Ley de patentes, Finlandia

PATENTTILAKI 15.12.1967/550

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 § (30.6.2000/650)

Joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. (18.11.2005/896)

Keksinnöksi ei katsota pelkästään:

1) löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää;

2) taiteellista luomusta;

3) suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää, älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten taikka tietokoneohjelmaa; eikä

4) tietojen esittämistä.

Keksinnöksi ei katsota kirurgista tai terapeuttista käsittelyä tai diagnoosia tarkoittavaa menetelmää, joka kohdistetaan ihmisiin tai eläimiin. Edellä sanottu ei kuitenkaan estä patentin myöntämistä tuotteeseen, aineet ja seokset mukaan lukien, joka on tarkoitettu käytettäväksi jossakin edellä mainituista menetelmistä.

Patenttia ei myönnetä kasvilajikkeisiin tai eläinrotuihin. Keksinnöt, joiden kohteena ovat kasvit tai eläimet, voidaan kuitenkin patentoida, jos keksinnön tekninen toteutettavuus ei rajoitu yhteen kasvilajikkeeseen tai eläinrotuun. Tässä laissa tarkoitettu kasvilajikkeen käsite määritellään yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 5 artiklassa.

Patenttia ei myönnetä olennaisesti biologiseen menetelmään kasvien tai eläinten jalostamiseksi. Kasvien tai eläinten jalostusmenetelmä katsotaan tässä laissa olennaisesti biologiseksi, jos se perustuu kokonaisuudessaan luonnollisiin ilmiöihin, kuten risteytykseen tai valintaan. Edellä sanottu ei rajoita sellaisten keksintöjen patentoitavuutta, joiden kohteena on mikrobiologinen menetelmä tai muut tekniset menetelmät tai näillä menetelmillä aikaansaatu tuote. Mikrobiologisella menetelmällä tarkoitetaan tässä laissa menetelmää, jossa käytetään mikrobiologista materiaalia tai jonka kohteena on mikrobiologinen materiaali tai jolla tuotetaan mikrobiologista materiaalia.

Patentti voidaan myöntää keksintöön silloinkin, kun sen kohteena on biologisesta materiaalista koostuva tai biologista materiaalia sisältävä tuote tai menetelmä, jonka avulla voidaan valmistaa, muokata tai käyttää biologista materiaalia. Luonnollisesta ympäristöstään eristetty tai teknisen menetelmän avulla tuotettu biologinen materiaali voi olla keksinnön kohteena, vaikka sitä

esiintyisi luonnossa. Biologisella materiaalilla tarkoitetaan tässä laissa materiaalia, joka sisältää geneettistä tietoa ja pystyy itse lisääntymään tai jota voidaan lisätä biologisessa järjestelmässä.

1 a § (30.6.2000/650)

Muodostumisensa ja kehityksensä eri vaiheissa oleva ihmiskeho sekä pelkästään sen ainesosaa, geenin sekvenssi tai osasekvenssi mukaan lukien, koskeva löytö eivät voi olla patentoitavissa olevia keksintöjä.

Ihmiskehosta eristetty tai muuten teknisellä menetelmällä valmistettu ainesosa, yksittäisen geenin sekvenssi tai osasekvenssi mukaan lukien, voi sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, muodostaa patentoitavissa olevan keksinnön, jos patentoitavuuden edellytykset muutoin täyttyvät, vaikka tällaisen ainesosan rakenne olisi samanlainen kuin luonnollisen ainesosan rakenne.

1 b § (30.6.2000/650)

Patenttia ei myönnetä keksintöön, jonka kaupallinen hyödyntäminen on yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen vastaista.

Keksinnön kaupallista hyödyntämistä ei voida pitää yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen vastaisena pelkästään sillä perusteella, että se on kielletty laissa tai asetuksessa.

Sovellettaessa 1 momenttia erityisesti seuraavat keksinnöt eivät ole patentoitavissa:

1) ihmisen kloonaamismenetelmät;

2) menetelmät, joilla muutetaan ihmisen sukusolujen geneettistä identiteettiä;

3) ihmisalkioiden käyttö teollisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin; ja

4) menetelmät, joilla muutetaan eläinten geneettistä identiteettiä ja jotka todennäköisesti aiheuttavat eläimille kärsimyksiä ilman, että niistä on huomattavaa lääketieteellistä hyötyä ihmiselle tai eläimelle, sekä tällaisilla menetelmillä tuotetut eläimet.

2 § (6.6.1980/407)

Patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. (18.11.2005/896)

Tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla. Myös ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tässä maassa tehdyn patenttihakemuksen sisältö katsotaan tunnetuksi, jos mainittu hakemus 22 §:n säännösten mukaisesti tulee julkiseksi. Samoin ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tässä maassa tehdyn hyödyllisyysmallihakemuksen sisältö katsotaan tunnetuksi, jos mainittu hakemus hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (800/1991) 18 §:n mukaisesti tulee julkiseksi. Edellä 1 momentissa olevaa säännöstä, jonka mukaan keksinnön tulee olennaisesti erota siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ei sovelleta tällaisen patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksen sisällön suhteen. (18.11.2005/896)

Jäljempänä 3 luvussa tarkoitetulla hakemuksella on 2 momenttia sovellettaessa eräissä tapauksissa sama oikeusvaikutus kuin tässä maassa tehdyllä patenttihakemuksella sen mukaan kuin 29 ja 38 §:ssä säädetään.

Edellä 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei estä myöntämästä patenttia tunnettuun, 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu jossakin tällaisessa menetelmässä.

Edellä 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei myöskään estä myöntämästä patenttia tunnettuun, tietyssä 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu tässä tietyssä menetelmässä. (18.11.2005/896)

Patentti voidaan myöntää, vaikka keksintö on kuuden kuukauden kuluessa ennen patenttihakemuksen tekemistä tullut julkiseksi:

1) sellaisen ilmeisen väärinkäytöksen johdosta, joka on kohdistunut hakijaan tai siihen, jolta tämä johtaa oikeutensa; tai

2) sen johdosta, että hakija tai se, jolta tämä johtaa oikeutensa, on pannut keksinnön näytteille sellaisessa virallisessa tai virallisesti tunnustetussa kansainvälisessä näyttelyssä, jota tarkoitetaan Pariisissa 22 päivänä marraskuuta 1928 tehdyssä kansainvälisiä näyttelyjä koskevassa sopimuksessa (SopS 36/37).

3 § (8.1.2016/23)

Patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää jäljempänä säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä:

1) valmistamalla, tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentoitua tuotetta taikka tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten;

2) käyttämällä patentoitua menetelmää taikka, jos hän tietää tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei menetelmää saa käyttää ilman patentinhaltijan lupaa, tarjoamalla tällaista menetelmää käytettäväksi tässä maassa;

3) tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentilla suojatulla menetelmällä välittömästi aikaansaatua tuotetta taikka tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten.

Yksinoikeus sisältää myös sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä tarjoamalla tai toimittamalla jollekin, jolla ei ole oikeutta keksinnön hyväksikäyttöön, sellaista välinettä keksinnön käyttämiseksi tässä maassa, joka liittyy johonkin olennaiseen keksinnössä, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, tietää tai hänen olisi pitänyt tietää, että väline soveltuu ja on tarkoitettu keksinnön käyttämiseen. Jos väline on yleisesti kaupan oleva tavara, sovelletaan mitä edellä tässä momentissa säädetään vain, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, pyrkii vaikuttamaan vastaanottajaan, jotta tämä ryhtyisi 1 momentissa tarkoitettuun tekoon. Sovellettaessa tämän momentin säännöksiä ei keksinnön hyväksikäyttöön

oikeutettuna pidetä sitä, joka käyttää keksintöä hyväksi 3 momentin 1, 3, 4 tai 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Yksinoikeus ei koske:

1) hyväksikäyttöä, joka ei tapahdu ammattimaisesti;

2) sellaisen patentilla suojatun tuotteen hyväksikäyttöä, joka on Euroopan talousalueella saatettu vaihdantaan patentinhaltijan toimesta tai tämän suostumuksella, ellei patentinhaltijalla ole oikeutettuja perusteita vastustaa tuotteen laajempaa saattamista markkinoille;

3) keksinnön käyttöä kokeissa, jotka koskevat itse keksintöä;

4) lääkevalmisteen myyntilupahakemusta varten tarvittavia tutkimuksia, kokeita tai käytännön vaatimuksista aiheutuvia toimia, jotka koskevat kyseiseen lääkevalmisteeseen kohdistuvaa keksintöä;

5) lääkeaineen valmistusta apteekissa lääkärin määräyksen mukaisesti yksittäistapauksissa tai toimenpiteitä täten valmistetuilla lääkeaineilla;

6) biologisen materiaalin käyttöä muiden kasvilajikkeiden jalostamiseen tai löytämiseen ja kehittämiseen;

7) tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/24/EY 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja sallittuja toimia ja saatujen tietojen käyttöä.

L:lla 23/2016 muutettu 3 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

3 § (6.6.1980/407)

Patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää jäljempänä säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä:

1) valmistamalla, tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentoitua tuotetta tahi tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten;

2) käyttämällä patentoitua menetelmää tahi, jos hän tietää tai jos olosuhteiden perusteella on ilmeistä, ettei menetelmää saa käyttää ilman patentinhaltijan lupaa, tarjoamalla tällaista menetelmää käytettäväksi tässä maassa; eikä

3) tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentilla suojatulla menetelmällä valmistettua tuotetta tahi tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten.

Yksinoikeus sisältää myös sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä tarjoamalla tai toimittamalla jollekin, jolla ei ole oikeutta keksinnön hyväksikäyttöön, sellaista välinettä keksinnön käyttämiseksi tässä maassa, joka liittyy johonkin olennaiseen keksinnössä, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, tietää tai olosuhteiden perusteella on ilmeistä, että väline soveltuu ja on tarkoitettu keksinnön käyttämiseen. Jos väline

on yleisesti kaupan oleva tavara, sovelletaan mitä edellä on säädetty vain, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, pyrkii vaikuttamaan vastaanottajaan, jotta tämä ryhtyisi 1 momentissa tarkoitettuun tekoon. Sovellettaessa tämän momentin säännöksiä ei keksinnön hyväksikäyttöön oikeutettuna pidetä sitä, joka käyttää keksintöä hyväksi 3 momentin 1, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Yksinoikeus ei käsitä:

1) hyväksikäyttöä, joka ei tapahdu ammattimaisesti;

2) sellaisen patentilla suojatun tuotteen hyväksikäyttöä, joka Euroopan talousalueella on saatettu vaihdantaan patentinhaltijan toimesta tai tämän suostumuksella;

3) keksinnön käyttöä kokeissa, jotka koskevat itse keksintöä;

4) lääkevalmisteen myyntilupahakemusta varten tarvittavia tutkimuksia, kokeita tai käytännön vaatimuksista aiheutuvia toimia, jotka koskevat kyseiseen lääkevalmisteeseen kohdistuvaa keksintöä; eikä

5) lääkeaineen valmistusta apteekissa lääkärin määräyksen mukaisesti yksittäistapauksissa tai toimenpiteitä täten valmistetuilla lääkeaineilla.

(21.4.2006/295)

3 a § (30.6.2000/650)

Patentin antama suoja biologiselle materiaalille, jolla on keksinnön seurauksena tiettyjä piirteitä, käsittää kaiken sellaisen monistamalla tai lisäämällä tästä biologisesta materiaalista saadun samassa tai erikoistuneessa muodossa olevan biologisen materiaalin, jolla on nämä samat piirteet.

Patentin antama suoja menetelmälle, jonka avulla tuotetaan biologista materiaalia, jolla on keksinnön seurauksena tiettyjä piirteitä, käsittää tällä menetelmällä välittömästi saadun biologisen materiaalin ja kaiken muun sellaisen biologisen materiaalin, joka on saatu menetelmällä välittömästi saadusta biologisesta materiaalista monistamalla tai lisäämällä samassa tai erikoistuneessa muodossa ja jolla on nämä samat piirteet.

Patentin antama suoja geneettistä tietoa sisältävälle tai siitä koostuvalle tuotteelle käsittää kaiken materiaalin, johon tuote on yhdistetty ja johon geneettinen tieto sisältyy ja jossa se toimii, jollei 1 a §:n 1 momentista muuta johdu.

Edellä tarkoitettu suoja ei käsitä biologista materiaalia, joka on saatu monistamalla tai lisäämällä biologista materiaalia, jonka patentin haltija on saattanut Euroopan talousalueella markkinoille tai joka on saatettu markkinoille hänen suostumuksellaan, jos monistaminen tai lisääminen väistämättä aiheutuu käytöstä, jota varten biologinen materiaali on saatettu markkinoille, edellyttäen, että saatua materiaalia ei myöhemmin käytetä muuhun monistamiseen tai lisäämiseen.

3 b § (30.6.2000/650)

Poiketen siitä, mitä 3 a §:n 1–3 momentissa säädetään, patentinhaltijan suorittama tai hänen suostumuksellaan tapahtuva kasvien lisäysaineiston myynti tai muu pitäminen kaupan maanviljelijälle maatalouskäyttöön merkitsee sitä, että viljelijä saa käyttää sadosta saamaansa tuotetta monistamiseen tai lisäämiseen omalla tilallaan, jolloin tämän poikkeuksen laajuus ja sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat samat kuin mitä yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 14 artiklassa määrätään.

Poiketen siitä, mitä 3 a §:n 1–3 momentissa säädetään, patentinhaltijan suorittama tai hänen suostumuksellaan tapahtuva jalostuskarjan tai muu eläinten lisäysaineiston myynti tai muu pitäminen kaupan maanviljelijälle merkitsee sitä, että maanviljelijä saa käyttää suojattua karjaa maatalouden tarkoituksiin. Tähän lupaan sisältyy eläimen tai eläinten lisäysaineiston saattaminen maatalouskäyttöön, mutta ei kaupallisen lisäämistoiminnan puitteissa tai sen tarkoituksiin tapahtuva myynti.

Tarkempia säännöksiä 2 momentissa tarkoitettujen poikkeusten sisällöstä ja täytäntöönpanosta voidaan tarvittaessa antaa valtioneuvoston asetuksella.

4 §

Joka patenttihakemuksen tekemishetkellä tässä maassa käytti ammattimaisesti hyväksi hakemuksessa tarkoitettua keksintöä, saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen, jollei hyväksikäyttö sisältänyt ilmeistä väärinkäyttöä patentinhakijaa tai sitä kohtaan, jolta tämä johtaa oikeutensa. Samanlainen hyväksikäyttöoikeus on vastaavilla edellytyksillä myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa.

Ensimmäisessä momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan liikkeen mukana, jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö oli tarkoitettu tapahtuvaksi.

5 § (8.1.2016/23)

Patentin estämättä keksintöä voidaan käyttää hyväksi ulkomaisessa aluksessa, ilma-aluksessa tai muussa kulkuneuvossa sen tarpeisiin, kun tällainen kulkuneuvo väliaikaisesti tai tahattomasti tulee Suomeen.

Ilma-aluksen varaosia ja tarvikkeita voidaan patentin estämättä tuoda maahan ja käyttää täällä ulkomaisen ilma-aluksen korjaamiseen.

L:lla 23/2016 muutettu 5 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

5 §

Patentin estämättä keksintöä voidaan käyttää hyväksi ulkomaisessa aluksessa, ilma-aluksessa tai muussa kulkuneuvossa niiden tarpeisiin, kun sellainen kulkuneuvo tilapäisesti, säännöllisessä liikenteessä tai muutoin tulee Suomeen.

Asetuksella voidaan säätää, että ilma-aluksen varaosia ja tarvikkeita voidaan patentin estämättä tuoda maahan ja käyttää täällä ulkomaisen ilma-aluksen korjaamiseen, mikäli ulkomaisen aluksen kotimaassa myönnetään vastaavat edut suomalaiselle ilma-alukselle.

6 § (6.6.1980/407)

Patenttihakemus, jonka tarkoittama keksintö on patenttihakemuksen tekemispäivää edeltävän kahdentoista kuukauden aikana esitetty Suomessa myönnettävää patenttia tai hyödyllisyysmallioikeutta koskevassa hakemuksessa taikka teollisoikeuden suojelemista koskevaan Pariisin yleissopimukseen (SopS 36/1970 ja SopS 43/1975) taikka Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen (SopS 5/1995) liittyneessä toisessa valtiossa tai toisella alueella tehdyssä patenttia, keksijäntodistusta tai hyödyllisyysmallisuojaa koskevassa hakemuksessa, on katsottava 2 §:n 1, 2, 4 ja 5 momenttia sekä 4 §:ää sovellettaessa tehdyksi samanaikaisesti aikaisemman hakemuksen kanssa, jos hakija sitä pyytää. Tällainen etuoikeus voidaan saada myös sellaisesta aikaisemmasta suojahakemuksesta, joka ei tarkoita edellä mainittuihin sopimuksiin liittynyttä valtiota tai aluetta, jos siellä, missä aikaisempi hakemus on tehty, myönnetään suomalaisesta hakemuksesta vastaava etuoikeus ja jos siellä voimassa oleva lainsäädäntö on pääosin yhdenmukainen edellä mainittujen sopimusten kanssa. (18.11.2005/896)

Asetuksella säädetään tai asetuksen nojalla annettavalla patenttiviranomaisen päätöksellä määrätään, miten etuoikeutta koskeva pyyntö on esitettävä ja mitkä asiakirjat on annettava pyynnön tueksi. Ellei edellä tarkoitettuja säännöksiä tai määräyksiä noudateta, ei etuoikeutta voida saada.

2 luku

Kansallisen patenttihakemuksen käsittely ja väitemenettely (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 muutettu otsikko tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu: Patenttihakemuksen käsittely ja väitemenettely

7 § (17.6.2011/743)

Patenttihakemus tehdään kirjallisesti patenttiviranomaiselle. Patenttiviranomainen pitää päiväkirjaa saapuneista patenttihakemuksista. (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 muutettu 1 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Patenttihakemus tehdään kirjallisesti patenttiviranomaiselle taikka 3 luvussa tarkoitetussa tapauksessa toisen maan patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle. Patenttiviranomainen pitää päiväkirjaa saapuneista patenttihakemuksista.

Patenttiviranomaisella tarkoitetaan tässä laissa Suomen patenttiviranomaista, jollei toisin säädetä. Suomen patenttiviranomaisena on Patentti- ja rekisterihallitus sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.

7 a § (17.6.2011/743)

Edellä 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuun päiväkirjaan merkitään kustakin hakemuksesta:

1) patenttihakemuksen päiväkirjanumero;

2) luokat, joihin hakemus on luokitettu;

3) asiaa käsittelevän tutkijainsinöörin nimi;

4) hakijan nimi, kotipaikka ja osoite;

5) jos hakijaa edustaa asiamies, tämän nimi, kotipaikka ja osoite;

6) keksijän nimi ja osoite;

7) keksinnön nimitys;

8) tieto siitä, onko hakemus suomalainen, kansainvälinen vai kansalliseksi patenttihakemukseksi muunnettu eurooppapatenttia koskeva hakemus;

9) hakemuksen saapumispäivä ja tekemispäivä, jos hakemus on suomalainen patenttihakemus;

10) kansainvälinen tekemispäivä sekä päivä, jona hakemusta on 31 §:n mukaan jatkettu tai hakemus on 38 §:n mukaan jätetty, jos hakemus on kansainvälinen patenttihakemus;

11) Euroopan patenttisopimuksen (SopS 8/1996) mukainen tekemispäivä sekä päivä, jolloin hakemus saapui patenttiviranomaiselle muuntamista varten, jos hakemus on muunnettu eurooppapatenttia koskevasta hakemuksesta kansalliseksi hakemukseksi;

12) tieto siitä, missä etuoikeuden perustaksi ilmoitettu aikaisempi hakemus on tehty, sekä tämän hakemuksen tekemispäivä ja numero, jos etuoikeutta on pyydetty;

13) kantahakemuksen päiväkirjanumero, jos hakemus on aikaansaatu jakamalla tai lohkaisemalla;

14) jaetun tai lohkaistun hakemuksen päiväkirjanumero, jos hakemuksen jakamisella tai lohkaisemisella on syntynyt uusi hakemus;

15) julkiseksitulopäivä, jos hakemus on tullut 22 §:n 3 momentin mukaan julkiseksi;

16) kansainvälinen hakemusnumero, jos hakemus on kansainvälinen patenttihakemus;

17) eurooppapatenttia koskevan hakemuksen hakemusnumero, jos hakemus on muunnettu eurooppapatenttia koskevasta hakemuksesta kansalliseksi hakemukseksi;

18) asiassa saapuneet kirjelmät ja suoritetut maksut; sekä

19) asiassa tehdyt päätökset.

Edellä 1 momentin 2, 3, 6, 7 ja 16–18 kohdassa tarkoitettu merkintä on salassa pidettävä, kunnes merkintää koskeva patenttihakemus on tullut julkiseksi 22 §:n mukaisesti.

8 § (6.6.1980/407)

1 momentti on kumottu L:lla 17.6.2011/743.

Hakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Se, että keksintö tarkoittaa kemiallista yhdistettä, ei edellytä tietyn käytön ilmoittamista patenttivaatimuksessa. Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Keksintö, joka koskee biologista materiaalia tai jota toteutettaessa käytetään biologista materiaalia, katsotaan 8 a §:ssä mainituissa tapauksissa riittävän selvästi esitetyksi vain, jos lisäksi on täytetty tuossa pykälässä mainitut ehdot. (30.6.2000/650)

Hakemuksessa tulee lisäksi olla selityksen ja patenttivaatimusten tiivistelmä. Tiivistelmä on tarkoitettu vain tekniikan tietolähteeksi eikä sille ole annettava muuta merkitystä.

Hakemuksessa on ilmoitettava keksijän nimi. Jos patenttia hakee muu kuin keksijä, hakijan on selvitettävä oikeutensa keksintöön.

Keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset on laadittava suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Ne voidaan laatia myös useammalla kuin yhdellä näistä kielistä. Jos patenttivaatimukset ja tiivistelmä on laadittu vain toisella kansalliskielellä, patenttiviranomaisen on huolehdittava patenttivaatimusten ja tiivistelmän kääntämisestä toiselle näistä kielistä ennen kuin hakemus 22 §:n mukaan tulee julkiseksi. Hakijan on suoritettava vahvistettu käännösmaksu. Jos patenttivaatimukset ja tiivistelmä on laadittu vain englannin kielellä, hakijan tulee toimittaa patenttivaatimusten ja tiivistelmän käännös suomeksi tai ruotsiksi ennen kuin hakemus 22 §:n mukaan tulee julkiseksi. Patenttiviranomaisen on tällöin tarvittaessa huolehdittava niiden kääntämisestä toiselle näistä kielistä. (17.6.2011/743)

Hakijan on suoritettava vahvistettu hakemusmaksu. Hakemuksesta on myös suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta ennen hakemuksen lopullista ratkaisemista alkaneelta maksuvuodelta. (10.5.1985/387)

Maksuvuosi lasketaan ensimmäisen kerran siitä päivästä, jolloin hakemus on tehty tai katsottava tehdyksi, ja tämän jälkeen vastaavasta kalenteripäivästä. (10.5.1985/387)

8 a § (30.6.2000/650)

Jos keksintö koskee biologista materiaalia tai keksintöä toteutettaessa on käytettävä biologista materiaalia, jota ei ole yleisesti saatavissa ja jota ei voida esittää hakemusasiakirjoissa siten, että ammattimies niiden perusteella voi käyttää keksintöä, näyte biologisesta materiaalista on talletettava viimeistään hakemuksen tekemispäivänä. Biologisen materiaalin on tämän jälkeen oltava jatkuvasti talletettuna siten, että se, joka tämän lain mukaan on oikeutettu saamaan näytteen talletuksesta, voi saada sen Suomessa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, mihin talletukset voidaan tehdä.

Jos talletettu biologinen materiaali menettää elinvoimaisuutensa tai siitä ei muusta syystä voida saada näytettä, voidaan se korvata saman biologisen materiaalin uudella talletuksella siten kuin

valtioneuvoston asetuksella säädetään. Jos näin on menetelty, katsotaan uusi talletus tehdyksi aikaisemman talletuksen tekemispäivänä.

8 b § (18.11.2005/896)

Patenttiviranomainen antaa tekemispäivän patenttihakemukselle, jos:

1) hakemuksesta ilmenee, että se on patenttihakemus;

2) hakemuksessa on tiedot hakijasta tai viranomainen voi tavoittaa hänet; ja

3) hakemuksen yhteydessä annetut asiakirjat sisältävät sellaista, mikä on katsottava selitykseksi tai piirustukseksi, tai hakemuksessa on viittaus aikaisemmin tehtyyn patentti- tai hyödyllisyysmallihakemukseen ja hakija on antanut tiedot patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksen tekemispäivästä, hakemusnumerosta sekä patenttiviranomaisesta, jolle hakemus on tehty.

Jos hakija ei ole noudattanut 1 momentin säännöksiä tekemispäivän saamiseksi, annetaan hakijalle kehotus korjata puutteet patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos hakija ei ole korjannut puutteita määräajassa tai hakijaa ei ole voitu tavoittaa kahden kuukauden kuluessa hakemuksen saapumispäivästä, ei hakemusta katsota tehdyksi.

Jos hakija on korjannut 2 momentissa annetussa määräajassa kaikki hakemuksessa olleet puutteet tekemispäivän saamiseksi, tulee tekemispäiväksi se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu.

8 c § (18.11.2005/896)

Jos hakemus, joka on tehty 8 b §:n mukaisesti, on puutteellinen ja patenttiviranomainen havaitsee, että hakemuksen selityksestä tai piirustuksista puuttuu osa tai osia, joihin selityksessä tai patenttivaatimuksissa viitataan, annetaan hakijalle kehotus täydentää hakemustaan patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos puuttuvat osat toimitetaan annetussa määräajassa, tulee tekemispäiväksi se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu, jollei 2 ja 3 momentista muuta johdu.

Jos 1 momentin mukaiset jälkeenpäin toimitetut osat peruutetaan yhden kuukauden kuluessa siitä, kun ne on toimitettu, tulee tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä.

Jos puuttuvat osat toimitetaan 1 momentin mukaisesti ja aikaisemmasta hakemuksesta pyydetään etuoikeutta ja siitä ilmenevät puuttuvat osat kokonaisuudessaan, tulee tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä, jos hakija sitä pyytää ja toimittaa jäljennöksen etuoikeuden perustana olevasta hakemuksesta 1 momentin mukaisessa määräajassa.

8 d § (17.6.2011/743)

Patentinhakijalla on oikeus saada englannin kielellä laadittua hakemusta koskevat patenttiviranomaisen päätökset englanninkielisinä, jos hän kirjallisesti pyytää päätöskieleksi englantia patenttihakemusta tehtäessä.

Jollei hakija ole pyytänyt päätöskieleksi englantia 1 momentissa tarkoitettua hakemusta tehdessään, patenttiviranomainen antaa välipäätöksen, jossa pyydetään hakijaa määräajassa joko toimittamaan käännös patenttihakemuksesta suomeksi tai ruotsiksi tai kirjallisesti pyytämään

päätöskieleksi englantia. Jos hakija on vastineessaan välipäätökseen pyytänyt päätöskieleksi englantia, englanninkielinen patenttihakemus on jatkokäsittelyn perustana. Jos taas hakija on toimittanut käännöksen patenttihakemuksesta suomeksi tai ruotsiksi, suomen- tai ruotsinkielinen patenttihakemus on jatkokäsittelyn perustana.

Jos patenttiviranomainen havaitsee, ettei englanninkielisten patenttivaatimusten ja tiivistelmän käännös vastaa englanninkielisiä asiakirjoja, hakijalle on annettava kehotus korjata käännöksen puutteet määräajassa.

9 § (6.6.1980/407)

Jos hakija sitä pyytää ja suorittaa vahvistetun maksun, patenttiviranomaisen on annettava hakemusta koskeva uutuustutkimus asetuksella säädettävillä ehdoilla Washingtonissa 19 päivänä kesäkuuta 1970 solmitun patenttiyhteistyösopimuksen 15 artiklan 5 kappaleen mukaisen kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen suoritettavaksi.

10 §

Samassa hakemuksessa ei saa hakea patenttia kahteen tai useampaan toisistaan riippumattomaan keksintöön.

11 §

Jos patenttia haetaan keksintöön, joka käy selville hakijan tekemästä aikaisemmasta patenttihakemuksesta, jota ei ole lopullisesti ratkaistu, on myöhempi hakemus vaadittaessa, ja niillä ehdoilla kuin asetuksella säädetään, katsottava tehdyksi sinä ajankohtana, jolloin ne asiakirjat, joista keksintö käy selville, saapuivat patenttiviranomaiselle.

12 §

Patentinhakijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Euroopan talousalueella asuva asiamies, joka on oikeutettu edustamaan häntä hakemusta koskevissa asioissa. (30.6.2000/650)

Jos patenttihakemusta koskevaa päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi hakijalle tämän ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto voi tapahtua kuuluttamalla asiasta patentti- ja rekisterihallituksen julkaisemassa patenttilehdessä. Tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen, kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu. (21.3.1997/243)

13 § (21.3.1997/243)

Patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.

14 § (21.3.1997/243)

14 § on kumottu L:lla 21.3.1997/243.

15 §

Jollei hakija ole noudattanut hakemusta koskevia säännöksiä tai jos patenttiviranomainen muutoin katsoo olevan esteen hakemuksen hyväksymiselle, hakijaa on välipäätöksessä

kehotettava antamaan lausumansa tai korjaamaan puutteellisuus määrätyn ajan kuluessa. Tiivistelmään patenttiviranomainen voi kuitenkin hakijaa kuulematta tehdä ne muutokset, joita se pitää välttämättöminä. (6.6.1980/407)

Jollei hakija välipäätöksessä määrätyn ajan kuluessa anna lausumaansa tai ryhdy toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi, josta on huomautettu, hakemus on jätettävä sillensä. Välipäätöksessä on ilmoitettava tästä seuraamuksesta.

Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän kuukauden kuluessa välipäätöksessä määrätyn ajan päättymisestä antaa lausumansa tai ryhtyy toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi ja samassa ajassa suorittaa vahvistetun maksun hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.

Jollei hakija suorita vuosimaksua 8, 41 ja 42 §:n mukaisesti, hakemus jätetään sillensä ilman välipäätöstä. Siten sillensä jätettyä hakemusta ei voida ottaa uudelleen käsiteltäväksi. (10.5.1985/387)

16 §

Jos vielä lausuman antamisen jälkeen katsotaan olevan este hakemuksen hyväksymiselle ja hakijalla on ollut tilaisuus antaa lausumansa esteestä, hakemus on hylättävä, mikäli ei ole aihetta antaa hakijalle uutta välipäätöstä.

17 §

Jos joku väittää patenttiviranomaiselle, että hänellä on parempi oikeus keksintöön kuin hakijalla, ja mikäli asiaa pidetään epäselvänä, patenttiviranomainen voi välipäätöksessä kehottaa häntä nostamaan kanteen tuomioistuimessa määrätyn ajan kuluessa uhalla, että väite jätetään huomioon ottamatta patenttihakemusta edelleen käsiteltäessä.

Milloin riita paremmasta oikeudesta keksintöön on vireillä tuomioistuimessa, patenttihakemuksen käsittely voidaan keskeyttää siihen asti, kunnes juttu on lopullisesti ratkaistu.

18 §

Jos joku näyttää patenttiviranomaiselle, että hänellä on parempi oikeus keksintöön kuin hakijalla, patenttiviranomaisen tulee hänen vaatimuksestaan siirtää hakemus hänelle. Sen, joka saa patenttihakemuksen siirretyksi itselleen, on suoritettava uusi hakemusmaksu.

Milloin siirtoa on vaadittu, hakemusta ei saa jättää sillensä, hylätä tai hyväksyä eikä peruuttaa ennen kuin vaatimus on lopullisesti tutkittu.

19 § (21.3.1997/243)

Jos hakemus on säännösten mukainen eikä katsota olevan estettä hakemuksen hyväksymiselle, patenttiviranomaisen on ilmoitettava hakijalle, että hakemus voidaan hyväksyä.

Kun 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu patentinhakijalle, ei 11 §:ssä tarkoitettua vaatimusta saa tehdä eikä patenttivaatimuksia saa muuttaa siten, että patenttisuoja laajenee.

Hakijan on suoritettava vahvistettu painatusmaksu kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hänelle on annettu 1 momentin mukainen ilmoitus. Hakemus on jätettävä sillensä, jos maksua ei suoriteta. Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän kuukauden kuluessa mainitun ajan päättymisestä suorittaa painatusmaksun sekä vahvistetun maksun hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.

Milloin keksijä hakee patenttia ja pyytää vapautusta painatusmaksusta kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hänelle on annettu 1 momentin mukainen ilmoitus, patenttiviranomainen voi myöntää hänelle sanotun vapautuksen, jos maksun suorittamisen katsotaan tuottavan hänelle huomattavia vaikeuksia. Jos pyyntö hylätään, on kahden kuukauden kuluessa hylkäämisestä suoritettu maksu katsottava suoritetuksi oikeassa ajassa.

20 § (21.3.1997/243)

Kun hakija on tehnyt sen, mitä häneltä 19 §:n mukaan vaaditaan, tulee patenttiviranomaisen, jollei estettä edelleenkään ole, hyväksyä hakemus. Hakemuksen hyväksymisestä on kuulutettava.

Patentti on myönnetty sinä päivänä, kun hakemuksen hyväksymisestä on kuulutettu. Myönnetty patentti on merkittävä patenttiviranomaisen pitämään patenttirekisteriin. Patentinhaltijalle on annettava patenttikirja.

21 § (17.6.2011/743)

Patenttiviranomaisen on pidettävä patentin myöntämispäivästä lukien yleisön saatavana patenttijulkaisua, joka sisältää keksinnön selityksen, patenttivaatimukset ja tiivistelmän sekä ilmoituksen patentinhaltijasta ja keksijästä. Jos hakemuksen hyväksymistä koskeva päätös on 8 d §:n mukaisesti annettu englannin kielellä, patenttijulkaisussa selityksen on oltava englannin kielellä ja vaatimusten sekä tiivistelmän englannin kielen lisäksi suomen tai ruotsin kielellä.

22 §

Patenttia koskevat asiakirjat ovat julkisia patentin myöntämispäivästä lukien. (21.3.1997/243)

Asiakirjat ovat myös julkisia, kun 18 kuukautta on kulunut patenttihakemuksen tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty, vaikka patenttia ei vielä ole myönnetty. Jos hakemus on jätetty sillensä tai hylätty, asiakirjat tulevat kuitenkin julkisiksi vain siinä tapauksessa, että hakija pyytää hakemuksen ottamista uudelleen käsiteltäväksi tai hakee muutosta taikka tekee 71 a tai 71 b §:n mukaisen esityksen. (21.3.1997/243)

Hakijan pyynnöstä asiakirjat tulevat julkisiksi aikaisemminkin kuin 1 ja 2 momentissa on säädetty.

Kun asiakirjat 2 ja 3 momentin mukaan tulevat julkisiksi, on siitä kuulutettava.

Jos asiakirja sisältää liikesalaisuuden ja jollei tämä koske keksintöä, johon patenttia haetaan tai jolle patentti on myönnetty, patenttiviranomainen voi vaadittaessa erityisestä syystä määrätä, ettei asiakirja ole julkinen. Jos sellainen vaatimus on tehty, asiakirja ei ole julkinen ennen kuin vaatimus on hylätty lainvoiman saaneella päätöksellä. (21.3.1997/243)

Jos biologinen materiaali on talletettu 8 a §:n mukaisesti, on jokaisella oikeus saada näyte biologisesta materiaalista, kun asiakirjat ovat tulleet 1, 2 tai 3 momentin mukaisesti julkisiksi. Sen estämättä, mitä edellä säädetään, ei näytettä kuitenkaan luovuteta sille, joka voimassa olevien säännösten mukaan ei voi saada haltuunsa talletettua biologista materiaalia. Näytettä ei myöskään luovuteta sellaiselle, jonka hallussa se vahinkoa tuottavien ominaisuuksiensa vuoksi saattaa aiheuttaa huomattavaa vaaraa. (30.6.2000/650)

Ennen kuin patentti on myönnetty tai 20 vuoden ajan patenttihakemuksen tekemispäivästä, jos patenttihakemus on ratkaistu lopullisesti sen johtamatta patenttiin, näyte talletuksesta saadaan 6 momentin ensimmäisen virkkeen säännöksestä huolimatta luovuttaa ainoastaan erityiselle asiantuntijalle, jos hakija tätä pyytää. Asetuksella säädetään, milloin tällainen pyyntö voidaan tehdä ja ketä näytteen pyytäjä voi käyttää asiantuntijana. (21.3.1997/243)

Sen, joka haluaa saada näytteen, tulee pyytää sitä kirjallisesti patenttiviranomaiselta ja sitoutua noudattamaan asetuksella annettuja näytteen väärinkäytön estämistä koskevia säännöksiä. Jos näyte saadaan luovuttaa ainoastaan erityiselle asiantuntijalle, tulee tämän antaa edellä tarkoitettu sitoumus. (10.5.1985/387)

23 § (21.3.1997/243)

Jos julkiseksi tullut hakemus jätetään sillensä tai hylätään, on päätöksestä kuulutettava sen saatua lainvoiman.

24 § (17.6.2011/743)

Kuka tahansa voi tehdä väitteen myönnettyä patenttia vastaan. Väite on tehtävä patenttiviranomaiselle yhdeksän kuukauden kuluessa patentin myöntämispäivästä. Väite on tehtävä kirjallisesti ja se on perusteltava. Väitteentekijän tulee suorittaa maksu, jonka määräytymisperusteista säädetään patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa (1032/1992) ja sen nojalla annetuissa säädöksissä.

Kun keksinnön selitys on laadittu englannin kielellä, patentinhaltijan tulee väiteaikana esitetystä pyynnöstä toimittaa selityksestä käännös samalla kielellä, jolla vaatimusten käännös on toimitettu. Selityksen käännös on toimitettava patenttiviranomaisen antamassa määräajassa patenttiviranomaiselle. Jos patenttiviranomainen havaitsee, ettei englanninkielisestä selityksestä annettu käännös vastaa selitystä, hakijalle on annettava kehotus korjata käännöksen puutteet määräajassa.

Jos patentinhaltija ei toimita 2 momentissa tarkoitettua käännöstä määräajassa, patenttiviranomainen voi sakon uhalla velvoittaa patentinhaltijan toimittamaan käännöksen tai teettää käännöksen tämän kustannuksella. Suomen tai ruotsin kielelle käännetyt asiakirjat ovat jatkokäsittelyn perustana.

Kun patenttia vastaan on tehty väite, se on saatettava patentinhaltijan tietoon ja patentinhaltijalle on varattava tilaisuus antaa siitä lausumansa. Patentinhaltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee väitekäsittelyn aikana olla 12 §:ssä tarkoitettu asiamies.

Patenttiviranomainen voi, jos siihen on erityisiä syitä, ottaa väitteen huomioon, vaikka patentti on rauennut tai raukeaa 51 §:n mukaisesti taikka väite peruutetaan. Jos väitteentekijä peruuttaa väitteensä, hän ei voi hakea muutosta patenttiviranomaisen tekemään päätökseen.

Patenttiviranomaisen tulee ottaa väiteaikana tehty väite huomioon, vaikka patenttia on ennen väitteen tekemistä rajoitettu lainvoimaisella päätöksellä.

25 § (30.6.2000/650)

Patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti, milloin:

1) patentti on myönnetty, vaikkei 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty;

2) patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä;

3) patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; tai

4) patenttisuojaa on laajennettu sen jälkeen, kun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu.

Patenttiviranomaisen tulee hylätä väite, jos patentin voimassa pysyttämiselle ei ole mitään 1 momentissa tarkoitettua estettä.

Jos patentinhaltija on väitekäsittelyn aikana muuttanut patenttia siten, ettei patentin pysyttämiselle voimassa muutetussa muodossa ole mitään 1 momentissa tarkoitettua estettä, tulee patenttiviranomaisen pysyttää patentti voimassa muutetussa muodossa.

Jos patentti pysytetään voimassa muutetussa muodossa, on patenttiviranomaisen pidettävä muutettu patenttijulkaisu yleisön saatavana.

Patenttiviranomaisen on kuulutettava väitteen johdosta tehdystä päätöksestä tämän saatua lainvoiman.

26 § (21.3.1997/243)

Patenttiviranomaisen patenttihakemusta koskevaan lopulliseen päätökseen hakija voi hakea muutosta, jos päätös on hänelle vastainen. Patentinhaltija tai väitteentekijä voi hakea muutosta patenttiviranomaisen väitteen johdosta antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle vastainen. (31.1.2013/101)

Päätökseen, jolla 15 §:n 3 momentissa tai 19 §:n 3 momentissa tarkoitettu pyyntö hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi on hylätty tai 18 §:ssä tarkoitettu vaatimus hakemuksen siirtämisestä hyväksytty, hakija voi hakea muutosta. Päätökseen, jolla vaatimus hakemuksen siirtämisestä on hylätty, vaatimuksen tekijä voi hakea muutosta.

Päätökseen, jolla vaatimus 22 §:n 5 momentissa tarkoitetun määräyksen antamisesta on hylätty, voi vaatimuksen tekijä hakea muutosta.

27 § (31.1.2013/101)

Patenttiviranomaisen päätökseen 26 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa haetaan muutosta valittamalla markkinaoikeuteen siten kuin patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa (575/1992) säädetään.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun valituksen käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013).

Mitä 22 §:n 5 momentissa säädetään patenttia koskevan asiakirjan julkisuudesta, koskee soveltuvin osin myös asiakirjoja, jotka annetaan markkinaoikeudelle tai korkeimmalle hallinto- oikeudelle.

L patentti- ja rekisterihallituksesta 575/1992 on kumottu L:lla Patentti- ja rekisterihallituksesta 578/2013.

27 a § (31.1.2013/101)

Kun patentinhakija hakee muutosta englanniksi laadittua patenttihakemusta koskevaan lopulliseen patenttiviranomaisen päätökseen, hänen tulee toimittaa markkinaoikeudelle keksinnön selityksestä, tiivistelmästä ja patenttivaatimuksista käännös suomeksi tai ruotsiksi. Jollei käännöstä ole toimitettu valituksen ohessa, markkinaoikeuden tulee varata patentinhakijalle tilaisuus käännöksen toimittamiseen markkinaoikeuden määräämässä ajassa. Jos patentinhakija ei toimita käännöstä määräajassa, valitus jätetään tutkimatta. Kehottaessaan patentinhakijaa toimittamaan käännöksen markkinaoikeuden on samalla ilmoitettava, mikä seuraamus kehotuksen noudattamisen laiminlyömisestä voi olla. Suomen tai ruotsin kielelle käännetyt asiakirjat ovat jatkokäsittelyn perustana.

Kun patentinhakija hakee muutosta patenttihakemusta koskevaan lopulliseen patenttiviranomaisen päätökseen, joka on annettu englannin kielellä, markkinaoikeuden tulee pyytää patenttiviranomaista toimittamaan päätöksestä käännös suomeksi tai ruotsiksi. Suomen tai ruotsin kielelle käännetty päätös on jatkokäsittelyn perustana.

Haettaessa muutosta väitteen johdosta annettuun lopulliseen patenttiviranomaisen päätökseen patentinhaltijan tulee toimittaa markkinaoikeudelle selityksestä käännös suomeksi tai ruotsiksi, jos patenttia koskevia asiakirjoja ei ole kokonaisuudessaan saatavilla suomeksi tai ruotsiksi. Markkinaoikeuden tulee tarvittaessa varata patentinhaltijalle tilaisuus käännöksen toimittamiseen markkinaoikeuden määräämässä ajassa. Jos patentinhaltija ei toimita käännöstä määräajassa, markkinaoikeus voi sakon uhalla velvoittaa patentinhaltijan toimittamaan käännöksen tai teettää käännöksen tämän kustannuksella. Kehottaessaan patentinhaltijaa toimittamaan käännöksen markkinaoikeuden on samalla ilmoitettava, mikä seuraamus kehotuksen noudattamisen laiminlyömisestä voi olla. Suomen tai ruotsin kielelle käännetyt asiakirjat ovat jatkokäsittelyn perustana.

27 b § (17.6.2011/743)

Jos keksinnön selitys ja patenttivaatimukset on laadittu englanniksi ja päätöskielenä on englanti, patentinhaltijalla on mahdollisuus antaa patenttiviranomaiselle korjattu käännös. Patentinhaltijan on suoritettava käännöksen julkaisumaksu. Patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa korjauksesta viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pitää niin pian kuin mahdollista yleisön saatavana korjatun käännöksen jäljennöksiä. Kuulutuksen jälkeen korjattu käännös korvaa alkuperäisen käännöksen.

Jos joku käännöksen korjauksen tullessa voimaan hyvässä uskossa on alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sellaisella tavalla, joka aikaisemman käännöksen

mukaisesti ei aiheuttanut patentinhaltijan oikeuden loukkausta, tai oli ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.

3 luku (6.6.1980/407)

Kansainvälinen patenttihakemus

28 § (6.6.1980/407)

Kansainvälisellä patenttihakemuksella tarkoitetaan patenttiyhteistyösopimuksen mukaisesti tehtyä hakemusta.

Kansainvälinen patenttihakemus tehdään patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, joka patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaan on oikeutettu vastaanottamaan tällaisen hakemuksen (vastaanottava viranomainen). Vastaanottavana viranomaisena toimii Suomessa patentti- ja rekisterihallitus siten kuin asetuksella säädetään. Täällä tehdystä kansainvälisestä patenttihakemuksesta hakijan on suoritettava vahvistettu maksu.

Mitä 29–38 §:ssä säädetään, koskee Suomen käsittävää kansainvälistä hakemusta.

29 § (18.11.2005/896)

Kansainvälisellä patenttihakemuksella, jolle vastaanottava viranomainen on vahvistanut kansainvälisen tekemispäivän, on tässä maassa sama vaikutus kuin sanottuna päivänä tehdyllä suomalaisella patenttihakemuksella. Mitä 2 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä säädetään, koskee kansainvälistä hakemusta vain, jos hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti.

30 § (6.6.1980/407)

Kansainvälinen patenttihakemus katsotaan Suomen osalta peruutetuksi patenttiyhteistyösopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

31 § (19.11.2004/990)

Jos hakija haluaa jatkaa kansainvälistä hakemusta Suomen osalta, hänen on 31 kuukauden kuluessa kansainvälisestä tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty, annettava patenttiviranomaiselle kansainvälisen hakemuksen suomen-, ruotsin- tai englanninkielinen käännös siinä laajuudessa kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään tai, jos hakemus on laadittu suomen-, ruotsin- tai englanninkielisenä, jäljennös hakemuksesta. Hakijan on saman ajan kuluessa suoritettava vahvistettu maksu patenttiviranomaiselle. (17.6.2011/743)

Jos hakija on suorittanut vahvistetun maksun 1 momentin mukaisesti, hän voi antaa vaadittavan käännöksen tai jäljennöksen kahden kuukauden lisäajan kuluessa edellyttäen, että vahvistettu lisämaksu suoritetaan jälkimmäisen määräajan kuluessa.

Jollei hakija noudata tämän pykälän säännöksiä, on hakemus katsottava peruutetuksi Suomen osalta.

32 § (19.11.2004/990)

32 § on kumottu L:lla 19.11.2004/990.

33 § (6.6.1980/407)

Jos kansainvälistä hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti, sovelletaan hakemukseen ja sen käsittelyyn 2 luvun säännöksiä, jollei tässä pykälässä tai 34–37 §:ssä toisin säädetä. Hakemus voidaan vain hakijan esityksestä ottaa käsiteltäväksi ennen 31 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan päättymistä. (19.11.2004/990)

Lain 12 §:n mukainen velvollisuus, jonka mukaan hakijalla tulee olla Euroopan talousalueella asuva asiamies, alkaa vasta kun hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi. (30.6.2000/650)

Lain 22 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä sovelletaan jo ennen kuin hakija on jatkanut hakemusta, milloin hakija on täyttänyt 31 §:n mukaisen velvollisuutensa antaa hakemuksen käännös tai, jos hakemus on laadittu suomen-, ruotsin- tai englanninkielisenä, milloin hakija on antanut hakemuksen jäljennöksen patenttiviranomaiselle. (17.6.2011/743)

Sovellettaessa 48, 56 ja 60 §:ää kansainvälisen hakemuksen katsotaan tulleen julkiseksi, kun hakija on täyttänyt 3 momentin mukaiset velvollisuutensa. (10.5.1985/387)

Jos patenttihakemus täyttää patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa ja sisältöä koskevat määräykset, se on näiltä osin hyväksyttävä.

34 § (21.3.1997/243)

Kansainvälisen patenttihakemuksen hyväksymisestä ei saa antaa 19 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta eikä tällaista patenttihakemusta saa hylätä ennen asetuksella säädettävän määräajan päättymistä, ellei hakija suostu siihen, että hakemus ratkaistaan sitä ennen.

35 § (18.11.2005/896)

Patenttiviranomainen ei saa ilman hakijan suostumusta julkaista kansainvälistä patenttihakemusta painettuna tai vastaavalla tavalla eikä myöntää tällaisen patenttihakemuksen kohteena olevaan keksintöön patenttia ennen kuin Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälinen toimisto on julkaissut hakemuksen tai 20 kuukautta on kulunut kansainvälisestä tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta on pyydetty, siitä päivästä, josta etuoikeutta pyydetään.

36 § (6.6.1980/407)

Jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen uutuustutkimuksen tai patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että hakemuksen on katsottu käsittävän toisistaan riippumattomia keksintöjä, eikä hakija ole määräaikana suorittanut patenttiyhteistyösopimuksen mukaista lisämaksua, on patenttiviranomaisen tutkittava, onko ratkaisu ollut oikea. Jos ratkaisu katsotaan oikeaksi, on se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu, katsottava peruutetuksi patenttiviranomaisessa, jollei hakija suorita säädettyä maksua viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on saanut tiedon patenttiviranomaisen päätöksestä. Jos ratkaisu patenttiviranomaisen käsityksen mukaan ei ole ollut oikea, sen on jatkettava hakemuksen käsittelyä kokonaisuudessaan.

Hakija voi hakea muutosta 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen, jossa patenttiviranomainen on katsonut, että patenttihakemus käsittää toisistaan riippumattomia keksintöjä. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä 27 §:n 1 momentissa säädetään. (18.11.2005/896)

Jos valitusviranomainen pysyttää patenttiviranomaisen päätöksen, lasketaan määräaika 1 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetun maksun suorittamiseen siitä, kun valitusviranomaisen päätös on tullut lainvoimaiseksi.

37 § (6.6.1980/407)

Jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että hakija on rajoittanut patenttivaatimuksia tutkimusta suorittavan viranomaisen kehotettua joko rajoittamaan vaatimuksia tai suorittamaan lisämaksun, katsotaan se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu, peruutetuksi patenttiviranomaisessa, jollei hakija suorita säädettyä maksua kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on vastaanottanut patenttiviranomaisen hänelle tästä lähettämän ilmoituksen.

38 § (6.6.1980/407)

Jos vastaanottava viranomainen on kieltäytynyt antamasta kansainväliselle patenttihakemukselle kansainvälistä tekemispäivää taikka julistanut, että hakemus on katsottava peruutetuksi tai että vaatimus, jonka mukaan hakemus käsittää Suomen, on katsottava peruutetuksi, on patenttiviranomaisen hakijan pyynnöstä tutkittava, onko tämä päätös ollut oikea. Sama koskee kansainvälisen toimiston ratkaisua, jonka mukaan hakemus on katsottava peruutetuksi. (18.11.2005/896)

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tutkimusta koskeva pyyntö on esitettävä kansainväliselle toimistolle asetuksella säädettävän määräajan kuluessa. Hakijan on samassa ajassa annettava patenttiviranomaiselle hakemuksen käännös siinä laajuudessa kuin asetuksella säädetään sekä suoritettava vahvistettu hakemusmaksu. (10.5.1985/387)

Jos patenttiviranomainen katsoo, että vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen toimiston päätös ei ole ollut oikea, on patenttiviranomaisen käsiteltävä hakemus 2 luvun mukaisesti. Jos vastaanottava viranomainen ei ole vahvistanut kansainvälistä tekemispäivää, hakemus on katsottava tehdyksi sinä päivänä, joka patenttiviranomaisen mielestä olisi pitänyt vahvistaa kansainväliseksi tekemispäiväksi. Jos patenttihakemus täyttää patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa ja sisältöä koskevat vaatimukset, se on näiltä osin hyväksyttävä. (18.11.2005/896)

Lain 2 §:n 2 momentin toisen virkkeen säännöksiä sovelletaan hakemukseen, joka on otettu käsiteltäväksi 3 momentin perusteella, jos hakemus tulee 22 §:n mukaan julkiseksi.

4 luku

Patentin laajuus ja voimassaoloaika

39 §

Patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patenttivaatimusten käsittämiseksi voidaan selitystä käyttää apuna.

40 § (6.6.1980/407)

Myönnetty patentti voidaan pitää voimassa, kunnes 20 vuotta on kulunut patenttihakemuksen tekemispäivästä.

Patentista on suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta maksuvuodelta, joka alkaa patentin myöntämisen jälkeen. Jos patentti on myönnetty ennen kuin patenttihakemuksesta maksettavat vuosimaksut ovat alkaneet erääntyä 41 §:n mukaisesti, patentinhaltijan on kuitenkin patentin vuosimaksun erääntyessä ensimmäisen kerran maksettavaksi suoritettava vuosimaksut myös niiltä maksuvuosilta, jotka ovat alkaneet ennen patentin myöntämistä. (10.5.1985/387)

5 luku

Vuosimaksujen suorittaminen (10.5.1985/387)

41 § (10.5.1985/387)

Vuosimaksu erääntyy maksettavaksi sen kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, jonka kuluessa maksuvuosi alkaa. Vuosimaksut kahdelta ensimmäiseltä vuodelta erääntyvät kuitenkin vasta samanaikaisesti kuin kolmannen maksuvuoden maksu. Vuosimaksuja ei saa suorittaa aikaisemmin kuin kuusi kuukautta ennen niiden erääntymispäivää.

Lain 11 §:n mukaisesta myöhemmästä hakemuksesta suoritettavat vuosimaksut maksuvuodelta, joka on alkanut ennen myöhemmän hakemuksen saapumispäivää tai joka alkaa kahden kuukauden kuluessa saapumispäivästä, erääntyvät vasta saapumispäivää seuraavan toisen kuukauden viimeisenä päivänä. Niin ikään erääntyvät kansainvälisestä patenttihakemuksesta suoritettavat vuosimaksut vasta sen kuukauden viimeisenä päivänä, joka on kahden kuukauden kuluttua päivästä, jolloin hakemusta on 31 §:n mukaisesti jatkettu tai hakemus on 38 §:n mukaisesti otettu käsiteltäväksi, jos kysymyksessä oleva maksuvuosi on alkanut ennen viimeksi mainittua päivää tai alkaa kahden kuukauden kuluessa siitä. (18.11.2005/896)

Vuosimaksu vahvistettuine korotuksineen voidaan suorittaa kuuden kuukauden kuluessa erääntymispäivästä.

42 § (10.5.1985/387)

Jos keksijä on patentinhakijana tai patentinhaltijana ja jos vuosimaksujen suorittaminen tuottaa hänelle huomattavia vaikeuksia, patenttiviranomainen voi myöntää hänelle maksujen suorittamisen lykkäystä edellyttäen, että hän pyytää sitä viimeistään silloin, kun vuosimaksut ensimmäisen kerran erääntyvät maksettaviksi. Lykkäystä voidaan myöntää enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan, kuitenkin enintään siihen asti, kun kolme vuotta on kulunut patentin myöntämisestä. Lykkäyksen pidennystä koskeva pyyntö on tehtävä ennen kuin myönnetty lykkäys on päättynyt.

Jos lykkäystä tai lykkäyksen pidennystä koskeva pyyntö hylätään, on kahden kuukauden kuluessa hylkäämisestä suoritettu maksu katsottava suoritetuksi oikeassa ajassa.

Vuosimaksut, joiden suorittamiseksi on myönnetty 1 momentin mukainen lykkäys, voidaan 41 §:n 3 momentissa mainittuine korotuksineen suorittaa kuuden kuukauden kuluessa sen ajankohdan jälkeen, johon saakka lykkäys on saatu.

6 luku

Luovutus-, käyttö- ja pakkolupa

43 §

Jos patentinhaltija on antanut toiselle oikeuden ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä (käyttölupa), tämä saa luovuttaa oikeutensa edelleen ainoastaan, mikäli siitä on sovittu.

44 §

Milloin patentti on siirtynyt toiselle tai sen käyttölupa luovutettu, siitä on pyynnöstä tehtävä merkintä patenttirekisteriin. Sama koskee patentin panttausta.

Jos näytetään, että patenttirekisteriin merkitty käyttölupa tai panttioikeus on lakannut olemasta voimassa, sitä koskeva merkintä on poistettava patenttirekisteristä. (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 muutettu 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Jos näytetään, että rekisteriin merkitty käyttölupa tai patenttioikeus on lakannut olemasta voimassa, sitä koskeva merkintä on poistettava rekisteristä.

Jos patentti on ulosmitattu, patenttiviranomaisen on ulosottomiehen ilmoituksesta tehtävä siitä merkintä patenttirekisteriin. (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 lisätty 3 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty käyttöluvan luovuttamisesta ja lakkaamisesta, koskee myös pakkolupaa ja 53 §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeutta.

Patenttia koskevassa riita- tai muussa asiassa katsotaan patentinhaltijaksi se, joka patentinhaltijana on viimeksi merkitty patenttirekisteriin.

Jos joku on pyytänyt patenttiviranomaiselta patenttirekisteriin merkittäväksi, että patentti on luovutettu hänelle tai että hän on saanut käyttöluvan tai panttioikeuden, ja hän oli silloin oikeuteensa nähden vilpittömässä mielessä, ei patentin tai patenttia koskevan oikeuden aikaisempi luovutus toiselle ole voimassa häntä vastaan, jos toinen ei sitä ennen ollut pyytänyt saantonsa merkitsemistä patenttirekisteriin. (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 muutettu 6 momentti (aiemmin 5 momentti) tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Milloin joku on pyytänyt patenttiviranomaiselta rekisteriin merkittäväksi, että patentti on luovutettu hänelle tai että hän on saanut käyttöluvan tai panttioikeuden, ja mikäli hän silloin oli oikeuteensa katsoen vilpittömässä mielessä, ei patentin tai patenttia koskevan oikeuden aikaisempi luovutus toiselle ole voimassa häntä vastaan, jos toinen ei sitä ennen ollut pyytänyt saantonsa merkitsemistä rekisteriin.

45 §

Milloin kolme vuotta on kulunut patentin myöntämisestä ja samalla neljä vuotta patenttihakemuksen tekemisestä, eikä keksintöä käytetä eikä saateta käyttöön Suomessa kohtuullisessa laajuudessa, voi se, joka haluaa Suomessa käyttää keksintöä, saada siihen pakkoluvan, jollei keksinnön käyttämättä jättämiseen ole hyväksyttävää syytä. (22.12.1995/1695)

Asetuksella voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä säätää, että 1 momenttia sovellettaessa on käyttö tietyssä vieraassa valtiossa rinnastettava tässä maassa tapahtuvaan käyttöön.

46 §

Patentinhaltijalla, jonka keksinnön hyväksikäyttö on riippuvainen toiselle kuuluvasta patentista, on oikeus saada pakkolupa sanotun patentin suojaaman keksinnön hyväksikäyttöön, mikäli sitä ensiksi mainitun keksinnön merkityksen vuoksi pidetään kohtuullisena tai siihen muutoin on erityisiä syitä.

Patentinhaltijalla, jonka patenttiin 1 momentin mukaan on myönnetty pakkolupa, on puolestaan oikeus saada pakkolupa sanotun toisen keksinnön hyväksikäyttöön, jollei erityisiä syitä ole sitä vastaan.

46 a § (30.6.2000/650)

Jos jalostaja ei voi hankkia tai hyödyntää kasvinjalostajanoikeutta loukkaamatta aiempaa patenttia, hän voi hakea asianmukaista korvausta vastaan pakkolupaa patentilla suojatun keksinnön muulla kuin yksinoikeudella tapahtuvaa käyttöä varten, jos pakkolupa on tarpeen suojattavan kasvilajikkeen hyödyntämistä varten. Jos jalostajalle myönnetään tällainen pakkolupa, on patentinhaltijalla tällöin oikeus saada kohtuullisin ehdoin vastavuoroinen lupa käyttää suojattua lajiketta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun luvan hakijan on osoitettava, että hän ei ole onnistunut sopimusteitse saamaan lupaa patentin haltijalta ja että kasvilajike edustaa huomattavaa teknistä kehitystä, johon liittyy huomattava taloudellinen etu patentissa tarkoitettuun keksintöön nähden.

Kasvinjalostajanoikeudesta annetussa laissa (789/1992) säädetään patentinhaltijan oikeudesta saada pakkolupa käyttää kasvinjalostajanoikeudella suojattua lajiketta.

L kasvinjalostajanoikeudesta 789/1992 on kumottu L:lla 1279/2009. Ks. L kasvinjalostajanoikeudesta 1279/2009 32 §.

47 §

Erityisen merkittävän yleisen edun niin vaatiessa on sillä, joka tahtoo ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä, johon toisella on patentti, oikeus saada siihen pakkolupa.

48 § (8.1.2016/23)

Sillä, joka patenttihakemusta koskevien asiakirjojen tullessa julkisiksi tässä maassa ammattimaisesti käytti hyväkseen keksintöä, johon patenttia on haettu, on oikeus, jos hakemus johtaa patenttiin, saada pakkolupa keksinnön hyväksikäyttöön, jos siihen on erityisiä syitä eikä

hän ollut tietoinen hakemuksesta eikä myöskään kohtuudella voida katsoa, että hän olisi voinut saada siitä tietoa. Vastaavilla edellytyksillä saa pakkoluvan keksinnön käyttöön myös se, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin keksinnön ammattimaiseksi hyväksikäyttämiseksi Suomessa. Pakkolupa voi kohdistua myös aikaan ennen patentin myöntämistä.

L:lla 23/2016 muutettu 48 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

48 §

Sillä, joka patenttihakemusta koskevien asiakirjojen 22 §:n mukaan tullessa julkisiksi tässä maassa ammattimaisesti käytti hyväksi keksintöä, johon patenttia on haettu, on oikeus, jos hakemus johtaa patenttiin, saada pakkolupa keksinnön hyväksikäyttöön, mikäli siihen on erityisiä syitä ja mikäli hän ei ollut tietoinen hakemuksesta eikä myöskään kohtuudella voida katsoa että hän olisi voinut saada siitä, tietoa. Vastaavilla edellytyksillä saa sellaisen pakkoluvan myös se, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin keksinnön ammattimaiseen hyväksikäyttämiseen tässä maassa. Pakkolupa voi kohdistua myös aikaan ennen patentin myöntämistä.

49 § (22.12.1995/1695)

Pakkolupa voidaan myöntää vain sille, jolla katsotaan olevan edellytyksiä hyväksyttävällä tavalla käyttää hyväksi keksintöä pakkoluvan mukaisesti ja joka on ennen pakkolupaa koskevan vaatimuksen tekemistä yrittänyt todistetusti saada käyttöluvan patentoituun keksintöön kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Pakkolupa ei estä patentinhaltijaa itse käyttämästä hyväksi keksintöä tai luovuttamasta sen käyttölupaa. Pakkolupa voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana, jossa sitä käytetään tai jossa se oli tarkoitettu käytettäväksi.

50 § (31.1.2013/101)

Pakkoluvan myöntää tuomioistuin, joka määrää myös, missä laajuudessa keksintöä saa käyttää hyväksi, sekä vahvistaa vastikkeen ja muut pakkoluvan ehdot. Kun oleellisesti muuttuneet olosuhteet niin vaativat, tuomioistuin voi asianomaisen vaatimuksesta kumota pakkoluvan tai vahvistaa sille uudet ehdot.

Kansanterveysongelmista kärsiviin maihin vietävien lääkkeiden valmistusta koskevien patenttien pakkolisensoinnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 816/2006 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena toimii markkinaoikeus.

7 luku

Patentin rajoittaminen ja lakkaaminen (18.11.2005/896)

51 § (10.5.1985/387)

Jos patentista ei suoriteta vuosimaksua 40, 41 ja 42 §:n säännösten mukaisesti, patentti raukeaa sen maksuvuoden alusta, jolta maksua ei ole suoritettu.

52 §

Tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen perusteella, milloin:

1) patentti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja;

2) patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole niin selvästi esitetty, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä;

3) patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; tai

4) patenttisuojaa on laajennettu sen jälkeen, kun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu.

(30.6.2000/650)

Patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä patentinhaltija voi pyytää tuomioistuinta rajoittamaan patenttia muutettujen patenttivaatimusten mukaisesti. Rajoittamista koskeva pyyntö on tehtävä ennen asian siirtämistä pääkäsittelyyn. Jos rajoittamista koskeva pyyntö tehdään, sitä koskeva kysymys on ratkaistava erikseen ennen patentin mitättömäksi julistamista koskevan asian käsittelyn jatkamista. Rajoittamisen on täytettävä 53 b §:n mukaiset edellytykset. Jos tuomioistuin hyväksyy rajoittamispyynnön, näin rajoitettu patentti on jatkokäsittelyn perustana. Muutosta rajoittamispyyntöä koskevaan päätökseen voi hakea vasta patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen johdosta annetun tuomion yhteydessä. (18.11.2005/896)

Patenttia ei kuitenkaan voida julistaa mitättömäksi sillä perusteella, että patentin saaja on ollut oikeutettu vain määrättyyn osuuteen siitä. (6.6.1980/407)

Lukuun ottamatta 5 momentissa tarkoitettua tapausta kannetta voi ajaa jokainen, jolle patentista on haittaa tai, jos yleisen edun katsotaan sitä vaativan, viranomainen, josta säädetään valtioneuvoston asetuksella. (18.11.2005/896)

Kannetta, joka perustuu siihen, että patentti on myönnetty toiselle kuin 1 §:n mukaan patenttiin oikeutetulle, voi ajaa ainoastaan se, joka väittää olevansa oikeutettu patenttiin. Kanne on pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut tiedon patentin myöntämisestä ja muista kanteen perusteena olevista seikoista. Jos patentinhaltija on ollut vilpittömässä mielessä, kun patentti myönnettiin tai kun se siirtyi hänelle, kannetta ei saa panna vireille myöhemmin kuin kolme vuotta patentin myöntämisen jälkeen. (6.6.1980/407)

53 §

Jos patentti on myönnetty muulle kuin 1 §:n mukaan siihen oikeutetulle, tuomioistuimen on patenttiin oikeutetun kanteesta siirrettävä patentti hänelle. Kanteen vireillepanoajan osalta on noudatettava, mitä 52 §:n 5 momentissa säädetään. (18.11.2005/896)

Sillä, jolta patentti siirretään, on oikeus, mikäli hän vilpittömässä mielessä on alkanut ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä tässä maassa tai ryhtynyt sitä varten olennaisiin toimenpiteisiin, kohtuullisesta vastikkeesta ja muutoin kohtuullisilla ehdoilla jatkaa aloitettua hyväksikäyttöä tai aloittaa aiotun hyväksikäyttö pysyttämällä sen yleinen luonne. Sellainen oikeus on vastaavilla edellytyksillä myös patenttirekisteriin merkityn käyttöluvan haltijalla.

Toisessa momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana, jossa sitä käytetään hyväksi tai jossa se oli tarkoitettu hyväksikäytettäväksi.

53 a § (18.11.2005/896)

Patentinhaltija voi hakea patentin rajoittamista tekemällä siitä kirjallisen pyynnön patenttiviranomaiselle. Rajoittamista koskevaan pyyntöön tulee sisältyä:

1) patentinhaltijan nimi ja osoite;

2) patentin rekisterinumero;

3) rajoitetut patenttivaatimukset sekä selitys ja piirustukset, jos niitä on muutettu;

4) jos patentinhaltijaa edustaa asiamies, tämän nimi, kotipaikka ja osoite; sekä

5) käsittelymaksu.

Jos 1 momentissa olevia säännöksiä ei noudateta, patenttiviranomainen antaa hakijalle kehotuksen korjata puutteet määräajan kuluessa. Jos kehotusta ei noudateta patenttiviranomaisen antamassa määräajassa, pyyntö hylätään. Hakijalla on oikeus hakea muutosta tällaiseen päätökseen.

Jos patenttia koskeva väitekäsittely on kesken tai tuomioistuimessa on vireillä 52 §:n mukainen mitätöintikanne, pyyntöä ei oteta tutkittavaksi. Hakijalle palautetaan tällöin hänen suorittamansa käsittelymaksu.

Jos patenttia vastaan tehdään väite tai nostetaan kanne patentin julistamisesta mitättömäksi sen jälkeen, kun rajoittamista on pyydetty, mutta ennen kuin rajoittamista koskeva päätös tulee lainvoimaiseksi, rajoittamismenettely lopetetaan.

53 b § (18.11.2005/896)

Patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksenä patenttiviranomaisessa tai tuomioistuimessa on, että pyynnön mukaisesti rajoitettava patentti täyttää seuraavat ehdot:

1) patentti tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä;

2) patentti ei käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; ja

3) patentin suoja-alaa ei ole laajennettu myönnetyn patentin tai väitekäsittelyssä hyväksytyn patentin käsittämästä suoja-alasta tai aikaisemmin tehdyn rajoittamispäätöksen mukaisesta suoja- alasta.

53 c § (18.11.2005/896)

Jos patentinhaltija on pyytänyt Euroopan patenttivirastolta patentin rajoittamista Euroopan patenttisopimuksen (SopS 8/1996) 105 a artiklan mukaisesti, patenttiviranomaisen tulee lykätä 53 a §:n 1 momentin mukaisen rajoittamispyynnön käsittelyä siihen saakka, kunnes Euroopan patenttivirasto on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.

Jos patentinhaltija on pyytänyt Euroopan patenttivirastolta patentin lakkauttamista Euroopan patenttisopimuksen 105 a artiklan mukaisesti, patenttiviranomaisen tulee lykätä 54 §:n mukaisen lakkauttamisilmoituksen käsittelyä siihen saakka, kunnes Euroopan patenttivirasto on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.

Jos patentti on ulosmitattu tai riita patentin siirtämisestä on vireillä, patenttiviranomaisen tulee lykätä 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön ja 54 §:n mukaisen ilmoituksen käsittelyä siihen saakka, kunnes ulosmittaus on rauennut tai riita patentin siirtämisestä on lopullisesti ratkaistu.

53 d § (18.11.2005/896)

Jos patenttiviranomainen katsoo, että 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön hyväksymiselle on este, patentinhaltijalle tulee antaa mahdollisuus antaa lausumansa asiassa. Jos patenttiviranomainen lausumasta huolimatta edelleen katsoo, että pyyntöä ei voida hyväksyä, se on hylättävä ja patentti pysytetään voimassa muuttamattomassa muodossa. Patentinhaltijalla on oikeus hakea muutosta patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen.

Jos patenttiviranomainen katsoo, ettei 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön hyväksymiselle ole estettä, patentti tulee rajoittaa pyynnön mukaisesti. Rajoittamisen hyväksymistä koskevasta päätöksestä on kuulutettava 55 §:n mukaisesti. Patenttiviranomaisen on pidettävä rajoitetun patentin kuulutuspäivästä lukien yleisön saatavana muutettu patenttijulkaisu, joka sisältää rajoitetun patentin selityksen, mahdolliset piirustukset ja rajoitetut patenttivaatimukset sekä ilmoituksen patentinhaltijasta. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että rajoitetut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä. Hakijan on suoritettava vahvistettu käännösmaksu.

53 e § (18.11.2005/896)

Patenttiviranomaisen antama 53 d §:n 2 momentin mukainen rajoittamisen hyväksymistä koskeva lainvoimainen päätös ja tuomioistuimen 52 §:n 2 momentin mukainen lainvoimainen päätös patentin rajoittamisesta ovat voimassa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien.

53 f § (18.11.2005/896)

Jos patentinhaltija peruuttaa 53 a §:n 1 momentin mukaisen rajoittamispyynnön, rajoittamismenettely keskeytetään lopullisesti sanotusta päivästä lukien. Rajoittamispyyntöä ei voi peruuttaa, kun rajoittamisen hyväksymistä koskeva lopullinen päätös on tehty.

54 §

Jos patentinhaltija kirjallisesti ilmoittaa patenttiviranomaiselle luopuvansa patentista, viranomaisen on lakkautettava patentti kokonaisuudessaan. Patentin katsotaan lakanneen patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patentinhaltijalla on oikeus hakea muutosta patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen. (18.11.2005/896)

Milloin patentti on ulosmitattu tai riita patentin siirtämisestä on vireillä, patenttia ei saa lakkauttaa niin kauan kuin ulosmittaus on voimassa tai riitaa ei ole lopullisesti ratkaistu. Sama on voimassa, mikäli panttioikeus on merkitty patenttirekisteriin.

55 § (18.11.2005/896)

Kun patentti on rauennut, lakannut tai kun sitä on rajoitettu taikka kun se lainvoimaisella tuomiolla on julistettu mitättömäksi tai siirretty, patenttiviranomaisen on kuulutettava siitä.

8 luku

Patenttia koskeva ilmoitusvelvollisuus

56 §

Jos patentinhakija vetoamalla hakemukseensa esittää vaatimuksen toiselle ennen kuin hakemusasiakirjat ovat 22 §:n mukaan tulleet julkisiksi, hänen on pyynnöstä annettava suostumuksensa siihen, että tämä saa tutustua asiakirjoihin. Jos patenttihakemukseen kuuluu 8 a §:n mukainen biologisen materiaalin talletus, suostumuksen tulee koskea myös oikeutta saada näyte talletuksesta. Lain 22 §:n 6 momentin 2 ja 3 virkkeen sekä 7 ja 8 momentin säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun joku haluaa saada näytteen tällaisen suostumuksen perusteella. (30.6.2000/650)

Joka kääntymällä suoraan toisen puoleen, ilmoituksessa, taikka tavarassa tai sen päällyksessä olevassa kirjoituksessa tahi muulla tavoin ilmoittaa, että patenttia on haettu tai että se on myönnetty, ilmaisematta kuitenkaan samalla hakemuksen tai patentin numeroa, on velvollinen pyynnöstä viipymättä antamaan sanotun tiedon. Vaikka ilmoituksesta ei nimenomaan käy ilmi, että patenttia on haettu tai että patentti on myönnetty, mutta jos se on omiaan aikaansaamaan sellaisen käsityksen, asianomaisen on pyynnöstä viipymättä ilmoitettava, onko patenttia haettu vai onko se myönnetty.

9 luku

Vastuu, korvausvelvollisuus ja tuomioistuinmenettely

57 § (21.4.1995/717)

Jos joku loukkaa patentin tuottamaa yksinoikeutta (patentinloukkaus), tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa.

Jos patentinloukkaus tehdään tahallisesti, tekijä on tuomittava patenttirikkomuksesta sakkoon. Patenttirikkomuksesta tuomitaan myös se, joka yhdistetystä patenttituomioistuimesta Brysselissä 19 päivänä helmikuuta 2013 tehdyn sopimuksen määräysten vastaisesti tahallaan loukkaa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan eurooppapatentin tuottamaa oikeutta. Patenttirikkomuksesta ei tuomita, jos teko on rangaistava rikoslain (39/1889) 49 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna teollisoikeusrikoksena. (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 muutettu 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Jos patentinloukkaus tehdään tahallisesti, tekijä on tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna teollisoikeusrikoksena, patenttirikkomuksesta sakkoon.

Syyttäjä ei saa nostaa syytettä patenttirikkomuksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi. (13.5.2011/478)

57 a § (22.12.1995/1695)

Jos patentti on myönnetty menetelmälle uuden tuotteen valmistamiseksi, on ilman patentin haltijan suostumusta valmistettu samanlainen tuote katsottava valmistetuksi patentoidulla menetelmällä, jollei muuta näytetä toteen.

Esitettäessä vastanäyttöä tulee vastaajan oikeutettu etu hänen liikesalaisuuksiensa suojelemiseksi ottaa huomioon.

57 b § (21.7.2006/684)

Tuomioistuin voi 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta käsitellessään patentinhaltijan vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän taikka muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään patenttia loukkaavaksi väitetyn käytön (keskeyttämismääräys), jollei sitä voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon patentin väitetyn loukkaajan, välittäjän ja patentinhaltijan oikeudet.

Ennen 57 §:n 1 momentissa tarkoitetun kanteen nostamista tuomioistuin voi patentinhaltijan hakemuksesta antaa keskeyttämismääräyksen, jos sen antamiselle on 1 momentissa mainitut edellytykset ja jos on ilmeistä, että patentinhaltijan oikeuksien toteutuminen muutoin vakavasti vaarantuisi. Tuomioistuimen on varattava sekä sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, että sille, jonka väitetään loukkaavan patenttia, tilaisuus tulla kuulluksi. Tiedoksianto sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, voidaan toimittaa postitse taikka telekopiota tai sähköpostia käyttäen. (31.1.2013/101)

Tuomioistuin voi pyynnöstä antaa 2 momentissa tarkoitetun keskeyttämismääräyksen väliaikaisena väitettyä loukkaajaa kuulematta, jos asian kiireellisyys sitä välttämättä vaatii. Määräys on voimassa, kunnes toisin määrätään. Väitetylle loukkaajalle on määräyksen antamisen jälkeen viipymättä varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kun väitettyä loukkaajaa on kuultu, tuomioistuimen on viipymättä päätettävä, pidetäänkö määräys voimassa vai peruutetaanko se.

Tämän pykälän nojalla annettu keskeyttämismääräys ei saa vaarantaa kolmannen oikeutta lähettää ja vastaanottaa viestejä. Keskeyttämismääräys tulee voimaan, kun hakija asettaa ulosottomiehelle ulosottokaaren (705/2007) 8 luvun 2 §:ssä tarkoitetun vakuuden. Mahdollisuudesta vapautua vakuuden asettamisesta säädetään oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 7 §:ssä. Edellä 2 tai 3 momentin nojalla annettu keskeyttämismääräys raukeaa, jollei 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta nosteta tuomioistuimessa kuukauden kuluessa määräyksen antamisesta. (31.1.2013/101)

Keskeyttämismääräystä vaatineen on korvattava sille, jolle määräys on annettu, samoin kuin väitetylle loukkaajalle määräyksen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko sekä asiassa aiheutuneet kulut, jos 57 §:n 1 momentissa tarkoitettu kanne hylätään tai jätetään tutkimatta taikka jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että kantaja on peruuttanut kanteensa tai jäänyt saapumatta tuomioistuimeen. Sama on voimassa, jos keskeyttämismääräys 3 momentin nojalla peruutetaan tai 4 momentin nojalla raukeaa. Vahingon ja kulujen korvaamista koskevan kanteen nostamisessa noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:ssä säädetään.

58 §

Joka tahallaan tai tuottamuksesta loukkaa patenttia, on velvollinen suorittamaan kohtuullisen korvauksen keksinnön hyväksikäyttämisestä sekä korvauksen muusta vahingosta, jonka loukkaus aiheuttaa. Jos tuottamus on vain lievää, voidaan korvausta sovitella.

Milloin patentinloukkaus ei ole tahallinen eikä tuottamuksellinen, loukkaaja on velvollinen suorittamaan korvausta keksinnön hyväksikäyttämisestä vain siinä määrin kuin se katsotaan kohtuulliseksi.

Patentinloukkauksen perusteella voidaan korvausta vahingosta vaatia ainoastaan viiden viimeisen vuoden ajalta ennen kanteen vireille panoa. Oikeus korvaukseen vahingosta, jota koskevaa kannetta ei ole pantu vireille sanotun ajan kuluessa, on menetetty.

59 §

Patentinloukkauksen kärsineen vaatimuksesta tuomioistuin voi, sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jatketun loukkauksen estämiseksi määrätä, että patentilla suojattu tuote, joka on valmistettu patentinhaltijan luvatta, tai esine, jonka käyttäminen sisältäisi patentinloukkauksen, on määrätyllä tavalla muutettava tai pantava talteen jäljellä olevaksi patenttiajaksi tai hävitettävä taikka, jos kysymyksessä on patentilla suojattu tuote, luovutettava loukatulle lunastusta vastaan. Edellä sanottu ei koske sitä, joka vilpittömässä mielessä on saanut sanotun omaisuuden tai erityisen oikeuden siihen, eikä itse ole loukannut patenttia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu omaisuus voidaan takavarikoida, milloin rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tai tämän lain 57 §:ssä mainitun rikoksen voidaan olettaa tapahtuneen. Tällöin on noudatettava, mitä takavarikosta säädetään pakkokeinolaissa (806/2011). (22.7.2011/863)

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, tuomioistuin voi, jos siihen on erityisiä syitä, vaadittaessa määrätä, että 1 momentissa tarkoitetun omaisuuden haltija saa hallita omaisuutta kohtuullisesta vastikkeesta ja muutoin kohtuullisilla ehdoilla jäljellä olevan patenttiajan tai osan siitä.

60 § (21.3.1997/243)

Jos joku sen jälkeen, kun hakemusasiakirjat 22 §:n mukaan ovat tulleet julkisiksi, käyttää ammattimaisesti hyväksi keksintöä, johon on haettu patenttia, on patentinloukkausta koskevia säännöksiä vastaavasti sovellettava, jos patentti sittemmin myönnetään. Ennen kuin patentti on 20 §:n mukaan myönnetty, patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee sekä niistä patenttivaatimuksista, jotka hakemuksessa olivat hakemuksen tullessa julkiseksi, että itse patentin patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja vahingonkorvaus sellaisesta hyväksikäyttämisestä, joka on tapahtunut ennen kuin patentti on myönnetty, voidaan määrätä ainoastaan 58 §:n 2 momentin mukaan.

Jos keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset on laadittu englannin kielellä, ei 1 momentissa tarkoitettua suojaa saa ennen kuin patenttivaatimukset on toimitettu patenttiviranomaiselle suomeksi tai ruotsiksi käännettyinä. (17.6.2011/743)

Vahingonkorvausta koskevan 58 §:n 3 momentin säännöksiä ei sovelleta, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai jos väite on tehty, vuoden kuluessa siitä, kun patentti on pysytetty voimassa lainvoimaisella päätöksellä.

60 a § (21.7.2006/684)

Tuomioistuin voi patentin loukkausta koskevassa riita-asiassa kantajan vaatimuksesta määrätä, että vastaajan on korvattava kustannukset, jotka kantajalle aiheutuvat siitä, että hän soveltuvin toimin julkistaa tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa vastaajan on todettu loukanneen patenttia. Määräystä ei saa antaa, jos tietojen levittämistä on muussa laissa rajoitettu. Harkitessaan määräyksen antamista ja määräyksen sisältöä tuomioistuimen tulee ottaa huomioon julkistamisen yleinen merkitys, loukkauksen laatu ja laajuus, julkistamisesta aiheutuvat kustannukset ja muut vastaavat seikat.

Tuomioistuin määrää vastaajan korvattavien kohtuullisten julkistamiskustannusten enimmäismäärän. Kantajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos tietoja tuomiosta ei ole julkistettu tuomioistuimen määräämässä ajassa lainvoimaiseksi tulleen tuomion antamisesta.

61 §

Jos patentti on kumottu lainvoiman saaneella päätöksellä tai julistettu mitättömäksi lainvoiman saaneella tuomiolla, ei 57, 57 a, 57 b, 58–60 ja 60 a §:ssä säädettyä rangaistusta, korvausta tai muuta seuraamusta voida tuomita. (21.7.2006/684)

2 momentti on kumottu L:lla 31.1.2013/101,

Tuomioistuin voi harkinnan mukaan lykätä oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 1 §:ssä tarkoitettua pääasian ratkaisua sellaisessa patentin mitättömäksi julistamista koskevassa asiassa, joka on pantu vireille laillisessa tuomioistuimessa ennen kuin patentin myöntämisen jälkeinen väiteaika on päättynyt tai ennen kuin väitteestä on annettu lainvoimainen päätös. (21.3.1997/243)

62 §

Joka tahallaan tai tuottamuksesta, joka ei ole vähäinen, laiminlyö täyttää sen, mihin hän 56 §:n mukaan on velvollinen, rangaistaan sakolla.

Samaan rangaistukseen on tuomittava myös se, joka sanotussa pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa antaa väärän tiedon, jollei teosta ole säädetty rangaistusta rikoslaissa.

Syyttäjä ei saa tehdä syytettä tässä pykälässä tarkoitetusta rikoksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi. (13.5.2011/478)

63 §

Patentinhaltija tai se, jolla käyttö tai pakkoluvan perusteella on oikeus käyttää hyväksi keksintöä, voi ajaa vahvistuskannetta siitä, nauttiiko hän patentin perusteella suojaa toista vastaan, jos asiassa ilmenee epäselvyyttä ja siitä aiheutuu hänelle haittaa.

Joka harjoittaa tai aikoo harjoittaa teollista toimintaa, voi samoilla ehdoilla ajaa patentinhaltijaa vastaan vahvistuskannetta siitä, onko patentin johdosta este olemassa sanotulle toiminnalle.

3 momentti on kumottu L:lla 31.1.2013/101.

64 § (8.1.2016/23)

Tähän lakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat käsitellään markkinaoikeudessa.

Markkinaoikeudessa käsitellään myös asiat, jotka koskevat oikeutta keksintöön, johon on haettu Euroopan patenttisopimuksessa (SopS 8/1996) tarkoitettua eurooppapatenttia. Edellytyksenä tällaisen asian käsittelylle markkinaoikeudessa on, että vastaajalla on kotipaikka Suomessa tai että kantajalla on kotipaikka Suomessa eikä vastaajalla ole kotipaikkaa Euroopan patenttisopimukseen kuuluvassa valtiossa. Asia käsitellään markkinaoikeudessa myös, jos riidan osapuolet ovat sopineet, että markkinaoikeus on toimivaltainen tuomioistuin asiassa.

Edellä 2 momentissa tarkoitettua riitaa ei saa ottaa käsiteltäväksi markkinaoikeudessa, jos sama riitakysymys samojen osapuolten välillä on vireillä toisen Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa. Jos tämän ulkomaisen tuomioistuimen toimivalta on kiistetty, markkinaoikeuden on lykättävä asian käsittelyä, kunnes kysymys toimivallasta on ulkomaisessa tuomioistuimessa lainvoimaisesti ratkaistu.

Markkinaoikeuden kansainvälisestä toimivallasta säädetään tai määrätään muutoin erikseen.

Riita- ja hakemusasioiden käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.

L:lla 23/2016 lisätty 64 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

64 § (31.1.2013/101)

64 § on kumottu L:lla 31.1.2013/101.

64 a § (8.1.2016/23)

Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa 64 §:n 2 momentissa tarkoitetussa riidassa annettu lainvoimainen tuomio on Suomessa täytäntöönpantavissa. Tuomio, joka kohdistuu eurooppapatentin hakijaan, ei kuitenkaan ole täytäntöönpantavissa Suomessa, jos haasteasiakirjaa ei ole annettu hänelle asianmukaisesti tiedoksi tai jos hänellä ei ole ollut riittävästi aikaa valmistautua tuomioistuinkäsittelyyn.

L:lla 23/2016 lisätty 64 a § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

65 § (8.1.2016/23)

Markkinaoikeuden ohella myös yhdistetty patenttituomioistuin käsittelee tässä laissa tarkoitettua eurooppapatenttia koskevia asioita siten kuin yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa määrätään.

Vireilläolosta ja toisiinsa liittyvistä kanteista markkinaoikeuden ja yhdistetyn patenttituomioistuimen välillä säädetään tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1215/2012.

Markkinaoikeus ei saa ottaa käsiteltäväksi asiaa, joka yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen mukaan kuuluu yhdistetyn patenttituomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan.

L:lla 23/2016 muutettu 65 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

65 § (31.1.2013/101)

Tähän lakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat käsitellään markkinaoikeudessa.

Markkinaoikeudessa käsitellään myös asiat, jotka koskevat oikeutta keksintöön, johon on haettu Euroopan patenttisopimuksessa (SopS 8/1996) tarkoitettua eurooppapatenttia. Edellytyksenä tällaisen asian käsittelylle markkinaoikeudessa on, että vastaajalla on kotipaikka Suomessa tai että kantajalla on kotipaikka Suomessa eikä vastaajalla ole kotipaikkaa Euroopan patenttisopimukseen kuuluvassa valtiossa. Asia käsitellään markkinaoikeudessa myös, jos riidan osapuolet ovat sopineet, että markkinaoikeus on toimivaltainen tuomioistuin asiassa.

Edellä 2 momentissa tarkoitettua riitaa ei saa ottaa käsiteltäväksi markkinaoikeudessa, jos sama riitakysymys samojen osapuolten välillä on vireillä toisen Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa. Jos tämän ulkomaisen tuomioistuimen toimivalta on kiistetty, markkinaoikeuden on lykättävä asian käsittelyä, kunnes kysymys toimivallasta on ulkomaisessa tuomioistuimessa lainvoimaisesti ratkaistu.

Markkinaoikeuden kansainvälisestä toimivallasta säädetään tai määrätään muutoin erikseen.

Riita- ja hakemusasioiden käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.

65 a § (8.1.2016/23)

65 a § on kumottu L:lla 8.1.2016/23, joka tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

65 a § (22.12.1995/1695)

Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa 65 §:n 2 momentissa tarkoitetussa riidassa annettu lainvoimainen tuomio on Suomessa täytäntöönpantavissa. Tuomio, joka kohdistuu eurooppapatentin hakijaan, ei kuitenkaan ole täytäntöönpantavissa Suomessa, jos haasteasiakirjaa ei ole annettu hänelle asianmukaisesti tiedoksi tai jos hänellä ei ole ollut riittävästi aikaa valmistautua tuomioistuinkäsittelyyn.

65 b § (31.1.2013/101)

Tähän lakiin perustuvassa riita-asiassa tuomioistuin voi, jos patenttijulkaisua ei ole kokonaisuudessaan saatavilla patenttiviranomaiselta suomeksi tai ruotsiksi, velvoittaa patentinhaltijan tai muun, jolla on patentinhaltijalta johdettu oikeus käyttää puhevaltaa patentin nojalla, toimittamaan patenttijulkaisusta käännöksen suomeksi tai ruotsiksi. Jos käännöksen toimittamiseen velvoitettu on asiassa kantajana, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että asia jätetään sillensä. Jos käännöksen toimittamiseen velvoitettu on

asiassa vastaajana, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että käännös teetetään vastaajan kustannuksella.

65 c § (17.6.2011/743)

Jos keksinnön selitys ja patenttivaatimukset on laadittu englanniksi eikä niitä koskeva käännös vastaa englanninkielisiä asiakirjoja, patenttisuoja käsittää vain sen, mikä ilmenee sekä käännöksestä että englanninkielisistä asiakirjoista yhdessä.

Jos keksinnön selitys ja patenttivaatimukset on laadittu englanniksi ja päätöskielenä on englanti, 52 §:ssä tarkoitetussa mitättömyysoikeudenkäynnissä on yksinomaan päätöskielellä olevien asiakirjojen sanamuoto todistusvoimainen.

66 § (31.1.2013/101)

Syyte rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta patentin tuottamaa yksinoikeutta loukkaavasta teollisoikeusrikoksesta sekä tämän lain 57 §:n 2 momentissa tarkoitetusta patenttirikkomuksesta ja 62 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa. (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 muutettu 1 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Syyte rikoslain (39/1889) 49 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta patentin tuottamaa yksinoikeutta loukkaavasta teollisoikeusrikoksesta sekä tämän lain 57 §:n 2 momentissa tarkoitetusta patenttirikkomuksesta ja 62 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun syyteasian yhteydessä voidaan käsitellä syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuva 58 §:n mukainen korvausvaatimus ja 59 §:n mukainen vaatimus sen estämättä, mitä 64 §:ssä säädetään. (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 muutettu 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Edellä 1 momentissa tarkoitetun syyteasian yhteydessä voidaan käsitellä syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuva 58 §:n mukainen korvausvaatimus ja 59 §:n mukainen vaatimus sen estämättä, mitä 65 §:ssä säädetään.

Jos yhdistetyllä patenttituomioistuimella on yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen mukaan yksinomainen toimivalta käsitellä rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta, sitä ei voida käsitellä rikosasian yhteydessä. (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 lisätty 3 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tuomioistuin pysyy toimivaltaisena tutkimaan 2 momentissa tarkoitetun vaatimuksen, vaikka toimivallan perustaneissa olosuhteissa tapahtuu muutos vaatimuksen esittämisen jälkeen.

66 a § (31.1.2013/101)

Edellä 66 §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa tuomioistuin voi, jos patenttijulkaisua ei ole kokonaisuudessaan saatavilla patenttiviranomaiselta suomeksi tai ruotsiksi, velvoittaa

asianomistajan toimittamaan patenttijulkaisusta käännöksen suomeksi tai ruotsiksi. Kun kyseessä on syyttäjän ajama rikosasia, jossa asianomistaja käyttää puhevaltaa, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että käännös teetetään asianomistajan kustannuksella. Kun kyseessä on asianomistajan yksin ajama rikosasia, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että asia jätetään sillensä.

66 b § (31.1.2013/101)

Edellä 66 §:ssä tarkoitettua asiaa käsittelevän tuomioistuimen oikeuteen pyytää lausunto patenttiviranomaiselta sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 22 §:ssä säädetään markkinaoikeuden oikeudesta pyytää lausunto.

66 c § (25.8.2016/717)

Käsitellessään 66 §:ssä tarkoitettua asiaa käräjäoikeudella voi olla apunaan asiantuntijoina enintään kaksi tuomioistuinlain (673/2016) 17 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitettua asiantuntijajäsentä.

Asiantuntijan on annettava kirjallinen lausunto käräjäoikeuden hänelle tekemistä kysymyksistä. Asiantuntijalla on oikeus tehdä kysymyksiä asianosaisille ja todistajille. Ennen asian ratkaisemista käräjäoikeuden on varattava asianosaisille tilaisuus lausua asiantuntijan lausunnosta.

Asiantuntijan oikeudesta palkkioon säädetään tuomioistuinlain 17 luvun 22 §:ssä.

66 d § (31.1.2013/101)

Edellä 66 §:ssä tarkoitettua asiaa käsittelevän tuomioistuimen velvollisuuteen ilmoittaa ratkaisusta patenttiviranomaiselle sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 23 §:ssä säädetään markkinaoikeuden velvollisuudesta ilmoittaa ratkaisusta.

67–70 §

67–70 § on kumottu L:lla 31.1.2013/101.

9 a luku (28.6.1994/593)

Lisäsuojatodistus (21.3.1997/243)

70 a § (17.6.2011/743)

Lisäsuojatodistuksista säädetään lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 469/2009 ja kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksen käyttöön ottamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1610/96. Lisäsuojatodistuksista on lisäksi voimassa, mitä tässä luvussa säädetään.

70 b § (8.1.2016/23)

Lisäsuojatodistusta ja lääkkeiden lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan jatkamista koskeva hakemus tehdään Patentti- ja rekisterihallitukselle. Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämällä lisäsuojatodistuksella on oikeusvaikutus Suomessa.

L:lla 23/2016 muutettu 70 b § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

70 b § (17.6.2011/743)

Lisäsuojatodistusta ja lääkkeiden lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan jatkamista koskeva hakemus tehdään Patentti- ja rekisterihallitukselle.

70 c § (17.6.2011/743)

Hakija on velvollinen suorittamaan vahvistetun hakemusmaksun. Lisäsuojatodistuksesta on todistuksen haltijan suoritettava vahvistettu vuosimaksu.

Lääkkeiden lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan jatkamista koskevan hakemuksen ja hakemuksen perusteella jatketun lisäsuojatodistuksen maksuihin sovelletaan, mitä 1 momentissa säädetään.

70 d § (8.1.2016/23)

Lisäsuojatodistus antaa samat oikeudet kuin patentti, ja sitä koskevat samat rajoitukset ja velvoitteet.

L:lla 23/2016 muutettu 70 d § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

70 d § (28.6.1994/593)

Lisäsuojatodistuksen tuottaman oikeuden loukkaukseen sovelletaan patentinloukkausta koskevia säännöksiä.

70 e § (17.6.2011/743)

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tämän luvun säännösten täytäntöönpanosta sekä lisäsuojatodistuksen ja sen voimassaoloajan jatkamisen hakemisessa ja myöntämisessä noudatettavasta menettelystä.

9 b luku (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentti ja eurooppapatenttia koskeva hakemus

70 f § (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentilla tarkoitetaan tässä laissa patenttia, jonka Euroopan patenttivirasto on myöntänyt Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti. Eurooppapatenttia koskevalla

hakemuksella tarkoitetaan mainitun sopimuksen mukaisesti tehtyä patenttihakemusta. Eurooppapatentti voidaan myöntää Suomea koskevana.

Eurooppapatenttia koskeva hakemus tehdään Euroopan patenttivirastolle. Tämä hakemus voidaan myös antaa Suomen patenttiviranomaiselle, joka toimittaa sen edelleen Euroopan patenttivirastolle. Maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä annetussa laissa (551/67) tarkoitetusta keksinnöstä tehtävä eurooppapatenttia koskeva hakemus on kuitenkin annettava Suomen patenttiviranomaiselle. Euroopan patenttisopimuksen 76 artiklassa tarkoitettu eurooppapatenttia koskeva jaettu hakemus on aina tehtävä Euroopan patenttivirastolle.

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan eurooppapatenttiin ja eurooppapatenttia koskevaan hakemukseen, jossa Suomi on nimetty suojan kohdevaltioksi.

70 g § (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentti on myönnetty, kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä. Suomea koskevalla eurooppapatentilla on sama oikeusvaikutus kuin Suomen patenttiviranomaisen myöntämällä patentilla ja siihen sovelletaan Suomessa myönnettyä patenttia koskevia säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä.

Jos eurooppapatenttia koskeva asia käsitellään yhdistetyssä patenttituomioistuimessa, sen tuottamasta suojasta määrätään yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen I osan V luvussa. (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 lisätty 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

70 h § (17.6.2011/743)

Eurooppapatentilla ei ole oikeusvaikutusta Suomessa, jollei patentinhaltija kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona Euroopan patenttivirasto kuulutti eurooppapatentin myöntämisestä, ole antanut patenttiviranomaiselle 3 momentissa tarkoitettua käännöstä mainitusta eurooppapatentista ja suorittanut vahvistettua käännöksen julkaisumaksua. Jos Euroopan patenttivirasto on päättänyt, että eurooppapatentti pidetään voimassa muutetussa muodossa, koskee edellä sanottu myös asiakirjoja muutetussa muodossa. (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 muutettu 1 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Eurooppapatentilla ei ole oikeusvaikutusta Suomessa, jollei patentinhaltija kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona Euroopan patenttivirasto kuulutti eurooppapatentin myöntämisestä, ole antanut patenttiviranomaiselle 2 momentissa tarkoitettua käännöstä mainitusta eurooppapatentista ja suorittanut vahvistettua käännöksen julkaisumaksua. Jos Euroopan patenttivirasto on päättänyt, että eurooppapatentti pidetään voimassa muutetussa muodossa, koskee edellä sanottu myös asiakirjoja muutetussa muodossa.

Edellä 1 momentissa asetetusta määräajasta riippumatta eurooppapatentilla on oikeusvaikutus Suomessa, jos 1 momentissa tarkoitetut toimet tehdään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2012 mukainen pyyntö yhtenäisen

patenttisuojan rekisteröimiseksi on hylätty siten, että ratkaisuun ei voida enää hakea muutosta. (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 lisätty 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Patenttivaatimuksista on annettava käännös suomeksi. Jos patentti on myönnetty saksaksi tai ranskaksi, tulee patentin selityksestä mahdollisine piirustuksineen antaa käännös suomeksi tai englanniksi. Patentin selityksestä mahdollisine piirustuksineen voidaan aina toimittaa suomenkielinen käännös. Jos patentinhaltijan oma kieli on ruotsi, edellä mainitut käännökset voivat olla ruotsinkielisiä.

Käännös on julkinen edellyttäen, että Euroopan patenttivirasto on julkaissut eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tai kuuluttanut patentin myöntämisestä.

Jos käännös on annettu ja käännöksen julkaisumaksu suoritettu määräajassa ja Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä tai päätöksestä pitää patentti voimassa muutetussa muodossa, patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä. Patenttiviranomaisen tulee niin pian kuin mahdollista saattaa käännös yleisön saataville. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että eurooppapatentin patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.

70 i § (8.1.2016/23)

Käännöksen antamiseen 70 h §:n 1 tai 2 momentin mukaisesti ja käännöstä koskevan julkaisumaksun suorittamiseen on sovellettava vastaavasti 71 a §:n 1 momenttia. Jos 71 a §:n 1 momentin nojalla päätetään, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa, patenttiviranomaisen on kuulutettava tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä.

Jos joku 70 h §:n 1 tai 2 momentin mukaisen määräajan jälkeen mutta ennen 1 momentin mukaisen kuulutuksen julkaisemista on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä Suomessa ammattimaisesti hyväksi tai ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.

L:lla 23/2016 muutettu 70 i § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

70 i § (22.12.1995/1695)

Käännöksen antamiseen 70 h §:n 1 momentin mukaisesti ja käännöstä koskevan julkaisumaksun suorittamiseen on sovellettava vastaavasti 71 a §:n 1 momenttia. Jos 71 a §:n 1 momentin nojalla päätetään, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa, patenttiviranomaisen on kuulutettava tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä.

Jos joku 70 h §:n 1 momentin mukaisen määräajan jälkeen mutta ennen edellä 1 momentin mukaisen kuulutuksen julkaisemista on hyvässä uskossa alkanut käyttää tässä maassa ammattimaisesti hyväksi keksintöä tai ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.

70 j § (22.12.1995/1695)

Mitä 52 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään patenttisuojan laajentamisesta, koskee myös eurooppapatenttia, jos patenttisuojaa on laajennettu eurooppapatentin myöntämisen jälkeen.

70 k § (22.12.1995/1695)

Jos Euroopan patenttivirasto on kokonaan tai osittain kumonnut eurooppapatentin, tällä on sama vaikutus kuin patentin julistamisella vastaavassa laajuudessa mitättömäksi Suomessa. Suomen patenttiviranomaisen on kuulutettava tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä.

70 l § (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentista on suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta maksuvuodelta sen vuoden jälkeen, jonka kuluessa Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä.

Jollei eurooppapatentista suoriteta vuosimaksua 1 momentin ja 41 §:n mukaisesti, sovelletaan 51 §:n säännöksiä. Ensimmäinen vuosimaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi vasta patentin myöntämiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden viimeisenä päivänä. Lisäksi sovellettaessa 70 h §:n 2 momenttia ensimmäinen vuosimaksu erääntyy maksettavaksi vasta sen kuukauden viimeisenä päivänä, joka on kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun ratkaisuun yhtenäisen patenttisuojan rekisteröinnin hylkäämisestä ei voida enää hakea muutosta. (8.1.2016/23)

L:lla 23/2016 muutettu 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Jollei vuosimaksua eurooppapatentista suoriteta 1 momentin ja 41 §:n mukaisesti, sovelletaan vastaavasti 51 §:n säännöksiä. Ensimmäinen vuosimaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi vasta patentin myöntämiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden viimeisenä päivänä. (18.11.2005/896)

70 m § (18.11.2005/896)

Eurooppapatenttia koskevalla hakemuksella, jolle Euroopan patenttivirasto on vahvistanut tekemispäivän, on Suomessa sama oikeusvaikutus kuin samana päivänä Suomessa tehdyllä kansallisella patenttihakemuksella. Jos hakemuksella on Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti etuoikeus tekemispäivää aikaisemmasta päivästä, on tällainen etuoikeus voimassa myös Suomessa.

Sovellettaessa 2 §:n 2 momenttia on Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan mukainen julkaiseminen rinnastettava 22 §:n mukaiseen hakemuksen julkiseksituloon. Edellä sanottu koskee myös Euroopan patenttisopimuksen 153 artiklan 3 kohdan mukaista julkaisemista, jos Euroopan patenttivirasto rinnastaa tällaisen julkaisemisen 93 artiklan mukaiseen julkaisemiseen.

70 n § (22.12.1995/1695)

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on julkaistu Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan mukaisesti ja julkaistujen patenttivaatimusten suomenkielinen käännös on annettu patenttiviranomaiselle, patenttiviranomaisen tulee pitää käännös yleisön saatavana ja kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä. Jos hakijan oma kieli on ruotsi, voidaan käännös

kuitenkin antaa ruotsin kielellä. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että julkaistut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.

Jos joku sen jälkeen kun 1 momentissa mainittu kuulutus on julkaistu, käyttää ammattimaisesti hyväksi keksintöä, jolle on haettu suojaa eurooppapatenttia koskevalla hakemuksella, sovelletaan patentinloukkausta koskevia säännöksiä, jos hakemus johtaa patenttiin Suomessa. Tällaisessa tapauksessa patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee sekä 1 momentin mukaan julkaistuista patenttivaatimuksista että itse patentin patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja korvaus sellaisesta hyväksikäyttämisestä voidaan määrätä ainoastaan 58 §:n 2 momentin mukaisesti. (18.11.2005/896)

Lain 58 §:n 3 momentin säännöksiä ei sovelleta, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai, mikäli väite on tehty, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa siitä, kun Euroopan patenttivirasto on päättänyt, että patentti pidetään voimassa.

70 o § (22.12.1995/1695)

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus tai Suomea koskeva nimeäminen peruutetaan, on tällä sama vaikutus kuin kansallisen patenttihakemuksen peruuttamisella. Sama koskee tilannetta, jossa hakemus Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti katsotaan peruuntuneeksi, eikä sitä ole otettu sopimuksen 121 artiklan mukaisesti uudelleen käsiteltäväksi.

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus hylätään, on sillä sama vaikutus kuin kansallisen patenttihakemuksen hylkäämisellä.

70 p § (22.12.1995/1695)

Tähän lakiin perustuvassa eurooppapatenttia koskevassa riita-asiassa tuomioistuin voi, jos patenttijulkaisua ei ole kokonaisuudessaan saatavilla patenttiviranomaiselta suomeksi tai ruotsiksi, velvoittaa patentinhaltijan tai muun, jolla on patentinhaltijalta johdettu oikeus käyttää puhevaltaa patentin nojalla, toimittamaan patenttijulkaisusta käännöksen suomeksi tai ruotsiksi. Jos käännöksen toimittamiseen velvoitettu on asiassa kantajana, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että asia jätetään sillensä. Jos käännöksen toimittamiseen velvoitettu on asiassa vastaajana, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että käännös teetetään vastaajan kustannuksella. (31.1.2013/101)

Edellä 66 §:ssä tarkoitetussa eurooppapatenttia koskevassa rikosasiassa tuomioistuin voi, jos patenttijulkaisua ei ole kokonaisuudessaan saatavilla patenttiviranomaiselta suomeksi tai ruotsiksi, velvoittaa asianomistajan toimittamaan patenttijulkaisusta käännöksen suomeksi tai ruotsiksi. Kun kyseessä on syyttäjän ajama rikosasia, jossa asianomistaja käyttää puhevaltaa, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että käännös teetetään asianomistajan kustannuksella. Kun kyseessä on asianomistajan yksin ajama rikosasia, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että asia jätetään sillensä. (31.1.2013/101)

Jollei 70 h ja 70 n §:ssä tarkoitettu käännös vastaa, mitä Euroopan patenttiviraston käsittelykielellä olevissa asiakirjoissa on ilmaistu, patenttisuoja käsittää vain sen, mikä ilmenee sekä käännöksestä että käsittelykielellä olevista asiakirjoista.

Edellä 52 §:ssä tarkoitetussa mitättömyysoikeudenkäynnissä on yksinomaan käsittelykielellä olevien asiakirjojen sanamuoto todistusvoimainen.

70 q § (22.12.1995/1695)

Jos hakija tai patentinhaltija antaa patenttiviranomaiselle korjauksen 70 h §:n mukaisesta käännöksestä ja suorittaa vahvistetun julkaisumaksun, korjattu käännös korvaa alkuperäisen käännöksen. Kun korjaus on annettu ja julkaisumaksu suoritettu ja jos alkuperäinen käännös on julkinen, tulee patenttiviranomaisen kuuluttaa korjauksesta viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pitää niin pian kuin mahdollista yleisön saatavana korjatun käännöksen jäljennöksiä.

Jos hakija antaa korjauksen 70 n §:ssä tarkoitetusta käännöksestä, on patenttiviranomaisen kuulutettava korjauksesta viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pidettävä korjattu käännös yleisön saatavana. Kuulutuksen jälkeen korjattu käännös korvaa alkuperäisen käännöksen.

Jos joku käännöksen korjauksen tullessa voimaan hyvässä uskossa on alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sellaisella tavalla, joka aikaisemman käännöksen mukaisesti ei aiheuttanut hakijan tai patentinhaltijan oikeuden loukkausta, tai oli ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.

70 r § (22.12.1995/1695)

Jos patentinhakija tai patentinhaltija ei ole noudattanut Euroopan patenttisopimuksessa säädettyä määräaikaa, mutta Euroopan patenttivirasto Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklan nojalla ilmoittaa, että oikeudenmenetystä ei ole tapahtunut, on tällä sama vaikutus myös Suomessa.

Jos joku oikeuden menetyksen tapahtumisen jälkeen, mutta ennen kuin Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut 1 momentin mukaisesta ilmoituksesta, on alkanut hyvässä uskossa ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä tässä maassa tai ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.

70 s § (22.12.1995/1695)

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on katsottava peruutetuksi sen johdosta, ettei se määräajassa ole saapunut Euroopan patenttivirastoon hakemuksen vastaanottaneelta kansalliselta patenttiviranomaiselta, se on hakijan pyynnöstä muunnettava kansalliseksi patenttihakemukseksi edellyttäen, että:

1) pyyntö tehdään hakemuksen vastaanottaneelle viranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun Euroopan patenttivirasto on ilmoittanut hakijalle, että hakemus katsotaan peruutetuksi;

2) pyyntö saapuu Suomen patenttiviranomaiselle 20 kuukauden kuluessa hakemuksen tekemispäivästä tai etuoikeutta pyydettäessä siitä päivästä, josta etuoikeutta pyydetään; ja

3) hakija suorittaa säädetyn hakemusmaksun ja antaa patenttihakemuksesta 8 §:n 5 momentin mukaisen käännöksen määräajassa.

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on katsottava peruutetuksi sen johdosta, ettei hakemuksen käännöstä sen käsittelykielellä ole annettu Euroopan patenttivirastolle säädetyssä määräajassa, se on hakijan pyynnöstä muunnettava kansalliseksi patenttihakemukseksi noudattaen, mitä Euroopan patenttisopimuksen 135 artiklassa määrätään. Hakijan on lisäksi

suoritettava säädetty hakemusmaksu ja annettava patenttihakemuksesta 8 §:n 5 momentin mukainen käännös määräajassa. (18.11.2005/896)

Jos 1 ja 2 momentissa tarkoitettu patenttihakemus täyttää Euroopan patenttisopimuksen ja sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa koskevat vaatimukset, se on näiltä osin hyväksyttävä.

70 t § (18.11.2005/896)

Euroopan patenttisopimuksen 105 a artiklan mukaisesti tehty eurooppapatentin rajoittamista tai lakkauttamista koskeva pyyntö tehdään Euroopan patenttivirastolle.

Kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin rajoittamisesta, patentinhaltijan tulee antaa valtioneuvoston asetuksella säädettävässä määräajassa patenttiviranomaiselle käännös patentin rajoittamisen perusteena olevista asiakirjoista sillä kielellä, jolla alkuperäinen patentti on saatettu voimaan Suomessa, ja suorittaa vahvistettu käännöksen julkaisumaksu siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pitää yleisön saatavana käännöksen jäljennöksiä. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että eurooppapatentin rajoitetut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.

Jos patentinhaltija ei noudata 2 momentin säännöksiä, patentin katsotaan olevan vailla oikeusvaikutusta Suomessa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa patentin kumoamisesta.

Kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin lakkauttamisesta, patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa lakkauttamisesta patenttilehdessä.

Euroopan patenttiviraston rajoittamalla tai lakkauttamalla patentilla on tässä maassa sama oikeusvaikutus kuin kansallisesti rajoitetulla tai lakkautetulla patentilla, jollei tässä luvussa muuta säädetä.

70 u § (18.11.2005/896)

Jos joku on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa tai ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin tätä varten Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan päätöksen jälkeen, mutta ennen Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemista, hän saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana, jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi.

9 c luku (8.1.2016/23)

Vaikutukseltaan yhtenäinen eurooppapatentti

70 v § (8.1.2016/23)

Vaikutukseltaan yhtenäisellä eurooppapatentilla tarkoitetaan tässä laissa patenttia, jonka Euroopan patenttivirasto on myöntänyt Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti ja jolla on yhtenäinen vaikutus yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä

yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2012 ja yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavan tiiviimmän yhteistyön täytäntöönpanoon sovellettavista käännösjärjestelyistä annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1260/2012 nojalla.

Eurooppapatentin yhtenäinen vaikutus rekisteröidään yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin, jota hallinnoi Euroopan patenttivirasto.

Vaikutukseltaan yhtenäisen eurooppapatentin tuottamasta suojasta määrätään yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen I osan V luvussa.

Tämän lain säännöksiä sovelletaan vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin vain, jos siitä säädetään erikseen tässä laissa.

L:lla 23/2016 lisätty 70 v § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

70 x § (8.1.2016/23)

Vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin sovelletaan 4 §:n ennakkokäyttöoikeutta koskevia säännöksiä, 45–50 §:n pakkolupaa koskevia säännöksiä ja 70 a–70 d §:n mukaisia lisäsuojatodistuksia koskevia säännöksiä Suomea koskevina.

Vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin, jota yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2012 7 artiklan mukaan käsitellään omistusoikeuden kohteena suomalaisena kansallisena patenttina sen koko voimassaoloalueella, sovelletaan 43 ja 44 §:n mukaisia luovutus- ja käyttölupaa sekä panttausta koskevia säännöksiä ja 52 §:n 5 momentin sekä 53 §:n säännöksiä.

Edellä 44 §:ssä tarkoitetut vaikutukseltaan yhtenäistä eurooppapatenttia koskevat merkinnät tehdään Euroopan patenttiviraston hallinnoimaan yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin.

L:lla 23/2016 lisätty 70 x § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

70 y § (8.1.2016/23)

Kun eurooppapatentille on rekisteröity yhtenäinen vaikutus, patentinhaltijan 70 h §:n mukaisilla toimilla ei ole oikeusvaikutusta.

Jos patenttiviranomainen on kuuluttanut käännöksen antamisesta 70 h §:n 5 momentin mukaisesti, patenttiviranomaisen on 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa viipymättä kuulutettava siitä, että patentinhaltijan 70 h §:n mukaisilla toimilla ei ole oikeusvaikutusta. Patenttiviranomaisen on tehtävä tätä koskevat merkinnät patenttirekisteriin ja poistettava mahdolliset 70 h §:n 5 momentin mukaisesti annetut käännökset yleisön saatavilta.

L:lla 23/2016 lisätty 70 y § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

L:lla 23/2016 lisätty 9 c luku tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

10 luku

Erityisiä määräyksiä

71 §

Patentinhaltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Euroopan talousalueella asuva asiamies, jolla on oikeus hänen puolestaan ottaa vastaan haasteen tiedoksiantoja, kutsuja ja muita asiakirjoja patenttia koskevissa asioissa, lukuun ottamatta rikosasiaa koskevaa haastetta ja määräystä, jolla asianosainen on velvoitettu henkilökohtaisesti saapumaan oikeuteen. Asiamies on ilmoitettava merkittäväksi patenttirekisteriin. (30.6.2000/650)

Jos patentinhaltijalla ei ole 1 momentissa mainittua asiamiestä, voi tiedoksiantaminen tapahtua lähettämällä tiedoksi annettava asiakirja hänelle postitse kirjattuna kirjeenä hänen patenttirekisteriin merkityllä osoitteellaan. Jollei rekisteriin ole merkitty osoitetta, tiedoksiantaminen voi tapahtua kuuluttamalla patenttilehdessä. Tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen, kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu. (21.3.1997/243)

Asetuksella voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä säätää, ettei 1 ja 2 momentin säännöksiä ole sovellettava patentinhaltijaan, jonka kotipaikka on tietyssä vieraassa valtiossa tai jolla on siinä valtiossa asuva ja tässä maassa patenttirekisteriin merkitty asiamies, jolla on 1 momentissa mainittu toimivalta.

Jos väitettä koskevaa päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi väitteentekijälle tämän ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto voi tapahtua kuuluttamalla asiasta patenttilehdessä. Tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen, kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu. (21.3.1997/243)

71 a § (18.11.2005/896)

Jos patentinhakija tai patentinhaltija on muussa kuin 2 momentissa tarkoitetussa asiassa kärsinyt oikeudenmenetyksen sen takia, että hän ei ole suorittanut toimenpidettä patenttiviranomaisessa tässä laissa tai sen nojalla vahvistetussa määräajassa, mutta hän on toiminut niin huolellisesti kuin olosuhteet vaativat määräaikaa noudattaakseen, ja jos hän suorittaa toimenpiteen kahden kuukauden kuluessa esteen päättymisestä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa. Jos patentinhakija tai patentinhaltija haluaa saada tällaisen ratkaisun, on hänen tehtävä siitä patenttiviranomaiselle kirjallinen esitys toimenpiteen suorittamiselle edellä säädetyssä ajassa ja suoritettava vahvistettu maksu.

Jos patentinhakija on kärsinyt oikeudenmenetyksen 6 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan noudattamisessa, sovelletaan tämän pykälän 1 momentin säännöksiä kuitenkin niin, että esitys on tehtävä ja vahvistettu maksu suoritettava viimeistään kahden kuukauden kuluttua 6 §:n 1 momentissa säädetystä määräajasta.

Kansainväliseen patenttihakemukseen, jota on jatkettu Suomessa, sovelletaan 1 ja 2 momenttia myös, kun on kysymys määräajasta, jota olisi ollut noudatettava vastaanottavassa viranomaisessa, kansainvälisessä uutuustutkimusviranomaisessa, kansainvälisiä patentoitavuuden esitutkimuksia suorittavassa viranomaisessa tai Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälisessä toimistossa. Laiminlyöty toimenpide on tällöin suoritettava patenttiviranomaisessa.

Esitystä, joka on tehty 1, 2 tai 3 momentin mukaisesti, ei kuitenkaan saa hylätä tai jättää tutkittavaksi ottamatta ennen kuin patentinhakijalle tai patentinhaltijalle on annettu tilaisuus antaa lausumansa asiassa patenttiviranomaisen antamassa määräajassa.

71 b § (6.6.1980/407)

Jos 31 tai 38 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa postitse lähetetty asiakirja tai maksu ei ole tullut patenttiviranomaiselle määrätyssä ajassa, mutta lähetyksen tarkoittama toimenpide suoritetaan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija havaitsi tai hänen olisi pitänyt havaita, että määräaika on ylitetty, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa, jos: (10.5.1985/387)

1) postiyhteyksissä on tapahtunut katko jonain niistä kymmenestä päivästä, jotka edeltävät määräajan päättymistä, sodan, vallankumouksen, mellakan, lakon, luonnonmullistuksen tai muun senkaltaisen syyn vuoksi sillä paikkakunnalla, jossa lähettäjä oleskelee tai harjoittaa liikettä, sekä jos asiakirja tai maksu on lähetetty patenttiviranomaiselle viiden päivän kuluessa postiyhteyksien palautumisesta; tai

2) asiakirja tai maksu on lähetetty kirjattuna postilähetyksenä viimeistään viisi päivää ennen määräajan päättymistä, kuitenkin ainoastaan, milloin lähetys on lähetetty lentopostissa, jos se on ollut mahdollista, taikka muulla tavalla, jos lähettäjällä on ollut aihetta olettaa, että se siten lähetettynä olisi saapunut patenttiviranomaiselle kahden päivän kuluessa lähetyspäivästä.

Jos hakija haluaa saada 1 momentin mukaisen ratkaisun, hänen on tehtävä siitä kirjallinen esitys patenttiviranomaiselle sanotussa momentissa toimenpiteen suorittamiselle säädetyssä ajassa.

71 c § (6.6.1980/407)

Jos 71 a tai 71 b §:n mukainen esitys on hyväksytty, ja sen johdosta jatkokäsittelyyn otetaan 22 §:n mukaisesti julkiseksi tullut patenttihakemus, joka on jätetty sillensä tai hylätty, taikka rauennut patentti katsotaan saatetuksi uudelleen voimaan, on tästä kuulutettava.

Joka on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sen jälkeen kun sillensä jätetyn hakemuksen uudelleen käsittelyyn ottamista koskeva määräaika on päättynyt tai hylkäyspäätös saanut lainvoiman tai patentti rauennut, mutta ennen kuulutuksen julkaisemista, saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen. Tällainen hyväksikäyttöoikeus on vastaavilla edellytyksillä myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä hyväksi tässä maassa.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan liikkeen mukana, jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi.

72 § (31.1.2013/101)

Patenttiviranomaisen tämän lain nojalla antamaan muuhun kuin 26 §:ssä tarkoitettuun lopulliseen päätökseen sekä 42 §:ssä, 53 a §:n 2 momentissa, 53 d §:n 1 momentissa, 54 §:n 1 momentissa sekä 71 a ja 71 b §:ssä tarkoitettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla markkinaoikeuteen siten kuin patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa säädetään.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun valituksen käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.

73 § (13.11.1992/1034)

Tämän lain mukaan perittävistä maksuista säädetään erikseen. Vuosimaksuista voidaan tällöin säätää, että yksi tai useampi ensimmäisistä maksuvuosista on maksuton.

74 § (18.11.2005/896)

Tarkemmat säännökset patenttihakemuksesta, kuulutuksesta patenttiasioissa, hakemusasiakirjojen painattamisesta, väitemenettelystä, rajoittamismenettelystä patenttiviranomaisessa, lakkauttamismenettelystä, patenttirekisteristä ja sen pitämisestä sekä patenttiviranomaisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että patenttiviranomainen voi toisen valtion viranomaisen pyynnöstä antaa tälle tietoja täällä tehtyjen patenttihakemusten käsittelystä sekä että toisen valtion viranomainen tai kansainvälinen laitos voi patenttiviranomaisen esityksestä suorittaa patenttihakemusten tutkimisen.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös säätää, että se, joka hakee patenttia keksintöön, johon hän on hakenut patenttia toisessa valtiossa tai kansainvälisessä järjestössä, on velvollinen tekemään selkoa siitä, mitä sen valtion viranomainen tai kansainvälinen järjestö on hänelle ilmoittanut keksinnön patentoitavuuden tutkimisesta. Tällaista selvitystä ei kuitenkaan voida vaatia sellaisesta 3 luvun mukaisesta patenttihakemuksesta, joka on ollut kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena ja jota koskeva patentoitavuustutkimusselonteko on annettu patenttiviranomaiselle.

Patenttiviranomainen voi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä patenttihakemuksesta, väitteestä, patentin rajoittamisesta patenttiviranomaisessa ja patentin lakkauttamisesta sekä niiden käsittelystä sekä muista niihin verrattavista teknisistä seikoista. (31.1.2013/101)

75 §

Maan ollessa sotatilassa tai sodan vaaran uhatessa valtioneuvosto voi määrätä, jo se yleiseltä kannalta katsotaan tarpeelliseksi, että oikeus tiettyyn keksintöön on luovutettava valtiolle tai jollekin toiselle, jonka valtioneuvosto määrää. Täten saadusta oikeudesta keksintöön on suoritettava kohtuullinen korvaus. Jos korvaukseen oikeutetuin kanssa ei sovita korvauksesta, oikeus määrää sen.

Jos muu kuin valtio on 1 momentissa tarkoitetun määräyksen mukaisesti saanut oikeuden keksintöön ja jollei tämä täytä korvausvelvollisuuttaan, valtio on velvollinen korvaukseen oikeutetun hakemuksesta heti suorittamaan korvauksen.

76 §

Keksinnöistä, joilla on merkitystä maanpuolustukselle, säädetään erikseen.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

1. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968. Sillä kumotaan 7 päivänä toukokuuta 1943 annettu patenttilaki (387/43). Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan voida myöntää itse tuotteeseen, vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, mikäli keksintö koskee ravinto- tai lääkeaineita.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain voimaantulemiseksi.

2. Lakia on sovellettava myös ennen lain voimaantuloa myönnettyihin tai sitä ennen tehdyn hakemuksen perusteella myönnettäviin patentteihin, jollei jäljempänä säädetystä muuta johdu.

Lain säännökset eivät aiheuta muutosta oikeuteen, joka on syntynyt aikaisemman lain 2 §:n mukaan.

3. Aikaisempaa lakia on sovellettava sanotun lain nojalla myönnetyn patentin mitättömäksi julistamiseen ja ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneesta patentinloukkauksesta aiheutuneeseen korvaukseen sekä oikeuteen panna vireille tässä tarkoitettuja kanteita.

4. Sillä, joka lain voimaan tullessa tässä maassa ammattimaisesti käytti hyväksi keksintöä, johon aikaisemman lain mukaan ei ole voitu myöntää patenttia, tai oli ryhtynyt sitä varten olennaisiin toimenpiteisiin, on sen seikan estämättä, että keksintöön sittemmin myönnetään patentti, 4 §:ssä tarkoitettu oikeus, vaikka hän on aloittanut hyväksikäyttämisen tai ryhtynyt sitä varten olennaisiin toimenpiteisiin vasta sen jälkeen, kun hakemus tehtiin.

5. Jos keksintö ennen tämän lain voimaantuloa on tullut julkiseksi ja se on johtunut toimenpiteistä, johon hakija tai se, jolta tämä johtaa oikeutensa, on ryhtynyt, ja mikäli patenttihakemus on tehty ennen 1 päivää heinäkuuta 1968, sovelletaan aikaisemman lain 14 ja 15 §:ää sekä 18 §:ää sellaisena, kuin se on 20 päivänä lokakuuta 1950 annetussa laissa, kun ratkaistaan kysymystä, onko toimenpiteen vuoksi olemassa este patentin myöntämiselle tai onko patentti julistettava mitättömäksi. (29.12.1967/653)

6. Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva patenttihakemus on käsiteltävä ja ratkaistava aikaisemman lain mukaan, jos patenttiviranomainen ennen lain voimaantuloa on päättänyt aikaisemman lain 47 §:ssä tarkoitetusta kuuluttamisesta.

7. Ennen tämän lain voimaantuloa tehty patenttihakemus ei ole julkinen lain 22 §:n mukaan ennen 1 päivää heinäkuuta 1968, Jollei hakemusta sitä ennen panna julkisesti nähtäväksi tai hakija pyydä, että hakemus tulisi julkiseksi. (29.12.1967/653)

8. Ennen 1 päivää heinäkuuta 1968 alkavalta patenttivuodelta on vuosimaksun suorittamiseen nähden noudatettava aikaisempaa lakia. (29.12.1967/653)

9. Mitä aikaisemmassa laissa on erikseen säädetty lisäpatentista, on tämän uuden lain 7 §:n 2 momentin 2 lauseen ja 3 momentin sekä 41 §:n 2 momentin säännöksistä huolimatta sovellettava ennen lain voimaantuloa myönnettyihin lisäpatentteihin.

10. Patenttijutussa, johon on pyydetty haastetta ennen tämän lain voimaantuloa, oikeuspaikka ja oikeudenkäyntimenettely määräytyvät aikaisemman lain säännösten mukaan. (29.12.1967/653)

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

29.12.1967/653:

2.7.1971/575:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1971.

6.6.1980/407:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain voimaansaattamiseksi.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva patenttihakemus käsitellään ja ratkaistaan tämän lain säännösten mukaan, jollei 4–7 momentista muuta johdu.

Patenttihakemus, joka ennen tämän lain voimaantuloa on hyväksytty pantavaksi julkisesti nähtäväksi, ja ennen tämän lain voimaantuloa tehty lisäpatenttihakemus käsitellään ja ratkaistaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan. Ennen tämän lain voimaantuloa tehty patenttihakemus voidaan myös muuttaa lisäpatenttihakemukseksi ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Tämän lain säännöksiä, jotka koskevat velvollisuutta antaa tiivistelmä, sekä tämän lain 20 §:ää ei sovelleta sellaiseen hakemukseen, joka on vireillä tämän lain voimaantullessa.

Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan voida myöntää itse tuotteeseen, vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, milloin keksintö koskee ravinto- tai lääkeaineita.

Mitä 8 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä on säädetty koskee ainoastaan tämän lain voimaantulon jälkeen tehtyä patenttihakemusta.

Tämän lain säännöksiä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa myönnettyihin tai sitä ennen tehdyn hakemuksen perusteella myönnettäviin patentteihin, jollei 9–13 momentista muuta johdu.

Sellaisen patentin voimassaoloaika, joka on myönnetty patenttihakemuksen perusteella, joka on tehty aikaisemmin kuin kaksitoista vuotta ennen tämän lain voimaantuloa, määräytyy ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 40 §:n mukaan.

Jos patentti on ennen tämän lain voimaantuloa rauennut 51 §:n 1 momentin mukaan, on 51 §:n 2 ja 3 momenttia sekä ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 55 §:n toista virkettä edelleenkin sovellettava.

Sellaiseen patenttiin, joka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn hakemuksen perusteella, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa ollutta 60 §:ää.

Lisäpatentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa tai myönnetään 4 momentin mukaisesti, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.

Kysymys sellaisen patentin mitättömäksi julistamisesta, joka on myönnetty tai myönnetään ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, ratkaistaan sanottujen säännösten perusteella.

10.5.1985/387:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.

Tämän lain 8, 22 ja 56 §:n säännöksiä, jotka koskevat mikro-organismiviljelmien tallettamista, sekä 8 a §:ää ei sovelleta ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin patenttihakemuksiin.

Patenttihakemusten vuosimaksuja koskevia säännöksiä ei sovelleta ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin patenttihakemuksiin. Tällaisten hakemusten perusteella myönnettyihin tai myönnettäviin patentteihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita patentin vuosimaksuista annettuja säännöksiä. Ne vuosimaksut, jotka voimassa olevien säännösten mukaan erääntyvät patenttivuoden ensimmäisenä päivänä, erääntyvät kuitenkin sen kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, jonka kuluessa patenttivuosi alkaa.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyjen patenttihakemusten osalta voidaan 14 §:ssä tarkoitettu vaatimus esittää kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulopäivästä.

Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan voida myöntää itse tuotteeseen, vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, milloin keksintö koskee ravinto- tai lääkeaineita.

HE 230/84, lvk.miet. 2/85, svk.miet. 18/85

14.6.1985/504:

10.5.1991/801:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.

L 801/1991 tuli voimaan 1.1.1992.

HE 232/90, toisen lvk.miet. 20/90, svk.miet. 330/90

26.6.1992/577:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1992.

HE 25/92, TaVM 21/92

13.11.1992/1034:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

HE 152/92, TaVM 35/92

18.12.1992/1409:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

HE 215/92, TaVM 46/92

28.6.1994/593:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

L 593/1994 tuli voimaan 1.7.1994.

HE 103/94, TaVM 23/94, ETA:n sekakomitean päätös 21.4.1994 N:o 7/94 liite 15. ETA- sopimuksen liite XVII: neuvoston asetus (ETY) N:o 1768/92

21.4.1995/717:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94

22.12.1995/1695:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tämän lain 6 §:n 1 momentti, 45 §:n 1 momentti, 49 ja 57 a § tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

HE 161/95, TaVM 29/95, EV 170/95

21.3.1997/243:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997.

Patenttihakemus, joka ennen tämän lain voimaantuloa on hyväksytty pantavaksi julkisesti nähtäväksi, käsitellään ja ratkaistaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn patenttihakemukseen sovelletaan patenttilain 14 §:ää.

HE 254/1996, TaVM 1/1997, EV 6/1997

30.6.2000/650:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 2000.

Tämän lain 3 b ja 46 a §:ää sovelletaan tämän lain voimaantulon jälkeen tehtyyn tai tehdyksi katsottuun patenttihakemukseen ja sen perusteella myönnettyyn patenttiin.

HE 21/2000, TaVM 12/2000, EV 61/2000

19.11.2004/990:

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

Tällä lailla saatetaan lakina voimaan Genevessä 3 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn patenttiyhteistyösopimuksen (SopS 58/1980) 22 artiklan 1 kappaleen muutoksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Lakia sovelletaan myös niihin jatkettuihin kansainvälisiin hakemuksiin, joiden osalta etuoikeuspäivästä laskettu 20 kuukauden ajanjakso päättyy lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen ja joiden osalta hakija ei vielä ole jatkanut kansainvälistä hakemustaan Suomen osalta.

HE 139/2004, TaVM 16/2004, EV 131/2004

18.11.2005/896:

1. Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

2. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan valtioneuvoston asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain voimaansaattamiseksi.

3. Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin patenttihakemuksiin ja hakemusten perusteella myönnettyihin patentteihin sekä patentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain säännöksiä, jollei 4–9 momentista muuta johdu.

4. Tämän lain 2 §:n 5 momenttia ei sovelleta patentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa, eikä tämän lain voimaantulopäivänä vireillä oleviin patenttihakemuksiin, jos patentinhakijalle on annettu 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ennen tämän lain voimaantuloa.

5. Tämän lain 8 b ja 8 c §:ää sovelletaan patenttihakemukseen, joka on tehty tai katsottava tehdyksi tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

6. Tämän lain 41 §:n 2 momenttia ja 70 l §:n 2 momenttia sovelletaan vuosimaksuun, joka erääntyy tämän lain voimaan tullessa tai sen jälkeen.

7. Mitä edellä 60 §:n 2 momentissa säädetään, koskee ainoastaan tämän lain voimaantulon jälkeen tehtyä lainvoimaista päätöstä.

8. Jos kuuden kuukauden määräaika oikeudenmenetyksen palauttamiselle on päättynyt ennen tämän lain voimaantuloa, on tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 71 a §:n 2 momenttia edelleenkin sovellettava.

9. Tämän lain 71 a §:n 2 momenttia sovelletaan patenttihakemukseen, joka on vireillä tämän lain voimaan tullessa, jollei määräaika oikeudenmenetyksen palauttamiselle ole vielä päättynyt.

HE 92/2005, TaVM 14/2005, EV 115/2005

21.4.2006/295:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2006.

HE 225/2005, TaVM 2/2006, EV 14/2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY (32001L0082); EYVL N:o L 311, 28.11.2001, s. 1, Euroopan parlamentin ja

neuvoston direktiivi 2001/83/EY (32001L0083); EYVL N:o L 311, 28.11.2001, s. 67, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/27/EY (32004L0027); EYVL N:o L 136, 30.4.2004, s. 34, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/28/EY (32004L0028); EYVL N:o L 136, 30.4.2004, s. 58

21.7.2006/684:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2006.

Tämän lain 57 b ja 61 §:ää sovelletaan myös riita-asiaan, joka on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa. Siltä osalta kuin 61 § koskee 60 a §:n soveltamista sitä sovelletaan kuitenkin siten kuin 3 momentissa 60 a §:n soveltamisesta säädetään.

Riita-asiaan, joka on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain 60 a §:n sijasta tämän lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 26/2006, LaVM 6/2006, EV 67/2006

14.5.2010/392:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010.

HE 102/2009, LaVM 2/2010, EV 21/2010

12.11.2010/954:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010.

HE 75/2010, TaVM 17/2010, EV 136/2010

13.5.2011/478:

Tämä laki tulee voimaan 17 päivänä toukokuuta 2011.

HE 286/2010, LaVM 34/2010, EV 311/2010

17.6.2011/743:

1. Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tämä laki on voimassa A:n 1096/2011 mukaisesti 1.11.2011 alkaen.

2. Tämän lain 7 a §:n päiväkirjaa koskevia säännöksiä sovelletaan patenttihakemukseen, joka on tehty tai katsottava tehdyksi tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

3. Tämän lain säännöksiä, jotka koskevat englannin kielellä laadittua patenttihakemusta sekä patenttiviranomaisen patenttihakemusta koskevien päätösten antamista englannin kielellä, sovelletaan patenttihakemukseen, joka on tehty tai katsottava tehdyksi tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

4. Tämän lain 24 §:n 1 momentin maksua koskevaa säännöstä sovelletaan väitteeseen, joka on tehty tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen myönnettyä patenttia vastaan.

5. Tämän lain 70 c §:n 2 momenttia sovelletaan, jos lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan jatkamista koskeva hakemus on tehty tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

6. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 175/2010, TaVM 51/2010, EV 359/2010

22.7.2011/863:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

HE 222/2010, LaVM 44/2010, EV 374/2010

27.10.2011/1096:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2011.

31.1.2013/101:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013.

Patenttiviranomaisen päätökseen, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, haetaan muutosta noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Riita-, hakemus- ja rikosasia, joka on tullut käräjäoikeudessa vireille ennen tämän lain voimaantuloa, käsitellään noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 124/2012, LaVM 15/2012, EV 158/2012

8.1.2016/23:

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

HE 45/2015, TaVM 12/2015, EV 68/2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1257/2012 (32012R1257); EUVL N:o L 361, 31.12.2012, s. 1, Neuvoston asetus (EU) N:o 1260/2012 (32012R1260); EUVL N:o L 361, 31.12.2012, s. 89

25.8.2016/717:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

HE 7/2016, LaVM 8/2016, EV 99/2016

PATENTLAG 15.12.1967/550

I enlighet med Riksdagens beslut stadgas:

1 kap

Allmänna bestämmelser

1 § (30.6.2000/650)

Den som har gjort en uppfinning som hänför sig till vilket teknikområde som helst och som kan tillgodogöras industriellt, eller den till vilken uppfinnarens rätt har övergått, kan efter ansökan beviljas patent på uppfinningen och därigenom få ensamrätt att yrkesmässigt utnyttja uppfinningen enligt vad som bestäms i denna lag. (18.11.2005/896)

Som uppfinning anses inte vad som utgör enbart

1) en upptäckt, vetenskaplig teori eller matematisk metod,

2) en konstnärlig skapelse,

3) en plan, regel eller metod för intellektuell verksamhet, för spel eller för affärsverksamhet eller ett datorprogram, inte heller

4) ett framläggande av information.

Såsom uppfinning anses inte ett sådant förfarande för kirurgisk eller terapeutisk behandling eller för diagnostisering som skall utövas på människor eller djur. Det som sägs ovan utgör inget hinder för att patent meddelas på alster, däribland ämnen eller blandningar, som är avsedda att användas vid förfarande av ovan angivet slag.

Patent meddelas inte på växtsorter eller djurraser. Uppfinningar som avser växter eller djur är dock patenterbara, om uppfinningens genomförbarhet inte är tekniskt begränsad till en växtsort eller djurras. Begreppet växtsort, som avses i denna lag, definieras i artikel 5 i rådets förordning (EG) nr 2100/94 om gemenskapens växtförädlarrätt.

Patent meddelas inte på ett väsentligen biologiskt förfaringssätt för förädling av växter eller djur. Ett förfaringssätt för förädling av växter eller djur anses i denna lag vara väsentligen biologiskt, om det i sin helhet består av naturliga företeelser som korsning eller urval. Det som sägs ovan begränsar inte patenterbarheten hos sådana uppfinningar vilkas föremål är ett mikrobiologiskt förfaringssätt eller andra tekniska förfaringssätt eller en produkt som har framställts med dessa förfaringssätt. Med ett mikrobiologiskt förfaringssätt avses i denna lag ett förfaringssätt vid vilket mikrobiologiskt material används eller vars föremål är mikrobiologiskt material eller med vilket mikrobiologiskt material framställs.

Patent kan meddelas på en uppfinning också då den avser en produkt som består av eller innehåller biologiskt material eller ett förfarande genom vilket biologiskt material framställs, bearbetas eller används. Biologiskt material, som isolerats från sin naturliga miljö eller framställts genom ett tekniskt förfaringssätt, kan vara föremål för en uppfinning även om det redan förekom i naturen. Med biologiskt material avses i denna lag material som innehåller

genetisk information och som kan reproducera sig självt eller som kan reproduceras i ett biologiskt system.

1 a § (30.6.2000/650)

Människokroppen i sina olika bildnings- och utvecklingsstadier, liksom enbart upptäckten av en av dess beståndsdelar, inbegripet en gensekvens eller en delsekvens av en gen, kan inte utgöra patenterbara uppfinningar.

En isolerad beståndsdel av människokroppen eller en på annat sätt genom ett tekniskt förfaringssätt framställd beståndsdel, inbegripet en gensekvens eller en delsekvens av en gen kan, utan hinder av vad som bestäms i 1 mom., utgöra en patenterbar uppfinning, även om denna beståndsdels struktur är identisk med strukturen hos en naturlig beståndsdel, förutsatt att villkoren för patenterbarhet i övrigt uppfylls.

1 b § (30.6.2000/650)

Patent meddelas inte på en uppfinning vars kommersiella utnyttjande skulle strida mot allmän ordning eller god sed.

Kommersiellt utnyttjande av en uppfinning skall inte anses strida mot allmän ordning eller god sed endast på den grund att det är förbjudet i lag eller förordning.

När 1 mom. tillämpas är särskilt följande uppfinningar inte patenterbara:

1) förfaringssätt för kloning av mänskliga varelser,

2) förfaringssätt för ändring i den genetiska identiteten hos mänskliga könsceller,

3) användning av mänskliga embryon för industriella eller kommersiella ändamål, och

4) sådana förfaringssätt för ändring i den genetiska identiteten hos djur och som sannolikt kan förorsaka dem lidande utan att de medför några påtagliga medicinska fördelar för människor eller djur, samt djur som framställs genom sådana förfaringssätt.

2 § (6.6.1980/407)

Patent meddelas endast på en uppfinning som är ny i förhållande till vad som blivit känt före ingivningsdagen för patentansökan och dessutom väsentligen skiljer sig därifrån. (18.11.2005/896)

Som känt anses allt som har blivit allmänt tillgängligt, vare sig detta skett genom skrift, föredrag eller utnyttjande eller på annat sätt. Även innehållet i en patentansökan som före ingivningsdagen för patentansökan gjorts här i landet anses som känt, om denna ansökan blir offentlig enligt 22 §. Likaså anses innehållet i en ansökan om nyttighetsmodellrätt som före ingivningsdagen för patentansökan gjorts här i landet som känt, om denna ansökan enligt 18 § i lagen om nyttighetsmodellrätt (800/1991) blir offentlig. Villkoret i 1 mom. att uppfinningen väsentligen skall skilja sig från vad som blivit känt före ingivningsdagen för patentansökan gäller inte i förhållande till innehållet i en sådan ansökan om patent eller nyttighetsmodellrätt. (18.11.2005/896)

En i 3 kap. avsedd ansökan äger vid tillämpning av 2 mom. i vissa fall samma rättsverkan som en här i landet gjord patentansökan, enligt vad i 29 och 38 §§ stadgas.

Stadgandet i 1 mom. om att uppfinningen skall vara ny utgör ej hinder för att patent meddelas på känt ämne eller känd blandning, för användning vid ett i 1 § 3 mom. avsett förfarande, om användning av ämnet eller blandningen icke är känd vid förfarande av detta slag.

Villkoret i 1 mom. att uppfinningen skall vara ny utgör inte heller hinder för att patent meddelas på ett känt ämne eller en känd blandning för användning vid något specifikt förfarande som avses i 1 § 3 mom., om användningen av ämnet eller blandningen inte är känd vid detta specifika förfarande. (18.11.2005/896)

Patent kan meddelas utan hinder av att uppfinningen inom sex månader innan patentansökningen gjordes blivit allmänt tillgänglig:

1) till följd av uppenbart missbruk i förhållande till sökanden eller någon från vilken denne härleder sin rätt; eller

2) genom att sökanden eller någon från vilken denne härleder sin rätt förevisat uppfinningen på sådan officiell eller officiellt erkänd internationell utställning, som avses i den i Paris den 22 november 1928 slutna konventionen om internationella utställningar (FördrS 36/37).

3 § (8.1.2016/23)

Den genom patent förvärvade ensamrätten innebär, med de undantag som anges nedan, att ingen annan än patenthavaren utan dennes lov får utnyttja uppfinningen genom att

1) tillverka, bjuda ut, bringa i omsättning eller använda ett patentskyddat alster eller föra in eller inneha ett sådant alster för något av dessa ändamål,

2) använda ett patentskyddat förfarande eller, om han känner till eller borde ha känt till att förfarandet inte får användas utan patenthavarens lov, bjuda ut det för användning här i landet,

3) erbjuda, bringa i omsättning eller använda ett alster som framställts direkt genom ett patentskyddat förfarande eller föra in eller inneha ett sådant alster för något av dessa ändamål.

Ensamrätten innebär även att ingen annan än patenthavaren inte utan dennes lov får utnyttja uppfinningen genom att erbjuda eller tillhandahålla någon som inte är berättigad att utnyttja uppfinningen sådant medel för uppfinningens utövande här i landet som hänför sig till något väsentligt i uppfinningen, om den som erbjuder eller tillhandahåller medlet känner till eller borde ha känt till att medlet är lämpat och avsett att användas vid utövande av uppfinningen. Är medlet en i handeln allmänt förekommande vara, gäller det som sägs ovan i detta moment endast om den som erbjuder eller tillhandahåller medlet försöker påverka mottagaren till en handling som avses i 1 mom. Vid tillämpning av bestämmelserna i detta moment ska såsom berättigad att utnyttja uppfinningen inte anses den som utnyttjar uppfinningen på ett sätt som nämns i 3 mom. 1, 3, 4 eller 6 punkten.

Ensamrätten omfattar inte

1) utnyttjande som inte sker yrkesmässigt,

2) utnyttjande av ett patentskyddat alster som av patenthavaren eller med dennes samtycke bringats i omsättning inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet, om inte patenthavaren har berättigade grunder att motsätta sig ytterligare utsläppande på marknaden av alstret,

3) utnyttjande av uppfinningen för experiment, som avser själva uppfinningen,

4) undersökningar eller prövningar eller åtgärder som föranleds av de praktiska kraven, vilka behövs för ansökan om försäljningstillstånd för ett läkemedelspreparat och vilka gäller en uppfinning som hänför sig till läkemedelspreparatet i fråga,

5) beredning på apotek av läkemedel enligt läkares förskrivning i enskilda fall eller åtgärder med sålunda berett läkemedel,

6) användning av biologiskt material i syfte att odla fram, upptäcka eller utveckla nya växtsorter, eller

7) de handlingar och den användning av insamlad information som tillåts enligt artiklarna 5 och 6 i Europaparlamentets och rådets direktiv 2009/24/EG on rättsligt skydd för datorprogram.

3 § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

3 § (6.6.1980/407)

Den genom patent förvärvade ensamrätten innebär att, med de undantag som nedan stadgas, annan än patenthavaren ej får utan dennes lov utnyttja uppfinningen genom att:

1) tillverka, utbjuda, bringa i omsättning eller använda patentskyddat alster eller införa eller inneha sådant alster för ändamål som nu sagts;

2) använda patentskyddat förfarande eller, om han vet eller det med hänsyn till omständigheterna är uppenbart att förfarandet icke får användas utan patenthavarens lov, utbjuda det för användning här i landet; eller

3) utbjuda, bringa i omsättning eller använda medelst patentskyddat förfarande tillverkat alster eller införa eller inneha sådant alster för ändamål som nu sagts.

Ensamrätten innebär även att annan än patenthavaren ej får utan dennes lov utnyttja uppfinningen genom att erbjuda eller tillhandahålla någon som ej är berättigad att utnyttja uppfinningen sådant medel för uppfinningens utövande här i landet som hänför sig till något väsentligt i uppfinningen, om den som erbjuder eller tillhandahåller medlet vet eller det med hänsyn till omständigheterna är uppenbart att medlet är lämpat och avsett att användas vid utövande av uppfinningen. Är medlet en i handeln allmänt förekommande vara, gäller vad nu sagts endast om den som erbjuder eller tillhandahåller medlet söker påverka mottagaren till handling som avses i 1 mom. Vid tillämpning av stadgandena i detta moment skall såsom berättigad att utnyttja uppfinningen icke anses den som utnyttjar uppfinningen på sätt som sägs i 3 mom. 1, 3 eller 4 punkten.

Ensamrätten omfattar inte

1) utnyttjande som inte sker yrkesmässigt,

2) utnyttjande av patentskyddat alster som av patenthavaren eller med dennes samtycke bringats i omsättning inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet,

3) utnyttjande av uppfinningen för experiment, som avser själva uppfinningen,

4) undersökningar eller prövningar eller åtgärder som föranleds av de praktiska kraven, vilka behövs för ansökan om försäljningstillstånd för ett läkemedelspreparat och vilka gäller en uppfinning som hänför sig till ifrågavarande läkemedelspreparat, eller

5) beredning på apotek av läkemedel enligt läkares föreskrift i enskilda fall eller åtgärder med sålunda berett läkemedel.

(21.4.2006/295)

3 a § (30.6.2000/650)

Det skydd ett patent ger för ett biologiskt material som på grund av uppfinningen har bestämda egenskaper, omfattar allt biologiskt material som erhålls ur det biologiska materialet genom reproduktion eller mångfaldigande i identisk eller differentierad form och som har samma egenskaper.

Det skydd ett patent ger för ett förfaringssätt som gör det möjligt att framställa biologiskt material som på grund av uppfinningen har bestämda egenskaper, omfattar det biologiska material som direkt framställs genom detta förfaringssätt och allt annat biologiskt material som genom reproduktion eller mångfaldigande i identisk eller differentierad form framställs från det direkt framställda biologiska materialet och som har samma egenskaper.

Det skydd ett patent ger för en produkt som innehåller eller består av genetisk information omfattar, om inte något annat följer av 1 a § 1 mom., allt material i vilket produkten införlivas och i vilket den genetiska informationen innefattas och utövar sin funktion.

Det skydd som avses ovan omfattar inte biologiskt material som framställs genom reproduktion eller mångfaldigande av sådant biologiskt material som av patenthavaren, eller med dennes samtycke, har släppts ut på marknaden inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet, när reproduktionen eller mångfaldigandet är ett nödvändigt led i den användning för vilken det biologiska materialet har släppts ut på marknaden, förutsatt att det framställda materialet inte senare används för ytterligare reproduktion eller mångfaldigande.

3 b § (30.6.2000/650)

Med avvikelse från 3 a § 1–3 mom. innebär försäljning eller annan saluföring av vegetabiliskt reproduktionsmaterial från patenthavaren, eller med dennes samtycke, till en jordbrukare för att utnyttjas i jordbruket, att jordbrukaren har rätt att själv använda sin skörd för reproduktion eller mångfaldigande i det egna jordbruket, varvid omfattningen av och de detaljerade villkoren för denna avvikelse skall överensstämma med vad som föreskrivs i artikel 14 i rådets förordning (EG) nr 2100/94 om gemenskapens växtförädlarrätt.

Med avvikelse från 3 a § 1–3 mom. innebär försäljning eller annan saluföring av avelsboskap eller annat animaliskt reproduktionsmaterial från patenthavaren, eller med dennes samtycke, till en jordbrukare att jordbrukaren har rätt att använda den skyddade boskapen för jordbruksändamål. Denna rätt omfattar att jordbrukaren får förfoga över djuret eller annat animaliskt reproduktionsmaterial för sin jordbruksverksamhet, men inte att jordbrukaren får sälja det inom ramen för eller i syfte att bedriva kommersiell reproduktionsverksamhet.

Närmare bestämmelser om innehållet i och genomförandet av undantagen i 2 mom. kan vid behov meddelas genom förordning av statsrådet.

4 §

Den som utnyttjade uppfinning yrkesmässigt här i landet när ansökan om patent därå gjordes, må utan hinder av patentet fortsätta utnyttjandet med bibehållande av dess allmänna art, om utnyttjandet icke utgjorde uppenbart missbruk i förhållande till patentsökanden eller någon från vilken denne härleder sin rätt. Sådan rätt till utnyttjande tillkommer under motsvarande förutsättningar även den som vidtagit väsentliga åtgärder för att utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet.

Rätt som avses i 1 mom. må övergå till annan endast tillsammans med rörelse, vari den uppkommit eller utnyttjandet avsetts skola ske.

5 § (8.1.2016/23)

Utan hinder av patent får en uppfinning utnyttjas på ett utländskt fartyg, luftfartyg eller annat samfärdsmedel för dess behov, när det tillfälligt eller oavsiktligt inkommer till Finland.

Reservdelar och tillbehör till luftfartyg får utan hinder av patent införas till landet och användas här för reparation av ett utländskt luftfartyg.

5 § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

5 §

Utan hinder av patent må uppfinningen utnyttjas på utländskt fartyg, luftfartyg eller annat samfärdsmedel för dess behov, när det tillfälligt inkommer till Finland vid regelbunden trafik eller eljest.

Genom förordning må stadgas, att reservdelar och tillbehör till luftfartyg utan hinder av patent må införas till landet och användas här för reparation av luftfartyg, hemmahörande i främmande stat, i vilken motsvarande förmåner medgivas för finska luftfartyg.

6 § (6.6.1980/407)

En ansökan om patent på en uppfinning, som inom tolv månader före ingivningsdagen för patentansökan har angetts i en ansökan som avser patent eller nyttighetsmodell i Finland eller patent, uppfinnarcertifikat eller skydd som nyttighetsmodell i en annan stat som är ansluten eller ett annat område som är anslutet till Pariskonventionen för skydd av den industriella äganderätten (FördrS 36/1970 och FördrS 43/1975) eller till avtalet om upprättande av Världshandelsorganisationen (FördrS 5/1995), skall vid tillämpningen av 2 § 1, 2, 4 och 5 mom.

samt 4 § anses ingiven samtidigt med den tidigare ansökan, om sökanden yrkar det. Sådan prioritet kan också fås från en tidigare ansökan om skydd som inte avser en stat som är ansluten eller ett område som är anslutet till ovan nämnda konventioner, om motsvarande prioritet från en finsk patentansökan medges där den tidigare ansökan har ingivits och om den gällande lagstiftningen där i huvudsak stämmer överens med ovan nämnda konventioner. (18.11.2005/896)

Genom förordning stadgas eller genom patentmyndighetens med stöd av förordning givna beslut föreskrives huru yrkande om prioritet skall framställas och vilka handlingar som skola inges till stöd för yrkandet. Iakttagas ej ovan avsedda stadganden eller föreskrifter, får prioritet icke åtnjutas.

2 kap

Behandlingen av en nationell patentansökan och invändningsförfarandet (8.1.2016/23)

Rubriken har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder: Behandlingen av patentansökan och invändningsförfarandet (21.3.1997/243)

7 § (17.6.2011/743)

Ansökan om patent görs skriftligen hos patentmyndigheten. Patentmyndigheten ska föra diarium över inkomna patentansökningar. (8.1.2016/23)

1 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

Ansökan om patent görs skriftligen hos patentmyndigheten eller, i fall som avses i 3 kap., hos patentmyndigheten i ett annat land eller hos en internationell organisation. Patentmyndigheten ska föra diarium över inkomna patentansökningar.

Med patentmyndighet avses i denna lag patentmyndigheten i Finland, om inte något annat föreskrivs. Patentmyndighet i Finland är Patent- och registerstyrelsen i enlighet med vad som särskilt föreskrivs om detta.

7 a § (17.6.2011/743)

I det diarium som avses i 7 § 1 mom. antecknas för varje ansökan

1) ansökans diarienummer,

2) de klasser till vilka ansökan har hänförts,

3) namnet på den prövningsingenjör som handlägger ärendet,

4) sökandens namn, hemort och adress,

5) om sökanden företräds av ett ombud, ombudets namn, hemort och adress,

6) uppfinnarens namn och adress,

7) uppfinningens benämning,

8) uppgift om huruvida ansökan är en finsk ansökan, en internationell ansökan eller en europeisk patentansökan som har omvandlats till en nationell patentansökan,

9) om ansökan är en finsk patentansökan, ansökans ankomstdag och ingivningsdag,

10) om ansökan är en internationell patentansökan, den internationella ingivningsdagen samt den dag då ansökan fullföljdes i enlighet med 31 § eller inkom i enlighet med 38 §,

11) om ansökan har omvandlats från en europeisk patentansökan till en nationell ansökan, den dag då ansökan enligt den europeiska patentkonventionen (FördrS 8/1996) ingavs samt den dag då ansökan inkom till patentmyndigheten för omvandling,

12) om prioritet har begärts, var den åberopade tidigare ansökan har getts in, dagen för denna ansökan och dess nummer,

13) om ansökan har gjorts genom delning eller utbrytning, stamansökans diarienummer,

14) om det genom delning eller utbrytning från ansökan har uppkommit en ny ansökan, den avdelade eller utbrutna ansökans diarienummer,

15) om ansökan blivit offentlig i enlighet med 22 § 3 mom., den dag då ansökan blivit offentlig,

16) om ansökan är en internationell patentansökan, det internationella ansökningsnumret,

17) om ansökan har omvandlats från en europeisk patentansökan till en nationell ansökan, den europeiska patentansökans ansökningsnummer,

18) skrivelser som har kommit in och avgifter som har betalts, och

19) beslut som har fattats i ärendet.

De anteckningar som avses i 1 mom. 2, 3, 6, 7 och 16–18 punkten är sekretessbelagda tills den patentansökan som gäller anteckningarna har blivit offentlig enligt 22 §.

8 § (6.6.1980/407)

1 mom. har upphävts genom L 743/2011. (17.6.2011/743)

Ansökan skall innehålla en beskrivning av uppfinningen, vid behov innefattande även ritningar, samt bestämd uppgift om vad som söks skyddat genom patentet (patentkrav). Den omständigheten att uppfinningen avser kemisk förening medför inte att bestämd användning måste anges i patentkravet. Beskrivningen skall vara så tydlig att en fackman med ledning därav kan utöva uppfinningen. En uppfinning som avser biologiskt material eller vid utövandet av vilken används biologiskt material anses i de fall som nämns i 8 a § vara tillräckligt tydligt angiven endast om dessutom villkoren i den paragrafen är uppfyllda. (30.6.2000/650)

Ansökningen skall dessutom innehålla ett sammandrag av beskrivningen och patentkraven. Sammandraget skall tjäna enbart som teknisk information och får icke tillmätas betydelse i annat avseende.

I ansökningen skall uppfinnarens namn anges. Sökes patent av annan än uppfinnaren, skall sökanden styrka sin rätt till uppfinningen.

Beskrivningen av uppfinningen, sammandraget och patentkraven ska avfattas på finska, svenska eller engelska. De kan avfattas också på flera än ett av dessa språk. Om patentkraven och sammandraget har avfattats endast på det ena nationalspråket, ska patentmyndigheten sörja för översättningen av patentkraven och sammandraget till det andra av dessa språk, innan ansökan enligt 22 § blir offentlig. Sökanden ska betala fastställd översättningsavgift. Om patentkraven och sammandraget har avfattats endast på engelska, ska sökanden ge in en översättning till finska eller svenska av patentkraven och sammandraget innan ansökan blir offentlig enligt 22 §. Patentmyndigheten ska då vid behov sörja för översättningen av dem till det andra av dessa språk. (17.6.2011/743)

Sökanden skall erlägga fastställd ansökningsavgift. För ansökningen skall också erläggas fastställd årsavgift för varje avgiftsår som börjar innan ansökningen avgjorts slutligt. (10.5.1985/387)

Avgiftsår räknas första gången från den dag då ansökningen gjordes eller skall anses gjord och därefter från motsvarande kalenderdag. (10.5.1985/387)

8 a § (30.6.2000/650)

Om en uppfinning gäller biologiskt material eller om det vid utövandet av en uppfinning skall användas biologiskt material som varken är allmänt tillgängligt eller kan beskrivas så i ansökningshandlingarna att en fackman med ledning av dessa kan utöva uppfinningen, skall ett prov av det biologiska materialet deponeras senast den dag då ansökan görs. Det biologiska materialet skall därefter fortlöpande finnas deponerat så att den som enligt denna lag har rätt att få prov från det biologiska materialet kan få detta i Finland. Genom förordning av statsrådet bestäms var depositioner kan göras.

Upphör ett deponerat biologiskt material att vara livsdugligt eller kan av annan orsak prov inte tillhandahållas från det, kan det ersättas med en ny deposition av samma biologiska material på det sätt som bestäms genom förordning av statsrådet. Har så skett, skall den nya depositionen anses gjord den dag då den tidigare depositionen gjordes.

8 b § (18.11.2005/896)

Patentmyndigheten bestämmer en ingivningsdag för patentansökan, om

1) det av ansökan framgår att den är en patentansökan,

2) i ansökan ingår uppgifter som gör det möjligt för myndigheten att avgöra vem sökanden är och att kontakta sökanden, och

3) de handlingar som getts in i samband med ansökan innehåller sådant som skall anses som en beskrivning eller ritning eller i ansökan ingår en hänvisning till en tidigare ingiven ansökan om

patent eller nyttighetsmodell och sökanden har gett uppgifter om ingivningsdagen för ansökan om patent eller nyttighetsmodell, ansökningsnumret samt den patentmyndighet till vilken ansökan har ingivits.

Har sökanden inte följt bestämmelserna i 1 mom. för att få en ingivningsdag för ansökan, uppmanas sökanden att avhjälpa bristerna inom den tid som patentmyndigheten utsätter. Har sökanden inte avhjälpt bristerna inom utsatt tid eller har sökanden inte kunnat nås inom två månader från ansökans ankomstdag, anses ansökan inte ingiven.

Har sökanden inom den tid som satts ut enligt 2 mom. avhjälpt alla brister i ansökan för att få en ingivningsdag för ansökan, räknas som ingivningsdag den dag då alla brister har avhjälpts.

8 c § (18.11.2005/896)

Är en ansökan som gjorts i enlighet med 8 b § bristfällig och patentmyndigheten upptäcker att det i ansökan saknas en eller flera delar av beskrivningen eller ritningarna till vilka hänvisas i beskrivningen eller patentkraven, skall sökanden föreläggas att komplettera sin ansökan inom den tid som patentmyndigheten utsätter. Ges de saknade delarna in inom utsatt tid, skall som ingivningsdag för patentansökan gälla den dag då samtliga brister åtgärdats, om inte något annat följer av 2 och 3 mom.

Om i 1 mom. avsedda i efterhand inlämnade delar av en ansökan återkallas inom en månad från det att de gavs in, skall den ursprungliga ingivningsdagen för ansökan gälla.

Lämnas saknade delar av en ansökan in i enlighet med 1 mom. och prioritet begärs från en tidigare ansökan och de saknade delarna i sin helhet framgår av den tidigare ansökan, skall den ursprungliga ingivningsdagen gälla, om sökanden yrkar det och inom den tid som utsatts enligt 1 mom. lämnar in en kopia av den ansökan som prioriteten grundar sig på.

8 d § (17.6.2011/743)

Patentsökanden har rätt att få patentmyndighetens beslut på engelska, om det gäller en ansökan som avfattats på engelska och sökanden skriftligen begär engelska som beslutsspråk när patentansökan görs.

Om sökanden inte har begärt engelska som beslutsspråk när den ansökan som avses i 1 mom. gjordes, meddelar patentmyndigheten ett föreläggande, där sökanden ombeds att inom utsatt tid antingen ge in en översättning av patentansökan till finska eller svenska eller skriftligen begära engelska som beslutsspråk. Om sökanden i sitt bemötande av föreläggandet har begärt engelska som beslutsspråk, är den engelskspråkiga patentansökan grund för den fortsatta behandlingen. Om sökanden däremot har gett in en översättning av patentansökan till finska eller svenska, är den finsk- eller svenskspråkiga patentansökan grund för den fortsatta behandlingen.

Om patentmyndigheten upptäcker att översättningen av de engelskspråkiga patentkraven och sammandraget inte överensstämmer med de engelskspråkiga handlingarna, ska sökanden uppmanas åtgärda bristerna i översättningen inom utsatt tid.

9 § (6.6.1980/407)

Om sökanden det begär och erlägger fastställd avgift, skall patentmyndigheten på de villkor som genom förordning stadgas låta ansökningen bli föremål för sådan nyhetsgranskning vid

internationell nyhetsgranskningsmyndighet som avses i artikel 15 stycke 5 i den i Washington den 19 juni 1970 slutna konventionen om patentsamarbete.

10 §

I samma ansökan må icke sökas patent på två eller flera av varandra oberoende uppfinningar.

11 §

Sökes patent på uppfinning som framgår av tidigare av sökanden ingiven patentansökan, vilken icke slutligt avgjorts, skall den senare ansökningen på yrkande härom och på de villkor som stadgas i förordning anses gjord vid den tidpunkt, när de handlingar av vilka uppfinningen framgår inkommo till patentmyndigheten.

12 §

En sökande som inte har hemvist i Finland skall ha ett inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet bosatt ombud, som har rätt att företräda sökanden i frågor som gäller ansökan. (30.6.2000/650)

Om ett beslut som gäller en patentansökan inte har kunnat delges sökanden på den adress denne har uppgett, kan delgivningen ske genom att saken kungörs i patenttidningen som ges ut av patent- och registerstyrelsen. Delgivningen anses ha skett när ovan nämnda åtgärder har vidtagits. (21.3.1997/243)

13 § (21.3.1997/243)

Ansökan om patent får inte ändras så att patent söks på något som inte framgick av ansökan när den gjordes.

14 § (21.3.1997/243)

14 § har upphävts genom L 21.3.1997/243.

15 §

Har sökanden icke iakttagit vad som är föreskrivet om ansökan eller finner patentmyndigheten eljest hinder föreligga för bifall till ansökningen, skall sökanden föreläggas att inom viss tid avge yttrande eller vidtaga rättelse. I sammandraget kan patentmyndigheten dock, utan att höra sökanden, göra de ändringar som den finner nödvändiga. (6.6.1980/407)

Underlåter sökanden att inom förelagd tid inkomma med yttrande eller vidtaga åtgärd för att avhjälpa anmärkt brist, skall ansökningen avskrivas. Underrättelse därom skall intagas i föreläggandet.

Avskriven ansökan återupptages, om sökanden inom fyra månader efter utgången av förelagd tid inkommer med yttrande eller vidtager åtgärd för att avhjälpa brist och inom samma tid erlägger fastställd återupptagningsavgift.

Erlägger inte sökanden årsavgift enligt 8, 41 och 42 §§, skall ansökningen avskrivas utan tidigare föreläggande. Sålunda avskriven ansökan får inte återupptas. (10.5.1985/387)

16 §

Finnes även efter det yttrande avgivits hinder föreligga för bifall till ansökningen och har sökanden haft tillfälle att yttra sig över hindret, skall ansökningen avslås, om anledning ej förekommer att giva sökanden nytt föreläggande.

17 §

Påstår någon inför patentmyndigheten bättre rätt till uppfinningen än sökanden och finnes saken tveksam, må patentmyndigheten förelägga honom att väcka talan vid domstol inom viss tid vid äventyr att påståendet lämnas utan avseende vid patentansökningens fortsatta prövning.

Är tvist om bättre rätt till uppfinningen anhängig vid domstol, må patentansökningen förklaras vilande till dess målet slutligen avgjorts.

18 §

Visar någon inför patentmyndigheten att han äger bättre rätt till uppfinningen än sökanden, skall patentmyndigheten överföra ansökningen på honom, om han yrkar det. Den som får patentansökan överförd på sig skall erlägga ny ansökningsavgift.

Har överföring yrkats, må ansökningen icke avskrivas, avslås eller bifallas, ej heller återtas förrän yrkandet slutligt prövats.

19 § (21.3.1997/243)

Är ansökningen gjord i föreskriven ordning och anses det inte föreligga hinder för bifall till den, skall patentmyndigheten meddela sökanden att ansökan kan godkännas.

När det meddelande som avses i 1 mom. har lämnats sökanden, får ett sådant yrkande som avses i 11 § inte framställas och patentkraven inte ändras så att patentskyddet utvidgas.

Sökanden skall betala en fastställd tryckningsavgift inom två månader efter att ha erhållit ett meddelande enligt 1 mom. Ansökan skall avskrivas om avgiften inte betalas. En ansökan som har avskrivits återupptas, om sökanden inom fyra månader från utgången av nämnda tid betalar en tryckningsavgift samt en fastställd återupptagningsavgift.

När en uppfinnare söker patent och anhåller om befrielse från tryckningsavgiften inom två månader från det då han erhöll ett meddelande enligt 1 mom., kan patentmynhigheten bevilja honom denna befrielse, om det anses att betalandet av avgiften medför avsevärda svårigheter för honom. Om begäran avslås, skall en avgift som erlagts inom två månader från detta anses erlagd i rätt tid.

20 § (21.3.1997/243)

När sökanden har gjort det som enligt 19 § krävs av honom, skall patentmyndigheten bifalla ansökan, om hinder fortsättningsvis inte föreligger. Bifallet till ansökan skall kungöras.

Patentet har meddelats den dag då bifallet till ansökan har kungjorts. Det meddelade patentet skall antecknas i patentmyndighetens patentregister. Patenthavaren skall ges ett patentbrev.

21 § (17.6.2011/743)

Patentskriften, som innehåller en beskrivning av uppfinningen, patentkraven och ett sammandrag samt uppgift om patenthavaren och uppfinnaren ska av patentmyndigheten hållas allmänt tillgänglig från den dag då patentet meddelades. Om beslutet om bifall av ansökan i enlighet med 8 d § har meddelats på engelska, ska beskrivningen vara på engelska i patentskriften och kraven samt sammandraget förutom på engelska också på finska eller svenska.

22 §

De handlingar som gäller patent är offentliga från den dag då patentet meddelades. (21.3.1997/243)

När 18 månader har förflutit från den dag då patentansökningen gjordes eller, om prioritet yrkas, den dag från vilken prioritet begärs, skall handlingarna vara offentliga fastän patent ännu inte har meddelats. Har ansökningen avskrivits eller avslagits blir dock handlingarna offentliga endast om sökanden begär att ansökan tas upp till förnyad behandling eller anför besvär eller gör en framställning enligt 71 a eller 71 b §. (21.3.1997/243)

På framställning av sökanden skola handlingarna vara offentliga tidigare än som följer av 1 och 2 mom.

När handlingarna bliva offentliga enligt 2 eller 3 mom., skäll kungörelse därom utfärdas.

Innehåller en handling en företagshemlighet och gäller denna inte den uppfinning på vilken patent söks eller har meddelats, kan patentmyndigheten om särskilda skäl föreligger, på yrkande förordna att handlingen inte skall vara offentlig. Har ett sådant yrkande framställts, är handlingen inte offentlig innan yrkandet avslagits genom ett beslut som har vunnit laga kraft. (21.3.1997/243)

Om biologiskt material har deponerats enligt 8 a §, har var och en rätt att få prov från det biologiska materialet sedan handlingarna har blivit offentliga enligt 1, 2 eller 3 mom. Utan hinder av vad som sagts ovan får prov likväl inte lämnas ut till den som enligt gällande bestämmelser inte får ta befattning med det deponerade biologiska materialet. Prov lämnas inte heller ut till någon vars befattning med provet med hänsyn till dess skadebringande egenskaper kan vara förbunden med en påtaglig risk. (30.6.2000/650)

Till dess patent har meddelats, eller inom 20 år från den dag då patentansökan gjordes, om patentansökan slutligt har avgjorts utan att den har lett till patent, får, om sökanden begär det, ett prov från depositionen trots stadgandet i 6 mom. första meningen lämnas endast till en särskild sakkunnig. Genom förordning stadgas när sådan begäran kan framställas och vem som får anlitas som sakkunnig av den som vill få prov. (21.3.1997/243)

Den som vill få prov skall göra skriftlig framställning därom hos patentmyndigheten och förbinda sig att iaktta de genom förordning utfärdade stadganden som gäller förebyggande av missbruk av provet. Om prov får utlämnas endast till en särskild sakkunnig, skall förbindelsen avges av denne. (10.5.1985/387)

23 § (21.3.1997/243)

Om en ansökan som blivit offentlig avskrivs eller avslås, skall beslutet kungöras när det har vunnit laga kraft.

24 § (17.6.2011/743)

Var och en kan göra en invändning mot meddelat patent. Invändningen ska göras till patentmyndigheten inom nio månader från den dag då patentet meddelades. Invändningen ska göras skriftligen och ska motiveras. Den som gjort invändningen ska betala en avgift som grundar sig på lagen om avgifter för patent- och registerstyrelsens prestationer (1032/1992) och författningar som har utfärdats med stöd av den.

När en beskrivning av en uppfinning har avfattats på engelska, ska patenthavaren på begäran som framförts under invändningstiden ge in en översättning av beskrivningen till samma språk som kraven har getts in på. Översättningen av beskrivningen ska ges in till patentmyndigheten inom den tid som patentmyndigheten sätter ut. Om patentmyndigheten upptäcker att översättningen av den engelskspråkiga beskrivningen inte överensstämmer med beskrivningen, ska sökanden uppmanas åtgärda bristerna i översättningen inom utsatt tid.

Om patenthavaren inte ger in den översättning som avses i 2 mom. inom utsatt tid, kan patentmyndigheten vid vite ålägga patenthavaren att ge in en översättning eller låta göra översättningen på patenthavarens bekostnad. De handlingar som har översatts till finska eller svenska är grund för den fortsatta behandlingen.

När en invändning har gjorts mot ett patent, ska patenthavaren underrättas om detta och reserveras tillfälle att avge ett yttrande i saken. En patenthavare som inte har hemvist i Finland ska under tiden för behandlingen av invändningen ha ett ombud som avses i 12 §.

Patentmyndigheten kan, om det finns särskilda skäl till detta, beakta en invändning fastän patentet har förfallit eller förfaller enligt 51 § eller fastän invändningen återkallas. Om den som gjort invändningen återkallar den, kan han inte söka ändring i ett beslut av patentmyndigheten. Patentmyndigheten ska beakta en invändning som gjorts under invändningstiden, fastän patentet har begränsats genom ett lagakraftvunnet beslut innan invändningen gjordes.

25 § (30.6.2000/650)

Patentmyndigheten skall med anledning av en invändning upphäva ett patent om

1) det har meddelats, fastän villkoren enligt 1, 1 a, 1 b och 2 § inte har uppfyllts,

2) det avser en uppfinning som inte är så tydligt angiven att en fackman med ledning därav kan utöva den,

3) det omfattar något som inte framgick av ansökan då den gjordes, eller om

4) patentskyddet har utvidgats efter att det meddelande som avses i 19 § 1 mom. har lämnats.

Patentmyndigheten skall förkasta en invändning om det inte finns något sådant hinder som avses i 1 mom. för att hålla patentet i kraft.

Om patenthavaren under tiden för behandlingen av invändningen ändrar patentet så att det inte föreligger något sådant hinder som avses i 1 mom. för att hålla patentet i kraft i ändrad form, skall patentmyndigheten hålla patentet i kraft i ändrad form.

Om patentet hålls i kraft i ändrad form, skall patentmyndigheten hålla den ändrade patentskriften allmänt tillgänglig.

Patentmyndigheten skall kungöra ett beslut som fattats med anledning av en invändning sedan beslutet har vunnit laga kraft.

26 § (21.3.1997/243)

Ett slutligt beslut av patentmyndigheten med anledning av en patentansökan får överklagas av sökanden, om beslutet har gått sökanden emot. Ett slutligt beslut av patentmyndigheten med anledning av en invändning får överklagas av patenthavaren eller av den som gjorde invändningen, om beslutet har gått personen i fråga emot. (31.1.2013/101)

I ett beslut genom vilket en begäran som avses i 15 § 3 mom. eller 19 § 3 mom. om att en ansökan skall återupptas har avslagits eller ett yrkande som avses i 18 § om överföring av ansökan har godkänts, kan sökanden söka ändring. I ett beslut genom vilket yrkande på överföring av ansökan har avslagits kan den som har framfört yrkandet söka ändring.

I ett beslut genom vilket ett yrkande på ett sådant förordnande som avses i 22 § 5 mom. har avslagits kan den som framfört yrkandet söka ändring.

27 § (31.1.2013/101)

I de fall som avses i 26 § får ändring i patentmyndighetens beslut sökas genom besvär hos marknadsdomstolen på det sätt som föreskrivs i lagen om patent- och registerstyrelsen (575/1992).

Bestämmelser om handläggningen av besvär enligt 1 mom. i marknadsdomstolen finns i lagen om rättegång i marknadsdomstolen (100/2013).

Vad som i 22 § 5 mom. bestäms om offentligheten för en patenthandling gäller i tillämpliga delar också handlingar som ges in till marknadsdomstolen eller högsta förvaltningsdomstolen.

L om patent- och registerstyrelsen 575/1992 har upphävts genom L om Patent- och registerstyrelsen 578/2013.

27 a § (31.1.2013/101)

När patentsökanden söker ändring i ett slutligt beslut av patentmyndigheten på en patentansökan som har avfattats på engelska, ska patentsökanden till marknadsdomstolen ge in en översättning till finska eller svenska av beskrivningen av uppfinningen, sammandraget och patentkraven. Om ingen översättning har getts in tillsammans med besvären, ska marknadsdomstolen ge patentsökanden tillfälle att ge in en översättning inom den tid som marknadsdomstolen bestämmer. Om inte patentsökanden ger in en översättning inom den utsatta tiden, avvisas besvären. Samtidigt som marknadsdomstolen uppmanar patentsökanden att ge in en översättning ska den ange vilka påföljderna kan vara för att iakttagandet av uppmaningen försummas. De till finska eller svenska översatta handlingarna ligger till grund för den fortsatta handläggningen.

När patentsökanden söker ändring i ett slutligt beslut av patentmyndigheten på en patentansökan och beslutet har meddelats på engelska, ska marknadsdomstolen be patentmyndigheten ge in en översättning av beslutet till finska eller svenska. Det till finska eller svenska översatta beslutet ligger till grund för den fortsatta handläggningen.

När ändring söks i ett slutligt beslut som patentmyndigheten har meddelat med anledning av en invändning, ska patenthavaren till marknadsdomstolen ge in en översättning av beskrivningen till finska eller svenska, om de fullständiga patenthandlingarna inte finns tillgängliga på finska eller svenska. Marknadsdomstolen ska vid behov ge patenthavaren tillfälle att ge in en översättning inom den tid som marknadsdomstolen bestämmer. Om patenthavaren inte ger in en översättning inom utsatt tid, kan marknadsdomstolen vid vite ålägga patenthavaren att ge in en översättning eller låta göra översättningen på patenthavarens bekostnad. Samtidigt som marknadsdomstolen uppmanar patenthavaren att ge in en översättning ska den ange vilka påföljderna kan vara för att iakttagandet av uppmaningen försummas. De till finska eller svenska översatta handlingarna ligger till grund för den fortsatta handläggningen.

27 b § (17.6.2011/743)

Om beskrivningen av uppfinningen och patentkraven har avfattats på engelska och beslutsspråket är engelska, har patenthavaren möjlighet att ge patentmyndigheten en rättad översättning. Patenthavaren ska betala en publikationsavgift för översättningen. Patentmyndigheten ska utan dröjsmål utfärda kungörelse om rättelsen på finska och svenska och så snart som möjligt hålla kopior av den rättade översättningen allmänt tillgängliga. Sedan kungörelsen har utfärdats gäller den rättade översättningen i stället för den tidigare.

Har någon, innan rättad översättning blev gällande, i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet på ett sådant sätt som enligt den tidigare översättningen inte utgjorde ett intrång i patenthavarens rätt eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, får han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.

3 kap (6.6.1980/407)

Internationell patentansökan

28 § (6.6.1980/407)

Med internationell patentansökan avses ansökan som göres enligt konventionen om patentsamarbete.

Internationell patentansökan inges till patentmyndighet eller internationell organisation som enligt konventionen om patentsamarbete och tillämpningsföreskrifterna till denna är behörig att mottaga sådan ansökan (mottagande myndighet). Mottagande myndighet i Finland är patent- och registerstyrelsen i enlighet med vad därom genom förordning stadgas. För internationell patentansökan som inges här skall sökanden erlägga fastställd avgift.

Vad i 29–38 §§ stadgas gäller internationell patentansökan som omfattar Finland.

29 § (18.11.2005/896)

En internationell patentansökan, för vilken den mottagande myndigheten fastställt internationell ingivningsdag, har här i landet samma verkan som en finsk patentansökan som har ingivits

nämnda dag. Vad som föreskrivs i 2 § 2 mom. andra meningen skall dock gälla en internationell ansökan endast om denna fullföljts enligt 31 §.

30 § (6.6.1980/407)

Internationell patentansökan skall anses återkallad såvitt avser Finland i de fall som åsyftas i artikel 24 stycke 1 underpunkterna i och ii i konventionen om patentsamarbete.

31 § (19.11.2004/990)

Om sökanden vill fullfölja en internationell ansökan i fråga om Finland, ska han inom 31 månader från den internationella ingivningsdagen eller, om prioritet yrkas, den dag från vilken prioritet begärs, till patentmyndigheten ge in en översättning av den internationella patentansökan till finska, svenska eller engelska i den omfattning som bestäms genom förordning av statsrådet eller, om ansökan är avfattad på finska, svenska eller engelska, en kopia av ansökan. Sökanden ska inom samma tid betala fastställd avgift till patentmyndigheten. (17.6.2011/743)

Om sökanden har betalt en fastställd avgift enligt 1 mom., kan han inge den översättning eller kopia som krävs inom en ytterligare frist om två månader, förutsatt att en fastställd tilläggsavgift betalas inom den senare fristen.

Iakttar inte sökanden bestämmelserna i denna paragraf, skall ansökningen anses återkallad såvitt avser Finland.

32 § (19.11.2004/990)

32 § har upphävts genom L 19.11.2004/990.

33 § (6.6.1980/407)

Om en internationell ansökan har fullföljts enligt 31 §, gäller i fråga om ansökningen och dess handläggning bestämmelserna i 2 kap., om inte annat bestäms i denna paragraf eller i 34–37 §. Ansökningen kan endast på framställning av sökanden upptas till prövning före utgången av den frist som föreskrivs i 31 § 1 mom. (19.11.2004/990)

Sökandens skyldighet enligt 12 § att ha ett inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet bosatt ombud inträder först då ansökan kan upptagas till prövning. (30.6.2000/650)

Bestämmelserna i 22 § 2 och 3 mom. blir tillämpliga redan innan ansökan fullföljts så snart sökanden fullgjort sin skyldighet enligt 31 § att ge in en översättning av ansökan eller, om ansökan är avfattad på finska, svenska eller engelska, så snart sökanden gett in en avskrift av den till patentmyndigheten. (17.6.2011/743)

Vid tillämpning av 48, 56 och 60 §§ anses internationell patentansökan ha blivit offentlig så snart sökanden har fullgjort sina skyldigheter enligt 3 mom. (10.5.1985/387)

Uppfyller patentansökningen de krav rörande form och innehåll som föreskrivas i konventionen om patentsamarbete och tillämpningsföreskrifterna till denna, skall den godtagas i dessa avseenden.

34 § (21.3.1997/243)

Internationell patentansökan får ej godkännas för utläggning eller avslås före utgången av den frist som stadgas genom förordning, om inte sökanden samtycker till att ansökningen avgörs dessförinnan.

35 § (18.11.2005/896)

Utan sökandens samtycke får patentmyndigheten inte publicera en internationell patentansökan i tryckt form eller på liknande sätt och inte heller meddela patent på en uppfinning som är föremål för en sådan patentansökan förrän ansökan publicerats av internationella byrån hos Världsorganisationen för den intellektuella äganderätten eller 20 månader har förflutit från den internationella ingivningsdagen eller, om prioritet har yrkats, från den dag från vilken prioriteten begärs.

36 § (6.6.1980/407)

Har del av internationell patentansökan icke varit föremål för internationell nyhetsgranskning eller förberedande patenterbarhetsprövning på den grund att ansökningen bedömts omfatta av varandra oberoende uppfinningar och att sökanden ej inom föreskriven tid erlagt tilläggsavgift enligt konventionen om patentsamarbete, skall patentmyndigheten pröva om bedömningen var riktig. Finnes detta vara fallet, skall den del av ansökningen som icke varit föremål för sådan granskning eller prövning anses återkallad hos patentmyndigheten, om ej sökanden erlägger föreskriven avgift till myndigheten inom två månader från det sökanden fick del av patentmyndighetens beslut. Finner patentmyndigheten att bedömningen ej var riktig, skall myndigheten fortsätta handläggningen av ansökningen i dess helhet.

Sökanden kan söka ändring i ett beslut som avses i 1 mom. och i vilket patentmyndigheten funnit att ansökan omfattar av varandra oberoende uppfinningar. Härvid skall 27 § 1 mom. iakttas i tillämpliga delar. (18.11.2005/896)

Fastställer besvärsmyndigheten patentmyndighetens beslut, räknas fristen för erläggande av avgift som avses i 1 mom. andra meningen från det besvärsmyndighetens beslut vann laga kraft.

37 § (6.6.1980/407)

Har del av internationell patentansökan icke varit föremål för internationell förberedande patenterbarhetsprövning på grund av att sökanden inskränkt patentkraven efter anmodan av myndighet för sådan prövning att antingen inskränka kraven eller betala tilläggsavgift, skall den icke prövade delen av ansökningen anses återkallad hos patentmyndigheten, om ej inskränka kraven eller betala tilläggsavgifter, sökanden erlägger föreskriven avgift inom två månader från det sökanden mottog av patentmyndigheten till honom avsänd underrättelse därom.

38 § (6.6.1980/407)

Har den mottagande myndigheten vägrat att fastställa internationell ingivningsdag för en internationell patentansökan eller förklarat att ansökan skall anses återkallad eller att ett yrkande om att ansökan skall omfatta Finland skall anses återkallat, skall patentmyndigheten på begäran av sökanden pröva om detta beslut var riktigt. Detsamma gäller ett avgörande av den internationella byrån om att ansökan skall anses återkallad. (18.11.2005/896)

Begäran om prövning enligt 1 mom. skall framställas till den internationella byrån inom den frist som stadgas genom förordning. Sökanden skall inom samma tid till patentmyndigheten inge översättning av ansökningen i den omfattning som stadgas genom förordning samt erlägga fastställd ansökningsavgift. (10.5.1985/387)

Finner patentmyndigheten att den mottagande myndighetens eller den internationella byråns beslut inte var riktigt, skall patentmyndigheten handlägga ansökan enligt 2 kap. Har någon internationell ingivningsdag inte fastställts av den mottagande myndigheten, skall ansökan anses ingiven den dag som enligt patentmyndigheten borde ha fastställts som internationell ingivningsdag. Uppfyller ansökan de krav när det gäller form och innehåll som föreskrivs i konventionen om patentsamarbete och tillämpningsföreskrifterna till denna, skall den godtas i dessa avseenden. (18.11.2005/896)

Stadgandena i 2 § 2 mom. andra meningen äga tillämpning på ansökan som upptagits till handläggning enligt 3 mom., om ansökningen blir offentlig enligt 22 §.

4 kap

Patents omfattning och giltighetstid

39 §

Patentskyddets omfattning bestämmes av patentkraven. För förståelse av patentkraven må ledning hämtas från beskrivningen.

40 § (6.6.1980/407)

Meddelat patent kan upprätthållas intill dess 20 år förflutit från den dag då patentansökningen gjordes.

För patent skall erläggas fastställd årsavgift för varje avgiftsår som börjar efter det patentet meddelades. Om patentet har meddelats innan årsavgifter för patentansökningen har börjat förfalla enligt 41 §, skall dock patenthavaren, när årsavgiften för patentet första gången förfaller till betalning, erlägga årsavgifter också för avgiftsår som börjat före patentmeddelandet. (10.5.1985/387)

5 kap

Betalning av årsavgifter (10.5.1985/387)

41 § (10.5.1985/387)

Årsavgift förfaller till betalning sista dagen i den kalendermånad under vilken avgiftsåret börjar. Årsavgifterna för de två första avgiftsåren förfaller dock först samtidigt med avgiften för det tredje avgiftsåret. Årsavgifter får inte erläggas tidigare än sex månader innan de förfaller till betalning.

För en sådan senare ansökan som avses i 11 § förfaller årsavgifterna för ett avgiftsår som har börjat före ankomstdagen för den senare ansökan eller som börjar inom två månader från ankomstdagen, först den sista dagen av den andra månaden som följer på ankomstdagen. Likaså förfaller årsavgifterna för en internationell patentansökan först den sista dagen i den månad som

infaller två månader efter den dag då ansökan fullföljdes enligt 31 § eller upptogs till behandling enligt 38 §, då det avgiftsår som det är fråga om har börjat före den sistnämnda dagen eller börjar inom två månader därefter. (18.11.2005/896)

Årsavgift jämte fastställd förhöjning får erläggas inom sex månader efter förfallodagen.

42 § (10.5.1985/387)

Är uppfinnaren sökande eller innehavare av patent och har han avsevärd svårighet att erlägga årsavgifterna, kan patentmyndigheten medge honom anstånd med betalningen av avgifterna, om han gör framställning därom senast när årsavgifterna första gången förfaller till betalning. Anstånd kan medges med upp till tre år i sänder, dock längst till dess tre år har förflutit från patentmeddelandet. Framställning om förlängt anstånd skall göras innan medgivet anstånd har gått ut.

Avslås en framställning om anstånd eller förlängt anstånd, skall avgift som erläggs inom två månader därefter anses erlagd i rätt tid.

Årsavgifter, med vilkas erläggande anstånd medgivits enligt 1 mom., får med samma förhöjning som avses i 41 § 3 mom. erläggas inom sex månader efter den tidpunkt till vilken anstånd har erhållits.

6 kap

Övelåtelse, licens och tvångslicens

43 §

Har patenthavaren medgivit annan rätt att yrkesmässigt utnyttja uppfinningen (licens), äger denne överlåta sin rätt vidare endast om avtal träffats därom.

44 §

Har patent övergått på annan eller licens upplåtits, skall på begäran anteckning därom göras i patentregistret. Detsamma gäller pantsättning av patent.

Visas det att en i patentregistret antecknad licens eller panträtt har upphört att gälla, ska anteckningen om den avföras. (8.1.2016/23)

2 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

Visas att i registret antecknad licens eller panträtt upphört att gälla, skall anteckningen därom avföras.

Om ett patent har utmätts, ska patentmyndigheten anteckna detta i patentregistret på anmälan från utmätningsmannen. (8.1.2016/23)

3 mom. har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.

Vad i 1 och 2 mom. stadgats om upplåtelse och upphörande av licens skall även gälla tvångslicens och rätt som avses i 53 § 2 mom.

I mål eller ärende angående patent skall den anses som patenthavare, vilken senast blivit införd i patentregistret i sådan egenskap.

Om någon hos patentmyndigheten begärt att anteckning ska göras i patentregistret om att ett patent har överlåtits till honom eller att han förvärvat en licens eller panträtt, och var han då i god tro beträffande sin rätt, är tidigare överlåtelse av patentet eller upplåtelse av rätt därtill till någon annan inte gällande mot honom, om den andra inte innan dess har bett att få sitt förvärv antecknats i patentregistret. (8.1.2016/23)

6 mom. (tidigare 5 mom.) har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

Har någon hos patentmyndigheten begärt att anteckning göres i registret om att patent överlåtis till honom eller att han förvärvat licens eller panträtt, och var han därvid i god tro beträffande sin rätt, är tidigare överlåtelse av patentet eller upplåtelse av rätt därtill till annan icke gällande mot honom, om den andre icke därförinnan begärt anteckning om sitt förvärv.

45 §

Har tre år förflutit sedan patent meddelades och samtidigt fyra år förflutit sedan patentansökningen gjordes och uppfinningen inte utövas eller bringas till användning i Finland i skäligt omfång, kan den som i Finland vill utöva uppfinningen erhålla tvångslicens därtill, om godtagbar anledning till underlåtenheten saknas. (22.12.1995/1695)

Under förutsättning av ömsesidighet må genom förordning stadgas, att vid tillämpning av 1 mom. utövning i främmande stat skall jämställas med utövning här i landet.

46 §

Innehavare av patent på uppfinning, vars utnyttjande är beroende av annan tillhörigt patent, äger erhålla tvångslicens att utnyttja den uppfinning som skyddas därav, om detta finnes skäligt på grund av den förstnämnda uppfinningens betydelse eller eljest särskilda skäl föreligga.

Innehavare av patent, till vilket tvångslicens åtnjutes enligt 1 mom., äger erhålla tvångslicens att utnyttja den andra uppfinningen, om det icke föreligger särskilda skäl däremot.

46 a § (30.6.2000/650)

Kan en förädlare inte erhålla eller utnyttja en växtförädlarrätt utan att göra intrång i ett tidigare meddelat patent, får förädlaren ansöka om tvångslicens att utan ensamrätt utnyttja den uppfinning som skyddas av patentet mot lämplig avgift, om en sådan licens är nödvändig för att den växtsort som skall skyddas skall kunna utnyttjas. Om förädlaren beviljas en sådan tvångslicens, har patenthavaren på skäliga villkor rätt till en ömsesidig licens att använda den skyddade sorten.

De som ansöker om sådan licens som avses i 1 mom. skall visa att de utan framgång har vänt sig till patenthavaren för att erhålla ett licensavtal och att växtsorten utgör ett viktigt tekniskt framsteg av betydande ekonomiskt intresse i förhållande till den uppfinning som avses i patentet.

I lagen om växtförädlarrätt (789/1992) bestäms om patenthavarens rätt att få tvångslicens att utnyttja en sort som har skyddats med växtförädlarrätt.

L om växtförädlarrätt 789/1992 har upphävts genom L 1279/2009. Se L om växtförädlarrätt 1279/2009 32 §.

47 §

Om hänsyn till allmänt intresse av synnerlig vikt så kräver, äger den som vill yrkesmässigt utnyttja uppfinning, vara annan har patent, erhålla tvångslicens därtill.

48 § (8.1.2016/23)

Den som utnyttjade en patentsökt uppfinning yrkesmässigt här i landet när handlingarna i ansökningsärendet blev offentliga har, om ansökningen leder till patent, rätt att erhålla tvångslicens till utnyttjandet, om synnerliga skäl föreligger och han saknat kännedom om ansökningen och det inte heller skäligen kan anses att han skulle ha kunnat skaffa sig kännedom om den. Rätt att erhålla tvångslicens till utnyttjandet har under motsvarande förutsättningar även den som vidtagit väsentliga åtgärder för att utnyttja uppfinningen yrkesmässigt i Finland. Tvångslicensen kan avse även tiden innan patentet meddelades.

48 § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

48 §

Den som utnyttjade patentsökt uppfinning yrkesmässigt här i landet när handlingarna i ansökningsärendet blevo offentliga enligt 22 § äger, om ansökningen leder till patent, erhålla tvångslicens till utnyttjandet, om synnerliga skäl föreligga samt han saknat kännedom om ansökningen och det ej heller skäligen kan anses, att han skulle ha kunnat skaffa sig kännedom därom. Sådan rått tillkommer under motsvarande förutsättningar även den som vidtagit väsentliga åtgärder för att utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet. Tvångslicens kan avse även tid innan patentet meddelades.

49 § (22.12.1995/1695)

Tvångslicens får meddelas endast den som kan antas ha förutsättningar att utnyttja uppfinningen på ett godtagbart sätt och i överensstämmelse med licensen och som innan ett yrkande som gäller tvångslicens framställs, bevisligen har försökt erhålla licens för en patentskyddad uppfinning på skäliga affärsmässiga villkor. Tvångslicens hindrar inte patenthavaren från att själv utnyttja uppfinningen eller att upplåta licens. Tvångslicens kan övergå till någon annan endast tillsammans med rörelse i vilken den utnyttjas eller utnyttjandet har avsetts ske.

50 § (31.1.2013/101)

Tvångslicens meddelas av domstol, som även bestämmer i vilken omfattning uppfinningen får utnyttjas samt fastställer vederlaget och övriga villkor för licensen. När väsentligen ändrade förhållanden kräver det, kan domstolen på yrkande av endera parten upphäva licensen eller fastställa nya villkor för denna.

Marknadsdomstolen är den behöriga myndighet som avses i artikel 3 första stycket i Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 816/2006 om tvångslicensiering av patent för tillverkning av läkemedelsprodukter för export till länder med folkhälsoproblem.

7 kap

Begränsning och upphörande av patent (18.11.2005/896)

51 § (10.5.1985/387)

Erläggs inte årsavgift för patent enligt stadgandena i 40, 41 och 42 §§, är patentet förfallet från ingången av det avgiftsår för vilket avgiften inte har erlagts.

52 §

På talan därom skall domstolen förklara ett patent ogiltigt om

1) det avser en uppfinning som inte fyller villkoren i 1, 1 a, 1 b och 2 §,

2) det avser en uppfinning som inte är så tydligt angiven att en fackman med ledning därav kan utöva den,

3) det omfattar något som inte framgick av ansökan när den gjordes, eller om

4) patentskyddet har utvidgats efter att det meddelande som avses i 19 § 1 mom. har lämnats.

(30.6.2000/650)

I samband med behandlingen av en talan om ogiltigförklarande av ett patent kan patenthavaren begära att domstolen skall begränsa patentet i enlighet med de ändrade patentkraven. En begäran om begränsning skall göras innan ärendet överförs till huvudförhandling. Görs en begäran om begränsning, skall frågan om denna avgöras separat innan behandlingen av det ärende som gäller ogiltigförklarande av patentet fortgår. Begränsningen skall uppfylla de villkor som anges i 53 b §. Godkänner domstolen begränsningsbegäran, är det på detta sätt begränsade patentet grund för den fortsatta behandlingen. Ändring i ett beslut som gäller begäran om begränsning kan sökas först i samband med sökande av ändring i en dom som meddelats med anledning av en talan om ogiltigförklarande av patentet. (18.11.2005/896)

Patent får ej förklaras ogiltigt på den grund att den som erhållit patentet varit berättigad till blott viss andel däri. (6.6.1980/407)

Utom i det fall som avses i 5 mom. kan talan föras av var och en som lider förfång av patentet eller, om det anses påkallat från allmän synpunkt, av en myndighet om vilken bestäms genom förordning av statsrådet. (18.11.2005/896)

Talan som grundas på att patent meddelats annan än den som är berättigad till patentet enligt 1 §, må föras endast av den som påstår sig berättigad till patentet. Talan skall väckas inom ett år efter erhållen kännedom om patentets meddelande och de övriga omständigheter, på vilka talan grundas. Var patenthavaren i god tro när patentet meddelades eller när det övergick på honom, må talan ej väckas senare än tre år efter patentets meddelande.

53 §

Har patent meddelats någon annan än den som är berättigad till patentet enligt 1 §, skall domstolen på talan av den berättigade överföra patentet på honom eller henne. I fråga om den tid inom vilken talan skall väckas skall det som föreskrivs i 52 § 5 mom. iakttas. (18.11.2005/896)

Har den som frånkännes patentet i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet eller vidtagit väsentliga åtgärder därför, äger han mot skäligt vederlag och på skäliga villkor i övrigt fortsätta det påbörjade eller igångsätta det tillämnade utnyttjandet med bibehållande av dess allmänna art. Sådan rätt tillkommer under motsvarande förutsättningar även innehavare av licens som är antecknad i patentregistret.

Rätt enligt 2 mom. må övergå till annan endast tillsammans med rörelse, vari den utnyttjas eller utnyttjandet avsetts skola ske.

53 a § (18.11.2005/896)

En patenthavare får ansöka om begränsning av patent genom att lämna in en skriftlig begäran om detta till patentmyndigheten. Begäran om begränsning skall innehålla

1) patenthavarens namn och adress,

2) patentets registernummer,

3) de begränsade patentkraven samt beskrivning och ritningar om dessa har ändrats,

4) om patenthavaren företräds av ett ombud, dennes namn, hemort och adress, samt

5) handläggningsavgift.

Följs inte bestämmelserna i 1 mom., ger patentmyndigheten sökanden en uppmaning att avhjälpa bristerna inom utsatt tid. Följs inte uppmaningen inom den tid som patentmyndigheten utsatt, avslås begäran. Sökanden har rätt att söka ändring i ett dylikt beslut.

Pågår behandlingen av en invändning som gäller patentet eller är en talan enligt 52 § om ogiltigförklarande anhängig vid domstol, upptas begäran inte till prövning. I detta fall returneras handläggningsavgiften till sökanden.

Görs en invändning mot ett patent eller väcks en talan om ogiltigförklarande av ett patent sedan begränsning har begärts, men innan beslutet om begränsning har vunnit laga kraft, avslutas begränsningsförfarandet.

53 b § (18.11.2005/896)

En förutsättning för att begäran om patentbegränsning skall godkännas hos patentmyndigheten eller vid domstol är att det patent som enligt begäran skall begränsas uppfyller följande villkor:

1) patentet avser en uppfinning som är så tydligt beskriven att en fackman med ledning av beskrivningen kan utöva uppfinningen,

2) patentet omfattar inte något som inte framgick av ansökan när den gjordes, och

3) patentskyddet har inte utvidgats från det skydd som omfattade det patent som meddelats eller det vid ett invändningsförfarande godkända patentet eller från skyddet enligt ett tidigare fattat begränsningsbeslut.

53 c § (18.11.2005/896)

Har patenthavaren hos det europeiska patentverket begärt att ett patent skall begränsas i enlighet med artikel 105 a i den europeiska patentkonventionen (FördrS 8/1996), skall patentmyndigheten skjuta upp behandlingen av begäran om begränsning enligt 53 a § 1 mom. till dess det europeiska patentverket har fattat ett slutligt beslut i saken.

Har patenthavaren hos det europeiska patentverket begärt att ett patent skall upphävas i enlighet med artikel 105 a i den europeiska patentkonventionen, skall patentmyndigheten skjuta upp behandlingen av en anmälan om upphörande enligt 54 § till dess det europeiska patentverket har fattat ett slutligt beslut i saken.

Har ett patent utmätts eller pågår en tvist om överföring av ett patent, skall patentmyndigheten skjuta upp behandlingen av en begäran enligt 53 a § 1 mom. och en anmälan enligt 54 § till dess utmätningen har förfallit eller tvisten om överföring av patentet har blivit slutligt avgjord.

53 d § (18.11.2005/896)

Anser patentmyndigheten att det finns hinder för att bifalla en begäran som avses i 53 a § 1 mom., skall patenthavaren ges en möjlighet att yttra sig i saken. Anser patentmyndigheten fortfarande trots yttrandet att begäran inte kan bifallas, skall den avslås och patentet upprätthålls i oförändrad form. Patenthavaren har rätt att söka ändring i ett slutligt beslut av patentmyndigheten, om beslutet har gått honom eller henne emot.

Anser patentmyndigheten att det inte finns något hinder för att bifalla en begäran som avses i 53 a § 1 mom., skall patentet begränsas enligt begäran. Det beslut som gäller godkännande av en begränsning skall kungöras i enlighet med 55 §. Den ändrade patentskriften, som innehåller en beskrivning av det begränsade patentet, eventuella ritningar och begränsade patentkrav samt uppgift om patenthavaren skall av patentmyndigheten hållas allmänt tillgänglig från det begränsande patentets kungörelsedag. Patentmyndigheten skall se till att de begränsade patentkraven vid behov kan fås på finska och svenska. Sökanden skall betala fastställd översättningsavgift.

53 e § (18.11.2005/896)

Ett lagakraftvunnet beslut av patentmyndigheten om godkännande av en begränsning i enlighet med 53 d § 2 mom. och ett lagakraftvunnet domstolsbeslut om begränsning av patent i enlighet med 52 § 2 mom. gäller från ingivningsdagen för patentansökan.

53 f § (18.11.2005/896)

Återkallar patenthavaren en begäran om begränsning som avses i 53 a § 1 mom., avbryts begränsningsförfarandet slutligt den dagen. Begäran om begränsning kan inte längre återkallas när ett slutligt beslut om godkännande av begränsningen har fattats.

54 §

Avstår patenthavaren skriftligen hos patentmyndigheten från patentet, skall myndigheten förklara att patentet har upphört i sin helhet. Patentet anses ha upphört från och med patentansökans ingivningsdag. Patenthavaren har rätt att söka ändring i ett slutligt beslut av patentmyndigheten, om beslutet har gått honom eller henne emot. (18.11.2005/896)

Är patent utmätt eller är tvist om överföring av patent anhängig, må patentet icke förklaras upphört så länge utmätningen består eller tvisten icke blivit slutligt avgjord. Detsamma gäller, om panträtt är antecknad i patentregistret.

55 § (18.11.2005/896)

När ett patent förfallit, upphört eller begränsats eller när det genom en lagakraftvunnen dom förklarats ogiltigt eller blivit överfört, skall patentmyndigheten utfärda kungörelse om detta.

8 kap

Uppgiftsskyldighet rörande patent

56 §

Åberopar en patentsökande sin ansökan gentemot någon annan innan handlingarna i ansökningsärendet blivit offentliga enligt 22 §, är sökanden skyldig att på begäran lämna sitt samtycke till att denne får ta del av handlingarna. Omfattar patentansökan en sådan deposition av biologiskt material som avses i 8 a §, skall samtycket också inbegripa rätt att få prov från depositionen. Bestämmelserna i 22 § 6 mom. 2 och 3 meningen samt 7 och 8 mom. tillämpas även då någon vill få prov med stöd av ett sådant samtycke. (30.6.2000/650)

Den som genom direkt hänvändelse till annan, i annons eller genom påskrift på vara eller dess förpackning eller på annat sätt angiver att patent sökts eller meddelats utan att samtidigt lämna upplysning om ansökningens eller patentets nummer, är skyldig att på begäran utan dröjsmål lämna sådan upplysning. Angives icke uttryckligen att patent sökts eller meddelats men är vad som förekommer ägnat att framkalla uppfattningen att så är fallet, skall på begäran utan dröjsmål lämnas upplysning huruvida patent sökts eller meddelats.

9 kap

Ansvar, ersättningsskyldighet och domstolsförfarande

57 § (21.4.1995/717)

Om någon gör intrång i den ensamrätt som ett patent medför (patentintrång), kan domstolen förbjuda honom att fortsätta eller upprepa handlingen.

Den som uppsåtligen begår patentintrång ska för patentförseelse dömas till böter. För patentförseelse döms även den som i strid med bestämmelser i det i Bryssel den 19 februari 2013 ingångna avtalet om en enhetlig patentdomstol uppsåtligen gör intrång i den rätt som ett europeiskt patent som hör till avtalets tillämpningsområde medför. För patentförseelse döms inte, om gärningen utgör ett brott mot industriell rättighet enligt 49 kap. 2 § i strafflagen (39/1889). (8.1.2016/23)

2 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

Den som uppsåtligen begår patentintrång skall, om inte gärningen skall bestraffas som ett brott mot industriell rättighet enligt 49 kap. 2 § strafflagen, för patentförseelse dömas till böter.

Åklagaren får inte väcka åtal för patentförseelse, om inte målsäganden har anmält brottet till åtal. (13.5.2011/478)

57 a § (22.12.1995/1695)

Om patent har meddelats för ett förfarande för framställning av en ny produkt, skall en likadan produkt som framställts utan patenthavarens samtycke anses tillverkad med det patenterade förfarandet, om inte något annat bevisas.

Vid framläggande av motbevis skall svarandens legitima intresse att skydda sina affärshemligheter beaktas.

57 b § (21.7.2006/684)

När domstolen behandlar talan enligt 57 § 1 mom. kan den på yrkande av patenthavaren vid vite förordna att administratören av en sändare, server eller någon annan sådan anordning eller någon annan tjänstelevererande mellanhand avbryter den användning som påstås göra intrång i ett patent (föreläggande om avbrytande), om det inte kan anses oskäligt med hänsyn till rättigheterna för den person som påstås göra intrång i patentet eller med hänsyn till mellanhänders eller patenthavarens rättigheter.

Innan talan enligt 57 § 1 mom. väcks kan domstolen på ansökan av patenthavaren meddela ett föreläggande om avbrytande, om det finns förutsättningar för det enligt 1 mom. och om det är uppenbart att patenthavarens rättigheter annars allvarligt äventyras. Domstolen ska ge den mot vilken föreläggande begärs och den som påstås ha gjort intrång i patentet tillfälle att bli hörda. Delgivning till den mot vilken ett föreläggande har sökts kan ske per post, telefax eller elektronisk post. (31.1.2013/101)

Domstolen kan på begäran meddela det föreläggande om avbrytande som avses i 2 mom. interimistiskt utan att höra den som påstås ha gjort intrång, om ärendets brådskande natur nödvändigtvis kräver det. Föreläggandet är i kraft tills något annat bestäms. Den som påstås ha gjort ett intrång skall utan dröjsmål efter att föreläggandet har meddelats beredas tillfälle att bli hörd. När denne har hörts skall domstolen utan dröjsmål besluta om föreläggandet skall vara i kraft eller återkallas.

Ett föreläggande om avbrytande som meddelats med stöd av denna paragraf får inte äventyra tredje mans rätt att sända och ta emot meddelanden. Ett föreläggande om avbrytande träder i kraft när sökanden ställer en sådan säkerhet hos utmätningsmannen som avses i 8 kap. 2 § i utsökningsbalken (705/2007). Bestämmelser om möjligheten att befrias från att ställa säkerhet finns i 7 kap. 7 § i rättegångsbalken. Ett föreläggande om avbrytande som meddelats med stöd av 2 eller 3 mom. förfaller om inte talan enligt 57 § 1 mom. väcks i domstol inom en månad från det att föreläggandet meddelades. (31.1.2013/101)

Den som begärt ett föreläggande om avbrytande skall ersätta den som meddelats föreläggandet liksom också den som påstås ha gjort intrång för den skada som orsakas av att föreläggandet verkställs samt för kostnaderna i ärendet, om talan enligt 57 § 1 mom. förkastas eller avvisas utan prövning eller om behandlingen av ärendet avskrivs som en följd av att käranden återtagit talan eller uteblivit från rätten. Samma gäller om föreläggandet om avbrytande återkallas med stöd av 3 mom. eller förfaller med stöd av 4 mom. När talan om ersättning av skada och kostnader väcks skall 7 kap. 12 § i rättegångsbalken iakttas.

58 §

Den som uppsåtligen eller av oaktsamhet begår patentintrång är skyldig utgiva skälig ersättning för utnyttjandet av uppfinningen samt ersättning för den ytterligare skada som intrånget medför. Föreligger endast ringa oaktsamhet, må ersättningen jämkas.

Begår någon patentintrång utan uppsåt eller oaktsamhet, är han skyldig att utgiva ersättning för utnyttjandet av uppfinningen, om och i den mån det finnes skäligt.

Talan om ersättning för patentintrång må avse skada endast under de fem senaste åren innan talan väcktes. För skada, varom talan ej förts inom tid som nu sagts, är rätten till ersättning förlorad.

59 §

På yrkande av den som lidit patentintrång äger rätten efter vad som finnes skäligt till förebyggande av fortsatt intrång förordna, att patentskyddat alster, som tillverkats utan patenthavarens lov, eller föremål, vars användande skulle innebära patentintrång, skall på visst sätt ändras eller sättas i förvar för återstoden av patenttiden eller förstöras eller, i fråga om patentskyddat alster, mot lösen utlämnas till den som lidit intrånget. Vad nu sagts gäller ej mot den som i god tro förvärvat egendomen eller särskild rätt därtill och själv icke begått patentintrång.

Egendom som avses i 1 mom. kan tas i beslag, när det kan antas att ett brott som nämns i 49 kap. 2 § i strafflagen eller 57 § i denna lag har begåtts. Härvid ska iakttas vad som i tvångsmedelslagen (806/2011) föreskrivs om beslag. (22.7.2011/863)

Utan hinder av vad som stadgas i 1 mom. må rätten, om synnerliga skäl föreligga, på yrkande förordna att innehavare av egendom som avses i 1 mom., skall äga förfoga över egendom under återstoden av patenttiden eller del därav mot skäligt vederlag och på skäliga villkor i övrigt.

60 § (21.3.1997/243)

Utnyttjar någon yrkesmässigt patentsökt uppfinning efter det handlingarna i ansökningsärendet blivit offentliga enligt 22 §, skall vad som stadgas om patentintrång äga motsvarande tillämpning om patent därefter meddelas. Innan patent meddelats enligt 20 § omfattar patentskyddet dock endast vad som framgår såväl av patentkraven i deras lydelse när ansökan blev offentlig som av patentkraven enligt patentet. Till straff får inte dömas, och ersättning för skada på grund av utnyttjande som sker innan patent har meddelats, kan bestämmas endast enligt 58 § 2 mom.

Om beskrivningen av uppfinningen, sammandraget och patentkraven har avfattats på engelska, fås det skydd som avses i 1 mom. inte förrän patentkraven har getts in till patentmyndigheten översatta till finska eller svenska. (17.6.2011/743)

Bestämmelserna i 58 § 3 mom. som gäller skadestånd tillämpas inte, om ersättningstalan väcks inom ett år från utgången av den invändningstid som gäller för patentet eller, om invändning har gjorts, inom ett år från det att patentet har upprätthållits genom ett beslut som vunnit laga kraft. (18.11.2005/896)

60 a § (21.7.2006/684)

Domstolen kan i ett tvistemål som gäller intrång i ett patent på yrkande av käranden ålägga svaranden att ersätta käranden för de kostnader denne har av att vidta lämpliga åtgärder för att sprida information om en lagakraftvunnen dom i vilken svaranden har konstaterats ha gjort intrång i patentet. Ett åläggande får inte ges om spridningen av informationen har begränsats i någon annan lag. Vid prövningen av om ett åläggande skall ges och om dess innehåll skall domstolen beakta den allmänna betydelsen av offentliggörandet, intrångets art och omfattning, de kostnader som offentliggörandet medför och andra motsvarande omständigheter.

Domstolen fastställer ett maximibelopp för de skäliga kostnader för offentliggörande som svaranden skall ersätta. Käranden har inte rätt till ersättning om uppgifter om domen inte har offentliggjorts inom en av domstolen utsatt tid räknat från den tidpunkt då den lagakraftvunna domen gavs.

61 §

Har ett patent upphävts genom ett beslut som har vunnit laga kraft eller förklarats ogiltigt genom en dom som har vunnit laga kraft, kan straff, ersättning eller någon annan påföljd som föreskrivs i 57, 57 a, 57 b, 58–60 och 60 a § inte dömas ut. (21.7.2006/684)

2 mom. har upphävts genom L 31.1.2013/101. (31.1.2013/101)

I ett mål som gäller ogiltigförklaring av ett patent kan domstol enligt prövning uppskjuta det avgörande i huvudsaken som avses i 24 kap. 1 § rättegångsbalken om målet har anhängiggjorts vid laga domstol innan den tid för invändningar som infaller efter att patentet har meddelats löper ut eller innan ett beslut som gäller invändningen har vunnit laga kraft. (21.3.1997/243)

62 §

Den som uppsåtligen eller av oaktsamhet som ej är ringa underlåter att fullgöra vad som åligger honom enligt 56 § straffas med böter.

Samma straff skall även ådömas den som i fall som avses i nämnda paragraf lämnar felaktig upplysning, om för gärningen ej är stadgat straff i strafflagen.

Brott som avses i denna paragraf får inte åtalas av åklagaren, om inte målsäganden anmält brottet till åtal. (13.5.2011/478)

63 §

Patenthavare eller den som på grund av licens eller tvångslicens äger rätt att utnyttja uppfinningen må föra talan om fastställelse, huruvida han på grund av patent åtnjuter skydd gentemot annan, om ovisshet råder om förhållandet och detta länder honom till förfång.

Den som driver eller avser att driva industriell verksamhet äger, under samma villkor, rätt att föra talan mot patenthavare om fastställelse, huruvida hinder mot verksamheten föreligger på grund av visst patent.

3 mom. har upphävts genom L 31.1.2013/101. (31.1.2013/101)

64 § (8.1.2016/23)

Tvistemål och ansökningsärenden som grundar sig på denna lag handläggs i marknadsdomstolen.

I marknadsdomstolen handläggs även mål som gäller rätten till en uppfinning för vilken europeiskt patent har sökts enligt den europeiska patentkonventionen (FördrS 8/1996). En förutsättning för att ett sådant mål ska handläggas i marknadsdomstolen är att svaranden har hemvist i Finland eller att käranden har hemvist i Finland och svaranden inte har hemvist i en stat som hör till den europeiska patentkonventionen. Ett sådant mål handläggs i marknadsdomstolen även i det fallet att parterna i tvisten har avtalat att marknadsdomstolen är behörig domstol i ärendet.

En tvist som avses i 2 mom. får inte tas till behandling i marknadsdomstolen, om samma tvistefråga mellan samma parter är anhängig i en domstol i en annan stat som anslutit sig till den europeiska patentkonventionen. Om behörigheten hos denna utländska domstol har bestridits, ska marknadsdomstolen skjuta upp behandlingen av målet tills behörighetsfrågan har avgjorts i den utländska domstolen genom ett lagakraftvunnet avgörande.

I övrigt bestäms eller föreskrivs det särskilt om marknadsdomstolens internationella behörighet.

Bestämmelser om handläggningen av tvistemål och ansökningsärenden i marknadsdomstolen finns i lagen om rättegång i marknadsdomstolen.

64 § har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

64 § (31.1.2013/101)

64 § har upphävts genom L 31.1.2013/101.

64 a § (8.1.2016/23)

En lagakraftvunnen dom som en domstol i en stat som anslutit sig till den europeiska patentkonventionen har meddelat i en tvist som avses i 64 § 2 mom. kan verkställas i Finland. En dom som gäller den som söker europeiskt patent kan dock inte verkställas i Finland, om stämningshandlingarna inte har delgivits honom på behörigt sätt eller om han inte har haft tillräckligt med tid att förbereda sig för domstolsbehandlingen.

64 a § har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.

65 § (8.1.2016/23)

Vid sidan av marknadsdomstolen handlägger även den enhetliga patentdomstolen, på det sätt som bestäms i avtalet om en enhetlig patentdomstol, mål som gäller europeiska patent.

Bestämmelser om anhängighet och käromål som har samband med varandra mellan marknadsdomstolen och den enhetliga patentdomstolen finns i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1215/2012 om domstols behörighet och om erkännande och verkställighet av domar på privaträttens område.

Marknadsdomstolen får inte ta till behandling ett mål där den enhetliga patentdomstolen enligt avtalet om en enhetlig patentdomstol har exklusiv behörighet.

65 § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

65 § (31.1.2013/101)

Tvistemål och ansökningsärenden som grundar sig på denna lag handläggs i marknadsdomstolen.

I marknadsdomstolen handläggs även de mål som gäller rätten till en uppfinning för vilken har sökts europeiskt patent enligt den europeiska patentkonventionen (FördrS 8/1996). En förutsättning för att ett sådant mål ska handläggas i marknadsdomstolen är att svaranden har hemvist i Finland eller att käranden har hemvist i Finland och svaranden inte har hemvist i en stat som hör till den europeiska patentkonventionen. Ett sådant mål handläggs i marknadsdomstolen även i det fallet att parterna i en tvist har avtalat att marknadsdomstolen är behörig domstol i ärendet.

En tvist som avses i 2 mom. får inte tas till behandling i marknadsdomstolen, om samma tvistefråga mellan samma parter är anhängig i en domstol i en annan stat som anslutit sig till den europeiska patentkonventionen. Om behörigheten hos denna utländska domstol har bestridits, ska marknadsdomstolen skjuta upp behandlingen av målet tills behörighetsfrågan har avgjorts i den utländska domstolen genom ett lagakraftvunnet avgörande.

I övrigt bestäms eller föreskrivs det särskilt om marknadsdomstolens internationella behörighet.

Bestämmelser om handläggningen av tvistemål och ansökningsärenden i marknadsdomstolen finns i lagen om rättegång i marknadsdomstolen.

65 a § (8.1.2016/23)

65 a § har upphävts genom L 8.1.2016/23, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

65 a § (22.12.1995/1695)

En lagakraftvunnen dom som en domstol i en stat som anslutit sig till den europeiska patentkonventionen har meddelat i en tvist som avses i 65 § 2 mom. kan verkställas i Finland. En dom som gäller den som söker europeiskt patent kan dock inte verkställas i Finland, om stämningshandlingarna inte har delgivits honom på behörigt sätt eller om han inte har haft tillräckligt med tid att förbereda sig för domstolsbehandlingen.

65 b § (31.1.2013/101)

I tvistemål som grundar sig på denna lag får domstolen, om den fullständiga patentskriften inte finns tillgänglig hos patentmyndigheten på finska eller svenska, förelägga patenthavaren eller

någon annan som för talan med stöd av en rätt som härleds från patenthavaren att ge in en översättning av patentskriften till finska eller svenska. Om den förelagda parten är kärande i målet får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att talan annars avskrivs. Om den förelagda parten är svarande i målet får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att patentskriften annars översätts på svarandens bekostnad.

65 c § (17.6.2011/743)

Om beskrivningen av uppfinningen och patentkraven har avfattats på engelska och översättningen av dem inte överensstämmer med lydelsen i de engelskspråkiga handlingarna, omfattar patentskyddet endast vad som framgår av både översättningen och de engelskspråkiga handlingarna.

Om beskrivningen av uppfinningen och patentkraven har avfattats på engelska och beslutsspråket är engelska, är i mål om ogiltighet enligt 52 § lydelsen på beslutsspråket ensam beviskraftig.

66 § (31.1.2013/101)

Åtal för ett sådant brott mot industriell rättighet enligt 49 kap. 2 § i strafflagen som gör intrång i den ensamrätt som ett patent medför samt åtal för en patentförseelse som avses i 57 § 2 mom. och ett brott som avses i 62 § i denna lag handläggs i Helsingfors tingsrätt. (8.1.2016/23)

1 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

Åtal för ett sådant brott mot industriell rättighet enligt 49 kap. 2 § i strafflagen (39/1889) som gör intrång i den ensamrätt som ett patent medför samt åtal för en patentförseelse som avses i 57 § 2 mom. och ett brott som avses i 62 § i denna lag handläggs i Helsingfors tingsrätt.

Trots det som sägs i 64 § får i samband med ett åtal som avses i 1 mom. handläggas ett ersättningsyrkande enligt 58 § eller ett yrkande enligt 59 §, när yrkandet framställts med anledning av det brott som avses i åtalet. (8.1.2016/23)

2 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

Trots det som sägs i 65 § får i samband med ett åtal som avses i 1 mom. handläggas ett ersättningsyrkande enligt 58 § eller ett yrkande enligt 59 §, när yrkandet framställts med anledning av det brott som avses i åtalet.

Om den enhetliga patentdomstolen enligt avtalet om en enhetlig patentdomstol har exklusiv behörighet att handlägga ett privaträttsligt yrkande som följer av ett brott, får det inte handläggas i samband med brottmålet. (8.1.2016/23)

3 mom. har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.

Domstolen fortsätter att vara behörig att pröva ett yrkande enligt 2 mom. även om de omständigheter som behörigheten grundar sig på förändras efter det att yrkandet framställdes.

66 a § (31.1.2013/101)

I ett brottmål som avses i 66 § får domstolen, om den fullständiga patentskriften inte finns tillgänglig hos patentmyndigheten på finska eller svenska, förelägga målsäganden att ge in en översättning av patentskriften till finska eller svenska. När det är fråga om ett brottmål som drivs av åklagaren och där målsäganden för talan, får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att översättningen annars görs på målsägandens bekostnad. När det är fråga om ett brottmål som drivs av målsäganden ensam, får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att målet annars avskrivs.

66 b § (31.1.2013/101)

På rätten för en domstol som handlägger ett mål som avses i 66 § att begära utlåtande av patentmyndigheten tillämpas vad som i 4 kap. 22 § i lagen om rättegång i marknadsdomstolen bestäms om marknadsdomstolens rätt att begära ett utlåtande.

66 c § (25.8.2016/717)

När tingsrätten behandlar ett mål som avses i 66 § får högst två sådana sakkunnigledamöter som avses i 17 kap. 10 § 2 mom. i domstolslagen (673/2016) bistå rätten som sakkunniga.

De sakkunniga ska ge ett skriftligt utlåtande om de frågor som tingsrätten ställt till dem. En sakkunnig har rätt att ställa frågor till parter och vittnen. Innan målet avgörs ska tingsrätten ge parterna tillfälle att yttra sig om ett sakkunnigutlåtande.

Bestämmelser om en sakkunnigs rätt till arvode finns i 17 kap. 22 § i domstolslagen.

66 d § (31.1.2013/101)

På skyldigheten för en domstol som handlägger ett mål som avses i 66 § att underrätta patentmyndigheten om avgörandet tillämpas vad som i 4 kap. 23 § i lagen om rättegång i marknadsdomstolen bestäms om marknadsdomstolens skyldighet att göra en anmälan om sina avgöranden.

67 § (31.1.2013/101)

67 § har upphävts genom L 31.1.2013/101.

68 § (31.1.2013/101)

68 § har upphävts genom L 31.1.2013/101.

69 § (31.1.2013/101)

69 § har upphävts genom L 31.1.2013/101.

70 § (31.1.2013/101)

70 § har upphävts genom L 31.1.2013/101.

9 a kap (28.6.1994/593)

Tilläggsskydd (21.3.1997/243)

70 a § (17.6.2011/743)

I fråga om tilläggsskydd föreskrivs i Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 469/2009 om tilläggsskydd för läkemedel och i Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1610/96 om införande av tilläggsskydd för växtskyddsmedel. I fråga om tilläggsskydd gäller dessutom vad som föreskrivs i detta kapitel.

70 b § (8.1.2016/23)

Ansökan om tilläggsskydd och om förlängning av giltighetstiden för tilläggsskydd för läkemedel görs hos Patent- och registerstyrelsen. Ett tilläggsskydd som Patent- och registerstyrelsen meddelat har rättsverkan i Finland.

70 b § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

70 b § (17.6.2011/743)

Ansökan om tilläggsskydd och om förlängning av giltighetstiden för tilläggskydd för läkemedel görs hos Patent- och registerstyrelsen.

70 c § (17.6.2011/743)

Sökanden är skyldig att betala en fastställd ansökningsavgift. Innehavaren av tilläggsskydd ska betala en fastställd årsavgift.

På avgifterna för ansökan om förlängning av giltighetstiden för ett tilläggskydd för läkemedel och för det tilläggskydd som förlängts enligt ansökan tillämpas vad som föreskrivs i 1 mom.

70 d § (8.1.2016/23)

Ett tilläggsskydd ger samma rättigheter som patentet och fråga om det gäller samma begränsningar och skyldigheter.

70 d § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

70 d § (28.6.1994/593)

På intrång i den rätt som tilläggsskyddet medför tillämpas stadgandena om patentintrång.

70 e § (17.6.2011/743)

Närmare bestämmelser om verkställigheten av detta kapitel samt om det förfarande som ska iakttas vid ansökan om och beviljande av tilläggsskydd och förlängning av dess giltighetstid får utfärdas genom förordning av statsrådet.

9 b kap (22.12.1995/1695)

Europeiskt patent samt ansökan om europeiskt patent

70 f § (22.12.1995/1695)

Med europeiskt patent avses i denna lag ett patent som det europeiska patentverket har meddelat enligt den europeiska patentkonventionen. Med en ansökan om europeiskt patent avses en patentansökan som har gjorts enligt nämnda konvention. Europeiskt patent kan meddelas för Finland.

En ansökan om ett europeiskt patent skall inges till det europeiska patentverket. En sådan ansökan kan också inges till patentmyndigheten i Finland som vidarebefordrar ansökningen till det europeiska patentverket. En europeisk patentansökan som gäller en uppfinning som avses i lagen om uppfinningar av betydelse för landets försvar (551/67) skall dock inges till patentmyndigheten i Finland. En europeisk avdelad ansökan enligt artikel 76 i den europeiska patentkonventionen skall alltid inges till det europeiska patentverket.

Stadgandena i detta kapitel tillämpas på europeiskt patent för Finland och europeisk patentansökan som omfattar Finland.

70 g § (22.12.1995/1695)

Europeiskt patent är meddelat när det europeiska patentverket har kungjort sitt beslut om att patent har meddelats. Ett europeiskt patent för Finland har samma rättsverkan som ett patent som meddelats av patentmyndigheten i Finland och på det tillämpas de stadganden som gäller patent som har meddelats i Finland, om inte något annat stadgas i detta kapitel.

Om ett europeiskt patent är sådant att ett ärende som gäller det ska handläggas i den enhetliga patentdomstolen, gäller för det skydd som det europeiska patentet ger bestämmelserna i kapitel V i del I i avtalet om en enhetlig patentdomstol. (8.1.2016/23)

2 mom. har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.

70 h § (17.6.2011/743)

Ett europeiskt patent har ingen rättsverkan i Finland, om inte patenthavaren inom tre månader från den dag då Europeiska patentverket kungjort att det europeiska patentet har meddelats, till patentmyndigheten har gett in den översättning av det europeiska patentet som avses i 3 mom. och betalat fastställd avgift för publicering av översättningen. Beslutar Europeiska patentverket att ett europeiskt patent ska upprätthållas i ändrad avfattning, gäller det som sägs ovan även handlingar med ändrad avfattning. (8.1.2016/23)

1 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

Ett europeiskt patent har ingen rättsverkan i Finland, om inte patenthavaren inom tre månader från den dag då det europeiska patentverket kungjort att det europeiska patentet har meddelats, till patentmyndigheten har gett in den översättning av det europeiska patentet som avses i 2 mom. och betalat fastställd avgift för publicering av översättningen. Beslutar det europeiska

patentverket att ett europeiskt patent ska upprätthållas i ändrad avfattning, gäller det som bestäms ovan även handlingar med ändrad avfattning.

Trots tidsfristen enligt 1 mom. har ett europeiskt patent rättsverkan i Finland, om de åtgärder som avses i 1 mom. vidtas inom tre månader från det att en ansökan om registrering av enhetligt patentskydd enligt Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1257/2012 om genomförande av ett fördjupat samarbete för att skapa ett enhetligt patentskydd har avslagits så att det inte längre går att söka ändring i avgörandet. (8.1.2016/23)

2 mom. har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.

Av patentkraven ska en översättning till finska ges in. Om ett patent har meddelats på tyska eller franska, ska av patentbeskrivningen med eventuella ritningar ges in en översättning till finska eller engelska. Av patentbeskrivningen med eventuella ritningar får alltid ges in en översättning till finska. Om patenthavarens eget språk är svenska, får ovan nämnda översättningar vara på svenska.

Översättningen är offentlig förutsatt att det europeiska patentverket har publicerat ansökan om europeiskt patent eller utfärdat en kungörelse om att patent meddelats.

Har översättningen redan getts in och publiceringsavgiften betalats inom utsatt tid och har det europeiska patentverket kungjort sitt beslut om att patent har meddelats eller sitt beslut om att patentet ska upprätthållas i ändrad avfattning, ska patentmyndigheten utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska. Patentmyndigheten ska så snart som möjligt hålla översättningen tillgänglig för allmänheten. Patentmyndigheten ska sörja för att patentkraven i ett europeiskt patent vid behov finns tillgängliga på finska och svenska.

70 i § (8.1.2016/23)

Vad 71 a § 1 mom. föreskriver ska på motsvarande sätt tillämpas på ingivande av översättning enligt 70 h § 1 eller 2 mom. och på betalning av publiceringsavgift. Om det med stöd av 71 a § 1 mom. beslutas att en åtgärd ska anses vidtagen inom utsatt tid, ska patentmyndigheten utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska.

Har någon, efter att tidsfristen enligt 70 h § 1 eller 2 mom. har löpt ut men innan den kungörelse som avses i 1 mom. utfärdas, i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt i Finland eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, får han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.

70 i § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

70 i § (22.12.1995/1695)

Vad 71 a § 1 mom. stadgar skall på motsvarande sätt tillämpas på ingivande av översättning enligt 70 h § 1 mom. och på betalning av publiceringsavgift. Om det med stöd av 71 a § 1 mom. beslutas att en åtgärd skall anses vidtagen inom utsatt tid, skall patentmyndigheten utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska.

Har någon, efter att den bestämda tiden enligt 70 h § 1 mom. har utgått men innan den kungörelse som avses ovan i 1 mom. utfärdades, i god tro börjat utnyttja uppfinningen

yrkesmässigt här i landet eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, får han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.

70 j § (22.12.1995/1695)

Vad 52 § 1 mom. 4 punkten stadgar om utvidgning av patentskyddets omfattning gäller också europeiskt patent, om patentskyddet har utvidgats efter det att europeiskt patent har meddelats.

70 k § (22.12.1995/1695)

Har det europeiska patentverket helt eller delvis upphävt europeiskt patent, har detta samma verkan som om patentet i motsvarande omfattning förklaras ogiltigt i Finland. Patentmyndigheten i Finland skall utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska.

70 l § (22.12.1995/1695)

För europeiskt patent skall en fastställd årsavgift betalas för varje avgiftsår efter det år under vilket det europeiska patentverket har kungjort sitt beslut om att patent har meddelats.

Betalas inte årsavgiften för ett europeiskt patent enligt 1 mom. och 41 §, tillämpas vad som föreskrivs i 51 §. Den första årsavgiften förfaller dock till betalning först den sista dagen i den tredje månaden efter den månad då patentet meddelades. Vid tillämpningen av 70 h § 2 mom. förfaller dessutom den första årsavgiften till betalning först den sista dagen i den månad som infaller tre månader efter den dag då ändring inte längre kan sökas i ett avgörande om avslag på registrering av enhetligt patentskydd. (8.1.2016/23)

2 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:

Betalas inte årsavgift för europeiskt patent enligt 1 mom. och 41 §, tillämpas 51 § på motsvarande sätt. Den första årsavgiften förfaller dock till betalning först den sista dagen i den tredje månaden efter den månad då patentet meddelades. (18.11.2005/896)

70 m § (18.11.2005/896)

En europeisk patentansökan för vilken det europeiska patentverket har fastställt ingivningsdag har i Finland samma rättsverkan som en nationell patentansökan som gjorts i Finland samma dag. Har ansökan enligt den europeiska patentkonventionen prioritet från en tidigare dag än ingivningsdagen, gäller denna prioritet även i Finland.

Vid tillämpning av 2 § 2 mom. skall publicering enligt artikel 93 i den europeiska patentkonventionen jämställas med att ansökan blir allmänt tillgänglig enligt 22 §. Det som sägs ovan gäller även publicering som avses i artikel 153.3 i konventionen, om det europeiska patentverket jämställer denna publicering med publicering som sker enligt artikel 93.

70 n § (22.12.1995/1695)

Har europeisk patentansökan publicerats enligt artikel 93 i den europeiska patentkonventionen och har en översättning till finska av patentkraven i den lydelse de publicerades ingivits till patentmyndigheten, skall patentmyndigheten hålla översättningen allmänt tillgänglig och utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska. Om sökandens eget språk är svenska, får dock en

översättning till svenska ges in. Patentmyndigheten skall sörja för att de publicerade patentkraven vid behov finns tillgängliga på finska och svenska.

Om någon efter det att en kungörelse enligt 1 mom. har utfärdats yrkesmässigt utnyttjar en uppfinning för vilken det har sökts skydd i en europeisk patentansökan, skall bestämmelserna om patentintrång tillämpas om ansökan leder till patent för Finland. I ett sådant fall omfattar patentskyddet dock endast vad som framgår såväl av patentkraven i den lydelse de publicerades enligt 1 mom. som av patentkraven enligt patentet. Till straff får då inte dömas, och ersättning för sådant utnyttjande får bestämmas endast enligt 58 § 2 mom. (18.11.2005/896)

Stadgandena i 58 § 3 mom. tillämpas inte om talan om ersättning väcks senast ett år efter det tiden för invändning mot patentet utgått eller, om invändning gjorts, om ersättningstalan väcks senast ett år efter att det europeiska patentverket har beslutat att patentet skall upprätthållas.

70 o § (22.12.1995/1695)

Har en europeisk patentansökan eller en designering som gäller Finland återkallats, har detta samma verkan som återkallelse av nationell patentansökan. Detsamma gäller situationer då en sådan återkallelse enligt den europeiska patentkonventionen skall anses ha skett och handläggningen av ansökningen inte har återupptagits enligt artikel 121 i konventionen.

Om europeisk patentansökan avslås, har detta samma verkan som avslag på nationell patentansökan.

70 p § (22.12.1995/1695)

I tvistemål som grundar sig på denna lag och som gäller europeiskt patent får domstolen, om den fullständiga patentskriften inte finns tillgänglig hos patentmyndigheten på finska eller svenska, förelägga patenthavaren eller någon annan, som för talan med stöd av en rätt som härleds från patenthavaren, att ge in en översättning av patentskriften till finska eller svenska. Om den förelagda parten är kärande i målet, får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att talan annars avskrivs. Om den förelagda parten är svarande i målet, får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att patentskriften annars översätts på svarandens bekostnad. (31.1.2013/101)

I ett brottmål som avses i 66 § och som gäller europeiskt patent får domstolen, om den fullständiga patentskriften inte finns tillgänglig hos patentmyndigheten på finska eller svenska, förelägga målsäganden att ge in en översättning av patentskriften till finska eller svenska. När det är fråga om ett brottmål som drivs av åklagaren och där målsäganden för talan, får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att översättningen annars görs på målsägandens bekostnad. När det är fråga om ett brottmål som drivs av målsäganden ensam, får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att målet annars avskrivs. (31.1.2013/101)

Överensstämmer inte en översättning som avses i 70 h och 70 n §§ med handlingarnas lydelse på det språk som varit handläggningsspråk vid det europeiska patentverket, omfattar patentskyddet endast vad som framgår av båda lydelserna.

I mål om ogiltighet enligt 52 § är lydelsen på handläggningsspråket ensam beviskraftig.

70 q § (22.12.1995/1695)

Inkommer sökanden eller patenthavaren till patentmyndigheten med rättelse av en översättning som avses i 70 h § och betalar fastställd avgift för publicering av den rättade översättningen, gäller denna i stället för den tidigare. Har rättelse inkommit och avgift betalts och är den ursprungliga översättningen offentlig, skall patentmyndigheten utan dröjsmål utfärda kungörelse om rättelsen på finska och svenska och så snart som möjligt hålla kopior av den rättade översättningen allmänt tillgängliga.

Inkommer sökanden med rättelse av en översättning som avses i 70 n §, skall patentmyndigheten utan dröjsmål utfärda kungörelse om rättelsen på finska och svenska och hålla den rättade översättningen allmänt tillgänglig. Sedan kungörelsen har utfärdats gäller den rättade översättningen i stället för den tidigare.

Har någon, innan rättad översättning blev gällande, i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet på ett sådant sätt som enligt den tidigare översättningen inte utgjorde ett intrång i sökandens eller patenthavarens rätt eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, får han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.

70 r § (22.12.1995/1695)

Har sökanden eller patenthavaren inte iakttagit den frist som föreskrivs i den europeiska patentkonventionen, men det europeiska patentverket med stöd av artikel 122 i den europeiska patentkonventionen förklarar att rättsförlust inte har skett, har detta samma verkan även i Finland.

Har någon efter det rättsförlusten skedde, men innan det europeiska patentverket har utfärdat kungörelse om en förklaring som avses i 1 mom., i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, har han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.

70 s § (22.12.1995/1695)

Skall europeisk patentansökan anses återkallad därför att den inte har inkommit till det europeiska patentverket från den mottagande nationella patentmyndigheten inom utsatt tid, skall denna ansökan på sökandens begäran omvandlas till nationell patentansökan förutsatt

1) att begäran inges till den myndighet som tog emot patentansökan tre månader från att det europeiska patentverket underrättade sökanden om att ansökningen ansågs återkallad,

2) att begäran inkommer till patentmyndigheten i Finland inom 20 månader från den dag då ansökningen ingavs eller, om prioritet yrkas, den dag från vilken prioritet begärs, samt

3) att sökanden betalar fastställd ansökningsavgift och inger översättning enligt 8 § 5 mom. inom utsatt tid.

Skall en europeisk patentansökan anses återkallad därför att en översättning av ansökan på handläggningsspråket inte har ingivits till det europeiska patentverket inom föreskriven tid, skall ansökan på sökandens begäran omvandlas till nationell patentansökan med iakttagande av artikel 135 i den europeiska patentkonventionen. Sökanden skall dessutom betala fastställd

ansökningsavgift och ge in en översättning av patentansökan enligt 8 § 5 mom. inom utsatt tid. (18.11.2005/896)

Om en patentansökan som avses i 1 och 2 mom. uppfyller de krav angående en ansökans form som föreskrivs i den europeiska patentkonventionen och tillämpningsföreskrifterna till denna, skall ansökan godtas i detta avseende.

70 t § (18.11.2005/896)

En begäran om begränsning eller upphävande av ett europeiskt patent i enlighet med artikel 105 a i den europeiska patentkonventionen ges in till det europeiska patentverket.

När det europeiska patentverket har kungjort begränsningen av patentet, skall patenthavaren inom en tid som bestäms genom förordning av statsrådet till patentmyndigheten lämna in en översättning av de handlingar som ligger till grund för patentbegränsningen på det språk på vilket det ursprungliga patentet har meddelats i Finland och betala fastställd avgift för publicering av översättningen, enligt vad som bestäms närmare genom förordning av statsrådet. Patentmyndigheten skall utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska och hålla kopior på översättningen allmänt tillgängliga. Patentmyndigheten skall se till att de begränsade patentkraven i ett europeiskt patent vid behov finns tillgängliga på finska och svenska.

Om patenthavaren inte följer bestämmelserna i 2 mom., anses patentet vara utan rättsverkningar i Finland från och med patentansökans ingivningsdag. Patentmyndigheten skall kungöra att patentet har upphävts.

När det europeiska patentverket har kungjort att ett patent har upphävts, skall patentmyndigheten kungöra detta i patenttidningen.

Ett patent som begränsats eller upphävts av det europeiska patentverket har samma rättsverkningar här i landet som ett patent som begränsats eller upphört nationellt, om inte något annat bestäms i detta kapitel.

70 u § (18.11.2005/896)

Har någon i god tro börjat utnyttja en uppfinning yrkesmässigt här i landet eller vidtagit väsentliga åtgärder för detta efter det europeiska patentverkets besvärskammares beslut men innan ett beslut som gäller en begäran om omprövning i europeiska patentverkets stora besvärskammare har offentliggjorts, får denne utan hinder av patentet fortsätta utnyttjandet med bibehållande av dess allmänna art.

Den rätt som avses i 1 mom. kan övergå till någon annan endast tillsammans med den rörelse där rätten har uppkommit eller där den var avsedd att utnyttjas.

9 c kap (8.1.2016/23)

Europeiskt patent med enhetlig verkan

70 v § (8.1.2016/23)

Med europeiskt patent med enhetlig verkan avses i denna lag ett patent som Europeiska patentverket har beviljat enligt den europeiska patentkonventionen och som har enhetlig verkan

med stöd av Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1257/2012 om genomförande av ett fördjupat samarbete för att skapa ett enhetligt patentskydd och rådets förordning (EU) nr 1260/2012 om genomförande av ett fördjupat samarbete för att skapa ett enhetligt patentskydd när det gäller tillämpliga översättningsarrangemang.

Ett europeiskt patents enhetliga verkan registreras i registret för enhetligt patentskydd, som administreras av Europeiska patentverket.

Bestämmelser om det skydd som ett europeiskt patent med enhetlig verkan ger finns i kapitel V i del I i avtalet om en enhetlig patentdomstol.

Bestämmelserna i denna lag tillämpas på europeiska patent med enhetlig verkan endast om det föreskrivs särskilt om det i denna lag.

70 v § har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.

70 x § (8.1.2016/23)

På europeiska patent med enhetlig verkan tillämpas beträffande Finland bestämmelserna i 4 § om föranvändarrätt, bestämmelserna i 45–50 § om tvångslicens och bestämmelserna i 70 a–70 d § om tilläggsskydd.

På ett europeiskt patent med enhetlig verkan, som enligt artikel 7 i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1257/2012 om genomförande av ett fördjupat samarbete för att skapa ett enhetligt patentskydd som förmögenhetsobjekt ska behandlas som ett nationellt finskt patent på hela det område patentet gäller, tillämpas bestämmelserna i 43 och 44 § om överlåtelse och licens samt pantsättning samt bestämmelserna i 52 § 5 mom. och 53 §.

I 44 § avsedda anteckningar om europeiska patent med enhetlig verkan görs i det register för enhetligt patentskydd som administreras av Europeiska patentverket.

70 x § har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.

70 y § (8.1.2016/23)

När enhetlig verkan har registrerats för ett europeiskt patent saknar patenthavarens åtgärder enligt 70 h § rättsverkan.

Har patentmyndigheten kungjort att en översättning getts in i enlighet med 70 h § 5 mom. ska patentmyndigheten i en situation som avses i 1 mom. utan dröjsmål kungöra att patenthavarens åtgärder enligt 70 h § saknar rättsverkan. Patentmyndigheten ska göra anteckningar om detta i patentregistret och se till att eventuella översättningar som getts in i enlighet med 70 h § 5 mom. inte längre hålls tillgängliga för allmänheten.

70 y § har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.

9 c kap. har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.

10 kap

Särskilda bestämmelser

71 §

En patenthavare som inte har hemvist i Finland skall ha ett inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet bosatt ombud, som har rätt att för patenthavaren ta emot delgivning av stämning, kallelser och andra handlingar i mål och ärenden som rör patentet, med undantag av stämning i brottmål och föreläggande för part att infinna sig personligen vid domstol. Ombudet skall anmälas till patentregistret och antecknas däri. (30.6.2000/650)

Har patenthavaren inte ett ombud som nämns i 1 mom., kan delgivning ske genom att den handling som skall delges sänds till honom med posten i rekommenderat brev under hans i patentregistret antecknade adress. Är adressen inte antecknad i registret, får delgivning ske genom kungörelse i patenttidningen. Delgivningen anses ha skett när ovan nämnda åtgärder har vidtagits. (21.3.1997/243)

Under förutsättning av ömsesidighet må genom förordning stadgas, att vad som sagts i 1 och 2 mom. icke skall äga tillämpning i fråga om den som har hemvist i viss främmande stat eller har ett i den staten bosatt ombud, vilket är antecknat i patentregistret här i landet och äger behörighet som sägs i 1 mom.

Om beslut som gäller invändning inte har kunnat delges den som har gjort invändningen på den adress som denne har uppgett, kan delgivningen ske genom kungörelse av ärendet i patenttidningen. Delgivningen anses ha skett när ovan nämnda åtgärder har vidtagits. (21.3.1997/243)

71 a § (18.11.2005/896)

Har en patentsökande eller en patenthavare i ett annat ärende än ett sådant som avses i 2 mom. lidit rättsförlust på grund av att han inte vidtagit en åtgärd hos patentmyndigheten inom den tid som föreskrivs i denna lag eller med stöd av den, men har han varit så omsorgsfull som omständigheterna kräver vad gäller iakttagandet av föreskriven tid, och vidtar han åtgärden inom två månader från det förfallet upphörde, dock senast ett år från fristens utgång, skall patentmyndigheten konstatera att åtgärden skall anses vidtagen i rätt tid. Vill patentsökanden eller patenthavaren få ett sådant avgörande, skall han inom den tid som föreskrivs ovan för åtgärden hos patentmyndigheten göra en skriftlig framställning om det och betala en fastställd avgift.

Har en patentsökande lidit rättsförlust på grund av att han eller hon inte har iakttagit den frist som anges i 6 § 1 mom., tillämpas bestämmelserna i 1 mom. i denna paragraf dock så att framställningen skall göras och fastställd avgift betalas senast inom två månader från fristen i 6 § 1 mom.

På en internationell patentansökan som har fullföljts i Finland tillämpas 1 och 2 mom. också då det är fråga om en frist som hade bort iakttas hos den mottagande myndigheten, den internationella nyhetsgranskningsmyndigheten, myndigheten för internationell förberedande patenterbarhetsprövning eller internationella byrån hos Världsorganisationen för den

intellektuella äganderätten. Den åtgärd som inte har vidtagits skall i de fall som avses här vidtas hos patentmyndigheten.

En framställning som gjorts enligt 1, 2 eller 3 mom. får dock inte avslås eller lämnas utan prövning innan patentsökanden eller patenthavaren har getts möjlighet att yttra sig i saken inom en tid som patentmyndigheten utsätter.

71 b § (6.6.1980/407)

Har i fall som avses i 31 eller 38 § med posten befordrad handling eller avgift inte inkommit till patentmyndigheten inom föreskriven tid, men blir den med försändelsen avsedda åtgärden vidtagen inom två månader från det sökanden insåg eller bort inse att fristen överskridits, dock senast inom ett år från fristens utgång, skall patentmyndigheten konstatera att åtgärden skall anses vidtagen i rätt tid, om (10.5.1985/387)

1) avbrott i postförbindelserna förekommit under någon av de tio dagarna närmast före fristens utgång på grund av krig, revolution, upplopp, strejk, naturkatastrof eller annan liknande omständighet på den ort där avsändaren vistas eller har sin rörelse samt handlingen eller avgiften avsänts till patentmyndigheten inom fem dagar från det postförbindelserna återupptagits; eller

2) handlingen eller avgiften avsänts till patentmyndigheten i rekommenderad postförsändelse senast fem dagar före fristens utgång, dock endast om försändelsen sänts med flygpost då så varit möjligt eller på annat sätt, såvida avsändaren haft anledning antaga att försändelsen vid sådan befordran skulle ha anlänt till patentmyndigheten inom två dagar från avsändningsdagen.

Vill patentsökanden erhålla avgörande enligt 1 mom., skall han göra skriftlig framställning därom hos patentmyndigheten inom tid som där stadgats för åtgärden.

71 c § (6.6.1980/407)

Har framställning enligt 71 a eller 71 b § bifallits och skall till följd därav patentansökan, som avskrivits eller avslagits efter det den blivit offentlig enligt 22 §, företagas till fortsatt handläggning eller patent, som förfallit, anses upprätthållet, skall kungörelse därom utfärdas.

Den som, efter det tiden för återupptagande av den avskrivna ansökningen utgått eller beslutet om avslag vunnit laga kraft eller patentet förfallit men innan kungörelse utfärdades, i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet, får utan hinder av patentet fortsätta utnyttjandet med bibehållande av dess allmänna art. Sådan rätt till utnyttjande tillkommer under motsvarande förutsättningar även den som vidtagit väsentliga åtgärder för att utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet.

Rätt enligt 2 mom. kan övergå till annan endast tillsammans med rörelse, vari den uppkommit eller utnyttjandet avsetts skola ske.

72 § (31.1.2013/101)

Ändring i ett annat slutligt beslut som patentmyndigheten har fattat med stöd av denna lag än ett sådant som avses i 26 § samt i beslut enligt 42 §, 53 a § 2 mom., 53 d § 1 mom., 54 § 1 mom. samt 71 a eller 71 b § får sökas genom besvär hos marknadsdomstolen på det sätt som föreskrivs i lagen om patent- och registerstyrelsen.

Bestämmelser om handläggningen av besvär enligt 1 mom. i marknadsdomstolen finns i lagen om rättegång i marknadsdomstolen.

73 § (13.11.1992/1034)

Om avgifter enligt denna lag stadgas särskilt. Om årsavgifter kan därvid stadgas att ett eller flera av de första avgiftsåren skall vara avgiftsfria.

74 § (18.11.2005/896)

Närmare bestämmelser angående ansökan om patent, kungörelser i patentärenden, tryckning av ansökningshandlingarna, invändningsförfarandet, förfarandet för begränsning av patent hos patentmyndigheten, upphävningsförfarandet, patentregistret och förandet av det samt patentmyndigheten utfärdas genom förordning av statsrådet.

Genom förordning av statsrådet kan bestämmas att patentmyndigheten på begäran av en myndighet i en annan stat kan ge denna upplysning om behandlingen av här gjorda patentansökningar samt att granskning av ansökningar om patent, efter framställning av patentmyndigheten, kan äga rum hos en myndighet i en annan stat eller hos en internationell institution.

Genom förordning av statsrådet kan även bestämmas att den som söker patent på en uppfinning, på vilken han eller hon sökt patent i en annan stat eller hos en internationell institution, skall vara skyldig att redovisa vad myndigheten i den staten eller den internationella institutionen delgivit honom eller henne rörande prövningen av uppfinningens patenterbarhet. Sådan redovisningsskyldighet kan dock inte krävas i fråga om en patentansökan som avses i 3 kap., om den varit föremål för internationell förberedande patenterbarhetsprövning och rapport rörande denna prövning ingivits till patentmyndigheten.

Patentmyndigheten kan meddela närmare tekniska föreskrifter om patentansökan, invändningar, begränsning av patent hos patentmyndigheten och upphävning av patent samt behandlingen av dem samt om andra med dem jämförbara tekniska omständigheter. (31.1.2013/101)

75 §

Befinner sig landet i krig eller krigsfara kan statsrådet, om det finnes nödigt ur allmän synpunkt, förordna, att rätt till viss uppfinning skall avstås till staten eller till annan som statsrådet bestämmer. För rätt till uppfinning, som sålunda övertages, skall skälig ersättning utgivas. Träffas ej överenskommelse om ersättningen med den ersättningsberättigade, bestämmes ersättningen av rätten.

Har rätt till uppfinning övertagits av annan än staten på grund av förordnande enligt 1 mom. och fullgör denne icke sin ersättningsskyldighet, är staten pliktig att på ansökan av den ersättningsberättigade genast gälda ersättningen.

76 §

Beträffande uppfinningar av betydelse för landets försvar stadgas särskilt.

Ikraftträdelse och övergångsbestämmelser.

1. Denna lag träder i kraft den 1 januari 1968. Därigenom upphävas lagen av den 7 maj 1943 om patent (387/43). Avser uppfinning livs- eller läkemedel, må dock, intill dess genom förordning annat stadgas, patent icke meddelas på själva alstret utan endast på förfarande för dess framställning.

Före denna lags ikraftträdande må genom förordning de föreskrifter givas, som äro av nöden för lagens ikraftträdande.

2. Lagen skall äga tillämpning även på patent, som meddelats före lagens ikraftträdande eller som meddelas på grund av ansökan som ingivits dessförinnan, i den mån annat ej följer av vad som stadgas nedan.

Stadgandena i lagen medföra icke ändring i rätt som uppkommit enligt 2 § i den äldre lagen.

3. Den äldre lagen skall tillämpas på ogiltigförklaring av patent, som meddelats enligt sagda lag, och i fråga om ersättning för patentintrång, som ägt rum före denna lags ikraftträdande, ävensom på rätt att väcka talan i här nämnda avseenden.

4. Den som vid lagens ikraftträdande här i landet yrkesmässigt utnyttjade uppfinning, vara patent icke kunnat meddelas enligt den äldre lagen, eller vidtagit väsentliga åtgärder härför, äger utan hinder av att patent sedermera meddelas på uppfinningen den rätt, varom stadgas i 4 §, oaktat han påbörjat utnyttjandet eller vidtagit åtgärder härför, efter det ansökningen gjordes.

5. Har före denna lags ikraftträdande uppfinning blivit offentlig till följd av åtgärd, som vidtagits av sökanden eller någon från vilken denne härleder sin rätt, och har patentansökningen ingivits före den 1 juli 1968, skola vid bedömningen, huruvida till följd därav hinder föreligger mot meddelande av patent eller om patent skall förklaras ogiltigt, 14, 15 och 18 §§ i den äldre lagen äga tillämpning, sistnämnda paragraf i lydelse av den 20 oktober 1950. (29.12.1967/653)

6. Patentansökan, som vid denna lags ikraftträdande är anhängig, skall behandlas och avgöras enligt den äldre lagen, om patent myndigheten före ikraftträdandet fattat beslut om kungörande enligt 47 § i nämnda lag.

7. Ansökan om patent, som gjorts före denna lags ikraftträdande, skall icke vara offentlig enligt 22 § i denna lag före den 1 juli 1968, såvida ansökningen icke dessförinnan utlägges eller sökanden begär att ansökningen skall vara offentlig. (29.12.1967/653)

8. I fråga om erläggande av årsavgift för patentår, som börjar före den 1 juli 1968, skall tidigare lag iakttagas. (29.12.1967/653)

9. Vad i den äldre lagen är särskilt stadgat om tilläggspatent skall oberoende av stadgandena i 7 § 2 mom. 2 satsen och 3 mom. samt 41 § 2 mom. i denna nya lag, äga tillämpning på tilläggspatent som meddelats före lagens ikraftträdande.

10. I patentmål, där stämning begärts före denna lags ikraftträdande, bestämmas forum och rättegångsförfarandet enligt stadgandena i den äldre lagen. (29.12.1967/653)

Ikraftträdelsestadganden:

29.12.1967/653:

2.7.1971/575:

Denna lag träder i kraft den 1 august 1971.

6.6.1980/407:

Denna lag träder i kraft den dag som genom förordning stadgas. ( L 407/1980 trädde i kraft enligt F 668/1980 26.9.1980.)

För ikraftbringandet av denna lag erforderliga stadganden kan genom förordning utfärdas innan lagen träder i kraft.

Patentansökan som är anhängig vid denna lags ikraftträdande behandlas och avgöres enligt stadgandena i denna lag, om icke annat följer av 4–7 mom.

Patentansökan, som innan denna lag trätt i kraft godkänts för utläggning, och före lagens ikraftträdande gjord ansökan om tilläggspatent behandlas och avgöres enligt de stadganden som gällt före lagens ikraftträdande. Patentansökan som gjorts innan lagen trätt i kraft kan även ändras till ansökan om tilläggspatent enligt de stadganden som gällt före lagens ikraftträdande.

Stadgandena i denna lag om skyldighet att inge sammandrag samt 20 § i denna lag tillämpas icke i fråga om ansökan som är anhängig vid lagens ikraftträdande.

Avser uppfinning läke- eller livsmedel, kan dock, intill dess genom förordning annat stadgas, patent icke meddelas på själva alstret, utan endast på förfarandet för dess framställning.

Vad i 8 § 2 mom. andra meningen stadgats avser endast patentansökan som gjorts efter denna lags ikraftträdande.

Stadgandena i denna lag tillämpas även på patent som har meddelats före lagens ikraftträdande eller som meddelas på grundval av ansökan som har ingivits dessförinnan, om ej annat följer av 9–13 mom.

Giltighetstiden för patent som har meddelats på grundval av patentansökan vilken gjorts tidigare än tolv år innan denna lag träder i kraft bestämmes enligt den lydelse av 40 § som gällt före lagens ikraftträdande.

Har patent innan denna lag trätt i kraft upphört att gälla enligt 51 § 1 mom., skall 51 § 2 och 3 mom. samt andra meningen i den lydelse av 55 § som gällt före lagens ikraftträdande alltjämt äga tillämpning.

Beträffande patent som meddelas på grundval av en ansökan vilken gjorts innan denna lag trätt i kraft tillämpas den lydelse av 60 § som gällt före lagens ikraftträdande.

I fråga om tilläggspatent som har meddelats innan denna lag trätt i kraft eller som meddelas enligt 4 mom. tillämpas de stadganden som gällt före lagens ikraftträdande.

Fråga om ogiltigförklaring av patent som har meddelats eller meddelas enligt de stadganden som gällt före denna lags ikraftträdande bedömes enligt nämnda stadganden.

10.5.1985/387:

Denna lag träder i kraft den dag som stadgas genom förordning.

De stadganden i 8, 22 och 56 §§ som gäller depositioner av kulturer av mikroorganismer samt 8 a § tillämpas inte på patentansökningar som gjorts före denna lags ikraftträdande.

De stadganden som gäller årsavgifter för patentansökningar tillämpas inte på patentansökningar som gjorts innan denna lag trätt i kraft. På patent som meddelats eller meddelas på grundval av sådan ansökan tillämpas de stadganden om årsavgifter för patent som gäller före denna lags ikraftträdande. Årsavgifter som enligt de gällande stadgandena förfaller till betalning den första dagen av patentåret förfaller likväl den sista dagen i den kalendermånad inom vilken patentåret börjar.

I fråga om patentansökningar som gjorts före denna lags ikraftträdande kan yrkande som avses i 14 § framställas inom två år från den dag då denna lag trätt i kraft.

Till dess annat stadgas genom förordning kan i fråga om uppfinning som avser livs- eller läkemedel patent dock inte meddelas på själva alstret utan endast på framställningsförfarandet.

Regeringens proposition 230/84, Lagutsk. bet. 2/85, Stora utsk. bet. 18/85

10.5.1991/801:

Denna lag träder i kraft den dag som fastställs genom förordning.

L 801/1991 trädde i kraft 1.1.1992.

Regeringens proposition 232/90, Andra lagutsk. bet. 20/90, Stora utsk. bet. 330/90

26.6.1992/577:

Denna lag träder i kraft den 1 september 1992.

RP 25/92, EkUB 21/92

13.11.1992/1034:

Denna lag träder i kraft den 1 mars 1993.

RP 152/92, EkUB 35/92

18.12.1992/1409:

Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning.

RP 215/92, EkUB 46/92

28.6.1994/593:

Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning. Åtgärder som verkställigheten av lagen förutsätter får vidtas innan den träder i kraft.

L 593/1994 trädde i kraft 1.7.1994.

RP 103/94, EkUB 23/94, Gemensamma EES-kommitténs beslut 21.4.1994 Nr 7/94 bilaga 15. Bilaga XVII till EES-avtalet: rådets förordning (EEG) Nr 1768/92

21.4.1995/717:

Denna lag träder i kraft den 1 september 1995.

RP 94/93, LaUB 22/94, StoUB 10/94

22.12.1995/1695:

Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning. Lagens 6 § 1 mom., 45 § 1 mom., 49 och 57 a §§ träder dock i kraft den 1 januari 1996.

RP 161/95, EkUB 29/95, RSv 170/95

21.3.1997/243:

Denna lag träder i kraft den 1 april 1997.

En patentsökan som har godkänt för utläggning innan denna lag träder i kraft behandlas och avgörs enligt de stadganden som gäller innan denna lag träder i kraft.

På en patentsökande som gjorts innan denna lag träder i kraft tillämpas 14 § i den tidigare lagen.

RP 254/1996, EkUB 1/1997, RSv 6/1997

30.6.2000/650:

Denna lag träder i kraft den 15 juli 2000.

Bestämmelserna i 3 b och 46 a § i denna lag tillämpas på en patentansökan som har gjorts eller skall anses vara gjord efter att denna lag har trätt i kraft och på patent som har meddelats på en sådan ansökan.

RP 21/2000, EkUB 12/2000, RSv 61/2000

19.11.2004/990:

Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av republikens president.

De ändrade bestämmelser i artikel 22.1 i konventionen om patentsamarbete (FördrS 58/1980) som antogs i Genève den 3 oktober 2001 och som hör till området för lagstiftningen sätts genom denna lag i kraft så som Finland har förbundit sig till dem.

Lagen tillämpas också på fullföljda internationella patentansökningar vars tidsfrist om 20 månader, som räknas från prioritetsdagen, går ut den dag lagen träder i kraft eller därefter, och för vars del sökanden ännu inte har ansökt om fullföljande av internationell patentansökan i Finland.

RP 139/2004, EkUB 16/2004, RSv 131/2004

18.11.2005/896:

1. Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av statsrådet.

2. Innan denna lag träder i kraft kan bestämmelser som är nödvändiga för ikraftsättandet av lagen meddelas genom förordning av statsrådet.

3. På patentansökningar som är anhängiga när denna lag träder i kraft och på patent som meddelas utgående från ansökningarna samt på patent som har meddelats före ikraftträdandet tillämpas bestämmelserna i denna lag, om inte något annat följer av 4–9 mom.

4. Bestämmelserna i 2 § 5 mom. tillämpas inte på patent som har meddelats innan denna lag träder i kraft, och inte heller på patentansökningar som är anhängiga den dag då denna lag träder i kraft, om patentsökanden har getts ett sådant meddelande som avses i 19 § 1 mom. före ikraftträdandet.

5. Bestämmelserna i 8 b och 8 c § tillämpas på en patentansökan som har gjorts eller anses ha gjorts den dag lagen träder i kraft eller därefter.

6. Bestämmelserna i 41 § 2 mom. och 70 l § 2 mom. tillämpas på en årsavgift som förfaller när denna lag träder i kraft eller därefter.

7. Det som föreskrivs i 60 § 2 mom. gäller endast beslut som vunnit laga kraft efter det att denna lag har trätt i kraft.

8. Har tidsfristen på sex månader för återställande av rättsförlust gått ut innan denna lag träder i kraft skall 71 a § 2 mom., sådant det lydde vid ikraftträdandet, alltjämt tillämpas.

9. Bestämmelserna i 71 a § 2 mom. i denna lag tillämpas på en patentansökan som är anhängig när denna lag träder i kraft, om inte tidsfristen för återställande av rättsförlust ännu har gått ut.

RP 92/2005, EkUB 14/2005, RSv 115/2005

21.4.2006/295:

Denna lag träder i kraft den 1 maj 2006.

RP 225/2005, EkUB 2/2006, RSv 14/2006, Europaparlamentets och rådets direktiv 2001/82/EG (32001L0082); EGT nr L 311, 28.11.2001, s. 1, Europaparlamentets och rådets direktiv 2001/83/EG (32001L0083); EGT nr L 311, 28.11.2001, s. 67, Europaparlamentets och rådets direktiv 2004/27/EG (32004L0027); EGT nr L 136, 30.4.2004, s. 34, Europaparlamentets och rådets direktiv 2004/28/EG (32004L0028); EGT nr L 136, 30.4.2004, s. 58

21.7.2006/684:

Denna lag träder i kraft den 1 september 2006.

Denna lags 57 b och 61 § tillämpas också på tvistemål som inletts före denna lags ikraftträdande. Till den del 61 § gäller tillämpningen av 60 a § tillämpas paragrafen dock enligt det som i 3 mom. föreskrivs om tillämpningen av 60 a §.

På tvistemål som inletts före denna lags ikraftträdande tillämpas i stället för 60 a § i denna lag de bestämmelser som gällde vid ikraftträdandet.

RP 26/2006, LaUB 6/2006, RSv 67/2006

14.5.2010/392:

Denna lag träder i kraft den 1 december 2010.

RP 102/2009, LaUB 2/2010, RSv 21/2010

12.11.2010/954:

Denna lag träder i kraft den 1 december 2010.

RP 75/2010, EkUB 17/2010, RSv 136/2010

13.5.2011/478:

Denna lag träder i kraft den 17 maj 2011.

RP 286/2010, LaUB 34/2010, RSv 311/2010

17.6.2011/743:

1. Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning av statsrådet.

2. Bestämmelserna om diarium i 7 a § i denna lag tillämpas på en patentansökan som har gjorts eller som anses ha gjorts den dag denna lag träder i kraft eller därefter.

3. Bestämmelserna i denna lag om patentansökan som har avfattats på engelska samt patentmyndighetens meddelande av beslut om patentansökan på engelska tillämpas på patentansökan som har gjorts eller anses ha gjorts den dag denna lag träder i kraft eller därefter.

4. Bestämmelsen om avgift i 24 § 1 mom. i denna lag tillämpas på en invändning som har gjorts mot ett patent som har meddelats den dag denna lag träder i kraft eller därefter.

5. Lagens 70 § 2 mom. tillämpas om en ansökan om förlängning av giltighetstiden för ett tilläggsskydd har gjorts den dag denna lag träder i kraft eller därefter.

6. Åtgärder som krävs verkställigheten av denna lag får vidtas innan lagen träder i kraft.

RP 175/2010, EkUB 51/2010, RSv 359/2010

22.7.2011/863:

Denna lag träder i kraft den 1 januari 2014.

RP 222/2010, LaUB 44/2010, RSv 374/2010

27.10.2011/1096:

Denna förordning träder i kraft den 1 november 2011.

31.1.2013/101:

Denna lag träder i kraft den 1 september 2013.

I fråga om sökande av ändring i ett beslut som patentmyndigheten har fattat innan denna lag träder i kraft iakttas de bestämmelser som gäller vid ikraftträdandet.

Ett tvistemål, ansökningsärende eller brottmål som har blivit anhängigt i tingsrätten innan denna lag träder i kraft handläggs enligt de bestämmelser som gäller vid ikraftträdandet.

Åtgärder som krävs för verkställigheten av denna lag får vidtas innan lagen träder i kraft.

RP 124/2012, LaUB 15/2012, RSv 158/2012

8.1.2016/23:

Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning av statsrådet.

RP 45/2015, EkUB 12/2015, RSv 68/2015, Europaparlamentets och rådets förordning (EU) Nr 1257/2012 (32012R1257); EUT nr L 361, 31.12.2012, s. 1, Rådets förordning (EU) Nr 1260/2012 (32012R1260); EUT Nr L 361, 31.12.2012, s. 89

25.8.2016/717:

Denna lag träder i kraft den 1 januari 2017.

RP 7/2016, LaUB 8/2016, RSv 99/2016