if notwithstanding a request no proposal has been made or it has not been supplemented. The Labour Court may request a new proposal if the candidates do not fulfil the general qualifications for office.
(5) The provisions on criminal liability as a public official apply to persons in the service of the organizations referred to in subsection 1 who prepare the submission of candidates referred to in this section.
Section 14 – Qualifications in respect of the expert members of the Insurance Court (1) The medical member of the Insurance Court shall be a licenced physician. (2) Other expert members of the Insurance Court shall include persons knowledgeable in labour conditions or the operation of businesses as well as persons knowledgeable in military injury cases.
Section 15 – Proposal for the appointment on the Insurance Court of expert members in labour conditions or the operation of businesses and in military injury cases (1) The expert members of the Insurance Court knowledgeable in labour conditions or in the operation of business as well as expert members knowledgeable in military injury cases are appointed as follows: (1) the members knowledgeable in working life, labour markets or the operation of businesses are appointed on the basis of proposals of: (a) representative central organizations of employers and employees; (b) the main collective bargaining organizations representing the municipal labour market and municipal functionaries and employees; (c) the State labour market institution and the most representative central labour market organizations of State officials and employees; (d) the most representative organizations of entrepreneurs; (e) the most representative organizations of agricultural entrepreneurs; and (f) the Ministry of Defence and the most representative labour market organizations; and (2) the members knowledgeable in military injury cases and in the circumstances of those receiving compensation are appointed on the proposal of the most representative central organizations representing persons receiving compensation, and the military members are appointed on the proposal of the Ministry of Defence. (2) To be considered, the proposals of the entities referred to in subsection 1 shall contain at least twice the number of candidates as the number of members to be appointed. An account that the candidates have agreed to being appointed as expert members shall be attached to the proposals. (3) Before making its proposal, the Insurance Court shall request that the entities referred to in subsection 1 submit proposals for the appointment of expert members. The experts shall be appointed even if the proposal is not submitted within the period established by the Insurance Court or the proposal has been submitted in an incomplete manner, if notwithstanding a request no proposal has been made or it has not been supplemented. The Insurance Court may request a new proposal if the candidates do not fulfil the general qualifications for office. (4) The provisions on criminal liability as a public official apply to persons in the service of the organizations referred to in subsection 1 above who prepares the submission of candidates referred to in this section.
Section 16 – Qualifications in respect of the linguistic abilities of expert members (1) To be appointed as an expert member of an administrative court, the candidate shall have a good ability to speak and write in the language of the majority of the population in the jurisdiction of the administrative court in question and: (1) in a monolingual administrative court, a satisfactory ability to understand and speak the other national language; or
(2) in a bilingual administrative court, a satisfactory ability to speak and write in the other national language. (2) Provisions on the language proficiency required of expert members and deputy members at the Åland administrative court shall be provided by a government decree. (3) To be appointed as an expert member of the Supreme Administrative Court and of the Market Court, and as an expert member of the Labour Court who does not represent the interests of either employers or employees, as well as the medical member of the Insurance Court, the candidate shall have a good ability to speak and write in the Finnish language and a satisfactory ability to speak and write in the Swedish language. (4) The expert members knowledgeable in employment contracts in the private and the public sector, to be appointed to the Labour Court, and the expert members knowledgeable in labour conditions or the operation of businesses as well as in military injury cases, to be appointed to the Insurance Court, shall include a sufficient number of persons fluent in the Finnish and the Swedish languages.
Section 17 – Reporting of private interests A candidate expert member shall, before the appointment and throughout the duration of the appointment, give to the court the declaration of his or her private interests referred to in Chapter 11, section 12.
Section 18 – Position of expert members in a reorganization of the court system If, in a reorganization of the court system, the duties of an expert member are transferred to another court, the expert member has the right to continue in his or her duties in said other court.
Section 19 – Written admonition and suspension from office of expert members An expert member may be given a written admonition and may be suspended from his or her duties as an expert member through application as appropriate of what is provided in Chapter 15 on written admonitions and suspension from office for a judge.
Section 20 – Investigation of the state of health of expert members and relieving an expert member of office on the basis of work disability (1) The health of an expert member may be examined as necessary through application of what is provided in section 19 of the Public Officials Act. (2) What is provided in Chapter 16, section 2 of the present Act on relieving a judge of his or her office on the basis of work disability applies also to an expert member.
Section 21 – Relieving expert members of their duties If a qualification for an expert member is that he or she is a licenced physician or a specialist physician, and on the basis of the Act on Health Care Professionals (559/1994) he or she no longer has the right to act as such a licenced physician or said right has been restricted, the court in question shall relieve him or her of his or her duties or order that the expert may not attend to his or her duties for a specified period. The expert member shall be reserved an opportunity to be heard before being relieved of his or her duties.
Section 22 – Fees for expert members A reasonable fee and compensation shall be paid to expert members from State funds. The grounds and amount of these fees and this compensation shall be confirmed by the Ministry of Justice.
Chapter 18 – Assessors
Section 1 – Positions as assessor (1) A court of appeal, an administrative court, the Market Court, the Labour Court and the Insurance Court may, for training purposes, have fixed-term positions of assessors who are appointed for three-year terms. The term may, special reasons, be extended by a maximum of two years. (2) A person who has held a position as assessor for two years may, for the remainder of his or her term, serve also in another position as a judge or as a referendary at the Supreme Court or the Supreme Administrative Court. (3) The provisions of Chapter 12 on the appointment of a judge for a fixed term apply to the appointment of an assessor.
Section 2 – Qualifications for assessors and grounds for appointment To be appointed as assessor, the person shall fulfil the qualifications provided in Chapter 10, section 1, and have at least three years’ experience in the duties of a judge, court referendary or draftsperson, prosecutor, advocate or legal counsel or in other corresponding legal duties that can be deemed to prepare the person for the duties of a judge. A further qualification is that the person has successfully passed an examination that demonstrates knowledge of the key legislation and general principles concerning the duties of a judge. The provisions of Chapter 10, section 9 apply to the proficiency of an assessor in the Finnish and Swedish languages.
Section 3 – Competence of an assessor (1) When deciding cases in court, a panel of judges may include only one assessor. (2) An assessor may not be on a panel of judges deciding a case that concerns an offence in office committed by a judge. (3) An assessor may serve as chairperson in court.
Section 4 – Training programme for assessors (1) The purpose of training for assessors is to increase their legal knowledge and judicial competence, and to provide them with a good ability to make independent judicial decisions also in extensive and complicated cases. (2) In the course of their term of office, assessors shall participate at their training site in the training programme developed by the Judicial Training Board in accordance with personal training plans prepared for them.
Section 5 - Interruption The chief judge may, for a justified reason, allow an assessor to interrupt his or her training programme. The interrupted programme may be completed once the interruption has ended.
Section 6 – End of a training programme (1) An assessor, having served in his or her duties for the three-year minimum period referred to in section 1, subsection 1, shall submit a final paper or pass a final examination demonstrating the skills and knowledge required in judicial duties. The Judicial Training Board shall organize the examination. (2) An assessor who has successfully completed the training programme, and whose final paper has been accepted or who has passed the final examination, may be granted the right to use the title “judicially trained”. The right is granted by the Judicial Training Board on application. (3) Chapter 21 contains provisions on the Judicial Training Board.
Chapter 19 – Other personnel
Section 1 – Referendaries and draftpersons Courts may have referendaries and draftpersons as follows: (1) courts of appeal may have court of appeal referendaries; (2) administrative courts may have administrative court referendaries; (3) the Market Court may have Market Court draftpersons; (4) the Labour Court may have Labour Court referendaries; (5) the Insurance Court may have Insurance Court referendaries. Administrative courts may in addition have notaries as referendaries. The standing orders may provide that also an official other than one referred to in subsections 1 and 2 and who fulfils the qualifications may be appointed to serve as referendary. A referendary may serve as a draftsperson in a case where in accordance with Chapter 9, section 3 the judge serves as the referendary.
Section 2 – Appointment of referendaries and draftpersons Referendaries and draftpersons are appointed by the respective court.
Section 3 – Qualifications of referendaries and draftpersons (1) A qualification for the position referred to in section 1, subsection 1 is a Master’s degree in law other than a Master’s degree in international and comparative law. A court of appeal referendary shall in addition have experience in the duties of a judge. An Insurance Court referendary shall in addition be knowledgeable in matters related to employment contracts. (2) A qualification for the position of notary referred to in section 1, subsection 2 is an appropriate academic degree. (3) The provisions in Chapter 10, section 9 on the proficiency in languages of judges applies also to the linguistic qualifications of referendaries and draftspersons.
Section 4 - Court notaries (1) District courts, courts of appeal and administrative courts have court notaries who are performing their judicial apprenticeship, and who participate in the consideration of and decisions in the administration of justice, in accordance with the Judicial Apprenticeship Act (674/2016). (2) Section 3 of the Judicial Apprenticeship Act contains provisions on the qualifications for and appointment of court notaries.
Section 5 – The chief secretary and other personnel (1) A court may have the position of chief secretary or administrative director or another corresponding position, the duties of which are the management of the administration of the court. A court may have also other personnel under a public or private law contract. (2) A qualification for the position of chief secretary is a suitable Master’s degree. The standing orders of a court may contain provisions on the qualifications for other positions, if this is justified in view of the performance of the duties involved in said position. (3) The court in question appoints the chief director or administrative director as well as the other officials and hires personnel under a private law contract.
Section 6 – Competence of office personnel (1) The senior judge of a district court may appoint in writing a member of the office personnel at the district court who has given an affirmation corresponding to the judge’s affirmation, who has received sufficient training and who has sufficient skills
to attend to the duties: (1) in cases referred to in Chapter 5, section 3 of the Code of Judicial Procedure: (a) to give judgments by default; (b) to give, on the basis of Chapter 21, section 8(c) of the Code of Judicial Procedure, decisions and judgments on court costs, if the respondent has conceded the claim; (c) to decide on the staying of an action if the plaintiff has withdrawn the action and the respondent does not call for a decision in the case; (2) to decide on applications for divorce on the basis of section 25, subsection 1 of the Marriage Act (234/1929) if both spouses are domiciled in Finland. (2) If the case to be decided by office personnel, as referred to in subsection 1, proves to be extensive, subject to interpretation or otherwise difficult to decide, the case shall be transferred for a decision of a notary or a legally trained judge at the district court. (3) The chief judge of a district court may appoint in writing a member of the office personnel at the district court who has sufficient skills, to issue summons and certificates, to effect service of documents and to attend to other duties connected to the preparation, consideration or enforcement of administration of justice matters.
Section 7 – Leave of absence and performance of official duties The respective court decides on leave of absence for the public officials referred to in the present Chapter.
Section 8 – Outside work of referendaries and draftpersons What is provided in Chapter 9, sections 5–7 on outside work for a judge applies also to outside work by a court referendary and draftperson.
Section 9 – Training of referendaries and draftpersons What is provided in Chapter 9, section 4 on the training of judges applies also to court referendaries and draftpersons.
PART V. MISCELLANEOUS PROVISIONS
Chapter 20 – Judicial Appointments Board
Section 1 – Duties, appointment and composition of the Judicial Appointments Board (1) The function of the Judicial Appointments Board is to prepare judicial appointments. (2) The Judicial Appointments Board is appointed by the Government for a term of five years at a time. (3) The chairperson of the Judicial Appointments Board is the member appointed by the Supreme Court and the vice chairperson is the member appointed by the Supreme Administrative Court. The other members are a president of a court of appeal, a senior judge of an administrative court, a senior judge of a district court, another permanent court of appeal justice, a district court judge, two administrative court judges or one administrative court judge and one judge of a special court, one advocate, one prosecutor and one member representing legal research and education. Each member shall have a personal alternate.
Section 2 – Nomination of the members of the Judicial Appointments Board The Judicial Appointments Board is appointed after: (1) the Supreme Court has nominated from among its justices one member and one alternate member;
(2) the Supreme Administrative Court has nominated from among its justices one member and one alternate member; (3) the presidents of the courts of appeal have nominated from among themselves one member and one alternate member; (4) the senior judges of the administrative courts have nominated from among themselves one member and one alternate member; (5) the Supreme Court has nominated one member and one alternate member from among senior judges of district courts, one member and one alternate member from among other permanent court of appeal justices and one member and one alternate member from among district court judges on the basis of applications; (6) the Supreme Administrative Court has nominated the members and alternate members from among administrative court judges or special court judges on the basis of applications; (7) the Finnish Bar Association has nominated from among its members one member and one alternate member representing the body of advocates; (8) the Prosecutor General has nominated one member and one alternate member representing prosecutors; (9) the Ministry of Justice has nominated one member and one alternate member representing legal research and education.
Section 3 – Nomination procedure (1) In nominating the members and alternate members referred to in section 2, paragraphs 5–9, twice as many candidates shall be nominated as there are positions available. Before nominating the person referred to in section 2, paragraph 9, the Ministry of Justice shall hear entities representing legal research and education. (2) The Supreme Court and the Supreme Administrative Court shall announce the vacancy of the positions referred to in section 2, paragraphs 5 and 6, and shall inform the Ministry of Justice of the members and alternate members that they have nominated. (3) The Ministry of Justice shall request that the Finnish Bar Association and the Prosecutor General nominate the persons referred to in section 2, paragraphs 7 and 8.
Section 4 – Resignation of a Board member (1) The Government accepts the resignation of a member and alternate member of the Board. (2) When a member resigns, his or her replacement for the remainder of the term shall be nominated in accordance with the procedure provided above.
Section 5 - Quorum The Judicial Appointments Board has a quorum when the chairperson or vice chairperson and at least eight other members or alternate members are present.
Section 6 – Personnel of the Judicial Appointments Board (1) The Judicial Appointments Board has a secretary. The Board may also have parttime referendaries and other personnel. The duty of the secretary and part-time referendaries is to prepare and present proposals for appointment and statements for the Board. In addition, the secretary attends to the organization of the other work of the Board. (2) The secretary and the part-time referendaries shall have a Master’s degree in law other than a Master’s degree in international and comparative law and a good knowledge of the work of the courts.
(3) The Judicial Appointments Board appoints the secretary and the part-time referendaries for a fixed period. The secretary hires other personnel.
Section 7 – More detailed provisions More detailed provisions on the office and personnel of the Judicial Appointments Board, on the organization of work and on the consideration of matters at the Board may be provided in the standing orders approved by the Board.
Chapter 21 – Judicial Training Board
Section 1 – Function of the Judicial Training Board The function of the Judicial Training Board is to: (1) attend to the planning of the training to be arranged for court members, referendaries, draftpersons, court notaries and other personnel in cooperation with the Ministry of Justice and the courts; (2) attend to the planning and organization of the examinations and the final papers referred to in Chapter 18, section 2 and section 6, subsection 1; (3) attend to the organization of the application procedure for the position of assessor and for the preliminary selection of assessors; (4) attend to the arrangement of a centralized application process for positions as judicial apprentice in accordance with the Judicial Apprenticeship Act and to the section and appointment of court notaries; (5) issue guidance to courts of appeal, administrative courts, the Market Court, the Labour Court and the Insurance Court on the contents of the personal training plans for assessors referred to in Chapter 18, section 4, subsection 2; (6) issue guidance to district courts, courts of appeal and administrative courts on the contents of the apprenticeship plans referred to in section 12 of the Judicial Apprenticeship Act; (7) issue a statement on request to the Ministry of Justice on persons to be selected for management training or for other training in the court system; (8) grant the right referred to in Chapter 18, section 6, subsection 2 to use the title “judicially trained”; (9) grant the title of “Master of Laws (trained on the Bench)” referred to in section 18 of the Judicial Apprenticeship Act.
Section 2 – Appointment and composition of the Judicial Training Board (1) The Judicial Training Board is appointed by the Government for a term of five years. (2) The Judicial Training Board has a chairperson, a vice chairperson and eight other members. The chairperson, the vice chairperson and four other members shall be permanent judges. The other members shall be a prosecutor, an advocate, a member representing legal research and education, and one member representing the Ministry of Justice. Each member has a personal alternate. (3) The judicial members of the Board shall represent different courts in an equitable manner, and at least one of the members shall be a chief judge.
Section 3 – Appointment of the members of the Judicial Training Board (1) The Judicial Training Board is appointed after: (1) the Judicial Appointments Board has nominated the chairperson, the vice chairperson and the other judicial members as well as their alternates on the basis of applications; (2) the Prosecutor General has nominated the member representing prosecutors and his or her alternate; (3) the Finnish Bar Association has nominated from among its members the
member representing the body of advocates and his or her alternate; (4) the Ministry of Justice has nominated the member representing legal research and education and his or her alternate; (5) the Ministry of Justice has nominated its own member and his or her alternate. (2) What is provided in Chapter 20, section 1, subsections 1 and 3 regarding the appointment of the members of the Judicial Appointments Board and their alternates applies also to the appointment of the Judicial Training Board.
Section 4 – Resignation of a member of the Board (1) The Government accepts the resignation of a member and alternate member of the Board. (2) When a member resigns, his or her replacement for the remainder of the term shall be nominated in accordance with the procedure provided above.
Section 5 - Quorum
The Judicial Training Board has a quorum when the chairperson or vice chairperson and at least five other members or deputies are present. In addition to the chairperson or vice chairperson, at least three other judges shall be present.
Section 6 – Personnel of the Judicial Training Board (1) The Judicial Training Board shall have a secretary who prepares and presents matters to be considered by the Board and attends to the organization of other activities of the Board. The secretary shall have an appropriate Master's degree and a good knowledge of the work of courts or of adult education. (2) The Judicial Training Board appoints its secretary. (3) The Board may also have other personnel who are hired by the secretary.
Section 7 – More detailed provisions The standing orders approved by the Judicial Training Board may contain more detailed provisions on the work and personnel of the Board, on the organization of its work and on the consideration of matters by the Board.
Chapter 22 – Cases involving offences in office
Section 1 – Offences in office (1) Courts consider charges for offences in office brought against members of courts and officials at courts as follows: (1) the Supreme Court, if the case concerns a court of appeal justice; (2) a court of appeal, if the case concerns: (a) a member, notary, chief secretary or member of the office personnel of a district court belonging to its jurisdiction, if the case concerns an offence in office committed in a function referred to in Chapter 19, section 6, subsection 1; (b) a member, chief secretary, referendary, notary or court notary of an administrative court belonging to its jurisdiction; (3) the Helsinki court of appeal, if the case concerns: (a) a member, the chief secretary or a draftsperson at the Market Court; (b) a member, the chief secretary or a referendary at the Insurance Court; (c) a member, the chief secretary or a referendary at the Labour Court; (d) a chief secretary, a referendary or a court notary of a court of appeal other than the Helsinki court of appeal; (4) the Turku court of appeal, if the case concerns an official at the Helsinki
court of appeal referred to in paragraph 3, subparagraph d. (2) What is provided in this section regarding a chief secretary shall apply also to an administrative director referred to in Chapter 19, section 5, subsection 1 and to a person appointed to a corresponding position. (3) What is provided in this section regarding a person serving as a referendary in the same court applies also to a person serving as a referendary on the basis of Chapter 19, section 1, subsection 3.
Chapter 23 – Appeal
Section 1 – Appeal against a decision on outside work permission (1) A court decision on the outside work permission referred to above in Chapter 9, section 5 is subject to ordinary appeal to the Supreme Administrative Court. Nonetheless, a decision of the Supreme Court and of the Supreme Administrative Court is subject to appeal back to the same court, where the case shall be considered in plenary. (2) The decision shall be valid notwithstanding an appeal, unless the appellate instance decides otherwise.
Section 2 – Appeal against a decision on a written admonition (1) A decision to issue a written admonition referred to above in Chapter 15, section 1 is subject to ordinary appeal. The case shall be dealt with urgently at the appellate instance. (2) An appeal against a decision on a written admonition shall be submitted as follows: (1) a decision by a senior judge, to the court of appeal; (2) a decision by the president of a courts of appeal and of the Labour Court, to the Supreme Court; (3) a decision by the senior judge of an administrative court, the Market Court and the Insurance Court, to the Supreme Administrative Court; (4) a decision by the President of the Supreme Court and of the Supreme Administrative Court back to the same Court, where it shall be considered in plenary. (3) The appeal shall, within 30 days of service of the decision, be submitted to the court at which the judge serves. The court shall submit without delay the letter of appeal with its annexes, a copy of the decision that is the subject of the appeal and a statement of the chief judge on the basis of the appeal. (4) The decision shall be followed notwithstanding an appeal, unless the appellate instance decides otherwise.
Section 3 – Appeal against a decision on suspension from office (1) A decision on suspension from office referred to above in Chapter 15, section 2 is subject to ordinary appeal. The matter shall be considered at the appellate court as an urgent matter of administration of justice. (2) Appeal is sought: (1) against a decision by a district court to the court of appeal; (2) against a decision by a court of appeal and the Labour Court to the Supreme Court; (3) against a decision by an administrative court, the Market Court and the Insurance Court to the Supreme Administrative Court; (4) against a decision by the Supreme Court and of the Supreme Administrative Court back to the same court, where the case shall be considered in plenary. (3) An appeal shall be submitted within 30 days of service of the decision, to the court at which the judge serves. The court shall, without delay, submit to the
appellate court the letter of appeal with its annexes, a copy of the decision that is under appeal, and its statement on the basis of the appeal. (4) The decision shall be followed notwithstanding an appeal, unless the appellate court decides otherwise.
Section 4 – Appeal against a decision on relieving of office on the basis of work disability (1) A decision of the court of appeal on relieving of office on the basis of work disability referred to above in Chapter 16, section 2, subsection 2 is subject to ordinary appeal to the Supreme Court. The appellate court shall consider the case as a matter of urgency. (2) The decision of the court of appeal shall be followed notwithstanding an appeal, unless the appellate court decides otherwise.
Section 5 – Appeal against a decision relieving an expert member of his or her duties (1) A decision of an administrative court or the Insurance Court relieving an expert member of his or her duties, as referred to above in Chapter 17, section 21, is subject to appeal to the Supreme Administrative Court. The appellate court shall consider the case as a matter of urgency. (2) The decision shall be followed notwithstanding an appeal, unless the appellate court decides otherwise.
Section 6 – Appeal against a decision of the Judicial Training Board (1) Grading of the examinations referred to in Chapter 18, section 2 and section 6, subsection 1 are subject to a request for rectification submitted within 14 days of service of the decision, as provided in the Administrative Procedure Act (434/2003). A decision on a request for rectification is not subject to ordinary appeal. (2) Other decisions of the Judicial Training Board are subject to ordinary appeal to an administrative court as provided in the Administrative Judicial Procedure Act. The decision of the administrative court is not subject to ordinary appeal.
Chapter 24 – Entry into force and transitional provisions
Section 1 – Entry into force This Act enters into force on 1 January 2017.
Section 2 – Acts to be repealed This Act repeals the following Acts: (1) the District Court Act (581/1993); (2) the Court of Appeal Act (561/1994); (3) the Act on the Expert Members of the Supreme Administrative Court (1266/2006); (4) the Market Court Act (99/2013); (5) the Insurance Court Act (132/2003); (6) the Judicial Appointments Act (205/2000); (7) the Act on the Holding of Lower Court Sessions Other Than at the Regular Location of Sessions (141/1932).
Section 3 – Retention of certain decrees in force The following decrees remain in force: (1) the Government Decree on the Jurisdictions of District Courts (1053/2014); (2) the Government Decree on the Jurisdictions of Courts of Appeal (337/2013); (3) the Decree of the Ministry of Justice on the Location of Registries and Places Where Court Sessions Are Held (454/2009).
Section 4 – Transitional provisions in respect of chief judges (1) The provisions that were in force at the time this Act enters into force shall apply to the filling of a position as chief judge that had been opened for applications before this Act entered into force. (2) A permanent chief judge who had been appointed before this Act enters into force shall be deemed to have resigned from his or her position at the time that he or she had been appointed as chief judge of another court for the fixed term referred to in Chapter 11, section 2, subsection 1. Such a chief judge does not have the right, at the end of the term, to return to the position of permanent chief judge. Chapter 11, section 13 applies to his or her right, at the end of the term, to be appointed to a permanent position as a judge. (3) A permanent chief judge appointed before this Act enters into force may, on his or her application, be transferred to another judicial position that is vacant in the same court, if he or she has served without interruption for at least seven years and has reached the age of 63 years. The chief judge shall indicate his or her intention to transfer to this other judicial position, before the position is announced as vacant. The appointing authority shall decide on the transfer. In deciding matters of administration of justice, the chief judge transferring to the position as judge is second in seniority after the chief judge.
Section 5 – Transitional provisions in respect of other judges (1) On the entry of this Act into force, the title of “justice of the Supreme Administrative Court” becomes the title “justice”.4 (2) Also persons who, on the entry of this Act into force, have been appointed as senior judges at a court of appeal, are court of appeal justices, and persons who, on the entry of this Act into force, have been appointed as senior judges at the Insurance Court, are Insurance Court judges. The provisions concerning court of appeal justices or Insurance Court judges apply also to them. (3) Persons who, at the time this Act enters into force, have been appointed as senior judge of a court of appeal or senior judge of the Insurance Court have the right, on the entry of this Act into force, to serve in a position that requires leadership skills. In serving in such a position they are members of the management board of the court and of the composition referred to in Chapter 11, section 10, subsection 1.
Section 6 – Transitional provisions in respect of other personnel (1) On the entry of this Act into force, the titles of “senior secretary of a court of appeal” and “court of appeal assessor” are amended to become “court of appeal referendary”, “administrative court secretary” to become “administrative court referendary”, “Market Court secretary” to become “Market Court draftsperson”, “Labour Court secretary” to become “Labour Court referendary”, and “Insurance 4 Before the Act entered into force, a simple distinction existed in Finnish between the titles of “justice of the Supreme Court” (“oikeusneuvos”) and “justice of the Supreme Administrative Court” (“hallintoneuvos”). With the entry of this Act into force, the first term was extended to refer also to justices of the Supreme Administrative Court. In English, this linguistic nuance could be indicated by using the title “high court justice”, which would distinguish the term from the title “court of appeal justice”. However, in the present translation justices of the Supreme Court and the Supreme Administrative Court are collectively referred to as “justices”, and those serving in courts of appeal are referred to with the longer title “court of appeal justices”. Court assessor” and “Insurance Court secretary” to become “Insurance Court referendary”. (2) If a referendary referred to in section 9 of the repealed Court of Appeal Act has been appointed in a case to a court of appeal panel before this Act enters into force, the panel is competent to decide after this Act enters into force. If, when this Act
enters into force, a referendary of the Insurance Court is a judicial member of a panel in the Insurance Court considering a case, he or she may be a part of the panel when this Act enters into force. (3) Sections 3(a), 3(b) and 4(a), section 14, subsection 3, section 17 and section 20, subsection 2 of the repealed District Court Act apply to a senior district court secretary who had been appointed before this Act enters into force.
Section 7 – References to earlier law If a reference exists elsewhere in law to a provision that was in force at the time this Act enters into force, the corresponding provision in this Act shall apply instead.
25.8.2016/673
Tuomioistuinlaki
Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
I OSA
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 luku
Yleiset säännökset tuomioistuimista ja tuomareista
Lain soveltamisala
Tässä laissa säädetään tuomioistuimista sekä tuomareista, muista tuomioistuinten jäsenistä ja muusta henkilöstöstä. Laissa säädetään myös tuomarinvalintalautakunnasta ja tuomarinkoulutuslautakunnasta sekä niiden tehtävistä ja henkilöstöstä.
Lakia sovelletaan korkeimpaan oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen sekä niiden jäseniin, jollei korkeimmasta oikeudesta annetussa laissa (665/2005) tai korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetussa laissa (1265/2006) toisin säädetä.
Valtakunnanoikeudesta säädetään erikseen.
2 §
Tuomioistuimet
Yleisiä tuomioistuimia ovat käräjäoikeudet, hovioikeudet ja ylimpänä oikeusasteena korkein oikeus.
Yleisiä hallintotuomioistuimia ovat hallinto-oikeudet ja ylimpänä oikeusasteena korkein hallinto- oikeus.
Erityistuomioistuimia ovat markkinaoikeus, työtuomioistuin ja vakuutusoikeus.
3 §
Tuomiovallan käyttö ja tuomioistuinten riippumattomuus
Tuomioistuimet käyttävät niille perustuslain mukaan kuuluvaa tuomiovaltaa.
Tuomioistuimet ovat tuomiovaltaa käyttäessään riippumattomia.
4 §
Tuomioistuimen toiminnan järjestäminen
Tuomioistuimet vastaavat itse toimintansa järjestämisestä noudattaen, mitä tässä tai muussa laissa säädetään.
Tarkemmat määräykset tuomioistuimen toiminnasta, lainkäyttö- ja hallintoasioiden käsittelystä ja muusta työskentelyn järjestämisestä annetaan työjärjestyksessä, jonka tuomioistuin hyväksyy.
5 §
Tuomarit
Tuomareita ovat:
1) korkeimmassa oikeudessa presidentti ja muina tuomareina oikeusneuvokset;
2) korkeimmassa hallinto-oikeudessa presidentti ja muina tuomareina oikeusneuvokset;
3) hovioikeudessa päällikkötuomarina presidentti ja muina tuomareina hovioikeudenneuvokset;
4) käräjäoikeudessa päällikkötuomarina laamanni ja muina tuomareina käräjätuomarit sekä maaoikeutena toimivassa käräjäoikeudessa lisäksi maaoikeusinsinöörit;
5) hallinto-oikeudessa päällikkötuomarina ylituomari ja muina tuomareina hallinto- oikeustuomarit sekä Ahvenanmaan hallintotuomioistuimessa hallintotuomari;
6) markkinaoikeudessa päällikkötuomarina ylituomari ja muina tuomareina markkinaoikeustuomarit ja markkinaoikeusinsinöörit;
7) työtuomioistuimessa päällikkötuomarina presidentti ja muuna tuomarina työtuomioistuinneuvos;
8) vakuutusoikeudessa päällikkötuomarina ylituomari ja muina tuomareina vakuutusoikeustuomarit;
9) hovioikeudessa, hallinto-oikeudessa, markkinaoikeudessa, työtuomioistuimessa ja vakuutusoikeudessa 18 luvussa tarkoitetut asessorit.
Tuomioistuimessa voi lisäksi olla muita jäseniä siten kuin tässä tai muussa laissa säädetään.
6 §
Tuomarin asema ja riippumattomuus
Tuomari on tuomiovaltaa käyttäessään riippumaton.
Tuomarin riippumattomuutta turvaavasta virassapysymisoikeudesta säädetään perustuslain 103
§:ssä sekä tarkemmin tämän lain 16 luvussa.
7 §
Tuomarinvakuutus
Tuomarin ja tuomioistuimen muun jäsenen on ennen tehtäväänsä ryhtymistä annettava seuraava tuomarinvakuutus: ”Minä N. N. lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että minä toimin virassani perustuslakia ja lakia noudattaen, tuomitsen oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti parhaan ymmärrykseni mukaan sekä kunnioitan ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä.”
Vakuutus annetaan asianomaisessa tuomioistuimessa. Sen voi antaa myös käräjäoikeudessa. Tarkemmat säännökset tuomarin vakuutuksesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.
II OSA TUOMIOISTUIMET
2 luku
Käräjäoikeudet
Käräjäoikeuden tehtävät
Käräjäoikeus käsittelee riita-, rikos- ja hakemusasiat ensimmäisenä oikeusasteena, jollei toisin säädetä.
Käräjäoikeus käsittelee myös muut sille lailla säädetyt asiat.
2 §
Asian ratkaiseminen
Käräjäoikeus käsittelee ja ratkaisee asiat istunnossa ja kansliassa.
Käräjäoikeuden puheenjohtajana toimii laamanni, käräjätuomari tai käräjänotaari.
3 §
Käräjäoikeudet
Käräjäoikeuksia ovat Ahvenanmaan, Espoon, Etelä-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Helsingin, Hyvinkään, Itä-Uudenmaan, Kainuun, Kanta-Hämeen, Kemi-Tornion, Keski- Pohjanmaan, Keski-Suomen, Kymenlaakson, Lapin, Länsi-Uudenmaan, Oulun, Pirkanmaan, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Päijät-Hämeen, Satakunnan, Tuusulan, Vantaan, Varsinais-Suomen ja Ylivieska-Raahen käräjäoikeudet.
Käräjäoikeuksista maaoikeuksina, merioikeuksina ja sotaoikeuksina säädetään erikseen.
4 §
Käräjäoikeuksien toimipaikat
Käräjäoikeudessa on kanslia. Käräjäoikeudella voi tarvittaessa olla useampi kanslia ja istuntopaikka.
Erityisestä syystä istunto voidaan toimittaa myös käräjäoikeuden tuomiopiirissä muualla kuin 1 momentissa tarkoitetussa istuntopaikassa tai muulla kuin käräjäoikeuden tuomiopiiriin kuuluvalla paikkakunnalla.
Käräjäoikeuksien kanslian ja istuntopaikan sijainnista säädetään oikeusministeriön asetuksella.
5 §
Käräjäoikeuksien tuomiopiirit
Käräjäoikeuden tuomiopiirinä on yksi tai useampi kunta, jollei käräjäoikeuksien toimivallasta lailla erikseen toisin säädetä.
Käräjäoikeuksien tuomiopiireistä säädetään valtioneuvoston asetuksella.
6 §
Käräjäoikeuden jäsenet
Käräjäoikeuden jäseniä ovat laamanni ja käräjätuomarit. Käräjäoikeudessa on lisäksi muina jäseninä lautamiehiä, jotka osallistuvat asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen sen mukaan kuin oikeudenkäymiskaaressa tai muussa laissa säädetään. Lautamiehistä säädetään käräjäoikeuden
lautamiehistä annetussa laissa (675/2016).
Käräjäoikeudessa voi lisäksi olla sotilasjäseniä, jotka osallistuvat sotilasoikeudenkäyntiasioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Sotilasoikeudenkäyntiasioista säädetään
sotilasoikeudenkäyntilaissa (326/1983).
Käräjäoikeuksien tuomiopiirejä yhdistämällä perustetussa käräjäoikeudessa voi yhdistämisen niin edellyttäessä tilapäisesti olla useampi kuin yksi laamannin virka. Laamanneista yksi
nimitetään päällikkötuomariksi noudattaen 11 luvun 2 §:n 1 momenttia. Mitä laamannista säädetään, koskee päällikkötuomarina toimivaa laamannia.
Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen hallintotuomari toimii myös Ahvenanmaan käräjäoikeuden käräjätuomarina.
7 §
Maaoikeuden jäsenet
Maaoikeutena toimivassa käräjäoikeudessa on jäseninä maaoikeusasioita käsittelevä käräjätuomari (maaoikeusasioiden vastuutuomari) sekä maaoikeusinsinööri. Maaoikeusasioiden vastuutuomari osallistuu myös käräjäoikeuden muiden asioiden käsittelyyn.
Käräjäoikeuden laamanni määrää lisäksi vähintään yhden käräjäoikeuden tuomareista käsittelemään maaoikeusasioita enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan.
3 luku
Hovioikeudet
Hovioikeuden lainkäyttötehtävät
Hovioikeus käsittelee käräjäoikeuden ratkaisuista tehdyt valitukset ja kantelut sekä hovioikeuden ratkaistavaksi säädetyt ylimääräistä muutoksenhakua koskevat asiat ja muut laissa sen ratkaistavaksi säädetyt lainkäyttöasiat.
Hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena sille lain mukaan kuuluvat tuomareita, muita tuomioistuinten virkamiehiä sekä syyttäjiä koskevat virkarikosasiat.
2 §
Hovioikeuden valvontatehtävät
Hovioikeus valvoo tuomiopiirinsä käräjäoikeuksien toimintaa ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin havaitsemiensa epäkohtien poistamiseksi. Hovioikeudella on tämän tehtävän toteuttamiseksi oikeus saada tarvitsemansa tiedot asianomaisilta viranomaisilta.
Hovioikeuden on laadittava käräjäoikeuden valvonnan yhteydessä havaitsemistaan asioista kertomus, joka on toimitettava tiedoksi valtioneuvoston oikeuskanslerille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle. Lisäksi hovioikeuden on ilmoitettava valtioneuvoston oikeuskanslerille tietoonsa tulleista seikoista, jotka saattavat johtaa virkasyytteen nostamiseen hovioikeudessa.
Työjärjestyksessä määrätään, miten valvonta on suoritettava.
3 §
Hovioikeuden muut tehtävät
Hovioikeus käsittelee oikeushallintoasiat ja muut lailla sen ratkaistavaksi säädetyt asiat.
4 §
Asian ratkaiseminen
Hovioikeus käsittelee ja ratkaisee lainkäyttöasiat istunnossa esittelystä tai pääkäsittelyssä. Hovioikeuden puheenjohtajana toimii presidentti tai hovioikeudenneuvos.
5 §
Hovioikeudet
Hovioikeuksia ovat Helsingin, Itä-Suomen, Rovaniemen, Turun ja Vaasan hovioikeudet.
6 §
Hovioikeuksien toimipaikat
Hovioikeuden sijainnista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Hovioikeudella voi olla myös pysyvä istuntopaikka, jonka sijainnista säädetään oikeusministeriön asetuksella.
Hovioikeuden istunto toimitetaan sen sijaintipaikkakunnalla. Pääkäsittely saadaan kuitenkin tarvittaessa toimittaa hovioikeuden tuomiopiiriin kuuluvalla muulla paikkakunnalla kuin hovioikeuden sijaintipaikkakunnalla. Erityisestä syystä pääkäsittely saadaan toimittaa myös muulla kuin hovioikeuden tuomiopiiriin kuuluvalla paikkakunnalla.
7 §
Hovioikeuksien tuomiopiirit
Hovioikeuden tuomiopiirinä on yhden tai useamman käräjäoikeuden tuomiopiiri, jollei hovioikeuksien toimivallasta lailla erikseen toisin säädetä.
Hovioikeuksien tuomiopiireistä säädetään valtioneuvoston asetuksella.
8 §
Hovioikeuden jäsenet
Hovioikeuden jäseniä ovat presidentti ja hovioikeudenneuvokset. Hovioikeudessa voi lisäksi olla asessoreja.
Helsingin hovioikeudessa on lisäksi sotilasjäseniä, jotka osallistuvat sotilasoikeudenkäyntiasioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen sen mukaan kuin sotilasoikeudenkäyntilaissa säädetään.
4 luku
Hallinto-oikeudet
Hallinto-oikeuden lainkäyttötehtävät
Hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tai muussa laissa.
2 §
Asian ratkaiseminen
Hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee asiat istunnossa esittelystä.
Hallinto-oikeuden puheenjohtajana toimii ylituomari tai lainoppinut hallinto-oikeustuomari.
3 §
Hallinto-oikeudet
Hallinto-oikeuksia ovat Helsingin, Hämeenlinnan, Itä-Suomen, Pohjois-Suomen, Turun ja
Vaasan hallinto-oikeudet.
Ahvenanmaan hallintotuomioistuimesta säädetään erikseen lailla.
4 §
Hallinto-oikeuksien tuomiopiirit
Hallinto-oikeuden tuomiopiirinä on yksi tai useampi maakunta, jollei hallinto-oikeuksien toimivallasta lailla erikseen toisin säädetä.
Hallinto-oikeuksien tuomiopiireistä ja sijaintipaikoista säädetään valtioneuvoston asetuksella.
5 §
Hallinto-oikeuden jäsenet
Hallinto-oikeuden jäseniä ovat ylituomari ja hallinto-oikeustuomarit. Hallinto-oikeudessa voi lisäksi olla asessoreja.
Hallinto-oikeudessa on lastensuojelua, adoptiota, mielenterveysasioita, päihdehuoltoa, tartuntatauteja sekä kehitysvammaisten erityishuoltoa tuntevia asiantuntijajäseniä, jotka osallistuvat asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen noudattaen, mitä hallinto-oikeuslaissa
(430/1999) tai muussa laissa säädetään.
5 luku
Markkinaoikeus
Markkinaoikeuden tehtävät
Markkinaoikeus toimii kilpailu- ja valvonta-asioiden sekä hankinta-asioiden, teollis- ja tekijänoikeudellisten asioiden sekä markkinaoikeudellisten asioiden erityistuomioistuimena.
Markkinaoikeuden päätösvaltaisuudesta, sen toimivaltaan lailla kuuluviksi säädettyjen asioiden käsittelystä markkinaoikeudessa sekä muutoksenhausta markkinaoikeuden ratkaisuun säädetään
oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013).
2 §
Markkinaoikeuden jäsenet
Markkinaoikeuden jäseniä ovat ylituomari, markkinaoikeustuomarit ja markkinaoikeusinsinöörit. Markkinaoikeudessa voi lisäksi olla asessoreja.
Markkinaoikeudessa on kilpailu- ja valvonta-asioita, hankinta-asioita, teollis- ja tekijänoikeudellisia asioita sekä markkinaoikeudellisia asioita tuntevia asiantuntijajäseniä, jotka osallistuvat asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa säädetään.
6 luku
Työtuomioistuin
Työtuomioistuimen tehtävät
Työtuomioistuin toimii erityistuomioistuimena työ- ja virkaehtosopimuksia koskevissa riita- asioissa sekä käsittelee sille lain nojalla kuuluvat valitusasiat.
Työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvista asioista, työtuomioistuimen päätösvaltaisuudesta niissä sekä niiden käsittelystä työtuomioistuimessa säädetään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetussa laissa (646/1974).
2 §
Työtuomioistuimen jäsenet
Työtuomioistuimen jäseniä ovat presidentti ja työtuomioistuinneuvos. Työtuomioistuimessa voi lisäksi olla asessori.
Työtuomioistuimessa on neljätoista asiantuntijajäsentä, jotka osallistuvat asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetussa laissa säädetään. Asiantuntijajäsenistä kaksi on lainoppineita ja sellaisia, jotka eivät edusta työnantaja- tai työntekijäetuja. Muista asiantuntijajäsenistä kahdeksan on työsuhteisiin ja neljä virkasuhteisiin perehtyneitä.
7 luku
Vakuutusoikeus
Vakuutusoikeuden tehtävät
Vakuutusoikeus toimii toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuimena sille lain nojalla kuuluvissa asioissa.
Vakuutusoikeuden päätösvaltaisuudesta ja asioiden käsittelystä vakuutusoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetussa laissa (677/2016).
2 §
Vakuutusoikeuden jäsenet
Vakuutusoikeuden jäseniä ovat ylituomari ja vakuutusoikeustuomarit. Vakuutusoikeudessa voi lisäksi olla asessoreja.
Vakuutusoikeudessa on ylilääkäri, joka toimii päätoimisena lääkärijäsenenä. Lääkärijäsenenä toimimisen lisäksi ylilääkäri suunnittelee ja kehittää vakuutusoikeuden lääketieteellistä arviointimenettelyä sekä huolehtii lääkärijäsenten töiden yleisestä suunnittelusta ja järjestämisestä sekä työskentelyn tuloksellisuudesta. Hänen tulee myös valvoa oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta lääkärijäsenten osalta.
Vakuutusoikeudessa on lisäksi muita lääkärijäseniä, työoloja tai yritystoimintaa tuntevia asiantuntijajäseniä sekä sotilasvamma-asioita tuntevia asiantuntijajäseniä, jotka osallistuvat asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetussa laissa säädetään.
8 luku
Tuomioistuimen työskentelyn järjestäminen, johtaminen ja hallinto
Johtaminen
Tuomioistuinta johtaa ja sen tuloksellisuudesta vastaa päällikkötuomari.
Tuomioistuimessa voi olla johtoryhmä päällikkötuomarin tukena tuomioistuimen toiminnan johtamisessa ja kehittämisessä. Johtoryhmään kuuluvat päällikkötuomari puheenjohtajana, 4
§:ssä tarkoitetut osaston johtajat, 19 luvun 5 §:ssä tarkoitettu kanslia- tai hallintopäällikkö sekä
tarpeen mukaan myös muuta henkilöstöä.
Johtoryhmässä on käsiteltävä ainakin esitys tuomioistuimen työjärjestykseksi sekä muut tuomioistuimen johtamista, hallintoa, taloutta ja toimintaa sekä henkilöstöä tai niiden kehittämistä koskevat merkittävät asiat.
Johtoryhmän kokoonpanosta ja siinä käsiteltävistä asioista määrätään tarkemmin työjärjestyksessä.
2 §
Päällikkötuomarin tehtävät
Päällikkötuomari huolehtii tuomioistuimen toimintakyvystä ja sen kehittämisestä. Hän asettaa tuomioistuimen tulostavoitteet ja huolehtii niiden toteutumisesta. Päällikkötuomarin tulee valvoa oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta tuomioistuimen
ratkaisuissa.
Päällikkötuomari osallistuu lainkäyttöön siinä määrin kuin hänen muut tehtävänsä sen sallivat.
3 §
Hallinnollisten asioiden ratkaiseminen
Päällikkötuomari ratkaisee tuomioistuimelle kuuluvat hallinto- ja talousasiat, joita ei ole määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi.
Päällikkötuomari voi määrätä, että asia, joka koskee lausunnon antamista lainsäädäntöasiassa tai lainsäädäntöaloitteen tekemistä, käsitellään ja ratkaistaan täysistunnossa, ja käräjäoikeudessa muussa laajemmassa kokoonpanossa.
Päällikkötuomarin oikeudesta siirtää asia muun virkamiehen ratkaistavaksi määrätään työjärjestyksessä. Päällikkötuomari voi ottaa siirtämänsä tai muutoin muun virkamiehen ratkaistavaksi kuuluvan asian itse ratkaistavakseen.
4 §
Osastot
Tuomioistuin voi toimia osastoihin jakautuneena. Osastojaosta määrätään työjärjestyksessä. Osastoa johtaa päällikkötuomarin osaston johtajaksi määräämä lainoppinut tuomari (osaston
johtaja), jollei päällikkötuomari itse johda osastoa.
Osaston johtajan tehtävään määrääminen
Päällikkötuomari määrää osaston johtajan tehtävään tuomioistuimen lainoppineen tuomarin enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tehtävä on julistettava niiden asianomaisen tuomioistuimen vakinaisten tuomareiden haettavaksi, jotka on nimitetty virkaansa ennen hakuajan päättymistä. Tehtävään määrättävällä tulee olla tehtävän edellyttämät henkilökohtaiset ominaisuudet ja johtamistaitoa.
Määräys voidaan painavasta syystä peruuttaa.
6 §
Osaston johtajan tehtävät
Osaston johtaja johtaa osaston työskentelyä. Hän huolehtii erityisesti työn yleisestä suunnittelusta ja järjestämisestä osastolla sekä työskentelyn tuloksellisuudesta. Hänen tulee valvoa oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta osaston ratkaisuissa.
7 §
Asioiden jakaminen
Asiat on jaettava valmisteltaviksi ja ratkaistaviksi työjärjestyksessä vahvistettujen perusteiden mukaisesti. Näiden perusteiden on oltava selkeitä ja niiden on turvattava asianosaisten oikeus saada asiansa ratkaistuksi riippumattomasti, puolueettomasti ja joutuisasti.
8 §
Asian uudelleen jakaminen
Tuomarin käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi jaettu asia voidaan vastoin asianomaisen tuomarin tahtoa jakaa uudelleen vain, jos siihen on tuomarin sairaudesta, asian viivästymisestä, tuomarin työmäärästä tai muusta vastaavasta seikasta johtuva painava syy.
Asian uudelleen jakamisesta 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa päättää päällikkötuomari. Korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa uudelleen jakamisesta päättää presidentti. Päätös on perusteltava.
9 §
Työjärjestys
Tuomioistuimen työjärjestyksen vahvistaa päällikkötuomari johtoryhmää tai, jos tuomioistuimessa ei ole johtoryhmää, vakinaisia tuomareita kuultuaan.
Tuomioistuimen työjärjestys on julkinen ja sen on oltava jokaisen saatavilla.
10 §
Toimintakertomus
Tuomioistuinten on vuosittain annettava kertomus toiminnastaan. Tuomioistuimet voivat laatia myös yhteisen toimintakertomuksen.
Toimintakertomus on julkinen ja sen on oltava jokaisen saatavilla.
III OSA TUOMARIT
9 luku
Tuomari tuomiovallan käyttäjänä ja virkamiehenä
Tuomarin velvollisuuksista
Tuomari käyttää tuomiovaltaa itsenäisesti ja tässä toiminnassaan häntä sitoo vain laki. Tuomarilla on velvollisuus ratkaista hänen käsiteltäväkseen jaettu asia. Tuomarin on
virkatoimissaan oltava tunnollinen ja huolellinen. Hänen on käsiteltävä ja ratkaistava asia
joutuisasti.
Tuomariin sovellettavista virkamiehen yleisistä velvollisuuksista säädetään lisäksi valtion virkamieslain (750/1994) 4 luvussa ja muualla laissa.
2 §
Tuomarin vastuu virkatoimista
Tuomarin vastuusta virkatoimistaan säädetään perustuslain 118 §:ssä ja muualla laissa.
3 §
Tuomari esittelijänä
Jos asia ratkaistaan tuomioistuimessa lain mukaan esittelystä, tuomari voi toimia esittelijänä.
4 §
Koulutus
Tuomari on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään laintuntemustaan, oikeudellista osaamistaan ja ammattitaitoaan.
Tuomareille on oltava tarjolla riittävästi koulutusta ja heillä on oltava mahdollisuus osallistua siihen.
5 §
Sivutoimet ja sivutoimilupa
Tuomari ei saa ottaa vastaan tai pitää valtion virkamieslain 18 §:n 4 momentissa tarkoitettua sivutointa, ellei tuomioistuin hakemuksesta myönnä siihen lupaa (sivutoimilupa). Sivutoimilupaa ei saa myöntää riidan yhden osapuolen nimeämänä välimiehenä toimimista varten välimiesoikeudessa.
Muilta osin sivutoimesta säädetään valtion virkamieslain 18 §:ssä.
Tuomareiden sivutoimia koskevien tietojen merkitsemisestä rekisteriin säädetään tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetussa laissa (565/2015).
6 §
Sivutoimiluvan hakeminen
Sivutoimiluvan myöntää hakemuksesta se tuomioistuin, jonka palveluksessa tuomari on. Käräjäoikeuden laamannille luvan myöntää kuitenkin hovioikeus, hovioikeuden ja työtuomioistuimen presidentille korkein oikeus sekä hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden ylituomarille korkein hallinto-oikeus.
Sen estämättä, mitä valtion virkamieslain 18 §:n 5 momentissa säädetään, hakijan on lupahakemuksessa ilmoitettava tiedot välimiesoikeusriidan asianosaisista luvan käsittelevän tuomioistuimen päällikkötuomarille.
7 §
Sivutoimesta saadun tulon ja sivutoimen päättymisestä ilmoittaminen
Tuomarin on ilmoitettava tuomioistuimelle vuosittain, mitä hänelle on sivutoimista maksettu, jos sivutoimista saatujen tulojen yhteismäärä ylittää 10 000 euroa. Ilmoituksessa on mainittava,
mistä sivutoimista tulot on maksettu. Muista sivutoimista kuin välimiestehtävistä on ilmoitettava myös maksun suorittaja. Sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 23 kohdassa säädetään, tuomarin sivutoimista saaduista tuloista ilmoittamat tiedot ovat julkisia. Tuomarin on ilmoitettava viipymättä myös sivutoimen päättymisestä.
Palkkioilmoitus on annettava viimeistään tulon kertymistä seuraavan kalenterivuoden toukokuun loppuun mennessä. Ilmoitus annetaan 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulle tuomioistuimelle.
10 luku
Tuomareiden kelpoisuusvaatimukset
Tuomareiden yleiset kelpoisuusvaatimukset ja nimitysperusteet
Tuomariksi voidaan nimittää oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnon suorittanut oikeamielinen Suomen kansalainen, joka aikaisemmalla toiminnallaan tuomioistuimessa tai muussa tehtävässä on osoittanut, että hänellä on täytettävänä olevan viran menestyksellisen hoitamisen edellyttämä perehtyneisyys viran tehtäväalaan sekä tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet. Erityisalan asiantuntemusta vaativien tuomarinvirkojen kelpoisuusvaatimuksista voidaan säätää erikseen.
Tuomarin suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevista vaatimuksista säädetään 9 §:ssä.
2 §
Ylimpien tuomioistuinten tuomareita koskevat kelpoisuusvaatimukset
Korkeimman oikeuden presidentiksi ja jäseneksi sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidentiksi ja jäseneksi voidaan nimittää 1 §:ssä säädetyt edellytykset hyvin täyttävä etevä laintuntija. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenteiltä edellytetään lisäksi johtamistaitoa.
3 §
Päällikkötuomareita koskevat kelpoisuusvaatimukset
Päällikkötuomariksi voidaan nimittää se, jolla on 1 §:ssä säädettyjen edellytysten lisäksi johtamistaitoa.
4 §
Maaoikeusasioiden vastuutuomarin kelpoisuusvaatimukset
Maaoikeutena toimivan käräjäoikeuden maaoikeusasioiden vastuutuomarin tulee olla perehtynyt kiinteistölainsäädäntöön ja kiinteistöasioiden käsittelyyn.
5 §
Maaoikeusinsinöörin kelpoisuusvaatimukset
Maaoikeutena toimivan käräjäoikeuden maaoikeusinsinöörin virkaan vaaditaan maanmittauksen alalla suoritettu tehtävään soveltuva diplomi-insinöörin tutkinto sekä hyvä kokemus kiinteistötoimitusten suorittamisessa ja hyvä perehtyneisyys kiinteistöjen arviointiin.
6 §
Vesi- ja ympäristönsuojeluasioihin perehtyneen hallinto-oikeustuomarin kelpoisuusvaatimukset
Vesilain (587/2011) ja ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisten asioiden käsittelyyn osallistuvan hallinto-oikeuden muun kuin lainoppineen jäsenen kelpoisuusvaatimuksena on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tekniikan tai luonnontieteiden alalta. Lisäksi häneltä edellytetään, että hän on perehtynyt sovellettavan lainsäädännön alaan kuuluviin tehtäviin.
7 §
Markkinaoikeuden ylituomarin ja markkinaoikeustuomarin kelpoisuusvaatimukset
Markkinaoikeuden ylituomarilta ja markkinaoikeustuomarilta edellytetään lisäksi, että hän on perehtynyt kilpailu- tai valvonta-asioihin, hankinta-asioihin, teollis- tai tekijänoikeudellisiin asioihin taikka markkinaoikeudellisiin asioihin.
8 §
Markkinaoikeusinsinöörin kelpoisuusvaatimukset
Markkinaoikeusinsinööriksi voidaan nimittää soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon tekniikan alalta suorittanut oikeamielinen Suomen kansalainen, joka on perehtynyt patenttiasioihin ja jolla on tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet.
9 §
Tuomareiden suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset
Tuomariksi nimitettävällä on oltava tuomioistuimen tuomiopiirin väestön enemmistön kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito sekä:
1) yksikielisessä tuomioistuimessa toisen kielen tyydyttävä ymmärtämisen taito ja tyydyttävä suullinen taito;
2) kaksikielisessä tuomioistuimessa toisen kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Ahvenanmaan käräjäoikeuden ja Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen tuomareiden kielitaitoa
koskevista kelpoisuusvaatimuksista säädetään Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) nojalla
valtioneuvoston asetuksella.
10 §
Erityistä kielitaitoa edellyttävät käräjätuomarinvirat
Kaksikielisessä käräjäoikeudessa tulee kielellisten oikeuksien turvaamiseksi olla riittävä määrä käräjätuomarinvirkoja, joihin nimitettävillä on oltava tuomioistuimen tuomiopiirin väestön vähemmistön kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito sekä enemmistön kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Tällaisia virkoja tulee kuitenkin aina olla vähintään yksi.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään, kuinka monta 1 momentissa tarkoitettua virkaa kussakin kaksikielisessä käräjäoikeudessa on.
11 §
Erityistä kielitaitoa edellyttävät muut tuomarin virat
Kaksikielisessä hovi- tai hallinto-oikeudessa, markkinaoikeudessa ja vakuutusoikeudessa voi kielellisten oikeuksien turvaamiseksi olla riittävä määrä lainoppineen tuomarin virkoja, joihin nimitettävillä on oltava 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu kielitaito.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään, kuinka monta 1 momentissa tarkoitettua virkaa kussakin kaksikielisessä tuomioistuimessa on. Ennen asian esittelemistä valtioneuvostolle oikeusministeriön on pyydettävä asianomaisen ylimmän tuomioistuimen lausunto 1 momentissa tarkoitettujen tuomarin virkojen tarpeesta.
12 §
Erivapaus
Tuomarin viran kelpoisuusvaatimuksista ei voida myöntää erivapautta.
11 luku
Päällikkötuomarin ja vakinaisen tuomarin nimittäminen
Tuomarin virkaan ja määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittäminen
Tuomari nimitetään virkaansa vakinaisesti, jollei häntä 12 luvun 1 §:ssä säädetyillä perusteilla nimitetä määräaikaiseen virkasuhteeseen.
Asessorin virkaan nimitetään määräajaksi 18 luvun 1 §:n mukaisesti.
Tuomioistuimen päällikkötuomari nimitetään virkaansa määräajaksi noudattaen, mitä 2 §:ssä säädetään. Korkeimman oikeuden presidentti ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti nimitetään virkaansa vakinaisesti.
2 §
Päällikkötuomarin nimittäminen määräajaksi
Päällikkötuomarin virka on määräajaksi täytettävä tuomarin virka, johon nimitetään seitsemäksi vuodeksi kerrallaan. Päällikkötuomari nimitetään kuitenkin enintään siihen asti, kun hän täyttää tuomarille säädetyn eroamisiän. Päällikkötuomarin nimittämisessä noudatetaan, mitä vakinaisen tuomarin nimittämisestä säädetään.
Päällikkötuomari voidaan 12 luvun 1 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa nimittää myös seitsemää vuotta lyhyemmäksi ajaksi.
Jos päällikkötuomari on nimitetty vakinaisesti tuomarin virkaan, hän on virkavapaana tästä virasta sen ajan, kun hän on päällikkötuomarin virassa. Ennen tämän lain voimaantuloa päällikkötuomarin virkaan nimitetystä on kuitenkin voimassa, mitä 24 luvun 4 §:ssä säädetään.
Jos tässä pykälässä tarkoitetussa päällikkötuomarin virassa oleva nimitetään toiseen päällikkötuomarin virkaan, katsotaan hänen eronneen aikaisemmasta päällikkötuomarin virasta siitä ajankohdasta, josta hänet on nimitetty tähän toiseen virkaan.
3 §
Nimittävä viranomainen
Vakinaisen tuomarin ja päällikkötuomarin 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta.
4 §
Viran julistaminen haettavaksi
Vakinainen tuomarin virka ja määräajaksi täytettävä päällikkötuomarin virka on ennen sen täyttämistä julistettava tuomioistuimelta haettavaksi.
5 §
Viran haettavaksi julistava tuomioistuin
Korkeimman oikeuden, hovioikeuden ja työtuomioistuimen presidentin viran julistaa haettavaksi korkein oikeus.
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentin sekä hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden ylituomarin viran julistaa haettavaksi korkein hallinto-oikeus.
Käräjäoikeuden laamannin viran julistaa haettavaksi asianomainen hovioikeus.
Muut kuin 1–3 momentissa mainitut tuomarin virat julistaa haettavaksi se tuomioistuin, jossa tuomarin virka on.
6 §
Viran julistaminen uudelleen haettavaksi, hakuajan jatkaminen ja viranhaun peruuttaminen
Tuomarin virka voidaan pätevästä syystä julistaa uudelleen haettavaksi taikka jatkaa sen hakuaikaa. Viran aikaisemmat hakijat otetaan tällöin huomioon ilman uutta hakemusta. Viran haettavaksi julistamista koskeva ilmoitus voidaan pätevästä syystä myös peruuttaa.
Viran uudelleen haettavaksi julistamisesta, hakuajan jatkamisesta ja viranhaun peruuttamisesta päättää viran haettavaksi julistava tuomioistuin.
7 §
Esitys tuomarin virkaan nimittämisestä
Tasavallan presidentti nimittää korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentit ilman 3 momentissa tarkoitettua esitystä.
Korkein oikeus tekee korkeimman oikeuden jäsenen virkaan nimittämisestä perustellun esityksen, joka toimitetaan valtioneuvostolle tasavallan presidentille esittelemistä varten. Korkein hallinto-oikeus tekee vastaavasti esityksen korkeimman hallinto-oikeuden jäsenen virkaan nimittämisestä.
Muun kuin 1 ja 2 momentissa mainitun tuomarin nimittämisestä perustellun esityksen tekee
20 luvussa tarkoitettu tuomarinvalintalautakunta.
8 §
Tuomarinvalintalautakunnan lausunto
Tuomarinvalintalautakunta voi antaa lausunnon korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto- oikeuden jäsenen nimittämistä koskevassa asiassa, jos asianomainen tuomioistuin sitä pyytää. Lausuntoa annettaessa noudatetaan 9 §:ää.
9 §
Asian käsittely tuomarinvalintalautakunnassa
Tuomarinvalintalautakunta pyytää ennen nimitysesityksen tekemistä lausunnon hakijoista siltä tuomioistuimelta, joka on julistanut viran haettavaksi. Käräjätuomarin viran hakijoista lausunto pyydetään kuitenkin asianomaiselta hovioikeudelta ja lisäksi siltä käräjäoikeudelta, jossa virka
on haettavana. Maaoikeusinsinöörin viran hakijoista on lisäksi pyydettävä Maanmittauslaitoksen lausunto. Vastaavasti Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta on hankittava lausunto ennen Ahvenanmaan käräjäoikeuden laamannin nimittämistä.
Tuomarinvalintalautakunta voi ennen työtuomioistuimen presidentin ja työtuomioistuinneuvoksen nimitysesityksen tekemistä pyytää hakijoista lausunnon 17 luvun 13
§:ssä tarkoitetuilta keskusjärjestöiltä ja työmarkkinalaitoksilta sekä valtiovarainministeriöltä ja Suomen Pankilta. Lautakunta voi hankkia muitakin lausuntoja ja selvityksiä sekä kuulla hakijoita ja asiantuntijoita.
Viran hakijalle on varattava ennen nimitysesityksen tekemistä tilaisuus lausua nimitysasian valmistelussa hankittujen lausuntojen ja selvitysten johdosta.
10 §
Tuomioistuimen lausunnon antaminen
Tuomioistuimen lausunnon tuomarin viran täyttämistä koskevassa asiassa antaa:
1) hovioikeus, hallinto-oikeus, markkinaoikeus ja vakuutusoikeus kokoonpanossa, johon kuuluvat päällikkötuomari ja osaston johtajat tai, jos tuomioistuin ei ole jakaantunut osastoihin, päällikkötuomari vakinaisia tuomareita kuultuaan;
2) käräjäoikeudessa laamanni johtoryhmää tai, jos käräjäoikeudessa ei ole johtoryhmää, vakinaisia käräjätuomareita kuultuaan;
3) työtuomioistuimessa presidentti.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu kokoonpano on päätösvaltainen, kun läsnä on päällikkötuomari puheenjohtajana ja vähintään puolet muista jäsenistä tai heidän sijaisistaan.
11 §
Tuomioistuimen lausunnon sisältö
Tuomioistuimen lausunnon tulee sisältää perusteltu käsitys siitä, kuka hakijoista olisi nimitettävä virkaan.
Tuomioistuimen lausunnosta tulee ilmetä tuomioistuimen perusteltu käsitys hakijoiden ansioista ja pätevyydestä sekä keskinäisestä paremmuudesta täytettävänä olevaan virkaan. Tuomarinvalintalautakunta voi tarvittaessa antaa tarkempia ohjeita lausunnon sisällöstä.
Tuomarin viran haettavaksi julistaneen tuomioistuimen lausuntoon tulee liittää lautakunnan ohjeiden mukainen yhteenveto hakijoiden virka-ansioista ja muista huomioon otetuista ansioista. Käräjätuomarin viran hakijoista yhteenvedon laatii kuitenkin hovioikeus.
12 §
Sidonnaisuuksien ilmoittaminen
Vakinaiseen tuomarin virkaan nimitettäväksi esitettävän on ennen nimittämistä annettava valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys sidonnaisuuksistaan. Ilmoitus annetaan nimittävälle viranomaiselle tai, jos nimittävä viranomainen on tasavallan presidentti, oikeusministeriölle. Tuomariksi nimitetyn on lisäksi toimitettava ilmoitus tiedoksi sille tuomioistuimelle, johon hänet on nimitetty.
Tuomarin on virkasuhteensa aikana viipymättä ilmoitettava muutoksista sidonnaisuuksissaan. Ilmoitus annetaan sille tuomioistuimelle, jossa tuomari työskentelee. Käräjäoikeuden laamanni antaa ilmoituksen kuitenkin hovioikeudelle, hovioikeuden ja työtuomioistuimen presidentti korkeimmalle oikeudelle ja hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden ylituomari korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tuomarin on myös muutoin annettava vastaava selvitys tuomioistuimen tai oikeusministeriön sitä pyytäessä.
Sidonnaisuuksista säädetään lisäksi valtion virkamieslain 8 a §:ssä. Sidonnaisuuksia koskevien tietojen merkitsemisestä rekisteriin säädetään tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetussa laissa.
13 §
Päällikkötuomarin oikeus tulla nimitetyksi vakinaiseen tuomarin virkaan
Päällikkötuomarilla, jota ei ole nimitetty vakinaisesti muuhun tuomarin virkaan, on 2 §:n
1 momentissa tarkoitetun toimikauden päättyessä oikeus tulla nimitetyksi vakinaiseen lainoppineen tuomarin virkaan siinä tuomioistuimessa, jonka päällikkötuomarina hän on toiminut. Tarvittaessa hänellä on oikeus tulla nimitetyksi sellaiseen muun tuomioistuimen tuomarin virkaan, jonka kelpoisuusvaatimukset hän täyttää ja jota voidaan pitää hänelle sopivana. Virkaan nimitetään tuomarin nimittämisestä säädettyä menettelyä noudattaen. Virkaa ei kuitenkaan julisteta haettavaksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun tuomarin asema virkaikäjärjestyksessä määräytyy sen ajankohdan mukaan, jona hänet on nimitetty päällikkötuomariksi.
12 luku
Määräaikaisen tuomarin nimittäminen
Tuomarin nimittäminen määräaikaiseen virkasuhteeseen
Vakinaisen tuomarin viran tai määräajaksi täytettävän päällikkötuomarin viran ollessa ilman viran hoitajaa taikka tuomarin ollessa estyneenä tai vuosilomalla voidaan virkaa hoitamaan nimittää tuomari määräaikaiseen virkasuhteeseen. Tuomioistuimeen voidaan nimittää tuomari määräaikaiseen virkasuhteeseen myös, jos se on käsiteltävien asioiden lukumäärän tai laadun vuoksi taikka muusta erityisestä syystä tarpeen.
Tuomarin määräaikaiseen virkasuhteeseen ei voida nimittää yksittäistä asiaa varten, ellei siihen ole oikeudenkäynnin turvaamisesta johtuvaa pakottavaa tarvetta.
Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn tuomarin kelpoisuuteen, virassapysymisoikeuteen sinä aikana, joksi hänet on nimitetty, sekä palkkauksen perusteisiin sovelletaan, mitä vastaavan vakinaisen tuomarin kelpoisuudesta, virassapysymisoikeudesta ja palkkauksesta säädetään.
2 §
Määräaikaisen tuomarin virkasuhteen julistaminen haettavaksi
Tuomarin määräaikainen virkasuhde on julistettava haettavaksi, jos nimitys tehdään vähintään kuudeksi kuukaudeksi.
Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden jäsenen määräaikainen virkasuhde on julistettava haettavaksi nimityksen kestosta riippumatta.
3 §
Eräiden ylimpien tuomareiden nimittäminen määräaikaiseen virkasuhteeseen
Tasavallan presidentti nimittää korkeimman oikeuden jäsenen määräaikaiseen virkasuhteeseen korkeimman oikeuden esityksestä ja korkeimman hallinto-oikeuden jäsenen korkeimman hallinto-oikeuden esityksestä.
Päällikkötuomarin viran ollessa ilman viran hoitajaa korkein oikeus nimittää hovioikeuden ja työtuomioistuimen presidentin sekä käräjäoikeuden laamannin määräaikaiseen virkasuhteeseen. Käräjäoikeuden laamanni nimitetään hovioikeuden esityksestä.
Päällikkötuomarin viran ollessa ilman viran hoitajaa korkein hallinto-oikeus nimittää hallinto- oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden ylituomarin määräaikaiseen virkasuhteeseen.
4 §
Muiden tuomareiden nimittäminen määräaikaiseen virkasuhteeseen
Korkein oikeus nimittää vuotta pidemmäksi määräajaksi asianomaisen tuomioistuimen päällikkötuomarin esityksestä tuomarin määräaikaiseen virkasuhteeseen hovioikeuteen, työtuomioistuimeen ja käräjäoikeuteen. Korkein hallinto-oikeus nimittää vastaavasti tuomarin hallinto-oikeuteen, markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuteen.
Tuomioistuimen päällikkötuomari nimittää tuomarin määräaikaiseen virkasuhteeseen asianomaiseen tuomioistuimeen enintään vuoden määräajaksi.
Ennen kuin tuomari nimitetään 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, päällikkötuomarin on kuultava johtoryhmää tai, jos johtoryhmää ei ole, tuomioistuimen vakinaisia tuomareita, jollei se ole tarpeetonta nimityksen lyhytaikaisuuden tai muun syyn vuoksi.
5 §
Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn tuomarin sidonnaisuuksien ilmoittaminen
Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettävän tuomarin on ennen nimittämistä ja virkasuhteen aikana annettava 11 luvun 12 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset sidonnaisuuksistaan, jos nimitys tehdään vuotta pidemmäksi ajaksi. Sama koskee korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto- oikeuden jäseneksi määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettävää nimityksen kestosta riippumatta.
13 luku
Virkavapaus ja sijaisuudet
Tuomarin virkavapaus ja viranhoito
Tuomarille myönnettävästä valtion virkamieslain 23 §:ssä tarkoitetusta virkavapaudesta päättää asianomainen tuomioistuin, jollei tämän luvun 2 §:ssä toisin säädetä.
2 §
Päällikkötuomarin virkavapaus
Tuomioistuimen päällikkötuomari voi ottaa valtion virkamieslain 23 §:ssä tarkoitettua virkavapaata enintään yhden kuukauden vuodessa. Tätä pidemmäksi ajaksi hovioikeuden presidentille ja työtuomioistuimen presidentille myönnettävästä virkavapaudesta päättää korkein oikeus. Vastaavasti korkein hallinto-oikeus päättää hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden ylituomarille yli kuukaudeksi myönnettävästä virkavapaudesta. Käräjäoikeuden laamannille yli kuukaudeksi myönnettävästä virkavapaudesta päättää asianomainen hovioikeus.
3 §
Päällikkötuomarin sijaisena toimiminen
Päällikkötuomarin ollessa estyneenä hänen sijaisenaan toimii työjärjestyksessä sijaiseksi määrätty osaston johtaja tai muu lainoppinut tuomari. Jos tällaista määräystä ei ole annettu, päällikkötuomarin sijaisena toimii tehtävässä vanhin virantoimituksessa oleva osaston johtaja tai, jos tuomioistuin ei ole jakautunut osastoihin, virassa vanhin virantoimituksessa oleva lainoppinut tuomari.
4 §
Osaston johtajan sijaisena toimiminen
Osaston johtajan ollessa estyneenä hänen sijaisenaan toimii työjärjestyksessä sijaiseksi määrätty tuomari. Jos tällaista määräystä ei ole annettu, osaston johtajan sijaisena toimii asianomaisen osaston virassa vanhin virantoimituksessa oleva lainoppinut tuomari.
14 luku
Toimiminen toisessa tuomioistuimessa ja siirtäminen
Esteettömän tuomarin määrääminen
Korkein oikeus voi tarvittaessa määrätä esteellisen tuomarin tilalle toisen, kelpoisuusvaatimukset täyttävän tuomarin hovioikeuteen ja työtuomioistuimeen. Korkein hallinto-oikeus voi vastaavasti määrätä tuomarin hallinto-oikeuteen, markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuteen.
Hovioikeus voi tarvittaessa määrätä käräjäoikeuteen esteellisen tuomarin sijaan lainoppineen tuomarin hovioikeudesta tai toisesta samaan hovioikeuspiirin kuuluvasta käräjäoikeudesta.
2 §
Tuomarin toimiminen toisessa tuomioistuimessa
Tuomari voidaan suostumuksellaan määrätä enintään vuodeksi kerrallaan toimimaan tuomarina muussa tuomioistuimessa kuin siinä, johon hänet on nimitetty, jos se on perusteltua vastaanottavassa tuomioistuimessa käsiteltävien asioiden laadun, laajuuden tai lukumäärän vuoksi.
Hovioikeus antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen toimia sen tuomiopiiriin kuuluvassa käräjäoikeudessa. Korkein oikeus antaa määräyksen toimia hovioikeudessa ja työtuomioistuimessa sekä korkein hallinto-oikeus hallinto-oikeudessa, markkinaoikeudessa ja vakuutusoikeudessa.
Ennen määräyksen antamista on pyydettävä suostumus siltä tuomioistuimelta, josta tuomari siirtyy.
3 §
Maaoikeusinsinöörin velvollisuus toimia toisessa maaoikeudessa
Maaoikeusinsinööri voidaan tarvittaessa määrätä käsittelemään maaoikeusasioita myös muussa samaan maaoikeusinsinöörien yhteistoiminta-alueeseen kuuluvassa maaoikeusasioita käsittelevässä käräjäoikeudessa kuin siinä, johon hänet on nimitetty.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antaa se käräjäoikeus, johon maaoikeusinsinööri on nimitetty.
Maaoikeusinsinöörien yhteistoiminta-alueista säädetään oikeusministeriön asetuksella.
4 §
Tuomarin siirtäminen tuomioistuinlaitoksen uudelleenjärjestelyssä
Tuomarin siirtämiseen tuomioistuinlaitoksen uudelleenjärjestelyssä sovelletaan, mitä valtion virkamieslain 5 a §:ssä, 5 b §:n 2 momentissa ja 5 c §:n 1 momentissa säädetään valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelystä.
Jos 1 momentin perusteella siirrettävä virka uudelleenjärjestelyn jälkeen sijaitsee muualla kuin tuomarin työssäkäyntialueella, eikä tuomari suostu siirtoon, hänet on pyrittävä siirtämään tuomarin työssäkäyntialueella sijaitsevaan toiseen tuomarin virkaan. Jos tällaista virkaa ei ole, tuomari voidaan suostumuksellaan siirtää työssäkäyntialueen ulkopuolella sijaitsevaan tuomarin virkaan tai muuhunkin virkaan. Jos tuomarin viran tilalle uudelleenjärjestelyssä perustetaan uusi virka, joka ei ole tuomarin virka, tuomarilla on kuitenkin ensisijaisesti oikeus tulla nimitetyksi tuomarin virkaan.
Tuomari voidaan siirtää vain virkaan, jonka kelpoisuusvaatimukset hän täyttää ja jota voidaan pitää hänelle sopivana. Tuomarin virkaan siirrettäessä noudatetaan tuomarin nimittämisestä säädettyä menettelyä. Virkaa ei kuitenkaan julisteta haettavaksi. Tuomarin viran täyttämistä koskevan 11 luvun 10 §:ssä tarkoitetun tuomioistuimen lausunnon antaa korkein oikeus tai korkein hallinto-oikeus sen mukaan, mitä tuomioistuinta uudelleenjärjestely koskee.
Jos tuomari ilman pätevää syytä kieltäytyy vastaanottamasta 2 momentissa tarkoitettua virkaa, tuomarille voidaan antaa ero. Asian käsittelee korkein hallinto-oikeus oikeusministeriön hakemuksesta. Asia on käsiteltävä kiireellisenä lainkäyttöasiana.
15 luku
Kirjallinen varoitus ja virantoimituksesta pidättäminen
Kirjallinen varoitus
Tuomarille valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetun kirjallisen varoituksen antaa sen tuomioistuimen päällikkötuomari, jonka palveluksessa tuomari on. Käräjäoikeuden laamannille kirjallisen varoituksen antaa kuitenkin hovioikeuden presidentti, hovioikeuden ja työtuomioistuimen presidentille korkeimman oikeuden presidentti sekä hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden ylituomarille korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.
2 §
Virantoimituksesta pidättäminen
Tuomarin virantoimituksesta pidättämisestä valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1–
3 kohdassa tarkoitetuilla perusteilla päättää se tuomioistuin, jonka palveluksessa tuomari on. Käräjäoikeuden laamannin pidättää virantoimituksesta kuitenkin hovioikeus, hovioikeuden ja työtuomioistuimen presidentin korkein oikeus sekä hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden ylituomarin korkein hallinto-oikeus.
Virantoimituksesta pidättämisestä säädetään lisäksi valtion virkamieslaissa.
16 luku
Virkasuhteen päättyminen
Eroamisikä ja eron antaminen
Tuomariin sovellettavasta virkamiehen yleisestä eroamisiästä ja virkasuhteen päättymisestä säädetään valtion virkamieslain 35 §:ssä.
Tuomarille antaa hakemuksesta eron se tuomioistuin, jonka palveluksessa hän on.
2 §
Tuomarille työkyvyttömyyden vuoksi annettava ero
Tuomari on velvollinen eroamaan tuomarin virasta, jos hän on sairauden, vian tai vamman vuoksi menettänyt työkykynsä.
Jos työkykynsä menettänyt tuomari ei itse hae eroa, tuomarille annettavasta erosta päättää tuomioistuin. Asia on eron antavassa tuomioistuimessa käsiteltävä kiireellisenä lainkäyttöasiana. Eron antamisesta päättää:
1) hovioikeus, joka on toimivaltainen virkarikosasiassa, jos asia koskee käräjäoikeuden tai työtuomioistuimen tuomaria;
2) korkein hallinto-oikeus, jos asia koskee korkeimman hallinto-oikeuden, hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden tai vakuutusoikeuden tuomaria;
3) korkein oikeus, jos asia koskee korkeimman oikeuden tai hovioikeuden tuomaria. Hakemuksen tuomarille annettavasta erosta tekee virantoimituksesta pidättämistä koskevassa
asiassa toimivaltainen tuomioistuin.
3 §
Tuomarin toimivalta virkasuhteen päätyttyä
Tuomari on toimivaltainen lainkäyttöasiassa senkin jälkeen, kun hän ei enää ole tuomarin virassa tai määräaikaisessa virkasuhteessa asianomaisessa tuomioistuimessa, jos hän on ratkaissut asian tai osallistunut sen ratkaisemiseen monijäsenisen kokoonpanon jäsenenä virkasuhteensa aikana taikka jos asiassa on tehty ratkaisuehdotus hänen virkasuhteensa aikana.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske tuomaria, jolle on 2 §:n perusteella annettu ero.
IV OSA
ASIANTUNTIJAJÄSENET JA MUU HENKILÖKUNTA
17 luku
Asiantuntijajäsenet
Asiantuntijajäsenen asema
Asiantuntijajäsen on tuomiovaltaa käyttäessään samalla tavalla riippumaton kuin tuomari. Mitä 9 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään tuomarin velvollisuuksista ja vastuusta, sovelletaan myös
asiantuntijajäseneen.
Mitä 16 luvun 3 §:ssä säädetään tuomarin toimivallasta, sovelletaan myös asiantuntijajäseneen toimikauden päätyttyä.
2 §
Asiantuntijajäsenen oikeus pysyä tehtävässään
Asiantuntijajäsenen oikeuteen pysyä tehtävässään sinä aikana, joksi hänet on määrätty, sovelletaan 18–21 §:ssä säädetyin poikkeuksin, mitä tuomarin viran haltijan oikeudesta pysyä virassaan säädetään.
3 §
Asiantuntijajäsenten määrääminen
Valtioneuvosto määrää asiantuntijajäsenet hallinto-oikeuteen, markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuteen. Tasavallan presidentti määrää asiantuntijajäsenet korkeimpaan hallinto- oikeuteen ja työtuomioistuimeen.
4 §
Asiantuntijajäsenten ja varajäsenten lukumäärä
Asiantuntijajäseniä määrätään riittävä määrä. Työtuomioistuimen asiantuntijajäsenten lukumäärästä säädetään 6 luvun 2 §:ssä.
Asiantuntijajäsenille voidaan määrätä riittävä määrä varajäseniä. Mitä asiantuntijajäsenestä säädetään, sovelletaan myös varajäseneen.
5 §
Asiantuntijajäsenten toimikausi
Asiantuntijajäsenet määrätään viiden vuoden toimikaudeksi kerrallaan. Jos asiantuntijajäsenen tehtävä vapautuu kesken toimikauden, asiantuntijajäsenen tilalle voidaan määrätä uusi jäsen.
Jäsenet määrätään kuitenkin enintään siihen asti, kun he täyttävät tuomareille säädetyn eroamisiän.
6 §
Tehtävien julistaminen haettavaksi
Asianomainen tuomioistuin julistaa asiantuntijajäsenten tehtävät haettaviksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske niitä työtuomioistuimen ja vakuutusoikeuden asiantuntijajäseniä, jotka määrätään 13 ja 15 §:ssä tarkoitettujen ehdotusten perusteella.
Tuomioistuin voi hankkia hakijoista lausunnon tai muuta selvitystä.
7 §
Esitys tehtävään määräämisestä
Tuomioistuimet toimittavat oikeusministeriölle valtioneuvostolle tai tasavallan presidentille esittelemistä varten perustellun esityksen siitä, ketkä hakijoista olisi määrättävä tehtäviin.
Esitys työtuomioistuimen työsuhteisiin ja virkasuhteisiin perehtyneiden jäsenten määräämiseksi tehdään 13 §:ssä tarkoitettujen ehdotusten perusteella. Esitys vakuutusoikeuden työoloja tai yritystoiminnan olosuhteita tuntevien sekä sotilasvamma-asioita tuntevien jäsenten määräämiseksi tehdään 15 §:ssä tarkoitettujen ehdotusten perusteella. Vakuutusoikeuden on lisäksi kuultava sosiaali- ja terveysministeriötä ennen vakuutusoikeuden lääkärijäsenten määräämistä koskevan esityksen toimittamista oikeusministeriölle.
8 §
Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenten kelpoisuusvaatimukset
Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenten tulee olla:
1) tehtävään soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, lastensuojeluun perehtyneitä henkilöitä hallinto-oikeuslain 7 §:n 1 momentin 1 ja 1 a kohdassa tarkoitetuissa asioissa;
2) tehtävään soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, kehitysvammaisten erityishuoltoon perehtyneitä henkilöitä hallinto-oikeuslain 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa asioissa;
3) psykiatriaan perehtyneitä laillistettuja lääkäreitä hallinto-oikeuslain 7 §:n 1 momentin
3 kohdassa tarkoitetuissa asioissa;
4) tehtävään soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, päihdehuoltoon perehtyneitä henkilöitä hallinto-oikeuslain 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuissa asioissa;
5) tartuntatauteihin perehtyneitä erikoislääkäreitä hallinto-oikeuslain 7 §:n 1 momentin
5 kohdassa tarkoitetuissa asioissa.
9 §
Korkeimman hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenten kelpoisuusvaatimukset
Korkeimman hallinto-oikeuden ympäristöasiantuntijaneuvoksen kelpoisuusvaatimuksena on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tekniikan tai luonnontieteiden alalta. Lisäksi hänen tulee olla perehtynyt sovellettavan lainsäädännön alaan kuuluviin tehtäviin.
Yli-insinöörineuvoksen kelpoisuusvaatimuksena on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tekniikan alalta. Lisäksi hänen tulee olla perehtynyt patenttiasioihin.
10 §
Markkinaoikeuden asiantuntijajäsenten kelpoisuusvaatimukset
Kilpailu- ja valvonta-asioiden sekä hankinta-asioiden käsittelyyn osallistuvalta
markkinaoikeuden asiantuntijajäseneltä edellytetään, että hän on suorittanut soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon ja perehtynyt kilpailuoikeuteen, hankintatoimeen, energiamarkkinoihin, taloustieteeseen, markkinointiin, arvopaperimarkkinoihin, elinkeinoelämään tai taloudellisiin kysymyksiin.
Teollis- ja tekijänoikeudellisten asioiden käsittelyyn osallistuvalta markkinaoikeuden asiantuntijajäseneltä edellytetään, että hän on suorittanut soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon sekä perehtynyt asianomaiseen tekniikan alaan tai patentointiin liittyviin kysymyksiin taikka markkinointiin, taloustieteeseen, elinkeinoelämään tai taloudellisiin kysymyksiin taikka taiteeseen.
Markkinaoikeudellisten asioiden käsittelyyn osallistuvalta markkinaoikeuden asiantuntijajäseneltä edellytetään, että hän on suorittanut soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon ja perehtynyt kuluttajansuojaan, markkinointiin, elinkeinoelämään tai taloudellisiin kysymyksiin.
11 §
Markkinaoikeuden asiantuntijajäsenen kelpoisuus samassa oikeudenkäynnissä käsiteltävissä asioissa
Markkinaoikeuden käsitellessä samassa oikeudenkäynnissä eri asiaryhmiin kuuluvia asioita asiantuntijajäsen, joka on kelpoinen osallistumaan jonkin mainitussa oikeudenkäynnissä käsiteltävän asian käsittelyyn, on kelpoinen osallistumaan myös muiden samassa oikeudenkäynnissä käsiteltävien asioiden käsittelyyn.
12 §
Työtuomioistuimen asiantuntijajäsenten kelpoisuusvaatimukset
Työtuomioistuimen asiantuntijajäseneltä, joka ei edusta työnantaja- tai työntekijäetuja, edellytetään, että hän on suorittanut oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnon ja on perehtynyt työoloihin.
Työtuomioistuimen muiden asiantuntijajäsenten on oltava työ- tai virkasuhteisiin perehtyneitä.
13 §
Työtuomioistuimen työ- ja virkasuhteisiin perehtyneiden asiantuntijajäsenten määräämistä koskeva ehdotus
Työtuomioistuimen työsuhteisiin ja virkasuhteisiin perehtyneet asiantuntijajäsenet määrätään työnantaja- ja työntekijäetuja edustavien tahojen ehdotusten perusteella:
1) työsuhteisiin perehtyneistä jäsenistä:
a) neljä työnantajayhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen; ja
b) neljä työntekijäin ja toimihenkilöiden ammattiyhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen ehdotuksesta; sekä
2) virkasuhteisiin perehtyneistä jäsenistä:
a) kaksi valtiovarainministeriön, kunnallisen työmarkkinalaitoksen, evankelis-luterilaisen kirkon työmarkkinalaitoksen ja Suomen Pankin; ja
b) kaksi valtion ja Suomen Pankin virkamiesten sekä kunnallisten ja kirkollisten viranhaltijain ammattiyhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen ehdotuksesta.
Ehdotettujen asiantuntijajäsenten keskuudessa on oltava teollisuuden, maatalouden ja palvelualan työsuhteisiin perehtyneitä henkilöitä.
Tullakseen huomioon otetuiksi 1 momentissa tarkoitettujen tahojen ehdotuksissa on oltava vähintään kaksi kertaa niin monta ehdokasta kuin on määrättäviä jäseniä. Ehdotuksiin on liitettävä selvitys siitä, että ehdotetut henkilöt suostuvat ottamaan jäsenyyden vastaan.
Työtuomioistuimen on ennen esityksen tekemistä pyydettävä 1 momentissa tarkoitetuilta tahoilta ehdotukset asiantuntijajäsenten määräämisestä. Jäsenet määrätään, vaikka ehdotusta ei ole tehty työtuomioistuimen asettamassa määräajassa tai ehdotus on tehty puutteellisena, jos ehdotusta ei pyynnöstä huolimatta ole tehty tai täydennetty. Työtuomioistuin voi pyytää uuden ehdotuksen, jos ehdokkaat eivät täytä yleisiä virkanimitysperusteita.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen järjestöjen palveluksessa olevaan henkilöön, joka hoitaa tässä pykälässä tarkoitettua ehdokasasettelua, sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.
14 §
Vakuutusoikeuden asiantuntijajäsenten kelpoisuusvaatimukset
Vakuutusoikeuden lääkärijäsenen tulee olla laillistettu lääkäri.
Vakuutusoikeuden muista asiantuntijajäsenistä osan tulee olla työoloja tai yritystoiminnan olosuhteita tuntevia sekä osan sotilasvamma-asioita tuntevia.
15 §
Vakuutusoikeuden työoloja tai yritystoiminnan olosuhteita tuntevien sekä sotilasvamma- asioita tuntevien asiantuntijajäsenten määräämistä koskeva ehdotus
Vakuutusoikeuden työoloja tai yritystoiminnan olosuhteita tuntevat sekä sotilasvamma-asioita tuntevat asiantuntijajäsenet määrätään:
1) työelämän ja työmarkkinoiden tai yritystoiminnan olosuhteita tuntevat jäsenet:
a) edustavien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen;
b) kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja kunnallisia viranhaltijoita ja työntekijöitä edustavien pääsopijajärjestöjen;
c) valtion työmarkkinalaitoksen ja valtion virkamiesten ja työntekijöiden edustavimpien keskusjärjestöjen;
d) edustavimpien yrittäjäjärjestöjen;
e) edustavimpien maatalousyrittäjäjärjestöjen ehdotuksista; ja
f) puolustusministeriön ja edustavimpien työntekijäjärjestöjen ehdotuksesta; sekä
2) sotilasvamma-asioihin perehtyneet korvauksensaajien oloja tuntevat jäsenet korvauksensaajien edustavimpien keskusjärjestöjen ehdotuksesta ja sotilasjäsenet puolustusministeriön ehdotuksesta.
Tullakseen huomioon otetuiksi 1 momentissa tarkoitettujen tahojen ehdotuksissa on oltava vähintään kaksi kertaa niin monta ehdokasta kuin on määrättäviä jäseniä. Ehdotuksiin on liitettävä selvitys siitä, että ehdotetut henkilöt suostuvat ottamaan jäsenyyden vastaan.
Vakuutusoikeuden on ennen esityksen tekemistä pyydettävä 1 momentissa tarkoitetuilta tahoilta ehdotukset asiantuntijajäsenten määräämisestä. Jäsenet määrätään, vaikka ehdotusta ei ole tehty vakuutusoikeuden asettamassa määräajassa tai ehdotus on tehty puutteellisena, jos ehdotusta ei pyynnöstä huolimatta ole tehty tai täydennetty. Vakuutusoikeus voi pyytää uuden ehdotuksen, jos ehdokkaat eivät täytä yleisiä virkanimitysperusteita.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen järjestöjen palveluksessa olevaan henkilöön, joka hoitaa tässä pykälässä tarkoitettua ehdokasasettelua, sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.
16 §
Asiantuntijajäsenten kielitaitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset
Hallinto-oikeuden asiantuntijajäseneksi voidaan määrätä se, jolla on hallinto-oikeuden tuomiopiirin väestön enemmistön kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito sekä:
1) yksikielisessä hallinto-oikeudessa toisen kansalliskielen tyydyttävä ymmärtämisen taito ja tyydyttävä suullinen taito; taikka
2) kaksikielisessä hallinto-oikeudessa toisen kansalliskielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito.
Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen asiantuntijajäsenten ja varajäsenten kielitaitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista säädetään Ahvenanmaan itsehallintolain nojalla valtioneuvoston asetuksella.
Korkeimman hallinto-oikeuden ja markkinaoikeuden asiantuntijajäseneksi, työtuomioistuimen asiantuntijajäseneksi, joka ei edusta työnantaja- tai työntekijäetuja, sekä vakuutusoikeuden lääkärijäseneksi voidaan määrätä se, jolla on suomen kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito sekä ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito.
Työtuomioistuimen työsuhteisiin ja virkasuhteisiin perehtyneet asiantuntijajäsenet sekä vakuutusoikeuden työoloja tai yritystoiminnan olosuhteita tuntevat ja sotilasvamma-asioita tuntevat asiantuntijajäsenet on määrättävä siten, että heidän keskuudessaan on riittävästi sekä suomen kielen että ruotsin kielen taitoisia henkilöitä.
17 §
Sidonnaisuuksien ilmoittaminen
Asiantuntijajäsenen tehtävään esitettävän on ennen tehtävään määräämistä sekä tehtävän kestäessä annettava tuomioistuimelle 11 luvun 12 §:ssä tarkoitettu sidonnaisuusilmoitus.
18 §
Asiantuntijajäsenen asema tuomioistuinlaitoksen uudelleenjärjestelyssä
Jos tuomioistuimen uudelleenjärjestelyssä asiantuntijajäsenen tehtävät siirtyvät toiseen tuomioistuimeen, asiantuntijajäsenellä on oikeus jatkaa tehtävässään tässä toisessa tuomioistuimessa.
19 §
Kirjallinen varoitus ja asiantuntijajäsenen tehtävästä pidättäminen
Asiantuntijajäsenelle voidaan antaa kirjallinen varoitus ja hänet voidaan pidättää asiantuntijajäsenen tehtävästä noudattaen soveltuvin osin, mitä 15 luvussa säädetään tuomarille annettavasta kirjallisesta varoituksesta ja tuomarin virantoimituksesta pidättämisestä.
20 §
Asiantuntijajäsenen terveydentilan selvittäminen ja työkyvyttömyyden perusteella annettava ero
Asiantuntijajäsenen terveydentila voidaan tarvittaessa selvittää noudattaen, mitä valtion virkamieslain 19 §:ssä säädetään.
Mitä tämän lain 16 luvun 2 §:ssä säädetään tuomarille työkyvyttömyyden perusteella annettavasta erosta, sovelletaan myös asiantuntijajäseneen.
21 §
Asiantuntijajäsenen tehtävästä vapauttaminen
Jos asiantuntijajäsenen kelpoisuusvaatimuksena on se, että hän on laillistettu lääkäri tai erikoislääkäri, eikä hänellä enää ole terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) nojalla oikeutta toimia tällaisena laillistettuna lääkärinä tai sitä oikeutta on rajoitettu, asianomaisen tuomioistuimen on vapautettava hänet tehtävästään tai määrättävä, ettei asiantuntija määräaikana saa hoitaa tehtäväänsä. Ennen tehtävästä vapauttamista asiantuntijajäsenelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.
22 §
Asiantuntijajäsenten palkkio
Asiantuntijajäsenelle maksetaan valtion varoista kohtuullinen palkkio ja korvaus. Niiden perusteet ja määrät vahvistaa oikeusministeriö.
18 luku
Asessorit
Asessorin virat
Hovioikeudessa, hallinto-oikeudessa, markkinaoikeudessa, työtuomioistuimessa ja vakuutusoikeudessa voi olla koulutustarkoituksessa määräajaksi täytettäviä asessorin virkoja, joihin nimitetään kolmeksi vuodeksi. Nimitystä voidaan erityisestä syystä jatkaa enintään kahdella vuodella.
Kaksi vuotta asessorin tehtävässä toiminut henkilö voi toimia toimikaudestaan jäljellä olevan ajan myös muussa tuomarin tehtävässä tai esittelijänä korkeimmassa oikeudessa taikka korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asessorin nimittämisessä noudatetaan, mitä 12 luvussa säädetään tuomarin nimittämisestä määräaikaiseen virkasuhteeseen.
2 §
Asessorin kelpoisuusvaatimukset ja nimitysperusteet
Asessoriksi voidaan nimittää 10 luvun 1 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävä henkilö, jolla on vähintään kolmen vuoden kokemus tuomarin, tuomioistuimen esittelijän tai valmistelijan, syyttäjän, asianajajan tai oikeusavustajan tehtävästä taikka muusta sellaisesta lakimiestehtävästä, jonka voidaan katsoa antavan valmiuksia tuomarin tehtävään. Edellytyksenä on lisäksi, että hän on suorittanut hyväksytysti kokeen, jossa on osoitettava tuomarin tehtävässä toimimista koskevien keskeisten säännösten ja yleisten periaatteiden tuntemus. Asessorin suomen ja ruotsin kielen taitoa koskeviin vaatimuksiin sovelletaan 10 luvun 9 §:ää.
3 §
Asessorin toimivalta
Tuomioistuimen monijäsenisessä ratkaisukokoonpanossa voi olla jäsenenä vain yksi asessori. Asessori ei voi toimia ratkaisukokoonpanon jäsenenä asiassa, joka koskee tuomarin virkarikosta. Asessori voi toimia tuomioistuimen puheenjohtajana.
4 §
Asessorin koulutusohjelma
Asessorin koulutuksen tavoitteena on syventää asessorin laintuntemusta ja oikeudellista
osaamista sekä antaa hänelle hyvät valmiudet itsenäiseen oikeudelliseen ratkaisutoimintaan myös laajoissa ja vaikeissa asioissa.
Asessorin on toimikautensa aikana osallistuttava tuomarikoulutuslautakunnan suunnittelemaan koulutusohjelmaan hänelle koulutuspaikassa laaditun henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaisesti.
5 §
Keskeyttäminen
Päällikkötuomari voi perustellusta syystä myöntää asessorille luvan koulutusohjelman keskeyttämiseen. Keskeytynyt ohjelma voidaan suorittaa loppuun keskeytyksen päätyttyä.
6 §
Koulutusohjelman päättyminen
Asessorin on tehtävässä 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun kolmen vuoden vähimmäisajan toimittuaan suoritettava lopputyö tai loppukoe, jossa arvioidaan tuomarin tehtävässä vaadittavaa taitoa ja osaamista. Kokeen järjestää tuomarinkoulutuslautakunta.
Asessorin koulutusohjelman ja lopputyön tai loppukokeen hyväksytysti suorittaneelle voidaan myöntää oikeus käyttää tuomarikoulutetun nimikettä. Oikeuden myöntää tuomarinkoulutuslautakunta hakemuksesta.
Tuomarinkoulutuslautakunnasta säädetään 21 luvussa.
19 luku
Muu henkilöstö
Esittelijät ja valmistelijat
Tuomioistuimissa on esittelijöitä ja valmistelijoita seuraavasti:
1) hovioikeudessa hovioikeuden esittelijöitä;
2) hallinto-oikeudessa hallinto-oikeuden esittelijöitä;
3) markkinaoikeudessa markkinaoikeuden valmistelijoita;
4) työtuomioistuimessa työtuomioistuimen esittelijöitä;
5) vakuutusoikeudessa vakuutusoikeuden esittelijöitä. Hallinto-oikeudessa voi lisäksi olla esittelijöinä notaareita.
Työjärjestyksessä myös muu kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitettu kelpoisuusvaatimukset täyttävä virkamies voidaan määrätä toimimaan esittelijänä.
Esittelijä voi toimia asian valmistelijana, kun tuomari 9 luvun 3 §:n mukaisesti esittelee asian.
2 §
Esittelijöiden ja valmistelijoiden nimittäminen
Esittelijät ja valmistelijat nimittää asianomainen tuomioistuin.
3 §
Esittelijöiden ja valmistelijoiden kelpoisuusvaatimukset
Kelpoisuusvaatimuksena 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun virkaan on oikeustieteen muu ylempi korkeakoulututkinto kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto. Hovioikeuden esittelijällä tulee lisäksi olla kokemusta tuomarin tehtävistä. Työtuomioistuimen esittelijän tulee lisäksi olla työsuhdeasioihin perehtynyt.
Kelpoisuusvaatimuksena 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun notaarin virkaan on soveltuva korkeakoulututkinto.
Mitä 10 luvun 9 §:ssä säädetään tuomarin kielitaitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista, sovelletaan myös esittelijöiden ja valmistelijoiden kielitaitoa koskeviin kelpoisuusvaatimuksiin.
4 §
Käräjänotaarit
Käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja hallinto-oikeudessa on tuomioistuinharjoittelua suorittavia käräjänotaareita, jotka osallistuvat lainkäyttöasioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen noudattaen
tuomioistuinharjoittelusta annettua lakia (674/2016).
Käräjänotaarin kelpoisuusvaatimuksista ja nimittämisestä säädetään tuomioistuinharjoittelusta annetun lain 3 §:ssä.
5 §
Kansliapäällikkö ja muu henkilöstö
Tuomioistuimessa voi olla kansliapäällikön tai hallintopäällikön virka taikka muu vastaava virka, jonka tehtäviin kuuluu tuomioistuimen hallinnosta huolehtiminen. Tuomioistuimessa voi olla myös muuta virka- ja työsopimussuhteista henkilöstöä.
Kansliapäällikön kelpoisuusvaatimuksena on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Muun henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista voidaan määrätä tuomioistuimen työjärjestyksessä, jos se on asianomaiseen virkaan kuuluvien tehtävien hoitamiseksi perusteltua.
Asianomainen tuomioistuin nimittää kanslia- tai hallintopäällikön ja muut virkamiehet sekä ottaa palvelukseensa työsopimussuhteisen henkilökunnan.
6 §
Kansliahenkilöstön toimivalta
Käräjäoikeuden laamanni voi kirjallisesti määrätä käräjäoikeuden kansliahenkilökuntaan kuuluvan, joka on antanut tuomarinvakuutusta vastaavan vakuutuksen sekä saanut tehtävään tarvittavan koulutuksen ja jolla on tehtävän hoitamiseen riittävä taito:
1) oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetuissa asioissa:
a) antamaan yksipuolisia tuomioita;
b) antamaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:n nojalla ratkaisuja oikeudenkäyntikulujen osalta sekä tuomioita, jos vastaaja on myöntänyt kanteen;
c) tekemään päätöksiä asian jättämisestä sillensä, jos kantaja on peruuttanut kanteensa eikä vastaaja vaadi asian ratkaisemista;
2) ratkaisemaan avioliittolain (234/1929) 25 §:n 1 momentin nojalla avioerohakemuksen, jos kummallakin puolisolla on kotipaikka Suomessa.
Jos 1 momentissa tarkoitettu kansliahenkilökunnan ratkaistavana oleva asia osoittautuu laajaksi, tulkinnanvaraiseksi tai muutoin vaikeaksi ratkaista, asia on siirrettävä käräjänotaarin tai käräjäoikeuden lainoppineen jäsenen ratkaistavaksi.
Päällikkötuomari voi kirjallisesti määrätä kansliahenkilökuntaan kuuluvan, jolla on riittävä taito, antamaan haasteita ja todistuksia, suorittamaan tiedoksiantoja sekä muita lainkäyttöasioiden valmisteluun, käsittelyyn tai täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä.
7 §
Virkavapaus ja viranhoito
Tässä luvussa tarkoitetun virkasuhteisen henkilöstön virkavapaudesta päättää asianomainen tuomioistuin.
8 §
Esittelijöiden ja valmistelijoiden sivutoimet
Mitä 9 luvun 5–7 §:ssä säädetään tuomarin sivutoimista, sovelletaan myös tuomioistuimen esittelijän ja valmistelijan sivutoimiin.
9 §
Esittelijöiden ja valmistelijoiden koulutus
Mitä 9 luvun 4 §:ssä säädetään tuomarin koulutuksesta, sovelletaan myös tuomioistuimen esittelijöihin ja valmistelijoihin.
V OSA
ERINÄISET SÄÄNNÖKSET
20 luku
Tuomarinvalintalautakunta
Tuomarinvalintalautakunnan tehtävä, asettaminen ja kokoonpano Tuomarinvalintalautakunnan tehtävänä on valmistella tuomarin viran täyttämistä. Valtioneuvosto asettaa tuomarinvalintalautakunnan viideksi vuodeksi kerrallaan.
Tuomarinvalintalautakunnassa on puheenjohtajana korkeimman oikeuden valitsema jäsen ja varapuheenjohtajana korkeimman hallinto-oikeuden valitsema jäsen. Muina jäseninä on yksi hovioikeuden presidentti, yksi hallinto-oikeuden ylituomari, yksi käräjäoikeuden laamanni, yksi hovioikeuden muu vakinainen tuomari, yksi käräjätuomari, kaksi hallinto-oikeustuomaria tai yksi hallinto-oikeustuomari ja yksi erityistuomioistuimen tuomari, yksi asianajaja, yksi syyttäjä ja yksi oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta edustava jäsen. Kullakin jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen.
2 §
Tuomarinvalintalautakunnan jäsenten nimeäminen
Tuomarinvalintalautakunta asetetaan sen jälkeen, kun:
1) korkein oikeus on nimennyt keskuudestaan tulevan jäsenen ja varajäsenen;
2) korkein hallinto-oikeus on nimennyt keskuudestaan tulevan jäsenen ja varajäsenen;
3) hovioikeuksien presidentit ovat nimenneet keskuudestaan tulevan jäsenen ja varajäsenen;
4) hallinto-oikeuksien ylituomarit ovat nimenneet keskuudestaan tulevan jäsenen ja varajäsenen;
5) korkein oikeus on nimennyt käräjäoikeuden laamannien, hovioikeuden muiden vakinaisten tuomareiden ja käräjätuomareiden keskuudesta tulevat jäsenet ja varajäsenet ilmoittautumisten perusteella;
6) korkein hallinto-oikeus on nimennyt hallinto-oikeustuomareiden tai erityistuomioistuinten tuomareiden keskuudesta tulevat jäsenet ja varajäsenet ilmoittautumisten perusteella;
7) Suomen asianajajaliitto on nimennyt jäsentensä keskuudesta asianajajakuntaa edustavan jäsenen ja varajäsenen;
8) valtakunnansyyttäjä on nimennyt syyttäjiä edustavan jäsenen ja varajäsenen;
9) oikeusministeriö on nimennyt oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta edustavan jäsenen ja varajäsenen.
3 §
Nimeämismenettely
Nimettäessä 2 §:n 5–9 kohdassa tarkoitettuja jäseniä ja varajäseniä nimetään ehdokkaita kaksi kertaa niin monta kuin on asetettavia jäseniä ja varajäseniä. Ennen 2 §:n 9 kohdassa tarkoitettua nimeämistä oikeusministeriön on kuultava oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta edustavia yksikköjä.
Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ilmoittavat 2 §:n 5 ja 6 kohdassa tarkoitettujen tehtävien avoinna olemisesta ja ilmoittavat nimeämänsä jäsenet ja varajäsenet oikeusministeriölle.
Oikeusministeriö pyytää 2 §:n 7 ja 8 kohdassa tarkoitetut nimeämiset Suomen Asianajajaliitolta sekä valtakunnansyyttäjältä.
4 §
Lautakunnan jäsenen eroaminen
Eron lautakunnan jäsenelle ja varajäsenelle myöntää valtioneuvosto.
Eroavan jäsenen tilalle nimitetään jäljellä olevaksi toimikaudeksi seuraaja edellä säädettyä menettelyä noudattaen.
5 §
Päätösvaltaisuus
Tuomarinvalintalautakunta on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään kahdeksan muuta jäsentä tai varajäsentä.
6 §
Tuomarinvalintalautakunnan henkilöstö
Tuomarinvalintalautakunnalla on sihteeri. Lautakunnalla voi lisäksi olla sivutoimisia esittelijöitä ja muuta henkilöstöä. Sihteerin ja sivutoimisen esittelijän tehtävänä on valmistella ja esitellä lautakunnassa tehtävät nimitysesitykset ja lausunnot. Lisäksi sihteeri huolehtii lautakunnan muun toiminnan järjestämisestä.
Sihteerillä ja sivutoimisilla esittelijöillä tulee olla oikeustieteen muu ylempi korkeakoulututkinto kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto ja hyvä tuomioistuimien toiminnan tuntemus.
Tuomarinvalintalautakunta nimittää sihteerin ja sivutoimiset esittelijät määräajaksi. Sihteeri ottaa muun henkilöstön.
7 §
Tarkemmat määräykset
Tuomarinvalintalautakunnan toimistosta ja henkilöstöstä sekä työskentelyn järjestämisestä ja asioiden käsittelystä tuomarinvalintalautakunnassa voidaan antaa tarkempia määräyksiä lautakunnan vahvistamassa työjärjestyksessä.
21 luku
Tuomarinkoulutuslautakunta
Tuomarinkoulutuslautakunnan tehtävät
Tuomarinkoulutuslautakunnan tehtävänä on:
1) huolehtia tuomioistuinten jäsenille, esittelijöille, valmistelijoille, käräjänotaareille ja muulle henkilöstölle järjestettävän koulutuksen suunnittelusta yhteistyössä oikeusministeriön ja tuomioistuinten kanssa;
2) huolehtia 18 luvun 2 §:ssä ja 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen kokeiden ja suoritusten suunnittelusta ja järjestämisestä;
3) huolehtia asessorin virkoja koskevan hakumenettelyn järjestämisestä sekä asessoreiden esivalinnasta;
4) huolehtia tuomioistuinharjoittelusta annetun lain mukaisten harjoittelupaikkojen keskitetyn hakumenettelyn järjestämisestä sekä käräjänotaarien valinnasta ja nimittämisestä;
5) antaa hovioikeuksille, hallinto-oikeuksille, markkinaoikeudelle, työtuomioistuimelle ja vakuutusoikeudelle ohjeita 18 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun asessorin henkilökohtaisen opintosuunnitelman sisällöstä;
6) antaa käräjäoikeuksille, hovioikeuksille ja hallinto-oikeuksille ohjeita tuomioistuinharjoittelusta annetun lain 12 §:ssä tarkoitetun harjoittelusuunnitelman sisällöstä;
7) antaa pyynnöstä oikeusministeriölle lausunto tuomioistuinlaitoksen johtamiskoulutukseen tai muuhun koulutukseen valittavista henkilöistä;
8) myöntää 18 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu oikeus käyttää tuomarikoulutetun nimikettä;
9) myöntää tuomioistuinharjoittelusta annetun lain 18 §:ssä tarkoitettu varatuomarin arvonimi.
2 §
Tuomarinkoulutuslautakunnan asettaminen ja kokoonpano
Tuomarinkoulutuslautakunnan asettaa valtioneuvosto viideksi vuodeksi kerrallaan. Tuomarinkoulutuslautakunnassa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kahdeksan muuta
jäsentä. Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja neljä jäsentä ovat vakinaisessa virassa olevia
tuomareita. Muina jäseninä on yksi syyttäjä, yksi asianajaja, yksi oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta edustava jäsen sekä yksi oikeusministeriötä edustava jäsen. Kullakin jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen.
Lautakunnan tuomarijäsenten tulee edustaa tasapuolisesti eri tuomioistuimia, ja tuomarijäsenistä vähintään yhden on oltava päällikkötuomari.
3 §
Tuomarinkoulutuslautakunnan jäsenten nimeäminen
Tuomarinkoulutuslautakunta asetetaan sen jälkeen, kun:
1) tuomarinvalintalautakunta on nimennyt puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja muut tuomarijäsenet sekä heidän varajäsenensä ilmoittautumisten perusteella;
2) valtakunnansyyttäjä on nimennyt syyttäjiä edustavan jäsenen ja varajäsenen;
3) Suomen Asianajajaliitto on nimennyt jäsentensä keskuudesta asianajajakuntaa edustavan jäsenen ja varajäsenen;
4) oikeusministeriö on nimennyt oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta edustavan jäsenen ja varajäsenen;
5) oikeusministeriö on nimennyt oman jäsenensä ja varajäsenensä.
Mitä 20 luvun 3 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään tuomarinvalintalautakunnan jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä, sovelletaan myös tuomarinkoulutuslautakunnan nimeämiseen.
4 §
Lautakunnan jäsenen eroaminen
Eron lautakunnan jäsenelle ja varajäsenelle myöntää valtioneuvosto.
Eroavan jäsenen tilalle nimitetään jäljellä olevaksi toimikaudeksi seuraaja edellä säädettyä menettelyä noudattaen.
5 §
Päätösvaltaisuus
Tuomarinkoulutuslautakunta on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään viisi muuta jäsentä tai varajäsentä. Puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan lisäksi läsnä tulee olla vähintään kolme muuta tuomaria.
6 §
Tuomarinkoulutuslautakunnan henkilöstö
Tuomarinkoulutuslautakunnalla on sihteeri, joka valmistelee ja esittelee lautakunnassa esillä olevat asiat sekä huolehtii lautakunnan muun toiminnan järjestämisestä. Sihteerillä tulee olla soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja hyvä tuomioistuinten toiminnan tai aikuiskoulutuksen tuntemus.
Tuomarinkoulutuslautakunta nimittää sihteerin.
Lautakunnalla voi lisäksi olla muuta henkilöstöä, jonka ottaa sihteeri.
7 §
Tarkemmat määräykset
Tuomarinkoulutuslautakunnan toimistosta ja henkilöstöstä sekä työskentelyn järjestämisestä ja asioiden käsittelystä lautakunnassa voidaan antaa tarkempia määräyksiä lautakunnan vahvistamassa työjärjestyksessä.
22 luku
Virkarikosasiat
Virkarikokset
Tuomioistuimet käsittelevät tuomioistuimen jäseniä ja tuomioistuimen virkamiehiä koskevat virkarikossyyteasiat seuraavasti:
1) korkein oikeus, jos asia koskee hovioikeuden jäsentä;
2) hovioikeus, jos asia koskee:
a) sen tuomiopiiriin kuuluvan käräjäoikeuden jäsentä, käräjänotaaria tai kansliapäällikköä taikka kansliahenkilökuntaan kuuluvaa, jos asia koskee 19 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tehtävässä tehtyä virkarikosta;
b) sen tuomiopiirin alueella sijaitsevan hallinto-oikeuden jäsentä, kansliapäällikköä, esittelijää, notaaria tai käräjänotaaria;
3) Helsingin hovioikeus, jos asia koskee:
a) markkinaoikeuden jäsentä, kansliapäällikköä tai valmistelijaa;
b) vakuutusoikeuden jäsentä, kansliapäällikköä tai esittelijää;
c) työtuomioistuimen jäsentä, kansliapäällikköä tai esittelijää;
d) muun hovioikeuden kuin Helsingin hovioikeuden kansliapäällikköä, esittelijää tai käräjänotaaria;
4) Turun hovioikeus, jos asia koskee 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja Helsingin hovioikeuden virkamiehiä.
Mitä tässä pykälässä säädetään kansliapäälliköstä, sovelletaan myös 19 luvun 5 §:n
1 momentissa tarkoitettuun hallintopäällikön tai muuhun vastaavaan virkaan nimitettyyn.
Mitä tässä pykälässä säädetään saman tuomioistuimen esittelijän virassa toimivasta, sovelletaan myös esittelijän tehtävään 19 luvun 1 §:n 3 momentin perusteella määrättyyn.
23 luku
Muutoksenhaku
Muutoksenhaku sivutoimilupaa koskevaan päätökseen
Edellä 9 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun sivutoimilupaa koskevaan tuomioistuimen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen haetaan kuitenkin muutosta asianomaiselta tuomioistuimelta, jossa asian käsittelee täysistunto.
Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin päätä.
2 §
Muutoksenhaku kirjallista varoitusta koskevaan päätökseen
Edellä 15 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun päätökseen antaa kirjallinen varoitus saa hakea muutosta valittamalla. Asia on muutoksenhakutuomioistuimessa käsiteltävä lainkäyttöasiana kiireellisesti.
Muutosta kirjallista varoitusta koskevaan päätökseen haetaan:
1) käräjäoikeuden laamannin päätökseen hovioikeudelta;
2) hovioikeuden ja työtuomioistuimen presidentin päätökseen korkeimmalta oikeudelta;
3) hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden ylituomarin päätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta;
4) korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentin päätökseen kyseiseltä tuomioistuimelta, jossa asia käsitellään täysistunnossa.
Valitus on 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista toimitettava sille tuomioistuimelle, jonka palveluksessa tuomari on. Tuomioistuimen on viivytyksettä toimitettava valituskirjelmä liitteineen, jäljennös valituksenalaisesta päätöksestä sekä päällikkötuomarin lausunto valituksen johdosta muutoksenhakutuomioistuimeen.
Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin päätä.
3 §
Muutoksenhaku virantoimituksesta pidättämistä koskevaan päätökseen
Edellä 15 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun päätökseen pidättää virantoimituksesta saa hakea muutosta valittamalla. Asia on muutoksenhakutuomioistuimessa käsiteltävä lainkäyttöasiana kiireellisesti.
Muutosta haetaan:
1) käräjäoikeuden päätökseen hovioikeudelta;
2) hovioikeuden ja työtuomioistuimen päätökseen korkeimmalta oikeudelta;
3) hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden päätökseen korkeimmalta hallinto- oikeudelta;
4) korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen kyseiseltä tuomioistuimelta, jossa asia käsitellään täysistunnossa.
Valitus on 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista toimitettava sille tuomioistuimelle, jonka palveluksessa tuomari on. Tuomioistuimen on viivytyksettä toimitettava valituskirjelmä liitteineen, jäljennös valituksenalaisesta päätöksestä sekä lausuntonsa valituksen johdosta muutoksenhakutuomioistuimeen.
Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin päätä.
4 §
Muutoksenhaku työkyvyttömyyden perusteella annettavaa eroa koskevaan päätökseen
Edellä 16 luvun 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun työkyvyttömyyden perusteella annettavaa eroa koskevaan hovioikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan oikeuteen. Asia on muutoksenhakutuomioistuimessa käsiteltävä kiireellisenä.
Hovioikeuden päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin päätä.
5 §
Muutoksenhaku asiantuntijajäsenen tehtävästä vapauttamista koskevaan päätökseen
Edellä 17 luvun 21 §:ssä tarkoitettuun asiantuntijajäsenen tehtävästä vapauttamista koskevaan hallinto-oikeuden tai vakuutusoikeuden päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto- oikeudelta. Asia on muutoksenhakutuomioistuimessa käsiteltävä kiireellisenä.
Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin päätä.
6 §
Muutoksenhaku tuomarinkoulutuslautakunnan päätökseen
Tämän lain 18 luvun 2 §:ssä ja 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen kokeiden arvosteluun saa vaatia oikaisua 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Muuhun tuomarinkoulutuslautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto- oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
24 luku
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
1 § Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
2 §
Kumottavat lait
Tällä lailla kumotaan seuraavat lait:
1) käräjäoikeuslaki (581/1993);
2) hovioikeuslaki (56/1994);
3) korkeimman hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenistä annettu laki (1266/2006);
4) markkinaoikeudesta annettu laki (99/2013);
5) vakuutusoikeuslaki (132/2003);
6) tuomareiden nimittämisestä annettu laki (205/2000);
7) alioikeuden istuntojen pitämisestä muualla kuin varsinaisessa istuntopaikassa annettu laki
(141/1932).
3 §
Eräiden asetusten jääminen voimaan
Seuraavat asetukset jäävät voimaan:
1) käräjäoikeuksien tuomiopiireistä annettu valtioneuvoston asetus (1053/2014);
2) hovioikeuksien tuomiopiireistä annettu valtioneuvoston asetus (337/2013);
3) käräjäoikeuksien kanslioiden ja istuntopaikkojen sijainnista annettu oikeusministeriön asetus
(454/2009).
4 §
Päällikkötuomareita koskevat siirtymäsäännökset
Ennen tämän lain voimaantuloa haettavaksi julistetun päällikkötuomarin viran täyttämisessä noudatetaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Ennen tämän lain voimaantuloa vakinaiseen päällikkötuomarin virkaan nimitetty katsotaan eronneeksi virastaan siitä ajankohdasta, josta hänet on nimitetty toisen tuomioistuimen päällikkötuomariksi 11 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi määräajaksi. Tällaisella päällikkötuomarilla ei toimikauden päätyttyä ole oikeutta palata vakinaiseen päällikkötuomarin virkaan. Hänen oikeuteensa tulla toimikauden päätyttyä nimitetyksi vakinaiseen tuomarin virkaan sovelletaan 11 luvun 13 §:ää.
Ennen tämän lain voimaantuloa nimitetty vakinainen päällikkötuomari voidaan hakemuksestaan siirtää asianomaisessa tuomioistuimessa avoinna olevaan muuhun tuomarin virkaan, jos hän on toiminut päällikkötuomarin tehtävässä yhtäjaksoisesti vähintään seitsemän vuotta ja saavuttanut
63 vuoden iän. Päällikkötuomarin on ilmoitettava aikomuksestaan siirtyä muuhun tuomarin virkaan ennen viran auki julistamista. Siirtämisestä päättää nimittävä viranomainen. Tuomarin
tehtävään siirtynyt päällikkötuomari on lainkäyttöasiaa ratkaistaessa virkaikäjärjestyksessä päällikkötuomarin jälkeen virassa vanhin.
5 §
Muita tuomareita koskevat siirtymäsäännökset
Tämän lain voimaan tullessa korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvoksen nimike muuttuu oikeusneuvokseksi.
Hovioikeuden tuomareita ovat myös tämän lain voimaan tullessa nimitettyinä olevat hovioikeudenlaamannit, ja vakuutusoikeuden tuomareita ovat tämän lain voimaan tullessa nimitettyinä olevat vakuutusoikeuden laamannit. Heihin sovelletaan, mitä hovioikeudenneuvoksesta tai vakuutusoikeustuomarista säädetään.
Tämän lain voimaan tullessa hovioikeudenlaamannin tai vakuutusoikeuden laamannin virkaan nimitettynä olevalla on lain tultua voimaan oikeus toimia sellaisessa tehtävässä, jossa vaaditaan johtamistaitoa. Tässä tehtävässä toimiessaan he ovat tuomioistuimen johtoryhmän sekä 11 luvun
10 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun kokoonpanon jäseniä.
6 §
Muuta henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset
Tämän lain voimaan tullessa hovioikeuden viskaalin ja asessorin nimikkeet muuttuvat hovioikeuden esittelijäksi, hallinto-oikeussihteerin nimike hallinto-oikeuden esittelijäksi, markkinaoikeussihteerin nimike markkinaoikeuden valmistelijaksi, työtuomioistuimen sihteerin nimike työtuomioistuimen esittelijäksi ja vakuutusoikeuden asessorin ja vakuutusoikeussihteerin nimikkeet vakuutusoikeuden esittelijäksi.
Jos kumotun hovioikeuslain 9 §:ssä tarkoitettu esittelijä on nimetty asiassa hovioikeuden kokoonpanoon ennen tämän lain voimaantuloa, kokoonpano on asiassa päätösvaltainen tämän
lain tultua voimaan. Jos vakuutusoikeuden esittelijä on vakuutusoikeudessa käsiteltävässä asiassa lakimiesjäsenenä ennen tämän lain voimaantuloa, hän voi kuulua ratkaisukokoonpanoon tämän lain tultua voimaan.
Ennen tämän lain voimaantuloa nimitettyyn käräjäviskaaliin sovelletaan kumotun käräjäoikeuslain 3 a, 3 b ja 4 a §:ää, 14 §:n 3 momenttia, 17 §:ää ja 20 §:n 2 momenttia.
7 §
Viittaukset aikaisempaan lakiin
Jos muualla lainsäädännössä viitataan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleeseen lainkohtaan, sen asemesta sovelletaan tämän lain vastaavaa säännöstä.
HE 7/2016, LaVM 8/2016, EV 99/2016
25.8.2016/673
Domstolslag
Se anmärkningen för upphovsrätt i användningsvillkoren.
I enlighet med riksdagens beslut föreskrivs:
AVDELNING I
ALLMÄNNA BESTÄMMELSER
1 kap
Allmänna bestämmelser om domstolar och domare
Lagens tillämpningsområde
Denna lag innehåller bestämmelser om domstolar, domare, övriga domstolsledamöter och annan personal. I lagen finns även bestämmelser om domarförslagsnämnden och domarutbildningsnämnden samt om deras uppgifter och personal.
Lagen tillämpas på högsta domstolen och högsta förvaltningsdomstolen samt på deras ledamöter, om inte något annat föreskrivs i lagen om högsta domstolen (665/2005) eller i lagen om
högsta förvaltningsdomstolen (1265/2006).
Särskilda bestämmelser gäller för riksrätten.
2 §
Domstolar
Allmänna domstolar är tingsrätterna, hovrätterna och som högsta instans högsta domstolen. Allmänna förvaltningsdomstolar är förvaltningsdomstolarna och som högsta instans högsta
förvaltningsdomstolen.
Specialdomstolar är marknadsdomstolen, arbetsdomstolen och försäkringsdomstolen.
3 §
Utövning av dömande makt och domstolarnas oberoende Domstolarna utövar den dömande makten enligt grundlagen. Domstolarna är oberoende när de utövar dömande makt.
Organisering av domstolarnas verksamhet
Domstolarna svarar själva för organiseringen av sin verksamhet med iakttagande av vad som föreskrivs i denna eller i någon annan lag.
Närmare föreskrifter om en domstols verksamhet, behandlingen av rättskipningsärenden och rättskipningsmål samt av administrativa frågor och annan organisering av arbetet meddelas i domstolens arbetsordning. Arbetsordningen ska godkännas av domstolen.
5 §
Domare
Domare är
1) vid högsta domstolen en president och som övriga domare justitieråd,
2) vid högsta förvaltningsdomstolen en president och som övriga domare justitieråd,
3) vid hovrätterna som chefsdomare en president och som övriga domare hovrättsråd,
4) vid tingsrätterna som chefsdomare en lagman och som övriga domare tingsdomare samt vid de tingsrätter som är jorddomstolar dessutom jordrättsingenjörer,
5) vid förvaltningsdomstolarna som chefsdomare en överdomare och som övriga domare förvaltningsrättsdomare samt vid Ålands förvaltningsdomstol förvaltningsdomaren,
6) vid marknadsdomstolen som chefsdomare en överdomare och som övriga domare marknadsrättsdomare och marknadsrättsingenjörer,
7) vid arbetsdomstolen som chefsdomare en president och som övrig domare ett arbetsdomstolsråd,
8) vid försäkringsdomstolen som chefsdomare en överdomare och som övriga domare försäkringsrättsdomare,
9) vid hovrätterna, förvaltningsdomstolarna, marknadsdomstolen, arbetsdomstolen och försäkringsdomstolen de assessorer som avses i 18 kap.
Domstolarna kan dessutom ha övriga ledamöter i enlighet med vad som föreskrivs i denna eller i någon annan lag.
6 §
Domares ställning och oberoende
En domare är oberoende i sin utövning av dömande makt.
Bestämmelser om domares rätt att kvarstå i tjänsten som skydd för deras oberoende finns i 103 § i grundlagen och närmare bestämmelser om domares rätt att kvarstå i tjänsten finns i 16 kap. i denna lag.
7 §
Domarförsäkran
Domare och övriga domstolsledamöter ska innan de inleder sitt uppdrag avge följande domarförsäkran: ”Jag N.N. lovar och försäkrar på heder och samvete att jag i min tjänst ska följa grundlagen och övriga lagar, döma rättvist och opartiskt enligt bästa förstånd och respektera allas likhet inför lagen.”
Försäkran avges vid den domstol där det är meningen att domaren ska tjänstgöra. Den kan även avges vid en tingsrätt.
Närmare bestämmelser om domarförsäkran utfärdas genom förordning av statsrådet.
AVDELNING II DOMSTOLAR
2 kap
Tingsrätter
Tingsrättens uppgifter
Tingsrätten är första instans i tvistemål, brottmål och ansökningsärenden, om inte något annat föreskrivs.
Tingsrätten behandlar även de övriga ärenden som enligt lag hör till tingsrättens behörighet.
2 §
Avgörande av mål och ärenden
Tingsrätten behandlar och avgör mål och ärenden vid sammanträde och i kansliet. Ordförande för tingsrätten är lagmannen, en tingsdomare eller en tingsnotarie.
3 §
Tingsrätter
Tingsrätter är Birkalands, Egentliga Finlands, Egentliga Tavastlands, Esbo, Helsingfors,
Hyvinge, Kajanalands, Kemi-Torneå, Kymmenedalens, Lapplands, Mellersta Finlands, Mellersta Österbottens, Norra Karelens, Norra Savolax, Päijänne-Tavastlands, Satakunta, Södra Karelens, Södra Savolax, Södra Österbottens, Tusby, Uleåborgs, Vanda, Västra Nylands, Ylivieska- Brahestad, Ålands, Österbottens och Östra Nylands tingsrätt.
Särskilda bestämmelser gäller för tingsrätterna när de behandlar mål och ärenden i egenskap av jorddomstolar, sjörättsdomstolar och krigsrätter.
4 §
Tingsrätternas verksamhetsställen
En tingsrätt har ett kansli. Vid behov kan en tingsrätt ha flera kanslier och sammanträdesplatser. Av särskilda skäl får sammanträde också hållas någon annanstans inom tingsrättens domkrets än
på en i 1 mom. avsedd sammanträdesplats, eller hållas på en ort som inte hör till tingsrättens
domkrets.
Bestämmelser om placeringen av tingsrätternas kanslier och sammanträdesplatser utfärdas genom förordning av justitieministeriet.
5 §
Tingsrätternas domkretsar
En tingsrätts domkrets består av en eller flera kommuner, om det inte särskilt genom lag föreskrivs något annat om tingsrätternas behörighet.
Bestämmelser om tingsrätternas domkretsar utfärdas genom förordning av statsrådet.
6 §
Tingsrättens ledamöter
Ledamöter vid en tingsrätt är lagmannen och tingsdomarna. Ledamöter vid tingsrätten är dessutom nämndemännen. Nämndemännen deltar i behandlingen och avgörandet av mål och ärenden i enlighet med vad som föreskrivs i rättegångsbalken och i andra lagar. Bestämmelser om nämndemännen finns i lagen om nämndemän vid tingsrätterna (675/2016).
Vid en tingsrätt kan det dessutom finnas militära ledamöter som deltar i behandlingen och avgörandet av militära rättegångsärenden. Bestämmelser om militära rättegångsärenden finns i
militära rättegångslagen (326/1983).
Vid en tingsrätt som inrättats genom sammanslagning av flera tingsrätters domkretsar kan det om sammanslagningen så kräver tillfälligt finnas fler än en tjänst som lagman. En av lagmännen
utnämns till chefsdomare med iakttagande av 11 kap. 2 § 1 mom. Bestämmelserna om lagmän gäller den lagman som är chefsdomare.
Förvaltningsdomaren vid Ålands förvaltningsdomstol är även tingsdomare vid Ålands tingsrätt.
7 §
Jorddomstolens ledamöter
Ledamöter vid de tingsrätter som är jorddomstolar är en tingsdomare som behandlar jordrättsmål och jordrättsärenden (jordrättsansvarig domare) och en jordrättsingenjör. Den jordrättsansvariga domaren deltar också i behandlingen av övriga mål och ärenden vid tingsrätten.
Tingsrättens lagman förordnar dessutom minst en av tingsrättens domare att behandla jordrättsmål och jordrättsärenden för högst fem år i sänder.
3 kap
Hovrätter
Hovrättens rättskipningsuppgifter
Hovrätten behandlar besvär och klagomål över tingsrättens avgöranden samt ärenden som gäller extraordinärt ändringssökande och andra rättskipningsmål och rättskipningsärenden som enligt lag ska avgöras av en hovrätt.
Hovrätten behandlar som första instans till hovrättens behörighet enligt lag hörande mål som gäller tjänstebrott i fråga om domare och andra tjänstemän vid domstolar samt åklagare.
2 §
Hovrättens tillsynsuppgifter
Hovrätten utövar tillsyn över tingsrätterna i sin domkrets och vidtar vid behov åtgärder för att undanröja missförhållanden som den upptäcker. För att kunna utöva tillsyn har hovrätten rätt att få de uppgifter som den behöver av berörda myndigheter.
Hovrätten ska utarbeta en berättelse över vad den observerat vid tillsynen och delge justitiekanslern i statsrådet och riksdagens justitieombudsman berättelsen. Dessutom ska hovrätten underrätta justitiekanslern i statsrådet om omständigheter som hovrätten fått kännedom om och som kan leda till att åtal för tjänstefel väcks i hovrätten.
Föreskrifter om hur övervakningen ska utföras meddelas i arbetsordningen.
3 §
Hovrättens övriga uppgifter
Hovrätten behandlar justitieförvaltningsärenden och andra ärenden som enligt lag ska avgöras av en hovrätt.
4 §
Avgörande av mål och ärenden
Hovrätten behandlar och avgör rättskipningsmål och rättskipningsärenden vid sammanträde på föredragning eller vid huvudförhandling.
Ordförande för hovrätten är presidenten eller ett hovrättsråd.
5 §
Hovrätter
Hovrätter är Helsingfors, Rovaniemi, Vasa, Åbo och Östra Finlands hovrätt.
6 §
Hovrätternas verksamhetsställen
Bestämmelser om hovrätternas placering utfärdas genom förordning av statsrådet. Hovrätten kan också ha en permanent sammanträdesplats om vars placering bestämmelser utfärdas genom förordning av justitieministeriet.
Hovrättens sammanträden hålls på hovrättens placeringsort. Huvudförhandlingen får dock vid behov hållas på någon annan ort inom hovrättens domkrets än på placeringsorten. Av särskilda skäl får huvudförhandling också hållas på en ort som inte hör till hovrättens domkrets.
7 §
Hovrätternas domkretsar
Domkretsen för en hovrätt består av domkretsen för en eller flera tingsrätter, om det inte särskilt genom lag föreskrivs något annat om hovrätternas behörighet.
Bestämmelser om hovrätternas domkretsar utfärdas genom förordning av statsrådet.
8 §
Hovrättens ledamöter
Ledamöter vid en hovrätt är presidenten och hovrättsråden. Vid hovrätten kan det dessutom finnas assessorer.
Vid Helsingfors hovrätt finns det dessutom militära ledamöter som deltar i behandlingen och avgörandet av militära rättegångsärenden i enlighet med militära rättegångslagen.
4 kap
Förvaltningsdomstolar
Förvaltningsdomstolens rättskipningsuppgifter
Förvaltningsdomstolen behandlar och avgör de förvaltningsrättsliga besvär, förvaltningstvistemål och andra ärenden som enligt förvaltningsprocesslagen (586/1996) eller någon annan lag hör till en förvaltningsdomstols behörighet.
2 §
Avgörande av mål och ärenden
Förvaltningsdomstolen behandlar och avgör mål och ärenden vid sammanträde på föredragning. Ordförande för förvaltningsdomstolen är överdomaren eller en lagfaren förvaltningsrättsdomare.
3 §
Förvaltningsdomstolar
Förvaltningsdomstolarna är Helsingfors, Norra Finlands, Tavastehus, Vasa, Åbo och Östra
Finlands förvaltningsdomstol.
För Ålands förvaltningsdomstol gäller vad som särskilt föreskrivs genom lag.
4 §
Förvaltningsdomstolarnas domkretsar
En förvaltningsdomstols domkrets är ett eller fler landskap, om det inte särskilt genom lag föreskrivs något annat om förvaltningsdomstolarnas behörighet.
Bestämmelser om förvaltningsdomstolarnas domkretsar och placeringsorter utfärdas genom förordning av statsrådet.
5 §
Förvaltningsdomstolens ledamöter
Ledamöter vid en förvaltningsdomstol är överdomaren och förvaltningsrättsdomarna. Vid förvaltningsdomstolen kan det dessutom finnas assessorer.
Vid en förvaltningsdomstol finns det sakkunnigledamöter som är insatta i barnskydd, adoption, mentalvårdsärenden, missbrukarvård och smittsamma sjukdomar samt med specialomsorger för personer med utvecklingsstörning. Sakkunnigledamöterna deltar i behandlingen och avgörandet av mål och ärenden med iakttagande av vad som föreskrivs i lagen om förvaltningsdomstolarna
(430/1999) eller i någon annan lag.
5 kap
Marknadsdomstolen
Marknadsdomstolens uppgifter
Marknadsdomstolen är en specialdomstol för mål och ärenden som gäller konkurrens och tillsyn, upphandling, industriella rättigheter och upphovsrätt samt marknadsrätt.
Bestämmelser om marknadsdomstolens domförhet, om behandlingen av mål och ärenden som enligt lag hör till marknadsdomstolens behörighet och om sökande av ändring i marknadsdomstolens avgöranden finns i lagen om rättegång i marknadsdomstolen (100/2013).
2 §
Marknadsdomstolens ledamöter
Ledamöter vid marknadsdomstolen är överdomaren, marknadsrättsdomarna och marknadsrättsingenjörerna. Vid marknadsdomstolen kan det dessutom finnas assessorer.
Vid marknadsdomstolen finns det sakkunnigledamöter som är insatta i mål och ärenden som gäller konkurrens och tillsyn, upphandling, industriella rättigheter och upphovsrätt samt marknadsrätt. Sakkunnigledamöterna deltar i behandlingen och avgörandet av mål och ärenden med iakttagande av lagen om rättegång i marknadsdomstolen.
6 kap
Arbetsdomstolen
Arbetsdomstolens uppgifter
Arbetsdomstolen är en specialdomstol för tvistemål som gäller arbets- och tjänstekollektivavtal och den behandlar besvärsärenden som enligt lag hör till arbetsdomstolens behörighet.
Bestämmelser om vilka mål och ärenden som omfattas av arbetsdomstolens behörighet och arbetsdomstolens domförhet i dem samt om behandlingen av ärenden i arbetsdomstolen finns i lagen om rättegång i arbetsdomstolen (646/1974).
2 §
Arbetsdomstolens ledamöter
Ledamöter vid arbetsdomstolen är presidenten och arbetsdomstolsrådet. Vid arbetsdomstolen kan det dessutom finnas en assessor.
Vid arbetsdomstolen finns det fjorton sakkunnigledamöter som deltar i behandlingen och avgörandet av mål och ärenden med iakttagande av lagen om rättegång i arbetsdomstolen. Av sakkunnigledamöterna ska två vara lagfarna ledamöter som inte företräder arbetsgivar- eller arbetstagarintressen. Av de övriga sakkunnigledamöterna ska åtta vara förtrogna med arbetsavtalsförhållanden och fyra med tjänsteförhållanden.
7 kap
Försäkringsdomstolen
Försäkringsdomstolens uppgifter
Försäkringsdomstolen är specialdomstol för mål och ärenden som gäller social trygghet och som enligt lag hör till försäkringsdomstolens behörighet.
Bestämmelser om försäkringsdomstolens domförhet och behandlingen av mål och ärenden i försäkringsdomstolen finns i lagen om rättegång i försäkringsdomstolen (677/2016).
2 §
Försäkringsdomstolens ledamöter
Ledamöter vid försäkringsdomstolen är överdomaren och försäkringsrättsdomarna. Vid försäkringsdomstolen kan det dessutom finnas assessorer.
Vid försäkringsdomstolen finns det en överläkare som är läkarledamot med uppgiften som huvudsyssla. Förutom arbetet som läkarledamot planerar och utvecklar överläkaren det medicinska bedömningsförfarandet vid försäkringsdomstolen, sköter den allmänna planeringen och organiseringen av läkarledamöternas arbete samt sörjer för arbetets resultat. Överläkaren ska dessutom övervaka att läkarledamöterna tillämpar rättsprinciperna och tolkar lagen på ett enhetligt sätt.
Vid försäkringsdomstolen finns det dessutom andra läkarledamöter, sakkunnigledamöter som är insatta i förhållandena inom arbetslivet eller företagsverksamhet samt sakkunnigledamöter som är insatta i militärskadeärenden. Dessa ledamöter deltar i behandlingen och avgörandet av ärenden med iakttagande av lagen om rättegång i försäkringsdomstolen.
8 kap
Organisering av arbetet vid domstolarna samt ledning och administration
Ledning
Chefsdomaren leder domstolen och svarar för dess resultat.
Domstolen kan ha en ledningsgrupp som stödjer överdomaren i arbetet med att leda och utveckla domstolens verksamhet. Till ledningsgruppen hör chefsdomaren som ordförande, de avdelningschefer som avses i 4 §, den kansli- eller förvaltningschef som avses i 19 kap. 5 § samt vid behov även andra inom personalen.
Ledningsgruppen ska åtminstone behandla förslag till arbetsordning för domstolen samt övriga ärenden av betydelse när det gäller ledning av domstolen, domstolens administration, ekonomi, verksamhet och personal samt utveckling av verksamheten.
Närmare föreskrifter om ledningsgruppens sammansättning och vilka ärenden som behandlas i ledningsgruppen meddelas i domstolens arbetsordning.
2 §
Chefsdomarens uppgifter
Chefsdomaren ska sörja för domstolens funktionsduglighet och utveckling. Chefsdomaren ställer upp resultatmålen för domstolen och sörjer för att de uppnås. Chefsdomaren ska övervaka att rättsprinciperna tillämpas och lagen tolkas på ett enhetligt sätt i domstolens avgöranden.
Chefsdomaren deltar i rättskipningen i den omfattning som hans eller hennes övriga uppgifter medger det.
3 §
Avgörande av administrativa ärenden
Chefsdomaren avgör de av domstolens administrativa och ekonomiska ärenden som inte någon annan tjänsteman har förordnats att avgöra.
Chefsdomaren kan besluta att ett ärende som gäller lämnande av ett utlåtande i ett lagstiftningsärende eller lämnande av ett lagstiftningsinitiativ ska behandlas och avgöras i plenum, och vid en tingsrätt i någon annan utökad sammansättning.
Föreskrifter om chefsdomares rätt att överföra ärenden på andra tjänstemän för avgörande meddelas i domstolens arbetsordning. Chefsdomaren kan förbehålla sig rätten att avgöra ett ärende som han eller hon överfört eller som annars ska avgöras av någon annan tjänsteman.
4 §
Avdelningar
En domstol får vara indelad i avdelningar. Föreskrifter om indelningen i avdelningar meddelas i domstolens arbetsordning.
En avdelning leds av en av chefsdomaren förordnad lagfaren domare (avdelningschef), om inte chefsdomaren själv leder avdelningen.
5 §
Förordnande till avdelningschef
Chefsdomaren förordnar en lagfaren domare vid domstolen till uppgiften som avdelningschef för högst tre år i sänder. Uppgiften ska förklaras ledig att sökas av de ordinarie domare vid
domstolen i fråga som har utnämnts till sin tjänst före utgången av ansökningstiden. Den som förordnas till uppgiften ska ha de personliga egenskaper som uppgiften kräver och ledarförmåga.
Förordnandet kan återkallas av vägande skäl.
6 §
Avdelningschefens uppgifter
Avdelningschefen leder arbetet inom avdelningen. Han eller hon ska särskilt sörja för den allmänna planeringen och organiseringen av arbetet inom avdelningen samt för arbetets resultat. Avdelningschefen ska övervaka att rättsprinciperna tillämpas och lagen tolkas på ett enhetligt sätt i avdelningens avgöranden.
7 §
Fördelning av mål och ärenden
Målen och ärendena ska fördelas för beredning och avgörande i enlighet med de grunder som fastställs i arbetsordningen. Dessa grunder ska vara tydliga och de ska säkerställa parternas rätt att få sitt mål eller ärende avgjort på ett oberoende, opartiskt och snabbt sätt.
8 §
Omfördelning av mål och ärenden
Ett mål eller ärende som tilldelats en domare för behandling och avgörande kan omfördelas mot den domarens vilja endast om det finns vägande skäl på grund av domarens sjukdom, dröjsmål i målet eller ärendet, domarens arbetsmängd eller någon annan motsvarande omständighet.
Chefsdomaren beslutar om omfördelning av mål och ärenden i de fall som avses i 1 mom. Vid högsta domstolen och högsta förvaltningsdomstolen beslutar presidenten om omfördelning. Beslut om omfördelning ska motiveras.
9 §
Arbetsordning
Domstolens arbetsordning fastställs av chefsdomaren. Innan chefsdomaren fastställer arbetsordningen ska han eller hon höra ledningsgruppen eller, om domstolen inte har en ledningsgrupp, de ordinarie domarna.
Domstolens arbetsordning är offentlig och den ska finnas tillgänglig för alla.
10 §
Verksamhetsberättelse
Domstolarna ska årligen lämna en berättelse om sin verksamhet. Flera domstolar kan även tillsammans sammanställa en gemensam verksamhetsberättelse.
Verksamhetsberättelsen är offentlig och den ska finnas tillgänglig för alla.
AVDELNING III DOMARE
9 kap
Domare som utövare av dömande makt och som tjänstemän
Domares skyldigheter
En domare utövar dömande makt självständigt och är i denna verksamhet bunden enbart av lag.
Domaren är skyldig att avgöra mål och ärenden som han eller hon har tilldelats för behandling. Domaren ska vara samvetsgrann och omsorgsfull i sin tjänsteutövning samt behandla och avgöra målen och ärendena utan dröjsmål.
Sådana bestämmelser om tjänstemäns allmänna skyldigheter som tillämpas på domare finns dessutom i 4 kap. i statstjänstemannalagen (750/1994) och i andra lagar.
2 §
Domares ansvar för ämbetsåtgärder
Bestämmelser om domares ansvar för ämbetsåtgärder finns i 118 § i grundlagen och i andra lagar.
3 §
Domare som föredragande
Om ett mål eller ärende enligt lag ska avgöras i domstolen på föredragning, får en domare vara föredragande.
4 §
Utbildning
Domarna ska upprätthålla och utveckla sin lagkunskap, sitt juridiska kunnande och sin yrkesskicklighet.
Domarna ska erbjudas tillräckligt med utbildning och de ska ha möjlighet att delta i utbildningen.
5 §
Bisyssla och tillstånd för bisyssla
En domare får inte ta emot eller inneha en i 18 § 4 mom. i statstjänstemannalagen avsedd bisyssla, om inte domstolen på ansökan beviljar tillstånd för den (tillstånd för bisyssla). En domare får inte beviljas tillstånd för bisyssla för att verka som skiljeman utsedd av bara en av parterna i ett tvistemål som behandlas i en skiljenämnd.
Bestämmelser om tillstånd för bisyssla i övrigt finns i 18 § i statstjänstemannalagen. Bestämmelser om antecknande av uppgifter som gäller domares bisysslor i register finns i lagen
om registret över domares bindningar och bisysslor (565/2015).
6 §
Ansökan om tillstånd för bisyssla
Tillstånd för bisyssla beviljas på ansökan och av den domstol där domaren arbetar. Lagmannen vid en tingsrätt beviljas dock tillstånd av hovrätten, en hovrättspresident och presidenten vid arbetsdomstolen av högsta domstolen samt överdomaren vid en förvaltningsdomstol, marknadsdomstolen och försäkringsdomstolen av högsta förvaltningsdomstolen.
Trots bestämmelserna i 18 § 5 mom. i statstjänstemannalagen ska sökanden i tillståndsansökan till chefsdomaren vid den domstol som behandlar tillståndet lämna uppgift om parterna i en tvist som behandlas av skiljemän.
7 §
Redogörelse för inkomst från bisyssla och anmälan om bisysslans upphörande
En domare ska årligen för domstolen redogöra för hur mycket han eller hon har fått i betalning för sina bisysslor, om den sammanlagda inkomsten från bisysslorna överstiger 10 000 euro. I redogörelsen ska det anges vilka bisysslor inkomsten hänför sig till. När det gäller andra bisysslor än skiljemannauppdrag ska det även uppges vem som har betalat arvodet. Trots bestämmelserna i 24 § 1 mom. 23 punkten i lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet (621/1999) är de uppgifter om inkomster från bisysslor som domare redogjort för offentliga. Domaren ska utan dröjsmål underrätta domstolen också om bisysslans upphörande.
Redogörelsen över arvoden ska lämnas senast vid utgången maj månad det kalenderår som följer på inkomståret. Redogörelsen lämnas till den domstol som avses i 6 § 1 mom.
10 kap
Behörighetsvillkor för domare
Allmänna behörighetsvillkor för domare samt utnämningsgrunder
Till domare kan utnämnas rättrådiga finska medborgare som har avlagt annan högre högskoleexamen i juridik än magisterexamen i internationell och komparativ rätt och som genom sin tidigare verksamhet vid en domstol eller i andra uppgifter har visat att de har sådana insikter i tjänstens uppgiftsområde som en framgångsrik skötsel av tjänsten förutsätter samt behövliga personliga egenskaper. Bestämmelser om behörighetsvillkor för domartjänster som kräver sakkunskap inom något särskilt område får utfärdas separat.
Bestämmelser om de behörighetsvillkor som gäller domares kunskaper i finska och svenska finns i 9 §.
2 §
Behörighetsvillkor för domare i de högsta domstolarna
Till president och till ledamot vid högsta domstolen samt till president och till ledamot vid högsta förvaltningsdomstolen kan utnämnas personer som väl uppfyller vad som föreskrivs i 1 § och som har utmärkta lagkunskaper. Av presidenten för högsta domstolen och presidenten för högsta förvaltningsdomstolen krävs dessutom ledarförmåga.
3 §
Behörighetsvillkor för chefsdomare
Till chefsdomare kan den utnämnas som utöver att han eller hon uppfyller vad som föreskrivs i 1
§ även har ledarförmåga.
4 §
Behörighetsvillkor för jordrättsansvariga domare
Den jordrättsansvariga domaren vid en tingsrätt som är jorddomstol ska vara förtrogen med fastighetslagstiftningen och behandlingen av fastighetsärenden.
5 §
Behörighetsvillkor för jordrättsingenjörer
För tjänsten som jordrättsingenjör vid en tingsrätt som är jorddomstol krävs för uppgiften lämplig diplomingenjörsexamen inom lantmäteribranschen samt god erfarenhet av verkställande av fastighetsförrättningar och god förtrogenhet med värdering av fastigheter.
6 §
Behörighetsvillkor för förvaltningsrättsdomare som är förtrogna med vattenärenden och miljöskyddsärenden
Behörighetsvillkor för ledamöter som deltar i behandlingen av ärenden enligt vattenlagen (587/2011) och miljöskyddslagen (527/2014) är, när det inte är fråga om lagfarna ledamöter, lämplig högre högskoleexamen inom det tekniska eller naturvetenskapliga området. Dessutom förutsätts att de är förtrogna med uppgifter som hör till området för den lagstiftning som
ska tillämpas.
7 §
Behörighetsvillkor för överdomaren och marknadsrättsdomare vid marknadsdomstolen
Av överdomaren och marknadsrättsdomarna vid marknadsdomstolen krävs dessutom att de är förtrogna med konkurrens- eller tillsynsärenden, upphandlingsärenden, mål och ärenden som gäller industriella rättigheter eller upphovsrätt eller marknadsrättsliga ärenden.
8 §
Behörighetsvillkor för marknadsrättsingenjörer
Till marknadsrättsingenjör kan utnämnas en rättrådig finsk medborgare som har avlagt lämplig högre högskoleexamen inom det tekniska området, som är förtrogen med patentärenden och som har de personliga egenskaper som behövs.
9 §
Behörighetsvillkor som gäller domares kunskaper i finska och svenska
Av den som utnämns till domare krävs utmärkta muntliga och skriftliga kunskaper i befolkningsmajoritetens språk inom domstolens domkrets samt
1) vid enspråkiga domstolar nöjaktig förmåga att förstå och i tal använda det andra språket,
2) vid tvåspråkiga domstolar nöjaktig förmåga att i tal och skrift använda det andra språket. Bestämmelser om behörighetsvillkor som gäller domares språkkunskaper vid Ålands tingsrätt
och Ålands förvaltningsdomstol utfärdas med stöd av självstyrelselagen för Åland (1144/1991)
genom förordning av statsrådet.
10 §
Tingsdomartjänster som kräver särskilda språkkunskaper
Vid de tvåspråkiga tingsrätterna ska det för att trygga de språkliga rättigheterna finnas ett tillräckligt antal tingsdomartjänster för vilka det av dem som utnämns till tjänsterna krävs utmärkta muntliga och skriftliga kunskaper i befolkningsminoritetens språk inom domkretsen samt nöjaktiga muntliga och skriftliga kunskaper i majoritetens språk. Vid varje tvåspråkiga tingsrätt ska det dock alltid finnas minst en sådan tingsdomartjänst.
Bestämmelser om hur många i 1 mom. avsedda tingsdomartjänster det finns vid var och en av de tvåspråkiga tingsrätterna utfärdas genom förordning av statsrådet.
11 §
Övriga domartjänster som kräver särskilda språkkunskaper
Vid de tvåspråkiga hovrätterna och förvaltningsdomstolarna samt vid marknadsdomstolen och försäkringsdomstolen kan det för att trygga de språkliga rättigheterna finnas ett tillräckligt antal tjänster för lagfarna domare för vilka det av dem som utnämns till tjänsterna krävs sådana språkkunskaper som avses i 10 § 1 mom.
Bestämmelser om hur många i 1 mom. avsedda domartjänster det finns vid var och en av de tvåspråkiga domstolarna utfärdas genom förordning av statsrådet. Innan ärendet föredras för statsrådet ska justitieministeriet begära utlåtande från högsta domstolen respektive högsta förvaltningsdomstolen över behovet av i 1 mom. avsedda domartjänster.
12 §
Dispens
Från behörighetsvillkoren för domartjänster kan dispens inte beviljas.
11 kap
Utnämning av chefsdomare och ordinarie domare
Utnämning till domartjänst och till tjänsteförhållande för viss tid
En domare utnämns till sin tjänst som ordinarie, om inte han eller hon på de grunder som anges i
12 kap. 1 § utnämns till ett tjänsteförhållande för viss tid.
Till tjänst som assessor utnämns för viss tid i enlighet med 18 kap. 1 §.
Chefsdomarna vid domstolarna utnämns till sin tjänst för viss tid med beaktande av det som föreskrivs i 2 §. Högsta domstolens president och högsta förvaltningsdomstolens president utnämns till sina tjänster som ordinarie.
2 §
Utnämning av chefsdomare för viss tid
Chefsdomarna utnämns för sju år i sänder. En chefsdomare utnämns dock högst till dess att han eller hon uppnår den avgångsålder som föreskrivs för domare. Vid utnämning av chefsdomare iakttas bestämmelserna om utnämning av ordinarie domare.
En chefsdomare kan i de fall som anges i 12 kap. 1 § utnämnas även för en kortare tid än sju år. En chefsdomare som har utnämnts till en ordinarie domartjänst är tjänstledig från denna tjänst
under den tid han eller hon tjänstgör som chefsdomare. I fråga om den som utnämnts till en
chefsdomartjänst innan denna lag trätt i kraft gäller dock 24 kap. 4 §.
Om en person som tjänstgör som chefsdomare enligt denna paragraf utnämns till en annan chefsdomartjänst, anses personen ha avgått från den tidigare chefsdomartjänsten vid den tidpunkten när han eller hon utnämndes till den andra tjänsten.
3 §
Utnämnande myndighet
De ordinarie domarna samt chefsdomarna, när dessa utnämns till en tjänst enligt 2 § 1 mom., utnämns av republikens president utifrån statsrådets förslag till avgörande.
4 §
Ledigförklaring av tjänster
Ordinarie domartjänster och chefsdomartjänster som tillsätts för viss tid ska förklaras lediga att sökas vid domstolen innan de tillsätts.
5 §
Domstol som ledigförklarar en tjänst
Högsta domstolen ledigförklarar tjänsten som president vid högsta domstolen, tjänsterna som hovrättspresident och tjänsten som president vid arbetsdomstolen.
Högsta förvaltningsdomstolen ledigförklarar tjänsten som president vid högsta förvaltningsdomstolen samt tjänsterna som överdomare vid en förvaltningsdomstol, tjänsten som överdomare vid marknadsdomstolen och tjänsten som överdomare vid försäkringsdomstolen.
Respektive hovrätt ledigförklarar tjänsterna som lagman vid en tingsrätt.
Den domstol där domartjänsten finns ledigförklarar de domartjänster som inte nämns i 1–3 mom.
6 §
Ny ledigförklaring av en tjänst, förlängning av ansökningstiden och återkallande av ledigförklaringen av en tjänst
Av giltiga skäl får en domartjänst förklaras ledig att sökas på nytt eller ansökningstiden för en domartjänst förlängas. De som tidigare har sökt tjänsten beaktas då utan en ny ansökan. En anmälan om ledigförklaring av en tjänst kan av giltiga skäl även återkallas.
Beslut om att en tjänst ska förklaras ledig att sökas på nytt, förlängning av ansökningstiden och återkallande av ledigförklaringen av tjänsten fattas av den domstol som ledigförklarar tjänsten.
7 §
Framställning till utnämning av domare
Republikens president utnämner högsta domstolens president och högsta förvaltningsdomstolens president utan framställning som avses i 3 mom.
Högsta domstolen gör en motiverad framställning till utnämning av en ledamot vid högsta domstolen. Framställningen lämnas till statsrådet för föredragning för republikens president. Högsta förvaltningsdomstolen gör på motsvarande sätt en framställning till utnämning av en ledamot vid högsta förvaltningsdomstolen.
Motiverade framställningar till utnämningar av andra domare än de domare som nämns i 1 och 2 mom. görs av den i 20 kap. avsedda domarförslagsnämnden.
8 §
Domarförslagsnämndens utlåtande
Domarförslagsnämnden kan lämna utlåtande i ett ärende som gäller utnämning av en ledamot vid högsta domstolen eller högsta förvaltningsdomstolen, om domstolen i fråga begär det. När utlåtandet lämnas ska 9 § iakttas.
9 §
Behandlingen av ärenden i domarförslagsnämnden
Innan domarförslagsnämnden gör en utnämningsframställning begär nämnden utlåtande om de sökande av den domstol som har förklarat tjänsten ledig. När det gäller tingsdomartjänster begär nämnden dock utlåtande om de sökande av respektive hovrätt och dessutom av den tingsrätt där tjänsten är ledigförklarad. När det gäller sökande till en tjänst som jordrättsingenjör ska utlåtande dessutom begäras av Lantmäteriverket. På motsvarande sätt ska utlåtande inhämtas av Ålands landskapsregering innan lagmannen vid Ålands tingsrätt utnämns.
Domarförslagsnämnden kan innan den gör en utnämningsframställning i fråga om arbetsdomstolens president eller arbetsdomstolsråd begära utlåtande om sökandena av de centralorganisationer och arbetsmarknadsverk som avses i 17 kap. 13 § samt av finansministeriet och Finlands Bank. Nämnden kan också inhämta andra utlåtanden och utredningar samt höra sökande och sakkunniga.
Innan en utnämningsframställning görs ska de sökande ges tillfälle att yttra sig med anledning av de utlåtanden och utredningar som skaffats under beredningen av utnämningsärendet.
10 §
Domstolens utlåtande
Domstolens utlåtande vid tillsättning av en domartjänst ges när det gäller
1) hovrätterna, förvaltningsdomstolarna, marknadsdomstolen och försäkringsdomstolen, av domstolen i en sammansättning med chefsdomaren och avdelningscheferna eller, om domstolen inte är indelad i avdelningar, av chefsdomaren efter att ha hört de ordinarie domarna,
2) tingsrätterna, av lagmannen efter att ha hört ledningsgruppen eller, om tingsrätten inte har en ledningsgrupp, efter att ha hört de ordinarie tingsdomarna,
3) arbetsdomstolen, av presidenten.
Den sammansättning som avses i 1 mom. 1 punkten är beslutför när chefsdomaren som ordförande och minst hälften av de övriga ledamöterna eller deras ställföreträdare är närvarande.
11 §
Innehållet i domstolens utlåtande
Domstolens utlåtande ska innehålla ett motiverat yttrande om vilken av de sökande som bör utnämnas.
Av domstolens utlåtande ska framgå domstolens motiverade uppfattning om de sökandes meriter och kompetens samt deras inbördes rangordning med hänsyn till den tjänst som ska tillsättas. Domarförslagsnämnden kan vid behov ge närmare anvisningar om innehållet i utlåtandet.
Till utlåtandet från den domstol som ledigförklarat tjänsten som domare ska det bifogas ett sammandrag enligt nämndens anvisningar över sökandenas tjänstemeriter och över övriga meriter som beaktats. När det gäller de sökande till en tingsdomartjänst utarbetas sammandraget dock av hovrätten.
12 §
Redogörelse för bindningar
Den som föreslås bli utnämnd till en ordinarie domartjänst ska före utnämningen lämna en i 8 a § i statstjänstemannalagen avsedd redogörelse för sina bindningar. Redogörelsen lämnas till den utnämnande myndigheten. När den utnämnande myndigheten är republikens president lämnas redogörelsen till justitieministeriet. Den som utnämnts till domare ska dessutom sända redogörelsen för kännedom till den domstol som utnämningen skett till.
Domare ska under sitt tjänsteförhållande utan dröjsmål redogöra för ändringar i sina bindningar. Redogörelsen lämnas till den domstol där domaren arbetar. Lagmannen vid en tingsrätt ska dock lämna redogörelsen till hovrätten, presidenten vid en hovrätt och presidenten vid
arbetsdomstolen till högsta domstolen samt överdomaren vid en förvaltningsdomstol, överdomaren vid marknadsdomstolen och överdomaren vid försäkringsdomstolen till högsta förvaltningsdomstolen. Domare ska även i andra fall lämna motsvarande redogörelse om domstolen eller justitieministeriet begär en sådan.
Bestämmelser om bindningar finns dessutom i 8 a § i statstjänstemannalagen. Bestämmelser om antecknande av uppgifter om bindningar i register finns i lagen om registret över domares bindningar och bisysslor.
13 §
En chefsdomares rätt att bli utnämnd till ordinarie domartjänst
En chefsdomare som inte har utnämnts ordinarie till någon annan domartjänst har, när den mandattid som avses i 2 § 1 mom. löpt ut, rätt att bli utnämnd till en ordinarie tjänst som lagfaren domare vid den domstol där han eller hon har tjänstgjort som chefsdomare. Vid behov har han eller hon rätt att bli utnämnd till en sådan domartjänst vid en annan domstol vars behörighetsvillkor han eller hon uppfyller och som kan anses vara lämplig för honom eller
henne. Vid utnämningen till tjänsten iakttas förfarandet för utnämning av domare. Tjänsten ledigförklaras dock inte.
En i 1 mom. avsedd domarens tjänsteålder i den ordningsföljd som grundar sig på antalet tjänsteår bestäms utgående från den tidpunkt då han eller hon utnämndes till chefsdomare.
12 kap
Utnämning av domare för viss tid
Utnämning av domare till tjänsteförhållande för viss tid
Om en ordinarie domartjänst eller om en chefsdomartjänst som ska tillsättas för viss tid inte innehas av någon eller om en domare har förhinder eller är på semester, kan det för skötseln av tjänsten utnämnas en domare till ett tjänsteförhållande för viss tid. En domare kan utnämnas till ett tjänsteförhållande för viss tid vid en domstol även när det på grund av antalet eller arten av de mål och ärenden som ska behandlas vid domstolen eller av andra särskilda skäl är behövligt.
En utnämning till tjänsteförhållande som domare för viss tid får inte göras för ett enskilt mål eller ärende, om inte det finns tvingande skäl till detta för att säkerställa rättegången.
På behörigheten för domare som är utnämnda till tjänsteförhållande för viss tid och på deras rätt att kvarstå i tjänsten under tiden för utnämningen samt på lönegrunderna tillämpas vad som föreskrivs om behörigheten, rätten att kvarstå i tjänsten och lönen för motsvarande ordinarie domare.
2 §
Ledigförklaring av ett tjänsteförhållande som domare för viss tid
Ett tjänsteförhållande som domare för viss tid ska förklaras ledigt att sökas, om utnämningen görs för minst sex månader.
Ett tjänsteförhållande för viss tid som ledamot vid högsta domstolen eller högsta förvaltningsdomstolen ska förklaras ledigt att sökas oberoende av utnämningens längd.
3 §
Utnämning av vissa av de högsta domarna till tjänsteförhållande för viss tid
Republikens president utnämner ledamöter vid högsta domstolen till tjänsteförhållande för viss tid på framställning av högsta domstolen och ledamöter vid högsta förvaltningsdomstolen på framställning av högsta förvaltningsdomstolen.
Om en chefsdomartjänst inte innehas av någon, utnämner högsta domstolen presidenten vid en hovrätt, presidenten vid arbetsdomstolen och lagmannen vid en tingsrätt till tjänsteförhållande för viss tid. Lagmannen vid en tingsrätt utnämns på framställning av hovrätten.
Om en chefsdomartjänst inte innehas av någon, utnämner högsta förvaltningsdomstolen överdomaren vid en förvaltningsdomstol, överdomaren vid marknadsdomstolen och överdomaren vid försäkringsdomstolen till tjänsteförhållande för viss tid.
4 §
Utnämning av övriga domare till tjänsteförhållande för viss tid
Högsta domstolen utnämner för viss tid, om den är längre än ett år, på framställning av chefsdomaren för respektive domstol domare till tjänsteförhållande för viss tid vid en hovrätt, arbetsdomstolen och tingsrätterna. Högsta förvaltningsdomstolen utnämner på motsvarande sätt domare till förvaltningsdomstolarna, marknadsdomstolen och försäkringsdomstolen.
Chefsdomaren för en domstol utnämner domare till tjänsteförhållande för viss tid vid domstolen i fråga för högst ett år.
Innan en domare utnämns i ett fall som avses i 2 mom. ska chefsdomaren höra ledningsgruppen eller, om det inte finns en ledningsgrupp, domstolens ordinarie domare, om detta inte är obehövligt på grund av att domaren utnämns för endast en kort tid eller av någon annan orsak.
5 §
Till tjänsteförhållande för viss tid utnämnda domares redogörelse för bindningar
Domare som avses bli utnämnda till tjänsteförhållande för viss tid ska innan de utnämns och under den tid tjänsteförhållandet pågår lämna i 11 kap. 12 § avsedda redogörelser för sina bindningar, om utnämningen görs för en längre tid än ett år. Detsamma gäller dem som avses bli utnämnda till tjänsteförhållande för viss tid som ledamöter vid högsta domstolen eller högsta förvaltningsdomstolen, oberoende av utnämningens längd.
13 kap
Tjänstledighet och vikariat
Domares tjänstledighet och skötsel av tjänst
Beslut om tjänstledighet enligt 23 § i statstjänstemannalagen fattas när det gäller domare av respektive domstol, om inte något annat föreskrivs i 2 § i detta kapitel.
2 §
Chefsdomares tjänstledighet
En chefsdomare för en domstol får ta tjänstledighet enligt 23 § i statstjänstemannalagen högst en månad om året. Beslut om tjänstledighet för en längre tid än detta för hovrättspresidenterna och presidenten vid arbetsdomstolen fattas av högsta domstolen. På motsvarande sätt beslutar högsta förvaltningsdomstolen om beviljande av längre tjänstledighet än en månad för överdomarna vid förvaltningsdomstolarna, överdomaren vid marknadsdomstolen och överdomaren vid försäkringsdomstolen. Respektive hovrätt beslutar om beviljande av längre tjänstledighet än en månad för lagmännen vid tingsrätterna.
3 §
Tjänstgöring som ställföreträdare för chefsdomare
Ställföreträdare för chefsdomaren när denne har förhinder är antingen en i arbetsordningen till ställföreträdare förordnad avdelningschef eller någon annan lagfaren domare. Om ett sådant förordnande inte har utfärdats, är den tjänstgörande avdelningschef som är äldst i uppgiften eller, om domstolen inte är indelad i avdelningar, den tjänstgörande lagfarna domare som är äldst i tjänsten ställföreträdare för chefsdomaren.
4 §
Tjänstgöring som ställföreträdare för avdelningschef
Ställföreträdare för en avdelningschef när denne har förhinder är en i arbetsordningen till ställföreträdare förordnad domare. Om ett sådant förordnande inte har utfärdats, är den tjänstgörande lagfarna domare som är äldst i tjänsten på avdelningen i fråga ställföreträdare för avdelningschefen.
14 kap
Tjänstgöring vid en annan domstol och förflyttning
Förordnande av en ojävig domare
Högsta domstolen kan vid behov till en hovrätt och till arbetsdomstolen i stället för en jävig domare förordna en annan domare som uppfyller behörighetsvillkoren. Högsta förvaltningsdomstolen kan på motsvarande sätt förordna en domare till en förvaltningsdomstol, till marknadsdomstolen och till försäkringsdomstolen.
En hovrätt kan vid behov till en tingsrätt inom sin domkrets i stället för en jävig domare förordna en lagfaren domare från hovrätten eller från en annan tingsrätt inom domkretsen.
2 §
Domartjänstgöring vid en annan domstol
En domare kan med sitt samtycke förordnas att för högst ett år i sänder tjänstgöra som domare vid någon annan domstol än den han eller hon är utnämnd vid, om detta är motiverat på grund av arten, omfattningen eller mängden av de mål och ärenden som ska behandlas vid den mottagande domstolen.
En hovrätt ger förordnanden om tillfällig tjänstgöring som avses i 1 mom. vid tingsrätterna inom dess domkrets. Högsta domstolen ger förordnanden om tillfällig tjänstgöring vid hovrätterna och arbetsdomstolen. Högsta förvaltningsdomstolen ger förordnanden om tillfällig tjänstgöring vid förvaltningsdomstolarna, marknadsdomstolen och försäkringsdomstolen.
Innan ett förordnande ges ska samtycke begäras av den domstol från vilken domaren förflyttas.
3 §
Jordrättsingenjörers skyldighet att tjänstgöra vid en annan jorddomstol
En jordrättsingenjör kan vid behov förordnas att behandla jordrättsmål och jordrättsärenden även vid en annan tingsrätt som behandlar jordrättsmål och jordrättsärenden än den tingsrätt som jordrättsingenjören är utnämnd vid, förutsatt att tingsrätterna hör till ett och samma samarbetsområde för jordrättsingenjörer.
Ett förordnande som avses i 1 mom. ges av den tingsrätt vid vilken jordrättsingenjören är utnämnd.
Bestämmelser om jordrättsingenjörernas samarbetsområden utfärdas genom förordning av justitieministeriet.
4 §
Förflyttning av domare vid omstrukturering av domstolsväsendet
På förflyttning av domare vid omstrukturering av domstolsväsendet tillämpas vad som i 5 a §, 5 b § 2 mom. och 5 c § 1 mom. i statstjänstemannalagen föreskrivs om omstrukturering av funktioner inom statsförvaltningen.
Om den tjänst som ska förflyttas med stöd av 1 mom. efter omstruktureringen finns på ett annat ställe än inom domarens pendlingsregion, och domaren inte samtycker till förflyttning, ska en förflyttning av domaren till en annan domartjänst inom hans eller hennes pendlingsregion eftersträvas. Om det inte finns någon sådan tjänst, kan domaren med sitt samtycke förflyttas till en domartjänst eller annan tjänst utanför pendlingsregionen. Om det vid omstruktureringen i stället för domartjänsten inrättas en ny tjänst som inte är en domartjänst, har domaren dock rätt att i första hand bli utnämnd till en domartjänst.
En domare kan enbart förflyttas till en tjänst vars behörighetsvillkor domaren uppfyller och som kan anses vara lämplig för honom eller henne. Vid förflyttning till en domartjänst iakttas förfarandet för utnämning av domare. Tjänsten ledigförklaras dock inte. Det domstolsutlåtande om tillsättande av en domartjänst som avses i 11 kap. 10 § ges av högsta domstolen eller av högsta förvaltningsdomstolen beroende på vilken domstol omstruktureringen gäller.
Om en domare utan giltig orsak vägrar att ta emot en tjänst som avses i 2 mom., kan domaren entledigas. Ärendet behandlas av högsta förvaltningsdomstolen på ansökan av justitieministeriet. Ärendet ska behandlas som ett brådskande rättskipningsärende.
15 kap
Skriftlig varning och avstängning från tjänsteutövning
Skriftlig varning
En i 24 § i statstjänstemannalagen avsedd skriftlig varning åt en domare ges av chefsdomaren för den domstol där domaren tjänstgör. En skriftlig varning åt lagmannen vid en tingsrätt ges dock
av presidenten vid hovrätten, åt presidenten vid en hovrätt och presidenten vid arbetsdomstolen av presidenten vid högsta domstolen samt åt överdomaren vid en förvaltningsdomstol, överdomaren vid marknadsdomstolen och överdomaren vid försäkringsdomstolen av presidenten vid högsta förvaltningsdomstolen.
2 §
Avstängning från tjänsteutövning
Beslut om avstängning av en domare från tjänsteutövning på de grunder som avses i 40 § 2 mom.
1–3 punkten i statstjänstemannalagen fattas av den domstol där domaren tjänstgör. Lagmannen vid en tingsrätt avstängs dock från tjänsteutövning av hovrätten, presidenten vid en hovrätt och presidenten vid arbetsdomstolen av högsta domstolen samt överdomaren vid en förvaltningsdomstol, överdomaren vid marknadsdomstolen och överdomaren vid försäkringsdomstolen av högsta förvaltningsdomstolen.
Bestämmelser om avstängning från tjänsteutövning finns dessutom i statstjänstemannalagen.
16 kap
Upphörande av tjänsteförhållandet
Avgångsålder och beviljande av avsked
Bestämmelser som gäller den allmänna avgångsåldern för tjänstemän och tjänsteförhållandets upphörande och som tillämpas på domare finns i 35 § i statstjänstemannalagen.
En domare beviljas på ansökan avsked av den domstol där han eller hon tjänstgör.
2 §
Entledigande av domare på grund av arbetsoförmåga
En domare är skyldig att avgå från sin domartjänst, om han eller hon på grund av sjukdom, lyte eller kroppsskada har förlorat sin arbetsförmåga.
Om domaren som har förlorat sin arbetsförmåga inte själv ansöker om avsked, beslutar en domstol om entledigande av domaren. Ärendet ska behandlas som ett brådskande rättskipningsärende. Beslut om entledigande fattas av
1) den hovrätt som är behörig i mål som gäller tjänstebrott, om saken gäller en domare från en tingsrätt eller arbetsdomstolen,
2) högsta förvaltningsdomstolen, om saken gäller en domare från högsta förvaltningsdomstolen, en förvaltningsdomstol, marknadsdomstolen eller försäkringsdomstolen,
3) högsta domstolen, om saken gäller en domare från högsta domstolen eller en hovrätt. Ansökan om entledigande av en domare görs av den domstol som är behörig att besluta om
avstängning av domaren från tjänsteutövning.
3 §
Domares behörighet efter det att tjänsteförhållandet har upphört
Om en domare har avgjort ett rättskipningsmål eller rättskipningsärende eller har deltagit i avgörandet av det som ledamot i en kollegial sammansättning under den tid domaren tjänstgjort vid en domstol eller om ett förslag till avgörande har lämnats i målet eller ärendet under den tiden, är domaren behörig i målet eller ärendet även när domaren inte längre tjänstgör som domare eller står i tjänsteförhållande för viss tid vid domstolen i fråga.
Bestämmelsen i 1 mom. gäller inte domare som har entledigats enligt 2 §.
AVDELNING IV
SAKKUNNIGLEDAMÖTER OCH ÖVRIG PERSONAL
17 kap
Sakkunnigledamöter
En sakkunnigledamots ställning
En sakkunnigledamot är när han eller hon utövar dömande makt oberoende på samma sätt som en domare.
På sakkunnigledamöters skyldigheter och ansvar tillämpas vad som i 9 kap. 1 och 2 § föreskrivs om domares skyldigheter och ansvar.
På sakkunnigledamöters behörighet efter att mandattiden har löpt ut tillämpas vad som i 16 kap.
3 § föreskrivs om domares behörighet.
2 §
En sakkunnigledamots rätt att kvarstå i uppdraget
På sakkunnigledamöters rätt att kvarstå i uppdraget till utgången av mandattiden tillämpas, med i
18–21 § föreskrivna undantag, vad som föreskrivs om rätten för innehavare av domartjänst att kvarstå i tjänsten.
3 §
Förordnande av sakkunnigledamöter
Statsrådet förordnar sakkunnigledamöterna vid förvaltningsdomstolarna, marknadsdomstolen och försäkringsdomstolen. Republikens president förordnar sakkunnigledamöterna vid högsta förvaltningsdomstolen och arbetsdomstolen.
4 §
Antalet sakkunnigledamöter och ersättare
Antalet sakkunnigledamöter ska vara tillräckligt stort. Bestämmelser om antalet sakkunnigledamöter vid arbetsdomstolen finns i 6 kap. 2 §.
För sakkunnigledamöterna kan det förordnas ett tillräckligt antal ersättare. Bestämmelserna om sakkunnigledamöter ska tillämpas också på ersättarna.
5 §
Sakkunnigledamöternas mandattid
Sakkunnigledamöterna förordnas för en mandattid på fem år i sänder. Om ett uppdrag som sakkunnigledamot blir ledigt före utgången av mandattiden, kan en ny sakkunnigledamot förordnas i den tidigare sakkunnigledamotens ställe.
Ett förordnande till sakkunnigledamot gäller dock högst till dess att sakkunnigledamoten uppnår den avgångsålder som föreskrivs för domare.
6 §
Ledigförklaring av uppdrag
Respektive domstol ledigförklarar uppdragen som sakkunnigledamot. Bestämmelsen i 1 mom. gäller inte de sakkunnigledamöter vid arbetsdomstolen och
försäkringsdomstolen som förordnas utifrån de förslag som avses i 13 och 15 §.
Domstolen får skaffa utlåtanden och annan utredning om sökandena.
7 §
Framställning om förordnande till ett uppdrag
Domstolen gör en motiverad framställning till justitieministeriet för föredragning för statsrådet eller republikens president om vilken av de sökande till ett sakkunniguppdrag som bör förordnas att sköta uppdraget.
Framställning om förordnande av de av arbetsdomstolens ledamöter som är förtrogna med arbetsavtalsförhållanden eller tjänsteförhållanden görs utifrån de förslag som avses i 13 §. Framställning om förordnande av de av försäkringsdomstolens ledamöter som är insatta i förhållandena inom arbetslivet eller företagsverksamheten och de ledamöter som är insatta i militärskadeärenden görs utifrån de förslag som avses i 15 §. Försäkringsdomstolen ska dessutom höra social- och hälsovårdsministeriet innan en framställning om förordnande av en läkarledamot vid försäkringsdomstolen lämnas till justitieministeriet.
8 §
Behörighetsvillkor för sakkunnigledamöter vid förvaltningsdomstolarna
Sakkunnigledamöterna vid förvaltningsdomstolarna ska när det gäller ärenden som avses i
1) 7 § 1 mom. 1 och 1 a-punkten i lagen om förvaltningsdomstolarna ha avlagt för uppdraget lämplig högre högskoleexamen och ha förtrogenhet med barnskydd,
2) 7 § 1 mom. 2 punkten i lagen om förvaltningsdomstolarna ha avlagt för uppdraget lämplig högre högskoleexamen och ha förtrogenhet med specialomsorger om personer med utvecklingsstörning,
3) 7 § 1 mom. 3 punkten i lagen om förvaltningsdomstolarna vara legitimerade läkare och ha förtrogenhet med psykiatri,
4) 7 § 1 mom. 4 punkten i lagen om förvaltningsdomstolarna ha avlagt för uppdraget lämplig högre högskoleexamen och ha förtrogenhet med missbrukarvård,
5) 7 § 1 mom. 5 punkten i lagen om förvaltningsdomstolarna vara specialistläkare som har förtrogenhet med smittsamma sjukdomar.
9 §
Behörighetsvillkor för sakkunnigledamöter vid högsta förvaltningsdomstolen
Behörighetsvillkor för högsta förvaltningsdomstolens miljösakkunnigråd är lämplig högre högskoleexamen inom det tekniska eller naturvetenskapliga området. Dessutom ska han eller hon vara förtrogen med uppgifter inom området för den lagstiftning som ska tillämpas.
Behörighetsvillkor för högsta förvaltningsdomstolens överingenjörsråd är lämplig högre högskoleexamen inom det tekniska området. Dessutom ska han eller hon vara förtrogen med patentärenden.
10 §
Behörighetsvillkor för sakkunnigledamöter vid marknadsdomstolen
En sådan sakkunnigledamot vid marknadsdomstolen som deltar i behandlingen av mål och ärenden som gäller konkurrens och tillsyn samt upphandling förutsätts ha avlagt för uppdraget lämplig högre högskoleexamen och vara förtrogen med konkurrensrätt, upphandling, energimarknaden, ekonomiska vetenskaper, marknadsföring, värdepappersmarknaden, näringslivet eller ekonomiska frågor.
En sådan sakkunnigledamot vid marknadsdomstolen som deltar i behandlingen av mål och ärenden som gäller industriella rättigheter och upphovsrätt förutsätts ha avlagt för uppdraget lämplig högre högskoleexamen samt vara förtrogen med frågor som gäller det tekniska området i fråga eller patentering eller med marknadsföring, ekonomiska vetenskaper, näringslivet eller ekonomiska frågor eller med konst.
En sådan sakkunnigledamot vid marknadsdomstolen som deltar i behandlingen av marknadsrättsliga mål och ärenden förutsätts ha avlagt för uppdraget lämplig högre högskoleexamen och vara förtrogen med konsumentskydd, marknadsföring, näringslivet eller ekonomiska frågor.
11 §
Behörighetsvillkor för en sakkunnigledamot vid marknadsdomstolen i mål eller ärenden som behandlas i en och samma rättegång
När marknadsdomstolen behandlar mål eller ärenden som hör till olika ärendegrupper i en och samma rättegång är en sakkunnigledamot som är behörig att delta i behandlingen av något av de mål eller ärenden som behandlas i den rättegången, behörig att delta också i behandlingen av de övriga mål eller ärenden som behandlas där.
12 §
Behörighetsvillkor för sakkunnigledamöter vid arbetsdomstolen
De sakkunnigledamöter vid arbetsdomstolen som inte företräder arbetsgivar- eller arbetstagarintressen förutsätts ha avlagt annan högre högskoleexamen i juridik än magisterexamen i internationell och komparativ rätt och vara förtrogna med förhållandena inom arbetslivet.
Andra sakkunnigledamöter vid arbetsdomstolen ska vara förtrogna med arbetsavtals- eller tjänsteförhållanden.
13 §
Förslag till förordnande av med arbetsavtalsförhållanden eller tjänsteförhållanden förtrogna sakkunnigledamöter vid arbetsdomstolen
De sakkunnigledamöter vid arbetsdomstolen som är förtrogna med arbetsavtalsförhållanden och tjänsteförhållanden förordnas utifrån förslag av aktörer som företräder arbetsgivar- och arbetstagarintressen enligt följande:
1) av de ledamöter som är förtrogna med arbetsavtalsförhållanden
a) fyra på förslag av de mest representativa centralorganisationerna för arbetsgivarföreningarna, och
b) fyra på förslag av de mest representativa centralorganisationerna för arbetstagarnas och funktionärernas fackföreningar, samt
2) av de ledamöter som är förtrogna med tjänsteförhållanden
a) två på förslag av finansministeriet, kommunala arbetsmarknadsverket, evangelisk-lutherska kyrkans arbetsmarknadsverk och Finlands Bank, och
b) två på förslag av de mest representativa centralorganisationerna för fackföreningarna för statstjänstemännen, Finlands Banks tjänstemän, de kommunala tjänsteinnehavarna samt de kyrkliga tjänsteinnehavarna.
Bland de föreslagna sakkunnigledamöterna ska det finnas personer som är förtrogna med arbetsavtalsförhållanden inom industrin, jordbrukssektorn och servicesektorn.
För att de i 1 mom. avsedda aktörernas förslag ska bli beaktade ska aktörerna i förslagen uppge minst dubbelt så många kandidater som det finns ledamöter att utse. Till förslagen ska det fogas utredning som visar att de föreslagna personerna samtycker till att utses till ledamöter.
Innan arbetsdomstolen gör en framställning om förordnande ska arbetsdomstolen av de aktörer som avses i 1 mom. begära förslag på de sakkunnigledamöter som ska förordnas. Sakkunnigledamöterna förordnas även om inget förslag har lämnats inom en av arbetsdomstolen utsatt tid eller det förslag som har lämnats är bristfälligt och ett förslag trots begäran inte lämnas eller det bristfälliga förslaget inte kompletteras. Arbetsdomstolen kan begära ett nytt förslag, om kandidaterna inte uppfyller de allmänna grunderna för tjänsteutnämning.
På en person som står i anställningsförhållande till en sådan organisation som avses i 1 mom. och som sköter den kandidatnominering som avses i denna paragraf tillämpas bestämmelserna om straffrättsligt tjänsteansvar.
14 §
Behörighetsvillkor för sakkunnigledamöter vid försäkringsdomstolen
En läkarledamot vid försäkringsdomstolen ska vara legitimerad läkare.
Av de övriga sakkunnigledamöterna vid försäkringsdomstolen ska en del vara insatta i förhållandena inom arbetslivet eller företagsverksamheten samt en del vara insatta i militärskadeärenden.
15 §
Förslag till förordnande av de av försäkringsdomstolens sakkunnigledamöter som ska vara insatta i förhållandena inom arbetslivet eller företagsverksamheten eller i militärskadeärenden
Av de försäkringsdomstolens sakkunnigledamöter som ska vara insatta i förhållandena inom arbetslivet eller företagsverksamheten och sakkunnigledamöter som ska vara insatta i militärskadeärenden förordnas
1) de ledamöter som är insatta i förhållandena inom arbetslivet och på arbetsmarknaden eller i företagsverksamhet på förslag av
a) representativa arbetsgivar- och arbetstagarorganisationer,
b) kommunala arbetsmarknadsverket och huvudavtalsorganisationer som representerar kommunala tjänsteinnehavare och arbetstagare,
c) statens arbetsmarknadsverk och de mest representativa centralorganisationerna för statens tjänstemän och arbetstagare,
d) de mest representativa företagarorganisationerna,
e) de mest representativa lantbruksföretagarorganisationerna, och
f) försvarsministeriet och de mest representativa arbetstagarorganisationerna, samt
2) de ledamöter som är förtrogna med militärskadeärenden och insatta i förhållandena för ersättningstagare på förslag av de mest representativa centralorganisationerna för ersättningstagarna och de militära ledamöterna på förslag av försvarsministeriet.
För att de i 1 mom. avsedda aktörernas förslag ska bli beaktade ska aktörerna i förslagen uppge minst dubbelt så många kandidater som det finns medlemmar att utse. Till förslagen ska det fogas utredning som visar att de föreslagna personerna samtycker till att utses till ledamöter.
Innan försäkringsdomstolen gör en framställning om förordnande ska försäkringsdomstolen av de aktörer som avses i 1 mom. begära förslag på de sakkunnigledamöter som ska förordnas. Ledamöterna förordnas även om inget förslag har lämnats inom en av försäkringsdomstolen utsatt tid eller det förslag som har lämnats är bristfälligt och ett förslag trots begäran inte lämnas eller det bristfälliga förslaget inte kompletteras. Försäkringsdomstolen kan begära ett nytt förslag, om kandidaterna inte uppfyller de allmänna grunderna för tjänsteutnämning.
På en person som står i anställningsförhållande till en sådan organisation som avses i 1 mom. och som sköter den kandidatnominering som avses i denna paragraf tillämpas bestämmelserna om straffrättsligt tjänsteansvar.
16 §
Behörighetsvillkor som gäller sakkunnigledamöters språkkunskaper
Till sakkunnigledamot vid en förvaltningsdomstol kan den förordnas som har goda muntliga och skriftliga kunskaper i befolkningsmajoritetens språk inom förvaltningsdomstolens domkrets samt
1) vid enspråkiga förvaltningsdomstolar nöjaktig förmåga att förstå och i tal använda det andra nationalspråket, eller
2) vid tvåspråkiga förvaltningsdomstolar nöjaktig förmåga att i tal och skrift använda det andra nationalspråket.
Bestämmelser om behörighetsvillkor som gäller sakkunnigledamöternas och ersättares språkkunskaper vid Ålands förvaltningsdomstol utfärdas med stöd av självstyrelselagen för Åland genom förordning av statsrådet.
Till sakkunnigledamot vid högsta förvaltningsdomstolen, till sakkunnigledamot vid marknadsdomstolen, till sådan sakkunnigledamot vid arbetsdomstolen som inte företräder arbetsgivar- eller arbetstagarintressen, samt till läkarledamot vid försäkringsdomstolen kan den förordnas som har goda muntliga och skriftliga kunskaper i finska och nöjaktiga muntliga och skriftliga kunskaper i svenska.
De sakkunnigledamöter vid arbetsdomstolen som är förtrogna med arbetsavtalsförhållanden eller tjänsteförhållanden samt vid försäkringsdomstolen de sakkunnigledamöter som är insatta i förhållandena inom arbetslivet eller företagsverksamheten och de sakkunnigledamöter som insatta i militärskadeärenden ska förordnas så att det bland dem finns ett tillräckligt antal som är kunniga i finska och ett tillräckligt antal som är kunniga i svenska.
17 §
Redogörelse för bindningar
Den som föreslås för uppdraget som sakkunnigledamot ska före förordnandet till uppdraget och under den tid uppdraget pågår lämna domstolen en sådan redogörelse för sina bindningar som avses i 11 kap. 12 §.
18 §
Sakkunnigledamöters ställning vid omstrukturering av domstolsväsendet
Om en sakkunnigledamots uppgifter flyttas till en annan domstol i samband med omstrukturering av domstolsväsendet har sakkunnigledamoten rätt att fortsätta i sitt uppdrag i den andra domstolen.
19 §
Skriftlig varning och avstängning från ett uppdrag som sakkunnigledamot
En sakkunnigledamot kan ges en skriftlig varning och han eller hon kan avstängas från uppdraget som sakkunnigledamot med iakttagande i tillämpliga delar av vad som i 15 kap. föreskrivs om skriftlig varning till domare och avstängning av domare från tjänsteutövning.
20 §
Utredning över sakkunnigledamöters hälsotillstånd och entledigande på grund av arbetsoförmåga
Sakkunnigledamöters hälsostillstånd kan vid behov utredas med iakttagande av 19 § i statstjänstemannalagen.
Vad som i 16 kap. 2 § i denna lag föreskrivs om entledigande av domare på grund av arbetsoförmåga tillämpas även på sakkunnigledamöter.
21 §
Befrielse av sakkunnigledamot från sitt uppdrag
Om ett behörighetsvillkor för en sakkunnigledamot är att ledamoten är legitimerad läkare eller specialistläkare och om han eller hon inte längre har rätt att utöva yrket som legitimerad läkare eller rätten har begränsats i enlighet med lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (559/1994), ska domstolen i fråga befria honom eller henne från uppdraget eller förordna att han eller hon inte får sköta sitt uppdrag under en viss tid. Innan sakkunnigledamoten befrias från uppdraget ska han eller hon ges tillfälle att bli hörd.
22 §
Sakkunnigledamöters arvode
Till sakkunnigledamöter betalas av statens medel ett skäligt arvode och en skälig ersättning. Arvodenas och ersättningarnas grunder och belopp fastställs av justitieministeriet.
18 kap
Assessorer
Assessorstjänster
Vid hovrätterna, förvaltningsdomstolarna, marknadsdomstolen, arbetsdomstolen och försäkringsdomstolen kan det i utbildningssyfte finnas tjänster som assessor för viss tid och som tillsätts för tre år. Av särskilda skäl kan utnämningen till tjänsten förlängas med högst två år.
En person som har tjänstgjort som assessor i två år får under återstoden av sin mandattid även tjänstgöra i andra domaruppgifter eller som föredragande vid högsta domstolen eller högsta förvaltningsdomstolen.
Vid utnämning av assessor iakttas vad som i 12 kap. föreskrivs om utnämning av domare till tjänsteförhållande för viss tid.
2 §
Behörighetsvillkor och utnämningsgrunder för assessorer
Till assessor kan det utnämnas en person som uppfyller vad som föreskrivs i 10 kap. 1 § och som har minst tre års erfarenhet som domare, föredragande eller beredare vid en domstol, som åklagare, advokat eller rättsbiträde eller av någon annan sådan juridisk uppgift som kan anses ge färdigheter för domaruppgiften. En förutsättning är dessutom att han eller hon med godkänt resultat har avlagt ett prov för påvisande av kunskaper om centrala bestämmelser och allmänna principer för tjänstgöring som domare. På kraven på assessorers kunskaper i finska och svenska tillämpas 10 kap. 9 §.
3 §
Assessorers behörighet
I en domstols kollegiala beslutssammansättning får vid en och samma tidpunkt endast en assessor ingå som ledamot.
En assessor får inte ingå som ledamot av beslutssammansättningen i mål som gäller tjänstebrott som begåtts av domare.
En assessor får vara ordförande för domstolen.
4 §
Utbildningsprogram för assessorer
Syftet med utbildningsprogrammet för assessorer är att fördjupa assessorns lagkunskaper och juridiska kunnande samt ge honom eller henne goda färdigheter för självständiga rättsliga avgöranden även i omfattande och svåra mål och ärenden.
Assessorn ska under sin mandattid delta i det utbildningsprogram som domarutbildningsnämnden utarbetat och följa den individuella studieplan som utarbetats för honom eller henne på utbildningsplatsen.
5 §
Avbrott i utbildningsprogrammet
Chefsdomaren kan av grundad anledning bevilja en assessor tillstånd att göra avbrott i utbildningsprogrammet. Ett program som avbrutits kan slutföras efter avbrottet.
6 §
Avslutande av utbildningsprogrammet
En assessor ska efter att ha tjänstgjort i uppgiften den minimitid på tre år som avses i 1 § 1 mom. avfatta ett slutarbete eller avlägga ett slutprov där den kompetens och det kunnande som krävs i domaruppdraget bedöms. Provet anordnas av domarutbildningsnämnden.
Den som genomgått utbildningsprogrammet för assessorer och avfattat slutarbetet eller avlagt slutprovet med godkänt resultat kan beviljas rätt att använda titeln domarutbildad. Domarutbildningsnämnden beviljar rätten på ansökan.
Bestämmelser om domarutbildningsnämnden finns i 21 kap.
19 kap
Övrig personal
Föredragande och beredare
Vid domstolarna finns föredragande och beredare enligt följande:
1) vid hovrätterna föredragande vid hovrätten,
2) vid förvaltningsdomstolarna föredragande vid förvaltningsdomstolen,
3) vid marknadsdomstolen beredare vid marknadsdomstolen,
4) vid arbetsdomstolen föredragande vid arbetsdomstolen,
5) vid försäkringsdomstolen föredragande vid försäkringsdomstolen.
Vid förvaltningsdomstolarna kan det dessutom finnas notarier som föredragande.
I arbetsordningen kan även andra än i 1 och 2 mom. avsedda tjänstemän som uppfyller behörighetsvillkoren förordnas vara föredragande.
En föredragande kan vara beredare av ett mål eller ärende när en domare föredrar saken i enlighet med 9 kap. 3 §.
2 §
Utnämning av föredragande och beredare
Föredragandena och beredarna utnämns av respektive domstol.
3 §
Behörighetsvillkor för föredragande och beredare
Behörighetsvillkor för en tjänst som avses i 1 § 1 mom. är annan högre högskoleexamen i juridik än magisterexamen i internationell och komparativ rätt. Föredragande vid hovrätten ska
dessutom ha erfarenhet av domaruppgifter. Föredragande vid arbetsdomstolen ska dessutom vara
förtrogen med frågor som gäller arbetsavtalsförhållanden.
Behörighetsvillkor för en tjänst som notarie som avses i 1 § 2 mom. är lämplig högskoleexamen.
Vad som i 10 kap. 9 § föreskrivs om behörighetsvillkor när det gäller språkkunskaper för domare tillämpas även när det gäller språkkunskaper för föredragande och beredare.
4 §
Tingsnotarier
Vid tingsrätterna, hovrätterna och förvaltningsdomstolarna finns det tingsnotarier som utför domstolspraktik och deltar i behandlingen och avgörandet av rättskipningsmål och
rättskipningsärenden med iakttagande av lagen om domstolspraktik (674/2016).
Bestämmelser om behörighetsvillkor för och utnämnande av tingsnotarie finns i 3 § i lagen om domstolspraktik.
5 §
Kanslichef och övrig personal
Vid en domstol kan det finnas en tjänst som kanslichef eller en tjänst som förvaltningschef eller någon annan motsvarande tjänst med uppgift att sköta domstolens administration. En domstol kan även ha annan personal i tjänste- eller arbetsavtalsförhållande.
Behörighetsvillkor för kanslichef är lämplig högre högskoleexamen. Bestämmelser om behörighetsvillkoren för annan personal kan meddelas i domstolens arbetsordning, om detta är befogat med tanke på skötseln av de uppgifter som hör till tjänsten i fråga.
Respektive domstol utnämner kanslichefen eller förvaltningschefen och övriga tjänstemän samt anställer personal i arbetsavtalsförhållande.
6 §
Kanslipersonalens behörighet
Tingsrättens lagman kan skriftligen förordna någon som hör till kanslipersonalen och som har avgett en försäkran som motsvarar domarförsäkran samt har fått den utbildning som uppgiften kräver och har tillräckligt kunnande för uppgiften att
1) i mål som avses i 5 kap. 3 § i rättegångsbalken a) meddela tredskodom,
b) meddela avgörande om rättegångskostnader med stöd av 21 kap. 8 c § i rättegångsbalken samt meddela dom, om svaranden har medgett käromålet,
c) fatta beslut om att avskriva målet, om käranden har återkallat talan och svaranden inte yrkar på avgörande,
2) avgöra en ansökan om äktenskapsskillnad med stöd av 25 § 1 mom. i äktenskapslagen
(234/1929), om båda makarna har hemort i Finland.
Om ett i 1 mom. avsett mål eller ärende som ska avgöras av någon som hör till kanslipersonalen visar sig vara omfattande, lämnar rum för tolkning eller annars är svårt att avgöra, ska det hänskjutas till en tingsnotarie eller en lagfaren ledamot vid tingsrätten för avgörande.
Chefsdomaren kan skriftligen förordna någon som hör till kanslipersonalen och som har tillräckligt kunnande att utfärda stämningar och intyg, verkställa delgivningar samt vidta andra åtgärder i anknytning till beredningen, behandlingen eller verkställandet av rättskipningsärenden och rättskipningsmål.
7 §
Tjänstledighet och skötseln av en tjänst
Beslut om tjänstledighet för i detta kapitel avsedd personal i tjänsteförhållande fattas av respektive domstol.
8 §
Föredragandes och beredares bisysslor
Vad som i 9 kap. 5–7 § föreskrivs om domares bisysslor tillämpas även på bisysslor för föredragande och beredare vid domstolar.
9 §
Utbildning för föredragande och beredare
Vad som i 9 kap. 4 § föreskrivs om utbildning för domare tillämpas även på föredragande och beredare vid domstolar.
AVDELNING V
SÄRSKILDA BESTÄMMELSER
20 kap
Domarförslagsnämnden
Uppgift, tillsättning och sammansättning
Domarförslagsnämnden har till uppgift att bereda tillsättning av domartjänster. Domarförslagsnämnden tillsätts av statsrådet för fem år i sänder.
Ordförande i domarförslagsnämnden är en av högsta domstolen vald ledamot och vice ordförande en av högsta förvaltningsdomstolen vald ledamot. Övriga ledamöter är en hovrättspresident, överdomaren vid en förvaltningsdomstol, lagmannen vid en tingsrätt, en annan ordinarie hovrättsdomare, en tingsdomare, två förvaltningsrättsdomare eller en förvaltningsrättsdomare och en domare vid en specialdomstol, en advokat, en åklagare och en ledamot som företräder den juridiska forskningen och undervisningen. Varje ledamot har en personlig ersättare.
2 §
Nominering av ledamöter
Domarförslagsnämnden tillsätts efter det att
1) högsta domstolen inom sig har nominerat sin ledamot och ersättare,
2) högsta förvaltningsdomstolen inom sig har nominerat sin ledamot och ersättare,
3) hovrättspresidenterna bland sig har nominerat sin ledamot och ersättare,
4) överdomarna vid förvaltningsdomstolarna bland sig har nominerat sin ledamot och ersättare,
5) högsta domstolen utifrån anmälningar har nominerat ledamöter och ersättare bland lagmännen vid tingsrätterna, de andra ordinarie hovrättsdomarna och tingsdomarna,
6) högsta förvaltningsdomstolen utifrån anmälningar har nominerat ledamöter och ersättare bland förvaltningsrättsdomarna eller specialdomstolarnas domare,
7) Finlands Advokatförbund bland sina medlemmar har nominerat ledamot och ersättare att företräda advokatkåren,
8) riksåklagaren har nominerat ledamot och ersättare att företräda åklagarna,
9) justitieministeriet har nominerat ledamot och ersättare att företräda den juridiska forskningen och undervisningen.
3 §
Nomineringsförfarande
Till uppgifterna som ledamot och ersättare som avses i 2 § 5–9 punkten ska det nomineras dubbelt så många kandidater som det antal ledamöter och ersättare som ska tillsättas. Före
kandidatnomineringen enligt 2 § 9 punkten ska justitieministeriet höra enheter som företräder den juridiska forskningen och undervisningen.
Högsta domstolen och högsta förvaltningsdomstolen förklarar de uppgifter som avses i 2 § 5 och
6 punkten lediga att sökas och underrättar justitieministeriet om kandidatnomineringarna till uppgifterna i fråga.
Justitieministeriet begär kandidatnomineringar till de uppgifter som avses i 2 § 7 och 8 punkten av Finlands Advokatförbund och riksåklagaren.
4 §
Ledamots avgång
Ledamöter och ersättare i domarförslagsnämnden befrias från sitt uppdrag av statsrådet.
I stället för en ledamot som avgår utnämns med iakttagande av det förfarande som föreskrivs ovan en efterträdare för återstoden av mandattiden.
5 §
Beslutförhet
Domarförslagsnämnden är beslutför när ordföranden eller vice ordföranden och minst åtta andra ledamöter eller ersättare är närvarande.
6 §
Personal
Domarförslagsnämnden har en sekreterare. Nämnden kan dessutom ha föredragande med uppdraget som bisyssla och annan personal. Sekreteraren och föredragande med uppdraget som bisyssla har till uppgift att bereda och föredra nämndens utnämningsframställningar och utlåtanden. Dessutom sköter sekreteraren organiseringen av nämndens övriga verksamhet.
Sekreteraren och föredragande med uppdraget som bisyssla ska ha annan högre högskoleexamen i juridik än magisterexamen i internationell och komparativ rätt samt god kännedom om domstolarnas verksamhet.
Domarförslagsnämnden utnämner sekreteraren och föredragandena med uppdraget som bisyssla för viss tid. Övrig personal anställs av sekreteraren.
7 §
Närmare föreskrifter
Närmare föreskrifter om domarförslagsnämndens byrå och personal samt om organiseringen av arbetet och behandlingen av ärenden i domarförslagsnämnden får meddelas i en arbetsordning som fastställs av nämnden.
21 kap
Domarutbildningsnämnden
Uppgifter
Domarutbildningsnämnden har till uppgift att
1) sköta planeringen av den utbildning som ordnas för domstolsledamöter, föredragande, beredare, tingsnotarier och övrig personal vid domstolarna i samarbete med justitieministeriet och domstolarna,
2) sköta planeringen och anordnandet av de prov och prestationer som avses i 18 kap. 2 § och 6 §
1 mom.,
3) sköta ordnandet av ansökningsförfarandet för assessorstjänster samt det förberedande urvalet av assessorer,
4) sköta ordnandet av det centraliserade förfarandet för ansökan om praktikplatser enligt lagen om domstolspraktik samt urvalet och utnämningen av tingsnotarier,
5) ge hovrätterna, förvaltningsdomstolarna, marknadsdomstolen, arbetsdomstolen och försäkringsdomstolen anvisningar om innehållet i den individuella studieplan för assessorer som avses i 18 kap. 4 § 2 mom.,
6) ge tingsrätterna, hovrätterna och förvaltningsdomstolarna anvisningar om innehållet i den praktikplan som avses i 12 § i lagen om domstolspraktik,
7) på begäran lämna utlåtande till justitieministeriet om de personer som ska väljas till ledarutbildning eller annan utbildning inom domstolsväsendet,
8) bevilja den i 18 kap. 6 § 2 mom. avsedda rätten att använda titeln domarutbildad,
9) bevilja den i 18 § i lagen om domstolspraktik avsedda titeln vicehäradshövding.
2 §
Tillsättning och sammansättning
Domarutbildningsnämnden tillsätts av statsrådet för fem år i sänder.
Domarutbildningsnämnden har en ordförande, en vice ordförande och åtta övriga ledamöter. Ordföranden, vice ordföranden och fyra ledamöter ska vara domare som innehar ordinarie tjänst. Övriga ledamöter är en åklagare, en advokat, en ledamot som företräder den juridiska forskningen och undervisningen samt en ledamot som företräder justitieministeriet. Varje ledamot har en personlig ersättare.
Nämndens domarledamöter ska jämlikt företräda olika domstolar och minst en av domarledamöterna ska vara chefsdomare.
3 §
Nominering av ledamöter
Domarutbildningsnämnden tillsätts efter det att
1) domarförslagsnämnden utifrån anmälningar har nominerat ordförande, vice ordförande och övriga domarledamöter samt deras ersättare,
2) riksåklagaren har nominerat ledamot och ersättare att företräda åklagarna,
3) Finlands Advokatförbund bland sina medlemmar har nominerat ledamot och ersättare att företräda advokatkåren,
4) justitieministeriet har nominerat ledamot och ersättare att företräda den juridiska forskningen och undervisningen,
5) justitieministeriet har nominerat sin egen ledamot och ersättare.
Vad som i 20 kap. 3 § 1 och 3 mom. föreskrivs om nominering av ledamöter och ersättare i domarförslagsnämnden tillämpas även vid nominering av ledamöter och ersättare i domarutbildningsnämnden.
4 §
Ledamots avgång
Ledamöter och ersättare i domarutbildningsnämnden befrias från sitt uppdrag av statsrådet.
I stället för en ledamot som avgår utnämns med iakttagande av det förfarande som föreskrivs ovan en efterträdare för återstoden av mandattiden.
5 §
Beslutförhet
Domarutbildningsnämnden är beslutför när ordföranden eller vice ordföranden och minst fem andra ledamöter eller ersättare är närvarande. Utöver ordföranden eller vice ordföranden ska dessutom alltid minst tre andra domare vara närvarande.
6 §
Personal
Domarutbildningsnämnden har en sekreterare som bereder och föredrar de ärenden som behandlas i nämnden samt sköter organiseringen av nämndens övriga verksamhet. Sekreteraren ska ha lämplig högre högskoleexamen och god kännedom om domstolarnas verksamhet eller om vuxenutbildning.
Domarutbildningsnämnden utnämner sekreteraren.
Nämnden kan dessutom ha annan personal som anställs av sekreteraren.
7 §
Närmare föreskrifter
Närmare föreskrifter om domarutbildningsnämndens byrå och personal samt om organiseringen av arbetet och behandlingen av ärenden i nämnden får meddelas i en arbetsordning som fastställs av nämnden.
22 kap
Mål som gäller tjänstebrott
Tjänstebrott
Mål som gäller åtal av domstolsledamöter eller tjänstemän vid domstolar för tjänstebrott behandlas
1) av högsta domstolen, om målet gäller en ledamot vid en hovrätt,
2) av hovrätten, om målet gäller
a) en ledamot eller en tingsnotarie eller kanslichefen vid en tingsrätt inom hovrättens domkrets, eller någon som hör till kanslipersonalen, om målet avser tjänstebrott som begåtts i en uppgift som avses i 19 kap. 6 § 1 mom.,
b) en ledamot, kanslichefen, en föredragande, en notarie eller tingsnotarie vid en förvaltningsdomstol som finns inom hovrättens domkrets,
3) av Helsingfors hovrätt, om målet gäller
a) en ledamot, kanslichefen eller en beredare vid marknadsdomstolen,
b) en ledamot, kanslichefen eller en föredragande vid försäkringsdomstolen, c) en ledamot, kanslichefen eller en föredragande vid arbetsdomstolen,
d) kanslichefen, en föredragande eller en tingsnotarie vid en annan hovrätt än Helsingfors hovrätt,
4) av Åbo hovrätt, om målet gäller i 3 punkten underpunkt d avsedda tjänstemän vid Helsingfors hovrätt.
Vad som i denna paragraf föreskrivs om kanslichef tillämpas också på den som utnämnts till en i
19 kap. 5 § 1 mom. avsedd tjänst som förvaltningschef eller till en motsvarande tjänst.
Vad som i denna paragraf föreskrivs om den som tjänstgör som föredragande tillämpas också på den som med stöd av 19 kap. 1 § 3 mom. förordnats till uppdrag som föredragande vid samma domstol.
23 kap
Ändringssökande
Sökande av ändring i beslut om tillstånd för bisyssla
Ett domstolsbeslut som gäller ett i 9 kap. 5 § avsett tillstånd för bisyssla får överklagas genom besvär hos högsta förvaltningsdomstolen. Besvär över ett beslut av högsta domstolen eller högsta förvaltningsdomstolen anförs dock hos respektive domstol, där ärendet behandlas i plenum.
Beslutet ska iakttas trots ändringssökande, om inte fullföljdsdomstolen bestämmer något annat.
2 §
Sökande av ändring i beslut om skriftlig varning
Ett i 15 kap. 1 § avsett beslut om att ge en skriftlig varning får överklagas genom besvär. Ärendet ska behandlas skyndsamt som ett rättskipningsärende vid fullföljdsdomstolen.
Ett beslut som gäller skriftlig varning får överklagas enligt följande:
1) ett beslut av lagmannen vid en tingsrätt hos hovrätten,
2) ett beslut av presidenten vid en hovrätt eller vid arbetsdomstolen hos högsta domstolen,
3) ett beslut av överdomaren vid en förvaltningsdomstol, marknadsdomstolen eller försäkringsdomstolen hos högsta förvaltningsdomstolen,
4) ett beslut av högsta domstolens president eller högsta förvaltningsdomstolen president hos respektive domstol, där ärendet behandlas i plenum.
Besvären ska inom 30 dagar från delfåendet av beslutet lämnas till den domstol där domaren är anställd. Domstolen ska utan dröjsmål till fullföljdsdomstolen sända besvärsskriften med bilagor, en kopia av det beslut som överklagas och chefsdomarens utlåtande med anledning av överklagandet.
Beslutet ska iakttas trots ändringssökande, om inte fullföljdsdomstolen bestämmer något annat.
3 §
Sökande av ändring i beslut om avstängning från tjänsteutövning
Ett i 15 kap. 2 § avsett beslut om avstängning från tjänsteutövning får överklagas genom besvär. Ärendet ska behandlas skyndsamt som ett rättskipningsärende vid fullföljdsdomstolen.
Beslutet får överklagas enligt följande:
1) ett beslut av tingsrätten hos hovrätten,
2) ett beslut av en hovrätt eller arbetsdomstolen hos högsta domstolen,
3) ett beslut av en förvaltningsdomstol, marknadsdomstolen eller försäkringsdomstolen hos högsta förvaltningsdomstolen,
4) ett beslut av högsta domstolen eller högsta förvaltningsdomstolen hos respektive domstol, där ärendet behandlas i plenum.
Besvären ska inom 30 dagar från delfåendet av beslutet lämnas till den domstol där domaren är anställd. Domstolen ska utan dröjsmål till fullföljdsdomstolen sända besvärsskriften med bilagor, en kopia av det beslut som överklagas och domstolens utlåtande med anledning av
överklagandet.
Beslutet ska iakttas trots ändringssökande, om inte fullföljdsdomstolen bestämmer något annat.
4 §
Sökande av ändring i beslut om entledigande på grund av arbetsoförmåga
Ett i 16 kap. 2 § 2 mom. 1 punkten avsett beslut av hovrätten om entledigande av domare på grund av arbetsoförmåga får överklagas genom besvär hos högsta domstolen. Ärendet ska behandlas skyndsamt vid fullföljdsdomstolen.
Hovrättens beslut ska iakttas trots ändringssökande, om inte fullföljdsdomstolen bestämmer något annat.
5 §
Sökande av ändring i beslut om befrielse av sakkunnigledamöter från uppdraget
Ett i 17 kap. 21 § avsett beslut av en förvaltningsdomstol eller försäkringsdomstolen om befrielse av en sakkunnigledamot från sitt uppdrag får överklagas hos högsta förvaltningsdomstolen. Ärendet ska behandlas skyndsamt vid fullföljdsdomstolen.
Beslutet ska iakttas trots ändringssökande, om inte fullföljdsdomstolen bestämmer något annat.
6 §
Sökande av ändring i domarutbildningsnämndens beslut
Omprövning av bedömningen av prov som avses i 18 kap. 2 § eller 6 § 1 mom. får begäras inom
14 dagar från delfåendet av beslutet på det sätt som föreskrivs i förvaltningslagen (434/2003). Ett beslut som meddelats med anledning av en begäran om omprövning får inte överklagas genom besvär.
Andra beslut som domarutbildningsnämnden har meddelat får överklagas hos förvaltningsdomstolen genom besvär på det sätt som föreskrivs i förvaltningsprocesslagen. Förvaltningsdomstolens beslut får inte överklagas genom besvär.
24 kap
Ikraftträdande och övergångsbestämmelser
1 § Ikraftträdande
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2017.
2 §
Lagar som upphävs
Genom denna lag upphävs följande lagar:
1) tingsrättslagen (581/1993),
2) hovrättslagen (56/1994),
3) lagen om högsta förvaltningsdomstolens sakkunnigledamöter (1266/2006),
4) lagen om marknadsdomstolen (99/2013),
5) lagen om försäkringsdomstolen (132/2003),
6) lagen om utnämning av domare (205/2000),
7) lagen om hållande av underrätts sammanträde annorstädes än å den ordinarie domstolsplatsen
(141/1932).
3 §
Förordningar som förblir i kraft
Följande förordningar förblir i kraft:
1) statsrådets förordning om tingsrätternas domkretsar (1053/2014),
2) statsrådets förordning om hovrätternas domkretsar (337/2013),
3) justitieministeriets förordning om tingsrätternas kansli- och sammanträdesplatser (454/2009).
4 §
Övergångsbestämmelser som gäller chefsdomare
Vid tillsättande av en tjänst som chefsdomare som ledigförklarats före ikraftträdandet av denna lag iakttas de bestämmelser som gällde vid ikraftträdandet.
Den som har utnämnts till en ordinarie chefsdomartjänst före denna lags ikraftträdande anses ha avgått från sin tjänst vid den tidpunkt då han eller hon utnämnts till chefsdomare vid en annan domstol för i 11 kap. 2 § 1 mom. föreskriven tid. En sådan chefsdomare har vid utgången av mandattiden inte rätt att återgå till tjänsten som ordinarie chefsdomare. På domarens rätt att vid utgången av mandattiden bli utnämnd till en ordinarie domartjänst tillämpas 11 kap. 13 §.
En ordinarie chefsdomare som utnämnts före ikraftträdandet av denna lag kan på egen ansökan förflyttas till en annan ledig domartjänst vid domstolen i fråga, om han eller hon har tjänstgjort som chefsdomare i minst sju år utan avbrott och har fyllt 63 år. Chefsdomaren ska meddela sin avsikt att övergå till en annan domartjänst innan den tjänsten ledigförklaras. Beslut om förflyttning fattas av den utnämnande myndigheten. En chefsdomare som övergått till en domartjänst är vid avgörande av rättskipningsmål eller rättskipningsärenden näst efter chefsdomaren äldst i tjänsten.
5 §
Övergångsbestämmelser som gäller vissa andra domare
Vid ikraftträdandet av denna lag ändras benämningen förvaltningsråd vid högsta förvaltningsdomstolen till justitieråd.
Domare vid hovrätten är också de som vid ikraftträdandet av denna lag är utnämnda till hovrättslagmän och domare vid försäkringsdomstolen de som vid ikraftträdandet av denna lag är utnämnda till lagmän vid försäkringsdomstolen. På dem tillämpas bestämmelserna om hovrättsråd respektive försäkringsrättsdomare.
Den som är utnämnd till en tjänst som hovrättslagman eller lagman vid försäkringsdomstolen vid ikraftträdandet av denna lag har rätt att tjänstgöra i uppgifter som kräver ledarförmåga. När de tjänstgör i sådana uppgifter är de medlemmar av domstolens ledningsgrupp samt ingår i den sammansättning som avses i 11 kap. 10 § 1 mom. 1 punkten.
6 §
Övergångsbestämmelser som gäller övrig personal
Vid ikraftträdandet av denna lag ändras benämningarna fiskal och assessor vid hovrätten till föredragande vid hovrätten, benämningen förvaltningsrättssekreterare till föredragande vid förvaltningsdomstolen, benämningen marknadsrättssekreterare till beredare vid marknadsdomstolen, benämningen sekreterare vid arbetsdomstolen till föredragande vid arbetsdomstolen och benämningarna assessor och försäkringsrättssekreterare vid försäkringsdomstolen till föredragande vid försäkringsdomstolen.
Om en föredragande som avses i 9 § i den upphävda hovrättslagen har utnämnts till hovrättens sammansättning i ett mål eller ärende före ikraftträdandet av denna lag, är sammansättningen i fråga domför i målet eller ärendet efter det att denna har lag har trätt i kraft. Om en föredragande vid försäkringsdomstolen ingår som lagfaren ledamot i ett mål eller ärende som behandlas av försäkringsdomstolen före denna lags ikraftträdande, får han eller hon ingå i beslutssammansättningen efter det att denna lag har trätt i kraft.
På den som utnämnts till tingsfiskal före ikraftträdandet av denna lag tillämpas 3 a, 3 b och 4 a §,
14 § 3 mom., 17 § och 20 § 2 mom. i den upphävda tingsrättslagen.
7 §
Hänvisningar till tidigare lag
Om det någon annanstans i lagstiftningen hänvisas till en bestämmelse som gällde vid ikraftträdandet av denna lag, ska motsvarande bestämmelse i denna lag tillämpas i stället för den bestämmelsen.
RP 7/2016, LaUB 8/2016, RSv 99/2016