Loi sur les services de l'information (loi n° 917/2014 du 7 novembre 2014 telle que modifiée jusqu'à la loi n° 281 du 4 mai 2018), Finlande

7.11.2014/917

Laki sähköisen viestinnän palveluista

Nimike on muutettu L:lla 68/2018, joka tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu: Tietoyhteiskuntakaari

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

I OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 luku

Lain tavoitteet ja määritelmät

1 §

Lain tavoitteet

Lain tavoitteena on edistää sähköisen viestinnän palvelujen tarjontaa ja käyttöä sekä varmistaa, että viestintäverkkoja ja viestintäpalveluja on kohtuullisin ehdoin jokaisen saatavilla koko maassa. Lain tavoitteena on lisäksi turvata radiotaajuuksien tehokas ja häiriötön käyttö sekä edistää kilpailua ja varmistaa, että viestintäverkot ja -palvelut ovat teknisesti kehittyneitä, laadultaan hyviä, toimintavarmoja ja turvallisia sekä hinnaltaan edullisia. Lain tavoitteena on myös turvata sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan toteutuminen.

2 §

Eräiden säännösten soveltaminen

Tämän lain 136–145 ja 247 §:ää sovelletaan näissä säännöksissä tarkoitettuihin toiminnan harjoittajiin niissä tilanteissa, joissa:

1) toiminnan harjoittajan toimipaikka on Suomessa tai muuten Suomen oikeudenkäytön piirissä;

2) toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaikkaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, mutta palveluun sisältyvässä viestinnän välittämisessä käytettävät toiminnan harjoittajan keskeiset laitteet ovat Suomessa taikka niitä ylläpidetään Suomessa; tai

3) toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaikkaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, mutta palvelun käyttäjä on Suomessa ja tarjottavan palvelun sisällön tai sen markkinoinnin perusteella on ilmeistä, että palvelu on suunnattu Suomeen.

Tällä pykälällä ei rajoiteta Suomen lain kansainvälisyksityisoikeudellisten säännösten soveltamista.

3 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) audiovisuaalisella ohjelmalla elokuvaa, televisio-ohjelmaa, tapahtuman välittämistä yleisölle sekä muuta vastaavaa pääasiassa liikkuvista kuvista ja niihin liitetystä äänestä muodostuvaa kokonaisuutta;

2) audiovisuaalisella sisältöpalvelulla televisiotoimintaa ja tilausohjelmapalvelua, jota tarjotaan yleisölle elinkeinotoiminnassa;

2 a) haitallisella häiriöllä häiriötä, joka vaarantaa radionavigoinnin tai turvallisuusradioviestinnän toiminnan tai joka muutoin vakavasti heikentää sellaista radioviestintää tai radiomääritystä, joka toimii sovellettavien säännösten mukaisesti, tai estää tai toistuvasti keskeyttää tällaisen toiminnan; (17.6.2016/456)

3) internetyhteyspalvelulla viestintäpalvelua, jonka avulla voidaan muodostaa yhteys internetiin siellä tarjolla olevien palvelujen käyttämiseksi;

4) joukkoviestintäverkolla viestintäverkkoa, jota käytetään pääasiassa televisio- ja radio- ohjelmistojen tai muun kaikille vastaanottajille samanlaisena välitettävän aineiston siirtämiseen tai lähettämiseen;

5) kaapelikanavalla yleisen viestintäverkon rakentamisessa käytettävää suojarakennelmaa, joka on tarkoitettu tietoyhteyskaapelien sijoituspaikaksi;

6) kiinteällä asennuksella viestintäverkkolaitteiden yhdistelmää, joka on asennettu pysyvään käyttöön ennalta määriteltyyn paikkaan;

7) käyttäjällä luonnollista henkilöä, joka palvelun tilaajana tai muuten käyttää viestintäpalvelua tai lisäarvopalvelua;

8) liitännäispalvelulla ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmää, sähköistä ohjelmaopasta, numeronmuunnosjärjestelmää, tunnistamis-, paikantamis- ja tilatietopalvelua sekä muuta vastaavaa viestintäverkkoon tai viestintäpalveluun liittyvää palvelua, joka mahdollistaa viestintäverkon tai viestintäpalvelun tarjoamisen taikka tukee palvelun tarjoamista niiden kautta;

9) liitännäistoiminnolla liitännäispalvelua sekä rakennusta, rakennuksen sisääntuloa ja kaapelointia, kaapelikanavaa, mastoa sekä muuta vastaavaa viestintäverkkoon tai viestintäpalveluun liittyvää fyysistä rakennetta, toimintoa ja elementtiä, joka mahdollistaa viestintäverkon tai viestintäpalvelun tarjoamisen taikka tukee palvelun tarjoamista niiden kautta;

10) lisäarvopalvelulla palvelua, joka perustuu välitystietojen tai sijaintitietojen käsittelyyn muuta tarkoitusta kuin viestin välittämistä varten;

11) maanpäällisellä joukkoviestintäverkolla joukkoviestintäverkkoa, joka on toteutettu vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä;

12) ohjelmistolla audiovisuaalisten ohjelmien tai radio-ohjelmien muodostamaa ennalta valikoitua kokonaisuutta;

13) radioamatööriviestinnällä radioviestintää, jota riittävän pätevyyden osoittaneet henkilöt radioamatööriasemaa käyttäen taloudellista etua tavoittelematta harjoittavat keskenään kouluttautumis-, yhteydenpito- tai radioteknisessä kokeilutarkoituksessa;

14) radiolaitteella laitetta ja sen olennaista osaa, joka on tarkoitettu radiotaajuisten sähkömagneettisten aaltojen lähettämiseen (radiolähetin) tai vastaanottamiseen (radiovastaanotin) radioviestintää tai muuta tarkoitusta varten;

14 a) radiorajapinnalla radiotaajuuksien säännellyn käytön tarkkaa määrittelyä; (17.6.2016/456)

15) radiotaajuudella vapaasti etenevän sähkömagneettisen aallon taajuutta, joka on pienempi kuin 3 000 gigahertsiä;

16) radiotoiminnalla radio-ohjelmista koostuvien ohjelmistojen samanaikaista lähettämistä yleisölle tietyn ohjelma-aikataulun mukaisesti;

17) radioviestinnällä viestintää radioaaltojen avulla ja radiomäärityksellä esineen sijainnin, nopeuden tai muun luonteenomaisen piirteen määrittämistä radiomäärityksellä taikka näihin parametreihin liittyvien tietojen hankkimista radioaaltojen etenemisominaisuuksien avulla; (17.6.2016/456)

18) sijaintitiedolla viestintäverkosta tai päätelaitteesta saatavaa tietoa, joka ilmaisee liittymän tai päätelaitteen maantieteellisen sijainnin ja jota käytetään muuhun kuin viestin välittämiseen;

19) sijoittautumisvaltiolla valtiota, jossa tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaja tosiasiallisesti harjoittaa taloudellista toimintaa pysyvässä sijoittautumispaikassa;

20) sponsoroinnilla audiovisuaalisen sisältöpalvelun, audiovisuaalisen ohjelman, radio-ohjelman ja radiotoiminnan rahoitusta sekä muuta taloudellista tukea, jonka tarkoituksena on tuen antajan hyödykkeiden myynnin tai tuen antajan tunnettuuden edistäminen, ja jonka antaja ei harjoita ohjelmien tai radio-ohjelmien tuotantoa eikä sisältöpalvelujen tarjontaa tai radiotoimintaa;

21) suojatulla nimellä ja suojatulla merkillä kauppa-, tavaramerkki-, yhdistys-, säätiö- tai puoluerekisteriin merkittyä nimeä ja merkkiä taikka toiminimilaissa (128/1979) tai tavaramerkkilaissa (7/1964) tarkoitettua vakiintunutta nimeä, toissijaista tunnusta tai tavaramerkkiä sekä julkisyhteisön, valtion liikelaitoksen, itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen, julkisoikeudellisen yhdistyksen ja vieraan valtion edustuston ja sen toimielimen nimeä;

22) sähköisellä viestillä tietoa, jota välitetään tai jaetaan sähköisesti;

23) telelaitteella radiolaitetta, telepäätelaitetta ja viestintäverkkolaitetta;

24) teleostoslähetyksellä osto- tai myyntitarjouksia sisältävää televisiolähetystä;

25) telepäätelaitteella laitetta, joka viestien lähettämiseksi, käsittelemiseksi tai vastaanottamiseksi on tarkoitettu johtimella, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla liitettäväksi joko suoraan yleisen viestintäverkon liittymään taikka toimimaan yleisen viestintäverkon yhteydessä kytkettynä suoraan tai epäsuorasti yleisen viestintäverkon liittymään;

26) televisiotoiminnalla audiovisuaalisista ohjelmista koostuvien ohjelmistojen alkuperäistä ja samanaikaista lähettämistä yleisölle tietyn ohjelma-aikataulun mukaisesti;

27) teleyrityksellä sitä, joka tarjoaa verkkopalvelua tai viestintäpalvelua ennalta rajaamattomalle käyttäjäpiirille eli harjoittaa yleistä teletoimintaa;

28) tietoturvalla hallinnollisia ja teknisiä toimia, joilla varmistetaan se, että tiedot ovat vain niiden käyttöön oikeutettujen saatavilla, että tietoja eivät voi muuttaa muut kuin siihen oikeutetut sekä että tiedot ja tietojärjestelmät ovat niiden käyttöön oikeutettujen hyödynnettävissä;

29) tietoyhteiskunnan palvelulla sähköisenä etäpalveluna vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä tavallisesti korvausta vastaan toimitettavaa palvelua;

30) tilaajalla oikeushenkilöä ja luonnollista henkilöä, joka on muuta kuin teletoimintaa varten tehnyt sopimuksen viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun toimittamisesta;

31) tilaajayhteydellä kiinteän viestintäverkon osaa, joka on tilaajan liittymän ja viestinnän ohjaamisen mahdollistavan laitteen välillä;

32) tilausohjelmapalvelulla palvelua, jossa audiovisuaalisia ohjelmia pidetään käyttäjien saatavilla ohjelmista tehdyn ohjelmaluettelon pohjalta;

33) turvallisuusradioviestinnällä radioviestintää, jota harjoitetaan ihmishengen tai omaisuuden turvaamiseksi ja pelastamiseksi;

34) verkkopalvelulla palvelua, jossa teleyritys (verkkoyritys) tarjoaa omistamaansa tai muulla perusteella hallussaan olevaa viestintäverkkoa käytettäväksi viestien siirtoon tai jakeluun;

35) verkkotunnuksella kirjaimista, numeroista tai muista merkeistä taikka niiden yhdistelmistä muodostuvaa internet-verkossa käytettävää fi-maatunnuksen ja ax-maakuntatunnuksen alaista nimimuotoista osoitetietoa;

36) viestinnän välittäjällä teleyritystä, yhteisötilaajaa ja sellaista muuta tahoa, joka välittää sähköistä viestintää muutoin kuin henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin;

37) viestintäpalvelulla palvelua, joka muodostuu kokonaan tai pääosin viestien siirtämisestä viestintäverkossa sekä siirto- ja lähetyspalvelua joukkoviestintäverkossa;

38) viestintäverkkolaitteella laitetta, joka on tarkoitettu käytettäväksi viestien siirtoon tai ohjaamiseen viestintäverkossa;

39) viestintäverkolla toisiinsa liitetyistä johtimista sekä laitteista muodostuvaa järjestelmää, joka on tarkoitettu viestien siirtoon tai jakeluun johtimella, radioaalloilla, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla;

40) välitystiedolla oikeus- tai luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevaa tietoa, jota käsitellään viestin välittämiseksi sekä tietoa radioaseman tunnisteesta ja radiolähettimen käyttäjästä sekä tietoa radiolähetyksen alkamisajankohdasta, kestosta ja lähetyspaikasta; (17.6.2016/456)

40 kohta on L:lla 456/2016 väliaikaisesti muutetussa muodossaan voimassa 20.6.2016– 20.6.2021. Aiempi sanamuoto kuuluu:

40) välitystiedolla oikeus- tai luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevaa tietoa, jota käsitellään viestin välittämiseksi sekä tietoa radioaseman tunnisteesta, radiolähettimen lajista tai käyttäjästä ja tietoa radiolähetyksen alkamisajankohdasta, kestosta tai lähetyspaikasta;

41) yhteisötilaajalla viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun tilaajana olevaa yritystä ja yhteisöä, joka käsittelee viestintäverkossaan käyttäjien viestejä, välitystietoja tai sijaintitietoja;

42) yleisellä puhelinpalvelulla viestintäpalvelua, jonka avulla voidaan soittaa ja vastaanottaa kotimaan- ja ulkomaanpuheluja kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron avulla;

43) yleisellä viestintäverkolla viestintäverkkoa, jota käytetään viestintäpalvelujen tarjontaan ennalta rajaamattomalle käyttäjäpiirille.

II OSA

ILMOITUKSENVARAINEN TOIMINTA JA TOIMILUVAT

2 luku

Ilmoituksenvarainen toiminta

4 §

Toiminnan harjoittamista koskevat ilmoitusvelvollisuudet

Toiminnan harjoittajan on ennen toiminnan aloittamista tehtävä sähköisesti ilmoitus Viestintävirastolle:

1) yleisestä teletoiminnasta (teletoimintailmoitus);

2) muusta kuin toimiluvanvaraisesta televisiotoiminnasta, jos palvelun tarjoaja on sijoittautunut Suomeen (ohjelmistotoimintailmoitus);

3) tilausohjelmapalvelun tarjoamisesta, jos palvelun tarjoaja on sijoittautunut Suomeen (tilausohjelmapalveluilmoitus); sekä

4) jos toiminnan harjoittaja tarjoaa maanpäällisessä digitaalisessa joukkoviestintäverkossa lineaarista maksutelevisiopalvelua käyttäen suojauksen purkujärjestelmää (maksutelevisiopalveluilmoitus).

Edellä 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä toiminnasta, joka on lyhytaikaista tai muuten merkitykseltään vähäistä.

Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, millaista toimintaa on pidettävä lyhytaikaisena tai merkitykseltään vähäisenä.

Pykälän 1 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa on annettava kaikki valvonnan kannalta tarpeelliset yrityksen tai yhteisön yksilöinti- ja yhteystiedot sekä kuvaus harjoitettavasta toiminnasta. Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista sekä ilmoituksen muodosta ja toimittamisesta.

Ilmoituksessa annettuihin tietoihin vaikuttavista toiminnan muutoksista ja toiminnan lopettamisesta on viipymättä ilmoitettava Viestintävirastolle.

Jos teleyritys tai maksutelevisiopalvelun tarjoaja ei ennakoimattoman syyn vuoksi voi enää tarjota tilaajalle sopimuksen mukaista viestintäpalvelua tai muuta palvelua eikä noudattaa palvelun irtosanomisessa sopimusehtojen mukaista menettelyä, yrityksen on viipymättä tai viimeistään kaksi viikkoa ennen palvelun lakkaamista ilmoitettava tilaajalle ja Viestintävirastolle palvelun lakkaamisesta. Teleyrityksen on samalla ilmoitettava tilaajan käytettävissä olevista keinoista turvata viestiensä säilyminen.

Jos 6 momentissa tarkoitettu viestintäpalvelun lakkaaminen johtuu verkkopalvelun katkaisemisesta, on verkkoyrityksen, jonka viestintäverkossa palveluyritys toimii, ilmoitettava asiasta viestintäpalvelua tarjoavalle teleyritykselle ja Viestintävirastolle viimeistään neljä viikkoa ennen verkkopalvelun katkaisemista.

5 §

Ilmoitusluettelo

Viestintävirasto pitää julkista luetteloa 4 §:ssä tarkoitetuista ilmoituksista.

Viestintäviraston on annettava vahvistus ilmoituksen vastaanottamisesta viikon kuluessa. Vahvistuksessa on kerrottava ne tähän lakiin perustuvat oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat ilmoitettua toimintaa Suomessa.

3 luku

Verkkotoimilupa

6 §

Verkkotoimilupaa edellyttävä teletoiminta

Radiotaajuuksia edellyttävän verkkopalvelun tarjoaminen digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa tai matkaviestinverkossa, jossa harjoitetaan yleistä teletoimintaa, edellyttää verkkotoimilupaa.

Verkkopalvelun tarjoaminen viranomaisverkossa toimivassa matkaviestinverkossa, joka toimii useamman kuin yhden kunnan alueella, edellyttää myös toimilupaa.

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen verkkopalvelun tarjoamiseen digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa ei tarvita toimilupaa, jos:

1) toiminta kestää enintään kuukauden ja toiminnassa käytettävän televisiolähettimen säteilyteho on enintään 50 wattia; tai

2) käytettävän televisiolähettimen säteilyteho, ottaen huomioon sen käyttöpaikka, on niin pieni, että toiminta kohdistuu vain rajatulle alueelle.

7 §

Verkkotoimiluvan julistaminen haettavaksi

Kun toimilupaa edellyttävään teletoimintaan vapautuu teknisesti ja taajuuksien tehokkaan käytön kannalta tarkoituksenmukaisia taajuuksia, valtioneuvoston on julistettava toimilupa haettavaksi 95 §:n 3 momentin 1 kohdan nojalla annetulla asetuksella vahvistetun taajuussuunnitelman mukaisesti.

Viestintäviraston myöntämää verkkotoimilupaa ei kuitenkaan julisteta haettavaksi.

8 §

Verkkotoimiluvan myöntäminen

Valtioneuvosto myöntää verkkotoimiluvat 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun teletoimintaan ja 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun viranomaisverkkotoimintaan vastikkeetta siten kuin 10 §:ssä säädetään.

Jos matkaviestinverkossa harjoitettavaan yleiseen teletoimintaan osoitetaan uusia, teknisesti ja taajuuksien tehokkaan käytön kannalta tarkoituksenmukaisia taajuuksia, valtioneuvosto voi tehdä päätöksen verkkotoimiluvan myöntämisestä 11 §:ssä säädetyssä huutokauppamenettelyssä.

9 §

Verkkotoimiluvan myöntäminen lyhytaikaiseen toimintaan

Verkkotoimiluvan myöntää Viestintävirasto, jos lupa koskee digitaalista televisiotoimintaa, joka kestää enintään kolme kuukautta ja jossa käytettävän lähettimen säteilyteho on enintään kaksi kilowattia.

Viestintäviraston on myönnettävä verkkotoimilupa 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan, jos toimintaan on osoitettavissa radiotaajuudet eikä ole perusteltua syytä epäillä hakijan rikkovan tämän lain säännöksiä.

Viestintävirasto voi myöntää samalle toiminnan harjoittajalle uuden verkkotoimiluvan 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan osittainkaan päällekkäiselle peittoalueelle aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua edellisen toimiluvan voimassaoloajan päättymisestä.

10 §

Verkkotoimiluvan myöntäminen vertailevalla menettelyllä

Verkkotoimilupa on myönnettävä, jos:

1) hakijalla on riittävät taloudelliset voimavarat huolehtia verkkoyrityksen velvollisuuksista;

2) toimilupaviranomaisella ei ole perusteltua syytä epäillä hakijan rikkovan tämän lain säännöksiä; ja

3) toimilupaviranomaisella ei ole erityisen painavia perusteita epäillä toimiluvan myöntämisen vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta.

Verkkotoimilupa, joka koskee verkkopalvelun tarjontaa viranomaisverkossa, on myönnettävä, jos hakijalla on 1 momentissa tarkoitettujen edellytysten lisäksi toiminnan erityisluonteen edellyttämä kyky ja ammattitaito.

Jos 1 momentissa tarkoitettua toimilupaa ei voida radiotaajuuksien niukkuuden vuoksi myöntää kaikille hakijoille, se on myönnettävä niille hakijoille, joiden toiminta parhaiten edistää 1 §:ssä säädettyjä tavoitteita.

Toimilupahakemuksessa on annettava kaikki ne toimilupaviranomaisen pyytämät tiedot, jotka ovat tarpeen arvioitaessa 1 momentissa tarkoitettuja toimiluvan myöntämisen edellytyksiä.

Toimilupaa koskeva valtioneuvoston päätös on tehtävä kuuden viikon kuluessa hakuajan päättymisestä. Valtioneuvosto voi pidentää kuuden viikon määräaikaa enintään kahdeksalla kuukaudella, jos se on hakumenettelyn tasapuolisuuden, kohtuullisuuden, selkeyden tai avoimuuden varmistamiseksi, hakemusten täydentämiseksi taikka muusta erityisestä syystä tarpeen. Määräajan pidentämisestä on ilmoitettava julkisesti.

11 §

Verkkotoimiluvan myöntäminen huutokaupalla

Valtioneuvoston on myönnettävä 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu toimilupa yritykselle tai yhteisölle, joka on tehnyt huutokaupassa korkeimman hyväksytyn tarjouksen taajuuskaistasta tai taajuuskaistaparista, jollei ole erityisen painavia perusteita epäillä toimiluvan myöntämisen vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta.

Huutokaupan järjestää Viestintävirasto. Huutokauppa tulee järjestää siten, että se on puolueeton, selkeä, avoin, syrjimätön sekä teknologia- ja palveluriippumaton.

Myönnettävien taajuuskaistojen tai taajuuskaistaparien määrästä, yritystä ja yhteisöä kohden myönnettävien taajuuksien enimmäismäärästä, käytettävästä huutokauppamallista sekä huutokaupattavien taajuuksien lähtöhinnasta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Huutokauppa voidaan toteuttaa sähköistä huutokauppajärjestelmää käyttäen. Huutokaupassa voidaan järjestää yksi tai useampi tarjouskierros nousevin tarjouksin. Kaikki huutokaupan aikana annetut tarjoukset ovat sitovia huutokaupan päättymiseen saakka.

Viestintävirasto julistaa huutokaupan päättyneeksi sen tarjouskierroksen jälkeen, jonka kuluessa yhdestäkään taajuuskaistaparista tai taajuuskaistasta ei enää ole tehty uusia tarjouksia.

Huutokaupan päättyessä kustakin taajuuskaistaparista tai taajuuskaistasta annettu korkein hyväksytty tarjous voittaa.

12 §

Tarkemmat määräykset huutokauppamenettelystä

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä huutokaupassa noudatettavasta menettelystä. Määräykset voivat koskea:

1) huutokauppaan ilmoittautumisen tapaa ja määräaikaa;

2) tarjousten tekemistä;

3) tarjousten korottamista;

4) tarjousten siirtämistä taajuuskaistaparien ja taajuuskaistan välillä siten, että niistä jo tehtyjen tarjousten arvo ei siirtojen johdosta laske;

5) huuto-oikeuden määräytymistä kullakin tarjouskierroksella;

6) voimassa olevan korkeimman tarjouksen määräytymistä;

7) huutokaupan keskeyttämistä tai peruuttamista ylivoimaisen esteen tai teknisen syyn takia;

8) muita vastaavia huutokaupan sääntöjä sekä sen teknistä järjestämistapaa.

13 §

Huutokauppaan osallistuminen

Yrityksen ja yhteisön, joka haluaa osallistua huutokauppaan, on tehtävä etukäteen ilmoitus osallistumisestaan Viestintävirastolle ja maksettava 286 §:ssä säädetty osallistumismaksu.

Kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta konsernista huutokauppaan saa osallistua vain yksi yritys.

Huutokauppaan osallistuvat yritykset eivät saa tehdä huutokauppaan liittyvää yhteistyötä. Kiellettynä yhteistyönä pidetään:

1) tarjousten sisältöä koskevia sopimuksia;

2) tarjousten sisältöä koskevaa tietojen vaihtoa huutokauppamenettelyn aikana; sekä

3) muuta osallistujien välistä toimintaa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa huutokaupan kulkuun ja lopputulokseen.

14 §

Huutokauppamenettelyn julkisuus

Huutokauppaan ilmoittautuneen yrityksen ja yhteisön nimi ja muut ilmoittautumisen yhteydessä annetut tiedot eivät ole julkisia ennen huutokauppamenettelyn päättymistä.

Voittavat tarjoukset julkistetaan huutokauppamenettelyn päätyttyä. Muut yrityksen tai yhteisön tekemät tarjoukset ovat salassa pidettäviä. Viestintävirasto voi kuitenkin antaa huutokaupan aikana tiedon huutokaupan kullakin kierroksella annettujen tarjousten yhteenlasketusta euromäärästä. Huutokauppaan osallistuville annetaan lisäksi tieto taajuuksista tehtyjen tarjousten lukumäärästä ja korkeimman tarjouksen euromäärästä.

Muilta osin tietojen julkisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999).

Viestintäviraston tulee salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tässä luvussa säädettyjä tehtäviä suorittaessaan saamiaan 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja valvontaa ja ohjausta varten tarpeellisia tietoja liikenne- ja viestintäministeriölle tämän pyynnöstä.

15 §

Tarjousten hylkääminen huutokaupassa

Viestintäviraston tulee hylätä yrityksen tai yhteisön huutokaupassa tekemä tarjous, jos tosiasiallinen määräysvalta yrityksessä tai yhteisössä muuttuu ennen toimiluvan myöntämistä siten, ettei yritys tai yhteisö enää täytä 13 §:ssä säädettyjä huutokauppaan osallistumisen edellytyksiä.

Viestintävirasto voi päättää hylätä yrityksen tai yhteisön tekemän tarjouksen, jos se on antanut oleellisesti vääriä tietoja huutokaupan kannalta merkityksellisistä seikoista taikka jos se muutoin rikkoo 3 luvun säännöksiä tai huutokauppoja koskevia Viestintäviraston määräyksiä, eikä kehotuksesta huolimatta välittömästi korjaa menettelyään.

Valtioneuvosto voi päättää hylätä yrityksen tai yhteisön tekemän tarjouksen, jos sillä on erityisen painavia perusteita epäillä toimiluvan myöntämisen vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta.

16 §

Verkkotoimiluvan ehdot

Valtioneuvosto myöntää verkkotoimiluvan määräajaksi, enintään 20 vuodeksi.

Verkkotoimiluvassa voidaan määritellä teleyrityksen maantieteellinen toimialue sekä verkon peittoalue.

Toimilupaan voidaan liittää:

1) 1 §:ssä säädettyjä tavoitteita edistäviä vaatimuksia;

2) 243 §:ssä säädettyjä vaatimuksia tai 244 §:ssä tarkoitettuja Viestintäviraston teknisiä määräyksiä täydentäviä ehtoja, jotka koskevat viestintäverkkojen teknisiä ominaisuuksia tai taajuuksien tehokasta käyttöä;

3) ehtoja, jotka koskevat ohjelmistoluvan haltijalle varattavan kapasiteetin määrää taikka ohjelmistoluvan haltijoiden yhteistyötä kapasiteetin jakoon tai sähköiseen ohjelmaoppaaseen liittyvissä kysymyksissä;

4) lähetystekniikkaa tai lähetysten salaamista koskevia ehtoja;

5) ehtoja, jotka koskevat toimiluvan haltijan velvollisuutta poistaa toiminnastaan muulle määräysten mukaiselle radioviestinnälle aiheutuvat häiriöt sekä näiden häiriöiden poistamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamista.

Verkkotoimilupa, joka koskee verkkopalvelun tarjoamista maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa, voidaan myöntää sillä ehdolla, että toimiluvanhaltija omalta osaltaan huolehtii siitä, että Yleisradio Oy sekä tämän lain 22 §:ssä ja radio- ja televisiotoiminnasta

annetun maakuntalain Ålands författningssamling (2011:95) 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun ohjelmistotoimiluvan haltija saavat käytettäväkseen toiminnan harjoittamiseen tarvittavan kapasiteetin.

Valtioneuvoston on edellä mainituilla toimilupaehdoilla huolehdittava siitä, että 4 momentissa mainitut televisio- ja radiotoiminnan harjoittajat saavat kaikissa tilanteissa käytettäväkseen toiminnan harjoittamiseen tarvittavan kapasiteetin.

17 §

Verkkotoimiluvan muuttaminen

Verkkotoimilupaa voidaan muuttaa toimiluvan voimassaoloaikana toimiluvanhaltijan suostumuksella ja muutoinkin, jos se on teknisessä kehityksessä, kansainvälisessä sopimusvelvoitteessa, luvanvaraisen toiminnan toimintaedellytyksessä tai markkinaolosuhteissa tapahtuvasta taikka muusta vastaavasta olennaisesta muutoksesta johtuvasta syystä välttämätöntä.

Valtioneuvoston myöntämän verkkotoimiluvan ehtoja voidaan muuttaa myös toimiluvanhaltijan hakemuksesta. Valtioneuvoston on ennen päätöksen tekemistä ilmoitettava toimiluvanhaltijalle, miten valtioneuvoston tekemä uudelleentarkastelu vaikuttaisi toimilupaan, ja annettava samalla toimiluvanhaltijalle kohtuullinen määräaika luvan muuttamista koskevan hakemuksen peruuttamiselle.

18 §

Verkkotoimiluvan siirtäminen

Verkkotoimilupaa ei saa siirtää muulle kuin samaan kirjanpitolain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluvalle yritykselle. Konsernin sisäisestä siirrosta on ilmoitettava välittömästi valtioneuvostolle.

Jos kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta tai vastaava tosiasiallinen määräysvalta toimiluvan haltijaan nähden muuttuu, määräysvallan muuttumisesta on ilmoitettava välittömästi valtioneuvostolle. Valtioneuvoston on päätettävä kahden kuukauden kuluessa ilmoituksesta, peruuttaako se toimiluvan.

Valtioneuvosto voi jättää toimiluvan peruuttamatta, jos on ilmeistä, että:

1) 10 §:ssä säädetyt toimiluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät; ja

2) toiminta jatkuu toimiluvan ehtojen mukaisena.

Toimiluvanhaltija voi pyytää valtioneuvostolta ennakkopäätöksen määräysvallan muutoksen vaikutuksesta toimilupaan. Valtioneuvoston tulee antaa päätös kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on saapunut.

Jos määräysvalta on muuttunut yrityskaupassa, joka on kilpailulain (948/2011) mukaan ilmoitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tai yrityskeskittymien valvonnasta ("EY:n sulautuma- asetus") annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 mukaan Euroopan komissiolle, jäljempänä komissio, valtioneuvoston päätös on annettava kahden kuukauden kuluessa siitä kun yrityskauppaa koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

Valtioneuvosto voi verkkotoimiluvan haltijan pyynnöstä siirtää 11 §:ssä säädetyssä huutokauppamenettelyssä myönnetyn verkkotoimiluvan, jos sillä ei ole erityisen painavia perusteita epäillä siirron estävän kilpailua tai vaarantavan radioviestinnän häiriöttömyyttä tai ilmeisesti kansallista turvallisuutta. Valtioneuvoston päätös on annettava kahden kuukauden kuluessa siirtämistä koskevan hakemuksen saapumisesta.

Verkkotoimiluvan 6 momentissa tarkoitettu siirto voidaan rajoittaa koskemaan osaa toimilupaan sisältyvistä taajuuksista. Toimiluvanhaltijan on siirtämistä koskevassa hakemuksessa selvitettävä, kuka siirron jälkeen vastaa 287 §:ssä säädetystä toimilupamaksusta.

Toimiluvanhaltijan kaikki oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät toimiluvan uudelle haltijalle. Toimiluvan siirtyessä myös siihen liittyvä 44 §:ssä säädetty taajuusvaraus tai 39 §:ssä säädetty radiolupa siirtyy kokonaan tai osittain. Toimiluvan luovuttajan on välittömästi ilmoitettava siirrosta Viestintävirastolle.

19 §

Verkkotoimiluvan peruuttaminen

Valtioneuvosto voi peruuttaa verkkotoimiluvan osaksi tai kokonaan, jos:

1) toimiluvanhaltija on toistuvasti ja vakavasti rikkonut tämän lain säännöksiä tai 16 §:ssä tarkoitettuja toimilupaehtoja;

2) toimiluvanhaltijalla, jolle on myönnetty 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimilupa, ei enää ole toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittäviä taloudellisia voimavaroja huolehtia velvollisuuksistaan;

3) toimiluvassa tarkoitettua verkkoa ei käytetä toimintaan, johon toimiluvassa tarkoitetut radiotaajuudet on osoitettu; taikka

4) toimiluvanhaltija ei kahden vuoden kuluessa toimilupakauden alkamisesta ole tosiasiallisesti aloittanut toimiluvan mukaista toimintaa, ellei valtioneuvosto toimiluvanhaltijan hakemuksesta tekniseen kehitykseen tai yleiseen taloudelliseen tilanteeseen liittyvistä syistä toisin määrää.

Peruuttamisen edellytyksenä on lisäksi että verkkotoimiluvan haltija ei kehotuksesta huolimatta kohtuullisessa, vähintään kuukauden määräajassa korjaa menettelyään, saata taloudellisia voimavarojaan jälleen riittäviksi tai osoita aloittaneensa toimintaansa.

Valtioneuvosto voi peruuttaa verkkotoimiluvan, jos toimiluvanhaltija siirtää toimiluvan muulle kuin samaan konserniin kuuluvalle yritykselle siten kuin 18 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

20 §

Taajuuksien käyttöoikeuden vuokraaminen

Toimiluvanhaltija, jonka toimilupa on myönnetty 8 §:n 2 momentissa säädetyssä huutokauppamenettelyssä, voi vuokrata käyttöoikeuden toimiluvassa tarkoitettuihin taajuuksiin toiselle yritykselle tai yhteisölle. Toimiluvan ja siihen liittyvän 39 §:ssä säädetyn radioluvan ja 44 §:ssä säädetyn taajuusvarauksen mukaisista velvoitteista vastaa kuitenkin edelleen toimiluvanhaltija.

Käyttöoikeuden vuokraamiseen tulee saada valtioneuvoston hyväksyntä. Valtioneuvosto voi hyväksyä toimiluvanhaltijan hakemuksesta käyttöoikeuden vuokraamisen, jos sillä ei ole erityisen painavia perusteita epäillä vuokraamisen vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta. Valtioneuvoston on päätettävä hyväksymisestä kahden kuukauden kuluessa hakemuksen saapumisesta.

21 §

Verkkotoimiluvasta luopuminen

Toimiluvanhaltija voi luopua toimiluvasta ilmoittamalla asiasta toimilupaviranomaiselle ennen toimilupakauden päättymistä.

Toimiluvanhaltijalta, joka on luopunut toimiluvasta kokonaan, ei peritä 287 §:ssä säädettyä toimilupamaksua jäljellä olevalta toimilupakaudelta. Toimiluvasta osittain luopuneen toimilupamaksua alennetaan vastaavasti jäljellä olevan toimilupakauden ajalta. Ennen toimiluvasta luopumista maksettuja toimilupamaksuja ei kuitenkaan palauteta.

4 luku

Ohjelmistotoimilupa digitaaliseen televisio- ja radiotoimintaan

22 §

Ohjelmistotoimilupaa edellyttävä digitaalinen televisio- ja radiotoiminta

Televisio- ja radiotoiminnan harjoittaminen digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa edellyttää ohjelmistotoimilupaa lukuun ottamatta toimintaa, jossa:

1) audiovisuaaliset sisältöpalvelut tai radiolähetykset on mahdollista vastaanottaa vain oppilaitoksessa, sairaalassa, hotellissa tai muussa vastaavassa laitoksessa; taikka

2) audiovisuaalisen sisällön tarjoaminen ei ole ohjelmien määrä tai lähetysten toistuvuus huomioon ottaen säännöllistä eikä palvelun päätarkoitus.

Yleisradio Oy saa harjoittaa Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) 7 §:ssä tarkoitettua julkisen palvelun digitaalista televisio- ja radiotoimintaa ilman toimilupaa.

23 §

Ohjelmistotoimiluvan hakumenettely

Ohjelmistotoimilupa digitaaliseen televisio- ja radiotoimintaan haetaan Viestintävirastolta. Hakemuksessa on oltava:

1) hakijan nimi, yhteystiedot ja kotipaikka;

2) selvitys suunnitellusta toiminnan kestosta;

3) selvitys käytettävästä lähetystekniikasta, ohjelmiston jakelun vaatimasta enimmäiskapasiteetista ja kapasiteetin saatavuudesta;

4) selvitys hakijan vakavaraisuudesta ja kyvystä säännöllisen televisiotoiminnan harjoittamiseen;

5) selvitys 26 §:ssä asetettujen toimiluvan myöntämisedellytysten täyttämisestä, jos ohjelmistotoimilupaa haetaan yleisen edun televisiotoimintaan;

6) julkinen versio hakemuksesta, jonka Viestintävirasto voi 2 momentissa tarkoitetulla tavalla julkaista.

Jos kapasiteettia on vapaana, Viestintäviraston on viipymättä julkaistava saapunut toimilupahakemus ja ilmoitettava samalla määräajasta, jonka kuluessa muut hakijat voivat hakea ohjelmistotoimilupaa. Viestintävirasto voi tiedottaa vapaasta taajuuskapasiteetista ja mahdollisuudesta hakea toimilupaa myös omasta aloitteestaan. Ohjelmistotoimilupa voidaan myöntää aikaisintaan kuukauden kuluttua hakemuksen tai Viestintäviraston ilmoituksen julkaisemisesta.

Jos lähetyskapasiteettia on vapaana 26 §:ssä tarkoitettuun yleisen edun televisiotoimintaan, Viestintäviraston on julkaistava ilmoitus vapaana olevasta lähetyskapasiteetista ja ilmoitettava samalla määräajasta, jonka kuluessa toimiluvan hakijan on jätettävä hakemus Viestintävirastoon.

24 §

Yleisradio Oy:n oikeus televisioverkon kapasiteettiin

Toimilupaviranomaisen velvollisuutena on huolehtia siitä, että Yleisradio Oy saa käyttöönsä julkisen palvelun toiminnassa tarvitsemansa, sille 95 §:n 1 momentin nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyn määrän maanpäällisen televisioverkon lähetyskapasiteettia ja että yhtiö voi käyttää sitä tarkoituksenmukaisesti.

25 §

Ohjelmistotoimiluvan myöntäminen

Viestintäviraston on myönnettävä 22 §:n 1 momentissa tarkoitettu ohjelmistotoimilupa sitä hakeneelle, jos: (12.1.2018/68)

L:lla 68/2018 muutettu johdantokappale tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu: Viestintävirasto myöntää 22 §:n 1 momentissa tarkoitetun ohjelmistotoimiluvan sitä hakeneelle, jos:

1) hakija on maksanut 285 §:ssä säädetyn hakemusmaksun;

2) hakija on vakavarainen ja sillä on ilmeinen kyky säännölliseen ohjelmistotoimiluvan mukaiseen toimintaan;

3) ei ole ilmeistä syytä epäillä, että hakija rikkoo tätä lakia tai kuvaohjelmalain (710/2011) 6 §:ää kuvaohjelman ikärajan noudattamisesta taikka syyllistyy rikoslain (39/1889) 11 luvun 10 §:ssä tarkoitettuun kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai 10 a §:ssä tarkoitettuun törkeään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan; ja (12.1.2018/68)

L:lla 68/2018 muutettu 3 kohta tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

3) hakijan ei perustellusta syystä epäillä rikkovan tämän lain säännöksiä; ja

4) hakija on toimittanut riittävän selvityksen ohjelmiston jakelun järjestämisestä.

Viestintäviraston on tarvittaessa päätöstä valmistellessaan kuultava liikenne- ja viestintäministeriötä ja toimittava yhteistyössä sen kanssa.

Jos kaikille 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttäville hakijoille ei ole osoitettavissa riittävästi lähetyskapasiteettia taikka ohjelmistotoimiluvan myöntämisellä voi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen, valtioneuvosto myöntää toimiluvan. Viestintäviraston on julkaistava tieto ja ilmoitettava samalla hakijalle asian siirtämisestä toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimiluvan hakija voi kahden viikon kuluessa siirrosta toimittaa suunnitellulla ohjelmasisällöllä täydennetyn hakemuksen valtioneuvostolle.

Jos toimilupa-asia on siirretty valtioneuvoston ratkaistavaksi, valtioneuvoston tulee ratkaista asia kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on siirretty. Valtioneuvosto voi pidentää kahden kuukauden määräaikaa enintään kahdeksalla kuukaudella, jos se on hakumenettelyn tasapuolisuuden, selkeyden tai avoimuuden varmistamiseksi, hakemuksen täydentämiseksi tai muusta erityisestä syystä tarpeen. Määräajan pidentämisestä on ilmoitettava julkisesti.

Valtioneuvoston tulee toimilupa-alueella harjoitettava televisiotoiminta kokonaisuudessaan huomioon ottaen pyrkiä sananvapauden edistämiseen sekä turvaamaan ohjelmistotarjonnan monipuolisuus ja yleisön erityisryhmien tarpeet tavalla, joka parhaiten edistää 1 §:ssä säädettyjä tavoitteita.

26 §

Ohjelmistotoimiluvan myöntäminen yleisen edun televisiotoimintaan

Sananvapauden, moniarvoisen viestinnän ja televisiotarjonnan monipuolisuuden turvaamiseksi 95 §:n 1 momentin nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa osoitetaan yleisen edun televisiotoimintaan tarvittava määrä kapasiteettia.

Viestintävirasto myöntää 23 §:ssä ja 25 §:n 1 momentissa säädettyä menettelyä noudattaen ohjelmistotoimiluvat tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettuihin yleisen edun kanavanippuihin.

Ohjelmistotoimilupa on myönnettävä, jos:

1) hakija on suorittanut 285 §:ssä säädetyn hakemusmaksun;

2) lähetykset ovat vapaasti vastaanotettavissa;

3) lähetyksiä voi vastaanottaa valtakunnallisesti lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa;

4) lähetykset sisältävät päivittäin suomen- tai ruotsinkielisiä ohjelmia;

5) lähetykset sisältävät päivittäin uutisia ja ajankohtaisohjelmia;

6) lähetyksiin sisältyy 211 §:ssä tarkoitetut ääni- ja tekstityspalvelut; ja

7) hakija on toimittanut riittävän selvityksen ohjelmiston jakelun järjestämisestä.

Viestintäviraston on tarvittaessa päätöstä valmistellessaan kuultava liikenne- ja viestintäministeriötä ja toimittava yhteistyössä sen kanssa.

Jos kaikille 3 momentissa säädetyt edellytykset täyttäville hakijoille ei ole osoitettavissa riittävästi lähetyskapasiteettia, taikka ohjelmistotoimiluvan myöntämisellä voi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen, valtioneuvosto myöntää toimiluvan. Viestintäviraston on julkaistava tieto ja ilmoitettava samalla hakijalle asian siirtämisestä toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimiluvan hakija voi kahden viikon kuluessa siirrosta toimittaa suunnitellulla ohjelmasisällöllä täydennetyn hakemuksen valtioneuvostolle.

Valtioneuvoston on myönnettävä toimilupa hakijalle, joka parhaiten toteuttaa 3 momentissa ja 25 §:n 1 ja 5 momentissa säädetyt edellytykset. Valtioneuvoston tulee ratkaista asia 25 §:n 4 momentissa säädetyssä määräajassa.

Yleisen edun ohjelmistotoimilupa voidaan myöntää kirjanpitolain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta konsernista vain yhdelle yritykselle.

Toimilupaviranomaisen on huolehdittava siitä, että yleisen edun ohjelmistotoimiluvan haltija saa käyttöönsä yleisen edun televisiotoiminnassa tarvitsemansa määrän maanpäällisen televisioverkon lähetyskapasiteettia.

27 §

Ohjelmistotoimiluvan ehdot

Ohjelmistotoimiluvat myönnetään määräajaksi, enintään 10 vuodeksi.

Ohjelmistotoimiluvan haltijan, jolle on myönnetty ohjelmistotoimilupa yleisen edun televisiotoimintaan osoitettuun kanavanippuun, on täytettävä koko toimilupakauden ajan 26 §:n 3 momentissa televisiotarjonnan monipuolisuuden turvaamiseksi säädetyt edellytykset.

Valtioneuvosto voi liittää ohjelmistotoimilupaan ehtoja, jotka koskevat:

1) alueellista kuuluvuutta tai näkyvyyttä;

2) vuorokautista lähetysaikaa; taikka

3) lähetystekniikkaa ja siirtokapasiteettia.

Valtioneuvosto voi lisäksi liittää ohjelmistotoimilupaan ohjelmatoimintaa koskevia ohjelmiston monipuolisuuden ja yleisön erityisryhmien tarpeiden turvaamisen kannalta välttämättömiä ehtoja.

28 §

Lyhytaikainen ohjelmistotoimilupa

Viestintäviraston on myönnettävä ohjelmistotoimilupa lyhytaikaiseen televisio- ja radiotoimintaan digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa ilman 23 ja 25 §:ssä säädettyä menettelyä, jos ei ole ilmeistä syytä epäillä, että hakija rikkoo tätä lakia tai kuvaohjelmalain 6 §:ää kuvaohjelman ikärajan noudattamisesta taikka syyllistyy rikoslain 11 luvun 10 §:ssä tarkoitettuun kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai 10 a §:ssä tarkoitettuun törkeään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja toiminnan:

1) kesto on enintään kolme kuukautta; tai

2) viikoittainen kesto on enintään kaksitoista tuntia.

(12.1.2018/68)

L:lla 68/2018 muutettu 1 momentti tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Viestintäviraston on myönnettävä ohjelmistotoimilupa lyhytaikaiseen televisio- ja radiotoimintaan digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa ilman 23 ja 25 §:ssä säädettyä menettelyä, jos ei ole perusteltua syytä epäillä hakijan rikkovan tämän lain säännöksiä ja toiminnan:

1) kesto on enintään kolme kuukautta; tai

2) viikoittainen kesto on enintään kaksitoista tuntia.

(17.6.2016/456)

Ohjelmistotoimilupa, joka myönnetään 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun toimintaan, voidaan myöntää uudelleen samalle toiminnanharjoittajalle tai pääosin saman ohjelmiston tarjoamiseen aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua edellisen ohjelmistotoimiluvan päättymisestä. Mitä edellä säädetään, ei kuitenkaan koske toimintaa, joka on tilapäistä tai ei ole muusta syystä jatkuvaa tai säännöllistä. (17.6.2016/456)

Viestintävirasto voi myöntää toimiluvan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun toimintaan enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan.

29 § (17.6.2016/456)

Ohjelmistotoimiluvan muuttaminen

Toimilupaviranomainen voi muuttaa toimilupaa sen voimassaoloaikana toimiluvanhaltijan hakemuksesta tai suostumuksella taikka muutoinkin, jos se on välttämätöntä teknisestä kehityksestä tai kansainvälisistä sopimusvelvoitteista johtuvan taikka luvanvaraisen toiminnan toimintaedellytyksissä tai markkinaolosuhteissa tapahtuvan muutoksen tai muun vastaavan olennaisen muutoksen takia.

30 §

Ohjelmistotoimiluvan siirtäminen

Ohjelmistotoimilupaa ei saa siirtää muulle kuin samaan kirjanpitolain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluvalle yritykselle. Konsernin sisäisestä siirrosta on ilmoitettava välittömästi Viestintävirastolle.

Jos kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta tai vastaava tosiasiallinen määräysvalta toimiluvan haltijaan nähden muuttuu, määräysvallan muuttumisesta on ilmoitettava välittömästi toimilupaviranomaiselle, jonka on päätettävä kahden kuukauden kuluessa ilmoituksesta peruuttaako se toimiluvan määräysvallassa tapahtuneen muutoksen vuoksi.

Toimilupaviranomainen voi jättää toimiluvan peruuttamatta, jos on ilmeistä, että:

1) 25 ja 26 §:ssä säädetyt toimiluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät; ja

2) toiminta jatkuu toimiluvan ehtojen mukaisena.

Ohjelmistotoimiluvanhaltija voi pyytää toimilupaviranomaiselta ennakkopäätöksen määräysvallan muutoksen vaikutuksesta toimilupaan. Toimilupaviranomaisen tulee antaa päätös kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on saapunut.

Jos määräysvalta on muuttunut yrityskaupassa, joka on kilpailulain mukaan ilmoitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tai yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen mukaan komissiolle, toimilupaviranomaisen päätös on annettava kahden kuukauden kuluessa siitä kun yrityskauppaa koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

31 §

Ohjelmistotoimiluvan raukeaminen

Televisio- tai radiotoimintaa varten myönnetty ohjelmistotoimilupa raukeaa, jos säännöllistä toimiluvan mukaista toimintaa ei ole aloitettu viimeistään kuuden kuukauden kuluttua toimilupakauden alkamisesta tai jos säännöllinen lähetystoiminta on keskeytetty 30 vuorokautta pidemmäksi ajaksi. Toimintaa voidaan pitää toimiluvan mukaisena vain, jos sitä harjoitetaan kaikilla niillä taajuuksilla tai alueilla, joihin toimilupa oikeuttaa. Viestintäviraston on ilmoitettava toimiluvan raukeamisesta toimiluvanhaltijalle. Jos ohjelmistotoimiluvan mukaista taajuuskokonaisuutta tai taajuusaluetta muutetaan, eikä toimintaa ole aloitettu viimeistään kuuden kuukauden kuluttua muutoksen voimaantulosta muutoksen kohteena olevalla alueella, ohjelmistotoimilupa raukeaa siltä osin kuin sitä on muutettu.

Toimilupaviranomainen voi myöntää luvan poiketa 1 momentissa säädetystä, jos siihen on toiminnan edellytyksiin liittyvä erityisen painava syy. Toimiluvanhaltijan on haettava poikkeuslupaa toimilupaviranomaiselta ennen kuin raukeamisen edellytykseksi säädetty aika on kulunut.

32 §

Ohjelmistotoimiluvan peruuttaminen

Toimilupaviranomainen voi peruuttaa toimiluvan osaksi tai kokonaan, jos:

1) ohjelmistotoimiluvanhaltija on toistuvasti ja vakavasti rikkonut tätä lakia, arpajaislain (1047/2001) 62 §:n 2 momentin 1 kohtaa, kuvaohjelmalain 6 §:ää, tämän lain 27 tai 37 §:ssä tarkoitettuja toimilupaehtoja taikka syyllistynyt rikoslain 11 luvun 10 §:ssä tarkoitettuun kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai 10 a §:ssä tarkoitettuun törkeään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan; (12.1.2018/68)

L:lla 68/2018 muutettu 1 kohta tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

1) ohjelmistotoimiluvanhaltija on toistuvasti ja vakavasti rikkonut tämän lain säännöksiä tai 27 tai 37 §:ssä tarkoitettuja toimilupaehtoja taikka syyllistynyt rikoslain (39/1889) 11 luvun 10 tai 10 a §:ssä rangaistavaksi säädettyyn tekoon;

2) toimiluvanhaltijalla ei enää ole toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittäviä taloudellisia voimavaroja huolehtia velvollisuuksistaan.

(17.6.2016/456)

Peruuttamisen edellytyksenä on lisäksi että toimiluvanhaltija ei kehotuksesta huolimatta kohtuullisessa, vähintään kuukauden määräajassa korjaa menettelyään tai saata taloudellisia voimavarojaan jälleen riittäviksi.

Toimilupaviranomainen voi peruuttaa ohjelmistotoimiluvan, jos toimiluvanhaltija siirtää toimiluvan muulle kuin samaan konserniin kuuluvalle yritykselle siten kuin 30 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Toimilupaviranomainen voi peruuttaa toimiluvan osaksi tai kokonaan, jos se on välttämätöntä toimiluvanvaraiseen toimintaan osoitettujen taajuuksien taajuussuunnitelman muuttumisen vuoksi.

Jos ohjelmistotoimiluvanhaltija asetetaan konkurssiin, toimilupa lakkaa olemasta voimassa välittömästi.

33 § (17.6.2016/456)

Ohjelmistotoimiluvasta luopuminen

Ohjelmistotoimiluvan haltija voi luopua toimiluvasta kokonaan tai osittain ilmoittamalla asiasta Viestintävirastolle ennen toimilupakauden päättymistä.

5 luku

Ohjelmistotoimilupa analogiseen radiotoimintaan

34 §

Ohjelmistotoimilupaa edellyttävä analoginen radiotoiminta

Radiotoiminnan harjoittaminen analogisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa edellyttää ohjelmistotoimilupaa. Ohjelmistotoimilupa haetaan Viestintävirastolta.

Analogista radiotoimintaa, jossa toiminnan kesto on enintään kolme kuukautta, saa harjoittaa ilman ohjelmistotoimilupaa. Lisäksi vähäistä, rajatulla alueella harjoitettavaa radiotoimintaa, saa harjoittaa ilman ohjelmistotoimilupaa.

Yleisradio Oy saa harjoittaa Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:ssä tarkoitettua julkisen palvelun analogista radiotoimintaa ilman ohjelmistotoimilupaa.

35 §

Analogisen radiotoiminnan ohjelmistotoimiluvan hakumenettely

Viestintäviraston on julkaistava ilmoitus analogiseen radiotoimintaan haettavista ohjelmistotoimiluvista, kun ohjelmistotoimilupaa edellyttävään radiotoimintaan on osoitettu 96 §:n nojalla annetussa Viestintäviraston määräyksessä vapaita taajuuksia. Viestintäviraston on samalla ilmoitettava määräajasta, jonka kuluessa toimiluvanhakijan on jätettävä hakemus Viestintävirastoon.

Hakemuksessa on oltava:

1) hakijan nimi, yhteystiedot ja kotipaikka;

2) selvitys suunnitellusta toiminnan kestosta;

3) selvitys hakijan vakavaraisuudesta ja kyvystä säännöllisen radiotoiminnan harjoittamiseen;

4) haettava taajuus tai taajuuskokonaisuus; ja

5) selvitys suunnitellusta kuuluvuusalueesta.

36 §

Ohjelmistotoimiluvan myöntäminen analogiseen radiotoimintaan

Viestintäviraston on myönnettävä 34 §:ssä tarkoitettu ohjelmistotoimilupa sitä hakeneelle, jos: (12.1.2018/68)

L:lla 68/2018 muutettu johdantokappale tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu: Viestintävirasto myöntää 34 §:ssä tarkoitetun ohjelmistotoimiluvan sitä hakeneelle, jos:

1) hakija on maksanut 285 §:ssä säädetyn hakemusmaksun;

2) hakija on vakavarainen ja sillä on ilmeinen kyky säännölliseen ohjelmistotoimiluvan mukaiseen toimintaan;

3) ei ole ilmeistä syytä epäillä, että hakija rikkoo tätä lakia tai syyllistyy rikoslain 11 luvun 10 §:ssä tarkoitettuun kiihottamiseen kansanryhmää vastaan taikka 10 a §:ssä tarkoitettuun törkeään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan; (12.1.2018/68)

L:lla 68/2018 muutettu 3 kohta tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

3) hakijan ei perustellusta syystä epäillä rikkovan tämän lain säännöksiä;

4) ohjelmistotoimiluvan myöntäminen ei estä taajuuksien tehokasta käyttöä.

(17.6.2016/456)

Viestintäviraston on tarvittaessa päätöstä valmistellessaan kuultava liikenne- ja viestintäministeriötä ja toimittava yhteistyössä sen kanssa.

Jos kaikille 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttäville hakijoille ei ole osoitettavissa riittävästi taajuuksia taikka ohjelmistotoimiluvan myöntämisellä voi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen, valtioneuvosto myöntää toimiluvan. Viestintäviraston on julkaistava tieto ja samalla ilmoitettava hakijalle asian siirtämisestä toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimiluvan hakija voi kahden viikon kuluessa siirrosta toimittaa suunnitellulla ohjelmasisällöllä täydennetyn hakemuksen valtioneuvostolle.

Valtioneuvoston tulee ratkaista asia 25 §:n 4 momentissa säädetyssä määräajassa.

Valtioneuvoston tulee toimilupa-alueella harjoitettava radiotoiminta kokonaisuudessaan huomioon ottaen pyrkiä sananvapauden edistämiseen sekä turvaamaan ohjelmistotarjonnan

monipuolisuus ja yleisön erityisryhmien tarpeet tavalla, joka parhaiten edistää 1 §:ssä säädettyjä tavoitteita.

37 §

Analogisen radiotoiminnan ohjelmistotoimiluvan ehdot

Toimilupaviranomainen myöntää ohjelmistotoimiluvat määräajaksi, enintään 10 vuodeksi.

Ohjelmistotoimiluvassa määrätään taajuuskokonaisuus, jolla toimiluvanhaltija saa harjoittaa toimiluvanvaraista toimintaa.

Valtioneuvosto voi liittää ohjelmistotoimilupaan ehtoja, jotka koskevat alueellista kuuluvuutta ja vuorokautista lähetysaikaa.

Valtioneuvosto voi lisäksi liittää ohjelmistotoimilupaan ohjelmatoimintaa koskevia, ohjelmiston monipuolisuuden ja yleisön erityisryhmien tarpeiden turvaamisen kannalta välttämättömiä ehtoja.

Analogisen radiotoiminnan harjoittamiseen sovelletaan lisäksi 29 §:ää ohjelmistotoimiluvan muuttamisesta, 30 §:ää siirtämisestä, 31 §:ää raukeamisesta, 32 §:ää peruuttamisesta ja 33 §:ää ohjelmistotoimiluvasta luopumisesta.

38 §

Yleisradio Oy:n oikeus analogisen radioverkon taajuuksiin

Toimilupaviranomaisen velvollisuutena on huolehtia siitä, että Yleisradio Oy saa käyttöönsä julkisen palvelun toiminnassa tarvitsemansa, sille 95 §:n 1 momentin nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyn määrän radioverkon taajuuksia ja että yhtiö voi käyttää niitä tarkoituksenmukaisesti.

6 luku

Radiolupa

39 §

Radiolupa

Radiolähettimien hallussapito ja käyttö edellyttävät Viestintäviraston myöntämää radiolupaa, jollei tässä pykälässä toisin säädetä.

Radiolupa sähköisten viestintäpalvelujen käyttöön tarkoitetuille radiotaajuuksille on myönnettävä kuuden viikon kuluessa siitä, kun Viestintävirasto on saanut kaikki asian ratkaisemiseksi tarpeelliset asiakirjat. Myöntäessään radioluvan 40 §:n nojalla Viestintävirasto voi pidentää kuuden viikon määräaikaa enintään kahdeksalla kuukaudella, jos se on hakumenettelyn tasapuolisuuden, kohtuullisuuden, selkeyden tai avoimuuden varmistamiseksi, hakemusten täydentämiseksi taikka muusta erityisestä syystä tarpeen. Määräajan pidentämisestä on ilmoitettava julkisesti.

Radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön ei tarvita radiolupaa, jos radiolähetin toimii ainoastaan Viestintäviraston sille määräämällä yhteistaajuudella ja sen vaatimustenmukaisuus on varmistettu tässä laissa säädetyllä tavalla. Viestintävirasto voi antaa tällaisen radiolähettimen

käyttöä rajoittavia määräyksiä, jotka ovat taajuuksien tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen käytön sekä häiriöiden estämisen tai poistamisen kannalta tarpeellisia.

Viestintävirasto voi määrätä, että 3 momentissa tarkoitetun radiolähettimen hallussapidosta ja käytöstä on ennen sen käyttöönottoa tehtävä kirjallinen kerrallaan enintään viisi vuotta voimassa oleva rekisteröinti-ilmoitus.

Radiolähettimen hallussapitoon ei tarvita radiolupaa, jos radiolähetin on pysyvästi tehty teknisesti kykenemättömäksi radioviestintään tai jos muuten on selvää, että hallussapidon tarkoituksena ei ole laitteen käyttäminen radioviestintään.

Viestintävirasto antaa määräykset muun maan toimivaltaisen viranomaisen antaman luvan, muun oikeutuksen tai radiolähettimen käyttöoikeuden ilmaisevan merkin hyväksymisestä 1 momentissa tarkoitetuksi luvaksi.

Puolustusvoimat ja rajavartiolaitos eivät tarvitse radiolupaa yksinomaan sotilaalliseen maanpuolustukseen tarkoitetun radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön.

Vieraan valtion poliisimies ei tarvitse radiolupaa tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (SopS 23/2001) 41 artiklassa tarkoitetussa takaa-ajossa tai 40 artiklassa tarkoitetussa rajan yli tapahtuvassa tarkkailussa käytettävän radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön.

Vieraan valtion edustaja ei tarvitse radiolupaa valtio- tai työvierailussa käytettävän radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön, jos radiolähettimen hallussapidosta ja käytöstä on ilmoitettu Viestintävirastolle ja radiolähettimen rakenteesta on annettu Viestintävirastolle sen pyytämät tiedot.

Televiestinnän voimavarojen antamisesta suuronnettomuuksien lievittämiseen ja pelastustoimiin tehdyssä Tampereen yleissopimuksessa (SopS 15/2005) tarkoitettu vieraan valtion henkilöstö ei tarvitse radiolupaa sopimuksessa tarkoitetuissa pelastustoimissa ja suuronnettomuuksien lievittämisessä käytettävän radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön, jos radiolähettimen hallussapidosta ja käytöstä on ilmoitettu Viestintävirastolle ja radiolähettimen rakenteesta ja suunnitellusta käytöstä on annettu Viestintävirastolle sen pyytämät tiedot.

40 §

Radioluvan myöntäminen

Radioluvan myöntää Viestintävirasto. Hakemuksessa on esitettävä Viestintäviraston pyytämät hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot.

Jos yksittäisen radioluvan myöntämisellä voi olla vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen, Viestintäviraston on lupapäätöstä valmistellessaan kuultava liikenne- ja viestintäministeriötä ja toimittava yhteistyössä sen kanssa. Jos radioluvan myöntämisellä voi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen, valtioneuvosto myöntää radioluvan.

Radiolupa myönnetään enintään 10 vuodeksi kerrallaan. Edellä 6 §:ssä tarkoitetun toimilupaa edellyttävän teletoiminnan tarjoamiseen käytettävän radiolähettimen tai 22 §:ssä tarkoitetun

digitaalisen televisio- ja radiotoiminnan tai 34 §:ssä tarkoitetun analogisen radiotoiminnan harjoittamiseen käytettävän radiolähettimen radiolupa myönnetään kuitenkin enintään 20 vuodeksi kerrallaan.

Lain 11 §:ssä säädetyssä huutokauppamenettelyssä toimiluvan saaneelle tai tällaisen toimiluvan siirron saajalle Viestintävirasto myöntää radioluvan hakemuksesta sen jälkeen, kun toimiluvan haltija on suorittanut 287 §:ssä säädetyn toimilupamaksun ensimmäisen maksuerän.

Radiolupa, joka myönnetään 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuun enintään kolme kuukautta kestävään toimintaan, voidaan myöntää uudelleen samalle tai osittain samalle peittoalueelle ja samalle toiminnanharjoittajalle tai pääosin saman ohjelmiston tarjoamiseen aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua edellisen radioluvan päättymisestä. Mitä edellä säädetään, ei kuitenkaan koske toimintaa, joka on tilapäistä tai ei ole muusta syystä jatkuvaa tai säännöllistä. (12.1.2018/68)

L:lla 68/2018 muutettu 5 momentti tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Radiolupa, joka myönnetään 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuun enintään kolme kuukautta kestävään toimintaan, voidaan myöntää uudelleen samalle tai osittain samalle taajuusalueelle ja samalle toiminnanharjoittajalle tai pääosin saman ohjelmiston tarjoamiseen aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua edellisen radioluvan päättymisestä. Mitä edellä säädetään, ei kuitenkaan koske toimintaa, joka on tilapäistä tai ei ole muusta syystä jatkuvaa tai säännöllistä. (17.6.2016/456)

Radiolupa myönnetään 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuun vähäiseen, rajatulla alueella harjoitettavaan radiotoimintaan enintään vuodeksi kerrallaan.

Radiolupa 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuun toimintaan on myönnettävä, jos ei ole ilmeistä syytä epäillä, että hakija rikkoo tätä lakia tai syyllistyy rikoslain 11 luvun 10 §:ssä tarkoitettuun kiihottamiseen kansanryhmää vastaan taikka 10 a §:ssä tarkoitettuun törkeään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. (12.1.2018/68)

L:lla 68/2018 lisätty 7 momentti tulee voimaan 1.6.2018.

41 §

Radioluvan ja taajuusvarauksen myöntämisen edellytykset

Jollei tämän pykälän 2–4 momentista muuta johdu, radiolupa tai 44 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävä taajuusvaraus on myönnettävä, jos:

1) sitä haetaan taajuusalueelle, joka 95 §:n 1 momentin nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa tai 96 §:n 1 momentin nojalla annetussa Viestintäviraston määräyksessä on osoitettu hakemuksessa tarkoitettuun käyttöön;

2) taajuusalueelta on osoitettavissa teknisesti tarkoituksenmukaisia radiotaajuuksia hakijan käytettäväksi tai varattavaksi;

3) radiolähettimen vaatimustenmukaisuus on varmistettu; ja

4) Viestintävirastolla ei ole perusteltua syytä epäillä hakijan rikkovan radioviestintää koskevia säännöksiä, määräyksiä tai radiolupaan liitettyjä ehtoja.

Jos hakijan aiemmasta radioluvasta tai taajuusvarauksesta, joka koskee samaa laiteryhmää kuin haettava uusi lupa tai varaus, on maksamatta muu kuin määrältään vähäinen erääntynyt maksu, lupa tai varaus voidaan jättää myöntämättä.

Jos hakijan tarkoituksena on harjoittaa 6 §:ssä tarkoitettua toimiluvanvaraista teletoimintaa tai 22 §:ssä tarkoitettua toimiluvanvaraista televisiotoimintaa taikka 34 §:ssä tarkoitettua radiotoimintaa, radiolupaa tai radiotaajuuksien varausta ei voida myöntää, jos hakijalla ei ole tarvittavaa verkko- tai ohjelmistotoimilupaa.

Jos radiolupa tai radiotaajuuksien varaus voidaan radiotaajuuksien niukkuuden vuoksi myöntää vain osalle hakijoista, se on myönnettävä niille hakijoille, joiden toiminta parhaiten edistää 1 §:ssä säädettyjä lain tavoitteita.

Radioluvan hakija tai haltija taikka tarvittaessa myös muu teleyritys on velvollinen antamaan Viestintävirastolle sen pyytämät 4 momentissa tarkoitetun lupapäätöksen tekemisessä tarvittavat tiedot.

42 §

Lupaehdot

Viestintävirasto voi liittää radiolupaan taajuuksien tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen käytön, viestintämarkkinoiden tehokkuuden ja radioviestinnän häiriöiden estämisen tai poistamisen kannalta tarpeellisia ehtoja. Viestintävirasto voi lisäksi lupaehdoissa määrätä, että radiolupaa on säilytettävä radiolähettimen välittömässä läheisyydessä.

Suuren häiriöriskin aiheuttavan radiolähettimen lupaehdoissa voidaan määrätä, ettei lähetintä saa ottaa käyttöön, ennen kuin Viestintävirasto on tarkastuksen perusteella hyväksynyt käyttöönoton. Viestintävirasto määrää ne radiolähetinlajit, joiden katsotaan aiheuttavan suuren häiriöriskin, ja antaa tarkemmat määräykset niiden tarkastusmenettelystä sekä lähettimien säätämisestä ja muista siihen verrattavista käyttöönoton hyväksymisen edellytyksistä.

43 §

Kuulemisvelvollisuus

Teleyrityksiä ja viestintäpalvelujen käyttäjiä edustaville tahoille on varattava tilaisuus esittää käsityksensä yleiseen teletoimintaan tarkoitetun radioluvan myöntämisestä, 39 §:n 3 momentin nojalla annettavasta Viestintäviraston määräyksestä, 95 §:n 1 momentin nojalla annettavasta valtioneuvoston asetuksesta sekä 96 §:n 1 momentin nojalla annettavasta Viestintäviraston määräyksestä ennen sen antamista. Teleyrityksiä ja viestintäpalvelujen käyttäjiä edustaville tahoille on varattava tilaisuus kuukauden kuluessa esittää käsityksensä säännöksen, päätöksen tai määräyksen muuttamisesta. Poikkeuksellisissa tilanteissa kuukauden määräajasta voidaan poiketa. Jos ehdotetut muutokset ovat vähäisiä ja niistä on sovittu radioluvan haltijan kanssa, kuulemisvelvollisuutta ei ole.

44 §

Radiotaajuuksien varaus

Ennen radioluvan hakemista radiolähettimen käyttöön tarvittaviin radiotaajuuksiin voidaan hakea varaus, jos se on perusteltua radiojärjestelmän suunnittelun tai toteuttamisen vuoksi taikka jos radiolähettimen hankkiminen edellyttää ennakkotietoa käytettävissä olevista radiotaajuuksista.

Taajuusvaraus myönnetään enintään vuodeksi kerrallaan. Varaus raukeaa, kun varauksessa tarkoitetun radiolähettimen käyttöön myönnetään 39 §:ssä säädetty radiolupa.

45 §

Taajuusvarauksen myöntäminen

Taajuusvarauksen myöntää Viestintävirasto. Hakemuksessa on esitettävä Viestintäviraston pyytämät hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot.

Viestintävirasto myöntää 6 §:ssä tarkoitetun verkkotoimiluvan ja 34 §:ssä tarkoitetun ohjelmistotoimiluvan haltijalle taajuusvarauksen toimiluvan voimaantulosta lukien ilman hakemusta.

Jos 6 §:ssä säädetyn verkkotoimiluvan tai 34 §:ssä säädetyn ohjelmistotoimiluvan mukaisen toiminnan radioluvan voimassaolo lakkaa toimiluvan ollessa vielä voimassa, taajuusvaraus tulee uudelleen voimaan ilman hakemusta.

46 §

Radioluvan uusiminen hakemuksetta

Viestintävirasto voi uusia myöntämänsä radioluvan ilman radioluvan haltijan hakemusta enintään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, jos luvanhaltija on antanut uusimiseen kirjallisen suostumuksensa.

Viestintävirasto voi olla uusimatta radiolupaa, jos 41 §:ssä säädetyt radioluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty tai 49 §:ssä säädetyt radioluvan peruuttamisen edellytykset täyttyvät.

47 §

Radioluvan muuttaminen

Viestintävirasto voi radioluvan voimassa ollessa muuttaa lupaehtoja ilman luvanhaltijan suostumusta, jos se on välttämätöntä radiotaajuudelle vahvistetun käyttösuunnitelman muuttumisen, taajuuksia koskevien määräysten tai kansainvälisten sopimusvelvoitteiden vuoksi taikka jos se on perusteltua radioviestinnän häiriöiden estämisen tai poistamisen taikka radiotaajuusalueen ensisijaisen käyttötarkoituksen mukaisen käytön vuoksi.

Verkkotoimiluvan haltijan, jolle on myönnetty 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu verkkotoimilupa, radioluvan ehtoja voidaan muuttaa myös, jos se on välttämätöntä markkinoilla toimivan teleyrityksen taloudellisissa tai teknisissä toimintaedellytyksissä tapahtuvan muutoksen vuoksi taikka johtuu uuden teleyrityksen tulosta markkinoille, tai vastaavasta muusta markkinaolosuhteiden muutoksen aiheuttamasta tarpeesta järjestellä uudelleen radiotaajuuksien käyttöä.

Radioluvan ehtoja voidaan muuttaa radioluvan haltijan hakemuksesta. Jos sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaa koskevan radioluvan haltija hakee muutosta radioluvan ehtoihin, Viestintäviraston on ennen ratkaisun antamista ilmoitettava radioluvan haltijalle, miten Viestintäviraston tekemä uudelleentarkastelu vaikuttaisi radiolupaan, ja annettava samalla radioluvan haltijalle kohtuullinen määräaika hakemuksen peruttamiseen.

Jos sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan käytettävää teknologiaa ei ole toimiluvassa erikseen määrätty, toimiluvanhaltijan on ennen toiminnan aloittamista ilmoitettava Viestintävirastolle verkossa käytettävä teknologia. Jos toimiluvanhaltija muuttaa käytettävää teknologiaa, sen on ennen muutoksen toteuttamista ilmoitettava siitä Viestintävirastolle.

48 §

Radioluvan siirtäminen ja vuokraaminen

Muun kuin verkko- tai ohjelmistotoimilupaa edellyttävään toimintaan tarkoitetun radioluvan saa siirtää. Radioluvassa voidaan kuitenkin kieltää luvan siirtäminen, jos radiolähettimen käyttäminen edellyttää 265 §:ssä tarkoitettua pätevyystodistusta tai luvan siirtämisellä voi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen.

Siirrosta on viipymättä ilmoitettava Viestintävirastolle. Viestintävirasto voi kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta hylätä radioluvan siirron, jos on ilmeistä, että 40 §:n 5 momentissa tai 41 §:n 1 momentissa säädetyt radioluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty taikka radiolupahakemus hylätään 41 §:n 2 tai 3 momentin perusteella. (17.6.2016/456)

Radioluvan siirtämiseksi ei katsota luvan luovuttamista sen haltuun, jolle luvanhaltija vuokraa tai muuten antaa radiolähettimensä väliaikaisesti käytettäväksi. Luvanhaltija vastaa tällöinkin siitä, että radiolähetintä käytetään lupaehtojen mukaisesti.

Jos luvanhaltija sulautuu osakeyhtiölaissa (624/2006) tarkoitetulla tavalla toiseen osakeyhtiöön, radiolupa siirtyy vastaanottavalle yhtiölle. Jos luvanhaltijan liiketoiminta, johon radiolupa liittyy, kokonaisuudessaan luovutetaan, radiolupa siirtyy vastaanottajalle. Jos radioluvan haltija asetetaan konkurssiin ja konkurssipesän hallinto viipymättä ilmoittaa Viestintävirastolle, että konkurssipesä jatkaa luvanhaltijan elinkeinotoimintaa, radiolupa siirtyy konkurssipesälle.

49 §

Radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttaminen

Viestintävirasto voi kokonaan tai osittain peruuttaa radioluvan tai radiotaajuuksien varauksen, jos:

1) luvanhaltija 330–332 §:n mukaisesti määrätyistä toimenpiteistä huolimatta vakavasti tai toistuvasti radioviestinnän häiriöttömyyden kannalta olennaisella tavalla rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tai lupaehtoja taikka olennaisesti rikkoo radiolupaan tai radiotaajuuksien varaukseen liittyvää maksuvelvollisuutta;

2) luvanhaltija tahallaan tai huolimattomuudesta lähettää radiolähettimellä rikoslain (39/1889) 34 luvun 10 §:ssä tarkoitetun perättömän vaarailmoituksen taikka muulla tavalla häiritsee tai haittaa turvallisuusradioviestintää;

3) luvanhaltija ei käytä luvassa osoitettuja radiotaajuuksia eikä ota niitä käyttöön Viestintäviraston asettamassa kohtuullisessa määräajassa;

4) radiolähetin käyttää radiotaajuuksia epätarkoituksenmukaisella tavalla teknisten ominaisuuksiensa vuoksi;

5) 96 §:n 6 momentissa tarkoitetut edellytykset luvan haltijan käytössä olevan taajuusalueen toissijaiseen käyttöön eivät täyty;

6) televisio- ja radiotoimintaa varten myönnetty ohjelmistotoimilupa lakkaa olemasta voimassa;

7) 6 §:ssä tarkoitettu verkkotoimilupa lakkaa olemasta voimassa; taikka

8) Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset edellyttävät peruuttamista.

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun määräajan asettamispäätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

50 §

Päätös häiriösuojauksesta

Viestintävirasto voi radiotaajuuksien käyttäjän hakemuksesta päättää toimenpiteistä kiinteän radiovastaanottoaseman suojaamiseksi häiriöiltä, jos päätös voidaan tehdä tuottamatta muille radiotaajuuksien käyttäjille suojauksella saavutettavaan etuun nähden kohtuutonta taloudellista tai muuta vahinkoa.

Päätöksessä, joka on voimassa enintään kymmenen vuotta kerrallaan, voidaan asettaa suojattavan aseman rakennetta, sijaintia ja käyttöä koskevia ehtoja. Päätös voidaan peruuttaa tai sen ehtoja muuttaa, jos päätöstä tehtäessä vallinneet olosuhteet muuttuvat olennaisesti.

III OSA

VELVOLLISUUKSIEN ASETTAMINEN JA YLEISPALVELU

7 luku

Velvollisuuksien perusteet

51 §

Markkinamäärittely

Viestintäviraston on säännöllisin väliajoin määriteltävä merkitykselliset viestintämarkkinat, joista se tekee markkina-analyysin 52 §:n mukaisesti.

52 §

Markkina-analyysi ja päätös huomattavasta markkinavoimasta

Viestintäviraston on kilpailutilanteen selvittämiseksi tehtävä merkityksellisiksi määritellyistä tukku- ja vähittäismarkkinoista säännöllisin väliajoin markkina-analyysi. Markkina-analyysi on tehtävä viimeistään kahden vuoden kuluttua komission antamasta markkinasuosituksesta, jos kyseessä on aiemmin määrittelemättömät markkinat ja vähintään kolmen vuoden välein, jos kyseessä ovat jo aiemmin määritellyt markkinat. Kolmen vuoden määräaikaa voidaan pidentää enintään kolmella vuodella, jos Viestintävirasto pyytää sitä komissiolta, eikä komissio kiellä sitä kuukauden kuluessa pyynnöstä.

Jos kyseessä ovat valtion rajat ylittävät markkinat, Viestintäviraston on markkina-analyysiä tehdessään toimittava yhteistyössä Euroopan talousalueeseen kuuluvan asianomaisen jäsenvaltion, jäljempänä ETA-valtio, sääntelyviranomaisen kanssa.

Viestintäviraston on päätöksellään määrättävä yritys huomattavan markkinavoiman yritykseksi, jos sillä markkina-analyysin perusteella havaitaan olevan tietyillä markkinoilla yksin tai yhdessä muiden kanssa sellaista taloudellista vaikutusvaltaa, jonka turvin se voi toimia huomattavassa määrin riippumattomana kilpailijoista, kuluttajista tai muista käyttäjistä. Yrityksellä, jolla on tietyillä markkinoilla huomattava markkinavoima, voidaan katsoa olevan sama asema myös niihin läheisessä yhteydessä olevilla markkinoilla, jos yritys kykenee laajentamaan markkinavoimaansa ensimmäisiltä markkinoilta niihin läheisessä yhteydessä oleville markkinoille ja siten vahvistamaan markkinavoimaansa myös näillä markkinoilla.

Viestintäviraston on muutettava huomattavaa markkinavoimaa koskevaa päätöstä, jos markkina- analyysin perusteella markkinoiden kilpailutilanteessa havaitaan tapahtuneen merkityksellisiä muutoksia. Viestintäviraston on päätöksellään poistettava yritykseltä huomattavan markkinavoiman asema tietyillä markkinoilla, jos markkina-analyysin perusteella havaitaan, ettei yrityksellä enää ole 3 momentissa tarkoitettua huomattavaa markkinavoimaa.

53 §

Tukkumarkkinoilla huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavat velvollisuudet

Viestintäviraston on päätöksellään asetettava huomattavan markkinavoiman yritykselle 56, 61 ja 65 §:ssä sekä 10 luvussa tarkoitettuja velvoitteita, jos ne ovat tarpeen kilpailun esteiden poistamiseksi tai kilpailun edistämiseksi kyseisillä merkityksellisillä markkinoilla.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen velvollisuuksien tulee olla oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään, ja niitä asetettaessa tulee erityisesti ottaa huomioon:

1) käyttöoikeuden tekninen ja taloudellinen tarkoituksenmukaisuus markkinoiden kehitysaste ja käyttöoikeuden laatu huomioon ottaen;

2) käyttöoikeuden toteuttamiskelpoisuus käytettävissä oleva kapasiteetti huomioon ottaen;

3) tietosuojaan ja tietoturvaan liittyvät vaatimukset;

4) huomattavan markkinavoiman yrityksen tekemät investoinnit ja riskit;

5) tarve turvata kilpailu pitkällä aikavälillä;

6) asiaan liittyvät teollis- ja tekijänoikeudet;

7) eurooppalaisten palvelujen tarjoaminen.

Huomattavaa markkinavoimaa koskevassa päätöksessään Viestintäviraston on arvioitava yrityksille asetettavien velvollisuuksien vaikutukset markkinoille.

Viestintäviraston on muutettava 1 momentissa tarkoitettua päätöstä, jos 1 tai 2 momentissa tarkoitetuissa seikoissa taikka markkinoiden kilpailutilanteessa tapahtuu merkityksellisiä muutoksia.

54 §

Vähittäismarkkinoilla huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavat velvollisuudet

Viestintäviraston on päätöksellään asetettava vähittäismarkkinoilla toimivalle huomattavan markkinavoiman yritykselle tarpeen mukaan 2 momentissa tarkoitettuja tehokkaan kilpailun turvaamiseksi välttämättömiä lisävelvoitteita, jos Viestintävirasto vähittäismarkkinoista tehdyn markkina-analyysin perusteella toteaa, että määritellyillä vähittäismarkkinoilla ei ole kilpailua ja tukkumarkkinoilla toimivalle huomattavan markkinavoiman yritykselle asetetut velvoitteet eivät riittävästi edistä kilpailua vähittäismarkkinoilla.

Viestintävirasto voi 1 momentissa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi määrätä, että vähittäismarkkinoilla toimiva huomattavan markkinavoiman yritys ei saa:

1) periä kohtuuttomia hintoja;

2) estää markkinoille pääsyä tai rajoittaa kilpailua perusteettoman alhaisella hinnoittelulla;

3) suosia tiettyjä käyttäjiä epäasiallisella tavalla;

4) sitoa tiettyä tuotetta tai palvelua muihin tuotteisiin tai palveluihin.

Asetetun lisävelvoitteen tulee olla oikeassa suhteessa sillä tavoiteltavaan päämäärään.

Viestintäviraston on muutettava 1 momentissa tarkoitettua päätöstä, jos markkinoiden kilpailutilanteessa tapahtuu merkityksellisiä muutoksia.

55 §

Muun kuin huomattavan markkinavoiman aseman perusteella asetettavat velvollisuudet

Viestintävirasto voi päätöksellään asettaa teleyritykselle sekä 57 §:n 2 momentissa tarkoitetulle yritykselle tässä laissa jäljempänä säädetyin edellytyksin muunkin kuin huomattavan markkinavoiman perusteella 57 §:n mukaista käyttöoikeuden luovutusta tai 62 §:n mukaista yhteenliittämistä koskevia sekä mainittuun käyttöoikeuden luovutukseen tai yhteenliittämiseen liittyviä 67–69, 72 ja 74 §:n mukaisia velvollisuuksia.

Asetettujen velvollisuuksien on oltava puolueettomia, avoimia, oikeasuhtaisia ja syrjimättömiä.

Viestintäviraston on muutettava 1 momentissa tarkoitettua päätöstä, jos velvollisuuden asettamisen edellytyksenä olleissa olosuhteissa tapahtuu merkityksellisiä muutoksia.

8 luku

Käyttöoikeuden luovutukseen liittyvät velvollisuudet

56 §

Huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat käyttöoikeuden luovutukseen liittyvät velvollisuudet

Viestintävirasto voi 53 §:n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuden luovuttaa kohtuulliseksi katsottava käyttöoikeus viestintäverkkoon

taikka viestintäverkkoon tai viestintäpalveluun liittyvään liitännäistoimintoon tai liitännäispalveluun. Tällainen käyttöoikeus voi sisältää velvollisuuden:

1) luovuttaa käyttöoikeus viestintäverkkoon ja verkon osiin;

2) luovuttaa käyttöoikeus viestintäverkon kapasiteettiin;

3) tarjota rinnakkain sijoittamista ja muita liitännäistoimintojen yhteiskäyttötapoja, mukaan lukien kaapelikanavien, -laitetilojen ja radiomastojen käyttöoikeuden luovuttaminen;

4) luovuttaa käyttöoikeus sellaisiin liitännäispalveluihin, jotka mahdollistavat viestintäverkon tai viestintäpalvelun tarjoamisen tai tukevat palvelujen tarjoamista kyseisen verkon tai palvelun kautta;

5) tarjota matkaviestinverkkojen verkkovierailuihin liittyviä toimintoja ja muita palveluja, joita tarvitaan päästä päähän -palvelujen yhteen toimivuuden varmistamiseksi käyttäjälle saakka;

6) mahdollistaa toisen teleyrityksen tarjoamien puhelinpalvelujen käyttäminen sekä puhelukohtaisesti valintakoodin avulla että käyttämällä sellaista ennalta valintaa, joka voidaan tarvittaessa ohittaa valintakoodilla;

7) luovuttaa muun edellä mainittuihin rinnastettavan kohtuulliseksi katsottavan 1 momentissa tarkoitetun käyttöoikeuden.

Viestintävirasto voi liittää 1 momentissa tarkoitettuun käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuteen määräaikoja koskevia ehtoja.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua velvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos käyttöoikeuden luovutus johtaa tietosuojan tai kansallisen turvallisuuden vaarantumiseen tai se on yrityksen kannalta teknisesti epätarkoituksenmukaista tai muutoin kohtuutonta.

57 §

Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat käyttöoikeuden luovutukseen liittyvät velvollisuudet

Viestintävirasto voi 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella velvollisuuden luovuttaa käyttöoikeus:

1) toiselle teleyritykselle tilaajayhteyteen tai sen osaan, tilaajayhteyden välityskykyyn tai tilaajayhteyden siirtokapasiteettiin rinnakkaiskäyttöä varten sekä vähäiseen laitetilaan, jos teleyritys hallitsee käyttäjien yhteyksiä viestintäverkkoon ja velvollisuuden asettaminen on käyttäjien edun varmistamiseksi välttämätöntä;

2) digitaalisen television tai radion sähköiseen ohjelmaoppaaseen, jos se on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että tiedot 227 §:ssä tarkoitetun siirtovelvoitteen piiriin kuuluvista digitaalisista televisio- ja radiolähetyksistä saatetaan yleisön saataville sähköisessä ohjelmaoppaassa;

3) televisio- tai radiojärjestelmän ohjelmointirajapintaan, jos se on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että 227 §:ssä tarkoitetun siirtovelvoitteen piiriin kuuluvat digitaaliset televisio- ja radiolähetykset voidaan liittää käytössä olevaan ohjelmointirajapintaan;

4) kaapelikanavaan tai radiomaston antennipaikkaan sekä siihen liittyvään laitetilaan, jos rinnakkaisen kaapelikanavan tai radiomaston rakentaminen ei ole tarkoituksenmukaista ympäristönsuojelusta, luonnonsuojelusta tai maankäytön suunnittelusta johtuvasta taikka muusta näihin verrattavasta syystä.

Viestintävirasto voi asettaa 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun antennipaikan ja laitetilan vuokrausvelvollisuuden mainitussa kohdassa tarkoitetuilla perusteilla myös muulle yritykselle kuin teleyritykselle, jos yritys vuokraa antennipaikkaa ja siihen liittyvää laitetilaa jollekin teleyritykselle.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua velvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos käyttöoikeuden luovutus johtaa kansallisen turvallisuuden tai tietosuojan vaarantumiseen tai se on yrityksen kannalta teknisesti epätarkoituksenmukaista tai muutoin kohtuutonta.

58 §

Rinnakkain sijoittaminen ja yhteiskäyttö

Viestintävirasto voi velvoittaa verkkoyrityksen sallimaan toiselle teleyritykselle omaisuuden yhteiskäytön tai rinnakkain sijoittamisen, jos verkkoyritys on sijoittanut:

1) 233 §:ssä tarkoitetulla tavalla telekaapelin tai radiomaston, siihen liittyvän laitteen, kaapelin, vähäisen rakennelman taikka pylvään toisen omistamalle tai hallitsemalle alueelle;

2) 233 §:ssä tarkoitetulla tavalla matkaviestinverkon tukiaseman, siihen liittyvän laitteen tai kaapelin toisen omistamaan tai hallitsemaan rakennukseen; taikka

3) 236 §:ssä tarkoitetulla tavalla kiinnittänyt rakennuksiin tai rakennelmiin tarpeellisia laitteita.

Viestintävirasto voi asettaa 1 momentissa tarkoitetun velvoitteen, jos rakentamista tai sijoittamista ei muutoin voida järjestää tyydyttävällä tavalla ja kohtuullisin kustannuksin. Velvoitteen asettamisen edellytyksenä on lisäksi, ettei sillä estetä tai rajoiteta kohtuuttomasti verkkoyrityksen omaa käyttöä.

Jolleivät asianosaiset sovi yhteiskäyttöön tai rinnakkain sijoittamiseen liittyvistä kustannuksista, Viestintävirasto voi määrätä aiheutuvien kustannusten jakamisesta.

59 §

Oma käyttö tai kohtuullinen tuleva tarve

Edellä 56 tai 57 §:n nojalla asetetusta velvollisuudesta huolimatta velvollisuutta ei ole, jos käyttöoikeuden kohde on teleyrityksen tai 57 §:n 2 momentissa tarkoitetun yrityksen omassa käytössä taikka se on tarpeen sen omaa kohtuullista tulevaa tarvetta varten.

9 luku

Yhteenliittäminen

60 §

Neuvotteluvelvollisuus

Yhteenliittämisellä tarkoitetaan eri viestintäverkkojen aineellista ja toiminnallista yhdistämistä sen varmistamiseksi, että käyttäjät pääsevät toisen teleyrityksen viestintäverkkoon ja viestintäpalveluihin.

Verkkoyritys on velvollinen neuvottelemaan vilpittömästi toisen verkkoyrityksen kanssa yhteenliittämisestä.

61 §

Yhteenliittämisvelvollisuus huomattavan markkinavoiman perusteella

Viestintävirasto voi 53 §:n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuden liittää viestintäverkko yhteen toisen teleyrityksen viestintäverkon kanssa (yhteenliittämisvelvollisuus). Tällöin sen on neuvoteltava yhteenliittämisestä toisen verkkoyrityksen kanssa ehdoin, jotka eivät ole ristiriidassa mainitulla päätöksellä asetettujen velvoitteiden kanssa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun yhteenliittämisvelvollisuuden lisäksi Viestintävirasto voi asettaa velvollisuuden tehdä palveluista yhteentoimivia toisen teleyrityksen palvelujen kanssa siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä.

Teleyrityksen, jolle Viestintävirasto on asettanut yhteenliittämisvelvollisuuden, on noudatettava 63 ja 64 §:n säännöksiä, jos yhteenliittämisvelvollisuuden sisällöstä ei muutoin päästä sopimukseen.

62 §

Muulla perusteella asetettava yhteenliittämisvelvollisuus

Viestintävirasto voi 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle:

1) 61 §:n mukaisen yhteenliittämisvelvollisuuden, jos teleyritys hallitsee käyttäjien yhteyksiä viestintäverkkoon ja velvollisuuden asettaminen on viestintäverkkojen yhteenliitettävyyden varmistamiseksi välttämätöntä; ja

2) 1 kohdassa tarkoitetun yhteenliittämisvelvollisuuden lisäksi velvollisuuden tehdä palveluistaan yhteentoimivia toisen teleyrityksen palvelujen kanssa siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä.

63 §

Yhteenliittämisen toteuttaminen

Verkkojen yhteenliittäminen on tehtävä yhteenliittämistä pyytävän verkkoyrityksen osoittamassa kohdassa, jollei se ole teknisesti epätarkoituksenmukaista tai kohtuutonta yhteenliittämisvelvollisen teleyrityksen kannalta.

Yhteenliittäminen on tehtävä niin nopeasti kuin se on teknisesti mahdollista.

Yhteenliittämisvelvolliselta teleyritykseltä perittävä korvaus yhteenliittämistä pyytävän verkkoyrityksen puhelinverkon käytöstä ei saa olla kohtuuton.

64 §

Kansainvälisten puhelinverkkojen yhteenliittäminen

Puheviestintä ulkomaille on ohjattava kansainväliseen telepalveluun kansainvälistä puhelinpalvelua tarjoavan teleyrityksen valitseman kaukopuhelinpalvelun kautta.

Jokaisesta yleisestä kansainvälisestä puhelinpalvelusta tulee olla pääsy kaikkiin paikallispuhelinpalveluihin.

65 §

Puhelinverkon käytöstä perittävä korvaus

Yhteenliittämisvelvollisen teleyrityksen on hinnoiteltava erikseen toiselta teleyritykseltä perittävä korvaus verkon käytöstä puheyhteyden muodostamiseen silloin, kun yhteys muodostetaan teleyrityksen verkosta toisen teleyrityksen verkkoon (nouseva liikenne) ja yhteys muodostetaan:

1) ilmaisnumeroon; taikka

2) palvelunumeroon tai valtakunnalliseen tilaajanumeroon.

Viestintävirasto voi 53 §:n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuden hinnoitella erikseen muukin kuin 1 momentissa tarkoitettu nouseva liikenne.

Yhteenliittämisvelvollisen teleyrityksen on hinnoiteltava erikseen toiselta teleyritykseltä perittävä korvaus verkon käytöstä puheyhteyden muodostamiseen silloin, kun yhteys muodostetaan toisen teleyrityksen verkosta teleyrityksen verkkoon (laskeva liikenne).

66 §

Määräalennusten kielto

Yhteenliittämisvelvollisen teleyrityksen puhelinverkkojen yhteenliittämisestä perimä korvaus ei saa riippua välitetyn viestinnän määrästä.

10 luku

Muut velvollisuudet

67 §

Käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuteen liittyvät tekniset velvoitteet

Viestintävirasto voi käyttöoikeuden luovutusvelvollisuutta ja yhteenliittämistä koskevassa päätöksessä asettaa teleyritykselle ja 57 §:n 2 momentissa tarkoitetulle yritykselle sellaisia teknisiä velvoitteita ja luovutusvelvollisuuden käyttöä koskevia ehtoja, jotka ovat välttämättömiä, jotta käyttöoikeuden luovutusvelvoite voidaan teknisesti toteuttaa.

68 §

Syrjimättömyysvelvollisuus

Viestintävirasto voi 53 tai 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle ja 57 §:n 2 momentissa tarkoitetulle yritykselle käyttöoikeuden luovutusta tai yhteenliittämistä koskevan syrjimättömyysvelvollisuuden.

Syrjimättömyysvelvollisuudella tarkoitetaan velvollisuutta noudattaa hinnoittelua (syrjimätön hinnoittelu) tai ehtoa (syrjimätön ehto), joka kohtelee samanlaisessa tilanteessa olevia teleyrityksiä tasapuolisesti. Jos teleyritys tai 57 §:n 2 momentissa tarkoitettu yritys käyttää tiettyä palvelua itse tai tarjoaa sitä tytäryhtiölleen tai muulle sellaiselle taholle, sen on tarjottava vastaavaa palvelua vastaavin ehdoin ja vastaavanlaatuisena kilpailevalle teleyritykselle.

69 §

Avoimuutta koskevat velvollisuudet

Viestintävirasto voi 53 tai 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle ja 57 §:n 2 momentissa tarkoitetulle yritykselle avoimuutta koskevia velvollisuuksia, joiden mukaan teleyrityksen on julkaistava käyttöoikeuden luovuttamisen tai yhteenliittämisen kannalta merkitykselliset tiedot, kuten palvelun toimitusehdot, tekniset eritelmät, hinnasto sekä tehdyt sopimukset siltä osin, kun ne eivät sisällä liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia tietoja.

Jos teleyritykselle tai 57 §:n 2 momentissa tarkoitetulle yritykselle on asetettu 68 §:ssä tarkoitettu syrjimättömyysvelvollisuus, sille voidaan asettaa velvollisuus julkaista käyttöoikeutta tai yhteenliittämistä koskeva viitetarjous. Viitetarjouksen on oltava niin yksilöity, etteivät käyttöoikeuden pyytäjät joudu maksamaan tuotteista, jotka eivät ole tarjottavan palvelun kannalta välttämättömiä.

Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, Viestintäviraston on velvoitettava yritys julkaisemaan viitetarjous, jos teleyritykselle on asetettu velvollisuus luovuttaa käyttöoikeus viestintäverkkoon tai sen osaan. Tällaisen viitetarjouksen tulee sisältää vähintään käyttöoikeuden luovuttamisen kannalta merkitykselliset tiedot.

70 §

Kirjanpidollinen eriyttämisvelvollisuus

Viestintävirasto voi 53 §:n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuden eriyttää kirjanpidossa säännelty toiminta teleyrityksen muusta palvelun tarjonnasta, jos se on tarpeen syrjimättömyysvelvollisuuden valvomiseksi.

Viestintäviraston on yksilöitävä päätöksessään eriyttämisen kohteena olevat tuotteet ja palvelut, eriyttämismenettelyllä selvitettävät tiedot sekä eriyttämismenettelyn pääpiirteet.

3 momentti on kumottu L:lla 12.1.2018/68, joka tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Teleyrityksen tilintarkastajien on tarkastettava eriyttämislaskelmat ja annettava niistä erillinen lausunto teleyritykselle.

Eriyttämislaskelmat on toimitettava Viestintävirastolle. (12.1.2018/68)

L:lla 68/2018 muutettu 4 momentti tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Eriyttämislaskelmat ja tilintarkastajan lausunto on toimitettava Viestintävirastolle.

71 §

Käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen hinnoittelua koskevat velvollisuudet

Viestintävirasto voi 53 §:n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen hinnoittelua koskevia velvollisuuksia, jos 52 §:n mukainen markkina-analyysi osoittaa, että markkinoilla ei ole todellista kilpailua ja että huomattavan markkinavoiman yrityksellä on sen vuoksi mahdollisuus pitää hintaa liian korkealla tasolla tai harjoittaa hintapainostusta viestintäpalvelujen käyttäjille haitallisella tavalla.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus voi koskea säännellyn tuotteen tai palvelun hinnoittelua ja hinnan asettamista. Viestintävirasto voi asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuden noudattaa käyttöoikeuden luovutuksessa tai yhteenliittämisessä:

1) kustannussuuntautunutta hinnoittelua;

2) vähittäishinnasta tehtävään vähennykseen perustuvaa hinnoittelua; tai

3) oikeudenmukaista ja kohtuullista hinnoittelua.

Kustannussuuntautuneella hinnalla tarkoitetaan hintaa, joka on kohtuullinen ottaen huomioon tehokkaan toimijan kustannukset säännellyn tuotteen tai palvelun tuottamisesta. Kustannussuuntautuneen hinnan määrittämisessä voidaan ottaa huomioon vastaavilla kilpailluilla markkinoilla vallitseva hintataso.

Asettaessaan 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun velvollisuuden noudattaa kustannussuuntautunutta hinnoittelua, Viestintävirasto voi velvoittaa huomattavan markkinavoiman yrityksen myös noudattamaan säännellyn tuotteen tai palvelun hinnoittelussa Viestintäviraston etukäteen määrittämää enimmäishintaa. Enimmäishinta voidaan asettaa, jos

hinnoitteluvelvoitteen vastainen hinnoittelu aiheuttaisi vakavaa haittaa kyseisillä markkinoilla eikä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua velvoitetta voida pitää riittävänä kilpailun esteiden poistamiseksi tai kilpailun edistämiseksi näillä markkinoilla. Enimmäishinta voidaan asettaa enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Edellä 1–4 momentissa tarkoitettujen hinnoitteluvelvollisuuksien tulee:

1) edistää viestintämarkkinoiden tehokkuutta ja kestävää kilpailua;

2) tuottaa hyötyä viestintäpalvelujen käyttäjille;

3) olla kohtuullisia suhteessa niillä tavoiteltaviin päämääriin;

4) kannustaa yritystä investointeihin tulevaisuudessa; ja

5) sallia kohtuullinen tuotto säänneltyyn toimintaan sitoutuneelle pääomalle.

72 §

Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettava hinnoitteluvelvoite

Viestintävirasto voi 55 §:n mukaisella päätöksellään asettaa teleyritykselle ja 57 §:n 2 momentissa tarkoitetulle yritykselle velvollisuuden noudattaa käyttöoikeuden luovutuksessa tai yhteenliittämisessä 71 §:n 2–5 momentissa tarkoitettuja hinnoitteluvelvollisuuksia, jos se on välttämätöntä käyttöoikeuden luovutuksen tai yhteenliittämisen turvaamiseksi.

73 §

Hinnoittelua koskeva selvittämisvelvollisuus

Jos teleyritykselle taikka 57 §:n 2 momentissa tai 196 §:ssä tarkoitetulle yritykselle on tässä laissa tai Viestintäviraston päätöksessä asetettu velvollisuus kustannussuuntautuneeseen tai syrjimättömään hinnoitteluun, yrityksellä on Viestintäviraston käsitellessä hinnoittelua koskevaa asiaa velvollisuus osoittaa, että sen tuotteesta tai palvelusta perimä hinta on kustannussuuntautunut tai syrjimätön.

Viestintävirasto ei arvioi hinnoittelun säännöstenmukaisuutta taannehtivasti.

Viestintävirasto ei ole hinnoitteluvelvollisuuden noudattamista arvioidessaan sidottu yrityksen kustannuslaskennassa käyttämiin periaatteisiin.

Viestintävirasto voi hinnoitteluvelvollisuuden noudattamista arvioidessaan yksittäistapauksessa päättää perittävän korvauksen enimmäismäärästä.

74 §

Kustannuslaskentajärjestelmä

Viestintävirasto voi 53 tai 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle tai 57 §:n 2 momentissa tarkoitetulle yritykselle velvollisuuden käyttää kustannuslaskentajärjestelmää, jos se on tarpeen yritykselle asetetun hinnoitteluvelvollisuuden valvomiseksi.

Yritys saa itse valita käyttämänsä kustannuslaskentajärjestelmän. Yrityksen on laadittava kustannuslaskentajärjestelmästä Viestintävirastolle kuvaus, josta käyvät ilmi vähintään kustannusten pääluokat ja ne säännöt, joiden mukaan kustannukset kohdennetaan.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä kustannuslaskentajärjestelmän avulla kerättävistä tiedoista ja kustannuslaskentajärjestelmän kuvauksesta. Määräykset voivat koskea:

1) kustannuslaskentajärjestelmän ja hinnoittelun välisen yhteyden osoittamisessa välttämättömiä tietoja;

2) kustannuslaskentajärjestelmän kuvauksen sisältöä ja muotoa;

3) kustannuslaskentajärjestelmän kuvauksen toimittamista Viestintävirastolle.

75 §

Kustannuslaskentajärjestelmän valvonta

Yrityksen tulee valita tilintarkastuslaissa (1141/2015) tarkoitettu tilintarkastaja tarkastamaan yrityksen kustannuslaskentajärjestelmä yrityksen tilintarkastuksen yhteydessä. Tilintarkastajan on laadittava tarkastuksesta kertomus. Yrityksen on toimitettava kertomus Viestintävirastolle yrityksen tilikauden päättymistä seuraavan elokuun loppuun mennessä. (18.9.2015/1235)

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitä tietoja ja aineistoa tilintarkastajan kertomuksen tulee sisältää. Määräykset voivat koskea:

1) yleisiä tietoja tarkastettavasta yrityksestä ja tarkastuksen suorittamistapaa;

2) tarkastusvelvollisuuden kohteena olevaa aineistoa;

3) kriteerejä, joilla voidaan todeta, vastaako yrityksen toiminta sille asetettuja velvoitteita;

4) tilintarkastajan kertomuksen liitteenä toimitettavaa aineistoa.

Viestintäviraston on julkaistava vuosittain kertomus siitä, miten kustannuslaskentajärjestelmiä noudatetaan yrityksissä.

76 §

Toiminnallinen eriyttämisvelvollisuus

Viestintävirasto voi 53 §:n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuden eriyttää jokin toiminnallinen kokonaisuus teleyrityksen muusta liiketoiminnasta, jos kyseisen verkkopalvelun markkinoilla on havaittu merkittäviä ja pysyviä markkinahäiriöitä, eikä 53 §:n nojalla asetetuilla velvollisuuksilla ole ollut vaikutusta markkinoiden kilpailutilanteeseen.

Eriyttämisen tuloksena syntyneen toiminnallisen kokonaisuuden on tarjottava palvelujaan samoin syrjimättömin ehdoin sekä emoyritykselleen että kilpailevalle teleyritykselle.

Viestintäviraston on ennen toiminnallisen eriyttämisvelvoitteen asettamista toimitettava komissiolle perusteltu päätösehdotus, jonka tulee sisältää ainakin:

1) näyttöä merkittävistä ja pysyvistä markkinahäiriöistä kyseisillä markkinoilla;

2) näyttöä siitä, ettei 53 §:n mukaisilla velvoitteilla ole ollut vaikutusta markkinoiden kilpailutilanteeseen;

3) näyttöä siitä, että markkinoiden kilpailutilanteen muuttumisesta kohtuullisessa aikataulussa on hyvin vähän tai ei lainkaan merkkejä;

4) analyysi velvoitteen vaikutuksista viestintämarkkinoihin sekä velvollisuuden kohteena olevaan teleyritykseen;

5) selvitys eriyttämisvelvollisuuden tarkasta sisällöstä;

6) luettelo eriyttämisvelvollisuuden kohteena olevista tuotteista ja palveluista;

7) selvitys toiminnallisen kokonaisuuden henkilöstön riippumattomuuteen sekä teleyrityksen valvontaan liittyvistä seikoista.

77 §

Omistajanvaihdosta koskeva ilmoitusvelvollisuus

Huomattavan markkinavoiman yrityksen on ilmoitettava Viestintävirastolle etukäteen ja viipymättä aikeestaan siirtää paikallisverkkonsa tai huomattavan osan siitä perustamalleen erilliselle liiketoimintayksikölle tai erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja.

Viestintäviraston on ilmoituksen vastaanotettuaan tehtävä uusi 52 §:n mukainen markkina- analyysi kyseiseen viestintäverkkoon liittyvillä markkinoilla, jos luovutuksella on merkittävä vaikutus kyseisillä markkinoilla.

78 §

Ennakkomaksu ja vakuus

Teleyritys voi vaatia toiselta teleyritykseltä kohtuullisen ennakkomaksun tai vakuuden käyttöoikeuden luovutuksesta tai yhteenliittämisestä suoritettavasta korvauksesta.

79 §

Maksujen perintä loppukäyttäjiltä

Liittymäsopimuksen tehnyt teleyritys, jolle on asetettu 61 tai 62 §:n mukainen yhteenliittämisvelvollisuus, on viestintäpalvelua tarjoavan toisen teleyrityksen valinnan mukaan velvollinen kustannussuuntautuneeseen ja syrjimättömään hintaan perimään toisen teleyrityksen maksut tai antamaan toiselle teleyritykselle maksujen perinnän kannalta välttämättömät tiedot. Liittymäsopimuksen tehneelle teleyritykselle on varattava kohtuullinen siirtymäaika ennen kuin viestintäpalvelua tarjoava teleyritys aloittaa maksujen perimisen.

Tieto maksuvelvollisen liittymän tilaajanumerosta on siirrettävä viestintäyhteyden aikana. Jos tilaajanumeron siirtäminen ei ole teknisesti mahdollista, liittymäsopimuksen tehnyt teleyritys on velvollinen toimittamaan laskutuksessa tarvittavat tiedot toiselle teleyritykselle tai, jos tämä ei ole mahdollista, perimään maksut korvauksetta.

80 §

Tietojen luottamuksellisuus teleyritysten välillä

Teleyritys saa käyttää 7 ja 8 luvun käyttöoikeuden luovutuksen, 9 luvun yhteenliittämisen yhteydessä ja 79 §:n nojalla saatuja toista teleyritystä koskevia tietoja vain siihen tarkoitukseen, jota varten ne on teleyritykselle annettu. Tietoja saavat teleyrityksessä käsitellä ainoastaan ne, jotka tarvitsevat tietoja välttämättä työssään. Tietoja on muutoinkin käsiteltävä siten, ettei toisen teleyrityksen liikesalaisuuksia vaaranneta.

Teleyritys, joka aiheuttaa 1 momentin vastaisella menettelyllä vahinkoa toiselle teleyritykselle, on velvollinen korvaamaan menettelystään aiheutuvan vahingon.

81 §

Vahingonkorvausvelvollisuus

Teleyritys, joka tahallaan tai huolimattomuudesta toimii 53–55 §:n nojalla asetettujen velvollisuuksien vastaisesti, on velvollinen korvaamaan toiselle teleyritykselle aiheuttamansa vahingon.

Vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta sekä muusta välittömästä taloudellisesta vahingosta, jota teleyrityksen 1 momentissa tarkoitetusta toiminnasta on aiheutunut.

Korvausta voidaan sovitella, jos täysi korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi rikkomuksen laatu, vahingon laajuus, osapuolten olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen.

Oikeus korvaukseen vanhenee, jollei korvauskannetta ole pantu vireille kolmen vuoden kuluessa siitä, kun teleyritys sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto vahingon ilmenemisestä.

Käsitellessään 1 momentissa tarkoitettua korvauskannetta tuomioistuin voi pyytää Viestintäviraston lausuntoa asiassa.

11 luku

Menettely

82 §

Markkinamäärittelyä, markkina-analyysiä ja huomattavaa markkinavoimaa koskeva kuuleminen

Viestintäviraston on varattava komissiolle ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle tilaisuus antaa lausuntonsa kuukauden määräajassa ennen ETA-valtioiden väliseen kauppaan vaikuttavaa:

1) komission suosituksesta poikkeavaa markkinamäärittelyä;

2) markkina-analyysiä;

3) huomattavaa markkinavoimaa koskevaa päätöstä;

4) 76 §:ssä tarkoitettua päätöstä.

Viestintäviraston on lykättävä 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä kahdella kuukaudella, jos komissio ilmoittaa pitävänsä päätösehdotusta Euroopan unionin oikeuden vastaisena. Viestintäviraston on kuuden kuukauden kuluessa komission ilmoituksesta peruttava 1 momentissa tarkoitettu päätöksensä tai muutettava sitä, jos komissio tätä vaatii.

Jos Viestintävirasto muuttaa 1 momentissa tarkoitettua päätösehdotusta komission vaatimuksesta, Viestintäviraston on varattava niille asianosaisille, joiden oikeutta tai etua päätös koskee, mahdollisuus antaa lausuntonsa muutetusta päätösehdotuksesta. Viestintäviraston on lopullista päätöstä tehdessään otettava asianmukaisesti huomioon myös 1 momentissa tarkoitetut lausunnot. Viestintäviraston on annettava päätös tiedoksi komissiolle.

83 §

Yrityksille asetettavaa velvoitetta koskeva kuuleminen

Viestintäviraston on varattava komissiolle ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle tilaisuus antaa lausuntonsa kuukauden määräajassa ennen ETA-valtioiden väliseen kauppaan vaikuttavaa päätöstä, jolla Viestintävirasto asettaa huomattavan markkinavoiman perusteella tai muulla perusteella 8–10 luvussa tarkoitetut velvoitteet lukuun ottamatta 57 §:n 1 momentin 4 kohtaan taikka 58 tai 76 §:ään perustuvaa päätöstä.

Jos komissio ilmoittaa katsovansa, että Viestintäviraston 1 momentissa tarkoitettu päätösehdotus muodostaisi esteen yhtenäismarkkinoille tai vakavasti epäilevänsä, ettei Viestintäviraston päätösehdotus ole Euroopan unionin oikeuden mukainen, Viestintäviraston on lykättävä päätöksen tekemistä kolmella kuukaudella komission ilmoituksesta. Viestintäviraston on tällöin jatkettava päätöksen valmistelua yhteistyössä komission ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen kanssa.

Viestintävirasto voi 2 momentissa mainitun määräajan kuluessa muuttaa päätösehdotustaan tai perua sen. Jos Viestintävirasto muuttaa päätösehdotustaan tai pitää sen sellaisenaan voimassa, komissio voi antaa Viestintäviraston päätösehdotuksesta vielä ratkaisusuosituksen tai peruuttaa 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksensa. Viestintäviraston on annettava lopullinen päätöksensä tiedoksi komissiolle ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle kuukauden kuluessa ratkaisusuosituksen antamisesta. Määräaikaa voidaan kuitenkin jatkaa, jos se on tarpeen asianosaisten kuulemiseksi.

Jos Viestintävirasto päättää olla muuttamatta tai perumatta päätöstä komission suosituksesta huolimatta, sen on perusteltava päätöksensä.

84 §

Menettely kiireellisissä tapauksissa

Markkinamäärittely, markkina-analyysi sekä Viestintäviraston päätös huomattavasta markkinavoimasta ja teleyritykselle asetettavasta velvollisuudesta voidaan tehdä komissiota ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelintä kuulematta, jos toimenpide on:

1) kiireellinen;

2) välttämätön kilpailun ja kuluttajien edun turvaamiseksi;

3) tilapäinen; sekä

4) oikeassa suhteessa sillä tavoiteltavaan päämäärään.

Viestintäviraston on toimitettava 1 momentissa tarkoitettu toimenpide viipymättä tiedoksi komissiolle ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle.

12 luku

Yleispalvelu

85 §

Yleispalveluyrityksen nimeäminen

Yleispalvelulla tarkoitetaan yleisten puhelinpalvelujen ja tarkoituksenmukaisen internetyhteyden tarjontaa tietyssä vakinaisessa asuin- tai sijaintipaikassa sekä yleisen numeropalvelun ja puhelinluettelopalvelun tarjontaa.

Viestintäviraston on päätöksellään nimettävä yksi tai useampi teleyritys tai yhteystietopalvelua tarjoava yritys yleispalveluyritykseksi, jos se on välttämätöntä yleispalvelun tarjonnan takaamiseksi tietyllä maantieteellisellä alueella. Nimeämismenettelyn on oltava tehokas, puolueeton, avoin ja syrjimätön. Yleispalveluyritykseksi on nimettävä se yritys, jolla on parhaat edellytykset yleispalvelun tarjontaan.

Viestintäviraston on muutettava 2 momentissa tarkoitettua päätöstä, jos päätöksen perusteena olleissa seikoissa tapahtuu olennaisia muutoksia.

86 §

Yleisiä puhelinpalveluja koskeva yleispalveluvelvollisuus

Teleyritys, jonka Viestintävirasto on 85 §:ssä tarkoitetulla tavalla nimennyt yleisissä puhelinpalveluissa yleispalveluyritykseksi, on velvollinen tarjoamaan maantieteellisestä paikasta riippumatta keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullisella hinnalla liittymän yleiseen viestintäverkkoon käyttäjän tai tilaajan vakinaisessa asuin- tai sijaintipaikassa. Teleyrityksen on toimitettava liittymä kohtuullisessa ajassa tilauksesta.

Tarjottavan liittymän on oltava sellainen, että kaikki, myös vammaiset, voivat käyttää hätäpalveluja, soittaa ja vastaanottaa kotimaan ja ulkomaan puheluita sekä käyttää muita tavanomaisia puhelinpalveluja.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin vammaisten erityistarpeista. Ennen asetuksen antamista Viestintäviraston on tarvittaessa laadittava niistä selvitys.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten liittymä on teknisesti toteutettava tai mitä teknisiä ominaisuuksia liittymässä on oltava, jotta myös vammaiset voivat sitä käyttää.

87 §

Internetyhteyspalvelua koskeva yleispalveluvelvollisuus

Teleyritys, jonka Viestintävirasto on 85 §:ssä tarkoitetulla tavalla nimennyt internetyhteyspalvelussa yleispalveluyritykseksi, on velvollinen tarjoamaan maantieteellisestä paikasta riippumatta keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullisella hinnalla liittymän yleiseen viestintäverkkoon käyttäjän tai tilaajan vakinaisessa asuin- tai sijaintipaikassa. Teleyrityksen on toimitettava liittymä kohtuullisessa ajassa tilauksesta.

Tarjottavan liittymän on mahdollistettava kaikille käyttäjille ja tilaajille tarkoituksenmukainen internetyhteys, ottaen huomioon käyttäjien ja tilaajien enemmistön käytössä oleva yhteysnopeus, tekninen toteutettavuus ja kustannukset.

Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella säädetään tarkoituksenmukaisen internetyhteyden vähimmäisnopeudesta. Ennen asetuksen antamista Viestintäviraston on tarvittaessa laadittava selvitys tiedonsiirtopalvelujen markkinoista, käyttäjien ja tilaajien enemmistön käytössä olevasta yhteysnopeudesta ja teknisestä kehitystasosta sekä arvio sääntelyn taloudellisista vaikutuksista teleyrityksille.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten liittymä on teknisesti toteutettava tai mitä teknisiä ominaisuuksia liittymässä on oltava.

88 §

Liittymän tarjoamista koskevat muut oikeudet ja velvollisuudet

Yleispalveluyritys voi tarjota 86 ja 87 §:ssä tarkoitettuja palveluja myös useamman liittymän välityksellä, jos siitä ei aiheudu tilaajalle ja käyttäjälle kohtuuttomia lisäkustannuksia.

Yleispalveluyrityksen on tarjottava tilaajana olevalle luonnolliselle henkilölle mahdollisuus maksaa 86 ja 87 §:ssä tarkoitetun liittymän rakentamisesta johtuva korvaus useammassa maksuerässä. Yleispalveluyritys saa kieltäytyä velvollisuudestaan vain, jos kieltäytymiselle on tilaajana olevan luonnollisen henkilön maksukykyyn liittyvä painava peruste.

Yleispalveluyrityksellä on oikeus kieltäytyä tekemästä tilaajan kanssa sopimusta 86 ja 87 §:ssä tarkoitetusta liittymästä, jos tilaaja on asetettu syytteeseen tai viimeisen vuoden aikana tuomittu jonkin teleyrityksen liittymää hyväksi käyttäen tehdystä tietoliikenteen häirinnästä taikka jos tilaajalla on yleispalveluyrityksen tarjoaman toisen liittymän käytöstä aiheutuneita maksamattomia, erääntyneitä ja riidattomia velkoja.

89 §

Yhteystietopalveluja koskeva yleispalveluvelvollisuus

Yritys, jonka Viestintävirasto on 85 §:ssä tarkoitetulla tavalla nimennyt numeropalvelussa tai puhelinluettelopalvelussa yleispalveluyritykseksi, on velvollinen tarjoamaan käyttäjien ja tilaajien saataville yleisen, kattavan ja keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuuhintaisen numeropalvelun tai puhelinluettelopalvelun.

Puhelinluettelopalvelua voidaan tarjota painetussa tai sähköisessä muodossa ja sen tiedot on päivitettävä vähintään kerran vuodessa.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa mainitun velvollisuuden täyttämiseksi välttämättömistä teknisistä toimenpiteistä.

90 §

Verkkopalvelua koskeva yleispalveluvelvollisuus

Verkkoyritys, jonka Viestintävirasto on 85 §:ssä tarkoitetulla tavalla nimennyt yleispalveluyritykseksi, on velvollinen tarjoamaan yleispalveluyritykseksi nimetylle palveluyritykselle viestintäverkkoon liittymiseksi tarvittavan verkkopalvelun kustannuksiin perustuvaan hintaan.

91 §

Yleispalveluyrityksen velvollisuus tiedottaa yleispalveluvelvoitteistaan sekä tarjota yleispalvelutuotteitaan ja - palvelujaan

Yleispalveluyrityksen on tiedotettava tarkoituksenmukaisella tavalla yleispalveluvelvoitteistaan sekä tarjottava yleispalvelutuotteitaan ja -palvelujaan.

Yleispalveluyrityksen on julkaistava tiedot ja aineistot tarjoamistaan yleispalvelutuotteista ja - palveluista siten, että ne ovat helposti tilaajien ja käyttäjien saatavilla.

92 §

Yleispalvelun hintojen seuranta

Viestintäviraston on seurattava yleispalvelun hinnoittelua, verrattava sitä viestintäpalvelujen yleiseen hintatasoon sekä arvioitava yleispalvelun hinnoittelua suhteessa yleiseen kuluttajahintatasoon ja väestön yleiseen tulotasoon.

93 §

Yleispalvelun nettokustannukset

Yleispalvelun nettokustannuksilla tarkoitetaan niitä palvelun tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia, joita yleispalveluyritys ei saa katetuiksi palvelun tuottamilla tuloilla.

Jos on ilmeistä, että yleispalvelun tarjonta muodostaa yleispalveluyritykselle kohtuuttoman taloudellisen rasitteen, ja yleispalveluyritys sitä vaatii, Viestintäviraston on laskettava yleispalvelun nettokustannukset.

Viestintävirasto ei ole nettokustannuksia laskiessaan sidottu yleispalveluyrityksen ilmoittamiin tietoihin tai sen kustannuslaskennassa käytettyihin periaatteisiin.

94 §

Kustannusten korvaaminen yleispalveluyritykselle

Yleispalveluyritykselle on hakemuksesta korvattava valtion varoista se osa yleispalvelun nettokustannuksista, jonka katsotaan aiheuttavan kohtuuttoman taloudellisen rasitteen yritykselle huomioon ottaen:

1) yrityksen koko;

2) yritystoiminnan laatu;

3) yrityksen harjoittaman teletoiminnan, numeropalvelun tai puhelinluettelopalvelun liikevaihto; sekä

4) muut 1–3 kohdassa mainittuihin rinnastettavat seikat.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen kustannusten korvaamisesta päättää liikenne- ja viestintäministeriö Viestintäviraston laatiman nettokustannuslaskelman pohjalta. Taannehtivasti korvausta maksetaan enintään vuoden ajalta hakemuksen tekemisestä.

IV OSA

TAAJUUDET JA NUMEROINTI

13 luku

Taajuushallinto

95 §

Taajuuksien käyttöä ja taajuussuunnitelmaa koskeva valtioneuvoston asetus

Valtioneuvoston asetuksella vahvistetaan yleiset periaatteet 3 momentissa tarkoitettujen taajuuksien käytölle. Säädettäessä viestintäpalvelujen tarjontaan soveltuvien taajuuksien käytöstä on noudatettava tekniikka- ja palveluriippumattomuutta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa asetuksessa voidaan kuitenkin poiketa verkko- ja viestintäpalvelujen:

1) tekniikkariippumattomuudesta:

a) haitallisten häiriöiden välttämiseksi;

b) yleisön suojelemiseksi sähkömagneettisilta kentiltä;

c) palvelujen teknisen laadun, taajuuksien yhteiskäytön tai yleisen edun tavoitteiden saavuttamiseksi; sekä

2) palveluriippumattomuudesta:

a) ihmishengen turvallisuuden takaamiseksi;

b) sosiaalisen, alueellisen tai maantieteellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi;

c) taajuuksien tehottoman käytön välttämiseksi;

d) kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistämiseksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitetulla valtioneuvoston asetuksella vahvistetaan taajuussuunnitelma:

1) 6 §:ssä tarkoitettuun verkkotoimilupaa edellyttävään teletoimintaan tarkoitetuille taajuusalueille;

2) 22 ja 34 §:ssä tarkoitettuun toimiluvanvaraiseen televisio- ja radiotoiminnan harjoittamiseen tarkoitetuille taajuusaluille;

3) 96 §:n 5 momentissa tarkoitetuille taajuusalueille;

4) tuotekehitys-, testaus- ja opetustoimintaan tarkoitetuille taajuusalueille; sekä

5) Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuun julkisen palvelun televisio- ja radiotoimintaan tarkoitetuille taajuusalueille.

Ennen kuin valtioneuvosto vahvistaa taajuussuunnitelman, teleyrityksille, Yleisradio Oy:lle ja muille taajuusalueiden käyttäjäryhmiä edustaville tahoille on varattava tilaisuus tulla kuulluksi taajuussuunnitelmasta. Valtioneuvoston on tarkasteltava taajuussuunnitelmaa uudelleen, jos 3 momentissa tarkoitettuun julkiseen palveluun tai toimiluvanvaraiseen toimintaan voidaan osoittaa lisää taajuusalueita tai jos tässä momentissa mainittu taho esittää tarkastelua koskevan perustellun pyynnön.

96 §

Taajuuksien käytöstä annetut Viestintäviraston määräykset

Viestintäviraston määräyksellä määrätään radiotaajuuksien käytöstä eri käyttötarkoituksiin ottaen huomioon radiotaajuuksien käyttöä koskevat kansainväliset määräykset ja suositukset sekä 95 §:n 1 momentin nojalla annettu valtioneuvoston asetus. Määräyksessä on oltava tiedot taajuusalueen käyttötarkoituksesta ja tärkeimmistä radio-ominaisuuksista, jotka taajuusaluetta käyttävän radiolaitteen on täytettävä.

Viestintäviraston on tarkasteltava 1 momentin nojalla annettuja määräyksiä uudelleen, jos 95 §:n 3 momentissa tarkoitettuun toimiluvanvaraiseen toimintaan voidaan osoittaa lisää taajuuksia tai jos teleyritys tai muu taajuusalueiden käyttäjäryhmiä edustava taho esittää tarkastelua koskevan perustellun pyynnön.

Määrätessään sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan soveltuvien radiotaajuuksien käytöstä Viestintäviraston on noudatettava tekniikka- ja palveluriippumattomuutta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa määräyksessä voidaan poiketa verkko- ja viestintäpalvelujen:

1) tekniikkariippumattomuudesta:

a) haitallisten häiriöiden välttämiseksi;

b) yleisön suojelemiseksi sähkömagneettisilta kentiltä;

c) palvelun teknisen laadun, taajuuksien yhteiskäytön tai yleisen edun tavoitteiden saavuttamiseksi; sekä

2) palveluriippumattomuudesta:

a) ihmishengen turvallisuuden takaamiseksi;

b) sosiaalisen, alueellisen tai maantieteellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi;

c) taajuuksien tehottoman käytön välttämiseksi; ja

d) kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistämiseksi.

Viestintäviraston on 1 momentin nojalla annettuja määräyksiä valmistellessaan toimittava yhteistyössä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Jos yksittäisen taajuusalueen käyttöä koskevalla määräyksellä voi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen, kyseisen taajuusalueen taajuussuunnitelma vahvistetaan 95 §:n 1 momentin nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa.

Viestintävirasto voi radiotaajuuksien yhteiskäytön edistämiseksi tai muusta perustellusta syystä sallia 95 §:n 1 momentin nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetylle radiotaajuusalueelle tai tämän pykälän 1 momentin nojalla annetussa määräyksessä tarkoitetulle taajuusalueelle myös muuta kuin sen käyttötarkoituksen mukaista radioviestintää, jos muu radioviestintä ei rajoita taajuusalueen käyttöä sen ensisijaisiin käyttötarkoituksiin eikä aiheuta häiriöitä ensisijaisten käyttötarkoitusten mukaiselle radioviestinnälle.

97 §

Taajuushallintoa koskevat erityiset säännökset

Tätä lakia sovelletaan suomalaisten alusten, ilma-alusten ja avaruuteen lähetettyjen esineiden radiolaitteisiin myös silloin kun ne ovat Suomen alueen ulkopuolella.

Viestintäviraston määräyksellä määrätään radiotaajuudet, joilla radioaaltoja kehittämään tarkoitettua tieteelliseen, teolliseen, lääkinnälliseen tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen käytettyä muuta sähkölaitetta kuin radiolaitetta saa käyttää, ja ehdot, joiden mukaan laitetta on käytettävä.

Viestintäviraston määräyksellä annetaan radioamatööriaseman rakennetta ja käyttöä koskevat sekä radioamatööriviestinnässä muuten noudatettavat määräykset käytettävistä lähetystehoista ja harhalähetteistä, lähetysten osoittamisesta ja yksisuuntaisesta lähettämisestä.

Radiolupa, jonka myöntämisestä on säädetty 40 §:ssä sekä 44 §:ssä tarkoitettu taajuusvaraus, 265 §:ssä tarkoitettu pätevyystodistus, 266 §:ssä tarkoitettu kelpoisuustodistus ja 304 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla tehty radioaseman tunnistetta koskeva päätös, voidaan allekirjoittaa koneellisesti.

14 luku

Numerointi

98 §

Telealueet

Viestintäviraston määräyksellä määrätään Suomen jakautumisesta telealueisiin.

Telealuejaon on oltava tarkoituksenmukainen. Telealueita muodostettaessa on erityisesti otettava huomioon tietyllä alueella harjoitetun televiestinnän määrä ja sen suuntautuminen, viestintäverkkojen tekninen rakenne sekä numeroiden mahdollisimman tehokas käyttö.

99 §

Numerointia koskeva Viestintäviraston määräys

Teletoiminnan numeroita ja tunnuksia jaettaessa on otettava huomioon:

1) numeroinnin selkeys ja tehokkuus; sekä

2) numerointia ja tunnuksia koskevat kansainväliset velvoitteet.

Viestintävirasto voi antaa numerointia koskevat tarkemmat määräykset. Viestintävirasto voi määrätä siitä, millaisia numeroita ja tunnuksia teletoiminnassa saa käyttää ja mihin tarkoitukseen niitä on käytettävä. Lisäksi siinä voidaan määrätä numeroiden ja tunnusten maantieteellisestä käyttöalueesta.

Internetin verkkotunnuksista säädetään erikseen.

100 §

Numerointipäätös

Viestintävirasto päättää teleyritysten ja muiden henkilöiden käyttöön annettavista numeroista ja tunnuksista.

Numerot ja tunnukset on jaettava siten, että teleyrityksiä ja muita henkilöitä kohdellaan toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen tasapuolisesti.

Viestintäviraston on tehtävä päätös numeron tai tunnuksen jakamisesta (numerointipäätös) kolmen viikon kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Jos numerolla tai tunnuksella on poikkeuksellista taloudellista arvoa, numerointipäätös voidaan kuitenkin tehdä kuuden viikon kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

Numerointipäätöksessä numeron tai tunnuksen käyttöoikeuden haltija voidaan velvoittaa ottamaan numero käyttöön kohtuullisessa määräajassa.

Numerointipäätös voidaan tehdä toistaiseksi tai tarjottavan palvelun kannalta tarkoituksenmukaiseksi määräajaksi. Viestintävirasto voi numerointipäätöksessä määrätä, että numeroa on käytettävä tietyn palvelun tarjoamiseen, sekä asettaa numeron käytölle muita numeroinnin selkeyden ja tehokkuuden tai käyttäjien etujen varmistamiseksi tarpeellisia ehtoja.

101 §

Numeron tai tunnuksen käyttöoikeuden peruuttaminen

Viestintävirasto voi päätöksellään peruuttaa numeron tai tunnuksen käyttöoikeuden, jos:

1) numeron tai tunnuksen käyttöoikeuden haltija ei suorita numerointipäätökseen liittyvää maksua;

2) numeroa tai tunnusta käytetään numerointipäätöksen vastaisesti; taikka

3) numeroa tai tunnusta ei ole otettu käyttöön kohtuullisessa ajassa numerointipäätöksestä tai sen käyttö on lopetettu ja numeron tai tunnuksen käyttöoikeuden haltija ei kehotuksesta huolimatta oikaise menettelyään kuukauden määräajassa.

Numeron tai tunnuksen käyttöoikeus voidaan peruuttaa myös, jos peruuttamiseen on muu numeroinnin selkeyteen ja tehokkuuteen tai käyttäjien etuun liittyvä erittäin painava syy ja numeron tai tunnuksen käyttöoikeuden haltijalle on annettu mahdollisuus esittää näkemyksensä asiassa kuukauden määräajassa. Kuuleminen on tarpeetonta, jos käyttöoikeuden saanut yritys on lopettanut toimintansa tai käyttöoikeuden haltija on jostain muusta syystä lakannut olemasta.

102 §

Puhelinnumeron siirrettävyys

Teleyritys on velvollinen viipymättä huolehtimaan siitä, että teleyrityksen kanssa sopimuksen tehnyt tilaaja voi halutessaan siirtää puhelinnumeronsa toiselle yritykselle vaihtaessaan palvelun tarjoajaa. Puhelinnumeroon liittyvän määräaikaisen viestintäpalvelusopimuksen voimassaolo ei vapauta teleyritystä numeron siirtovelvoitteesta. Kiinteässä puhelinverkossa siirtovelvoite on voimassa vain, jos siirto tapahtuu telealueen sisällä.

Teleyritys ei saa periä tilaajalta korvausta puhelinnumeron siirtämisestä. Siirtämisen aiheuttamista kertaluonteisista kustannuksista saa kuitenkin periä korvauksen vastaanottavalta teleyritykseltä. Korvaus ei kuitenkaan saa olla niin suuri, että se estää palvelun käytön. Viestintävirasto voi yksittäistapauksessa päättää kertakorvauksen enimmäismäärästä.

Teleyrityksellä ei ole 1 momentissa tarkoitettua puhelinnumeron siirtovelvollisuutta kiinteän puhelinverkon ja matkaviestinverkon välillä.

Puhelinverkossa toimiva teleyritys on velvollinen osaltaan huolehtimaan siitä, että saatavilla on yleinen, kattava ja maksuton tiedotuspalvelu siirretyistä puhelinnumeroista.

103 §

Puhelinnumeron siirrettävyyttä koskevat tekniset määräykset

Viestintävirasto voi antaa puhelinnumeron siirrettävyyttä koskevia teknisiä määräyksiä.

Viestintäviraston määräykset voivat koskea:

1) puhelinnumeroita, jotka teknisistä syistä vapautetaan siirtovelvoitteesta;

2) siirrettävyyden teknistä toteuttamistapaa;

3) siirrettyyn numeroon liittyvän puhelun ohjausta;

4) siirrettyjä puhelinnumeroita koskevan tiedotuspalvelun järjestämistä;

5) muita 1–4 kohdassa mainittuihin verrattavia numeron siirrettävyyden teknisiä edellytyksiä.

104 §

Televiestintä Euroopan talousalueella

Puhelinverkossa toimiva teleyritys on velvollinen osaltaan huolehtimaan siitä, että ETA- valtioista voidaan soittaa Suomessa käytössä oleviin muihinkin kuin maantieteellisiin numeroihin, jos se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.

Teleyrityksellä ei ole 1 momentissa tarkoitettua velvollisuutta, jos puhelun vastaanottaja on kaupallisista syistä rajoittanut tietyiltä maantieteellisiltä alueilta tulevia puheluita.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden täyttämiseksi välttämättömistä teknisistä toimenpiteistä.

105 §

Yleinen ulkomaantunnus

Puhelinverkossa toimiva teleyritys on velvollinen osaltaan huolehtimaan siitä, että käyttäjät voivat soittaa ulkomaille käyttäen yleistä ulkomaantunnusta 00.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden täyttämiseksi välttämättömistä teknisistä toimenpiteistä.

V OSA

KÄYTTÄJÄN JA TILAAJAN OIKEUDET VIESTINTÄPALVELUSSA

106 §

Soveltamisala ja säännösten pakottavuus

Tämän osan säännöksistä ei saa sopimuksin poiketa kuluttajan vahingoksi.

Jäljempänä 118–123 §:ää, 125 §:n 2–4 momenttia sekä 126 §:ää, 134 §:n 1 momenttia ja 135 §:ää sovelletaan muun kuin kuluttajan kanssa tehtävään sopimukseen vain, jos muuta ei ole sovittu.

Jäljempänä 108, 112, 118, 119, 121, 122, 128 ja 134 §:ää ei sovelleta itsenäisesti vastikkeetta tarjottavaan viestintäpalveluun.

15 luku

Viestintäpalvelusopimus

107 §

Sopimusehdot ja hinnasto

Teleyrityksen on laadittava kuluttajan kanssa tehtäviä viestintäpalvelusopimuksia varten vakiosopimusehdot ja käytettävä niitä tehdessään sopimuksia kuluttajan kanssa. Sopimuksissa ei saa olla kuluttajan kannalta kohtuuttomia ehtoja tai rajoituksia. Sopimusehdot on laadittava selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä.

Teleyrityksen on julkaistava käyttämänsä vakiosopimusehdot sekä viestintäpalveluja koskevat hinnastot siten, että ne ovat helposti saatavilla ilman korvausta.

108 §

Viestintäpalvelusopimus

Teleyrityksen ja tilaajan välinen viestintäpalvelusopimus on tehtävä kirjallisesti.

Sopimuksessa on yksilöitävä teleyrityksen nimi ja yhteystiedot. Sopimuksessa on mainittava ainakin:

1) sopimuksen voimaantulopäivä, voimassaoloaika ja mahdollinen uusimismenettely;

2) tarjottavien palvelujen laatu, ominaisuudet sekä ylläpitopalvelutyypit; (17.6.2016/456)

3) viestintäpalvelun toimitusaika;

4) sopimuksen irtisanomismenettely ja irtisanomisen perusteet;

5) virheen tai viivästyksen seuraamukset;

6) miten sopimusehtojen muutoksista tiedotetaan tilaajalle;

7) mitkä ovat tilaajan ja käyttäjän oikeudet sopimusehtojen muuttuessa;

8) palvelujen hinnoitteluperuste tai sovellettavat hinnastot;

9) tilaajan oikeus saada tietoja laskunsa muodostumisesta;

10) tilaajan oikeus tehdä telelaskusta muistutus;

11) maksun laiminlyönnin seuraamukset;

12) teleyrityksen oikeus lopettaa palvelun tarjoaminen tai rajoittaa palvelun käyttöä;

13) 112 §:n 1 momentissa tarkoitettu käyttöraja sekä ohjeet siitä, miten kuluttaja voi seurata laskun kertymistä;

14) voiko liittymän avulla käyttää hätäpalveluja ja voidaanko liittymän haltijan sijainti paikantaa hätätilanteissa;

15) tiedot menettelyistä, joilla teleyritys mittaa ja muokkaa tietoliikennettä välttääkseen verkkoyhteyden ylikuormittumisen;

16) tiedot siitä, miten 15 kohdassa tarkoitetut menettelyt saattavat vaikuttaa palvelun laatuun;

17) tarjottavat asiakaspalvelut;

18) toimitettavan päätelaitteen käyttöä koskevat rajoitukset;

19) tilaajan ja käyttäjän mahdollisuus valita, sisällytetäänkö hänen yhteystietonsa puhelinluetteloon sekä mitä yhteystietoja tilaaja haluaa siihen sisällyttää;

20) laskun maksutavat ja niistä aiheutuvat hintaerot;

21) millaisiin toimenpiteisiin teleyritys voi ryhtyä tietoturvan vaarantuessa.

Sopimuksessa on lisäksi mainittava kuluttajan oikeudesta saattaa sopimusta koskeva riita kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi.

Internetyhteyspalvelun tiedonsiirtonopeuden ja eräiden muiden internetyhteyspalvelua koskevien tietojen ilmoittamisesta viestintäpalvelusopimuksessa säädetään avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/2120, jäljempänä EU:n sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetus. (17.6.2016/456)

109 §

Viestintäpalvelusopimuksen kesto

Viestintäpalvelusopimus on voimassa toistaiseksi, jollei erikseen toisin sovita.

Teleyritys saa tehdä kuluttajan kanssa enintään 24 kuukauden määräaikaisen sopimuksen. Jos teleyritys tarjoaa pidempää kuin 12 kuukauden sopimusta, kuluttajalle on tarjottava myös mahdollisuus tehdä 12 kuukauden määräaikainen sopimus.

Teleyritys ei saa jatkaa määräaikaista sopimusta uudella määräaikaisella sopimuksella ilman tilaajan kanssa tehtyä uutta kirjallista sopimusta.

110 § (17.6.2016/456)

Verkon neutraliteetti

Verkon neutraliteetista säädetään EU:n sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksessa.

Viestintävirasto voi antaa 1 momentissa mainitun asetuksen noudattamisen valvonnan ja täytäntöönpanon kannalta tarpeellisia määräyksiä asetuksen:

1) 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja internetyhteyspalvelun teknisiä ominaisuuksia, palvelun laadun vähimmäisvaatimuksia ja muita asianmukaisia ja tarpeellisia toimenpiteitä koskevista vaatimuksista;

2) 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen dokumentoinnista ja tilastoinnista sekä näihin liittyvien asiakirjojen muodosta ja tietojen säilyttämisestä.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa mainitun asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun internetyhteyspalvelun laadun todentamiseen käytettävän palvelun hyväksymisestä.

111 § (22.4.2016/277)

Käyttöoikeus kiinteistön tai rakennuksen sisäiseen verkkoon

Asunto-osakeyhtiöllä, kiinteistöosakeyhtiöllä ja niihin verrattavalla yhteisöllä, joka omistaa tai hallinnoi sellaista kiinteistön sisäistä tai usean kiinteistön välistä kiinteää viestintäverkkoa, joka on liitetty yleiseen viestintäverkkoon, on velvollisuus luovuttaa tilaajan valitsemalle teleyritykselle syrjimättömin ehdoin käyttöoikeus kiinteistön tai kiinteistöryhmän sisäisen viestintäverkon vapaana olevaan kapasiteettiin viestintäpalvelun välittämiseksi kiinteistössä tilaajan päätelaitteisiin. Käyttöoikeuden saaneella teleyrityksellä on oikeus liittää yleinen viestintäverkkonsa kiinteistön tai rakennuksen sisäiseen viestintäverkkoon.

Jos käyttöoikeudesta ei päästä sopimukseen kahden kuukauden kuluessa käyttöoikeutta koskevan pyynnön vastaanottamisesta, osapuolet voivat saattaa asian Viestintäviraston ratkaistavaksi. Viestintäviraston on tehtävä päätös kahden kuukauden kuluessa asian vireille tulosta.

112 §

Käyttöraja, ennakkomaksu ja vakuus

Teleyritys tai kuluttaja voi asettaa kohtuullisen euromääräisen käyttörajan puhelinliittymälle.

Teleyritys saa vaatia kuluttajalta viestintäpalvelusopimuksesta ennakkomaksun tai vakuuden vain sopimusta tehtäessä ja vain, jos siihen on ennakoitavissa olevasta maksukyvyttömyydestä tai muusta siihen verrattavasta seikasta johtuva erityinen syy. Ennakkomaksu tai vakuus ei saa ylittää niiden maksujen yhteismäärää, jotka tarjotuista palveluista arvioidaan kertyvän ennen kuin teleyritys voi estää viestintäpalvelun käytön maksulaiminlyönnin perusteella.

113 § (12.1.2018/68)

113 § on kumottu L:lla 12.1.2018/68, joka tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

113 §

Kytkykauppa

Jos teleyritys kytkee päätelaitetta ja viestintäpalvelua koskevan sopimuksen toisiinsa siten, että se vaikuttaa hyödykkeiden ostohintaan (kytkykauppa), teleyrityksen tulee tarjota vastaavaa viestintäpalvelua tilaajalle myös ilman päätelaitetta.

Markkinoinnissa on ilmoitettava kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvun 12 §:ssä tarkoitettujen tietojen ohella myös kytkykaupasta kuluttajalle aiheutuvien lisäkustannusten kokonaismäärä.

Teleyritys saa estää toisen teleyrityksen liittymän käytön kytkykauppaan kuuluvassa päätelaitteessa. Esto on kuluttajan pyynnöstä purettava viipymättä, kun liittymäsopimus päättyy. Eston purkamisesta ei saa periä kuluttajalta maksua.

114 §

Sopimuksen muuttaminen

Teleyritys saa muuttaa toistaiseksi voimassa olevan viestintäpalvelusopimuksen mukaisia maksuja ja muita sopimusehtoja kuluttajan vahingoksi vain:

1) sopimusehdoissa yksilöidyillä perusteilla, jos sopimuksen sisältö ei kokonaisuutena olennaisesti muutu;

2) lainsäädännön muutoksen tai viranomaisen päätöksen perusteella.

Teleyrityksellä on lisäksi oikeus tehdä toistaiseksi voimassa olevan viestintäpalvelusopimuksen sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta sopimuksen keskeiseen sisältöön.

Määräaikaisen viestintäpalvelusopimuksen ehtoja ei saa muuttaa kesken sopimuskauden kuluttajan vahingoksi. Sopimusehtojen muuttaminen on kuitenkin sallittua, jos muutostarve johtuu lainsäädännön muutoksista tai viranomaispäätöksistä.

Teleyrityksen on ilmoitettava tilaajalle sopimusehtojen muutoksesta, niiden sisällöstä ja muutoksen perusteesta viimeistään kuukautta ennen kuin muutetut ehdot tulevat voimaan. Teleyrityksen on ilmoitettava tilaajalle samanaikaisesti tämän oikeudesta irtisanoa sopimuksensa heti päättyväksi, jos tilaaja ei hyväksy muutettuja sopimusehtoja.

115 §

Viestintäpalvelun sulkeminen ja käytön rajoittaminen

Teleyrityksellä on oikeus sulkea viestintäpalvelu tai rajoittaa viestintäpalvelun käyttöä, jos tilaaja ei ole maksanut viestintäpalvelusta aiheutunutta erääntynyttä maksua.

Sulkemis- tai rajoitusoikeutta ei kuitenkaan ole, jos:

1) erääntynyt maksu on alle 50 euroa;

2) erääntynyt maksu liittyy muun palvelun kuin viestintäpalvelun vastaanottamiseen;

3) erääntynyt maksu maksetaan kahden viikon kuluessa maksukehotuksen lähettämisestä;

4) kuluttaja osoittaa maksun laiminlyönnin johtuvan sairaudesta, työttömyydestä tai muusta siihen verrattavasta kuluttajasta riippumattomasta syystä ja erääntynyt maksu maksetaan kuukauden kuluessa maksukehotuksen lähettämisestä;

5) tilaaja tekee muistutuksen laskusta ennen eräpäivää ja maksaa riidattoman osan laskusta määräajassa.

Teleyrityksellä on oikeus sulkea viestintäpalvelu myös, jos:

1) tilaaja on asetettu konkurssiin tai viranomainen on todennut hänet muutoin maksukyvyttömäksi eikä tilaaja aseta kohtuullista vakuutta;

2) tilaaja ei kehotuksesta huolimatta noudata muita kuin maksua koskevia sopimusehtoja; tai

3) tilaaja tai käyttäjä on asetettu syytteeseen liittymää hyväksi käyttäen tehdystä tietoliikenteen häirinnästä.

Teleyrityksellä on oikeus rajoittaa viestintäpalvelun käyttöä myös, jos käyttäjä ylittää 112 §:n 1 momentissa tarkoitetun käyttörajan. Teleyrityksen on ilmoitettava käyttäjälle etukäteen käytön

rajoittamisesta ja samalla annettava käyttäjälle ohjeet siitä, miten käytön rajoittaminen on estettävissä.

Teleyrityksellä on oikeus olla yhdistämättä puheluita tai muutoin estää sellaisen viestintäpalvelun käyttö, jonka ilmeisenä tarkoituksena on oikeudettoman taloudellisen hyödyn tavoittelu ja josta muodostuu tilaajalle maksuja.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään teleyrityksen oikeudesta estää viestintäpalvelun käyttö, ei rajoita teleyrityksen velvollisuutta estää viestintäpalvelun käyttö toimivaltaisen viranomaisen tai tuomioistuimen päätöksen perusteella.

116 §

Sopimuksen irtisanominen

Tilaaja voi irtisanoa viestintäpalvelusopimuksen suullisesti tai kirjallisesti. Tilaajalla on oikeus milloin tahansa irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva sopimus päättymään kahden viikon kuluttua irtisanomisesta. Tilaajalla on oikeus irtisanoa viestintäpalvelusopimus heti päättyväksi, jos teleyritys ilmoittaa muuttavansa sopimusehtoja tilaajan vahingoksi. Jos sopimusehtojen muutos johtuu verolainsäädännön muutoksista, tilaajalla ei ole oikeutta irtisanoa määräaikaista viestintäpalvelusopimusta.

Teleyrityksen on lähetettävä tilaajalle irtisanomisesta kirjallinen vahvistus.

Teleyrityksen on irtisanottava viestintäpalvelusopimus kirjallisesti.

4 momentti on kumottu L:lla 12.1.2018/68, joka tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Kytkykaupan yhteydessä kuluttajalla on aina oikeus irtisanoa määräaikainen sopimus päättyväksi kahden viikon kuluttua irtisanomisesta, jos hän suorittaa käyttämättä jäävään sopimusaikaan kohdistuneet maksut sekä tällaisen tilanteen varalta mahdollisesti sovitut muut maksut.

Kuluttajalla on sopimuksen määräaikaisuudesta huolimatta oikeus irtisanoa sopimus päättymään kahden viikon kuluttua irtisanomisesta, jos kuluttaja on joutunut maksuvaikeuksiin sairauden, työttömyyden tai vastaavan hänestä riippumattoman syyn takia taikka jos sopimuksen pitäminen voimassa on muun erityisen syyn takia hänen kannaltaan kohtuutonta. Teleyritys ei saa periä kuluttajalta viestintäpalvelusopimuksen käyttämättä jäävään sopimusaikaan kohdistuvia maksuja. Teleyrityksellä on kuitenkin oikeus saada kytkykaupan yhteydessä luovutettu päätelaite takaisin.

117 §

Sopimuksen purkaminen

Tilaaja saa purkaa viestintäpalvelusopimuksen teleyrityksen viivästyksen tai virheen vuoksi, jos sopimusrikkomus on olennainen. Tilaaja voi purkaa viestintäpalvelusopimuksen suullisesti tai kirjallisesti.

Teleyrityksellä on oikeus purkaa viestintäpalvelusopimus, jos:

1) liittymä on ollut 115 §:n nojalla suljettuna vähintään kuukauden ja sulkemisen edellytykset ovat edelleen voimassa; tai

2) tilaaja tai käyttäjä on tuomittu viestintäpalvelua käyttäen tehdystä tietoliikenteen häiritsemisestä.

Teleyrityksen on purettava viestintäpalvelusopimus kirjallisesti.

118 §

Viestintäpalvelun toimituksen viivästys ja oikeus pidättyä maksusta

Viestintäpalvelun toimitus on viivästynyt, jos palvelua ei ole toimitettu sovittuna ajankohtana, eikä tämä johdu tilaajasta eikä käyttäjästä tai tilaajan tai käyttäjän puolella olevasta seikasta.

Tilaaja on velvollinen maksamaan viestintäpalvelusopimukseen perustuvat maksut vasta siitä lukien, kun yhteys on käytettävissä. Palvelun kytkemisen jälkeen tilaajalla on oikeus pidättyä maksamasta sellaista osaa maksusta, joka on tarpeen viivästykseen perustuvan vakiokorvauksen ja vahingonkorvauksen vakuudeksi.

119 §

Vakiokorvaus

Tilaajalla on oikeus vakiokorvaukseen silloin, kun toimitus on 118 §:ssä säädetyllä tavalla viivästynyt. Vakiokorvauksen määrä on vähintään 20 euroa kultakin alkavalta viivästysviikolta, kuitenkin enintään 160 euroa.

Oikeutta vakiokorvaukseen ei kuitenkaan ole, jos teleyritys osoittaa viivästyksen johtuneen sen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta esteestä, jota sen ei kohtuudella voida edellyttää ottaneen huomioon sopimusta tehtäessä ja jonka seurauksia se ei ole kohtuudella voinut välttää tai voittaa.

Jos viivästys johtuu henkilöstä, jota teleyritys on käyttänyt apunaan sopimuksen tai sen osan täyttämisessä, teleyritys vapautuu vastuusta vain, jos myös tämä henkilö olisi 2 momentin mukaan vapaa vastuusta.

120 §

Virhe viestintäpalvelun toimituksessa

Viestintäpalvelun toimituksessa on virhe, jos viestintäpalvelun laatu tai toimitustapa ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Viestintäpalvelun toimitus on virheellinen, jos:

1) viestintäpalvelu ei laadultaan vastaa laissa tai sen nojalla annetussa Viestintäviraston määräyksessä asetettuja vaatimuksia;

2) viestintäpalvelun toimitus on muusta kuin 2 momentissa tarkoitetusta syystä yhtäjaksoisesti tai toistuvasti keskeytynyt eikä keskeytystä voida pitää keskeytyksen syy ja olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä; taikka

3) viestintäpalvelu ei vastaa markkinoinnissa annettuja tietoja tai poikkeaa muutoin siitä, mitä tilaajalla yleensä on vastaavan palvelun yhteydessä aihetta olettaa.

Viestintäpalvelun virheenä ei pidetä sitä, että teleyritys tilapäisesti ilman tilaajan suostumusta keskeyttää viestintäpalvelun tarjonnan tai rajoittaa sen käyttöä yhteensä korkeintaan 24 tunnin ajaksi kalenterikuukaudessa, jos keskeytys on välttämätön viestintäverkon rakennus- tai kunnossapitotyön taikka tietoturvan vuoksi. Keskeytys on tehtävä käyttäjälle mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavalla tavalla ja sellaisena ajankohtana, että haittaa aiheutuu mahdollisimman vähän. Keskeytyksestä on tiedotettava tehokkaasti.

121 §

Virheen oikaisu

Teleyritys on velvollinen korjaamaan virheen tai uusimaan suorituksen ilman, että siitä aiheutuu tilaajalle kustannuksia. Teleyritys ei kuitenkaan ole velvollinen oikaisemaan virhettä, jos siitä aiheutuisi teleyritykselle kohtuuttomia kustannuksia tai kohtuutonta haittaa. Kustannusten kohtuuttomuutta ja kohtuutonta haittaa arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon virheen merkitys ja suorituksen arvo, jos se olisi sopimuksen mukainen.

Vaikka tilaaja ei vaatisi virheen korjaamista tai suorituksen uusimista, teleyritys saa omalla kustannuksellaan oikaista virheen, jos se tilaajan ilmoittaessa virheestä viipymättä tarjoutuu tekemään sen. Tilaaja saa kieltäytyä oikaisusta, jos siitä aiheutuisi hänelle olennaista haittaa tai vaaraa siitä, että tilaajalle aiheutuvat kustannukset jäävät korvaamatta taikka jos kieltäytymiseen on muu erityinen syy.

Teleyritys ei saa vedota siihen, ettei se ole saanut tilaisuutta oikaisuun, jos tilaaja on korjauttanut virheen, eikä olosuhteet huomioon ottaen voida kohtuudella edellyttää, että tilaaja olisi jäänyt odottamaan teleyrityksen oikaisua.

122 §

Hinnanalennus ja vakiohyvitys

Jollei virheen korjaaminen tai uusi suoritus tule kysymykseen taikka jollei tällaista oikaisua suoriteta kohtuullisessa ajassa siitä, kun tilaaja on ilmoittanut virheestä, tilaajalla on oikeus virhettä vastaavaan hinnanalennukseen.

Tilaajalla on oikeus vakiohyvitykseen, jos 120 §:ssä tarkoitettu virhe perustuu toimituksen keskeytykseen. Vakiohyvityksen määrä on vähintään 20 euroa kultakin alkavalta keskeytysviikolta, kuitenkin enintään 160 euroa. Jos tilaajalle maksetaan vakiohyvitys, hänellä ei ole oikeutta 1 momentissa tarkoitettuun hinnanalennukseen saman keskeytyksen johdosta.

Oikeutta vakiohyvitykseen ei kuitenkaan ole, jos teleyritys osoittaa keskeytyksen johtuneen sen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta esteestä, jota sen ei kohtuudella voida edellyttää ottaneen huomioon sopimusta tehtäessä ja jonka seurauksia se ei ole kohtuudella voinut välttää tai voittaa.

123 §

Vahingonkorvausvelvollisuus

Tilaajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii toimituksen viivästyksen taikka keskeytyksen tai muun viestintäpalvelussa olevan virheen vuoksi. Jos tilaajalla on oikeus 119 §:ssä tarkoitettuun vakiokorvaukseen, oikeus vahingonkorvaukseen on vain siltä osin kuin vahinko ylittää maksetun vakiokorvauksen määrän.

Teleyritys vastaa toimituksen viivästyksestä taikka keskeytyksestä tai muusta viestintäpalvelun virheestä aiheutuneesta välillisestä vahingosta vain, jos vahinko on aiheutunut huolimattomuudesta teleyrityksen puolella. Välillisenä vahinkona pidetään:

1) ansion menetystä, joka tilaajalle aiheutuu viivästyksen, keskeytyksen tai siitä johtuvien toimenpiteiden vuoksi;

2) vahinkoa, joka johtuu muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta;

3) viestintäpalvelun käyttöhyödyn olennaista menetystä, josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, sekä siihen rinnastettavaa olennaista haittaa.

124 §

Virhettä tai viivästystä koskeva ilmoitusvelvollisuus

Tilaaja ei saa vedota viivästykseen, ellei hän ilmoita viivästyksestä teleyritykselle kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun palvelu on toimitettu. Tilaaja ei saa vedota virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä teleyritykselle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita.

Tilaaja saa 1 momentin estämättä vedota viivästykseen tai virheeseen, jos teleyritys on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti taikka, jos viestintäpalvelu ei vastaa laissa tai sen nojalla annetussa Viestintäviraston määräyksessä asetettuja vaatimuksia.

125 §

Viestintäpalvelun oikeudeton käyttö

Teleyrityksen on viipymättä suljettava viestintäpalvelu tai estettävä sen käyttö, jos viestintäpalvelun tilaaja, käyttäjä, poliisi, vakuutusyhtiö tai toinen teleyritys ilmoittaa, että viestintäpalvelun hallinnoinnissa käytettävä laite on kadonnut, se on oikeudettomasti toisen hallussa tai sitä on oikeudettomasti käytetty ja pyytää viestintäpalvelun sulkemista tai sen käytön estämistä.

Tilaaja vastaa viestintäpalvelun oikeudettomasta käytöstä vain, jos laitteen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö on johtunut tilaajan tai käyttäjän huolimattomuudesta, joka ei ole lievää.

Tilaaja ei vastaa viestintäpalvelun oikeudettomasta käytöstä siltä osin kuin viestintäpalvelua on käytetty sen jälkeen, kun tilaaja tai käyttäjä on tehnyt teleyritykselle 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan, jollei maksupalvelulaista (290/2010) muuta johdu. (14.12.2017/900)

126 §

Suljetun viestintäpalvelun avaaminen

Teleyrityksen on tilaajan pyynnöstä avattava 115 tai 125 §:n nojalla suljettu viestintäpalvelu tai poistettava käyttörajoitus heti, kun käytön rajoittamiselle tai viestintäpalvelun sulkemiselle ei enää ole perustetta.

Teleyrityksellä on oikeus periä kohtuullinen maksu viestintäpalvelun avaamisesta ja käyttörajoituksen poistamisesta. Maksua ei kuitenkaan saa periä 115 §:n 4 momentissa tarkoitetun käyttörajoituksen poistamisesta.

127 §

Teleyrityksen velvollisuus rajoittaa viestintäpalvelun käyttöä

Teleyrityksen, jonka tarjoamaa viestintäverkkoa tai verkon osaa toinen teleyritys käyttää viestintäpalvelua tarjotessaan tai joka perii maksuja toisen teleyrityksen lukuun, on pyynnöstä estettävä toisen teleyrityksen viestintäpalvelun käyttäminen, jos:

1) siihen on 115 §:n mukaiset edellytykset; ja

2) estoa pyytänyt teleyritys ei voi itse estää viestintäpalvelunsa käyttämistä.

128 §

Teleyrityksen, palveluntarjoajan ja myyjän yhteisvastuu

Kuluttajalla, jolla on oikeus pidättyä maksusta taikka saada hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai muu rahasuoritus elinkeinonharjoittajalta tämän sopimusrikkomuksen johdosta, on tämä oikeus myös sitä teleyritystä kohtaan, joka on laskuttanut kuluttajalta kulutushyödykkeen. Teleyritys ei ole kuitenkaan velvollinen maksamaan kuluttajalle enempää kuin on tältä saanut maksuina.

Jos kulutushyödykettä koskeva sopimus puretaan, kuluttaja voi vedota purkuun myös kulutushyödykkeen laskuttanutta teleyritystä kohtaan.

Teleyrityksellä, joka on maksanut kuluttajalle tämän pykälän mukaisesti, on oikeus saada maksamansa määrä elinkeinonharjoittajalta taikka teleyritykseltä, jolla on sopimus elinkeinonharjoittajan kanssa.

129 §

Erinäisistä muutoksista tiedottaminen

Teleyrityksen on tehokkaasti ja hyvissä ajoin tiedotettava tilaajille:

1) puhelinverkkoa koskevista numerointimuutoksista;

2) viestintäverkon suorituskyvyn mittausta koskevista menettelyistä, jotka teleyritys on ottanut käyttöön mitatakseen ja muokatakseen tietoliikennettä ja välttääkseen verkkoyhteyden ylikuormittumisen;

3) siitä, miten 2 kohdassa tarkoitetut menettelyt vaikuttavat palvelun laatuun;

4) vammaisille tarkoitettuja tuotteita ja palveluja koskevista yksityiskohdista;

5) hätäpalvelun tai liittymänhaltijan sijaintitiedon saatavuuteen liittyvistä muutoksista.

130 §

Palvelun laatua koskeva julkaisuvelvollisuus

Viestintävirasto voi päätöksellään asettaa teleyritykselle tai numeropalvelun tarjoajalle velvollisuuden julkaista vertailukelpoisia ja ajantasaisia tietoja yrityksen tarjoamien palvelujen laadusta.

Viestintäviraston päätöksessä on määrättävä julkaistavat tiedot ja tietojen julkaisutapa.

16 luku

Yleistä puhelinpalvelua koskevat erityiset säännökset

131 §

Automaattinen soitonsiirto

Teleyrityksen on tilaajan pyynnöstä maksutta poistettava kolmannen osapuolen tekemä automaattinen soitonsiirto käyttäjän liittymään.

132 §

Liittymän tunnistus

Teleyrityksen on tarjottava palvelua, jonka avulla puhelun vastaanottaja näkee soittajan numeron ennen puheluun vastaamista. Soittajan numeron näkyminen puhelimessa puhelun vastaanottajalle on voitava kuitenkin estää.

Liittymän tunnistusta tarjoavan teleyrityksen on annettava tilaajalle helppokäyttöinen mahdollisuus estää:

1) liittymänsä tunnistus;

2) tulevien puhelujen liittymän tunnistus;

3) sellaisten tulevien puhelujen vastaanotto, joiden liittymän tunnistus on estetty, milloin se on teknisesti ja ilman kohtuuttomia kustannuksia mahdollista; sekä

4) sen liittymän tunnistus, johon liittymään tulevat puhelut on siirretty.

Edellä 2 momentin 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen on oltava tilaajalle maksuttomia.

Liittymän tunnistusta tarjoavan teleyrityksen on annettava käyttäjälle helppokäyttöinen ja maksuton mahdollisuus estää jokaisen lähtevän puhelun osalta erikseen liittymänsä tunnistus.

Teleyrityksen on tiedotettava tilaajalle ja käyttäjälle tässä pykälässä tarkoitetuista palveluista.

Teleyrityksen on huolehdittava, että 2 ja 4 momentissa tarkoitetut estot voidaan ohittaa luovutettaessa tietoja hätäilmoituksia vastaanottaville viranomaisille 321 §:n mukaisesti tai poliisille sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään. Jäljempänä 157 §:n perusteella säilytettäviä tietoja saa antaa ainoastaan niille viranomaisille, joilla on siihen oikeus lain perusteella.

Viestintävirasto voi antaa teknisiä määräyksiä 2, 4 ja 6 momentissa tarkoitetun tunnistuksen eston ohittamisesta.

133 §

Oikeus seurata maksun kertymistä

Matkapuhelinverkossa toimivan teleyrityksen on tarjottava tilaajalle ja käyttäjälle maksuton mahdollisuus liittymän käytöstä kertyvien maksujen seuraamiseen.

134 §

Laskun erittely ja yhteyskohtainen erittely

Teleyrityksen on maksutta ja ilman pyyntöä eriteltävä liittymän käytöstä aiheutuva lasku. Laskusta on vaikeudetta käytävä ilmi ainakin seuraavista suoritteista laskutettavat erät:

1) paikallispuhelut ja 2–4 kohdassa tarkoitetuista puheluista perityt verkkokorvaukset;

2) kaukopuhelut;

3) kansainväliset puhelut;

4) matkaviestinpuhelut;

5) perusmaksut;

6) tekstiviestit, kuvaviestit ja muut viestit;

7) datansiirtopalvelut;

8) lisämaksulliset palvelut siten kuin 2 momentissa säädetään.

Edellä 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetuista lisämaksullisista palveluista teleyrityksen on eriteltävä laskulle:

1) maksun määrä, ajankohta ja saaja yhteyksistä, joissa on kyse maksupalvelulain soveltamisalaan kuuluvista maksutapahtumista;

2) maksun määrä, ajankohta ja saaja yhteyksistä, joissa on kyse yksinomaan maksupalvelulain soveltamisalaan kuulumattomasta hyödykkeen tai palvelun maksamisesta automaattisessa palvelussa ja joista aiheutuu tilaajalle ensisijaisesti muita kuin viestintäpalvelun käytöstä johtuvia maksuja;

3) palvelutyypeittäin sellaiset muut kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut yhteydet, joista aiheutuu tilaajalle muita kuin viestintäpalvelun käytöstä johtuvia maksuja.

(14.12.2017/900)

Edellä 2 momentissa tarkoitettuihin tietoihin ei saa sisältyä yksityisyyden suojan piiriin kuuluvaa viestintää koskevia tietoja.

Teleyrityksen on tilaajan sitä pyytäessä annettava maksutta laskun yhteyskohtainen erittely. Ellei 2 tai 3 momentista muuta johdu, erittely on annettava tilaajalle siten, että puhelinnumeron kolme viimeistä numeroa on peitetty tai muutoin siten, ettei erittelystä voida tunnistaa viestinnän toista osapuolta.

Teleyrityksen on käyttäjän sitä pyytäessä annettava laskun yhteyskohtainen erittely. jossa on eritelty viestinnän osapuolten liittymien numerot tai viestintäpalvelun muut tunnistamistiedot täydellisesti. Alle 15-vuotiasta käyttäjää edustaa hänen huoltajansa. Lisäksi lapsen edustamisesta säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983). Muuta kuin alaikäistä vajaavaltaista edustaa hänen edunvalvojansa. Edellä tarkoitetun vajaavaltaisen edustamisesta säädetään holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999).

Laskun yhteyskohtainen erittely ei saa sisältää maksuttomien palvelujen välitystietoja. Tilaajalla on oikeus pyynnöstä saada erittelemätön lasku.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä tässä pykälässä tarkoitetun erittelyn sisällöstä ja toteuttamistavasta.

135 §

Oikeus rajoittaa liittymän käyttöä muun kuin viestintäpalvelun vastaanottamiseen

Teleyrityksen on tilaajan pyynnöstä estettävä korvauksetta liittymän käyttö muuhun kuin viestintäpalveluun ja liittymän lähtevä liikenne tiettyyn liikennetyyppiin, jos esto on teknisesti helposti toteutettavissa. Jos esto myöhemmin tilaajan pyynnöstä poistetaan, teleyritys saa periä toimenpiteestä maksun.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä niistä estopalveluista, joita tilaajalle on vähintään tarjottava, estopalvelujen teknisestä toteuttamisesta sekä puheluiden hintatiedotuksista. (17.6.2016/456)

Teleyrityksellä on oikeus estää muun palvelun kuin viestintäpalvelun käyttäminen, jos:

1) tilaaja ei maksa muusta kuin viestintäpalvelusta aiheutunutta erääntynyttä laskua kahden viikon kuluttua maksukehotuksen lähettämisestä;

2) tilaaja ylittää 112 §:ssä tarkoitetun käyttörajan;

3) se on tarpeen väärinkäytösten tai vahinkojen estämiseksi.

Teleyrityksen on ilmoitettava viipymättä tilaajalle 3 momentissa tarkoitetusta käytön estosta.

Teleyrityksellä on oikeus olla yhdistämättä puheluita tai muutoin estää sellaisen muun kuin viestintäpalvelun käyttö, jonka ilmeisenä tarkoituksena on oikeudettoman taloudellisen hyödyn tavoittelu ja josta aiheutuu tilaajalle maksuja.

VI OSA

VIESTINNÄN LUOTTAMUKSELLISUUS JA YKSITYISYYDEN SUOJA

17 luku

Sähköisen viestin ja välitystietojen käsittely

136 §

Viestin ja välitystietojen luottamuksellisuus

Viestinnän osapuoli voi käsitellä omia sähköisiä viestejään ja niihin liittyviä välitystietoja, jollei laissa toisin säädetä.

Yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitettua radioviestintää ja sen välitystietoja saa käsitellä, jollei laissa toisin säädetä. Tällaisena radioviestintänä pidetään:

1) televisio- ja radio-ohjelmistojen lähetyksiä;

2) hätäkutsuja;

3) yleisellä kutsukanavalla harjoitettavaa radioviestintää;

4) radioamatööriviestintää;

5) lyhytaaltoradioviestintää 27 megahertsin taajuusalueella;

6) muuta kuin 1–5 kohdassa tarkoitettua radioviestintää, joka on tarkoitettu yleisesti vastaanotettavaksi.

Muita sähköisiä viestejä ja välitystietoja saa käsitellä viestinnän osapuolen suostumuksella tai jos laissa niin säädetään.

Se, joka on ottanut vastaan tai muutoin saanut tiedon sähköisestä viestistä, radioviestinnästä tai välitystiedosta, jota ei ole hänelle tarkoitettu, ei saa ilman viestinnän osapuolen suostumusta ilmaista tai käyttää hyväksi viestin sisältöä, välitystietoa tai tietoa viestin olemassaolosta, ellei laissa toisin säädetä.

Sen estämättä, mitä 3 momentissa säädetään, radioviestintää tai sen välitystietoja voi käsitellä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tilastollisesti, jos kyseessä on:

1) pienoismallin tai miehittämättömän aluksen kauko-ohjaukseen liittyvä radioviestintä;

2) päätelaitteen ja langattoman lähiverkon tai matkaviestinverkon välinen radioviestintä yhteyden muodostamista tai ylläpitoa varten.

(17.6.2016/456)

L:lla 456/2016 lisätty 5 momentti on väliaikaisesti voimassa 20.6.2016–20.6.2021.

Edellä 5 momentissa tarkoitettua radioviestintää tai sen välitystietoja voi käsitellä vain, jos käsittelyssä tai käsittelyn tuloksesta ei voida tunnistaa yksittäistä luonnollista henkilöä. (17.6.2016/456)

L:lla 456/2016 lisätty 6 momentti on väliaikaisesti voimassa 20.6.2016–20.6.2021.

137 §

Viestinnän välittäjän yleiset käsittelyperiaatteet

Sähköisten viestien ja välitystietojen käsittely on sallittua ainoastaan käsittelyn tarkoituksen vaatimassa laajuudessa eikä sillä saa rajoittaa luottamuksellisen viestin ja yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä.

Sähköisiä viestejä ja välitystietoja on sallittua luovuttaa ainoastaan niille tahoille, joilla on oikeus käsitellä tietoja asianomaisessa tilanteessa.

Käsittelyn jälkeen sähköiset viestit ja välitystiedot on hävitettävä tai välitystiedot tehtävä sellaisiksi, ettei niitä voi yhdistää tilaajaan tai käyttäjään, jollei laissa toisin säädetä.

Sähköisiä viestejä ja välitystietoja saa käsitellä vain viestinnän välittäjän tai tilaajan lukuun toimiva, joka käsittelee viestejä ja välitystietoja tässä luvussa erikseen säädettyjen tarkoitusten toteuttamiseksi.

138 §

Käsittely viestinnän välittämiseksi ja palvelun toteuttamiseksi sekä tietoturvasta huolehtimiseksi

Sähköisiä viestejä ja välitystietoja voi käsitellä siinä määrin kuin se on tarpeen viestinnän välittämiseksi ja sovitun palvelun toteuttamiseksi sekä 272 §:ssä säädetyllä tavalla tietoturvasta huolehtimiseksi.

Viestinnän välittäjän ja lisäarvopalvelun tarjoajan on 1 momentissa tarkoitettua palvelua tarjotessaan ilmoitettava tilaajalle tai käyttäjälle, millaisia välitystietoja käsitellään ja kuinka kauan niiden käsittely kestää.

139 §

Käsittely laskutusta varten

Viestinnän välittäjät voivat käsitellä keskinäisten maksujensa määrittämistä ja laskutusta varten välttämättömiä välitystietoja.

Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaja voi käsitellä teleyrityksen hallinnoiman viestintäverkon välityksellä tarjottavien kuvatallenteiden, äänitallenteiden ja muiden maksullisten palvelujensa laskutusta varten välttämättömiä välitystietoja ja muita laskutuksen kannalta välttämättömiä tietoja. Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalla on oikeus saada teleyritykseltä nämä tiedot.

Laskun määräytymiseen liittyviä tietoja on säilytettävä vähintään kolme kuukautta laskun eräpäivästä tai välitystiedon tallentumisesta riippuen siitä, kumpi näistä ajankohdista on myöhäisempi. Tietoja ei saa kuitenkaan säilyttää enää sen jälkeen, kun saatava on velan

vanhentumisesta annetun lain (728/2003) mukaan vanhentunut. Laskua koskevan erimielisyyden synnyttyä laskua koskevat tiedot on kuitenkin säilytettävä siihen saakka, kunnes asia on sovittu tai lainvoimaisesti ratkaistu.

Viestinnän välittäjän on ilmoitettava tilaajalle tai käyttäjälle, millaisia välitystietoja käsitellään ja kuinka kauan niiden käsittely kestää.

140 §

Käsittely markkinointia varten

Viestinnän välittäjä voi omien palvelujen markkinoimiseksi käsitellä välitystietoja siinä määrin ja niin kauan kuin tällainen markkinointi edellyttää, jos tilaaja tai käyttäjä, jota tiedot koskevat, on antanut siihen suostumuksensa.

Suostumuksen antajalla on oltava mahdollisuus peruuttaa välitystietojen käsittelyä koskeva suostumuksensa.

141 §

Käsittely teknistä kehittämistä varten

Viestinnän välittäjä voi käsitellä välitystietoja viestinnän välittämisen tai viestintäpalvelun teknistä kehittämistä varten.

Ennen 1 momentissa tarkoitetun käsittelyn aloittamista tilaajalle tai käyttäjälle on ilmoitettava, mitä välitystietoja käsitellään ja kuinka kauan niiden käsittely kestää. Ilmoitus voi olla kertaluonteinen.

142 §

Käsittely tilastollista analyysiä varten

Viestinnän välittäjä voi käsitellä välitystietoja automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tilastollista analyysiä varten, jos:

1) analyysiä ei voida muuten tuottaa ilman kohtuutonta vaivaa; ja

2) analyysistä ei voida tunnistaa yksittäistä luonnollista henkilöä.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös tilaajana olevan oikeushenkilön oikeutta käsitellä liittymänsä ja päätelaitteensa välitystietoja.

143 §

Käsittelyoikeus väärinkäytöstapauksissa

Viestinnän välittäjä voi käsitellä välitystietoja maksullisen palvelun käyttöä maksutta tai muiden siihen rinnastuvien käyttöä koskevien väärinkäytösten havaitsemiseksi, estämiseksi ja selvittämiseksi.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun välitystietojen käsittelyn teknisestä toteuttamisesta.

144 §

Käsittely teknisen vian tai virheen havaitsemiseksi

Viestinnän välittäjä voi käsitellä välitystietoja, jos se on tarpeen viestinnän välittämisessä tapahtuneen teknisen vian tai virheen havaitsemiseksi, estämiseksi tai selvittämiseksi.

145 §

Käsittelyä koskevien tietojen tallentaminen

Viestinnän välittäjän on tallennettava yksityiskohtaiset tapahtumatiedot luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan kannalta keskeisiä välitystietoja sisältävissä tietojärjestelmissä tapahtuvasta välitystietojen käsittelystä, jos se on teknisesti ja ilman kohtuuttomia kustannuksia mahdollista. Tapahtumatiedoista on käytävä ilmi käsittelyn ajankohta, kesto ja käsittelijä. Tapahtumatiedot on säilytettävä kaksi vuotta niiden tallentamisesta.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun tallentamisen ja säilyttämisen teknisestä toteuttamisesta.

18 luku

Yhteisötilaajaa koskeva erityissääntely

146 §

Yhteisötilaajan käsittelyoikeus väärinkäytöstapauksissa

Yhteisötilaajalla on oikeus käsitellä välitystietoja maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun, viestintäverkon tai viestintäpalvelun luvattoman käytön taikka rikoslain 30 luvun 11 §:ssä tarkoitetun yrityssalaisuuksien paljastamisen ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi siten kuin tämän lain 147–156 §:ssä säädetään.

Viestintäverkon tai viestintäpalvelun luvatonta käyttöä voi olla laitteen, ohjelman tai palvelun asentaminen yhteisötilaajan viestintäverkkoon, sivulliselle oikeudettomasti pääsyn avaaminen yhteisötilaajan viestintäverkkoon tai viestintäpalveluun taikka muu näihin rinnastuva viestintäverkon tai viestintäpalvelun käyttö, jos se on käytöstä laadittujen 147 §:n 3 momentissa tarkoitettujen ohjeiden vastaista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus ei koske kiinteän tai matkapuhelinverkon puhelinpalvelujen välitystietoja.

147 §

Yhteisötilaajan huolehtimisvelvollisuus väärinkäytöstapauksissa

Yhteisötilaajan on ennen välitystietojen käsittelyn aloittamista maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun, viestintäverkon tai viestintäpalvelun luvattoman käytön ehkäisemiseksi:

1) rajoitettava pääsyä viestintäverkkoonsa ja viestintäpalveluunsa ja niiden käyttöön sekä ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin viestintäverkkonsa ja viestintäpalvelunsa käytön suojaamiseksi asianmukaisin tietoturvallisuustoimenpitein;

2) määriteltävä, minkälaisia sähköisiä viestejä sen viestintäverkon kautta saa välittää ja hakea sekä miten sen viestintäverkkoa ja viestintäpalvelua saa muutoin käyttää ja minkälaisiin kohdeosoitteisiin viestintää ei saa harjoittaa.

Yhteisötilaajan on ennen välitystietojen käsittelyn aloittamista yrityssalaisuuksien paljastamisen ehkäisemiseksi:

1) rajoitettava pääsyä yrityssalaisuuksiin ja ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin viestintäverkkonsa ja viestintäpalvelunsa käytön ja tietojen suojaamiseksi asianmukaisin tietoturvallisuustoimenpitein;

2) määriteltävä, miten yrityssalaisuuksia saa viestintäverkossa siirtää, luovuttaa tai muutoin käsitellä ja minkälaisiin kohdeosoitteisiin yrityssalaisuuksia käsittelemään oikeutetut henkilöt eivät ole oikeutettuja lähettämään sähköisiä viestejä.

Yhteisötilaajan on 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen väärinkäytösten ehkäisemiseksi annettava kirjalliset ohjeet viestintäverkon tai viestintäpalvelun käyttäjälle.

148 §

Yhteisötilaajan suunnittelu- ja yhteistoimintavelvoite väärinkäytöstapauksissa

Yhteisötilaajan on ennen 146 §:n 1 momentissa tarkoitetun välitystietojen käsittelyn aloittamista nimettävä ne henkilöt, joiden tehtäviin välitystietojen käsittely kuuluu tai määriteltävä mainitut tehtävät. Välitystietoja voivat käsitellä vain yhteisötilaajan viestintäverkon ja viestintäpalvelun ylläpidosta ja tietoturvasta sekä turvallisuudesta huolehtivat henkilöt.

Jos yhteisötilaaja on yhteistoimintalainsäädännön piiriin kuuluva työnantaja, on hänen:

1) käsiteltävä 146–156 §:ssä tarkoitetussa välitystietojen käsittelyssä noudatettavien menettelyjen perusteet ja käytännöt yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) 4 luvussa, yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetussa laissa (1233/2013) ja työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetussa laissa (449/2007) tarkoitetussa yhteistoimintamenettelyssä;

2) tiedotettava välitystietojen käsittelystä tekemänsä päätökset työntekijöille tai heidän edustajilleen siten kuin yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004) 21 §:n 2 momentissa säädetään.

Jos yhteisötilaaja on työnantaja, joka ei kuulu yhteistoimintalainsäädännön piiriin, on hänen kuultava työntekijöitä tämän pykälän 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista seikoista ja tiedotettava niistä työntekijöille siten kuin yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 21 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Jos yhteisötilaaja ei ole työnantaja, on yhteisötilaajan tiedotettava käyttäjille 146–156 §:ssä tarkoitetussa välitystietojen käsittelyssä noudatettavista menettelyistä ja käytännöistä.

149 §

Yhteisötilaajan käsittelyoikeus maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun, viestintäverkon tai viestintäpalvelun luvattoman käytön selvittämiseksi

Yhteisötilaaja saa käsitellä välitystietoja automaattisen hakutoiminnon avulla, joka voi perustua viestien kokoon, yhteenlaskettuun kokoon, tyyppiin, määrään, yhteystapaan tai kohdeosoitteisiin.

Yhteisötilaaja saa käsitellä välitystietoja manuaalisesti, jos on perusteltu syy epäillä, että viestintäverkkoa, viestintäpalvelua tai maksullista tietoyhteiskunnan palvelua käytetään 147 §:n 3 momentissa tarkoitettujen ohjeiden vastaisesti ja jos:

1) automaattisen hakutoiminnon avulla on havaittu viestinnässä poikkeama;

2) maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun käytön kustannukset ovat nousseet epätavallisen korkeiksi;

3) viestintäverkossa havaitaan sinne oikeudetta asennettu laite, ohjelma tai palvelu; taikka

4) yksittäistapauksessa muusta 1–3 kohtaan rinnastuvasta, yleisesti havaittavissa olevasta seikasta voidaan päätellä, että viestintäverkkoa, viestintäpalvelua tai maksullista tietoyhteiskunnan palvelua käytetään 147 §:n 3 momentissa tarkoitettujen ohjeiden vastaisesti.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun käsittelyn edellytyksenä on, että tapahtuma tai teko todennäköisesti aiheuttaa yhteisötilaajalle merkittävää haittaa tai vahinkoa.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun käsittelyn edellytyksenä on lisäksi, että tiedot ovat välttämättömiä luvattoman käytön ja siitä vastuussa olevien selvittämiseksi sekä luvattoman käytön lopettamiseksi.

150 §

Yhteisötilaajan käsittelyoikeus yrityssalaisuuksien paljastamisen selvittämiseksi

Yhteisötilaaja saa käsitellä välitystietoja automaattisen hakutoiminnon avulla, joka voi perustua sähköisten viestien kokoon, yhteenlaskettuun kokoon, tyyppiin, määrään, yhteystapaan tai kohdeosoitteisiin.

Yhteisötilaaja saa käsitellä välitystietoja manuaalisesti, jos on perusteltu syy epäillä, että yrityssalaisuus on viestintäverkkoa tai viestintäpalvelua käyttämällä luvattomasti annettu ulkopuoliselle, ja jos:

1) automaattisen hakutoiminnon avulla on havaittu viestinnässä poikkeama;

2) yrityssalaisuus julkaistaan tai sitä käytetään luvatta; taikka

3) yksittäistapauksessa muusta 1 tai 2 kohtaan rinnastuvasta, yleisesti havaittavissa olevasta seikasta voidaan päätellä, että yrityssalaisuus on luvattomasti annettu ulkopuoliselle.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun käsittelyn edellytyksenä on, että epäilty yrityssalaisuuden paljastaminen kohdistuu yhteisötilaajan tai sen yhteistyökumppanin elinkeinotoiminnan kannalta keskeisiin yrityssalaisuuksiin taikka teknologisen tai muun kehittämistyön tuloksiin, jotka

todennäköisesti ovat merkittäviä elinkeinotoiminnan käynnistämisen tai sen harjoittamisen kannalta.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun käsittelyn edellytyksenä on lisäksi, että tiedot ovat välttämättömiä yrityssalaisuuden paljastamisen ja siitä vastuussa olevien selvittämiseksi.

151 §

Käsittelyoikeuden erityiset rajoitukset väärinkäytöstapauksissa

Automaattista hakua ei saa kohdistaa eikä välitystietoja saa hakea esille eikä ottaa manuaalisesti käsiteltäviksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen selville saamiseksi. (12.6.2015/758)

Yrityssalaisuuksien paljastamisen selvittämiseksi työnantajana oleva yhteisötilaaja voi käsitellä vain sellaisten käyttäjiensä välitystietoja, joille yhteisötilaaja on antanut tai joilla muutoin on yhteisötilaajan hyväksymällä tavalla pääsy yrityssalaisuuksiin.

152 §

Yhteisötilaajan tiedonantovelvollisuus käyttäjälle väärinkäytöstapauksissa

Yhteisötilaajan on laadittava 149 §:n 2 momentissa ja 150 §:n 2 momentissa tarkoitetusta manuaalisesta välitystietojen käsittelystä selvitys, josta käy ilmi:

1) käsittelyn peruste, ajankohta ja kesto;

2) syy, minkä vuoksi välitystietojen manuaaliseen käsittelyyn on ryhdytty;

3) käsittelijät;

4) käsittelystä päättänyt henkilö.

Käsittelyyn osallistuneiden henkilöiden on allekirjoitettava selvitys. Selvitys on säilytettävä vähintään kaksi vuotta 149 tai 150 §:ssä tarkoitetun käsittelyn päättymisestä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu selvitys on annettava tiedoksi käsittelyn kohteena olevan viestintäverkon tai viestintäpalvelun käyttäjälle heti, kun se voi tapahtua käsittelyn tarkoitusta vaarantamatta. Selvitystä ei kuitenkaan tarvitse antaa niille käyttäjille, joiden välitystietoja on käsitelty massamuotoisesti siten, että käyttäjien välitystiedot eivät ole tulleet käsittelijän tietoon. Käyttäjällä on oikeus lakiin tai sopimukseen perustuvan salassapitovelvollisuuden estämättä luovuttaa selvitys ja sen yhteydessä saamansa tiedot etujaan tai oikeuksiaan koskevan asian käsittelyä varten.

153 §

Yhteisötilaajan tiedonantovelvollisuus työntekijöiden edustajalle väärinkäytöstapauksissa

Jos yhteisötilaaja on työnantaja, sen on annettava työntekijöiden edustajalle vuosittain 149 §:n 2 momentissa ja 150 §:n 2 momentissa tarkoitetusta välitystietojen manuaalisesta käsittelystä selvitys, josta on käytävä ilmi, millä perusteella ja kuinka monta kertaa välitystietoja on vuoden aikana käsitelty.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu selvitys on annettava työ- tai virkaehtosopimuksen perusteella valitulle luottamusmiehelle tai, jos tällaista ei ole valittu, työsopimuslain (55/2001) 13 luvun 3 §:ssä tarkoitetulle luottamusvaltuutetulle. Jos jonkin henkilöstöryhmän työntekijät eivät ole valinneet luottamusmiestä tai luottamusvaltuutettua, on selvitys annettava yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 8 §:ssä tai työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain 3 §:ssä tarkoitetulle yhteistoimintaedustajalle taikka yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulle edustajalle. Jos näitäkään ei ole valittu, selvitys on annettava kaikille tähän henkilöstöryhmään kuuluville työntekijöille.

Työntekijöiden edustajien ja 2 momentissa tarkoitettujen työntekijöiden on pidettävä salassa tietoonsa saamat yrityssalaisuuden loukkaukset ja epäilyt yrityssalaisuuden loukkaamisesta koko työsuhteen voimassaoloajan. Virkamiehen ja muun viranomaisen palveluksessa toimivan salassapitovelvollisuudesta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja muualla laissa säädetään. Mitä edellä säädetään, ei estä tietojen luovuttamista valvontaviranomaiselle.

154 §

Ennakkoilmoitus ja vuosittainen selvitys tietosuojavaltuutetulle väärinkäytöstapauksissa

Yhteisötilaajan on ilmoitettava ennalta tietosuojavaltuutetulle välitystietojen käsittelyn aloittamisesta. Ennakkoilmoituksesta on käytävä ilmi:

1) 149 ja 150 §:ssä tarkoitetussa välitystietojen käsittelyssä noudatettavien menettelyjen perusteet ja käytännöt;

2) 148 §:n 1 momentissa tarkoitetut tehtävät;

3) miten yhteisötilaaja on järjestänyt 148 §:n 2 momentin 2 kohdassa tai 3 momentissa tarkoitetun käsittelyä edeltävän tiedottamisvelvollisuutensa.

Yhteisötilaajan on annettava tietosuojavaltuutetulle vuosittain jälkikäteen selvitys välitystietojen manuaalisesta käsittelystä. Selvityksestä on käytävä ilmi, millä perusteella ja kuinka monta kertaa välitystietoja on vuoden aikana käsitelty.

155 §

Yhteisötilaajan oikeus säilyttää välitystietoja väärinkäytöstapauksissa

Mitä 146–154 §:ssä säädetään, ei oikeuta yhteisötilaajaa säilyttämään välitystietoja rekisterissä kauempaa kuin lain mukaan muutoin on sallittua.

156 §

Yhteisötilaajan oikeus tietojen luovuttamiseen väärinkäytöstapauksissa

Sen estämättä, mitä 137 §:ssä säädetään, yhteisötilaajalla on oikeus luovuttaa asianomistajana tekemänsä rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön yhteydessä poliisille käsiteltäviksi 146–155 §:n mukaisesti saamansa yhteisötilaajan viestintäverkon tai viestintäpalvelun käyttäjän sähköisiä viestejä koskevat välitystiedot.

19 luku

Viranomaistoimintaan liittyvät tiedot

157 §

Velvollisuus säilyttää tiedot viranomaistarpeita varten

Sen estämättä, mitä tässä osassa säädetään välitystietojen käsittelystä, sisäministeriön päätöksellään erikseen nimeämän teletoimintailmoituksen antaneen yrityksen (säilytysvelvollinen yritys) on huolehdittava jäljempänä säädetyin edellytyksin, että säilytysvelvollisuuden piiriin 2 ja 3 momentin mukaisesti kuuluvat tiedot säilytetään 4 momentissa säädettyjen säilytysaikojen mukaisesti. Säilytettäviä tietoja saa käyttää ainoastaan pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen rikosten selvittämiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi.

Säilytysvelvollisuus koskee tietoja, jotka liittyvät:

1) säilytysvelvollisen yrityksen tarjoamaan matkaviestinverkon puhelinpalveluun tai tekstiviestipalveluun mukaan lukien puhelut, joissa yhteys on saatu muodostettua, mutta puheluun ei vastattu tai puhelu on estynyt verkonhallintatoimenpiteestä johtuen;

2) säilytysvelvollisen yrityksen tarjoamaan internetpuhelinpalveluun, jolla tarkoitetaan palveluyrityksen tarjoamaa loppuasiakkaille asti internetyhteyskäytäntöön perustuvaa puhelun mahdollistavaa palvelua;

3) säilytysvelvollisen yrityksen tarjoamaan internetyhteyspalveluun.

Edellä 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa palveluissa säilytysvelvollisuus koskee tilaajan ja rekisteröidyn käyttäjän nimeä ja osoitetta, liittymän tunnistetta sekä tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä viestintäpalvelun käyttäjä ja yksilöidä viestintätyypin, viestinnän vastaanottajan sekä viestinnän ajankohdan ja keston mukaan viestintätapahtumat mukaan lukien soitonsiirrot. Lisäksi 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa palvelussa säilytysvelvollisuus koskee tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä viestintään käytetty laite sekä laitteen ja siinä käytetyn liittymän sijainti viestintätapahtuman alkaessa. Edellä 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa palvelussa säilytysvelvollisuus koskee tilaajan ja rekisteröidyn käyttäjän nimeä ja osoitetta, liittymän tunnistetta ja asennusosoitetta sekä tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä viestintäpalvelun käyttäjä, viestintään käytetty laite sekä palvelun käytön ajankohta ja kesto. Säilytettävät tiedot tulee rajata vain siihen, mikä on palvelun tekninen toteutus huomioon ottaen välttämätöntä edellä tässä momentissa tarkoitettujen seikkojen yksilöimiseksi.

Edellä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen palvelujen tietoja on säilytettävä 12 kuukautta, 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun palvelun tietoja 9 kuukautta ja 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen palvelujen tietoja 6 kuukautta. Tietojen säilyttämisaika alkaa viestintätapahtuman ajankohdasta.

Säilytysvelvollisuus ei koske viestin sisältöä eikä verkkosivustojen selaamisesta kertyviä välitystietoja.

Säilytysvelvollisuuden edellytyksenä on, että tiedot ovat saatavilla ja säilytysvelvollisen yrityksen yleisesti saatavilla olevien viestintäpalvelujen tarjoamisen yhteydessä tämän lain tai henkilötietolain (523/1999) perusteella tuottamia tai käsittelemiä.

Tarkempia säännöksiä säilytettävistä tiedoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Säilytysvelvollisuuden perusteella säilytettävien tietojen teknisistä yksityiskohdista määrätään Viestintäviraston määräyksessä.

158 §

Viranomaistarpeita varten säilytettävien tietojen käsittelyssä noudatettavat velvoitteet ja menettelytavat

Säilytysvelvollisen yrityksen tulee ennen säilytysvelvollisuuden toteuttamista neuvotella sisäministeriön kanssa tietojen säilyttämistä koskevista viranomaisten tarpeista. Säilytysvelvollinen yritys päättää tietojen säilyttämisen teknisestä toteuttamisesta. Tiedot on säilytettävä kustannustehokkaasti. Lisäksi on otettava huomioon säilytysvelvollisen yrityksen liiketoiminnan tarpeet ja järjestelmien tekniset ominaispiirteet sekä maksuvelvollisen viranomaisen tarpeet. Tietojen säilyttäminen on pyrittävä suunnittelemaan siten, että samoja tietoja ei säilytä useampi yritys.

Sisäministeriöllä on oikeus hankkia ulkopuoliselta palveluntarjoajalta järjestelmä, johon säilytysvelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot voidaan siirtää. Säilytysvelvollisella yrityksellä on oikeus tallentaa järjestelmään myös ne tiedot, joiden käsittely omaa tarvetta varten ei ole vielä päättynyt.

Säilytysvelvollisen yrityksen velvollisuuteen huolehtia tietoturvasta sovelletaan 247 §:ää. Säilytysvelvollisen yrityksen on nimettävä henkilöt, joilla on oikeus käsitellä säilytettäviä tietoja tai tehtävät, joissa niitä saa käsitellä. Säilytysvelvollisen yrityksen on huolehdittava, että tilaajan saatavilla on tietoa tietojen säilyttämisestä ja sen tarkoituksesta.

Säilytettävät tiedot tulee voida toimittaa viranomaiselle ilman tarpeetonta viivästystä. Säilytysvelvollisen yrityksen on oltava tarvittaessa yhteistyössä verkkoyrityksen kanssa siten, että myös ne 157 §:ssä tarkoitetut saatavilla olevat tiedot säilytetään, joita verkkoyritys käsittelee säilytysvelvollisen yrityksen palvelun toteuttamiseksi.

Tietojen säilyttämisvelvollisuuden toteuttamisesta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä tietojen säilyttämisen teknisestä toteutuksesta ja tietoturvasta.

159 §

Viranomaistarpeita varten säilytettävien tietojen käyttöä koskeva tilastointi

Sisäministeriön on toimitettava eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosittain tilastot tämän lain perusteella säilytettävien tietojen hyödyntämisestä. Tilastojen tulee sisältää:

1) tapaukset, joissa säilytettyjä tietoja toimitettiin viranomaiselle;

2) tapaukset, joissa säilytettyjä tietoja koskevaa viranomaisen tietopyyntöä ei voitu täyttää;

3) tiedot siitä, kuinka kauan kului säilytettävien tietojen tallentamisesta viranomaisen tietopyyntöön.

Sisäministeriön tulee ottaa huomioon 1 momentissa tarkoitetut tilastot myös poliisilain (872/2011), pakkokeinolain tai muun lain perusteella eduskunnan oikeusasiamiehelle televalvonnan ja telekuuntelun käytöstä antamissaan kertomuksissa.

20 luku

Sijaintitiedot ja muut liittymän tai päätelaitteen sijainnin ilmaisevat tiedot

160 §

Sijaintitietojen käsittely ja luovutus

Sijaintitietoja, jotka voidaan yhdistää luonnolliseen henkilöön, saa käsitellä lisäarvopalvelun tarjoamiseksi ja hyödyntämiseksi, jos tilaaja tai käyttäjä, jota tiedot koskevat on antanut siihen suostumuksensa taikka suostumus yksiselitteisesti ilmenee asiayhteydestä tai jos laissa niin säädetään.

Edellä 1 momentissa tarkoitetulla suostumuksella ei voida poiketa siitä, mitä muualla tässä laissa säädetään käyttäjän ja tilaajan oikeudesta saada sijaintitietoja.

Sijaintitietoja saa käsitellä ainoastaan käsitellyn tarkoituksen vaatimassa laajuudessa ja sillä ei saa rajoittaa yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä. Käsittelyn jälkeen sijaintitiedot on hävitettävä tai tehtävä sellaisiksi, ettei niitä voi yhdistää tilaajaan tai käyttäjään, jollei laissa toisin säädetä.

Sijaintitietoja saa käsitellä vain lisäarvopalvelun tarjoajan palveluksessa sekä sen lukuun toimivat henkilöt, joiden tehtävänä on käsitellä sijaintitietoja tämän luvun mukaisesti.

Se, joka on ottanut vastaan tai muutoin saanut tiedon sijaintitiedosta, jota ei ole hänelle tarkoitettu, ei saa ilman paikannettavan suostumusta ilmaista tai käyttää hyväksi sijaintitietoa tai tietoa sen olemassaolosta, ellei laissa toisin säädetä.

161 §

Tiedonantovelvollisuus

Lisäarvopalvelun tarjoajan on huolehdittava, että paikannettavan saatavilla on helposti ja jatkuvasti tietoa käsiteltävien sijaintitietojen tarkkuudesta, käsittelyn täsmällisestä tarkoituksesta ja kestosta sekä siitä, voidaanko sijaintitiedot luovuttaa kolmannelle osapuolelle lisäarvopalvelun tarjoamista varten. Lisäarvopalvelun tarjoajan on huolehdittava siitä, että nämä tiedot ovat paikannettavan saatavilla ennen 160 §:n 1 momentissa tarkoitettua suostumusta.

162 §

Tilaajan ja käyttäjän oikeudet

Tilaajalla tai käyttäjällä on oltava mahdollisuus helposti ja ilman erillistä maksua peruuttaa 160 §:n 1 momentissa tarkoitettu suostumus, jollei laissa toisin säädetä. Paikannettavalla on oltava mahdollisuus helposti ja ilman erillistä maksua kieltää väliaikaisesti sijaintitietojen käsittely, jos se on teknisesti ja ilman kohtuuttomia kustannuksia mahdollista.

Käyttäjällä on oikeus saada lisäarvopalvelun tarjoajalta ja viestinnän välittäjältä näiden hallussa olevat itseään koskevat sijaintitiedot ja välitystiedot, jotka ilmaisevat liittymän tai päätelaitteen sijainnin tietyllä hetkellä.

Sijaintitietojen käsittelyyn liittyvää suostumusta, kieltoa ja tiedonsaantioikeutta koskevassa asiassa alle 15-vuotiasta edustaa hänen huoltajansa. Lisäksi lapsen edustamisesta säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa. Muuta kuin alaikäistä vajaavaltaista edustaa hänen edunvalvojansa, jollei tämä ole palvelun teknisen toteutuksen takia mahdotonta. Edellä tarkoitetun vajaavaltaisen edustamisesta säädetään holhoustoimesta annetussa laissa.

VII OSA

SÄHKÖISIIN PALVELUIHIN LIITTYVÄÄ ERITYISSÄÄNTELYÄ

21 luku

Verkkotunnukset

163 §

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan Suomen maatunnukseen (fi-maatunnus) ja Ahvenanmaan maakuntatunnukseen (ax-maakuntatunnus) päättyviin verkkotunnuksiin sekä niihin liittyvään verkkotunnustoimintaan ja verkkotunnusten välittämiseen.

Mitä tässä luvussa säädetään Viestintäviraston ylläpitämästä verkkotunnusrekisteristä, sovelletaan myös ax-maakuntatunnukseen päättyvistä verkkotunnuksista ylläpidettävään rekisteriin.

164 §

Viestintäviraston verkkotunnustoiminta ja verkkotunnusten välittäminen

Viestintävirasto ylläpitää rekisteriä fi-maatunnukseen päättyvistä verkkotunnuksista (verkkotunnusrekisteri) ja tietokantaa verkkotunnusten teknisistä tiedoista internetliikenteen ohjaamista varten (fi-juuri).

Merkintöjä verkkotunnusrekisteriin voi tehdä vain 165 §:ssä tarkoitetun verkkotunnusvälitysilmoituksen tehnyt toiminnanharjoittaja (verkkotunnusvälittäjä). Viestintävirasto voi kuitenkin merkitä verkkotunnushallinnon tarpeita varten yksimerkkisiä ja muita verkkotunnuksia maksutta. Viestintävirasto voi tehdä verkkotunnusrekisteriin myös muita tämän lain toteutumisen kannalta tarpeellisia merkintöjä.

Verkkotunnus voidaan merkitä oikeushenkilölle, yksityiselle elinkeinonharjoittajalle tai muulle yhteisölle taikka luonnolliselle henkilölle (verkkotunnuksen käyttäjä).

165 §

Verkkotunnusvälittäjän ilmoitusvelvollisuudet

Verkkotunnusvälittäjän on ennen toimintansa aloittamista tehtävä ilmoitus verkkotunnusrekisteriä hallinnoivalle viranomaiselle. Ilmoituksessa on oltava

verkkotunnusvälittäjän yksilöivät tiedot, kuulemisiin ja tiedoksiantoihin käytettävä sähköpostiosoite sekä muut valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot.

Verkkotunnusvälittäjän ilmoittamissa tiedoissa tapahtuneista muutoksista on viipymättä ilmoitettava Viestintävirastolle. Toiminnan lopettamisesta on ilmoitettava Viestintävirastolle ja asiakkaille viimeistään kaksi viikkoa etukäteen. Viestintäviraston 171 §:n 2 momentin nojalla tekemästä kieltopäätöksestä on ilmoitettava asiakkaille viipymättä.

Tarkempia määräyksiä ilmoituksen tekemisestä ja sen sisällöstä voidaan antaa Viestintäviraston määräyksellä.

166 §

Verkkotunnuksen muoto ja sisältö

Verkkotunnuksessa saa olla vähintään 2 ja enintään 63 merkkiä.

Verkkotunnus ei saa merkitsemishetkellä:

1) vastata toisen suojattua nimeä tai merkkiä, ellei verkkotunnuksen käyttäjä pysty esittämään hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen merkitsemiselle; tai

2) muistuttaa toisen suojattua nimeä tai merkkiä, jos verkkotunnus merkitään ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa.

Viestintävirasto voi antaa määräyksiä verkkotunnuksen toimivuudelle välttämättömistä määrittelyistä, muodosta, pituudesta ja sallituista merkeistä.

167 §

Tietojen merkitseminen verkkotunnusrekisteriin ja tietojen julkaiseminen

Verkkotunnus on merkittävä verkkotunnuksen käyttäjän nimiin. Verkkotunnusvälittäjän on merkittävä verkkotunnusrekisteriin verkkotunnuksen käyttäjää koskevat oikeat, ajantasaiset ja yksilöivät tiedot sekä kuulemisiin ja tiedoksiantoihin käytettävä sähköpostiosoite.

Viestintävirasto voi julkaista internet-sivuillaan tietoja verkkotunnusrekisteristä. Luonnollisista henkilöistä voidaan internet-sivuilla julkaista verkkotunnus ja käyttäjän nimi. Rekisterin tietojen luovuttamiseen sovelletaan muutoin, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:ssä säädetään.

Verkkotunnusrekisteriin merkitty verkkotunnus on voimassa enintään viisi vuotta. Verkkotunnusvälittäjä voi uudistaa verkkotunnusta koskevan merkinnän enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä merkitsemisen teknisestä toteuttamistavasta ja merkitsemisen yhteydessä ilmoitettavista tiedoista.

168 §

Verkkotunnuksen siirtäminen ja verkkotunnusvälittäjän vaihtaminen

Verkkotunnuksen käyttäjä voi siirtää verkkotunnuksen toiselle käyttäjälle verkkotunnuksen voimassaoloaikana. Verkkotunnusvälittäjän on suoritettava siirto kohtuullisessa ajassa pyynnön vastaanottamisesta. Jos verkkotunnusta ei ole kohtuullisessa ajassa siirretty, Viestintävirasto voi tehdä siirron. Verkkotunnusta ei voida siirtää, jos verkkotunnuksen poistamista koskeva asia on vireillä Viestintävirastossa.

Viestintävirasto voi palauttaa verkkotunnuksen sen alkuperäiselle käyttäjälle, jos verkkotunnus on siirretty toiselle ilman käyttäjän suostumusta ja tämä pyytää merkinnän korjaamista, eikä siirron saaja esitä siirrolle määräajassa hyväksyttävää perustetta.

Verkkotunnuksen käyttäjä voi vaihtaa verkkotunnusvälittäjää verkkotunnuksen voimassaolon aikana. Verkkotunnusvälittäjän on suoritettava vaihtamisen edellytyksenä olevat toimenpiteet kohtuullisessa ajassa pyynnön vastaanottamisesta. Jos verkkotunnusta ei ole kohtuullisessa ajassa siirretty toiselle verkkotunnusvälittäjälle, Viestintävirasto voi tehdä siirron.

Viestintävirasto voi antaa määräyksiä siirtämisen ja verkkotunnusvälittäjän vaihtamisen teknisistä toteuttamistavoista ja määräajoista.

169 §

Verkkotunnusmerkinnän poistaminen

Viestintävirasto voi poistaa verkkotunnuksen verkkotunnusrekisteristä ja fi-juuresta, jos 167 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot ovat puutteellisia tai virheellisiä ja tietoja ei kehotuksesta huolimatta korjata määräajassa.

Viestintävirasto poistaa verkkotunnuksen verkkotunnusrekisteristä ja fi-juuresta käyttäjää kuulematta, jos verkkotunnuksen voimassaoloaika on kulunut umpeen.

Jos 166 §:n 2 momentissa tarkoitetun oikeuden haltija pyytää verkkotunnuksen poistamista, Viestintävirasto voi poistaa laissa asetettujen säännösten vastaisesti merkityn verkkotunnuksen verkkotunnusrekisteristä ja fi-juuresta tai merkitä sen oikeudenhaltijan käyttöön.

Viestintävirasto voi enintään yhden vuoden määräajaksi poistaa verkkotunnusta koskevan merkinnän fi-juuresta verkkotunnuksen käyttäjää kuulematta, jos verkkotunnuksen käyttäjä on hakenut useita toisen suojattua nimeä tai merkkiä muistuttavia verkkotunnuksia, ja suojatun nimen tai merkin haltija pyytää verkkotunnuksen poistamista.

Verkkotunnusrekisteristä poistettu verkkotunnus vapautuu yleisesti uudelleen merkittäväksi kuukauden kuluttua merkinnän poistamisen jälkeen.

Viestintävirasto voi poistaa verkkotunnuksen, jos tuomioistuin on lainvoimaisella päätöksellään kieltänyt tunnuksen käyttämisen.

170 §

Verkkotunnusvälittäjän muut velvollisuudet

Verkkotunnusvälittäjän on:

1) tarjottava ennen verkkotunnuksen merkitsemistä tämän lain mukaiset tarvittavat tiedot verkkotunnuksen sisältöön ja muotoon liittyvistä edellytyksistä;

2) pidettävä verkkotunnusrekisteriin merkityt tiedot ajantasaisina;

3) kyettävä merkitsemään tietoja verkkotunnusrekisteriin Viestintäviraston määrittelemällä teknisellä järjestelyllä;

4) tiedotettava verkkotunnuksen käyttäjää riittävästi ja tehokkaasti verkkotunnuksen voimassaoloajan päättymisestä;

5) poistettava verkkotunnus verkkotunnusrekisteristä verkkotunnuksen käyttäjän pyynnöstä ennen voimassaoloajan päättymistä;

6) huolehdittava toimintansa tietoturvasta;

7) ilmoitettava viipymättä Viestintävirastolle, jos sen verkkotunnusten välitystoimintaan kohdistuu tai sitä uhkaa merkittävä tietoturvaloukkaus taikka muu tapahtuma, joka estää tai häiritsee sitä olennaisesti; samalla on myös ilmoitettava häiriön tai sen uhan arvioitu kesto ja vaikutukset, korjaustoimenpiteet sekä ne toimenpiteet, joilla häiriön toistuminen pyritään estämään.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä verkkotunnuksen käyttäjälle annettavista tiedoista, toiminnan tietoturvallisuudesta, siitä milloin 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettu häiriö on merkittävä sekä ilmoituksen sisällöstä, muodosta ja toimittamisesta.

171 §

Verkkotunnushallinnon järjestäminen

Viestintäviraston tehtävänä on:

1) hallinnoida fi-maatunnusta;

2) ylläpitää ja kehittää fi-verkkotunnustoimintaa;

3) huolehtia fi-juuren nimipalvelimien siirtoyhteyksistä ja yhdysliikenteestä internetiin;

4) valvoa verkkotunnusvälittäjien toimintaa;

5) huolehtia fi-verkkotunnustoiminnan tietoturvasta;

6) antaa pyynnöstä todistuksia ja otteita verkkotunnusrekisteristä.

Viestintävirasto voi antaa huomautuksen verkkotunnusvälittäjälle, jos tämä rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä tai päätöksiä. Huomautuksen yhteydessä

Viestintävirasto voi velvoittaa verkkotunnusvälittäjän korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä kohtuullisessa määräajassa. Jos virhettä tai laiminlyöntiä ei korjata määräajassa, Viestintävirasto voi kieltää verkkotunnusvälittäjältä enintään yhdeksi vuodeksi verkkotunnusten tai niitä koskevien muutosten merkitsemisen verkkotunnusrekisteriin.

172 §

Verkkotunnuksen tietoturvan varmistaminen

Viestintävirastolla on oikeus ryhtyä välttämättömiin toimiin fi-verkkotunnuksia hyödyntämällä toteutettavien yleisiin viestintäverkkoihin tai -palveluihin taikka niiden käyttäjiin kohdistuvien merkittävien tietoturvaloukkausten havaitsemiseksi, estämiseksi, selvittämiseksi ja esitutkintaan saattamiseksi. Viestintävirasto voi ryhtyä näihin toimiin verkkotunnuksen käyttäjää kuulematta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut välttämättömät toimet voidaan toteuttaa fi-juuren nimipalvelintietoihin kohdistettavien toimenpiteiden avulla ja voivat käsittää:

1) verkkotunnukseen suuntautuvan liikenteen estämisen tai rajoittamisen;

2) verkkotunnukseen suuntautuvan liikenteen ohjaamisen toiseen verkko-osoitteeseen; sekä

3) muut 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin rinnastettavat teknisluonteiset toimenpiteet.

Tässä pykälässä tarkoitetut toimenpiteet on toteutettava huolellisesti ja ne on mitoitettava suhteessa torjuttavan tietoturvaloukkauksen vakavuuteen. Toimenpiteitä toteutettaessa ei saa rajoittaa sananvapautta taikka luottamuksellisen viestin tai yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä 1 momentissa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Toimenpiteet on lopetettava, jos niiden toteuttamiselle ei enää ole tässä pykälässä säädettyjä edellytyksiä.

22 luku

Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaminen

173 §

Soveltamisalan rajoitukset

Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta:

1) verotukseen;

2) yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY sekä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY soveltamisalaan kuuluviin kysymyksiin;

3) julkisten notaarien ja vastaavien ammatinharjoittajien sellaisiin toimiin, joihin sisältyy julkisen vallan käyttämistä;

4) oikeudenkäyntiasiamiehen tai oikeudenkäyntiavustajan toimiin oikeudenkäynnissä;

5) vastikkeelliseen arpajaistoimintaan.

Jäljempänä 174 ja 175 §:ää ei sovelleta:

1) tekijänoikeuteen, lähioikeuksiin, teollisoikeuksiin eikä oikeuksiin, joita tarkoitetaan puolijohdetuotteiden piirimallien oikeudellisesta suojasta annetussa neuvoston direktiivissä 87/54/ETY ja tietokantojen oikeudellisesta suojasta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 96/9/EY;

2) sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun, jos jäsenvaltio on soveltanut liikkeeseenlaskijaan jotakin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY 9 artiklan 1 kohdassa säädetyistä poikkeuksista;

3) arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun yhteissijoitusyrityksen osuuksien mainontaan;

4) sijoittautumisvapauteen, vakuutusten vapaaseen tarjontaan ja vakuutussopimukseen sovellettavaan lakiin liittyviin kysymyksiin;

5) osapuolten vapauteen valita sopimukseen sovellettava laki;

6) sopimusvelvoitteisiin kuluttajasopimuksissa;

7) kiinteistön sijaintivaltion lain pakottaviin säännöksiin sopimuksen muodosta, jos sopimuksella luodaan tai siirretään oikeus kiinteistöön;

8) ei-toivotun kaupallisen sähköpostiviestinnän sallittavuuteen.

NDir 85/611/ETY on kumottu direktiivillä EPNDir 2009/65/EY. EPNDir 95/46/EY on kumottu asetuksella EPNAs (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 25.5.2018 alkaen.

174 §

Yhteensovitettu ala ja palvelun tarjoamisen vapaus

Yhteensovitetulla alalla tarkoitetaan oikeusjärjestykseen sisältyviä vaatimuksia, joita tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan on noudatettava toimintansa aloittaessaan ja sitä jatkaessaan, kuten vaatimuksia, jotka koskevat:

1) pätevyyttä, lupaa, rekisteröintiä tai viranomaiselle tehtäviä ilmoituksia;

2) menettelytapoja, mainontaa ja muuta markkinointia, palvelun laatua ja sisältöä, sopimuksia tai palvelun tarjoajan vastuuta.

Toiseen ETA-valtioon sijoittautuneelle tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalle ei saa asettaa yhteensovitettuun alaan kuuluvia vaatimuksia, jotka rajoittavat tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamista Suomessa. Tuomioistuin tai muu toimivaltainen viranomainen saa kuitenkin erikseen säädettyjen toimivaltuuksiensa mukaisesti rajoittaa tietyn palvelun tarjoamista, jos se:

1) on tarpeen yleisen järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiseksi, kansanterveyden suojelemiseksi taikka kuluttajien suojaamiseksi;

2) kohdistuu palveluun, joka vahingoittaa 1 kohdassa tarkoitettuja tavoitteita tai saattaa vakavasti vaarantaa niiden saavuttamisen; ja

3) on oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden.

Rajoitusta ei saa toteuttaa ennen kuin palvelun tarjoajan sijoittautumisvaltiota on pyydetty ryhtymään asiassa toimenpiteisiin, mutta sijoittautumisvaltio ei ole toteuttanut toimenpiteitä tai toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Lisäksi rajoituksesta on ennen sen toteuttamista ilmoitettava komissiolle ja palvelun tarjoajan sijoittautumisvaltiolle.

Kiireellisissä tapauksissa rajoitus voidaan toteuttaa sen estämättä, mitä 3 momentissa säädetään. Komissiolle ja palvelun tarjoajan sijoittautumisvaltiolle on viipymättä ilmoitettava rajoituksesta ja syistä, joiden vuoksi tapaus on katsottu kiireelliseksi.

Mitä 3 ja 4 momentissa säädetään, ei sovelleta rikostutkinnassa eikä käsiteltäessä asiaa tuomioistuimessa.

175 §

Suomen lain noudattaminen

Suomen toimivaltaisten viranomaisten on valvottava, että Suomeen sijoittautuneet tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajat, noudattavat yhteensovitetulla alalla Suomen lakia myös silloin, kun palvelujen tarjonta kohdistuu yksinomaan tai pääasiassa toiseen ETA-valtioon.

176 §

Yleinen tiedonantovelvollisuus

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään tiedonantovelvoitteista, tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan on pidettävä ainakin seuraavat tiedot palvelun vastaanottajien ja viranomaisten saatavilla helposti, välittömästi ja jatkuvasti:

1) palvelun tarjoajan nimi, maantieteellinen osoite sijoittautumisvaltiossa, sähköpostiosoite sekä sellaiset muut yhteystiedot, joiden avulla palvelun tarjoajaan voidaan saada yhteys nopeasti, suoraan ja tehokkaasti;

2) mihin kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin palvelun tarjoaja mahdollisesti on merkitty sekä palvelun tarjoajan yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste kyseisessä rekisterissä;

3) asianomaisen valvontaviranomaisen yhteystiedot, jos toiminnan harjoittaminen edellyttää lupaa tai rekisteröintiä;

4) arvonlisäverotunniste, jos palvelun tarjoaja harjoittaa arvonlisäveron alaista toimintaa.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/36/EY tarkoitetun säännellyn ammatin harjoittajan on tietoyhteiskunnan palvelua tarjotessaan pidettävä saatavilla seuraavat tiedot:

1) ammattialajärjestö tai vastaava yhteisö, johon palvelun tarjoaja kuuluu;

2) ammattinimike sekä jäsenvaltio, jossa se on myönnetty;

3) maininta sijoittautumisvaltiossa sovellettavista ammatillisista säännöistä sekä siitä, missä ja miten ne ovat saatavilla.

Jos tietoyhteiskunnan palvelua tarjottaessa annetaan tietoja tavaroiden tai palvelujen hinnoista, ne on annettava selkeästi ja yksiselitteisesti. Tiedoista on käytävä ilmi, sisältyvätkö vero ja toimituskulut hintaan. Kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta säädetään erikseen.

177 §

Tiedonantovelvollisuus tilausta tehtäessä

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään tiedonantovelvoitteista, tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan on ennen kuin palvelun vastaanottaja tekee tilauksen pidettävä tämän saatavilla selkeät ja ymmärrettävät tiedot ainakin seuraavista seikoista:

1) sopimuksen teon tekniset vaiheet;

2) tallentaako palvelun tarjoaja tehdyn sopimuksen ja onko se toisen osapuolen saatavilla;

3) tekniset keinot, joilla voidaan tunnistaa ja korjata syöttövirheet ennen tilauksen tekemistä;

4) kielet, joilla sopimus voidaan tehdä;

5) palvelun tarjoajan noudattamat asiaa koskevat käytännesäännöt sekä missä ja miten ne ovat sähköisesti saatavilla.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta sopimuksiin, jotka tehdään käyttäen yksinomaan sähköpostia tai vastaavaa henkilökohtaista viestintätapaa. Sopimuksella saadaan poiketa 1 momentin säännöksistä, jollei osapuolena ole kuluttaja.

178 §

Sopimusehtojen toimittaminen

Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan on toimitettava sopimusehdot palvelun vastaanottajan saataville siten, että vastaanottaja voi tallentaa ja toisintaa ne.

179 §

Tilaus ja vastaanottoilmoitus

Jos tilaus tehdään teknisiä keinoja käyttäen, tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan on viivytyksettä sähköisesti ilmoitettava tilauksen vastaanottamisesta. Vastaanottoilmoitusta ei tarvitse toimittaa, jos tilattu hyödyke toimitetaan viivytyksettä sähköisesti.

Palvelun tarjoajan on asetettava palvelun vastaanottajan käyttöön asianmukaiset, tehokkaat ja helppokäyttöiset tekniset keinot, joiden avulla vastaanottaja voi tunnistaa ja korjata syöttövirheet ennen tilauksen tekemistä.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta sopimuksiin, jotka tehdään käyttäen yksinomaan sähköpostia tai vastaavaa henkilökohtaista viestintätapaa. Sopimuksella saadaan poiketa 1 ja 2 momentin säännöksistä, jollei osapuolena ole kuluttaja.

180 §

Vastaanottamisen ajankohta

Edellä 179 §:ssä tarkoitettu tilaus ja vastaanottoilmoitus katsotaan vastaanotetuksi, kun se on sen osapuolen käytettävissä, jolle se on osoitettu.

181 §

Sopimusta koskevien muotovaatimusten täyttäminen sähköisesti

Jos sopimus on lain mukaan tehtävä kirjallisesti, vaatimuksen täyttää myös sellainen sähköinen sopimus, jonka sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja joka säilyy osapuolten saatavilla. Jos sopimus on lain mukaan allekirjoitettava, sovelletaan, mitä sähköisistä allekirjoituksista erikseen säädetään. Mitä tässä momentissa säädetään, koskee vastaavasti sopimussuhteeseen liittyviä osapuolten ilmoituksia ja muita toimenpiteitä, joiden on lain mukaan oltava kirjallisia tai allekirjoitettuja.

Jos sopimukseen liittyvä ilmoitus on lain mukaan toimitettava todisteellisesti, vaatimus voidaan täyttää myös sellaisella sähköisellä menetelmällä, jonka avulla voidaan näyttää vastaanottajan saaneen ilmoituksen.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta kiinteistön kauppaa tai muuta luovutusta koskevaan sopimukseen eikä perhe- tai jäämistöoikeudelliseen sopimukseen.

182 §

Vastuuvapaus tiedonsiirto- ja verkkoyhteyspalveluissa

Kun tietoyhteiskunnan palvelu muodostuu palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen siirrosta viestintäverkossa tai verkkoyhteyden tarjoamisesta, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa siirrettyjen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, jos hän ei:

1) ole siirron alkuunpanija;

2) valitse siirron vastaanottajaa; eikä

3) valitse tai muuta siirrettäviä tietoja.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun siirtoon tai yhteyden tarjoamiseen liittyvät toiminnot käsittävät siirrettyjen tietojen automaattisen, tilapäisen ja lyhytaikaisen tallentamisen siltä osin kuin tallentamisessa on kysymys yksinomaan siirron suorittamisesta eikä tallentamisen kesto ylitä siirtoon tarvittavaa kohtuullista aikaa.

183 §

Vastuuvapaus tallennettaessa tietoja välimuistiin

Kun tietoyhteiskunnan palvelu muodostuu palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen siirrosta viestintäverkossa, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa tietojen sisällöstä tai välittämisestä sellaisen automaattisen, tilapäisen ja lyhytaikaisen tallennuksen osalta, jonka yksinomaisena tarkoituksena on tehostaa tietojen siirtämistä edelleen muille palvelun vastaanottajille heidän pyynnöstään, jos hän:

1) ei muuta tietoja;

2) noudattaa tietoihin pääsyä koskevia ehtoja;

3) noudattaa tiedon päivitystä koskevia sääntöjä, jotka on määritelty toimialalla laajalti hyväksytyllä ja käytetyllä tavalla;

4) ei puutu toimialalla laajalti hyväksytyn ja käytetyn teknologian lailliseen käyttöön saadakseen tietoja tallennetun tiedon käytöstä; sekä

5) toimii viipymättä tallentamansa tiedon poistamiseksi tai sen saannin estämiseksi saatuaan tosiasiallisesti tietoonsa, että:

a) tieto on poistettu sieltä, missä se alun perin verkossa oli;

b) sen saanti on estetty; taikka

c) tuomioistuin tai muu toimivaltainen viranomainen on määrännyt poistamaan tiedon tai estämään sen saannin.

184 §

Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa

Kun tietoyhteiskunnan palvelu käsittää palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja) toimittamien tietojen tallentamisen tämän pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, jos hän toimii viipymättä tallentamansa tiedon saannin estämiseksi saatuaan:

1) tietoonsa sitä koskevan tuomioistuimen määräyksen taikka, jos kysymyksessä on tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaaminen, saatuaan 191 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen;

2) muuten tosiasiallisesti tietoonsa, että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain 11 luvun 10 tai 10 a §:n taikka 17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos sisällön tuottaja toimii palvelun tarjoajan johdon tai valvonnan alaisena.

185 §

Tiedon saannin estoa koskeva määräys

Käräjäoikeus voi syyttäjän tai tutkinnanjohtajan hakemuksesta taikka sen hakemuksesta, jonka oikeutta asia koskee, määrätä 184 §:ssä tarkoitetun tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan sakon uhalla estämään tallentamansa tiedon saannin, jos tieto on ilmeisesti sellainen, että sen sisällön pitäminen yleisön saatavilla tai sen välittäminen on säädetty rangaistavaksi tai korvausvastuun perusteeksi. Hakemus on käsiteltävä kiireellisesti. Hakemusta ei voida hyväksyä varaamatta palvelun tarjoajalle ja sisällön tuottajalle tilaisuutta tulla kuulluksi, paitsi jos kuulemista ei voida toimittaa niin nopeasti kuin asian kiireellisyys välttämättä vaatii.

Käräjäoikeuden määräys on annettava tiedoksi myös sisällön tuottajalle. Jos sisällöntuottaja on tuntematon, käräjäoikeus voi määrätä tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan huolehtimaan tiedoksiannosta.

Määräys raukeaa, jollei sen kohteena olevan tiedon sisältöön tai välittämiseen perustuvasta rikoksesta nosteta syytettä tai, milloin kysymys on korvausvastuusta, panna vireille kannetta kolmen kuukauden kuluessa määräyksen antamisesta. Käräjäoikeus voi syyttäjän, asianomistajan tai asianosaisen edellä tarkoitettuna määräaikana esittämästä vaatimuksesta pidentää tätä määräaikaa enintään kolmella kuukaudella.

Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalla ja sisällön tuottajalla on oikeus hakea määräyksen kumoamista siinä käräjäoikeudessa, jossa määräys on annettu. Määräyksen kumoamista koskevan asian käsittelyssä noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä. Tuomioistuin huolehtii kuitenkin tarpeellisista toimenpiteistä syyttäjän kuulemiseksi. Kumoamista on haettava 14 päivän kuluessa siitä, kun hakija on saanut tiedon määräyksestä. Tietoa ei saa saattaa uudelleen saataville kumoamista koskevan asian käsittelyn ollessa vireillä, ellei asiaa käsittelevä tuomioistuin toisin määrää. Myös syyttäjällä on oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla määräys on kumottu.

186 §

Toimivaltainen tuomioistuin

Edellä 185 §:ssä tarkoitettu hakemus tutkitaan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalla on kotipaikka. Hakemus voidaan kuitenkin aina tutkia myös Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja.

187 §

Sisällön tuottajan oikeusturva

Jos tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaja on estänyt tiedon saannin 184 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla, hänen on viipymättä ilmoitettava siitä sisällön tuottajalle kirjallisesti tai sähköisesti siten, että ilmoituksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja että se säilyy osapuolten saatavilla. Ilmoituksessa on mainittava eston syy sekä tieto sisällön tuottajan oikeudesta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Ilmoitus on tehtävä sisällön tuottajan äidinkielellä, suomeksi tai ruotsiksi. Ilmoitus voidaan tehdä myös sisällön tuottajan kanssa sovitulla muulla kielellä.

Sisällön tuottajalla on oikeus saattaa estoa koskeva asia 186 §:ssä tarkoitetun tuomioistuimen käsiteltäväksi 14 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen. Estoa koskevan asian käsittelyssä noudatetaan, mitä 185 §:n 4 momentissa säädetään.

188 §

Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan velvollisuus ryhtyä toimiin viranomaisen päätöksen toteuttamiseksi

Mitä 182–184 §:ssä säädetään tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan vastuuvapaudesta, ei vaikuta palvelun tarjoajan velvollisuuteen muun lain nojalla ryhtyä tarvittaviin toimiin tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen määräyksen tai päätöksen toteuttamiseksi.

189 §

Tekijänoikeutta tai lähioikeutta loukkaavan aineiston saannin estäminen

Tekijänoikeuden haltija tai hänen edustajansa voi vaatia 184 §:ssä tarkoitettua tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajaa estämään tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saannin siten kuin tässä pykälässä ja 191–193 §:ssä säädetään. Sama koskee lähioikeuden haltijaa ja hänen edustajaansa, jos kysymys on tällaista oikeutta loukkaavasta aineistosta.

Vaatimus on esitettävä ensin sille sisällön tuottajalle, jonka toimittamaa aineistoa vaatimus koskee. Jos sisällön tuottajaa ei voida tunnistaa tai jos hän ei viipymättä poista aineistoa tai estä sen saantia, vaatimus voidaan tehdä tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalle 191 §:ssä säädetyllä ilmoituksella.

190 §

Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan yhteyspiste

Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan on ilmoitettava yhteyspiste, jonne 191 §:ssä tarkoitettu ilmoitus ja 192 §:ssä tarkoitettu vastine voidaan toimittaa. Yhteyspisteen yhteystietojen on oltava saatavilla helposti ja jatkuvasti.

191 §

Ilmoituksen muoto ja sisältö

Edellä 189 §:ssä tarkoitetun vaatimuksen sisältävä ilmoitus on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että ilmoituksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja että se säilyy osapuolten saatavilla. Ilmoituksessa on oltava:

1) ilmoituksen tekijän nimi ja yhteystiedot;

2) yksilöityinä se aineisto, jonka saannin estämistä vaaditaan, sekä selvitys aineiston sijainnista;

3) ilmoituksen tekijän vakuutus siitä, että se aineisto, jota vaatimus koskee, on hänen vilpittömän käsityksensä mukaan lainvastaisesti saatavilla viestintäverkossa;

4) tieto siitä, että ilmoituksen tekijä on tuloksetta esittänyt vaatimuksensa sisällön tuottajalle tai että sisällön tuottajaa ei ole voitu tunnistaa;

5) ilmoituksen tekijän vakuutus siitä, että hän on tekijänoikeuden tai lähioikeuden haltija taikka oikeutettu toimimaan oikeudenhaltijan puolesta;

6) ilmoituksen tekijän allekirjoitus.

Ilmoitus, joka ei täytä 1 momentissa säädettyjä vaatimuksia, on tehoton. Jos ilmoituksen puutteet koskevat yksinomaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja, tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan on kuitenkin ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin ilmoituksen tekijän tavoittamiseksi ja ilmoitettava tälle havaitsemansa puutteet.

192 §

Ilmoitus sisällön tuottajalle ja vastine

Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan on viipymättä ilmoitettava sisällön tuottajalle tämän toimittaman aineiston saannin estämisestä sekä toimitettava sisällön tuottajalle jäljennös ilmoituksesta, jonka perusteella esto on tehty.

Jos sisällön tuottaja katsoo eston olevan perusteeton, hän voi saada aineiston palautetuksi toimittamalla ilmoituksen tekijälle vastineen kirjallisesti tai 191 §:ssä säädetyllä tavalla sähköisesti 14 päivän kuluessa ilmoituksesta tiedon saatuaan. Jäljennös vastineesta on toimitettava palvelun tarjoajalle. Vastineessa on oltava:

1) sisällön tuottajan nimi ja yhteystiedot;

2) ne tosiseikat ja muut syyt, joiden nojalla esto katsotaan perusteettomaksi;

3) yksilöityinä se aineisto, jonka esto katsotaan perusteettomaksi;

4) sisällön tuottajan allekirjoitus.

193 §

Aineiston palauttaminen

Jos 192 §:ssä säädetyt vaatimukset täyttävä vastine on määräajassa toimitettu, tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaja ei saa estää vastineessa yksilöidyn aineiston palauttamista ja sen pitämistä saatavilla, ellei palvelun tarjoajan ja sisällön tuottajan välisestä sopimuksesta taikka tuomioistuimen tai muun viranomaisen määräyksestä tai päätöksestä johdu muuta.

194 §

Korvausvelvollisuus

Joka antaa väärän tiedon 191 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa tai 192 §:ssä tarkoitetussa vastineessa, on velvollinen korvaamaan siitä aiheutuvan vahingon. Korvausvelvollisuutta ei kuitenkaan ole tai sitä voidaan sovitella, jos tiedon antaneella oli ollut perusteltua aihetta olettaa tietoa oikeaksi tai jos väärällä tiedolla oli vain vähäinen merkitys ilmoituksen tai vastineen koko sisältö huomioon ottaen.

23 luku

Yhteystietopalvelut

195 §

Yhteystietopalvelun saatavuus

Puhelinverkossa toimiva teleyritys on velvollinen osaltaan huolehtimaan siitä, että käyttäjien saatavilla on yleinen, kattava ja kohtuuhintainen numeropalvelu.

Teleyrityksen on huolehdittava siitä, että sen kanssa puhelinverkon liittymän käytöstä sopimuksen tehneen tilaajan nimeä, osoitetta ja puhelinnumeroa koskevat yhteystiedot kerätään ja julkaistaan yleisesti saatavilla olevassa kattavassa ja kohtuuhintaisessa puhelinluettelopalvelussa.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden täyttämiseksi välttämättömistä teknisistä toimenpiteistä.

196 §

Yhteystietojen luovuttaminen

Teleyrityksen ja yhteystietopalvelun tarjoajan on pyynnöstä luovutettava 195 §:n 2 momentissa tarkoitetut yhteystiedot toiselle yritykselle yhteystietopalvelun tarjoamista varten. Yhteystiedot on luovutettava:

1) käyttökelpoisessa muodossa;

2) kustannussuuntautuneeseen hintaan; ja

3) syrjimättömin ehdoin.

Teleyritys ja yhteystietopalvelun tarjoaja ovat velvollisia julkaisemaan yhteystietojen luovutuksesta perittävää hintaa koskevat tiedot.

Yhteystietopalvelun tarjoaja ei saa yhteystietoja käsitellessään suosia yhtä teleyritystä toisen teleyrityksen kustannuksella tai toimia muutoin syrjivällä tavalla.

197 §

Henkilötietojen käsittely

Yhteystietopalvelun tarjoajalla on oikeus käsitellä henkilötietoja yhteystietopalvelun muodostamiseksi sekä sen tarjoamista varten.

198 §

Yhteystietojen julkaisukielto

Teleyrityksen ja yhteystietopalvelun tarjoajan on annettava käyttäjälle ja tilaajana olevalle luonnolliselle henkilölle mahdollisuus helposti ja maksutta kieltää tietojensa merkitseminen ja luovuttaminen kokonaan tai osittain yhteystietopalveluun. Teleyrityksen sekä

yhteystietopalvelun tarjoajan on käyttäjän ja tilaajana olevan luonnollisen henkilön pyynnöstä maksutta poistettava ja korjattava virheelliset tiedot.

Teleyrityksen ja yhteystietopalvelun tarjoajan on annettava yhteystietopalveluun merkitylle yritykselle ja muulle yhteisölle oikeus saada tietonsa poistetuiksi ja virheelliset tiedot korjatuiksi.

199 §

Ilmoitusvelvollisuus yhteystietopalvelun tarkoituksesta ja käytöstä

Teleyrityksen on ilmoitettava tilaajana olevalle luonnolliselle henkilölle yleisesti saatavilla olevan tai yhteystietopalvelun kautta käytettävissä olevan yhteystietopalvelun tarkoituksesta ja käytöstä. Ilmoitus on annettava hänelle maksutta ennen kuin hänen tietonsa merkitään palveluun.

Teleyrityksen ja yhteystietopalvelun tarjoajan on lisäksi huolehdittava siitä, että riittävällä tavalla yksilöidyt tiedot niistä yrityksistä, joille tilaajien yhteystietoja 196 §:n 1 momentin mukaisesti luovutetaan, ovat helposti tilaajien saatavilla.

24 luku

Sähköinen suoramarkkinointi ja evästeet

200 §

Suoramarkkinointi luonnolliselle henkilölle

Automatisoitujen soittojärjestelmien sekä telekopiolaitteiden, sähköpostiviestien, tekstiviestien, puheviestien, ääniviestien tai kuvaviestien avulla toteutettua suoramarkkinointia saa kohdistaa vain sellaisiin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa.

Muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua suoramarkkinointia luonnolliselle henkilölle saa harjoittaa, jollei tämä ole sitä nimenomaisesti kieltänyt. Luonnollisen henkilön on voitava helposti ja maksutta kieltää tässä momentissa tarkoitettu suoramarkkinointi.

Jos palvelun tarjoaja tai tuotteen myyjä saa asiakkaana olevalta luonnolliselta henkilöltä sähköpostiviestiin, tekstiviestiin, puheviestiin, ääniviestiin tai kuvaviestiin liittyvän yhteystiedon tuotteen tai palvelun myynnin yhteydessä, sama palvelun tarjoaja tai tuotteen myyjä voi sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, käyttää tätä yhteystietoa omien samaan tuoteryhmään kuuluvien tai muuten vastaavien tuotteiden ja palvelujen suoramarkkinoinnissa. Palvelun tarjoajan tai tuotteen myyjän on annettava asiakkaana olevalle luonnolliselle henkilölle mahdollisuus ilman erillistä maksua ja helposti kieltää yhteystiedon käyttö tiedon keräämisen ja jokaisen sähköpostiviestin, tekstiviestin, puheviestin, ääniviestin ja kuvaviestin yhteydessä. Palvelun tarjoajan tai tuotteen myyjän on selkeästi tiedotettava kieltomahdollisuudesta.

201 §

Puhelinliittymän markkinoinnin kielto

Matkaviestinverkon puhelinliittymää ei saa markkinoida kuluttajalle puhelimitse muuten kuin kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta teleyrityksen markkinointiin omille matkapuhelinasiakkailleen.

202 §

Suoramarkkinointi yhteisölle

Suoramarkkinointia yhteisölle saa harjoittaa, jollei tämä ole sitä nimenomaisesti kieltänyt.

Yhteisölle on annettava mahdollisuus helposti ja ilman erillistä maksua kieltää yhteystietojensa käyttö jokaisen suoramarkkinointitarkoituksessa lähetetyn sähköpostiviestin, tekstiviestin, puheviestin, ääniviestin ja kuvaviestin yhteydessä. Suoramarkkinointia harjoittavan on selkeästi tiedotettava kieltomahdollisuudesta.

203 §

Suoramarkkinoinnin tunnistaminen

Edellä 200 ja 202 §:ssä säädettyyn suoramarkkinointiin tarkoitettu sähköpostiviesti, tekstiviesti, puheviesti, ääniviesti ja kuvaviesti on voitava sitä vastaanotettaessa selvästi ja yksiselitteisesti tunnistaa markkinoinniksi.

Sellaisen suoramarkkinointiin tarkoitetun sähköpostiviestin, tekstiviestin, puheviestin, ääniviestin ja kuvaviestin lähettäminen on kiellettyä:

1) jossa peitetään tai salataan sen lähettäjän henkilöllisyys, jonka puolesta viesti on lähetetty;

2) jossa ei ole voimassa olevaa osoitetta, johon vastaanottaja voi lähettää pyynnön siitä, että kyseinen viestintä lopetetaan;

3) jossa pyritään ohjaamaan vastaanottajat kuluttajansuojalain 2 luvun säännösten vastaisille verkkosivustoille.

204 §

Suoramarkkinoinnin vastaanottamisen estäminen

Käyttäjän pyynnöstä teleyrityksellä ja yhteisötilaajalla on oikeus estää 200, 202 ja 203 §:ssä tarkoitetun suoramarkkinoinnin vastaanottaminen.

Toimenpiteet on toteutettava huolellisesti, eikä niillä saa rajoittaa sananvapautta taikka luottamuksellisen viestin tai yksityisyyden suojaa enemmän kuin on välttämätöntä.

205 §

Palvelun käyttöä kuvaavien tietojen tallentaminen käyttäjän päätelaitteelle ja näiden tietojen käyttö

Evästeiden tai muiden palvelun käyttöä kuvaavien tietojen tallentaminen käyttäjän päätelaitteelle ja näiden tietojen käyttö on sallittua palvelun tarjoajalle, jos käyttäjä on antanut siihen suostumuksensa ja palvelun tarjoaja antaa käyttäjälle ymmärrettävät ja kattavat tiedot tallentamisen tai käytön tarkoituksesta.

Edellä 1 momentissa säädetty ei koske tietojen sellaista tallentamista tai käyttöä, jonka ainoana tarkoituksena on toteuttaa viestin välittämistä viestintäverkoissa tai joka on välttämätöntä palvelun tarjoajalle sellaisen palvelun tarjoamiseksi, jota tilaaja tai palvelun käyttäjä on nimenomaisesti pyytänyt.

Edellä tässä pykälässä tarkoitettu tallentaminen ja käyttö on sallittua ainoastaan palvelun vaatimassa laajuudessa ja sillä ei saa rajoittaa yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä.

VIII OSA

AUDIOVISUAALISTEN PALVELUJEN JA RADIOTOIMINNAN SÄÄNTELY

25 luku

Televisiolähetysten ja tilausohjelmapalvelujen sisältö

206 §

Soveltamisala ja sen rajoitukset

Tätä ja 26 lukua sovelletaan Suomeen sijoittautuneen luonnollisen tai oikeushenkilön tarjoamaan audiovisuaaliseen sisältöpalveluun, jota voidaan ottaa vastaan yhdessä tai useammassa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa tai rajat ylittävistä televisiolähetyksistä koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (SopS 87/1994), jäljempänä Euroopan neuvoston televisioyleissopimus, sopimuspuolena olevassa valtiossa, sekä 339 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa televisio- ja radio- ohjelmien edelleen lähettämiseen.

Tätä ja 26 lukua sovelletaan radiotoimintaan, jos toiminnassa käytetään Suomen myöntämää radiotaajuutta tai Suomessa sijaitsevaa jakeluverkkoa.

Tätä osaa ja 339 §:ää ei sovelleta:

1) toimintaan, jossa audiovisuaaliset sisältöpalvelut tai radiolähetykset on mahdollista vastaanottaa vain oppilaitoksessa, sairaalassa, hotellissa tai muussa vastaavassa laitoksessa; taikka

2) edellä 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuun radiotoimintaan.

Tätä lakia ei sovelleta:

1) palveluihin, joissa audiovisuaalisen sisällön tarjoaminen ei ole ohjelmien määrä tai lähetysten toistuvuus huomioonottaen säännöllistä eikä palvelun päätarkoitus; taikka

2) sanoma- tai aikakauslehtien sähköisiin versioihin.

Edellä 28 §:ssä ja 34 §:n 2 momentissa tarkoitetun toiminnan harjoittamiseen ei sovelleta 209 eikä 210 §:ää.

207 §

Sijoittautuminen

Audiovisuaalisen sisältöpalvelun tarjoaja on sijoittautunut Suomeen, jos:

1) toiminnan harjoittajan päätoimipaikka on Suomessa ja ohjelma-aikataulua tai ohjelmaluetteloa koskevat päätökset tehdään Suomessa; taikka

2) toiminnalla on ohjelma-aikataulua tai ohjelmaluetteloa koskevien päätösten, työntekijöiden työskentelypaikan, toiminnan aloittamisen, taloudellisesti merkittävän toiminnan, satelliittilähetysaseman tai satelliittikapasiteetin taikka muun vastaavan seikan perusteella merkittävä liityntä Suomeen.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun merkittävän liitynnän arvioimisessa huomioon otettavista seikoista.

208 §

Paikallinen televisiotoiminta

Mitä 209 ja 210 §:ssä säädetään, ei koske televisiotoimintaa paikallisissa televisioverkoissa eikä sellaisia lähetyksiä, joita ei voida vastaanottaa missään Euroopan talousalueeseen kuuluvassa tai Euroopan neuvoston televisioyleissopimuksen sopimuspuolena olevassa valtiossa Suomen ulkopuolella.

209 §

Ohjelmiston eurooppalaisuus

Televisiotoiminnan harjoittajan on varattava eurooppalaisille ohjelmille suurin osa vuosittaisesta vapaasti vastaanotettavasta lähetysajastaan. Edellä tarkoitettuun lähetysaikaan ei kuitenkaan lueta aikaa, joka on varattu:

1) uutisille;

2) urheilutapahtumille;

3) kilpailunomaisille viihdeohjelmille;

4) mainoksille;

5) tekstitelevisiolähetyksille;

6) teleostoslähetyksille.

(12.1.2018/68)

L:lla 68/2018 muutettu 1 momentti tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Televisiotoiminnan harjoittajan on varattava eurooppalaisille ohjelmille suurin osa vuosittaisesta lähetysajastaan. Edellä tarkoitettuun lähetysaikaan ei kuitenkaan lueta aikaa, joka on varattu:

1) uutisille;

2) urheilutapahtumille;

3) kilpailunomaisille viihdeohjelmille;

4) mainoksille;

5) tekstitelevisiolähetyksille;

6) teleostoslähetyksille.

Jos televisiotoiminnan harjoittajan ohjelmisto ei saavuta 1 momentissa tarkoitettua eurooppalaisuusosuutta, televisiotoiminnan harjoittajan on esitettävä Viestintävirastolle selvitys syistä siihen sekä pyydettäessä suunnitelma siitä, minkä ajan kuluessa ohjelmisto on 1 momentin mukainen. Tällöin ohjelmiston eurooppalaisuusosuuden on oltava kuitenkin vähintään samalla tasolla kuin edellisellä valvontajaksolla. (12.1.2018/68)

L:lla 68/2018 lisätty 2 momentti tulee voimaan 1.6.2018.

Tarkemmat audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU 1 artiklan mukaiset säännökset siitä, millaisia ohjelmia pidetään 1 momentissa tarkoitettuina eurooppalaisina ohjelmina, annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Tilausohjelmapalvelun tarjoajan on edistettävä eurooppalaisten ohjelmien tuotantoa ja saatavuutta palveluissaan tuotantojen rahoituksen, ohjelmaostojen, eurooppalaisten teosten näkyvyyden tai muiden vastaavien keinojen avulla.

210 §

Riippumattomien tuottajien ohjelmat

Televisiotoiminnan harjoittajan on varattava eurooppalaisten riippumattomien tuottajien tuottamille ohjelmille 19 prosenttia 209 §:n 1 momentin mukaisesti lasketusta lähetysajastaan tai vaihtoehtoisesti 19 prosenttia ohjelmistobudjetistaan. Riippumattomien tuottajien osuuteen laskettavista ohjelmista puolet on oltava viimeisen viiden vuoden aikana tuotettuja.

Riippumattomana pidetään sellaista audiovisuaalisten ohjelmien tuottajaa, jonka osakepääomasta yksittäinen audiovisuaalisen sisältöpalvelun tarjoaja hallitsee enintään 25 prosenttia tai useampi enintään 50 prosenttia ja joka viimeisen kolmen vuoden aikana on tuottanut enintään 90 prosenttia ohjelmistaan samalle audiovisuaalisen sisältöpalvelun tarjoajalle.

211 § (12.1.2018/68)

Ohjelmistojen saattaminen näkö- ja kuulorajoitteisten saataville

Suomen- tai ruotsinkielisiin televisio-ohjelmiin on liitettävä tekstitys sekä muihin ohjelmiin selostus tai palvelu, jossa tekstitetyn ohjelman teksti muutetaan ääneksi (ääni- ja tekstityspalvelu) siten kuin tässä pykälässä säädetään.

Ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä Yleisradio Oy:stä annetussa laissa tarkoitettuihin julkisen palvelun ohjelmistoihin. Ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä myös valtakunnallisen ohjelmistotoimiluvan nojalla lähetettäviin useita eri yleisöryhmiä palveleviin ohjelmistoihin. Ääni- ja tekstityspalvelua ei kuitenkaan tarvitse liittää suorana lähetyksenä lähetettäviin musiikkiesityksiin eikä suorana lähetyksenä lähetettäviin urheiluohjelmiin.

Ääni- ja tekstityspalvelun toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset muun kuin julkisen palvelun televisiotoiminnan harjoittajille eivät saa ylittää yhtä prosenttia televisiotoiminnan harjoittajan edellisen tilikauden liikevaihdosta.

Ääni- ja tekstityspalvelun osuuden on oltava edellä 2 momentissa tarkoitettujen useita eri yleisöryhmiä palvelevien ohjelmistojen osalta 75 prosenttia ohjelmista ja julkisen palvelun ohjelmistojen osalta 100 prosenttia ohjelmista.

Valtioneuvoston asetuksella:

1) voidaan säätää ääni- ja tekstityspalvelun teknisestä toteuttamisesta ja lähettämisestä;

2) säädetään ääni- ja tekstityspalvelun toteuttamisesta aiheutuvasta ohjelmatuntikohtaisesta kustannuksesta;

3) annetaan tarkempia säännöksiä siitä, mikä katsotaan useita eri yleisöryhmiä palvelevaksi ohjelmistoksi.

L:lla 68/2018 muutettu 211 § tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

211 §

Ohjelmistojen saattaminen näkö- ja kuulorajoitteisten saataville

Suomen- tai ruotsinkielisiin televisio-ohjelmiin on liitettävä tekstitys sekä muihin ohjelmiin selostus tai palvelu, jossa tekstitetyn ohjelman teksti muutetaan ääneksi (ääni- ja tekstityspalvelu) siten kuin tässä pykälässä säädetään.

Ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä Yleisradio Oy:stä annetussa laissa tarkoitettuihin julkisen palvelun ohjelmistoihin. Valtioneuvoston asetuksella säädetään niistä 26 §:ssä tarkoitettuun yleisen edun televisiotoimintaan kuuluvista ohjelmistoista, joihin ääni- ja tekstityspalvelu on myös liitettävä. Ääni- ja tekstityspalvelua ei kuitenkaan tarvitse liittää musiikkiesityksiin eikä urheiluohjelmiin. Ääni- ja tekstityspalvelun toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset muun kuin julkisen palvelun televisiotoiminnan harjoittajille eivät saa ylittää yhtä prosenttia televisiotoiminnan harjoittajan edellisen tilikauden liikevaihdosta.

Ohjelmille, joihin ääni- ja tekstityspalvelu tulee liittää, voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää asteittain nousevat kiintiöt osuuksina ohjelmatunneista.

Edellä 2 momentissa tarkoitettujen yleisen edun televisiotoimintaan kuuluvien ohjelmistojen osalta kiintiö voi olla vuosina 2011–2016 ohjelmista 10–50 prosenttia ja julkisen palvelun ohjelmista 50–100 prosenttia. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää ääni- ja tekstityspalvelun teknisestä toteuttamisesta ja lähettämisestä. Valtioneuvoston asetuksella tulee vahvistaa kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan ääni- ja tekstityspalvelun toteuttamisesta aiheutuva ohjelmatuntikohtainen kustannus.

212 §

Yksinoikeuksien käyttö

Jos televisiotoiminnan harjoittaja on hankkinut yksinoikeuden lähettää sellaisen tapahtuman, jonka jokin Euroopan talousalueeseen kuuluva valtio on ottanut audiovisuaalisien

mediapalvelujen tarjoamista koskevan direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun ja komission varmistamaan luetteloon, se ei saa käyttää yksinoikeutta siten, että merkittävä osa kyseisen valtion yleisöstä ei voi seurata tapahtumaa koskevaa lähetystä maksuttomalla televisiokanavalla niin kuin kyseisessä valtiossa säädetään.

Mitä 1 momentissa säädetään yksinoikeuksien käyttämisestä, sovelletaan vastaavasti eurooppalaisen rajat ylittävistä televisiolähetyksistä tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan (SopS 118/2002) 9 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainittuihin tapahtumiin.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, mitkä tapahtumat ovat Suomessa yhteiskunnallisen merkittävyytensä vuoksi sellaisia, että niitä koskevat lähetykset on välitettävä Suomen alueelle siten, että merkittävä osa yleisöstä voi seurata niitä vapaasti vastaanotettavissa olevassa muodossa kokonaan tai osittain joko suorana tai nauhoitettuna lähetyksenä. Tässä momentissa tarkoitettua yhteiskunnallisesti merkittävää tapahtumaa koskeva televisiolähetys katsotaan välitetyksi merkittävälle osalle yleisöä, jos 90 prosenttia väestöstä voi vastaanottaa lähetyksen ilman erillistä korvausta.

Jos yksinoikeuden hankkinut televisiotoiminnan harjoittaja ei toteuta 1 momentissa tarkoitettua lähetystä itse, se on velvollinen luovuttamaan toiselle televisiotoiminnan harjoittajalle oikeuden tapahtuman lähettämiseen, jos tämä pyytää sitä vähintään kuusi kuukautta ennen tapahtuman alkamista. Lähetysoikeuden luovuttavalla televisiotoiminnan harjoittajalla on oikeus saada luovutuksesta täysi korvaus.

213 §

Yksinoikeuksien käyttöä koskeva menettely

Jos 212 §:n 4 momentissa tarkoitetusta lähetysoikeuden luovuttamisesta ei ole päästy sopimukseen, yksinoikeuden hankkinut televisiotoiminnan harjoittaja tai oikeuden luovuttamista 212 §:n 4 momentin mukaisesti pyytänyt televisiotoiminnan harjoittaja voi saattaa asian Viestintäviraston käsiteltäväksi viimeistään kolme kuukautta ennen tapahtuman alkua. Viestintävirasto voi päättää, mitä on pidettävä 212 §:n 4 momentin mukaisena täytenä korvauksena. Määriteltävän korvauksen tulee perustua kilpailluilla markkinoilla vastaavista oikeuksista maksettaviin hintoihin. Viestintävirasto voi asettaa päätöksessään myös luovutukseen liittyviä teknisiä ehtoja.

Tässä pykälässä tarkoitetun päätöksen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko. Uhkasakosta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).

26 luku

Markkinointi

214 §

Yleiset periaatteet

Markkinoinnin on oltava selkeästi tunnistettavissa.

Markkinoinnissa, lukuunottamatta 224 §:ssä tarkoitettua aatteellista ja yhteiskunnallista mainontaa, ei saa käyttää uutis- tai ajankohtaisohjelmissa säännöllisesti esiintyvien henkilöiden kuvaa tai ääntä.

Mainokset ja teleostoslähetykset on erotettava audiovisuaalisista ohjelmista ja radio-ohjelmista ääni- tai kuvatunnuksella taikka kuvatilan jakamisella.

Teleostoslähetyksissä ei saa kehottaa lapsia tekemään tavaroiden tai palvelujen osto- tai vuokrasitoumuksia.

Markkinoinnin hyvän tavan vastaisuudesta ja alaikäisille suunnatun tai alaikäiset yleisesti tavoittavan markkinoinnin hyvän tavan vastaisuudesta säädetään kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:ssä.

215 §

Mainosten ja teleostoslähetysten sijoittelu

Televisiotoiminnassa mainokset ja teleostoslähetykset on sijoitettava audiovisuaalisten ohjelmien väliin. Niitä voidaan sijoittaa myös audiovisuaalisten ohjelmien keskelle, jos se on mahdollista loukkaamatta audiovisuaalisen ohjelman eheyttä ja arvoa ja tekijänoikeuksien haltijoiden oikeuksia.

Itsenäisistä osista rakentuvissa urheilu- tai muissa audiovisuaalisissa ohjelmissa, joissa on väliaikoja, mainoksia ja teleostoslähetyksiä saa sijoittaa ainoastaan osien väleihin tai väliajoille.

Yksittäiset mainokset ja teleostoslähetykset muissa kuin urheilulähetyksissä on kielletty.

216 §

Eräiden audiovisuaalisten ohjelmien keskeyttäminen mainoksilla

Televisiotoiminnassa lähetettävän elokuvan, televisiota varten tehdyn elokuvan, uutisohjelman ja lastenohjelman saa keskeyttää mainoksilla tai teleostoslähetyksillä kerran kutakin aikataulun mukaista 30 minuutin jaksoa kohti.

Lastenohjelman saa keskeyttää mainoksilla tai teleostoslähetyksillä kuitenkin vain, jos ohjelman aikataulun mukainen kesto on enemmän kuin 30 minuuttia.

Uskonnollisten tilaisuuksien televisiolähetyksiä ei saa katkaista mainoksilla eikä teleostoslähetyksillä.

217 § (28.12.2017/1115)

Eräiden tuotteiden markkinointi

Tupakkatuotteiden markkinoinnista säädetään tupakkalaissa (549/2016). Alkoholijuomien markkinoinnista säädetään alkoholilaissa (1102/2017). Lääkkeiden markkinoinnista säädetään lääkelaissa (395/1987).

218 §

Ohjelmien ja palvelujen sponsorointi

Sponsori ei saa vaikuttaa sponsoroidun audiovisuaalisen ohjelman tai radio-ohjelman taikka audiovisuaalisen sisältöpalvelun sisältöön eikä ohjelmien sijoitteluun ohjelmistossa siten, että se vaikuttaa audiovisuaalisen sisältöpalvelun tarjoajan tai radiotoiminnan harjoittajan vastuuseen tai toimitukselliseen riippumattomuuteen ohjelmien suhteen.

Sponsoroitujen audiovisuaalisten ja radio-ohjelmien alussa tai lopussa on esitettävä selvästi sponsorin nimi tai tunnus.

Sponsoroiduissa audiovisuaalisissa ohjelmissa tai radio-ohjelmissa ei saa rohkaista ostamaan tai vuokraamaan sponsorin tai kolmannen osapuolen tuotteita tai palveluja viittaamalla erityisesti ja mainosluonteisesti kyseisiin tuotteisiin tai palveluihin taikka muulla tavalla.

219 §

Kielletty sponsorointi

Pääasiassa tupakkatuotteita valmistava tai markkinoiva yritys ei saa sponsoroida ohjelmia, audiovisuaalisia sisältöpalveluja eikä radiotoimintaa.

Jos ohjelman sponsorina on yritys, jonka toimintaan kuuluu lääketuotteiden tai lääkehoitojen valmistaminen tai myynti, ohjelman yhteydessä voidaan esittää yrityksen nimi tai tunnus ottaen huomioon, mitä 218 §:ssä säädetään. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan saa tuoda esille sellaista lääketuotetta tai hoitomuotoa, joka on Suomessa saatavissa ainoastaan lääkärin määräyksestä.

Uutis- tai ajankohtaisohjelmat eivät saa olla sponsoroituja.

220 §

Tuotesijoittelu

Tuotteen, palvelun tai tavaramerkin sijoittaminen audiovisuaaliseen ohjelmaan vastiketta vastaan (tuotesijoittelu) on kielletty.

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen tuotesijoittelu on sallittu:

1) elokuvateoksissa;

2) audiovisuaalista sisältöpalvelua varten tehdyissä elokuvissa tai sarjoissa;

3) urheiluohjelmissa;

4) kevyissä viihdeohjelmissa.

Mitä 2 momentissa säädetään, ei koske tuotesijoittelua lastenohjelmissa.

Tuotesijoitteluna pidetään myös vastikkeetonta tarpeiston tai tuotepalkintojen antamista käytettäviksi audiovisuaalisessa ohjelmassa, jos ne ovat merkittävän arvokkaita. Tarpeiston tai tuotepalkintojen antamisena toteutettu tuotesijoittelu on sallittu muissa kuin lastenohjelmissa.

221 §

Tuotesijoittelun toteuttaminen

Tuotesijoittelussa ei saa:

1) vaikuttaa tuotesijoittelulla ohjelmien sisältöön tai niiden sijoitteluun ohjelmistossa;

2) rohkaista hankkimaan tuotteita tai palveluja;

3) mainosluonteisesti tai muuten erityisesti viitata tuotteisiin;

4) aiheettomasti korostaa tuotteita.

Seuraavien tuotteiden tuotesijoittelu on kielletty:

1) tupakkatuotteet;

2) pääasiassa tupakkatuotteita valmistavien tai markkinoivien yritysten tuotteet;

3) lääkärin määräystä edellyttävät lääkkeet ja muut hoitomuodot.

Yleisölle on joko tekstillä tai audiovisuaalisten sisältöpalvelujen tarjoajien yhtenäisesti käyttämällä tunnuksella selkeästi ilmoitettava siitä, että audiovisuaalisessa ohjelmassa on tuotesijoittelua. Ilmoitus pitää sijoittaa audiovisuaalisen ohjelman alkuun, loppuun ja jokaisen mainoskatkon jälkeen. Ilmoitus ei saa olla mainosluonteinen.

Tuotesijoittelusta ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa, jos sisältöpalvelujen tarjoaja tai sen sidosyritys ei itse ole tuottanut tai tilannut kyseistä audiovisuaalista ohjelmaa eikä tietoa siihen sisältyvästä tuotesijoittelusta ole saatavissa ilman kohtuutonta vaivaa.

222 §

Teleostoslähetysten ja televisiomainosten aikarajoitukset

Mainosten ja teleostoslähetysten osuus yhtä tasatuntien välistä tuntia kohti ei saa olla yli 12 minuuttia, lukuun ottamatta kanavia, joilla lähetetään pelkästään teleostoslähetyksiä.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta:

1) televisiotoiminnan harjoittajan ilmoituksiin sen omista audiovisuaalisista ohjelmista;

2) ohjelmiin suoraan liittyviin oheistuotteisiin;

3) sponsorointia koskeviin ilmoituksiin;

4) tuotesijoitteluun;

5) 224 §:ssä tarkoitettuun aatteelliseen tai yhteiskunnalliseen mainontaan;

6) 225 §:ssä tarkoitettuihin teleostoslähetyksille varattuihin ohjelmapaikkoihin.

223 § (12.1.2018/68)

Radiomainonnan erottaminen

Radiomainokset on erotettava radio-ohjelmista äänitunnuksella tai muulla selkeällä tavalla.

L:lla 68/2018 muutettu 223 § tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

223 §

Radiomainonnan erottaminen ja rajoitukset

Radiomainokset on erotettava radio-ohjelmista äänitunnuksella tai muulla selkeällä tavalla.

Radiomainosten lähetysaika ei saa olla yli kahtakymmentä prosenttia päivittäisestä lähetysajasta.

224 §

Aatteellinen ja yhteiskunnallinen mainonta

Mainonta, jonka tarkoituksena on edistää asian tai aatteen tunnettuutta tai niihin liittyen mainostajan tunnettuutta taikka henkilön julkista kuvaa (aatteellinen ja yhteiskunnallinen mainonta), on erotettava audiovisuaalisista ohjelmista ääni- tai kuvatunnuksella taikka kuvatilan jakamisella.

Aatteelliset ja yhteiskunnalliset mainokset on sijoitettava audiovisuaalisten ohjelmien tai ohjelman itsenäisten osien väliin. Niitä voidaan sijoittaa myös audiovisuaalisten ohjelmien keskelle, jos se on mahdollista loukkaamatta audiovisuaalisen ohjelman eheyttä ja arvoa ja tekijänoikeuksien haltijoiden oikeuksia. Aatteellisella tai yhteiskunnallisella mainonnalla ei saa keskeyttää uskonnollisten tilaisuuksien televisiolähetyksiä.

Aatteellisen ja yhteiskunnallisen mainonnan sijoittamiseen sovelletaan lisäksi kuvaohjelmalakia (710/2011).

225 §

Teleostoslähetyksille varatut ohjelmapaikat

Teleostoslähetyksille varatun ohjelmapaikan yhtäjaksoisen keston on oltava vähintään 15 minuuttia kanavalla, jota ei ole varattu pelkästään teleostoslähetyksille.

Teleostoslähetyksille varatut ohjelmapaikat on yksilöitävä selkeästi kuva- ja äänitunnuksella.

226 §

Teleostoslähetyksille ja myynninedistämiseen varatut kanavat

Televisiokanavilla, joilla lähetetään yksinomaan mainontaa, teleostoslähetyksiä tai televisiotoiminnan harjoittajan omaan myynninedistämistoimintaan liittyviä audiovisuaalisia ohjelmia, sellaisen sisällön, joka väkivaltaisuutensa, seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai ahdistusta aiheuttamalla taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla on lasten kehitykselle haitallista, lähettämiseen sovelletaan soveltuvin osin kuvaohjelmalakia.

Mitä 209 ja 210 §:ssä sekä 215 §:n 1 momentissa ja 222 §:n 1 momentissa säädetään, ei sovelleta sellaisiin televisiokanaviin, joilla lähetetään yksinomaan mainontaa, teleostoslähetyksiä tai televisiotoiminnan harjoittajan omaan myynninedistämistoimintaan liittyviä audiovisuaalisia ohjelmia.

27 luku

Televisio-ohjelmien siirtovelvoite ja kanavapaikkanumerointi

227 §

Televisio-ohjelmien siirtovelvoite

Verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoava teleyritys on velvollinen siirtämään verkossa ilman korvausta:

1) Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetut, verkon sijaintikunnassa vastaanotettavissa olevat julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmistot ja ohjelmistoihin sisältyvää ohjelmaa varten toimitetun vapaasti vastaanotettavan aineiston sekä ohjelmistoihin liittyvät oheis- ja lisäpalvelut sellaisen televisio- ja radiotoiminnan osalta, jota harjoitetaan maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa;

2) verkon sijaintikunnassa vastaanotettavat 26 §:ssä tarkoitettuun yleisen edun televisiotoimintaan kuuluvat valtakunnallisen ohjelmistoluvan nojalla lähetettävät televisio- ohjelmistot;

3) 2 kohdassa tarkoitettuihin ohjelmistoihin sisältyvää ohjelmaa varten toimitetun vapaasti vastaanotettavan aineiston, ohjelmistoihin liittyvät mainokset sekä ohjelmistoihin liittyvät oheis- ja lisäpalvelut.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu siirtovelvoite koskee myös verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoavaa teleyritystä, jos:

1) teleyritys käyttää ohjelmistojen välittämiseen muuta kuin perinteistä kaapelitelevisiotekniikkaa; ja

2) ohjelmistojen vastaanotto on mahdollista tavanomaisilla vastaanottolaitteilla.

Siirtovelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos kaapelitelevisioverkon välityskyky on teleyrityksen käytössä sen omassa televisio- tai radiotoiminnassa tai jos se on tarpeen tähän tarkoitukseen yrityksen kohtuullista tulevaa tarvetta varten. Teleyrityksen ei tarvitse siirtovelvollisuuden täyttämiseksi tehdä kaapelitelevisioverkkoon olennaisia taloudellisia investointeja vaativia parannuksia.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut ohjelmistot niihin liittyvine palveluineen on tarjottava käyttäjälle maksutta. Teleyritys voi kuitenkin vaatia käyttäjältä kohtuullisen maksun verkon ylläpidosta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut ohjelmistot ja palvelut on tarjottava käyttäjälle muuttamattomina ja samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa.

Asunto-osakeyhtiön, kiinteistöosakeyhtiön tai muun niihin verrattavan yhteisantennijärjestelmän ylläpitäjän, joka omistaa tai hallinnoi kiinteistön sisäistä tai usean kiinteistön välistä

yhteisantenniverkkoa, jota käytetään joukkoviestinnän välittämiseen kiinteistössä käyttäjien päätelaitteisiin, on huolehdittava siitä, että 1 momentissa tarkoitetut ohjelmistot ja palvelut ovat käyttäjien saatavilla muuttamattomina ja samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa.

228 §

Kanavapaikkanumerointi

Maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa toimivalla teleyrityksellä ja televisio- ja radiotoiminnan harjoittajilla on velvollisuus huolehtia osaltaan siitä, että ohjelmistojen kanavapaikkanumerointi on käyttäjien kannalta selkeä ja tarkoituksenmukainen. Kanavapaikkanumeroinnissa tulee asettaa etusijalle Yleisradio Oy:n ja 26 §:ssä tarkoitetun ohjelmistotoimiluvan haltijan ohjelmistot.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetusta kanavanpaikkanumeroinnista.

IX OSA

VIESTINTÄVERKOT, -PALVELUT JA -LAITTEET

28 luku

Sijoittaminen

229 §

Teleyrityksen oikeus sijoittaa telekaapeli, tukiasema ja radiomasto

Teleyrityksellä on tässä luvussa säädetyin edellytyksin oikeus sijoittaa toisen omistamalle tai hallitsemalle alueelle yleisiä tietoliikenneyhteyksiä palveleva:

1) telekaapeli sekä siihen liittyvä laite, vähäinen rakennelma ja pylväs;

2) matkaviestinverkon radiomasto tukiasemineen sekä niihin liittyvä laite, kaapeli ja vähäinen rakennelma;

3) matkaviestinverkon tukiasema sekä siihen liittyvä laite ja kaapeli.

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu tukiasema sekä siihen liittyvä laite ja kaapeli saadaan sijoittaa myös toisen omistamaan tai hallitsemaan rakennukseen tässä luvussa säädetyin edellytyksin. Edellä 1 momentissa tarkoitettujen rakennelmien, verkon osien ja laitteiden sijoittamiseen liittyvistä muista edellytyksistä säädetään muualla laissa.

Jollei 1 tai 2 momentissa tarkoitetusta sijoittamisesta ole sovittu kiinteistön tai rakennuksen omistajan kanssa, sijoittamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen.

Sopimus 1 momentissa tarkoitettujen telekaapelin, radiomaston, tukiaseman sekä niihin liittyvien rakennelmien ja laitteiden sijoittamisesta sitoo myös kiinteistön tai rakennuksen uutta omistajaa ja haltijaa.

Mitä tässä pykälässä säädetään kiinteistön omistajasta ja haltijasta, koskee myös yleisen alueen omistajaa ja haltijaa.

230 §

Sijoittamissuunnitelma

Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen 229 §:ssä tarkoitetusta sijoittamisesta toisen kiinteistölle tai rakennukseen, teleyrityksen on laadittava sijoittamisesta suunnitelma (sijoittamissuunnitelma).

Sijoittamissuunnitelman tulee sisältää tarpeellisin osin seuraavat tiedot:

1) kartta, joka osoittaa sijoitettavien telekaapelien ja radiomaston sekä niihin liittyvien rakenteiden sijainnin;

2) kiinteistöjaotuksen osoittava kartta, johon on merkitty alueella sijaitsevat kiinteistöt ja teleyrityksen olemassa olevat tukiasemat;

3) asiakirja, josta käy ilmi telekaapelien, tukiaseman tai radiomaston sekä niihin liittyvien rakenteiden ja laitteiden sijoittamisten yksityiskohdat, rakentamistapa ja rakentamisaika;

4) rakentamissuunnitelma, josta käy ilmi, miten telekaapelin reitti merkitään maastoon;

5) selvitys sijoittamisen viranomaislupatarpeesta;

6) sijoitettavien rakenteiden, verkon osien ja laitteiden ylläpitosuunnitelma;

7) arvio laitteiden energiankulutuksen tasosta;

8) ennallistamistoimet sen jälkeen, kun sijoittamistarve päättyy.

231 §

Sijoittamissuunnitelmasta tiedottaminen

Teleyrityksen on toimitettava sijoittamissuunnitelma tiedoksi kaikille kiinteistön ja rakennuksen omistajille ja muille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee. Ilmoituksessa tulee mainita ne kiinteistöt, joita suunnitelma koskee. Ilmoituksessa tulee lisäksi mainita, että kiinteistön omistajalla ja sillä, jonka etua tai oikeutta suunnitelma koskee, on oikeus tehdä muistutus teleyritykselle sijoittamissuunnitelmasta määräajan kuluessa.

232 §

Muistutus

Kiinteistön ja rakennuksen omistajalla sekä muulla, jonka etua tai oikeutta sijoittamissuunnitelma koskee, on oikeus tehdä teleyritykselle muistutus 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona hän on saanut tiedon 231 §:ssä tarkoitetusta sijoittamissuunnitelmasta.

233 §

Päätös sijoittamisesta toisen omistamalle tai hallitsemalle alueelle tai rakennukseen

Jos sijoittamisesta ei päästä sopimukseen, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi teleyrityksen hakemuksesta päätöksellään antaa teleyritykselle sijoittamisoikeuden vahvistamalla 230 §:ssä tarkoitetun sijoittamissuunnitelman.

Sijoittamissuunnitelman vahvistamisen edellytyksenä on, että suunnitelma täyttää 234 §:ssä säädetyt edellytykset. Tarvittaessa rakennusvalvontaviranomainen voi vaatia teleyritykseltä lisätietoja edellytysten täyttymisestä sekä edellyttää muutoksia sijoittamissuunnitelmaan.

Kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, antaa oikeuden rakennustyön tai muun toimenpiteen suorittamiseen osaksi tai kokonaan ennen kuin 1 momentissa säädettyä sijoittamista koskeva päätös on saanut lainvoiman (aloittamisoikeus). Muilta osin aloittamisoikeuteen sovelletaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 144 §:ää.

234 §

Sijoittamisen edellytykset

Telekaapelia, radiomastoa ja tukiasemaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti eikä siten, että vaikeutetaan voimassa olevan maakunta- tai yleiskaavan toteutumista. Sijoittaminen ei saa myöskään vaikeuttaa kaavojen laatimista.

Edellä 229 §:n 1 momentissa tarkoitetun yleisiä tietoliikenneyhteyksiä palvelevan telekaapelin, tukiaseman ja radiomaston sijoittamisen edellytyksenä on, ettei sijoittamista voida muutoin järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Sijoittamisesta päätettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei kiinteistölle ja rakennukselle aiheuteta tarpeetonta haittaa. Telekaapelin, radiomaston ja tukiaseman sekä niihin liittyvien laitteiden sijoittamisesta ja kunnossapidosta ei saa aiheutua sellaista haittaa tai vahinkoa kiinteistön käytölle ja rakennukselle, joka on kohtuullisin kustannuksin vältettävissä.

Telekaapeli on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava maantielaissa (503/2005) tarkoitetulle tiealueelle tai kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) tarkoitetulle yleiselle alueelle.

235 §

Sijoittamisoikeuden muuttaminen tai poistaminen

Edellä 233 §:n 1 momentissa tarkoitettuun sijoittamispäätökseen perustuvaa sijoittamisoikeutta voidaan muuttaa tai se voidaan poistaa kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätöksellä, jos asianosaiset sopivat siitä.

Ilman teleyrityksen suostumusta sijoittamisoikeutta voidaan muuttaa tai se voidaan poistaa kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätöksellä, jos:

1) sijoittamisoikeus on muuttuneiden olosuhteiden vuoksi käynyt tarpeettomaksi tai menettänyt huomattavan osan merkitystään;

2) sijoittamisoikeudesta johtuva haitta on tullut kiinteistölle tai rakennukselle kohtuuttomaksi eikä sijoittamisoikeuden muuttamisesta tai poistamisesta aiheudu sijoittamisoikeuden haltijalle huomattavaa haittaa; tai

3) sijoittamisoikeus vaikeuttaa huomattavasti asemakaavan toteuttamista.

Edellä 2 momentissa tarkoitettuun kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätökseen sovelletaan 233 §:ssä tarkoitettua aloittamisoikeutta.

236 §

Sijoittamisoikeuteen liittyvä oikeus tehdä rakennus- ja ylläpitotöitä toisen alueella ja rakennuksessa

Jos se on telekaapelin tai radiomaston sijoittamisen toteuttamiseksi välttämätöntä, teleyritys, jolla on 233 §:n 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen perustuva oikeus saa ilman omistajan tai haltijan lupaa täyttämällä muut viranomaisvaatimukset kaataa puita ja muita kasveja sijoittamissuunnitelman mukaiselta alueelta, kiinnittää rakennuksiin ja rakennelmiin tarpeellisia laitteita sekä tehdä muita rakennustöitä alueella. Teleyrityksen palveluksessa olevalla ja teleyrityksen valitsemalla urakoitsijalla on tässä tarkoituksessa oikeus liikkua yksityisellä alueella ja asettaa maastoon tarpeellisia merkkejä.

Teleyrityksen on muissa kuin kiireellisissä tapauksissa varattava alueen omistajalle ja haltijalle tilaisuus suorittaa 1 momentissa mainitut toimenpiteet itse.

Rakennuksen omistajan tai haltijan on sallittava teleyrityksen, jolla on 233 §:n 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen perustuva oikeus, sijoittaa tukiasema ja siihen liittyvät laitteet rakennukseen tarkoituksenmukaisesti sekä liittää laitteet tarkoituksenmukaisesti viestintä- ja sähköverkkoon. Tarvittaessa rakennuksen omistajan tai haltijan on sallittava teleyrityksen rakentaa tarvittavat tilat. Rakennuksen omistajan tai haltijan on annettava teleyrityksen palveluksessa olevalle ja teleyrityksen valitsemalle teleurakoitsijalle pääsy rakennukseen ja tarvittaviin tiloihin tukiaseman ja siihen liittyvien laitteiden asentamista ja ylläpitoa varten.

Teleyrityksen on kunnostettava alue ja tilat ympäristöineen tässä pykälässä tarkoitetun työn suorittamisen jälkeen.

237 §

Korvaukset sijoittamisesta

Kiinteistön omistajalla ja haltijalla, kunnalla yleisen alueen omistajana ja haltijana sekä valtiolla yleisen tiealueen omistajana ja haltijana on oikeus saada täysi korvaus haitasta ja vahingosta, joka on aiheutunut 229 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta sijoittamisesta.

Kiinteistön omistajalla ja haltijalla, rakennuksen omistajalla ja haltijalla sekä kunnalla yleisen alueen omistajana ja haltijana on oikeus saada täysi korvaus 229 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa sekä 2 momentissa tarkoitetusta sijoittamisesta siten kuin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977), jäljempänä lunastuslaki, säädetään.

Jollei korvauksesta sovita, asia ratkaistaan lunastuslain mukaisessa järjestyksessä.

238 §

Kiinteistötietojärjestelmään merkitseminen

Edellä 233 §:n 1 momentissa ja 235 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätöksestä on tehtävä merkintä kiinteistötietojärjestelmään.

239 §

Hakemusmaksu

Edellä 233 §:ssä tarkoitettua lupaa hakeva teleyritys on velvollinen suorittamaan viranomaistehtävistä kunnalle maksun, jonka perusteet määrätään kunnan hyväksymässä taksassa.

Erääntyneelle maksulle on suoritettava korkolaissa (633/1982) säädetty viivästyskorko.

Tämän pykälän 1 momentin nojalla määrätty maksu on suoraan ulosottokelpoinen. Maksun perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007).

240 §

Sijoittamisen valvonta

Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen on alueellaan valvottava sitä, että sijoittamisessa noudatetaan sen 233 §:n nojalla antamaa päätöstä.

Kunnan on tarvittaessa koordinoitava telekaapelien sijoittamista siten, että telekaapelien sijoittamisesta ja kunnossapidosta ei aiheudu sellaista haittaa tai vahinkoa, joka on kohtuullisin kustannuksin vältettävissä.

241 §

Telekaapeleita vaarantava työ

Ennen maanrakennustyöhön, metsätyöhön, vesirakennustyöhön taikka muuhun telekaapeleita mahdollisesti vaarantavaan työhön ryhtymistä työn suorittajan on vaurioiden välttämiseksi selvitettävä, sijaitseeko työalueella telekaapeleita.

Teleyrityksen on annettava maksutta tietoja kaapeleiden sijainnista.

Teleyrityksen on annettava työn suorittajalle vaaran välttämiseksi tarpeelliset tiedot ja ohjeet.

242 §

Telekaapeleiden sijaintia koskevien tietojen saatavuus ja tietoturva

Teleyrityksen on saatettava telekaapeleiden sijaintia koskevat tiedot (kaapelitiedot) digitaaliseen muotoon. Teleyrityksen on huolehdittava siitä, että kaapelitiedot on teknisesti mahdollista tarjota keskitetysti yhdestä paikasta.

Kaapelitietoja on käsiteltävä siten, että tiedot on asianmukaisesti suojattu tietoturvaloukkauksilta ja niiden uhkilta.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä kaapelitietojen digitaalisesta muodosta sekä niiden käsittelyn tietoturvasta.

29 luku

Viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen laatuvaatimukset

243 §

Viestintäverkon ja viestintäpalvelun laatuvaatimukset

Yleiset viestintäverkot ja -palvelut sekä niihin liitettävät viestintäverkot ja -palvelut on suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä siten, että:

1) sähköinen viestintä on tekniseltä laadultaan hyvää ja tietoturvallista;

2) ne kestävät normaalit odotettavissa olevat ilmastolliset, mekaaniset, sähkömagneettiset ja muut ulkoiset häiriöt sekä tietoturvauhat;

3) niiden suorituskykyä, käytettävyyttä, laatua ja toimintavarmuutta voidaan seurata;

4) niihin kohdistuvat merkittävät tietoturvaloukkaukset ja -uhat sekä niiden toimivuutta merkittävästi häiritsevät viat ja häiriöt voidaan havaita;

5) pääsy hätäpalveluihin on turvattu myös verkon häiriötilanteissa mahdollisimman luotettavasti;

6) kenenkään terveydelle tai omaisuudelle ei aiheudu vaaraa;

7) kenenkään tietosuoja, tietoturva tai muut oikeudet eivät vaarannu;

8) niiden veloitus on luotettava ja tarkka;

9) ne eivät aiheuta kohtuuttomia sähkömagneettisia tai muita häiriöitä taikka tietoturvauhkia;

10) ne toimivat yhdessä ja viestintäverkot voidaan tarvittaessa liittää toiseen viestintäverkkoon;

11) niihin tehtävistä muutoksista ei aiheudu ennakoimatonta häiriötä muille viestintäverkoille ja viestintäpalveluille;

12) niihin voidaan tarvittaessa liittää tämän lain vaatimukset täyttäviä päätelaitteita ja ne ovat tarvittaessa yhteentoimivia tämän lain vaatimukset täyttävän televisiovastaanottimen kanssa;

13) niistä vastaava toimija kykenee muutoinkin täyttämään sille kuuluvat tai tämän lain nojalla asetetut velvollisuudet;

14) ne toimivat mahdollisimman luotettavasti myös valmiuslaissa (1552/2011) tarkoitetuissa poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa;

15) viranomaisten antamia vaaratiedotteita voidaan välittää yleisölle siten kuin siitä erikseen säädetään;

16) telekuuntelu ja televalvonta sekä muut viranomaisten tiedonsaantioikeuksia koskevat pyynnöt voidaan toteuttaa siten kuin niistä erikseen säädetään.

Edellä 1 momentin 1–4, 10, 11 ja 14 kohdassa tarkoitetut laatuvaatimukset on suhteutettava viestintäverkkojen ja -palvelujen käyttäjämäärään, maantieteelliseen alueeseen, jota ne palvelevat, sekä niiden merkitykseen käyttäjille.

Toimenpiteet, joilla huolehditaan 1 momentin 1, 2, 4, 7 ja 9 kohdassa tarkoitetusta tietoturvasta, tarkoittavat toimia toiminnan turvallisuuden, tietoliikenneturvallisuuden, laitteisto- ja ohjelmistoturvallisuuden sekä tietoaineistoturvallisuuden varmistamiseksi. Toimenpiteet on suhteutettava uhan vakavuuteen, toimenpiteistä aiheutuviin kustannuksiin sekä käytettävissä oleviin teknisiin mahdollisuuksiin torjua uhka.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut laatuvaatimukset koskevat myös viestintäverkkoihin ja viestintäpalveluihin liittyviä merkittäviä liitännäistoimintoja ja liitännäispalveluja.

Teleyrityksen on julkaistava ajan tasalla olevat tekniset eritelmät niistä yleisen viestintäverkon rajapinnoista, joihin telepäätelaitteet voidaan liittää. Eritelmistä on käytävä ilmi riittävällä tarkkuudella tiedot, joiden perusteella voidaan valmistaa telepäätelaitteita ja joiden avulla voidaan käyttää rajapinnan kautta käytettäviä palveluita. (17.6.2016/456)

244 §

Viestintäverkkoa ja viestintäpalvelua koskevat määräykset

Viestintävirasto voi antaa 243 §:ssä tarkoitettuja viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen laatua, tietoturvallisuutta ja yhteensopivuutta koskevia määräyksiä. Määräykset voivat koskea:

1) tärkeysluokittelua, tehon syöttöä, varmistamista ja varatiejärjestelyjä;

2) viestintäverkon ja siihen kuuluvan laitetilan sähköistä ja fyysistä suojaamista;

3) suorituskykyä, tietoturvallisuutta ja häiriöttömyyttä sekä niiden ylläpitoa, seurantaa ja verkonhallintaa;

4) menettelyä vika- ja häiriötilanteissa sekä tietoturvallisuuden ja toimintavarmuuden ylläpitämiseksi;

5) viestintäverkon rakennetta ja sen liityntäpisteen teknisiä ominaisuuksia;

6) hätäliikenteen teknistä toteutusta ja varmistamista;

7) veloituksen teknistä toteutusta;

8) yhteenliittämistä, yhteentoimivuutta, merkinantoa ja synkronointia;

9) antennijärjestelmän ja yhteisantennijärjestelmän teknisiä ominaisuuksia;

10) laajakuvatelevisiopalveluja ja laajakuvatelevisio-ohjelmia vastaanottavan televisioverkon teknisiä ominaisuuksia;

11) sähköisen ohjelmaoppaan aloitussivun sisältöä ja rakennetta;

12) teknistä dokumentointia ja tilastointia sekä näihin liittyvien asiakirjojen muotoa ja tietojen säilyttämistä;

13) noudatettavia standardeja;

14) muita näihin verrattavia viestintäverkolle tai viestintäpalvelulle asetettavia teknisiä vaatimuksia;

15) liitännäistoimintoja ja liitännäispalveluja siltä osin kuin niillä on vaikutusta 243 §:ssä säädettyihin viestintäverkkoa tai viestintäpalvelua koskeviin vaatimuksiin.

245 §

Viranomaisten avustamista koskevat vaatimukset

Sen viranomaisen, joka suorittaa telekuuntelua tai televalvontaa, on toimitettava Viestintävirastolle esitys niistä toiminnallisista laatuvaatimuksista, jotka viestintäverkon ja viestintäpalvelun tulee täyttää.

Viestintävirasto päättää yksittäistapauksessa telekuuntelussa tai televalvonnassa käytettävälle apuvälineelle tai ominaisuudelle asetettavista teknisistä vaatimuksista kuultuaan teleyritystä ja 1 momentissa mainittua viranomaista.

Teleyrityksen on viivytyksettä annettava 1 momentissa tarkoitetulle viranomaiselle tarpeelliset tiedot telekuuntelun ja televalvonnan sekä muiden viranomaisten tiedonsaantioikeuksien kannalta merkittävistä viestintäverkkojen ja palvelujen muutoksista jo niiden suunnitteluvaiheessa. Teleyrityksen on lisäksi annettava sellaiset tiedot muutosten mahdollisista vaikutuksista viranomaisten omiin tietojärjestelmiin, jotka sillä on tiedossa.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 3 momentissa tarkoitetussa tiedon antamisessa noudatettavasta menettelystä.

246 §

Tilaajan ja käyttäjän päätelaitteet ja järjestelmät

Teleyritys ei saa estää käyttäjää liittämästä yleiseen viestintäverkkoon tämän lain vaatimusten mukaista radio- ja telepäätelaitetta tai suojauksen purkulaitetta taikka televisiovastaanotinta.

Tilaaja tai käyttäjä ei saa liittää yleiseen viestintäverkkoon muita kuin toimintakuntoisia ja tämän lain vaatimusten mukaisia radio- ja telepäätelaitteita.

Tilaajan on ylläpidettävä yleiseen viestintäverkkoon liitettävää laitetta tai järjestelmää teleyrityksen antamien ohjeiden mukaisesti siten, ettei se vaaranna yleisen viestintäverkon ja - palvelun tietoturvallisuutta.

247 §

Viestinnän välittäjän ja lisäarvopalvelun tarjoajan velvollisuus huolehtia tietoturvasta

Viestinnän välittäjän on viestejä välittäessään huolehdittava palvelujensa, viestien, välitystietojen ja sijaintitietojen tietoturvasta. Viestinnän välittäjänä toimivan yhteisötilaajan on huolehdittava kuitenkin ainoastaan käyttäjiensä viestien, välitystietojen ja sijaintitietojen käsittelyn tietoturvasta.

Lisäarvopalvelun tarjoajan on huolehdittava palvelujensa tietoturvasta.

Toimenpiteet, joilla huolehditaan tietoturvasta, on suhteutettava uhan vakavuuteen, toimenpiteistä aiheutuviin kustannuksiin sekä käytettävissä oleviin teknisiin mahdollisuuksiin torjua uhka.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta tietoturvasta.

247 a § (4.5.2018/281)

Verkossa toimivan markkinapaikan, hakukonepalvelun ja pilvipalvelun tarjoajan velvollisuus huolehtia viestintäverkkoihin ja tietojärjestelmiin kohdistuvien riskien hallinnasta

Verkossa toimivan markkinapaikan, hakukonepalvelun ja pilvipalvelun tarjoajan on huolehdittava käyttämiinsä viestintäverkkoihin ja tietojärjestelmiin kohdistuvien riskien hallinnasta. Riskienhallinnassa on huomioitava:

1) järjestelmien ja tilojen turvallisuus;

2) tietoturvauhkien ja häiriöiden käsittely;

3) liiketoiminnan jatkuvuuden hallinta;

4) seuranta, tarkastukset ja testaukset;

5) kansainvälisten standardien noudattaminen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu riskienhallintavelvoite ei koske toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1148, jäljempänä verkko- ja tietoturvadirektiivi, 16 artiklan 11 kohdassa tarkoitettuja mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä.

248 §

Vähimmän haitan periaate

Teleyrityksen on toteutettava viestintäverkon ja -palvelun rakennus-, kunnossapito-, muutos- ja tietoturvatoimenpiteet muille teleyrityksille mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavalla tavalla.

Teleyritys saa tilapäisesti ilman toisen teleyrityksen suostumusta keskeyttää verkko- tai viestintäpalvelun tarjonnan tai rajoittaa sen käyttöä, jos se on välttämätöntä 1 momentissa tarkoitetun toimenpiteen onnistumiseksi. Keskeytyksestä ja muutoksesta on tiedotettava tehokkaasti muille teleyrityksille, joiden viestintäverkkoihin ja -palveluihin ne voivat vaikuttaa.

249 § (22.4.2016/277)

Kiinteistön tai rakennuksen fyysisen infrastruktuurin ja sisäisen verkon suunnittelu ja rakentaminen

Yleiseen viestintäverkkoon liitettävän kiinteistön tai rakennuksen sisäisen viestintäverkon on täytettävä tämän lain vaatimukset. Kiinteistön tai rakennuksen sisäinen viestintäverkko on suunniteltava mahdollisuuksien mukaan siten, että 111 §:ssä tarkoitettu tilaaja voi valita teleyrityksen.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että uusi kiinteistö tai rakennus varustetaan nopeita laajakaistayhteyksiä tukevalla fyysisellä infrastruktuurilla verkon liittämiskohtaan saakka.

Kiinteistöön tai rakennukseen on samassa yhteydessä rakennettava nopeita laajakaistayhteyksiä tukeva sisäinen viestintäverkko, joka täyttää 1 momentin vaatimukset.

Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös kiinteistön tai rakennuksen merkittävään, rakenteellisia muutoksia koskevaan peruskorjaushankkeeseen, jos kiinteistössä tai rakennuksessa ei ole nopeita laajakaistayhteyksiä tukevaa sisäistä viestintäverkkoa ja fyysisen infrastruktuurin ja sisäisen viestintäverkon rakentaminen peruskorjaushankkeen yhteydessä on rakennusteknisesti perusteltua.

Edellä 2 ja 3 momenttia ei sovelleta hankkeeseen, jonka kohteena on:

1) pientalo;

2) vapaa-ajan asunto;

3) julkisyhteisön omistama ja sen pääosin käyttämä rakennus;

4) rakennus, johon nopeita laajakaistayhteyksiä tukevan fyysisen infrastruktuurin ja sisäisen viestintäverkon rakentaminen olisi selvästi kohtuutonta rakennuksen käyttötarkoitus ja aiheutuvat kustannukset huomioon ottaen.

Viestintävirasto voi antaa määräyksiä:

1) viestintäverkkojen suunnittelussa huomioon otettavista verkkojen teknisistä ominaisuuksista ja suunnitteluun liittyvien asiakirjojen muodosta ja sisällöstä;

2) viestintäverkkojen teknisestä liittämiskohdasta;

3) nopeita laajakaistayhteyksiä tukevan kiinteistön ja rakennuksen fyysisen infrastruktuurin teknisistä vaatimuksista ja näiden vaatimusten sekä kiinteistön ja rakennuksen olemassa olevan sisäisen viestintäverkon suorituskyvyn todentamisesta;

4) muista 1–3 kohdassa mainittuihin verrattavista kiinteistön tai rakennuksen sisäisen viestintäverkon hallintaan vaikuttavista teknisistä järjestelyistä.

249 a § (22.4.2016/277)

Teleyrityksen kiinteistön ja rakennuksen sisäistä verkkoa koskevat velvollisuudet

Teleyritys ei saa edellyttää, että yleiseen viestintäverkkoon liitettäväksi tarkoitetun kiinteistön tai rakennuksen sisäisen viestintäverkon rakentamista, asentamista tai ylläpitoa (teleurakointi) saa suorittaa ainoastaan teleyrityksen valitsema teleurakoitsija.

Teleyritys ei saa edellyttää kiinteistön tai rakennuksen sisäisen viestintäverkon liittämistä teleyrityksen viestintäverkkoon siten, että se rajoittaa kiinteistön sisäisten viestintäverkkojen hallintaa ja mahdollisuutta valita teleyritys.

250 §

Viranomaisverkko

Viranomaisverkolla tarkoitetaan valtion johtamiseen ja turvallisuuteen, maanpuolustukseen, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, rajaturvallisuuteen, pelastustoimintaan, meripelastustoimintaan, hätäkeskustoimintaan, maahanmuuttoon, ensihoitopalveluun, rautatieturvallisuuteen tai väestönsuojeluun liittyvien tehtävien vuoksi rakennettua viestintäverkkoa.

Viranomaisverkon liittymiä voidaan tarjota viranomaiselle ja muulle 1 momentissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömälle käyttäjäryhmälle. Liikenne- ja viestintäministeriö päättää niistä käyttäjäryhmistä, joilla on oikeus käyttää viranomaisverkkoa.

Viranomaisverkkoon ei sovelleta III ja V osaa. Viranomaistehtävien hoidossa harjoitettuun viestintään viranomaisverkossa ei sovelleta 316 §:ää.

Teleyrityksen on pyynnöstä liitettävä viranomaisverkko yleiseen viestintäverkkoon korvauksetta. Viranomaisverkossa toimivalla teleyrityksellä ei ole oikeutta saada korvausta televiestinnästä yleisestä viestintäverkosta viranomaisverkkoon. Yleisessä viestintäverkossa toimivalla teleyrityksellä on oikeus saada teleyrityksen hinnaston mukainen korvaus televiestinnästä viranomaisverkosta yleiseen viestintäverkkoon.

30 luku (17.6.2016/456)

Radiolaitteiden vaatimustenmukaisuus ja markkinavalvonta

251 § (17.6.2016/456)

Radiolaitteen olennaiset vaatimukset ja vaatimustenmukaisuusolettama

Radiolaite on rakennettava siten, että se täyttää seuraavat olennaiset vaatimukset:

1) ihmisten ja kotieläinten terveyden ja turvallisuuden sekä omaisuuden suojeluun liittyvät vaatimukset;

2) olennaiset sähköturvallisuusvaatimukset jännitealuerajoista riippumatta;

3) riittävää sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevat suojavaatimukset;

4) radiotaajuuksien tehokasta käyttöä koskeva vaatimus;

5) radiotaajuuksien tehokkaan käytön tukemista haitallisten häiriöiden välttämiseksi koskeva vaatimus.

Radiolaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 1999/5/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/53/EU, jäljempänä radiolaitedirektiivi, 44 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä määriteltyihin radiolaiteluokkiin kuuluvien radiolaitteiden erityisistä vaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Radiolaitetta, joka on sellaisten yhdenmukaistettujen standardien tai niiden osien mukainen, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, on pidettävä niiden 1 momentissa vahvistettujen olennaisten vaatimusten mukaisena, jotka kyseiset standardit tai niiden osat kattavat. Yhdenmukaistetulla standardilla tarkoitetaan eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua standardia.

252 § (17.6.2016/456)

Radiolaitteen ja ohjelmiston yhdistelmän vaatimustenmukaisuutta koskevien tietojen toimittaminen ja eräiden radiolaitteiden rekisteröinti

Radiolaitedirektiivin 44 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä erikseen määriteltyjen radiolaitteiden ja ohjelmistojen yhdistelmien valmistajien on toimitettava Viestintävirastolle ja komissiolle lausunto yhdistelmien 251 §:ssä säädettyjen olennaisten vaatimusten täyttymisestä. Lausunnossa ilmoitettujen tietojen on perustuttava 255 §:ssä säädettyyn vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyyn. Ilmoituksessa on yksilöitävä ilmoitettava radiolaite ja ohjelmisto, joka mahdollistaa radiolaitteen käyttötarkoituksen mukaisen käytön. Tiedot on pidettävä ajan tasalla.

Radiolaitedirektiivin 44 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä erikseen määriteltyjen tiettyihin radiolaiteluokkiin kuuluvien laitteiden rekisteröinti- ja merkintävelvoitteista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

253 § (17.6.2016/456)

Radiolaitteen valmistajan velvollisuudet

Luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön, joka valmistaa tai valmistuttaa radiolaitetta tai jolle radiolaite suunnitellaan ja joka markkinoi sitä omalla nimellään tai tavaramerkillään varustettuna (radiolaitteen valmistaja), on:

1) varmistettava, että radiolaite on suunniteltu ja valmistettu 251 §:ssä säädettyjen olennaisten vaatimusten mukaisesti;

2) varmistettava, että radiolaitetta voidaan käyttää vähintään yhdessä Euroopan unionin jäsenvaltiossa radiotaajuuksien käyttöä koskevien vaatimusten mukaisesti;

3) huolehdittava siitä, että radiolaitteen mukana toimitettavissa ohjeissa ilmoitetaan ne jäsenvaltiot tai jäsenvaltion sisäiset maantieteelliset alueet, joissa on asetettu laitteen käyttöön ottamista koskevia rajoituksia tai vaatimuksia hankkia lupa laitteen käyttöön;

4) laadittava 258 §:ssä tarkoitetut tekniset asiakirjat ja suoritettava tai teetettävä 255 §:ssä tarkoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely;

5) laadittava 256 §:ssä tarkoitettu EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja kiinnitettävä 257 §:ssä tarkoitettu CE-merkintä sen jälkeen, kun radiolaitteen vaatimustenmukaisuus on osoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyllä;

6) säilytettävä tekniset asiakirjat ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun radiolaite on saatettu markkinoille;

7) varmistettava radiolaitteiden vaatimustenmukaisuuden noudattaminen sarjatuotannossa, ottaen huomioon muutokset radiolaitteen suunnittelussa tai ominaisuuksissa sekä yhdenmukaistetuissa standardeissa tai muissa teknisissä eritelmissä;

8) suoritettava tarvittaessa loppukäyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi näytteisiin perustuvia testejä markkinoilla saataville asetetuille radiolaitteille sekä tutkittava valitukset, vaatimustenvastaiset radiolaitteet ja radiolaitteiden palautukset ja pidettävä niistä kirjaa sekä tiedotettava jakelijoille kaikesta tällaisesta valvonnasta;

9) varmistettava, että radiolaitteeseen on kiinnitetty tyyppi-, erä- tai sarjanumero tai muu merkintä, jolla se voidaan tunnistaa, tai, jos se ei radiolaitteen koon tai muun vastaavan syyn vuoksi ole mahdollista, että vaadittu tieto on annettu pakkauksessa tai radiolaitteen mukana seuraavassa asiakirjassa;

10) ilmoitettava loppukäyttäjien ja Viestintäviraston helposti ymmärtämällä kielellä nimensä, rekisteröity toiminimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä postiosoite yhteyspisteineen, josta valmistajaan saa yhteyden; tiedot on ilmoitettava radiolaitteessa tai, jos se ei radiolaitteen koon tai muun vastaavan syyn vuoksi ole mahdollista, radiolaitteen pakkauksessa tai sen mukana seuraavassa asiakirjassa;

11) varmistettava, että radiolaitteen mukana toimitetaan selkeät, ymmärrettävät ja helppotajuiset ohjeet ja turvallisuustiedot vähintään suomen ja ruotsin kielellä; ohjeissa on oltava tiedot, joita tarvitaan radiolaitteen käyttötarkoituksen mukaiseen käyttöön ja tietoihin on sisällytettävä kuvaus mahdollisista lisälaitteista ja osista, myös ohjelmistoista, jotka mahdollistavat radiolaitteen käyttötarkoituksen mukaisen käytön;

12) varmistettava, että radiolähettimien mukana ilmoitetaan tieto radiotaajuuksista, joilla laite toimii, sekä laitteen suurin mahdollinen lähetysteho;

13) varmistettava, että jokaisen radiolaitteen mukana on 256 §:n mukainen EU- vaatimustenmukaisuusvakuutus.

253 a § (17.6.2016/456)

Valtuutettu edustaja

Radiolaitteen valmistaja voi nimetä kirjallisella toimeksiannolla unioniin sijoittautuneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön hoitamaan valmistajan puolesta toimeksiannossa erikseen määritellyt tehtävät (valtuutettu edustaja). Edellä 253 §:n 1 ja 4 kohdassa säädetyt valmistajan velvollisuudet eivät kuitenkaan saa kuulua valtuutetun edustajan toimeksiantoon. Nimetyn valtuutetun edustajan on:

1) pidettävä EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja tekniset asiakirjat Viestintäviraston saatavilla kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun radiolaite on saatettu markkinoille;

2) annettava Viestintävirastolle sen perustellusta pyynnöstä kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen radiolaitteen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi;

3) tehtävä Viestintäviraston kanssa yhteistyötä toimissa, joilla pyritään poistamaan valtuutetun edustajan toimeksiannon piiriin kuuluvien radiolaitteiden aiheuttamat riskit.

253 b § (17.6.2016/456)

Radiolaitteen maahantuojan velvollisuudet

Unioniin sijoittautuneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka saattaa kolmannesta maasta tuodun radiolaitteen unionin markkinoille (radiolaitteen maahantuoja), on:

1) varmistettava ennen radiolaitteen markkinoille saattamista, että radiolaitteen valmistaja on suorittanut asianmukaisen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn ja laatinut tekniset asiakirjat;

2) varmistettava, että radiolaitteessa on CE-merkintä;

3) varmistettava, että radiolaitteen mukana toimitetaan 253 §:n 10–13 kohdassa tarkoitetut ohjeet, tiedot ja asiakirjat;

4) varmistettava, että valmistaja on noudattanut 253 §:n 8 ja 9 kohdassa säädettyjä vaatimuksia;

5) ilmoitettava loppukäyttäjien ja Viestintäviraston helposti ymmärtämällä kielellä nimensä, rekisteröity toiminimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä ja postiosoitteensa radiolaitteessa tai, jos se ei ole mahdollista, radiolaitteen pakkauksessa tai sen mukana seuraavassa asiakirjassa;

6) varmistettava, että radiolaitteen ollessa maahantuojan vastuulla, sen varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna radiolaitteen 251 §:ssä säädettyä vaatimustenmukaisuutta;

7) suoritettava tarvittaessa loppukäyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi näytteisiin perustuvia testejä markkinoilla saataville asetetuille radiolaitteille, tutkittava valitukset, vaatimustenvastaiset radiolaitteet ja radiolaitteiden palautukset ja tarvittaessa pidettävä niistä kirjaa sekä tiedotettava jakelijoille kaikesta tällaisesta valvonnasta;

8) pidettävä kymmenen vuoden ajan siitä, kun radiolaite on saatettu markkinoille, laitteen EU- vaatimustenmukaisuusvakuutuksen jäljennös Viestintäviraston saatavilla ja varmistettava, että tekniset asiakirjat voidaan antaa pyynnöstä Viestintävirastolle.

253 c § (17.6.2016/456)

Radiolaitteen jakelijan velvollisuudet

Muun toimitusketjuun kuuluvan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kuin valmistajan tai maahantuojan, joka asettaa radiolaitteen saataville markkinoilla (radiolaitteen jakelija), on ennen radiolaitteen asettamista saataville markkinoilla:

1) varmistettava, että radiolaitteessa on CE-merkintä;

2) varmistettava, että radiolaitteen mukana toimitetaan tässä laissa vaaditut asiakirjat, ohjeet ja turvallisuustiedot vähintään suomen ja ruotsin kielellä;

3) varmistettava, että radiolaitteen valmistaja ja radiolaitteen maahantuoja ovat noudattaneet niille 253 §:n 2 ja 8–13 kohdassa sekä 253 b §:n 5 kohdassa säädettyjä vaatimuksia;

4) varmistettava, että radiolaitteen ollessa radiolaitteen jakelijan vastuulla, sen varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna radiolaitteen 251 §:ssä säädettyä vaatimustenmukaisuutta.

253 d § (17.6.2016/456)

Talouden toimijan velvollisuudet

Radiolaitteen valmistajan, valtuutetun edustajan, maahantuojan ja jakelijan (talouden toimija) on varmistettava, että asetettaessa radiolaite ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla (markkinoille saattaminen) tai toimitettaessa radiolaite markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten maksua vastaan tai veloituksetta (asettaminen markkinoilla saataville) radiolaite täyttää tämän lain mukaiset vaatimukset.

Talouden toimijan on:

1) Viestintäviraston perustellusta pyynnöstä annettava kirjallisessa muodossa Viestintäviraston helposti ymmärtämällä kielellä, kaikki radiolaitetta koskevat tiedot ja asiakirjat;

2) tehtävä Viestintäviraston kanssa yhteistyötä markkinoilla olevien radiolaitteiden aiheuttamien riskien poistamiseksi;

3) pyynnöstä esitettävä Viestintävirastolle tunnistetiedot kaikista muista talouden toimijoista, jotka ovat toimittaneet sille tai joille se on toimittanut radiolaitteen;

4) säilytettävä 3 kohdassa tarkoitetut tunnistetiedot 10 vuoden ajan radiolaitteen toimituksesta.

Jos talouden toimijalla on syytä epäillä, että radiolaite, jonka se on saattanut markkinoille tai asettanut saataville markkinoilla, ei ole tämän lain vaatimusten mukainen, sen on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin radiolaitteen saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi.

Jos Suomessa markkinoille saataville asetettu radiolaite aiheuttaa riskin, siitä vastuussa olevan talouden toimijan on lisäksi välittömästi tiedotettava asiasta sille talouden toimijalle, joka on toimittanut sille radiolaitteen, sekä Viestintävirastolle ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot erityisesti vaatimustenvastaisuudesta ja toteutetuista korjaavista toimenpiteistä ja niiden tuloksista.

253 e § (17.6.2016/456)

Radiolaitteen valmistajan velvollisuuksien soveltaminen radiolaitteen maahantuojaan ja jakelijaan

Radiolaitteen maahantuoja ja jakelijaa koskevat samat velvollisuudet kuin radiolaitteen valmistajaa, jos ne saattavat radiolaitteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään tai muuttavat jo markkinoille saatettua radiolaitetta tavalla, joka voi vaikuttaa tässä luvussa säädettyjen vaatimusten noudattamiseen.

254 § (17.6.2016/456)

Radiolaitteen näytteillepano ja esittely

Muun kuin tässä luvussa säädetyt vaatimukset täyttävän radiolaitteen saa asettaa näytteille messuilla, näyttelyissä tai vastaavissa tilaisuuksissa, jos samalla selvästi ilmoitetaan, että

radiolaitetta ei saa asettaa saataville markkinoilla tai ottaa käyttöön, ennen kuin se on saatettu vaatimustenmukaiseksi.

255 § (17.6.2016/456)

Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt

Radiolaitteen valmistajan on ennen radiolaitteen saattamista markkinoille selvitettävä, ovatko radiolaitteeseen liittyvät tässä laissa säädetyt olennaiset vaatimukset täyttyneet (vaatimustenmukaisuuden arviointi) käyttäen valitsemiaan vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä. Jos laitteelle on määritelty eri kokoonpanoja tai versioita, niiden kaikkien vaatimustenmukaisuus on varmistettava erikseen.

Vaatimustenmukaisuuden arviointi on tehtävä siten, että siinä otetaan huomioon kaikki radiolaitteen käyttötarkoituksen mukaiset toimintaolosuhteet. Ihmisten ja kotieläinten terveyden ja turvallisuuden sekä omaisuuden suojeluun liittyviä vaatimuksenmukaisuuksia arvioitaessa huomioon on otettava myös kohtuudella ennakoitavissa olevat käyttöolosuhteet.

Radiolaitteen valmistajan on osoitettava radiolaitteen vaatimustenmukaisuus noudattaen jotakin radiolaitedirektiivin liitteissä II, III ja IV tarkoitetuista vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä.

256 § (17.6.2016/456)

EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus

Radiolaitteen mukana on toimitettava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus tai yksinkertaistettu EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, jonka on sisällettävä täsmällinen internetosoite, josta täysimittaisen EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus on saatavissa. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatimalla valmistaja ottaa vastuun siitä, että radiolaite on tässä laissa säädettyjen vaatimusten mukainen. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on ilmoitettava, että 251 §:n 1 momentin mukaisten olennaisten vaatimusten täyttyminen on osoitettu.

EU-vaatimustenmukaisuusvakuutukseen sovelletaan radiolaitedirektiivin liitteessä VI ja yksinkertaistettuun vaatimustenmukaisuusvakuutukseen sovelletaan radiolaitedirektiivin liitteessä VII olevia säännöksiä.

257 § (17.6.2016/456)

CE-merkintä ja ilmoitetun laitoksen tunnusnumero

Radiolaitteen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi laitteeseen tai sen tyyppikilpeen on ennen radiolaitteen markkinoille saattamista kiinnitettävä CE-merkintä. Merkintä on kiinnitettävä näkyvällä, helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla. CE-merkinnän korkeuden tulee olla vähintään viisi millimetriä. Näistä vaatimuksista voidaan poiketa vain, jos niiden noudattaminen ei ole radiolaitteen omaisuuksien vuoksi mahdollista tai perusteltua. CE-merkintä on lisäksi kiinnitettävä näkyvästi ja helposti luettavalla tavalla radiolaitteen pakkaukseen.

Ilmoitetun laitoksen tai radiolaitteen valmistajan taikka valmistajan valtuutetun edustajan on merkittävä CE-merkinnän jälkeen sen ilmoitetun laitoksen tunnusnumero, jossa 255 §:ssä tarkoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely on suoritettu. Tunnusnumeron korkeuden on oltava sama kuin CE-merkinnän.

258 § (17.6.2016/456)

Radiolaitteen tekniset asiakirjat

Radiolaitteelle on ennen sen markkinoille saattamista laadittava tekniset asiakirjat, jotka sisältävät kaikki asiaankuuluvat tiedot tai yksityiskohdat tavoista, joilla valmistaja on pyrkinyt varmistamaan, että radiolaite täyttää 251 §:n mukaiset olennaiset vaatimukset. Tekniset asiakirjat on pidettävä ajan tasalla. Asiakirjoissa on oltava vähintään radiolaitedirektiivin liitteessä V säädetyt tiedot.

EU-tyyppitarkastusmenettelyyn liittyvät tekniset asiakirjat ja kirjeenvaihto on laadittava sen jäsenvaltion virallisella kielellä, johon ilmoitettu laitos on sijoittautunut, tai muulla laitoksen hyväksymällä kielellä.

Jos tekniset asiakirjat eivät ole 1 momentissa säädetyn mukaiset, Viestintävirasto voi kehottaa radiolaitteen valmistajaa tai radiolaitteen maahantuojaa teettämään kustannuksellaan erikseen asetetussa määräajassa viranomaisen hyväksymällä laitoksella testin, jolla selvitetään, täyttääkö radiolaite sille asetetut olennaiset vaatimukset.

259 § (17.6.2016/456)

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten hyväksyminen, valvonta ja erityiset tehtävät

Vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä hoitavan ilmoitetun laitoksen on noudatettava EU- tyyppitarkastuksessa radiolaitedirektiivin liitteessä III säädettyä menettelyä ja täydelliseen laadunvarmistukseen perustuvassa vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa radiolaitedirektiivin liitteessä IV säädettyä menettelyä.

Ilmoitetun laitoksen tulee vaatia valmistajaa ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin silloin, kun ilmoitettu laitos katsoo, ettei valmistaja ole täyttänyt vahvistettuja olennaisia vaatimuksia. Tällöin EU-tyyppitarkastustodistusta tai laatujärjestelmän hyväksyntää ei saa antaa. Ilmoitetun laitoksen on vaadittava valmistajalta korjaavia toimenpiteitä myös, jos se havaitsee radiolaitedirektiivin liitteiden III tai IV mukaisesti todistuksen tai hyväksynnän antamisen jälkeen, ettei radiolaite ole enää vaatimusten mukainen. Tällöin ilmoitetun laitoksen on myös tarvittaessa peruutettava EU-tyyppitarkastustodistus tai laatujärjestelmän hyväksyntä. Jos korjaavia toimenpiteitä ei suoriteta tai niillä ei ole vaadittua vaikutusta, ilmoitetun laitoksen on tarpeen mukaan rajoitettava todistuksia tai hyväksymisiä, taikka peruutettava todistus tai hyväksyntä toistaiseksi tai kokonaan.

Vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä hoitavia ilmoitettuja laitoksia koskevista vaatimuksista sekä niiden tehtävistä säädetään muilta osin eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista annetussa laissa (278/2016).

260 § (17.6.2016/456)

Riskin aiheuttavan radiolaitteen käsittely

Jos Viestintävirasto perustellusta syystä katsoo, että radiolaite aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle tai muille yleisen edun vuoksi suojeltaville tässä luvussa säädetyille vaatimuksille, sen on suoritettava radiolaitteen vaatimustenmukaisuuden kattava arviointi.

Jos Viestintävirasto arvioinnin yhteydessä havaitsee, että radiolaite ei täytä sille tämän lain mukaisesti asetettuja vaatimuksia eikä muita toimenpiteitä ei pidetä riittävinä, virasto voi vaatia asianomaista talouden toimijaa ryhtymään viipymättä kaikkiin tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin radiolaitteen saattamiseksi vastaamaan vaatimuksia tai radiolaitteen poistamiseksi markkinoilta taikka sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi viraston asettamassa kohtuullisessa ajassa. Markkinoilta poistamisella tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää toimitusketjussa olevan radiolaitteen asettaminen saataville markkinoilla. Palautusmenettelyllä tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa loppukäyttäjillä jo olevat tuotteet takaisin sekä antamaan tilalle vaatimustenmukainen tuote tai purkamaan kauppa.

Asetettavan määräajan tulee olla oikeassa suhteessa vaatimustenvastaisuudesta aiheutuvaan riskiin.

Viestintäviraston on tehtävä ilmoitus vaatimuksia vastaamattomasta radiolaitteesta asianomaiselle ilmoitetulle laitokselle.

Jos Viestintävirasto katsoo, että vaatimustenvastaisuus ei rajoitu Suomen alueelle, sen on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille arvioinnin tuloksista ja toimenpiteistä, joita se on vaatinut asianomaisilta talouden toimijoilta.

Talouden toimijan on varmistettava, että kaikki yhdessä jäsenvaltiossa edellytetyt asianmukaiset korjaavat toimenpiteet toteutetaan kaikkien niiden radiolaitteiden osalta, jotka talouden toimija on asettanut saataville markkinoilla unionin alueella.

Jos talouden toimija ei toteuta riittäviä korjaavia toimenpiteitä 2 momentin mukaisesti asetetussa määräajassa, Viestintävirasto voi ryhtyä tarvittaviin väliaikaisiin toimenpiteisiin, joilla kielletään talouden toimijaa saattamasta markkinoille, asettamasta saataville kansallisilla markkinoilla tai luovuttamasta vaatimustenvastaiseksi todettua radiolaitetta, taikka vaatimustenvastaisen radiolaitteen poistamiseksi markkinoilta. Viestintävirasto voi määrätä muista tuotteen markkinoille saataville asettamisen rajoittamiseksi tarvittavista liitännäisistä toimenpiteistä. Lisäksi talouden toimija voidaan velvoittaa järjestämään radiolaitetta koskeva palautusmenettely ottamalla loppukäyttäjiltä takaisin radiolaite, joka aiheuttaa riskin, ja antamaan tilalle vaatimustenmukainen tuote tai purkamaan kauppa, jos toimenpiteet markkinoilta poistamiseksi eivät ole riittäviä. Väliaikainen kielto on voimassa, kunnes asia lopullisesti ratkaistaan 261 §:ssä tarkoitetun menettelyn jälkeen.

Viestintävirasto voi määrätä talouden toimijan antamaan virastolle tämän määräämässä kohtuullisessa ajassa selvityksen siitä, miten 2 momentin mukainen viranomaisen määräys ja 7 momentin mukainen kielto on pantu täytäntöön.

261 § (17.6.2016/456)

Rajoittavia toimenpiteitä koskeva kuuleminen

Viestintäviraston on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille riskin aiheuttavaa radiolaitetta koskevista väliaikaisista toimenpiteistä. Ilmoituksessa on oltava yksityiskohtaiset tiedot, jotka ovat tarpeen vaatimustenvastaisen radiolaitteen tunnistamista varten, radiolaitteen alkuperä, siihen liittyvän väitetyn vaatimustenvastaisuuden ja riskin luonne, toteutetut kansalliset toimenpiteet ja niiden kesto, asianomaisen talouden toimijan esittämät perustelut sekä kaikki muut saatavilla olevat asiaa koskevat yksityiskohtaiset tiedot.

Ilmoituksesta tulee käydä ilmi, johtuuko vaatimustenvastaisuus siitä, että:

1) radiolaite ei täytä 251 §:n mukaisia olennaisia vaatimuksia; tai

2) 251 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa on puutteita.

Jos toinen jäsenvaltio tai komissio ei ole kolmen kuukauden kuluessa esittänyt vastalausetta ilmoitetusta väliaikaisesta toimenpiteestä, Viestintävirasto voi antaa asiassa lopullisen päätöksen, jossa määrätään radiolaitteen poistamisesta markkinoilta ja muista asianmukaisista rajoittavista toimenpiteistä.

Viestintäviraston on peruutettava 260 §:n 7 momentissa tarkoitettu toimenpide tai muutettava sitä, jos komissio ilmoittaa pitävänsä toimenpidettä Euroopan unionin oikeuden vastaisena.

Jos toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toimenpide katsotaan kuulemismenettelyn jälkeen oikeutetuksi, Viestintäviraston on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kyseinen vaatimustenvastainen radiolaite poistetaan myös Suomen markkinoilta tai järjestetään sitä koskeva palautusmenettely, sekä ilmoitettava asiasta komissiolle.

262 § (17.6.2016/456)

Riskin aiheuttavia vaatimustenmukaisia radiolaitteita koskeva menettely

Jos Viestintävirasto havaitsee 260 §:ssä tarkoitetun arvioinnin jälkeen, että vaatimustenmukaisuudesta huolimatta radiolaite aiheuttaa riskin tämän lain nojalla yleisen edun vuoksi suojelluille vaatimuksille, virasto voi vaatia asianomaista talouden toimijaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että radiolaite ei aiheuta riskiä. Vaihtoehtoisesti virasto voi vaatia talouden toimijalta riskin aiheuttavan radiolaitteen poistamista markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämistä viraston asettamassa kohtuullisessa ajassa. Määräajan tulee olla oikeassa suhteessa riskiin.

Talouden toimijan on varmistettava, että korjaavat toimenpiteet toteutetaan kaikkien niiden radiolaitteiden osalta, jotka talouden toimija on asettanut saataville markkinoilla unionin alueella.

Viestintäviraston on välittömästi ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Ilmoituksessa on oltava yksityiskohtaiset tiedot, jotka ovat tarpeen radiolaitteen tunnistamista varten, radiolaitteen alkuperä ja toimitusketju, siihen liittyvän riskin luonne, toteutetut kansalliset toimenpiteet ja niiden kesto sekä kaikki muut saatavilla olevat asiaa koskevat yksityiskohtaiset tiedot.

263 § (17.6.2016/456)

Muodollisen vaatimustenvastaisuuden korjaaminen

Viestintäviraston on vaadittava asianomaista talouden toimijaa korjaamaan viraston asettamassa kohtuullisessa ajassa ja viraston määräämällä tavalla vaatimustenvastaisuus, joka koskee:

1) CE-merkinnän puuttumista tai kiinnittämistä tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 30 artiklan tai tämän lain määräysten vastaisesti;

2) ilmoitetun laitoksen tunnusnumeron puuttumista tai vaatimustenvastaisuutta;

3) EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen puuttumista tai vaatimustenvastaisuutta;

4) teknisten asiakirjojen puuttumista tai puutteellisuutta;

5) radiolaitteen tunnistetietojen tai valmistajan tai maahantuojan yhteystietojen virheellisyyttä tai puutteellisuutta;

6) radiolaitteen mukana toimitettavien ohjeiden ja turvallisuustietojen tai käyttörajoituksia koskevien ohjeiden ja tietojen puutteellisuutta;

7) muita talouden toimijoita koskevien tietojen toimittamista Viestintävirastolle 253 d §:n 2 momentin mukaisesti;

8) erityisiin luokkiin kuuluvien radiolaitteiden rekisteröintiä 252 §:n 2 momentin mukaisesti.

Jos talouden toimija ei korjaa puutteita asetetussa kohtuullisessa määräajassa, Viestintävirasto voi ryhtyä kaikkiin tarvittaviin 260 §:n 7 momentin mukaisiin toimenpiteisiin radiolaitteen markkinoille saattamisen tai markkinoilla saataville asettamisen rajoittamiseksi tai kieltämiseksi tai, jos puute on olennainen, sen varmistamiseksi, että radiolaitetta koskeva palautusmenettely järjestetään tai se poistetaan markkinoilta.

264 § (17.6.2016/456)

Erityistarkoituksiin käytettävät radiolaitteet

Mitä 251–263 §:ssä säädetään, ei koske:

1) yksinomaan radioamatöörien käytössä olevia radiolaitteita, joita ei ole asetettu saataville markkinoilla;

2) laivavarustelaissa (1503/2011) tarkoitettuja laivanvarusteita;

3) ilma-alusten ilmailuradioviestinnässä käytettäväksi tarkoitettuja tuotteita, osia ja laitteita;

4) ammattikäyttöön tarkoitettuja yksilöllisesti suunniteltuja laitesarjoja, joita käytetään ainoastaan tutkimus- tai kehityslaitoksissa näiden toimintaan liittyviin käyttötarkoituksiin;

5) radiolaitteita, joita käytetään yksinomaan yleisen turvallisuuden varmistamiseen, maanpuolustukseen, valtion muissa turvallisuusasioissa tai valtion toiminnassa rikosoikeuden alalla.

31 luku

Pätevyys ja kelpoisuus

265 §

Pätevyyden osoittaminen

Radiolähetintä meriradio- tai radioamatööriviestintään käyttävällä on oltava Viestintäviraston myöntämä pätevyystodistus tai Viestintäviraston Suomessa voimassa olevaksi hyväksymä muun maan toimivaltaisen viranomaisen myöntämä pätevyystodistus.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, radiolähetintä saa pätevyystodistuksen haltijan välittömässä valvonnassa käyttää muukin henkilö. Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske puolustusvoimia eikä rajavartiolaitosta niiden harjoittaessa sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvää radioviestintää eikä niiden yksinomaan sotilaallisessa maanpuolustustarkoituksessa käyttämiä radiolaitteita.

Pätevyystodistuksen saamiseksi on suoritettava pätevyystutkinto. Tutkinnossa on osoitettava kyseiseen radioviestinnän lajiin liittyvien sääntöjen, ohjeiden ja laitteiden tuntemus sekä tarvittava kielitaito. Viestintävirasto määrää tutkintovaatimukset sekä päätöksellään hyväksyy ne Viestintäviraston palveluksessa olevat, jotka toimivat tutkinnon vastaanottajina. Hakemuksesta myös viraston ulkopuolinen voidaan hyväksyä tutkinnon vastaanottajaksi. Tutkinnon vastaanottajalla tulee olla tehtävän edellyttämä taito ja kokemus. Tutkinnon vastaanottajan on suorittaessaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviään noudatettava, mitä hallintolaissa, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja kielilaissa säädetään. Tutkintoon liittyvien suoritteiden maksullisuudesta ja määrästä säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992).

Viestintävirasto myöntää pätevyystodistuksen tutkinnon suorittaneelle hakijalle, jos ei ole perusteltua syytä epäillä, että hakija rikkoo radioviestintää koskevia säännöksiä tai määräyksiä.

Ilmailuradioviestinnässä vaadittavasta pätevyydestä säädetään ilmailulaissa (1194/2009).

Viestintävirasto voi päätöksellään peruuttaa 3 momentissa tarkoitetun tutkinnon vastaanottajaa koskevan hyväksymisen, jos tutkinnon vastaanottaja ei enää täytä momentissa säädettyjä tutkinnon vastaanottajaksi määräämisen edellytyksiä tai olennaisesti rikkoo sen toimintaa koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

Viestintävirasto voi tarvittaessa antaa tarkempia määräyksiä tutkintojen vastaanottamisesta.

IlmailuL 1194/2009 on kumottu L:lla 864/2014. Ks. IlmailuL 864/2014 4 luku.

266 §

Pätevyyden ylläpitäminen

Kansainvälisessä liikenteessä olevan kauppa-aluksen turvallisuusradioviestintään tarkoitetun radiolähettimen käyttäjän on osoitettava 265 §:ssä tarkoitetun todistuksen mukaisen pätevyyden ylläpitäminen ennen kuin todistuksen myöntämisestä on kulunut viisi vuotta. Pätevyyden ylläpitäminen voidaan osoittaa:

1) esittämällä todistus pätevyyden ylläpitoon liittyvästä meripalvelusta ja turvallisuusradiolaitteiden käytöstä;

2) suorittamalla tutkinto; taikka

3) suorittamalla tutkinnon korvaava Viestintäviraston hyväksymä kurssi.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun tutkintoon sovelletaan 265 §:n 3, 4, 6 ja 7 momenttia.

Viestintävirasto myöntää hakemuksesta kelpoisuustodistuksen sille, joka 1 momentissa tarkoitetulla tavalla osoittaa pätevyytensä ylläpitämisen. Viestintävirasto voi hyväksyä pätevyyden ylläpitämisen osoitukseksi myös muun maan toimivaltaisen viranomaisen antaman todistuksen pätevyyden ylläpitämisestä.

267 §

Pätevyys- ja kelpoisuustodistuksen esittäminen sekä todistusten voimassaoloaika

Radiolähetintä meriradio- tai radioamatööriviestintään käyttävän on pyynnöstä esitettävä pätevyys- tai kelpoisuustodistuksensa sitä koskevien säännösten noudattamista valvovalle Viestintäviraston, poliisin, rajavartiolaitoksen tai Liikenteen turvallisuusviraston edustajalle.

Pätevyystodistus on voimassa toistaiseksi ja kelpoisuustodistus viisi vuotta myöntämispäivästä, tutkinnon suorittamispäivästä tai kurssitodistuksen myöntämispäivästä.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta vieraan valtion sota-aluksen, sotilasilma-aluksen tai muun yksinomaan valtion tarkoitukseen käytettävän ilma-aluksen radiolaitteisiin.

268 §

Pätevyys- ja kelpoisuustodistuksen peruuttaminen

Viestintävirasto voi peruuttaa pätevyys- tai kelpoisuustodistuksen, jos todistuksen haltija lähettää radiolähettimellä rikoslain 34 luvun 10 §:ssä tarkoitetun perättömän vaarailmoituksen, häiritsee radiolähettimellä radioviestintää jollain rikoslain 38 luvun 5–7 §:ssä rangaistavaksi säädetyllä tavalla taikka toistuvasti rikkoo radioviestintää koskevia säännöksiä tai toistuvasti huolimattomuuttaan aiheuttaa radioliikenteelle haitallisen häiriön.

32 luku

Suojaus ja suojauksenpurkujärjestelmät

269 §

Sähköisen viestin suojaaminen

Sähköisen viestin ja sen välitystiedot saa suojata käyttäen hyväksi sitä varten tarjolla olevia teknisiä mahdollisuuksia, jollei laissa toisin säädetä. Suojauksen toteuttamisella ei saa häiritä verkkopalvelun ja viestintäpalvelun toteuttamista tai käyttämistä.

Sellaisen suojauksen purkujärjestelmän tai sen osan oikeudeton hallussapito, käyttö, valmistaminen, maahantuonti, kaupanpito, vuokraus, levittäminen, myynninedistäminen, asentaminen ja huolto on kielletty, jonka ensisijaisena käyttötarkoituksena on teknisen suojauksen oikeudeton purku ja mahdollistaa pääsy suojattuun televisiolähetykseen, radiolähetykseen tai vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavaan etäpalveluun.

Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös suojauksen purkujärjestelmään, joka tarkoituksena on mahdollistaa pääsy erilliseen ehdollisen pääsyn tekniseen järjestelmään, jolla suojataan 2 momentissa tarkoitettuja palveluja.

Viestintävirastolla on oikeus suojauksen purkujärjestelmien yhteensopivuuden varmistamiseksi antaa määräyksiä niiden teknisistä ominaisuuksista. (26.6.2015/824)

270 §

Suojauksen purkujärjestelmää käyttävälle yritykselle asetettavat velvollisuudet

Suojauksen purkujärjestelmää käyttävä yritys on velvollinen huolehtimaan siitä, että suojauksen purkujärjestelmä ei estä toisen yrityksen televisio- tai radio-ohjelmistojen tai niihin liittyvien oheis- tai lisäpalvelujen jakelua tai vastaanottoa maanpäällisessä digitaalisessa televisio- tai radioverkossa.

Suojauksen purkujärjestelmää käyttävä yritys on velvollinen antamaan toiselle yritykselle edellä mainitun jakelun edellyttämiä teknisiä palveluja kustannussuuntautuneeseen ja syrjimättömään hintaan.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua velvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos velvollisuuden täyttäminen olisi teknisesti epätarkoituksenmukaista tai muutoin kohtuutonta yrityksen kannalta.

Suojauksen purkujärjestelmää tarjoavan yrityksen on kirjanpidossaan eriytettävä 1 momentissa tarkoitettu toiminta yrityksen muusta toiminnasta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu yritys on velvollinen huolehtimaan siitä, että viestintäverkon siirron valvonta on mahdollista.

Maanpäällisessä digitaalisessa joukkoviestintäverkossa lineaarisen maksutelevisiopalvelun tarjoamisessa suojauksen purkujärjestelmää käyttävän yrityksen on pidettävä 4 luvussa tarkoitetut televisio-ohjelmistot tarjolla tavalla, joka mahdollistaa eri maksutelevisiopalvelujen vastaanottamisen yhdellä suojauksenpurkujärjestelmän kortilla tai muulla kyseiseen tarkoitukseen käytettävällä teknisellä ratkaisulla, jos maksutelevisiopalvelussa noudatetaan ennalta ilmoitettua ohjelmistoaikataulua.

Jos yritykset eivät pääse sopimukseen 1 momentissa tarkoitetuista teknisten palvelujen tarjoamisesta aiheutuvista kustannuksista viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sopimusneuvottelujen aloittamisesta, eikä 314 §:n 2 momentissa tarkoitettu sovittelu ole johtanut ratkaisuun, Viestintävirasto voi päättää teknisiä palveluja antavalle yritykselle maksettavan korvauksen määrästä.

271 §

Suojauksen purkujärjestelmän teollisoikeuksien haltijan velvollisuus

Digitaalisessa televisio- ja radioverkossa käytettävän suojauksen purkujärjestelmän teollisoikeuksien haltijan on myöntäessään oikeuksia suojauksen purkujärjestelmiä valmistavalle yritykselle käytettävä oikeudenmukaisia, kohtuullisia ja syrjimättömiä ehtoja.

Teollisoikeuksien haltija ei saa asettaa käyttöoikeuden myöntämiselle ehtoja, joilla estettäisiin suojauksen purkujärjestelmän käyttäminen muiden laitteiden tai järjestelmien kanssa taikka vaikeutettaisiin sitä, elleivät ehdot ole laitteen turvallisuuden tai muun teknisen syyn takia välttämättömiä.

32 a luku (17.6.2016/456)

Julkisesti säännelty satelliittipalvelu

271 a § (17.6.2016/456)

Julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoaminen

Julkisesti säännellyllä satelliittipalvelulla tarkoitetaan korkean tietoturvan suojattua palvelua, joka toteutetaan Galileo-ohjelman mukaisesti satelliittipaikannusjärjestelmällä. Palvelua voidaan tarjota 250 §:n 1 ja 2 momentissa mainituille käyttäjäryhmille sekä muille yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisille toimijoille. Liikenne- ja viestintäministeriö päättää niistä käyttäjäryhmistä, joilla on oikeus käyttää palvelua. Viestintävirasto voi antaa satelliittipalveluteknologian valmistusta, hankintaa, avaintenhallintaa ja käyttöä koskevia tarkempia määräyksiä.

271 b § (17.6.2016/456)

Satelliittipalveluteknologian valmistus

Edellä 271 a §:ssä tarkoitetun satelliittipalvelun toteuttamiseen tarvittavaa teknologiaa saa valmistaa eurooppalaisten satelliittipaikannusjärjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntälautakunnan (hyväksyntälautakunta) luvalla. Lupaa haetaan kirjallisesti Viestintäviraston kautta.

271 c § (17.6.2016/456)

Vientivalvonta

Satelliittipalvelun käyttöön, kehittämiseen ja valmistukseen liittyvän teknologian kuljetus Euroopan unionin ulkopuolelle on sallittua ainoastaan sellaisiin maihin, jotka on asianmukaisesti valtuutettu käyttämään satelliittipalvelua Euroopan unionin kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, jollei muualla toisin säädetä. Edellä tarkoitetun viennin edellytyksenä on ulkoasiainministeriön myöntämä lupa. Ulkoasiainministeriön on kuultava Viestintävirastoa ennen luvan myöntämistä.

Satelliittipalvelun käyttöön, kehittämiseen ja valmistukseen liittyvää teknologiaa saa siirtää Euroopan unionin jäsenmaihin vain Euroopan komission päätöksessä säädetyillä ehdoilla. Edellä tarkoitetun siirron edellytyksenä on ulkoasiainministeriön myöntämä lupa. Ulkoasiainministeriön on kuultava Viestintävirastoa ennen luvan myöntämistä.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun teknologian vientiä, välitystä ja siirtoja valvoo Tulli.

Vienneissä tavaranhaltijan tulee esittää 1 momentissa tarkoitettu ulkoasiainministeriön myöntämä lupa ilmoitettaessa tavaroita Tullille. Myös luvan mukaisten tavaroiden on tällöin oltava Tullin tarkastettavissa. Euroopan unionin sisäisissä siirroissa tavaranhaltijan tulee esittää 2 momentissa tarkoitettu ulkoasiainministeriön myöntämä lupa Tullille tavaroiden poistuessa maasta rajatullitoimipaikassa. Myös luvan mukaisten tavaroiden on tällöin oltava Tullin tarkastettavissa.

X OSA

VIESTINNÄN JA PALVELUJEN JATKUVUUDEN TURVAAMINEN

33 luku

Tietoturvan ja häiriöiden hallinta sekä häiriöistä ilmoittaminen

272 §

Toimenpiteet tietoturvan toteuttamiseksi

Teleyrityksellä, yhteisötilaajalla ja lisäarvopalvelun tarjoajalla sekä niiden lukuun toimivalla on oikeus ryhtyä 2 momentissa tarkoitettuihin välttämättömiin toimiin tietoturvasta huolehtimiseksi:

1) viestintäverkkojen tai niihin liitettyjen palvelujen sekä tietojärjestelmien tietoturvalle haittaa aiheuttavien häiriöiden havaitsemiseksi, estämiseksi, selvittämiseksi ja esitutkintaan saattamiseksi;

2) viestin lähettäjän tai viestin vastaanottajan viestintämahdollisuuksien turvaamiseksi; tai

3) viestintäpalvelujen kautta laajamittaisesti toteutettavien rikoslain 37 luvun 11 §:ssä tarkoitettujen maksuvälinepetosten valmistelun ehkäisemiseksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut toimet voivat käsittää:

1) viestin sisältöä koskevan automaattisen selvittämisen;

2) viestien välittämisen ja vastaanottamisen automaattisen estämisen tai rajoittamisen;

3) tietoturvaa vaarantavien haitallisten tietokoneohjelmien automaattisen poistamisen viesteistä;

4) muut 1–3 kohdassa tarkoitettuihin rinnastettavat teknisluonteiset toimenpiteet.

Jos viestin tyypin, muodon tai muun vastaavan seikan perusteella on ilmeistä, että viesti sisältää haitallisen tietokoneohjelman tai käskyn eikä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla toimella pystytä turvaamaan 1 momentissa tarkoitettujen tavoitteiden toteutumista, yksittäisen viestin sisältöä saa käsitellä manuaalisesti. Manuaalisesta viestin sisällön käsittelystä on ilmoitettava viestin lähettäjälle ja vastaanottajalle, jollei ilmoittamisella todennäköisesti vaaranneta 1 momentissa tarkoitettujen tavoitteiden toteutumista.

Tässä pykälässä tarkoitetut toimenpiteet on toteutettava huolellisesti ja ne on mitoitettava suhteessa torjuttavan häiriön vakavuuteen. Toimenpiteitä toteutettaessa ei saa rajoittaa

sananvapautta taikka luottamuksellisen viestin tai yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä 1 momentissa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Toimenpiteet on lopetettava, jos niiden toteuttamiselle ei enää ole tässä pykälässä säädettyjä edellytyksiä.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä tässä pykälässä tarkoitettujen toimenpiteiden teknisestä toteuttamisesta.

273 §

Velvollisuus korjata häiriö

Jos viestintäverkko, viestintäpalvelu tai laite aiheuttaa merkittävää haittaa tai häiriötä viestintäverkolle, viestintäpalvelulle, viestintäverkkoon liitetylle muulle palvelulle, laitteelle, viestintäverkon käyttäjälle tai muulle henkilölle, teleyrityksen tai muun viestintäverkon tai laitteen haltijan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi ja tarvittaessa irrotettava viestintäverkko, viestintäpalvelu tai laite yleisestä viestintäverkosta.

Tässä pykälässä tarkoitetut toimenpiteet on toteutettava huolellisesti ja ne on mitoitettava suhteessa torjuttavan häiriön vakavuuteen. Toimenpiteitä toteutettaessa ei saa rajoittaa sananvapautta taikka luottamuksellisen viestin tai yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä 1 momentissa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Toimenpiteet on lopetettava, jos niiden toteuttamiselle ei enää ole tässä pykälässä säädettyjä edellytyksiä.

Viestintävirasto voi 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa päättää korjaustoimenpiteistä sekä verkon, palvelun tai laitteen irrottamisesta.

274 §

Häiriöilmoitukset tilaajalle ja käyttäjälle

Teleyrityksen on ilmoitettava viipymättä tilaajalle ja käyttäjälle, jos sen palveluun kohdistuu tai sitä uhkaa merkittävä tietoturvaloukkaus taikka muu tapahtuma, joka estää viestintäpalvelun toimivuuden tai häiritsee sitä olennaisesti. Lisäarvopalvelun tarjoajan on ilmoitettava viipymättä käyttäjälle palveluunsa kohdistuvasta merkittävästä tietoturvaloukkauksesta tai sen uhkasta.

Teleyrityksen ja lisäarvopalvelun tarjoajan on ilmoituksessa kerrottava häiriön tai sen uhkan arvioitu kesto. Lisäksi on kerrottava tilaajien ja käyttäjien käytettävissä olevista suojautumistoimenpiteistä, niiden todennäköiset kustannukset sekä mistä tilaaja tai käyttäjä saa lisätietoja. Teleyrityksen ja lisäarvopalvelun tarjoajan on säilytettävä tiedot ilmoituksista.

Teleyrityksen on tiedotettava toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa sekä niiden mahdollisista vaikutuksista palvelun käyttöön.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä tässä pykälässä tarkoitetun ilmoituksen ja tiedottamisen sisällöstä ja muodosta sekä ilmoituksen säilyttämisestä.

275 § (4.5.2018/281)

Häiriöilmoitukset Viestintävirastolle

Teleyrityksen on ilmoitettava viipymättä Viestintävirastolle, jos sen palveluun kohdistuu tai sitä uhkaa merkittävä tietoturvaloukkaus taikka muu tapahtuma, joka estää viestintäpalvelun toimivuuden tai häiritsee sitä olennaisesti. Teleyrityksen on ilmoitettava myös ilman aiheetonta

viivästystä häiriön tai sen uhan arvioitu kesto ja vaikutukset, korjaustoimenpiteet sekä ne toimenpiteet, joilla häiriön toistuminen pyritään estämään. Viestintävirasto toimittaa komissiolle ja Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirastolle vuosittain tiivistelmäraportin ilmoituksista.

Edellä 247 a §:ssä tarkoitetun verkossa toimivan markkinapaikan tarjoajan, hakukonepalvelun tarjoajan sekä pilvipalvelun tarjoajan on ilmoitettava viipymättä Viestintävirastolle sen palveluun kohdistuvasta merkittävästä tietoturvallisuuteen liittyvästä häiriöstä.

Jos häiriöistä ilmoittaminen on yleisen edun mukaista, Viestintävirasto voi velvoittaa teleyrityksen tai palvelun tarjoajan tiedottamaan asiasta tai kuultuaan ilmoitusvelvollista tiedottaa asiasta itse.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, milloin 1 momentissa tarkoitettu häiriö on merkittävä, sekä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten sisällöstä, muodosta ja toimittamisesta.

Viestintäviraston on arvioitava, koskeeko 2 momentissa tarkoitettu häiriö muita Euroopan unionin jäsenvaltioita ja ilmoitettava tarvittaessa muille asiaan liittyville jäsenvaltioille.

276 §

Häiriötilanteiden yhteistoimintaryhmä

Viestintävirasto voi häiriötilanteita varten asettaa yhteistoimintaryhmän, jossa ovat edustettuina:

1) teleyritykset;

2) sähkömarkkinalaissa (588/2013) tarkoitetut verkon- ja jakeluverkonhaltijat;

3) 1 ja 2 kohdassa mainittujen lukuun toimivat urakoitsijat;

4) muut kuin 1–3 kohdassa mainitut toimijat, joiden osallistuminen katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.

Ryhmän tehtävänä on:

1) suunnitella ja sovittaa yhteen valmiuslain mukaisten poikkeusolojen sekä normaaliolojen häiriötilanteiden hallinnassa tarvittavia toimenpiteitä;

2) hankkia ja toimittaa häiriötilanteiden hallinnassa tarpeellisia tietoja Viestintäviraston päätöksenteon tueksi; sekä

3) välittää ryhmän kokoamaa ja analysoimaa häiriötilanteita koskevaa tietoa sellaisille toimijoille, jotka voivat vähentää häiriötilanteiden haitallisia vaikutuksia yhteiskunnalle.

Sen lisäksi mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, Viestintävirasto voi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa häiriötilanteen hallinnassa tarvittavia tietoja yhteistoimintaryhmän jäsenelle, jos tiedot ovat välttämättömiä ryhmän tehtävien hoitamiseksi eivätkä sisällä luottamuksellisia viestejä, välitystietoja tai sijaintitietoja.

Yhteistoimintaryhmän jäseneen sovelletaan tämän pykälän mukaisissa tehtävissä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 6 luvun vaitiolovelvollisuutta ja hyväksikäyttökieltoa

koskevia säännöksiä sekä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).

277 §

Radiohäiriöiden poistaminen

Jos radiolaitteen toiminta häiritsee turvallisuusradioviestintää, radiolaitteen käyttö on heti keskeytettävä.

Jos radiolähetin aiheuttaa radioviestinnälle tai muille radiolaitteille häiriötä, radiolähettimen haltijan ja omistajan on poistettava häiriö tai rajoitettava sitä. Jos häiriö johtuu radiovastaanottimen tai siihen liitetyn erillisen antennin tai antennijärjestelmän teknisistä ominaisuuksista, häiriön poistaminen on radiovastaanottimen haltijan ja omistajan vastuulla, jos tässä laissa säädetystä tai toimilupaehdoista ei muuta johdu.

Viestintävirasto voi päättää, mihin muihin radiolaitteen teknisiä ominaisuuksia tai käyttöä koskeviin toimiin radiolaitteen haltijan ja omistajan on ryhdyttävä häiriön ja sen vaikutusten ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi.

Jos sekä häiriön aiheuttava että häiritty radiolaite ovat tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaiset, ja jollei häiriö ole vähäinen tai jollei häiriö johdu radiovastaanottimeen liitetyn erillisen antennin tai antennijärjestelmän häiriönsieto- ominaisuuksista, Viestintävirasto tekee osapuolille ehdotuksen toimenpiteiksi, joilla häiriö voidaan poistaa tai sen vaikutuksia rajoittaa.

Jos osapuolet eivät voi sopia häiriön poistamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä taikka niistä aiheutuvien kustannusten määrästä tai jakamisesta, Viestintävirasto ratkaisee asian päätöksellään.

Edellä 2–4 momentissa tarkoitettua menettelyä sovelletaan myös silloin, kun radiolaite aiheuttaa häiriötä televerkolle, telepäätelaitteelle tai sähkölaitteistolle, jonka häiriönsieto-ominaisuudet ovat tämän lain tai sähköturvallisuuslain nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaiset.

Viestintävirasto voi antaa määräykset 4 momentissa tarkoitetun radiovastaanottimeen liitettävän erillisen antennin tai antennijärjestelmän teknisistä ominaisuuksista.

34 luku

Hätäpuheluiden ja viranomaisten tiedotteiden välittäminen

278 §

Yleinen hätänumero

Puhelinverkossa toimiva teleyritys on velvollinen osaltaan huolehtimaan siitä, että käyttäjät saavat puhelimitse sekä tekstiviestillä yhteyden maksutta yleiseen hätänumeroon 112.

Teleyrityksen on viipymättä ilmoitettava hätäkeskukselle, meripelastuskeskukselle ja meripelastuslohkokeskukselle hätäpuheluiden välittämisen kannalta merkittävistä viestintäverkon, verkkopalvelun ja viestintäpalvelun vikatilanteista ja häiriötilanteista.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa säädetyn velvollisuuden täyttämiseksi välttämättömistä teknisistä toimenpiteistä.

279 §

Velvollisuus välittää vaaratiedotteita

Se, jolla on 34 §:ssä tarkoitettu lupa radiotoiminnan harjoittamiseen tai 26 §:ssä tarkoitettu ohjelmistotoimilupa yleisen edun televisiotoiminnan harjoittamiseen, on velvollinen välittämään korvauksetta yleisölle sellaisen viranomaisen vaaratiedotteen, jonka antamisesta säädetään erikseen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun televisio- tai radiotoiminnan harjoittajan on huolehdittava siitä, että vaaratiedote voidaan välittää myös normaaliolojen häiriötilanteissa ja valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa.

Vaaratiedotteen sisältöä ei saa muuttaa sitä välitettäessä.

280 §

Teleyrityksen velvollisuus välittää kohdennettu viranomaistiedote

Kohdennetulla viranomaistiedotteella tarkoitetaan kohdennettua hätätiedotetta ja muuta kohdennettua viranomaistiedotetta. Kohdennetulla hätätiedotteella tarkoitetaan ihmisten henkeen, terveyteen tai omaisuuteen kohdistuvan välittömän uhkan taikka huomattavan omaisuus- tai ympäristövahingon välittömän uhkan torjumiseksi välitettävää tiedotetta, joka välitetään matkaviestinverkossa tekstiviestillä tai muulla viestillä tietyllä alueella tai alueilla oleviin päätelaitteisiin tai liittymiin. Muulla kohdennetulla viranomaistiedotteella tarkoitetaan ihmisten tai omaisuuden suojelemiseksi välitettävää tiedotetta, joka välitetään matkaviestinverkossa tekstiviestillä tai muulla viestillä tietyllä alueella tai alueilla oleviin päätelaitteisiin tai liittymiin tilanteessa, jossa ihmisten henkeen, terveyteen tai omaisuuteen kohdistuva uhka ei ole välitön.

Teleyritys on velvollinen välittämään kohdennetun viranomaistiedotteen, jos tiedote tulee välitettäväksi hätäkeskukselta, meripelastuskeskukselta tai meripelastuslohkokeskukselta.

Kohdennetun hätätiedotteen välittämisestä päättää pelastus-, poliisi- tai rajavartioviranomainen taikka Säteilyturvakeskus tai Ilmatieteen laitos toimialallaan. Muun kohdennetun viranomaistiedotteen välittämisestä päättää toimivaltainen ministeriö.

Kohdennettu viranomaistiedote tulee välittää viranomaisen päättämillä kielillä ja määräämillä alueilla tiedotteen välittämishetkellä sijaitseviin päätelaitteisiin tai liittymiin. Teleyritys ei saa muuttaa kohdennetun viranomaistiedotteen sisältöä.

Kohdennettu hätätiedote on välitettävä viivytyksettä. Muu kohdennettu viranomaistiedote on välitettävä heti, kun se on mahdollista tavanomaista verkko- ja viestintäpalvelua kohtuuttomasti haittaamatta.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä kohdennettujen viranomaistiedotteiden välittämisestä, vasteajoista ja välittämiseen varautumisesta.

35 luku

Varautuminen

281 §

Velvollisuus varautua normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin

Teleyrityksen on huolehdittava siitä, että sen toiminta jatkuu mahdollisimman häiriöttömästi myös normaaliolojen häiriötilanteissa sekä valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa.

Huoltovarmuuden turvaamisen kannalta keskeisten radiotaajuuksien käyttäjien ja käyttäjäryhmien on huolehdittava radiotaajuuksien riittävän häiriöttömästä ja tehokkaasta käytöstä normaaliolojen häiriötilanteissa ja valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Liikenne- ja viestintäministeriö päättää keskeisistä radiotaajuuksien käyttäjistä ja käyttäjäryhmistä Huoltovarmuuskeskuksen esityksestä.

282 §

Varautumissuunnittelu

Edellä 281 §:ssä tarkoitetun varautumisvelvollisen on arvioitava riskit, jotka voivat vaarantaa toiminnan jatkuvuuden, ja sen on niiden perusteella suunniteltava, miten sen toiminta jatkuu normaaliolojen häiriötilanteissa ja valmiuslain 9 luvun mukaisia toimivaltuuksia käytettäessä.

Varautumisvelvollisen on Viestintäviraston pyynnöstä toimitettava varautumissuunnitteluaan koskevat tiedot Viestintävirastolle. Toimitettuja tietoja koskevista muutoksista on ilmoitettava viipymättä Viestintävirastolle.

Varautumisvelvollisen on Viestintäviraston pyynnöstä yksittäistapauksissa ilmoitettava, miten se varautuu yksittäiseen häiriötilanteeseen tai sellaisen uhkaan ja mihin varautumissuunnittelunsa mukaisiin toimiin se on tilanteen johdosta ryhtynyt tai aikoo ryhtyä.

Tässä pykälässä tarkoitetut velvollisuudet eivät koske viranomaisia.

283 §

Kriittisen viestintäjärjestelmän sijainti

Teleyrityksen on huolehdittava siitä, että sen tarjoaman viestintäpalvelun toimivuuden turvaamiseksi kriittinen viestintäjärjestelmä sekä sen ohjaus, ylläpito ja hallinta voidaan valmiuslain 60 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaista toimivaltuutta käytettäessä viipymättä palauttaa Suomeen ja että sen tarjoamaa palvelua tai järjestelmää voidaan ylläpitää mainitun pykälän 1 momentin mukaisessa menettelyssä määritellystä paikasta. Velvollisuus ei koske merkitykseltään vähäisiä viestintäpalveluja.

284 §

Tarkemmat säännökset varautumisesta

Viestintävirasto voi antaa varautumisvelvollisuutta koskevia tarkempia määräyksiä. Määräykset voivat koskea:

1) 282 §:ssä tarkoitettuun varautumissuunnitteluun liittyviä asiakirjoja ja niiden tarkempaa sisältöä;

2) teknisiä toimenpiteitä tietoturvaloukkausten vahingollisten vaikutusten minimoimiseksi;

3) 283 §:ssä tarkoitetun velvoitteen teknistä toteuttamista;

4) taajuuksien käyttöä;

5) muita 1–4 kohdassa tarkoitettuihin verrattavia teknisiä kysymyksiä.

XI OSA

VIRANOMAISMAKSUT JA -KORVAUKSET

36 luku

Viranomaismaksut

285 §

Hakemusmaksu

Tässä laissa säädetyn toimiluvan hakija on velvollinen suorittamaan toimilupaviranomaiselle hakemuksen yhteydessä maksun, jonka määrä on:

1) 6 §:n 1 momentissa säädetystä verkkotoimiluvasta ja 22 §:n 1 momentissa säädetystä maanpäällisen televisiotoiminnan harjoittamiseen myönnettävästä ohjelmistotoimiluvasta 5 000 euroa;

2) 22 §:n 1 momentissa ja 34 §:n 1 momentissa säädetystä radiotoiminnan harjoittamiseen myönnettävästä ohjelmistotoimiluvasta 1 500 euroa;

3) 9 §:ssä säädetystä verkkotoimiluvasta 1 000 euroa;

4) 28 §:ssä säädetystä lyhytaikaisesta ohjelmistotoimiluvasta 300 euroa.

Hakemusmaksua ei tarvitse suorittaa viranomaisverkkoa koskevasta toimilupahakemuksesta.

Hakemusmaksua ei palauteta, vaikka toimilupahakemuksesta luovuttaisiin tai se hylättäisiin.

286 §

Huutokaupan osallistumismaksu

Viestintävirastolle huutokaupan järjestämisestä aiheutuvien hallinnollisten kustannusten kattamiseksi 11 §:ssä säädettyyn huutokauppaan ilmoittautunut yritys tai yhteisö on velvollinen suorittamaan Viestintävirastolle osallistumismaksun. Osallistumismaksun määrästä säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Osallistumismaksua ei palauteta, vaikka yritys tai yhteisö ei tekisi tarjouksia huutokaupassa.

Maksu määrätään maksettavaksi Viestintäviraston päätöksellä.

287 §

Toimilupamaksu

Teleyritys, jolle on 11 §:n nojalla myönnetty verkkotoimilupa, on velvollinen suorittamaan toimilupaviranomaiselle toimilupamaksun. Toimilupamaksu on 11 §:n 1 momentissa säädetty hyväksytty korkein tarjous.

Toimilupamaksu maksetaan toimilupakauden aikana erissä. Maksuaikataulusta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Maksu määrätään maksettavaksi Viestintäviraston päätöksellä.

288 §

Markkinaehtoinen taajuusmaksu

Viestintävirasto perii vuosittain valtioneuvoston 6 §:n nojalla tele- ja televisiotoimintaan vastikkeetta myöntämän verkkotoimiluvan haltijalta sekä puolustusvoimilta valtiolle maksettavan markkinaehtoisen taajuusmaksun. Maksu peritään taajuuksista, jotka on osoitettu:

1) 39 §:ssä säädetyllä radioluvalla verkkotoimiluvan haltijalle;

2) 39 §:ssä säädetyllä radioluvalla verkkotoimiluvan haltijan verkolle, jota käytetään muuhun televisiotoimintaan kuin yleisen edun televisiotoimintaan;

3) 96 §:n nojalla annetulla Viestintäviraston määräyksellä puolustusvoimien käyttöön.

3 kohta tulee voimaan 1.1.2024.

Markkinaehtoinen taajuusmaksu määräytyy seuraavan kaavan mukaisesti:

B•K1•Kasuk•Ktark •9 300

Kaavan kertoimilla tarkoitetaan:

1) B on taajuusmäärä, jonka suuruus on toimiluvanhaltijan verkolle tai puolustusvoimille käytettäväksi osoitettu taajuusmäärä megahertseinä (MHz);

2) K1 on taajuusaluekerroin, jonka suuruus määräytyy käyttöön osoitetun taajuusalueen teknisen ja taloudellisen käytettävyyden perusteella;

3) Kasuk on väestöpeittokerroin, jonka suuruus määräytyy sen perusteella, kuinka paljon asukkaita taajuuksien käyttöoikeusalueella on suhteessa Suomen väkilukuun. Väestöpeittokertoimen arvo on 1 koko Suomen kattavalta käyttöoikeusalueelta;

4) Ktark on käyttötarkoituskerroin, jonka suuruus määräytyy sen perusteella, mikä on taajuuksien käyttötarkoitus;

5) laskennallinen taajuuksien taloudellinen arvo on 9 300 megahertsiä kohden.

Taajuusaluekertoimet ovat seuraavat:

146–174 MHz 1,9 174,001–240 MHz 2,0 400–862 MHz 2,0 862,001–960 MHz 1,4 1 215–2 200 MHz 1,0 2 200,001–2 700 MHz 0,6 3 400–4 200 MHz 0,4 12 000–14 500 MHz 0,25 17 100–19 700 MHz 0,25 19 700,001–39 000 MHz 0,2

Käyttötarkoituskertoimet ovat seuraavat:

teletoiminta 1,0 televisiotoiminta 0,25 sotilaallinen maanpuolustus 0,15

289 §

Tietoyhteiskuntamaksu

Tämän lain nojalla ilmoituksenvaraista tai toimiluvanvaraista toimintaa harjoittava teleyritys on velvollinen suorittamaan Viestintävirastolle vuotuisen tietoyhteiskuntamaksun.

Tietoyhteiskuntamaksua ei peritä televisio- tai radiotoiminnan taikka televisio-ohjelmien tai radio-ohjelmien edelleen lähettämisen liikevaihdosta.

Tietoyhteiskuntamaksu on 0,12 prosenttia teleyrityksen Suomessa harjoittaman teletoiminnan liikevaihdosta maksun määräämistä edeltävällä tilikaudella, kuitenkin vähintään 300 euroa. Maksun määräytymisen perusteena olevasta liikevaihdosta säädetään tarkemmin 290 §:ssä.

Tietoyhteiskuntamaksun määräytymisestä toiminnan ensimmäisenä vuotena säädetään 292 §:ssä.

Tietoyhteiskuntamaksua ei palauteta, vaikka teleyritys lopettaisi toimintansa kesken maksukauden.

290 §

Tietoyhteiskuntamaksun määräytymisen perusteena oleva liikevaihto

Jos teleyritys kuuluu kirjanpitolain 1 luvun 6 §:n mukaiseen konserniin, teleyrityksen maksun perusteena on yrityksen osuus samaan konserniin kuuluvien maksuvelvollisten teleyritysten Suomessa harjoittaman teletoiminnan yhteisestä liikevaihdosta vähennettynä yhtiöiden keskinäisellä tästä toiminnasta syntyneellä liikevaihdolla. Sama koskee emoyhtiötä, joka ei ole suomalainen.

Jos teleyrityksen konsernisuhteissa on edellisen tilikauden päättymisen ja maksupäätöksen antamisajankohdan välisenä aikana tapahtunut muutoksia, maksu määräytyy sen perusteella, mikä yrityksen osuus on ollut edellisen päättyneen tilikauden teletoiminnan liikevaihdosta.

Jos teletoiminta on edellisen vuoden tilikauden päättymisen ja maksupäätöksen antamisajankohdan välisenä aikana luovutettu toiselle yritykselle, maksuvelvollisuus kohdistuu siihen yritykseen, joka harjoittaa yleistä teletoimintaa maksupäätöksen antamisajankohtana. Sen maksua määrättäessä otetaan huomioon luovutetun teletoiminnan päättyneeltä tilikaudelta vahvistettu liikevaihto.

Jos teleyrityksen tilikausi poikkeaa kalenterivuodesta, sen liikevaihto muunnetaan kalenterivuoden liikevaihtoa vastaavaksi kertomalla se luvulla 12 ja jakamalla se tilikauden kuukausien lukumäärällä.

Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, miten maksun määräämiseksi tarpeelliset tiedot on ilmoitettava Viestintävirastolle.

291 §

Tietoyhteiskuntamaksun määrääminen

Tietoyhteiskuntamaksu peritään vuosittain yhdessä erässä. Tietoyhteiskuntamaksu määrätään maksettavaksi Viestintäviraston päätöksellä. Tarkempia säännöksiä maksun täytäntöönpanosta voidaan antaa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

292 §

Tietojen ilmoittaminen Viestintävirastolle sekä maksuvelvollisuuden määräytyminen eräissä poikkeustilanteissa

Viestintävirastolla on oikeus saada teleyrityksiltä tietoyhteiskuntamaksun määräämistä varten tiedot teletoiminnan maksun määräämistä edeltävän kauden liikevaihdosta. Konserniin kuuluvien yritysten tulee lisäksi toimittaa selvitys siitä, mitkä konsernin yritysten keskinäisestä teletoiminnasta syntyneet erät on 290 §:n 1 momentin mukaisesti vähennetty teletoiminnan liikevaihdosta. Teleyrityksen tulee toimittaa tiedot Viestintävirastolle yhden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta. Lisäksi teleyrityksen tulee toimittaa jäljennös vahvistetusta tilinpäätöksestä ja konsernitilinpäätöksestä.

Viestintävirasto voi arvioida maksun perusteena olevan liikevaihdon, jos siitä ei puuttuvan tilinpäätöksen tai muun siihen verrattavan erittäin painavan syyn vuoksi voida saada riittävän luotettavaa selvitystä.

Arvioinnissa on otettava huomioon:

1) teleyrityksen toiminnan laajuus;

2) teleyrityksen markkina-asema;

3) tiedot teleyrityksen tarjoamista palveluista, asiakasmääristä ja laskutuksesta;

4) vertailutiedot muista vastaavaa palveluntarjontaa harjoittavista teleyrityksistä;

5) muut 1–4 kohdassa mainittuihin rinnastettavat, teleyrityksen liikevaihtoon vaikuttavat seikat.

Viestintäviraston on ennen liikevaihdon arviointia kehotettava teleyritystä antamaan tietoyhteiskuntamaksun määräämistä varten tarvittavat tiedot Viestintäviraston asettamassa kohtuullisessa määräajassa. Kehotuksessa on mainittava, että Viestintävirasto arvioi liikevaihdon, jos tietoja ei anneta.

293 §

Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksu

Yleisradio Oy sekä televisio- tai radiotoiminnan harjoittaja, jolla on tässä laissa tarkoitettu ohjelmistotoimilupa, ovat velvollisia suorittamaan televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksun.

Maksuvelvollisuus alkaa kalenterivuonna, jona televisio- tai radiotoiminnan harjoittajan toimiluvan saamisesta on kulunut 6 kuukautta. Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksua ei palauteta, vaikka televisio- tai radiotoiminnan harjoittaja lopettaisi toimintansa kesken kalenterivuotta.

294 § (12.1.2018/68)

Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksun määrä

Televisio- ja radiotoiminnan vuosittaiset valvontamaksut ovat seuraavat:

1) Yleisradio Oy:n maksu on 220 000 euroa;

2) muuta kuin alueellista televisiotoimintaa harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 14 000 euroa kutakin toimiluvan mukaista televisio-ohjelmistoa kohden lukuun ottamatta rinnakkaislähetyksiä;

3) alueellista televisiotoimintaa harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 600 euroa kutakin toimiluvan mukaista televisio-ohjelmistoa kohden;

4) radiotoimintaa valtakunnallisen tai siihen rinnastetun toimiluvanvaraisen käytön taajuuksilla harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 6 000 euroa kutakin toimiluvan mukaista radio- ohjelmistoa kohden;

5) radiotoimintaa alueellisen tai paikallisen toimiluvanvaraisen käytön taajuuksilla harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 600 euroa kutakin toimiluvan mukaista radio-ohjelmistoa kohden;

6) vain televisioverkossa radiotoimintaa harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 6 000 euroa kutakin toimiluvan mukaista radio-ohjelmistoa kohden lukuun ottamatta rinnakkaislähetyksiä.

Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksu peritään vuosittain kahdessa erässä. Maksu määrätään maksettavaksi Viestintäviraston päätöksellä.

L:lla 68/2018 muutettu 294 § tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

294 §

Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksun määrä

Televisio- ja radiotoiminnan vuosittaiset valvontamaksut ovat seuraavat:

1) Yleisradio Oy:n maksu on 165 000 euroa;

2) muuta kuin alueellista televisiotoimintaa harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 16 000 euroa kutakin toimiluvan mukaista televisio-ohjelmistoa kohden lukuun ottamatta rinnakkaislähetyksiä;

3) alueellista televisiotoimintaa harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 800 euroa kutakin toimiluvan mukaista televisio-ohjelmistoa kohden;

4) radiotoimintaa valtakunnallisen tai siihen rinnastetun toimiluvanvaraisen käytön taajuuksilla harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 8 000 euroa kutakin toimiluvan mukaista radio- ohjelmistoa kohden;

5) radiotoimintaa alueellisen tai paikallisen toimiluvanvaraisen käytön taajuuksilla harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 800 euroa kutakin toimiluvan mukaista radio-ohjelmistoa kohden;

6) vain televisioverkossa radiotoimintaa harjoittavan toimiluvanhaltijan maksu on 8 000 euroa kutakin toimiluvan mukaista radio-ohjelmistoa kohden lukuun ottamatta rinnakkaislähetyksiä. (17.6.2016/456)

Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksu peritään vuosittain kahdessa erässä. Maksu määrätään maksettavaksi Viestintäviraston päätöksellä.

295 §

Verkkotunnusmaksu

Verkkotunnusvälittäjä on velvollinen suorittamaan verkkotunnuksen merkitsemisestä verkkotunnusrekisteriin ja merkinnän uudistamisesta Viestintävirastolle verkkotunnusmaksun. Maksun suorittamisesta on annettava selvitys verkkotunnusta merkittäessä.

Maksun määrästä säädetään valtion maksuperustelaissa.

296 §

Numerointimaksu

Teleyritys ja muu numeron tai tunnuksen vastaanottava on velvollinen suorittamaan Viestintävirastolle numeron tai tunnuksen käytöstä ja numeroinnin hallinnosta ja valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi kiinteän maksun, joka määräytyy sen mukaan, kuinka suuren osuuden käytettävissä olevasta numeroavaruudesta käyttöön otettu numero kuluttaa.

Maksun määrästä säädetään valtion maksuperustelaissa.

297 §

Viranomaismaksujen periminen

Jos tässä luvussa tarkoitettua maksua ei suoriteta viimeistään eräpäivänä, maksamattomalle määrälle peritään vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:ssä tarkoitetun korkokannan mukaan. Viivästyskoron sijasta viranomainen voi periä viiden euron viivästysmaksun, jos viivästyskoron määrä jäisi tätä pienemmäksi.

Tässä luvussa tarkoitettu maksu on suoraan ulosottokelpoinen. Sen perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa.

37 luku

Viranomaiskorvaukset

298 §

Varautumisesta aiheutuneet kustannukset

Teleyrityksellä sekä televisio- ja radiotoiminnan harjoittajalla on oikeus saada 35 luvussa tarkoitetusta varautumisesta aiheutuneista kustannuksista korvaus huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992) tarkoitetusta huoltovarmuusrahastosta, jos kustannukset ovat teleyrityksen tai televisio- tai radiotoiminnan harjoittajan toiminnan luonne ja laajuus huomioon ottaen huomattavia.

Kustannusten korvaamisesta päättää Huoltovarmuuskeskus, jonka tulee pyytää korvaushakemusta koskeva lausunto liikenne- ja viestintäministeriöltä.

299 §

Viranomaisten avustamiseksi hankittujen järjestelmien kustannukset

Teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus yksinomaan viranomaisen avustamiseksi hankittujen järjestelmien, laitteistojen ja ohjelmistojen investoinneista ja ylläpidosta aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Kustannusten korvaamisesta päättää tarvittaessa Viestintävirasto.

Korvauksen maksaa viranomainen, jonka avustamiseksi hankinta on tehty.

Teleyritys ei saa käyttää viranomaisen korvaamia järjestelmiä, laitteistoja tai ohjelmistoja kaupalliseen toimintaansa, ellei siitä ole nimenomaisesti sovittu viranomaisen ja teleyrityksen välillä.

300 §

Vaaratiedotteen välittämisjärjestelmän kustannukset

Yrityksellä, jonka velvollisuus on suunnitella, rakentaa ja ylläpitää viestintäverkot ja viestintäpalvelut 243 §:n 1 momentin 15 kohdan mukaisesti, on oikeus saada korvaus velvoitteen aiheuttamista kustannuksista huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa tarkoitetusta

huoltovarmuusrahastosta, jos kustannukset ovat yrityksen toiminnan luonne ja laajuus huomioon ottaen huomattavia.

Kustannusten korvaamisesta päättää Huoltovarmuuskeskus, jonka tulee pyytää korvaushakemusta koskeva lausunto liikenne- ja viestintäministeriöltä.

301 §

Kohdennetun viranomaistiedotteen välitysjärjestelmän kustannukset

Teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus 280 §:ssä tarkoitettujen velvoitteiden toteuttamisesta ja niihin varautumisesta aiheutuvista kustannuksista.

Korvausta voi saada yksinomaan viranomaisen ilmoittamien tarpeiden vuoksi hankittujen järjestelmien, laitteistojen ja ohjelmistojen investoinneista, käytöstä ja ylläpidosta aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Korvausta voi saada myös viranomaisen määräämästä toimenpiteestä aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Kustannusten korvaamisesta päättää tarvittaessa Viestintävirasto.

Teleyritys ei saa käyttää viranomaisen korvaamia järjestelmiä, laitteistoja tai ohjelmistoja kaupalliseen toimintaansa, ellei siitä ole nimenomaisesti sovittu viranomaisen ja teleyrityksen välillä.

XII OSA

VIRANOMAISTEN TOIMINTA

38 luku

Ohjaus, valvonta ja viranomaisten muut tehtävät

302 §

Yleinen ohjaus ja kehittäminen

Tämän lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus ja kehittäminen kuuluvat liikenne- ja viestintäministeriölle.

Valtioneuvoston on varmistettava, että teleyritysten sääntelytoimintaan ja valtioneuvoston omistajuuteen tai päätäntävaltaan liittyvä toiminta erotetaan toisistaan rakenteellisesti tehokkaalla tavalla.

303 §

Viestintäviraston yleiset tehtävät

Viestintäviraston tehtävänä on valvoa tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja päätösten noudattamista, jollei tässä laissa muuta säädetä.

Viestintäviraston ratkaisuvaltaan eivät kuulu yrityksen ja tilaajan välistä sopimussuhdetta tai korvausvastuuta taikka teleyrityksen takautumisoikeutta tai palautusvelvollisuutta koskevat asiat.

Viestintävirasto ei valvo 251 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja ihmisten ja kotieläinten terveyden ja turvallisuuden suojeluun liittyviä vaatimuksia eikä 2 kohdassa tarkoitettuja olennaisia sähköturvallisuusvaatimuksia siltä osin kuin ne on säädetty muun viranomaisen valvottaviksi. (12.1.2018/68)

L:lla 68/2018 muutettu 3 momentti tulee voimaan 1.6.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Viestintävirasto ei valvo 251 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja ihmisten ja kotieläinten terveyden ja turvallisuuden suojeluun liittyviä vaatimuksia siltä osin kuin ne on säädetty muun viranomaisen valvottaviksi. (17.6.2016/456)

Viestintävirasto ei valvo 22 luvun säännöksiä lukuun ottamatta 176–179 ja 190 §:ää.

Viestintävirasto ei valvo 28 luvun säännöksiä lukuun ottamatta 241 ja 242 §:ää.

Viestintäviraston tehtävänä on edistää toimialan yhteis- tai itsesääntelytoimia, jos yhteis- tai itsesääntelyllä on asian luonteen perusteella mahdollista turvata tässä laissa säädettyjen vaatimusten toteutuminen.

Viestintäviraston on kuultava liikenne- ja viestintäministeriötä ja toimittava yhteistyössä sen kanssa valmistellessaan tämän lain nojalla määräyksiä asioista, joihin liittyy myös asetuksenantovaltuus tai joilla on huomattava merkitys tämän lain tavoitteiden toteutumisen kannalta. Viestintäviraston on lisäksi kuultava valtiovarainministeriötä valmistellessaan tämän lain nojalla määräyksiä asioista, joilla on merkitys julkishallinnon yleisen kehittämisen sekä valtionhallinnon rakenteiden, ohjausjärjestelmien ja toiminnan kehittämisen kannalta taikka valtionhallinnon tietohallinnon ohjauksen, sähköisen asioinnin ja tietoturvallisuuden yleisten perusteiden, valtion ja kuntien tietohallintoyhteistyön sekä valtioneuvoston yhteisen tietohallinnon kannalta.

304 §

Viestintäviraston erityiset tehtävät

Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa säädetään, Viestintäviraston tehtävänä on:

1) edistää sähköisen viestinnän toimivuutta, häiriöttömyyttä ja turvallisuutta;

2) osallistua valmiussuunnitteluun sekä valvoa ja kehittää alan teknistä varautumista poikkeusoloihin;

3) hoitaa radiotaajuuksia ja teletoimintaa sekä viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen numerointia ja tunnuksia koskevaa hallintoa;

4) koordinoida telealan standardointia;

5) myöntää radiolähetyksen tunnistamiseksi tarvittavan radioaseman tunniste ja antaa tarvittaessa määräykset sen käytöstä;

6) kerätä tietoa ja tiedottaa verkkopalvelujen ja viestintäpalvelujen saatavuudesta, laadusta ja hinnoista;

7) kerätä tietoa verkkopalveluihin, viestintäpalveluihin, lisäarvopalveluihin sekä tietojärjestelmiin kohdistuvista tietoturvaloukkauksista ja niiden uhkista sekä viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen vika- ja häiriötilanteista; (4.5.2018/281)

8) tiedottaa tietoturva-asioista sekä viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen toimivuudesta;

9) selvittää radioviestinnän häiriön sekä radiolaitteen tai telepäätelaitteen viestintäverkolle, radiolaitteelle, telepäätelaitteelle tai sähkölaitteistolle aiheuttaman häiriön syitä;

10) selvittää verkkopalveluihin, viestintäpalveluihin, lisäarvopalveluihin sekä tietojärjestelmiin kohdistuvia tietoturvaloukkauksia ja niiden uhkia; (4.5.2018/281)

11) ilmoittaa komissiolle sellaisesta yhteistyöstä Euroopan unionin jäsenvaltion kanssa, jonka seurauksena yhdenmukaistetaan sellaiset jäsenvaltioiden rajojen yli tarjottavien viestintäpalvelujen tietoturvallisuuteen liittyvät valvontatoimenpiteet, joilla voi olla vaikutusta sisämarkkinoiden toimintaan; (17.6.2016/456)

12) toimia julkisesti säännellyn palvelun käyttöehdoista Galileo-ohjelman mukaisesti perustetussa maailmanlaajuisessa satelliittinavigointijärjestelmässä tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1104/2011/EU mukaisena julkisesti säännellyn satelliittipalvelun vastuuviranomaisena. (17.6.2016/456)

Mitä 302, 303, 308, 309, 311–315, 325, 330–332, 336, 340, 344 ja 345 §:ssä säädetään, koskee myös verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 531/2012, jäljempänä EU:n verkkovierailuasetus, sekä EU:n sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen noudattamisen valvontaa ja rikkomisen seuraamuksia sekä mainituista asetuksista johtuvien riitojen ratkaisemista. EU:n sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun liikenteenhallintatoimenpiteisiin liittyvän henkilötietojen käsittelyn valvonta kuuluu kuitenkin tietosuojavaltuutetulle. Henkilötietojen käsittelyn ohjauksesta ja valvonnasta säädetään henkilötietolain 9 luvussa. (17.6.2016/456)

305 §

Tietosuojavaltuutetun tehtävät

Tietosuojavaltuutettu valvoo:

1) yhteisötilaajan välitystietojen käsittelyä koskevan 18 luvun säännösten noudattamista;

2) sijaintitietojen käsittelyä koskevan 20 luvun säännösten noudattamista;

3) yhteystietopalveluja koskevien 197–199 §:n noudattamista;

4) suoramarkkinointia koskevien 200 ja 202–204 §:n säännösten noudattamista;

5) tiedonsaantioikeuksia ja vaitiolovelvollisuutta koskevien 40 luvun säännösten noudattamista sijaintitietojen osalta.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista valvontatehtävistä voidaan periä maksu yhteisötilaajalta. Maksullisista toimenpiteistä ja maksun suuruudesta säädetään oikeusministeriön asetuksella valtion maksuperustelaissa säädettyjen perusteiden mukaisesti.

Tietosuojavaltuutettu valvoo myös EU:n sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua liikenteenhallintatoimenpiteisiin liittyvää henkilötietojen käsittelyä. (17.6.2016/456)

306 §

Kuluttaja-asiamiehen tehtävät

Kuluttaja-asiamies valvoo lapsiin kohdistuvaa markkinointia koskevan 214 §:n 4 momentin noudattamista. Kuluttajasuojalain nojalla kuluttaja-asiamies valvoo myös sopimusehtojen, markkinoinnin ja asiakassuhteessa noudatettujen menettelyjen lainmukaisuutta kuluttajasuojan kannalta. Kuluttaja-asiamies ei voi puuttua aatteelliseen ja yhteiskunnalliseen mainontaan.

307 §

Eräiden muiden viranomaisten tehtävät

Poliisi ja rajavartiolaitos valvovat Viestintäviraston ohella radiolupaa koskevan 39 §:n ja telelaitteen merkitsemistä koskevan 262 §:n 1 momentin noudattamista. Liikenteen turvallisuusvirasto valvoo Viestintäviraston ohella turvallisuusradioviestinnän pätevyyden ylläpitämistä koskevan 266 §:n 1 momentin sekä pätevyystodistuksen esittämistä koskevan 267 §:n 1 momentin noudattamista. Tulli valvoo Viestintäviraston ohella telelaitteiden maahantuontia koskevien säännösten ja määräysten noudattamista.

308 §

Yhteistyö eri viranomaisten kanssa

Viestintäviraston on toimittava yhteistyössä muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden verkko- ja tietoturvallisuutta valvovien viranomaisten, tietoturvaloukkauksiin reagoivien yksiköiden sekä verkko- ja tietoturvadirektiivin 11 artiklassa tarkoitetun yhteistyöryhmän kanssa. Viestintävirasto toimittaa yhteistyöryhmälle vuosittain verkko- ja tietoturvadirektiivin 10 artiklan 3 kohdan mukaisen tiivistelmäraportin. (4.5.2018/281)

Viestintäviraston on tarvittaessa toimittava yhteistyössä Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion tai Euroopan neuvoston televisioyleissopimuksen sopimusosapuolena olevan valtion Viestintävirastoa vastaavan valvontaviranomaisen kanssa.

309 §

Virka-apu

Viestintävirastolla on oikeus saada virka-apua poliisilta, Tullilta, rajavartiolaitokselta ja Liikenteen turvallisuusvirastolta tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöön panemiseksi. Viestintävirastolla on oikeus saada virka-apua puolustusvoimilta radioviestinnän häiriöiden syiden selvittämiseksi.

Viestintävirasto voi pyynnöstä antaa virka-apuna asiantuntija-apua toiselle viranomaiselle. Virka-avun antamisesta päättää liikenne- ja viestintäministeriö. Viestintäviraston antamasta virka-avusta aiheutuneista kustannuksista vastaa virka-avun pyytäjä, jollei asiasta toisin sovita.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu virka-avun antaminen ei oikeuta Viestintävirastoa antamaan toiselle viranomaiselle tietoja viesteistä, välitystiedoista tai sijaintitiedoista taikka luottamuksellisen radiolähetyksen sisällöstä ja olemassaolosta.

39 luku

Asian käsittely ja kuuleminen

310 §

Erityinen kuulemisvelvollisuus

Sen lisäksi, mitä hallintolaissa säädetään viranomaisen kuulemisvelvollisuudesta, teleyrityksiä ja käyttäjiä edustaville tahoille on ennen säännöksen, päätöksen tai määräyksen antamista varattava tilaisuus esittää lausuntonsa:

1) toimiluvan hakuilmoituksesta;

2) telealueita koskevasta määräyksestä;

3) viestintämarkkinoihin huomattavalla tavalla vaikuttavasta numerointipäätöksestä;

4) 51–79 §:n mukaisista päätöksistä, jos niillä on huomattava vaikutus viestintämarkkinoihin.

Toimiluvan haltijalle sekä teleyrityksiä ja käyttäjiä edustaville tahoille on varattava tilaisuus kuukauden kuluessa esittää lausuntonsa toimilupaehtojen muuttamisesta tai toimiluvan peruuttamisesta. Poikkeuksellisissa tilanteissa kuukauden määräajasta voidaan poiketa.

311 §

Viestintäviraston ja valtioneuvoston julkaisemisvelvollisuus

Viestintäviraston on julkaistava 51–79 §:ssä tarkoitetut päätökset, telealuejakoa koskeva määräys, numerointipäätös ja teleyritysten välistä riita-asiaa koskeva ratkaisu siten, että ne ovat teleyritysten ja käyttäjäryhmien saatavilla.

Valtioneuvoston on julkaistava toimiluvan hakuilmoitus ja toimilupapäätös 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

312 §

Sähköinen tiedoksianto

Viestintäviraston toimivaltaan kuuluva asia voidaan asianosaisen suostumuksella käsitellä ja päätös antaa tiedoksi sähköpostilla. Päätös tai muu asian käsittelyyn liittyvä asiakirja katsotaan annetun tiedoksi silloin, kun asianosainen lähettää Viestintävirastolle kuittauksen viestin lukemisesta. Jos kyse on asiakirjasta, jota lain mukaan ei tarvitse toimittaa tiedoksi todisteellisesti, asiakirja katsotaan annetun tiedoksi kolmantena päivänä viestin lähettämisestä, jollei muuta näytetä.

Verkkotunnuksiin liittyvä asiakirja tai päätös voidaan kuitenkin aina antaa tiedoksi sähköpostilla asianosaisen tai asianosaista edustavan verkkotunnusvälittäjän Viestintävirastolle ilmoittamaan

osoitteeseen, jolloin päätös tai muu asiakirja katsotaan annetun tiedoksi kolmantena päivänä viestin lähettämisestä, jollei muuta näytetä.

Jos tässä laissa tarkoitetun hallintoasian asianosainen tai asianosaista edustanut verkkotunnusvälittäjä on antanut Viestintävirastolle olennaisesti puutteelliset tai virheelliset yhteystiedot taikka jättänyt ilmoittamatta olennaisen yhteystiedon eikä näitä tietoja ole myöhemminkään saatu oikaistua tai täydennettyä ja asian käsittelyyn liittyvän asiakirjan tai päätöksen tiedoksianto ei tästä syystä ole toteutettavissa muutoin kuin hallintolain 62 §:ssä tarkoitettuna yleistiedoksiantona, Viestintävirasto voi antaa asiakirjan tai päätöksen tiedoksi myös julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen verkkosivuillaan. Päätös tai muu asiakirja katsotaan annetun tiedoksi kuukauden kuluttua ilmoituksen julkaisemisesta. Ilmoituksessa on oltava tieto julkaisuajankohdasta ja siitä, koska päätös tai muu asiakirja katsotaan annetun tiedoksi.

313 §

Valvonta-asioiden käsittely Viestintävirastossa

Viestintävirasto voi ottaa asian tutkittavakseen asianosaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

Viestintävirasto voi asettaa tässä laissa säädetyt valvontatehtävänsä tärkeysjärjestykseen. Viestintävirasto voi jättää asian tutkimatta, jos:

1) on todennäköistä, että kyse ei ole tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten vastaisesta toiminnasta;

2) asialla on epäillystä virheestä tai laiminlyönnistä huolimatta viestintämarkkinoiden toimivuuden, viestintäpalvelujen luotettavuuden tai sähköisen viestinnän häiriöttömyyden turvaamisen ja palveluja käyttävien edun taikka 247 a §:ssä tarkoitettujen palveluiden riskinhallinnan kannalta vain vähäinen merkitys; tai (4.5.2018/281)

3) asiaa koskeva toimenpidepyyntö on ilmeisen perusteeton.

Viestintäviraston on tehtävä päätös 2 momentissa tarkoitetusta tutkimatta jättämisestä heti, kun se on mahdollista.

314 §

Yritysten välisten riita-asioiden ratkaiseminen Viestintävirastossa

Viestintäviraston on ratkaistava teleyrityksen ja muun yrityksen 53–80 §:n tai 304 §:n 2 momentin nojalla vireille saattama asia viimeistään neljän kuukauden kuluttua asian vireille tulosta. Määräaika ei koske poikkeuksellisen laajoja tai muuten poikkeuksellisissa olosuhteissa vireille saatettuja asioita. Osapuolille päätöksen yhteydessä asetettavien velvoitteiden tulee olla tämän lain säännösten mukaisia.

Viestintäviraston on edistettävä teleyritysten yhteistyötä sekä pyrittävä ratkaisemaan teleyritysten väliset erimielisyydet ensisijaisesti sovittelemalla.

Jos sovittelu ei johda tulokseen neljässä kuukaudessa, Viestintäviraston on riidan osapuolen vaatimuksesta tehtävä päätös asiassa neljän kuukauden kuluessa sovittelun päättymisestä.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös sellaisen rajat ylittävän riidan ratkaisemiseen, jossa riidan osapuolet ovat sijoittuneet useampaan ETA-valtioon. Viestintäviraston on tällaista rajat ylittävää riitaa ratkaistessaan toimittava yhteistyössä asianomaisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa.

Viestintävirasto voi rajat ylittävää riitaa ratkaistessaan kuulla myös Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelintä. Jos rajat ylittävästä riidasta on pyydetty mainitun yhteistyöelimen lausuntoa, Viestintävirasto ei saa ratkaista asiaa ennen kuin lausunto on saapunut tai sen antamiselle varattu määräaika on kulunut loppuun.

40 luku

Tietojen käsittely

315 §

Viranomaisten yleinen tiedonsaantioikeus

Liikenne- ja viestintäministeriöllä, Viestintävirastolla, tietosuojavaltuutetulla, kuluttaja- asiamiehellä ja tämän lain säännöksiä valvovalla muulla viranomaisella on tämän lain mukaisia tehtäviä suorittaessaan oikeus saada tehtäviensä suorittamiseksi tarvittavat tiedot niiltä, joiden oikeuksista ja velvollisuuksista tässä laissa säädetään tai jotka toimivat näiden lukuun.

Ne, joiden oikeuksista ja velvollisuuksista tässä laissa säädetään, tai niiden lukuun toimivat ovat pyynnöstä velvollisia keräämään ja salassapitosäännösten tai muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä pyynnöstä luovuttamaan tarvittavat tiedot tämän lain nojalla toimivaltaiselle viranomaiselle sen tehtävien hoitamiseksi.

Tiedot on luovutettava viipymättä, viranomaisen pyytämässä muodossa ja maksutta.

Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, puolustusvoimat ja rajavartiolaitos eivät ole velvollisia antamaan tietoja yksinomaan sotilaallisessa maanpuolustustarkoituksessa hallussa pidettävän tai käytettävän radiolaitteen rakenteesta, käytöstä ja sijainnista eikä tietoja, joita tarvitaan maksujen perinnässä. Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta vieraan valtion sota-aluksen, sotilasilma-aluksen tai muun yksinomaan valtion tarkoitukseen käytettävän ilma- aluksen radiolaitteita koskeviin tietoihin.

Velvollisuudesta kerätä ja luovuttaa, sekä viranomaisen oikeudesta saada tietoja viesteistä, välitystiedoista ja sijaintitiedoista säädetään erikseen.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä sille säännöllisesti kerättävistä ja luovutettavista tiedoista sekä tietojen digitaalisesta muodosta ja toimittamisesta. Määräykset voivat koskea tietoja, jotka ovat tarpeellisia:

1) 16 §:ssä tarkoitettujen verkkotoimiluvan ehtojen valvomiseksi;

2) 52 §:ssä tarkoitetun markkina-analyysin tai huomattavan markkinavoiman päätöksen valmistelemiseksi taikka päätöksessä asetettujen velvoitteiden valvomiseksi;

3) 85 §:ssä tarkoitetun yleispalveluyrityksen nimeämistä koskevan päätöksen valmistelemiseksi tai päätöksessä asetettujen velvoitteiden valvomiseksi;

4) 304 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun tiedon keräämistä tai tiedottamista koskevan tehtävän hoitamiseksi.

(17.6.2016/456)

316 §

Viestintää ja sijaintia koskevien tietojen käsittely ja hävittäminen

Viestintävirastolla on salassapitosäännösten tai muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada tarpeelliset välitystiedot ja sijaintitiedot vikatilanteiden tai häiriötilanteiden taikka laskutukseen liittyvien epäselvyyksien selvittämiseksi. Myös se, joka on 136 §:n 4 momentin mukaisesti muussa kuin viestinnän välittäjän asemassa toimiessaan ottanut vastaan tai muutoin saanut tiedon viestistä tai välitystiedoista, joita ei ole hänelle tarkoitettu, voi luovuttaa tiedon viestistä ja välitystiedoista Viestintävirastolle, jos se on tarpeen vikatilanteen selvittämiseksi.

Viestintävirastolla ja tietosuojavaltuutetulla on salassapitosäännösten tai muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada välitystiedot, sijaintitiedot ja viestit, jos ne ovat tarpeen VI osassa tarkoitettua käsittelyä, ja 24 luvussa tarkoitettua evästeiden käyttöä tai suoramarkkinointia koskevien säännösten valvomiseksi taikka merkittävien tietoturvaloukkausten tai -uhkien selvittämiseksi. Edellytyksenä on lisäksi, että Viestintäviraston tai tietosuojavaltuutetun arvion mukaan on syytä epäillä jonkin seuraavien rikosten tunnusmerkistöistä täyttyvän:

1) tämän lain 349 §:ssä tarkoitettu sähköisen viestinnän tietosuojarikkomus;

2) rikoslain 28 luvun 7 §:ssä tarkoitettu luvaton käyttö;

3) rikoslain 34 luvun 9 a §:ssä tarkoitettu vaaran aiheuttaminen tietojenkäsittelylle;

4) rikoslain 34 luvun 9 b §:ssä tarkoitettu tietoverkkorikosvälineen hallussapito;

5) rikoslain 35 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu vahingonteko;

6) rikoslain 38 luvun 1 §:ssä tarkoitettu salassapitorikos;

7) rikoslain 38 luvun 3 §:ssä tarkoitettu viestintäsalaisuuden loukkaus;

8) rikoslain 38 luvun 5 §:ssä tarkoitettu tietoliikenteen häirintä;

9) rikoslain 38 luvun 7 a §:ssä tarkoitettu tietojärjestelmän häirintä;

10) rikoslain 38 luvun 8 §:ssä tarkoitettu tietomurto;

11) rikoslain 38 luvun 8 b §:ssä tarkoitettu suojauksen purkujärjestelmärikos; tai

12) rikoslain 38 luvun 9 §:ssä tarkoitettu henkilörekisteririkos.

Viestintävirastolla on salassapitosäännösten tai muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada tieto radiolähetyksen olemassaolosta ja välitystiedoista, jos se on tarpeen radioviestinnän häiriön tunnistamiseksi ja paikantamiseksi, häiriön poistamiseksi tai

rajoittamiseksi taikka häiriön aiheuttajan syytteeseen saattamiseksi. Tietoja muun, kuin yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitetun radiolähetyksen sisällöstä saa antaa vain, jos se on välttämätöntä turvallisuusradioviestinnän häiriön tunnistamiseksi, paikantamiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi taikka häiriön aiheuttajan syytteeseen saattamiseksi.

Viestintäviraston ja tietosuojavaltuutetun on hävitettävä tämän pykälän nojalla saamansa tiedot viesteistä, välitystiedoista ja sijaintitiedoista, kun ne eivät enää ole tarpeen tässä pykälässä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi tai niitä koskevan rikosasian käsittelemiseksi. Tiedot viesteistä, välitystiedoista ja sijaintitiedoista on hävitettävä viimeistään kahden vuoden tai, jos on kysymys tietoturvaloukkausten selvittämistä koskevista tiedoista, viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana tiedot saatiin tai rikosasiaa koskeva päätös taikka tuomio sai lainvoiman.

Tässä pykälässä säädetty tiedonsaantioikeus ei koske luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 15 luvun 14 §:ssä tai oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja. (12.6.2015/758)

RikosL 39/1889 35 luku 1 § 2 mom. on kumottu L:lla rikoslain muuttamisesta 368/2015.

317 §

Radioviestinnän häiriön aiheuttajan tunnistaminen ja paikantaminen

Viestintävirasto saa tarkkailla ja käyttää myös muun kuin yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitetun radiolähetyksen välitystietoja siinä määrin kuin se on tarpeellista radioviestinnän häiriön aiheuttajan tai ilman radiolupaa käytettävän luvanvaraisen radiolähettimen tunnistamiseksi ja paikantamiseksi, häiriön poistamiseksi tai rajoittamiseksi sekä häiriön aiheuttajan syytteeseen saattamiseksi. Muun, kuin yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitetun radiolähetyksen sisältöä saa tarkkailla ja lähetyksen sisällöstä saatuja tietoja saa käyttää kuitenkin vain, jos se on välttämätöntä turvallisuusradioviestinnän häiriön tunnistamiseksi, paikantamiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi taikka häiriön aiheuttajan syytteeseen saattamiseksi.

Mitä 136 §:n 4 momentissa säädetään, ei estä tiedon antamista Viestintävirastolle radiolähetyksen olemassaolosta ja välitystiedoista, jos se on tarpeen radioviestinnän häiriön tunnistamiseksi ja paikantamiseksi, häiriön poistamiseksi tai rajoittamiseksi taikka häiriön aiheuttajan syytteeseen saattamiseksi. Tietoja radiolähetyksen sisällöstä saa antaa vain, jos se on välttämätöntä turvallisuusradioviestinnän häiriön tunnistamiseksi, paikantamiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi taikka häiriön aiheuttajan syytteeseen saattamiseksi.

Viestintäviraston on hävitettävä luottamuksellista radioviestintää koskevat tiedot sen jälkeen, kun ne eivät ole tarpeen radioviestinnän riittävän häiriöttömyyden varmistamiseksi taikka häiriötä koskevan hallinto- tai rikosasian käsittelemiseksi. Tiedot on hävitettävä viimeistään kahden vuoden tai, jos kysymys on turvallisuusradioviestinnän häiriöttömyyden varmistamiseksi tarpeellisista tiedoista, viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana tiedot saatiin tai hallinto- tai rikosasiaa koskeva päätös taikka tuomio sai lainvoiman.

318 §

Tietojen luovuttaminen viranomaisesta

Liikenne- ja viestintäministeriöllä, Viestintävirastolla, tietosuojavaltuutetulla, Kilpailu- ja kuluttajavirastolla sekä markkinavalvonta- ja tuoteturvallisuusviranomaisilla on salassapitosäännösten tai muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus luovuttaa laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä saamansa tai laatimansa asiakirja sekä ilmaista salassa pidettävä tieto toisilleen, jos se on näille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämätöntä. (17.6.2016/456)

Viestintävirastolla on salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus luovuttaa laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä saamansa tai laatimansa asiakirja sekä ilmaista salassa pidettävä tieto Liikenteen turvallisuusvirastolle, Energiavirastolle, Finanssivalvonnalle, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jos se on näille säädettyjen tietoturvallisuuteen liittyvien tehtävien hoitamiseksi välttämätöntä. (4.5.2018/281)

Liikenne- ja viestintäministeriöllä ja Viestintävirastolla on oikeus luovuttaa salassa pidettävä asiakirja sekä ilmaista salassa pidettävä tieto komissiolle ja toisen ETA-valtion valvontaviranomaiselle, jos se on viestintämarkkinoiden valvonnan kannalta välttämätöntä.

Tässä pykälässä tarkoitettu luovuttamis- ja ilmaisuoikeus ei koske tietoja viesteistä, välitystiedoista, paikkatiedoista tai luottamuksellisen radiolähetyksen sisällöstä ja olemassaolosta.

Liikenne- ja viestintäministeriö tai Viestintävirasto saa käyttää ulkomaiselta viranomaiselta saatua salassa pidettävää asiakirjaa vain siihen tarkoitukseen, jota varten se on annettu.

319 §

Vaitiolovelvollisuus ja viesteihin liittyvien tietojen luovuttaminen

Viestintäviraston ja tietosuojavaltuutetun 316 ja 317 §:n nojalla saamat ja hankkimat tiedot viesteistä, välitystiedoista, sijaintitiedoista sekä luottamuksellisen radiolähetyksen sisällöstä ja olemassaolosta on pidettävä salassa.

Viestintävirastolla on 1 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden tai muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus luovuttaa tietoturvaloukkauksia koskevan tiedonkeruun ja selvittämisen yhteydessä saamiaan välitystietoja ja muita tietoja:

1) viestinnän välittäjälle, lisäarvopalvelun tarjoajalle, yhteisölle, tilaajalle ja käyttäjälle jos sitä on käytetty hyväksi tietoturvaloukkauksessa, se on joutunut tietoturvaloukkauksen kohteeksi tai siihen todennäköisesti voi kohdistua tietoturvaloukkaus ja jos Viestintäviraston arvion mukaan on syytä epäillä, että on tehty jokin 316 §:n 2 momentin 1–12 kohdassa mainittu rikos;

2) muussa valtiossa toimivalle viranomaiselle tai muulle vastaavalle taholle, jonka tehtävänä on ennalta ehkäistä tai selvittää viestintäverkkoihin ja -palveluihin kohdistuvia tietoturvaloukkauksia.

Viestintävirastolla on oikeus luovuttaa tietoja siten kuin 2 momentissa säädetään ainoastaan siinä laajuudessa kuin se on tarpeen tietoturvaloukkausten ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi. Tietojen

luovuttamisella ei saa rajoittaa luottamuksellisen viestin ja yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä välitystiedon antamista toiselle viranomaiselle, jos se on tarpeen radiohäiriön aiheuttamista koskevan rikoksen selvittämistä tai syytteeseen panoa varten taikka radioviestinnän häiriön poistamiseksi tai rajoittamiseksi.

Viestintäviraston on 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia ja muita tahoja määritellessään toimittava yhteistyössä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Jos luovutuksen kohteesta päättämisellä voi olla huomattavaa yhteiskunnallista merkittävyyttä tai vaikutuksia sähköisen viestinnän palvelujen yleiseen kehitykseen, liikenne- ja viestintäministeriö päättää, mille viranomaisille tai muille tahoille Viestintävirasto voi 2 momentissa tarkoitettuja tietoja luovuttaa.

320 §

Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen tiedonsaantioikeus

Puolustusvoimilla ja rajavartiolaitoksella on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus saada Viestintävirastolta taajuuksien käyttöä koskevia valmiussuunnittelun ja poikkeusoloihin varautumisen kannalta merkityksellisiä tietoja. Tiedonsaantioikeus ei koske tietoja viesteistä, välitystiedoista, sijaintitiedoista tai luottamuksellisen radiolähetyksen sisällöstä ja olemassaolosta.

321 §

Hätäilmoituksia vastaanottavien viranomaisten tiedonsaantioikeus

Teleyritys on velvollinen luovuttamaan hätäkeskukselle, meripelastuskeskukselle, meripelastuslohkokeskukselle ja poliisille käsiteltäväksi:

1) sen liittymän tunnisteen sekä liittymän ja päätelaitteen sijaintitiedot, josta hätäilmoitus on tehty, ja tiedot liittymän tilaajasta, käyttäjästä ja asennusosoitteesta; sekä

2) hätäilmoituksen kohteena olevan henkilön käyttämän päätelaitteen ja liittymän sijainnin ilmaisevat yhteystiedot ja sijaintitiedot, jos henkilö on hätäilmoituksen vastaanottaneen viranomaisen perustellun käsityksen mukaan ilmeisessä hädässä tai välittömässä vaarassa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot on luovutettava 136 §:ssä tarkoitetun vaitiolovelvollisuuden sekä 160 ja 161 §:ssä tarkoitettujen sijaintitietojen käsittelyä koskevien edellytysten estämättä ja riippumatta siitä, mitä tilaaja tai käyttäjä on sopinut teleyrityksen kanssa tietojen pitämisestä salassa.

Lisäarvopalvelun tarjoajalla on oikeus luovuttaa 1 momentissa tarkoitetut tiedot siinä mainitulle viranomaiselle.

322 § (30.1.2018/118)

Eräiden muiden viranomaisten tiedonsaantioikeus

Viranomaisten oikeudesta saada välitystietoja rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi säädetään poliisilaissa, rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa (108/2018), henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetussa laissa (579/2005), henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetussa laissa (639/2015) ja pakkokeinolaissa.

Edellä 157 §:n perusteella säilytettäviä tietoja voivat saada säilytysvelvollisilta yrityksiltä ainoastaan ne viranomaiset, joilla on lain perusteella oikeus saada tiedot.

323 §

Viranomaisen määräämän toimenpiteen ja tiedon luovutuksen maksuttomuus

Teleyrityksen on korvauksetta luovutettava viranomaiselle sellainen hallussaan oleva tieto:

1) joka on tarpeellinen laissa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, rikosten selvittämiseksi, paljastamiseksi tai estämiseksi taikka pelastustoiminnan ylläpitämiseksi säädetyn tehtävän suorittamisessa; ja

2) jonka saamiseen viranomaisella on erikseen säädetty oikeus.

Teleyrityksen on tehtävä korvauksetta viranomaisen laissa säädetyn telekuunteluoikeuden mahdollistava toimenpide.

Henkeä ja terveyttä välittömästi uhkaavissa tilanteissa tiedon luovuttaminen tai toimenpide on toteutettava kiireellisenä.

Viranomainen toteuttaa kustannuksellaan järjestelmän, jolla se voi vastaanottaa ja käsitellä 1 momentissa tarkoitettuja tietoja tai toteuttaa 2 momentissa tarkoitetun telekuuntelun. Viranomainen vastaa myös viranomaisen järjestelmän yleiseen viestintäverkkoon ja -palveluun liittämisestä aiheutuneista kustannuksista. Teleyrityksen on kuitenkin toteutettava hätäliikenteen ohjausmuutokset maksutta.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 ja 2 momentissa mainittujen toimenpiteiden ja tietopyyntöjen toteuttamisesta ja määräajoista.

41 luku

Tarkastukset ja radiohäiriöiden estäminen

324 §

Soveltamisalan rajoitukset

Jäljempänä 326 ja 327 § sekä 329 §:n 3 momentti eivät koske puolustusvoimia eivätkä rajavartiolaitosta niiden harjoittaessa sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvää radioviestintää eikä niiden yksinomaan sotilaallisessa maanpuolustustarkoituksessa hallussa pitämiä radiolaitteita.

Jäljempänä 326 §:ää ja 329 §:n 2 ja 3 momenttia ei sovelleta vieraan valtion sota-aluksen, sotilasilma-aluksen tai muun yksinomaan valtion tarkoitukseen käytettävän ilma-aluksen radiolaitteisiin.

Muun kuin 2 momentissa tarkoitetun ulkomaisen aluksen tai ilma-aluksen radiolähettimiin ei sovelleta 326 §:n 1 ja 2 momenttia eikä 329 §:n 2 momenttia. Myöskään 329 §:n 3 momenttia ei sovelleta mainittuihin radiolähettimiin, jos radiolähettimen haltija tai käyttäjä pyynnöstä esittää luvan tai todistuksen noudattaen, mitä 267 §:n 1 momentissa ja 326 §:n 3 momentissa säädetään.

325 § (17.6.2016/456)

Viestintäviraston tarkastusoikeus

Viestintävirastolla on oikeus tehdä teleyrityksessä tekninen turvallisuus- tai toimivuustarkastus taikka taloudellinen tarkastus tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä, määräyksissä ja päätöksissä asetettujen velvoitteiden valvomiseksi. Viestintävirastolla on oikeus tehdä 271 b §:ssä tarkoitettua satelliittipalveluteknologiaa valmistavassa tai käyttävässä yrityksessä tarkastus sen selvittämiseksi, noudattaako se hyväksyntälautakunnan päätöksiä ja julkisesti säänneltyä satelliittipalvelua koskevaa sääntelyä. Tarkastuksesta säädetään hallintolain 39 §:ssä.

Teknisen turvallisuus- ja toimivuustarkastuksen kohteena voi olla myös viranomaisverkko.

Viestintävirastolla on oikeus teettää tekninen turvallisuus- ja toimivuustarkastus sekä satelliittipalveluteknologiaa koskeva tarkastus riippumattomalla asiantuntijalla. Asiantuntijaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen hoitaessaan tämän pykälän mukaisia tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.

Viestintävirastolla ja sen lukuun toimivalla on teknisen turvallisuus- tai toimivuustarkastuksen taikka taloudellisen tarkastuksen yhteydessä oikeus päästä teleyrityksen laitetiloihin ja muihin tiloihin sekä saada tutkittavakseen, sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, valvontatehtävän kannalta tarpeelliset asiakirjat ja tiedot.

Viestintävirastolla ja sen lukuun toimivalla on satelliittipalveluteknologiaa koskevan tarkastuksen yhteydessä oikeus päästä satelliittipalveluteknologiaa valmistavan tai käyttävän organisaation tiloihin sekä saada tutkittavakseen, sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, valvontatehtävän kannalta tarpeelliset asiakirjat ja tiedot.

Tarkastusta ei saa suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa.

326 §

Radiolaitteeseen liittyvä tarkastus (17.6.2016/456)

Viestintävirastolla on oikeus tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja päätösten noudattamisen valvomiseksi toimittaa tarkastus paikassa, jossa on:

1) radiolähetin, jonka hallussapitoon vaaditaan tässä laissa tarkoitettu radiolupa tai jonka käyttöön vaaditaan tässä laissa tarkoitettu pätevyys- tai kelpoisuustodistus;

2) radiolaite, jonka on todettu tai jonka todennäköisin syin epäillään toimineen tai toimivan säännösten tai määräysten vastaisesti tai aiheuttavan häiriön; (17.6.2016/456)

3) 97 §:n 2 momentissa tarkoitettu sähkölaite, jonka on todettu tai jonka todennäköisin syin epäillään toimineen tai toimivan säännösten tai määräysten vastaisesti tai aiheuttavan häiriön;

4) radiolaite, jota pidetään kaupan tai joka on tarkoitettu markkinoille saatettavaksi; (17.6.2016/456)

5) 269 §:n 2 momentissa tarkoitettu suojauksen purkujärjestelmä.

Viestintävirastolla on oikeus päästä paikkaan, jossa 1 momentissa tarkoitetun laitteen todennäköisin syin epäillään olevan. Tarkastuksen saa kuitenkin suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa, vain jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on erityinen syy epäillä, että tämän lain 348 §:n 1 momentin 1–3 kohdan säännöksiä tai rikoslain 38 luvun 5–7 tai 8 b §:ää on rikottu.

Radiolaitteen haltijan, käyttäjän ja omistajan on pyynnöstä esitettävä Viestintävirastolle, rajavartiolaitokselle ja poliisille hallussaan oleva radiolupa.

327 § (17.6.2016/456)

Laitteen tutkittavaksi ottaminen

Radiolaitemarkkinoiden valvomiseksi tai jos on syytä epäillä, että 30 luvussa säädettyjä vaatimuksia markkinoille saatetuille tai saataville asetetuille radiolaitteille ei ole noudatettu tai 269 §:ssä säädetty sähköisen viestin suojaus on oikeudettomasti purettu, Viestintäviraston tarkastajalla on oikeus ottaa radiolaite ja sen asiakirjat tutkittaviksi sekä kieltää laitteen käyttö ja sen pitäminen saatavilla markkinoilla tutkimuksen ajaksi. Tutkimus on tehtävä viivytyksettä. Sille, jolta laite on otettu tutkittavaksi, on annettava todistus, josta ilmenevät tutkittavaksi otettu laite ja tutkittavaksi ottamisen syy.

Jos tutkittavaksi otettu radiolaite täyttää tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset ja sen arvo on alentunut tutkimuksen vuoksi, omistajalle on vaatimuksesta maksettava laitteesta käypää hintaa vastaava korvaus.

Jos radiolaite on olennaisella tavalla tämän lain taikka sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastainen, Viestintävirasto voi velvoittaa laitteen valmistajan tai maahantuojan korvaamaan tutkimuksesta aiheutuneet kustannukset.

328 §

Radiotaajuuksien käytön häiriöttömyyden ja tehokkuuden turvaaminen

Viestintävirastolla on oikeus tarkkailla radioviestintää ja sen teknistä toteutusta radiotaajuuksien riittävän häiriöttömyyden ja tehokkaan käytön turvaamiseksi.

329 §

Radiohäiriöiden estäminen

Viestintävirastolla on oikeus kieltää radiolaitteen markkinoille saattaminen, asettaminen saataville markkinoilla ja käyttö sekä 97 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen sähkölaitteen käyttö, jos se on aiheuttanut haitallisen häiriön tai sen voidaan todennäköisin syin olettaa aiheuttavan haitallisen häiriön. (17.6.2016/456)

Viestintävirastolla on oikeus kieltää radiolaitteen maahantuonti, kaupan pitäminen, myynti, luovutus ja käyttö myös, jos radiolaitteen voidaan todennäköisin syin olettaa aiheuttavan häiriötä 95 tai 96 §:ssä tarkoitetulle radiotaajuuksien suunnitellulle käytölle.

Viestintävirastolla on oikeus tarkastaa ja ottaa tutkittavaksi radiolaite, jos laitteen tai sen käytön epäillään todennäköisin syin olevan tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisia, taikka se on aiheuttanut tai todennäköisesti voi aiheuttaa haitallisen häiriön. Viestintävirasto voi tässä tapauksessa myös tehdä radiolaitteen tilapäisesti toimintakyvyttömäksi,

jos siitä ei aiheudu radiolaitteen haltijalle olosuhteisiin nähden kohtuutonta haittaa tai vahinkoa. Radiolaitteen tutkittavaksi ottamiseen sovelletaan muilta osin 327 §:ää. (17.6.2016/456)

42 luku

Valvontapäätökset ja pakkokeinot

330 §

Valvontapäätös

Viestintävirasto, tietosuojavaltuutettu ja kunnan rakennusvalvontaviranomainen voivat tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan antaa huomautuksen sille, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä, päätöksiä ja lupaehtoja sekä velvoittaa tämän korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä kohtuullisessa määräajassa.

Kuluttaja-asiamiehen valvomien 306 §:ssä mainittujen säännösten osalta noudatetaan, mitä kuluttajansuojalain 2 luvun 16, 17, 19 ja 20 §:ssä säädetään.

331 §

Väliaikainen päätös

Jos tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä, määräystä, päätöstä tai lupaehtoa koskeva virhe tai laiminlyönti aiheuttaa välitöntä ja vakavaa vaaraa yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle taikka vakavaa taloudellista tai toiminnallista haittaa muille yrityksille, tilaajille tai käyttäjille taikka viestintäverkkojen tai viestintäpalvelujen toiminnalle, Viestintävirasto voi viipymättä päättää tarvittavista väliaikaisista toimista 330 §:ssä säädetystä määräajasta riippumatta.

Viestintäviraston on ennen väliaikaisia toimia koskevan päätöksen antamista varattava sen saajalle tilaisuus tulla kuulluksi, paitsi jos kuulemista ei voida toimittaa niin nopeasti kuin asian kiireellisyys välttämättä vaatii.

Väliaikaisena toimena Viestintävirasto voi keskeyttää vaaraa tai vakavaa haittaa aiheuttavan toiminnan. Viestintävirasto voi lisäksi rajoittaa taajuuksien käyttöä tai määrätä muusta näihin verrattavasta pakkokeinosta. Väliaikaiset toimet voivat olla voimassa enintään kolme kuukautta. Viestintävirasto voi jatkaa väliaikaisia toimia enintään kolmella kuukaudella, jos virhettä tai laiminlyöntiä ei ole määräajassa korjattu. Väliaikaisia toimia koskevaan päätökseen voi hakea muutosta erikseen samalla tavoin kuin 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen.

332 §

Uhkasakko, keskeyttämisuhka ja teettämisuhka

Edellä 330 tai 331 §:n mukaan asetetun velvoitteen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko tai uhka siitä, että toiminta keskeytetään taikka että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Mitä 1 momentissa säädetään toiminnan keskeyttämisuhasta, ei kuitenkaan sovelleta 176–179 tai 190 §:ssä tarkoitettuihin velvoitteisiin.

Uhkasakosta, keskeyttämisuhasta ja teettämisuhasta säädetään uhkasakkolaissa. Teettämällä suoritetun toimenpiteen kustannukset maksetaan etukäteen valtion varoista ja peritään takaisin laiminlyöjältä. Takaisin perittävät kustannukset ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa.

333 §

Teleyrityksen seuraamusmaksu

Teleyritykselle, joka toimii 53–55 §:n nojalla asetetun velvollisuuden vastaisesti eikä kehotuksesta huolimatta kohtuullisessa, vähintään kolmen kuukauden määräajassa oikaise menettelyään, voidaan määrätä seuraamusmaksu.

Seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos menettelyllä ei ole huomattavaa vaikutusta markkinoihin tai jos seuraamusmaksun määrääminen on kilpailun turvaamisen kannalta muutoin ilmeisen perusteetonta. Seuraamusmaksu voidaan lisäksi jättää määräämättä, jos teleyritykselle on määrätty tai määrätään vastaavasta teosta tai laiminlyönnistä kilpailulaissa tarkoitettu seuraamusmaksu.

Seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon menettelyn laatu, laajuus ja sen kestoaika sekä vastaavasta teosta tai laiminlyönnistä määrätty kilpailulain mukainen seuraamusmaksu. Maksu on vähintään 1 000 ja enintään miljoona euroa. Jos teolla tai laiminlyönnillä on erittäin huomattavia vaikutuksia markkinoihin, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään viisi prosenttia teleyrityksen edellisen vuoden sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen tarjoamisesta koostuvasta liikevaihdosta.

Seuraamusmaksun määrää Viestintäviraston esityksestä markkinaoikeus. Asian käsittelystä ja selvittämisestä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013). Seuraamusmaksu määrätään maksettavaksi valtiolle.

334 §

Televisio- tai radiotoiminnan harjoittajan seuraamusmaksu

Televisio- tai radiotoiminnan harjoittajalle, joka toimii 25 ja 26 luvun säännösten vastaisesti eikä kehotuksesta huolimatta oikaise menettelyään 303 tai 306 §:ssä tarkoitetun valvontaviranomaisen asettamassa määräajassa, voidaan määrätä seuraamusmaksu.

Seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos menettelyllä ei ole huomattavaa vaikutusta 25 ja 26 luvussa säädettyjen tavoitteiden toteutumiseen tai jos seuraamusmaksun määrääminen on niiden turvaamisen kannalta muutoin ilmeisen perusteetonta.

Seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon menettelyn laatu, laajuus ja sen kestoaika. Maksu on vähintään 1 000 ja enintään miljoona euroa. Jos teolla tai laiminlyönnillä on erittäin huomattavia vaikutuksia 25 ja 26 lukuun sisältyvien tavoitteiden toteutumiseen, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään viisi prosenttia televisio- tai radiotoiminnan harjoittajan edellisen vuoden toimiluvanvaraisen toiminnan liikevaihdosta.

Seuraamusmaksun määrää Viestintäviraston tai 214 §:ää koskevissa tapauksissa kuluttaja- asiamiehen esityksestä markkinaoikeus. Asian käsittelystä ja selvittämisestä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa. Seuraamusmaksu määrätään maksettavaksi valtiolle.

335 §

Seuraamusmaksun täytäntöönpano

Seuraamusmaksu on suoraan ulosottokelpoinen. Sen perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa. Maksun täytäntöönpanosta huolehtii Oikeusrekisterikeskus. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa säännöksiä seuraamusmaksun täytäntöönpanon kannalta merkityksellisestä viranomaisten ilmoitusvelvollisuudesta, seuraamusmaksun palauttamisesta ja muista vastaavista, maksun täytäntöönpanon kannalta välttämättömistä seikoista sekä tarkempia säännöksiä seuraamusmaksun täytäntöönpanosta.

336 §

Kohtuuttoman sopimusehdon kieltäminen viestintäpalvelun tarjonnassa

Viestintävirasto voi kieltää jatkamasta 107 §:n vastaisen sopimusehdon käyttämistä tai uudistamasta sellaisen tai siihen rinnastettavan sopimusehdon käyttämistä, jos kielto on kuluttajan suojaamiseksi tarpeen.

Viestintävirasto voi asettaa kieltopäätöksen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi markkinaoikeus.

Viestintäviraston 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Teleyritys voi saattaa kieltopäätöksen markkinaoikeuden käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa Viestintäviraston päätöksestä tiedon saatuaan. Muutoin päätös jää pysyväksi. Asian käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.

337 §

Numeron tai palvelun sulkeminen

Kuluttaja-asiamies voi sakon uhalla velvoittaa teleyrityksen viipymättä sulkemaan numeron tai muutoin estämään palvelun käytön, jos on ilmeistä, että palvelulla tavoitellaan oikeudetonta taloudellista hyötyä antamalla markkinoinnissa palvelun tilaajien ja käyttäjien kannalta merkityksellisiä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, ja tilaajan viestintäpalvelua koskevalle laskulle muodostuu palvelusta aiheutuvia maksuja. Kuluttaja-asiamies voi antaa päätöksen myös väliaikaisena, jolloin se on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Kuluttaja-asiamiehen on 1 momentin mukaisessa päätöksessään määrättävä, että teleyrityksen on heti saatuaan päätöksen tiedoksi keskeytettävä sisältöpalvelun laskutus ja lopetettava palvelusta jo kertyneiden tai vielä kertyvien varojen tilittäminen palvelun tarjoajalle tai toiselle teleyritykselle.

Kuluttaja-asiamiehen on ennen 1 momentin mukaisen päätöksen antamista varattava teleyritykselle ja palvelun tarjoajalle tilaisuus tulla kuulluksi, paitsi jos kuulemista ei voida toimittaa niin nopeasti kuin asian kiireellisyys välttämättä vaatii.

Kuluttaja-asiamiehen 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Teleyritys tai se, jonka palvelun käyttö on estetty, voi saattaa muun kuin väliaikaisena annetun päätöksen markkinaoikeuden käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa siitä tiedon saatuaan. Muutoin päätös jää pysyväksi. Asian käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.

Jos kuluttaja-asiamiehen 1 momentissa tarkoitettu päätös jää pysyväksi, teleyrityksen on viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän kuluttua asian lopullisesta ratkaisemisesta palautettava tilaajien palvelusta maksamat maksut täysimääräisinä tilaajille. Jos teleyritykselle palvelusta kertyneet varat eivät riitä kaikkien tilaajien saatavien kattamiseen, varat on palautettava saatavien mukaisessa suhteessa. Palautettavalle määrälle on maksettava vuotuista korkoa korkolain 12 §:ssä tarkoitetun viitekoron mukaisesti.

338 §

Televisiotoiminnan keskeyttäminen

Viestintävirasto voi velvoittaa keskeyttämään 3 §:ssä tarkoitetun televisiotoiminnan kokonaan tai osittain, jos toiminnan harjoittaja 330–332 tai 334 §:ssä määrätyistä toimenpiteistä huolimatta vakavasti ja toistuvasti rikkoo televisiotoiminnassaan tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä.

339 §

Televisio-ohjelmiston edelleen lähettämisen keskeyttäminen

Valtioneuvosto voi määrätä enintään kuukauden ajaksi keskeytettäväksi Suomen ulkopuolelta tulevan televisio-ohjelmiston edelleen lähettämisen, jos ohjelmistossa ilmeisellä tavalla toistuvasti:

1) syyllistytään rikoslain 11 luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn kiihottamiseen kansanryhmää vastaan; tai

2) törkeästi rikotaan kuvaohjelmalain 6 §:n säännöksiä.

Jos 1 momentissa tarkoitetusta televisio-ohjelmistosta vastuussa oleva televisiotoiminnan harjoittaja on sijoittautunut johonkin ETA-valtioon, televisio-ohjelmiston edelleen lähettämisen keskeytyksen määräämisessä on noudatettava audiovisuaalisia mediapalveluita koskevan direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä. Jos televisiotoiminnan harjoittaja on sijoittautunut johonkin Euroopan talousalueeseen kuulumattomaan, mutta Euroopan neuvoston televisioyleissopimuksen sopimusosapuolena olevaan valtioon, televisio-ohjelmiston edelleen lähettämisen keskeyttämisen määräämisessä on noudatettava mainitun sopimuksen 24 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä menettelyä.

340 §

Teletoiminnan kieltäminen

Jos teleyritys 331–334 §:ssä tarkoitetuista seuraamuksista huolimatta vakavasti ja olennaisella tavalla rikkoo tai jättää noudattamatta tämän lain säännöksiä, sen nojalla annettuja määräyksiä tai päätöksiä, Viestintävirasto voi kieltää teleyritykseltä teletoiminnan harjoittamisen. Viestintävirasto voi kieltää teleyrityksen toiminnan kokonaan tai osittain.

Viestintävirasto voi kieltää kilpailulle huomattavaa haittaa aiheuttavan palvelun tai palvelukokonaisuuden tarjonnan, kunnes 52 §:ssä tarkoitettu päätös on tehty.

341 §

Kotietsintä, paikanetsintä ja henkilöntarkastus

Jos on painavia perusteita epäillä, että tietyssä kotirauhan piiriin kuuluvassa paikassa on tehty rikoslain 38 luvun 7 §:ssä taikka tämän lain 348 §:n 1 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettu rikos, lainvastaisen radiolaitteen tai telepäätelaitteen löytämiseksi tai rikoksen selvittämiseksi saadaan toimittaa yleinen kotietsintä tai paikanetsintä sekä henkilöntarkastus sen estämättä, mitä pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n 1 momentissa, 4 §:ssä ja 31 §:n 1 momentissa säädetään. Edellytyksenä on lisäksi, että etsintä tai tarkastus on välttämätön sen tavoitteiden saavuttamiseksi.

43 luku

Muutoksenhaku

342 §

Oikaisuvaatimus

Säilytysvelvollinen yritys voi 157 §:ssä tarkoitettuun tietojen säilytysvelvollisuutta koskevaan päätökseen vaatia oikaisua sisäministeriöltä.

Viestintäviraston päätökseen, joka koskee 39 §:ssä tarkoitettua radiolupaa, 44 §:ssä tarkoitettua radiotaajuuksien varausta koskevaa päätöstä, 100 §:ssä tarkoitettua numerointipäätöstä, 288 §:ssä tarkoitettua markkinaehtoista taajuusmaksua, 289 §:ssä tarkoitettua tietoyhteiskuntamaksua ja 293 §:ssä tarkoitettua televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksua saa vaatia oikaisua. (17.6.2016/456)

Ilmoitetun laitoksen vaatimustenmukaisuustodistusta koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua. Pätevyystutkintosuorituksen hylkäävään päätökseen, jonka on tehnyt 265 §:n 3 momentissa tarkoitettu Viestintäviraston määräämä ulkopuolinen tutkinnon vastaanottaja, saa vaatia oikaisua Viestintävirastolta. (17.6.2016/456)

Oikaisuvaatimusmenettelystä säädetään hallintolain 7 a luvussa.

343 §

Muutoksenhaku markkinaoikeuteen

Viestintäviraston 21 luvun, 295 §:n ja 312 §:n 2 ja 3 momentin nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla markkinaoikeuteen. Viestintävirasto voi päätöksessään määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei markkinaoikeus toisin määrää.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun valituksen käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.

Viestintävirastolla on oikeus valittaa markkinaoikeuden tekemästä päätöksestä.

344 §

Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen

Liikenne- ja viestintäministeriön, tietosuojavaltuutetun ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätökseen, Viestintäviraston muuhun kuin 342 §:ssä tarkoitettuun hallintopäätökseen sekä Viestintäviraston, sisäministeriön ja ilmoitetun laitoksen oikaisuvaatimukseen antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei jäljempänä toisin säädetä. (17.6.2016/456)

Päätöksen tehnyt viranomainen tai ilmoitettu laitos voi muussa kuin 233 ja 235 §:ssä tarkoitetussa päätöksessä määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. (17.6.2016/456)

Edellä 213 §:ssä tarkoitettua lähetysoikeuden luovuttamista koskevaa Viestintäviraston päätöstä on 2 momentista poiketen noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Viestintävirastolla on oikeus hakea valittamalla muutosta myös hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut Viestintäviraston 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tai muuttanut sitä.

345 §

Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Hallinto-oikeuden päätökseen 32 §:ssä tarkoitetussa ohjelmistotoimiluvan peruuttamista koskevassa asiassa, 49 §:ssä tarkoitetussa radioluvan peruuttamista koskevassa asiassa, 233 §:ssä tarkoitetussa sijoittamista koskevassa asiassa, 235 §:ssä tarkoitetussa sijoittamisoikeuden muuttamista tai poistamista koskevassa asiassa ja 255 §:ssä tarkoitetussa arviointilaitoksen nimeämisen peruuttamista koskevassa asiassa saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittamalla voi hakea muutosta päätökseen, jonka:

1) valtioneuvosto on tehnyt tämän lain nojalla;

2) Viestintävirasto on tehnyt 52–55 §:n nojalla tai joka koskee tällaisen päätöksen noudattamisen valvontaa;

3) Viestintävirasto on tehnyt 85 §:n nojalla;

4) Viestintävirasto on tehnyt 314 §:n nojalla EU:n verkkovierailuasetuksen valvonnasta;

5) markkinaoikeus on tehnyt tämän lain nojalla lukuun ottamatta 336 ja 337 §:ssä tarkoitettua päätöstä, johon haetaan muutosta siten kuin oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa säädetään.

Edellä 2 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettua valtioneuvoston ja Viestintäviraston päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Valitus on käsiteltävä kiireellisenä.

XIII OSA

MUUT SÄÄNNÖKSET

44 luku

Rangaistussäännökset

346 §

Televisio- ja radiotoimintarikkomus

Joka tahallaan harjoittaa televisio- tai radiotoimintaa ilman 22 §:n 1 momentissa, 26 ja 28 §:ssä tai 34 §:n 1 momentissa säädettyä ohjelmistotoimilupaa tai tekemättä 4 §:n 1 momentissa säädettyä toiminnan harjoittamista koskevaa ilmoitusta taikka vastoin 338 ja 339 §:n nojalla annettua kieltoa, on tuomittava televisio- ja radiotoimintarikkomuksesta sakkoon.

Rangaistusta ei tuomita, jos rikkomus on vähäinen.

347 §

Suojauksen purkujärjestelmärikkomus

Joka muutoin kuin rikoslain 38 luvun 8 b §:ssä säädetyllä tavalla tahallaan rikkoo 269 §:n 2 momentissa säädettyä suojauksen purkujärjestelmään tai sen osaan kohdistuvaa kieltoa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, suojauksen purkujärjestelmärikkomuksesta sakkoon.

Syyttäjä ei saa nostaa syytettä suojauksen purkujärjestelmärikkomuksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

Rangaistusta ei tuomita, jos rikkomus on vähäinen.

348 § (17.6.2016/456)

Radiolaiterikkomus

Joka oikeudettomasti

1) ottaa käyttöön radiolähettimen tai käyttää sitä ilman 39 §:ssä säädettyä radiolupaa taikka käyttää radiolähetintä ilman 265 §:ssä säädettyä pätevyyttä tai 266 §:ssä säädettyä kelpoisuutta,

2) rikkoo häiriön estämiseksi tai rajoittamiseksi 329 §:n nojalla asetettua kieltoa tai 330 §:n nojalla annettua valvontapäätöstä,

3) rikkoo 260 §:n 7 momentin tai 262 §:n 1 momentin nojalla radiolaitteisiin liittyvän riskin vuoksi asetettua velvoitetta tai laitteiden tutkittavaksi ottamisen yhteydessä 327 §:n nojalla annettua kieltoa, tai

4) rikkoo 263 §:n 2 momentin nojalla radiolaitteiden muodollisen vaatimustenvastaisuuden vuoksi asetettua velvoitetta,

on tuomittava, jollei teosta muussa laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, radiolaiterikkomuksesta sakkoon.

Sitä, joka rikkoo 332 §:n nojalla määrättyä uhkasakolla tai toiminnan keskeyttämisen uhalla tehostettua kieltoa tai velvoitetta ei voida tuomita 1 momentin nojalla rangaistukseen samasta teosta.

Rangaistusta ei tuomita, jos rikkomus on vähäinen.

349 §

Sähköisen viestinnän tietosuojarikkomus

Joka tahallaan

1) laiminlyö 205 §:n 1 momentissa säädetyt velvollisuudet suostumuksen pyytämisestä ja tietojen antamisesta,

2) laiminlyö 247 §:ssä säädetyn velvollisuuden huolehtia palvelujensa tai välitystietojen ja sijaintitietojen käsittelyn tietoturvasta,

3) laiminlyö 275 §:n 1 momentissa tai 278 §:n 2 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden,

4) käsittelee välitystietoja 136–144 §:ssä tai sijaintitietoja 160 §:n 1–4 momentissa tai 161 §:ssä säädetyn vastaisesti tai laiminlyö käsittelyyn liittyvän tiedonantovelvollisuuden tai viranomaisen antamat määräykset,

5) laiminlyö, mitä 152–154 §:ssä säädetään selvityksen tai ennakkoilmoituksen laatimisesta ja antamisesta käyttäjälle, työntekijöiden edustajalle tai tietosuojavaltuutetulle,

6) laiminlyö 145 §:ssä säädetyn käsittelyä koskevien tietojen tallentamisen tai 158 §:n 3 momentissa säädetyt velvoitteet,

7) laiminlyö, mitä 162 §:ssä säädetään käyttäjän ja tilaajan oikeuksista,

8) laiminlyö, mitä 134 §:ssä säädetään laskun yhteyskohtaisesta erittelystä,

9) laiminlyö, mitä 197–199 §:ssä säädetään yhteystietopalveluihin sisältyvien henkilötietojen käsittelystä, tilaajalle palvelun tarkoituksesta ja käytöstä ilmoittamisesta, tietojen poistamisesta ja korjaamisesta, kielto-oikeuksista tai oikeushenkilöiden oikeuksista taikka

10) harjoittaa suoramarkkinointia, markkinoi puhelinliittymää tai tallentaa tai käyttää tietoja 200–203 tai 205 §:n vastaisesti,

on tuomittava sähköisen viestinnän tietosuojarikkomuksesta sakkoon, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Rangaistusta ei tuomita, jos rikkomus on vähäinen.

350 §

Viittaukset rikoslakiin

Rangaistus suojauksen purkujärjestelmärikoksesta säädetään rikoslain 38 luvun 8 b §:ssä.

Rangaistus viestintäsalaisuuden loukkaamisesta säädetään rikoslain 38 luvun 3 §:ssä, törkeästä viestintäsalaisuuden loukkaamisesta 38 luvun 4 §:ssä sekä rangaistus tietomurrosta rikoslain 38 luvun 8 §:ssä. Rangaistus tämän lain 136 §:n 4 momentissa ja 160 §:n 5 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

45 luku

Voimaantulo

351 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Tällä lailla kumotaan:

1) televisio- ja radiotoiminnasta annettu laki (744/1998);

2) radiotaajuuksista ja telelaitteista annettu laki (1015/2001);

3) eräiden suojauksen purkujärjestelmien kieltämisestä annettu laki (1117/2001);

4) tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annettu laki (458/2002);

5) verkkotunnuslaki (228/2003);

6) viestintämarkkinalaki (393/2003);

7) sähköisen viestinnän tietosuojalaki (516/2004);

8) eräiden radiotaajuuksien huutokaupoista annettu laki (462/2009).

Tämän lain 106 §, 15 luku ja 135 § tulevat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2015. Viestintämarkkinalain 61, 66, 67, 67 a–67 i, 68, 69 a, 70, 70 a, 71, 72, 73–79, 79 a, 81, 82 ja 83 a §:ää sovelletaan 30 päivään kesäkuuta 2015. (19.12.2014/1217)

Verkkotunnuslakia sovelletaan 4 päivään syyskuuta 2016. Tämän lain verkkotunnuksia koskeva 21 luku, 295 § ja 312 §:n 2 momentti ja 3 momentti asianosaista edustaneen verkkotunnusvälittäjän osalta tulevat voimaan 5 päivänä syyskuuta 2016.

Tämän lain 201 § on voimassa 1 päivään heinäkuuta 2018. (26.6.2015/824)

Tämän lain 227 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohta ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2016.

Tämän lain 288 §:n 1 momentin 3 kohta tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2024.

Tämän lain 304 §:n 2 momentti on voimassa 30 päivään kesäkuuta 2022.

Viestintämarkkinalain 43 §:n 3 ja 4 momenttia sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2015 asti.

352 §

Siirtymäsäännökset

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olleen hallintoasian käsittelyyn sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa voimassaoleva verkko- tai ohjelmistotoimilupa, radiolähettimen lupa, radioaseman tunniste sekä pätevyys- ja kelpoisuustodistus on edelleen voimassa siinä mainitun määräajan.

Eräiden radiotaajuuksien huutokaupoista annettua lakia sovelletaan sen nojalla myönnettyihin toimilupiin niiden voimassaolon päättymiseen asti.

Viestintämarkkinalakiin perustuvat teleyritysten oikeudet ja velvollisuudet jäävät voimaan, kunnes Viestintävirasto on ensimmäistä kertaa tehnyt tämän lain 52 §:n mukaisen päätöksen huomattavasta markkinavoimasta ja sen seurauksena asettanut teleyrityksille tämän lain mukaiset oikeudet ja velvollisuudet. Tarvittaessa teleyrityksen viestintämarkkinalakiin perustuvien velvollisuuksien päättyminen vahvistetaan Viestintäviraston erillisellä päätöksellä.

Viestintämarkkinalain 59 §:ään perustuvat teleyritysten oikeudet ja velvollisuudet jäävät edelleen voimaan, kunnes Viestintävirasto ensimmäistä kertaa tekee tämän lain 85 §:n mukaisen päätöksen nimeämismenettelyn käyttöönotosta.

Viestintämarkkinalain 134 §:n 1 momentin 3 kohtaan perustuva velvollisuus siirtää verkossa ilman korvausta vapaasti vastaanotettavat yleisen edun mukaiset valtakunnallisen ohjelmistotoimiluvan nojalla lähetettävät televisio-ohjelmistot, joita ovat MTV Oy:n MTV3 ja Sanoma Media Finland Oy:n Nelonen, ovat voimassa siihen saakka, kunnes tämän lain 26 §:n mukaiset toimiluvat tulevat voimaan. (17.6.2016/456)

Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 15 a §:n 1 ja 2 momenttiin perustuva televisiotoiminnan harjoittajan velvollisuus välittää väestölle vaaratiedotteita televisio- ohjelmistossa on voimassa siihen saakka, kunnes tämän lain 26 §:n mukaiset toimiluvat tulevat voimaan.

Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 15 a §:n 1 ja 2 momenttiin perustuva radiotoiminnan harjoittajan velvollisuus välittää väestölle vaaratiedotteita radio-ohjelmistoissa on voimassa radiotoiminnan harjoittajalle televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 7 §:n 1 momentin nojalla annetussa ohjelmistotoimiluvassa mainitun määräajan.

Tämän lain 229 §:n 4 momenttia ei sovelleta sopimukseen, joka on tehty ennen lain voimaantuloa.

Tämän lain 288 §:n 1 momentin 1 kohtaa sovelletaan lain voimaantulon jälkeen myönnettyihin toimilupiin.

Jos muussa laissa tai sen nojalla annetussa säännöksessä taikka tällä lailla kumotun lain nojalla annetussa päätöksessä viitataan tällä lailla kumottuun lakiin, viittauksen on katsottava tarkoittavan tämän lain vastaavaa säännöstä.

HE 221/2013, LiVM 10/2014, EV 106/2014, 2009/140/EY; EYVL N:o L 337, 18.12.2009, s.37, 2009/136/EY; EYVL N:o L 337, 18.12.2009, s. 11, 2006/24/EY; EYVL N:o L 105, 13.4.2006, s. 54, 2010/13/EU; EYVL N:o L 95, 15.4.2010, s. 1, 2000/31/EY; EYVL N:o L 178, 17.7.2000, s. 1, 98/84/EY; EYVL N:o L 320, 28.11.1998, s. 54

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

19.12.2014/1217:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

HE 237/2014, LiVM 24/2014, EV 186/2014

12.6.2015/758:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.

HE 46/2014, LaVM 19/2014, EV 274/2014

26.6.2015/824:

Tämä laki tulee voimaan 2 päivänä heinäkuuta 2015.

HE 4/2015, LiVM 1/2015, EV 4/2015

18.9.2015/1235:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.

HE 254/2014, TaVM 34/2014, EV 371/2014

22.4.2016/277:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2016. Sen 249 §:n 2 ja 3 momenttia sovelletaan kuitenkin vasta sellaiseen rakennushankkeeseen ja peruskorjaushankkeeseen, jota koskeva rakennuslupahakemus on jätetty 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen.

HE 116/2015, LiVM 3/2016, EV 22/2016

17.6.2016/456:

Tämä laki tulee voimaan 20 päivänä kesäkuuta 2016. Sen 3 §:n 40 kohta ja 136 § ovat voimassa 5 vuotta lain voimaantulosta.

Tämän lain säännökset eivät estä sellaisen radiolaitteen asettamista saataville markkinoilla tai käyttöön ottamista, joka:

1) kuuluu tämän lain soveltamisalaan;

2) on ennen 13 päivää kesäkuuta 2016 sovellettavien säännösten mukainen; ja

3) on saatettu markkinoille ennen 13 päivää kesäkuuta 2017.

HE 67/2016, LiVM 12/2016, EV 66/2016

29.6.2016/558:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2016.

HE 15/2016, StVM 7/2016, EV 83/2016

14.12.2017/900:

Tämä laki tulee voimaan 13 päivänä tammikuuta 2018.

HE 132/2017, TaVM 19/2017, EV 132/2017

28.12.2017/1115:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2018.

HE 100/2017, StVM 24/2017, SuVM 1/2017, EV 186/2017

12.1.2018/68:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2018.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin kytkykauppasopimuksiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita 113 §:ää ja 116 §:n 4 momenttia.

HE 82/2017, LiVM 21/2017, EV 144/2017

30.1.2018/118:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2018.

HE 41/2017, HaVM 28/2017, EV 175/2017

4.5.2018/281:

Tämä laki tulee voimaan 9 päivänä toukokuuta 2018.

HE 192/2017, LiVM 6/2018, EV 25/2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1148 (32016L1148); EUVL L 194/1, 19.7.2016 s. 1

7.11.2014/917

Lag om tjänster inom elektronisk kommunikation

Rubriken har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder: Informationssamhällsbalk

I enlighet med riksdagens beslut föreskrivs:

AVDELNING I

ALLMÄNNA BESTÄMMELSER

1 kap

Lagens syften och definitioner

1 §

Lagens syften

Syftet med denna lag är att främja utbudet och användningen av elektroniska kommunikationstjänster samt att säkerställa att kommunikationsnät och kommunikationstjänster på skäliga villkor är tillgängliga för alla i hela landet. Syftet är också att trygga en effektiv och störningsfri användning av radiofrekvenser samt att främja konkurrensen och säkerställa att kommunikationsnäten och kommunikationstjänsterna är tekniskt utvecklade, håller god kvalitet, är driftsäkra och trygga samt har förmånliga priser. Lagen syftar också till att trygga den elektroniska kommunikationens konfidentialitet och att värna om integritetsskyddet.

2 §

Tillämpning av vissa bestämmelser

Bestämmelserna i 136–145 och 247 § tillämpas på verksamhetsutövare som avses i dessa bestämmelser, om

1) verksamhetsutövaren har ett verksamhetsställe i Finland eller i övrigt står under finsk jurisdiktion,

2) verksamhetsutövaren inte har något verksamhetsställe inom Europeiska unionens medlemsstaters territorium, men verksamhetsutövarens viktiga anordningar för förmedling av kommunikation som ingår i en tjänst är belägna i Finland eller administreras i Finland, eller

3) verksamhetsutövaren inte har något verksamhetsställe inom Europeiska unionens medlemsstaters territorium, men användarna finns i Finland och det utgående från innehållet i den tjänst som tillhandahålls eller av dess marknadsföring är uppenbart att tjänsten är riktad till Finland.

Denna paragraf begränsar inte tillämpningen av internationellt privaträttsliga bestämmelser i finsk lagstiftning.

3 §

Definitioner

I denna lag avses med

1) audiovisuellt program en film, ett televisionsprogram, förmedling av evenemang till allmänheten eller någon annan motsvarande helhet som huvudsakligen består av rörliga bilder med tillhörande ljud,

2) audiovisuell innehållstjänst televisionsverksamhet eller beställ-tv som tillhandahålls allmänheten i kommersiellt syfte,

2 a) skadlig störning en störning som äventyrar radionavigering eller radiokommunikation i säkerhetssyfte eller som i övrigt allvarligt försämrar, hindrar eller upprepade gånger stör radiokommunikation eller radiobestämning som tillhandahålls i enlighet med tillämpliga bestämmelser, (17.6.2016/456)

3) internetaccesstjänst en kommunikationstjänst som möjliggör anslutning till internet för användning av de tjänster som finns tillgängliga där,

4) masskommunikationsnät ett kommunikationsnät som huvudsakligen används för överföring eller sändning av televisions- och radioprogramutbud eller annat material som förmedlas i samma form till alla mottagare,

5) kabelkanal en skyddskonstruktion som används vid byggandet av allmänna kommunikationsnät och är avsedd som placeringsplats för telekommunikationskablar,

6) fast installation en kombination av nätverksutrustning som är installerad för bestående användning på ett på förhand definierat ställe,

7) användare en fysisk person som i egenskap av abonnent eller annars använder kommunikationstjänster eller mervärdestjänster,

8) tillhörande tjänster system för villkorad tillgång, elektroniska programguider och nummeromvandling, tjänster för identifiering, lokalisering och lägesinformation samt andra sådana motsvarande tjänster i samband med kommunikationsnät eller kommunikationstjänster som gör det möjligt att tillhandahålla kommunikationsnät eller kommunikationstjänster eller som stödjer tillhandahållande av tjänster via dem,

9) tillhörande faciliteter tillhörande tjänster samt byggnader, tillträde till byggnader, kablar, kabelkanaler, master och annan sådan motsvarande fysisk infrastruktur och faciliteter och komponenter i samband med kommunikationsnät eller kommunikationstjänster som gör det möjligt att tillhandahålla kommunikationsnät eller kommunikationstjänster eller som stödjer tillhandahållande av tjänster via dem,

10) mervärdestjänst en tjänst som baserar sig på behandling av förmedlingsuppgifter eller lokaliseringsuppgifter för andra ändamål än för att förmedla meddelanden,

11) markbundet masskommunikationsnät ett masskommunikationsnät som fungerar med hjälp av radiovågor som utbreder sig fritt,

12) programutbud en på förhand utvald helhet av audiovisuella program eller radioprogram,

13) amatörradiokommunikation sådan radiokommunikation mellan personer med påvisad tillräcklig behörighet som de utövar med hjälp av amatörradiostationer för syften som gäller utbildning, kontakter eller radiotekniska experiment och utan att sträva efter ekonomisk nytta,

14) radioutrustning en anläggning eller en väsentlig del av den som är avsedd för sändning (radiosändare) eller mottagning (radiomottagare) av radiofrekventa elektromagnetiska vågor, för radiokommunikation eller för något annat ändamål,

14 a) radiogränssnitt specificering av den reglerade användningen av radiofrekvenser, (17.6.2016/456)

15) radiofrekvenser elektromagnetiska vågor med lägre frekvens än 3 000 gigahertz som utbreder sig fritt,

16) radioverksamhet sändning av programutbud som består av radioprogram och som är avsedd att tas emot av allmänheten samtidigt enligt en fastställd programtablå,

17) radiokommunikation kommunikation med hjälp av radiovågor och med radiobestämning för fastställande av ett föremåls position, hastighet eller andra kännetecken eller erhållande av information om dessa parametrar med hjälp av radiovågornas utbredningsegenskaper, (17.6.2016/456)

18) lokaliseringsuppgift information från ett kommunikationsnät eller en terminalutrustning som anger ett abonnemangs eller en terminalutrustnings geografiska position och som används för annat än för att förmedla meddelanden,

19) etableringsstat en stat där en leverantör av informationssamhällets tjänster faktiskt bedriver näringsverksamhet med hjälp av en fast etablering,

20) sponsring finansiering av eller annat ekonomiskt bidrag för audiovisuella innehållstjänster, audiovisuella program, radioprogram eller radioverksamhet, i syfte att främja bidragsgivarens försäljning av nyttigheter eller göra denne mer känd, när bidragsgivaren inte producerar audiovisuella program eller radioprogram, levererar innehållstjänster eller bedriver radioverksamhet,

21) skyddat namn och skyddat märke ett namn och märke som är infört i handels-, varumärkes-, förenings-, stiftelse- eller partiregistret eller en inarbetad firma, ett sekundärt kännetecken eller ett varumärke enligt firmalagen (128/1979) eller varumärkeslagen (7/1964) samt namnet på ett offentligt samfund, ett statligt affärsverk, en självständig offentligrättslig inrättning, en offentligrättslig förening samt på en främmande stats beskickning eller på ett organ i dem,

22) elektroniskt meddelande information som förmedlas eller distribueras elektroniskt,

23) teleutrustning radioutrustning, teleterminalutrustning och nätverksutrustning,

24) teleshopping televisionssändning som innehåller erbjudanden om köp eller försäljning,

25) teleterminalutrustning utrustning som för sändning, bearbetning eller mottagande av meddelanden är avsedd att via ledning, per radio, optiskt eller på något annat elektromagnetiskt

sätt vara antingen direkt kopplad till en anslutning i ett allmänt kommunikationsnät eller att direkt eller indirekt kopplad till en anslutning i ett allmänt kommunikationsnät fungera med det allmänna kommunikationsnätet,

26) televisionsverksamhet ursprunglig sändning av programutbud som består av audiovisuella program och som är avsedd att tas emot av allmänheten samtidigt enligt en fastställd programtablå,

27) teleföretag en aktör som tillhandahåller nättjänster eller kommunikationstjänster för en grupp av användare som inte har avgränsats på förhand, dvs. bedriver allmän televerksamhet,

28) informationssäkerhet administrativa och tekniska åtgärder genom vilka det säkerställs att information är tillgänglig endast för dem som har rätt att använda den, att informationen inte kan ändras av andra än dem som har rätt till detta samt att informationen och informationssystemen kan utnyttjas av dem som har rätt att använda informationen och systemen,

29) informationssamhällets tjänster elektroniska tjänster som utförs på individuell begäran av en mottagare, på distans och vanligtvis mot ersättning,

30) abonnent en juridisk eller fysisk person som för något annat ändamål än televerksamhet har ingått avtal om leverans av kommunikationstjänster eller mervärdestjänster,

31) accessnät den del av ett fast kommunikationsnät som finns mellan abonnentens abonnemang och en anordning varmed meddelanden kan styras,

32) beställ-tv en tjänst där användarna tillhandahålls audiovisuella program från en programkatalog,

33) radiokommunikation i säkerhetssyfte radiokommunikation för att skydda och rädda människoliv eller egendom,

34) nättjänst en tjänst som tillhandahålls av ett teleföretag (nätföretag) för att ett kommunikationsnät som det äger eller på någon annan grund förfogar över ska kunna användas för överföring och distribution av meddelanden,

35) domännamn en adress på internet under den nationella toppdomänen fi eller toppdomänen ax för landskapet Åland i form av ett namn som består av bokstäver, siffror eller andra tecken eller en kombination av dem,

36) kommunikationsförmedlare ett teleföretag, en sammanslutningsabonnent och en sådan annan aktör som förmedlar elektronisk kommunikation för andra än personliga eller med sådana jämförbara sedvanliga privata ändamål,

37) kommunikationstjänst en tjänst som helt eller huvudsakligen utgörs av överföring av meddelanden i kommunikationsnät samt överförings- och sändningstjänster i masskommunikationsnät,

38) nätverksutrustning utrustning som är avsedd att användas för överföring eller styrning av meddelanden i kommunikationsnät,

39) kommunikationsnät ett system som består av sammankopplade ledningar och av anordningar och som är avsett för överföring eller distribution av meddelanden via ledning, med radiovågor, optiskt eller på något annat elektromagnetiskt sätt,

40) förmedlingsuppgifter information som kan kopplas till en juridisk eller fysisk person och som behandlas för att överföra meddelanden, samt uppgifter om en radiostations identifieringssignal och radiosändarens användare samt om radiosändningens starttid, varaktighet och utsändningsplats, (17.6.2016/456)

40 punkten har ändrats genom L 456/2016 och gäller temporärt 20.6.2016–20.6.2021. Den tidigare formen lyder:

40) förmedlingsuppgifter information som kan kopplas till en juridisk eller fysisk person och som behandlas för att överföra meddelanden, samt uppgifter om en radiostations identifieringssignal, radiosändarens typ eller användare samt om radiosändningens starttid, varaktighet och utsändningsplats,

41) sammanslutningsabonnent ett företag eller en organisation som abonnerar på kommunikationstjänster eller mervärdestjänster och som i sitt kommunikationsnät behandlar meddelanden från användare samt förmedlingsuppgifter och lokaliseringsuppgifter,

42) allmän telefonitjänst en kommunikationstjänst som gör det möjligt att ringa och ta emot inrikes- och utrikessamtal med nummer som finns i en nationell eller internationell nummerplan,

43) allmänt kommunikationsnät ett kommunikationsnät som används för att tillhandahålla kommunikationstjänster till en grupp av användare som inte har avgränsats på förhand.

AVDELNING II

ANMÄLNINGSPLIKTIG VERKSAMHET OCH KONCESSIONER

2 kap

Anmälningspliktig verksamhet

4 §

Anmälningsplikt som gäller bedrivande av verksamhet

När det gäller följande verksamheter ska verksamhetsutövaren göra en elektronisk anmälan till Kommunikationsverket innan verksamheten inleds:

1) allmän televerksamhet (televerksamhetsanmälan),

2) annan än koncessionspliktig televisionsverksamhet, om den som levererar tjänsten är etablerad i Finland (programverksamhetsanmälan),

3) beställ-tv-verksamhet, om den som levererar tjänsten är etablerad i Finland (beställ-tv- anmälan), och

4) om verksamhetsutövaren använder avkodningssystem i samband med tillhandahållande av linjära betal-tv-tjänster i ett markbundet digitalt masskommunikationsnät (betal-tv-anmälan).

Anmälan enligt 1 mom. behöver dock inte göras om verksamhet som är kortvarig eller annars är av mindre betydelse.

Närmare bestämmelser om hurudan verksamhet som ska betraktas som kortvarig eller av mindre betydelse får utfärdas genom förordning av kommunikationsministeriet.

En anmälan enligt 1 mom. ska innehålla alla de identifierings- och kontaktuppgifter om företaget eller organisationen som behövs för tillsynen samt en beskrivning av verksamheten. Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om de uppgifter som ska lämnas, om anmälningarnas form och om hur de ska lämnas in.

Kommunikationsverket ska utan dröjsmål underrättas om sådana förändringar i verksamheten som är relevanta för de anmälda uppgifterna och om avslutande av verksamheten.

Om ett teleföretag eller en aktör som levererar betal-tv-tjänster inte längre, av någon orsak som inte kunnat förutses, kan tillhandahålla abonnenterna avtalsenliga kommunikationstjänster eller andra tjänster eller iaktta avtalade villkor vid uppsägning av en tjänst, ska företaget utan dröjsmål eller senast två veckor innan tjänsten upphör meddela abonnenterna och Kommunikationsverket att tjänsten upphör. Samtidigt ska teleföretaget informera abonnenterna om hur de kan bevara sina meddelanden.

Om orsaken till att en kommunikationstjänst upphör enligt 6 mom. är att nättjänsten avbryts, ska det nätföretag inom vars kommunikationsnät tjänsteföretaget verkar underrätta det teleföretag som tillhandahåller kommunikationstjänsten och Kommunikationsverket om saken senast fyra veckor innan nättjänsten avbryts.

5 §

Förteckning över anmälningar

Kommunikationsverket ska föra en offentlig förteckning över anmälningar som avses i 4 §.

Kommunikationsverket ska inom en vecka bekräfta mottagandet av en anmälan. I bekräftelsen ska det anges de på denna lag baserade rättigheter och skyldigheter som gäller den anmälda verksamheten i Finland.

3 kap

Nätkoncession

6 §

Televerksamhet som kräver nätkoncession

Nätkoncession krävs när nättjänster som behöver radiofrekvenser tillhandahålls i sådana digitala markbundna masskommunikationsnät eller mobilnät där allmän televerksamhet utövas.

Koncession krävs också för tillhandahållande av nättjänster i mobila myndighetsnät som fungerar på flera än en kommuns område.

Med undantag av vad som föreskrivs i 1 mom. krävs det inte koncession för tillhandahållande av nättjänster i digitala markbundna masskommunikationsnät, om

1) verksamheten pågår i högst en månad och om den televisionssändare som används i verksamheten har en strålningseffekt på högst 50 watt, eller

2) televisionssändaren, med beaktande av den plats där den används, har en så liten strålningseffekt att verksamheten endast sträcker sig till ett begränsat område.

7 §

Ledigförklaring av nätkoncessioner

När frekvenser som tekniskt sett och med hänsyn till en effektiv användning av frekvenserna är ändamålsenliga blir lediga för televerksamhet som kräver koncession, ska statsrådet förklara en koncession ledig att sökas i enlighet med den frekvensplan som fastställts genom en förordning som utfärdats med stöd av 95 § 3 mom. 1 punkten.

Nätkoncessioner som beviljats av Kommunikationsverket ledigförklaras dock inte.

8 §

Beviljande av nätkoncession

Statsrådet beviljar nätkoncessioner för televerksamhet som avses i 6 § 1 mom. och för sådan verksamhet i myndighetsnät som avses i 6 § 2 mom. utan motprestation och på det sätt som anges i 10 §.

Om det för allmän televerksamhet i ett mobilnät anvisas nya frekvenser som tekniskt sett och med hänsyn till en effektiv användning av frekvenserna är ändamålsenliga, kan statsrådet fatta beslut om beviljande av nätkoncession genom auktion enligt 11 §.

9 §

Beviljande av nätkoncession för kortvarig verksamhet

Nätkoncession beviljas av Kommunikationsverket, om koncessionen gäller digital televisionsverksamhet som pågår högst tre månader och den sändare som används har en strålningseffekt på högst två kilowatt.

Kommunikationsverket ska bevilja nätkoncession för verksamhet som avses i 1 mom., om det finns radiofrekvenser att anvisa för verksamheten och om det inte finns grundad anledning att misstänka att sökanden bryter mot denna lag.

Kommunikationsverket får bevilja samma verksamhetsutövare en ny nätkoncession för verksamhet som avses i 1 mom. för ett helt eller delvis överlappande täckningsområde tidigast två månader från det att den föregående koncessionens giltighetstid löpte ut.

10 §

Beviljande av nätkoncession genom jämförelseförfarande

Nätkoncession ska beviljas om

1) sökanden har tillräckliga ekonomiska resurser att sörja för nätföretagets skyldigheter,

2) koncessionsmyndigheten inte har grundad anledning att misstänka att sökanden bryter mot denna lag, och

3) koncessionsmyndigheten inte har särskilt vägande skäl att misstänka att beviljandet av koncession uppenbart kommer att äventyra den nationella säkerheten.

Nätkoncession för tillhandahållande av nättjänster i myndighetsnät ska beviljas om sökanden utöver de förutsättningar som avses i 1 mom. har den förmåga och yrkesskicklighet som krävs med hänsyn till särdragen i verksamheten.

Om koncession enligt 1 mom. på grund av knapp tillgång till radiofrekvenser inte kan beviljas alla sökande, ska koncession beviljas sökande vilkas verksamhet bäst främjar lagens syften enligt 1 §.

Alla de uppgifter som koncessionsmyndigheten begär och som behövs vid bedömningen av de förutsättningar för att bevilja koncession som avses i 1 mom. ska lämnas i ansökan om koncession.

Ett statsrådsbeslut som gäller koncession ska fattas inom sex veckor från det att ansökningstiden har gått ut. Statsrådet kan förlänga tidsfristen på sex veckor med högst åtta månader, om det behövs för att säkerställa att ansökningsförfarandet är opartiskt, skäligt, klart och öppet för insyn, för komplettering av ansökningarna eller av andra särskilda skäl. En förlängning av tidsfristen ska meddelas offentligt.

11 §

Beviljande av nätkoncession genom auktion

Statsrådet ska bevilja koncession enligt 8 § 2 mom. till det företag eller den organisation som vid auktionen har lagt det högsta godkända budet på ett frekvensband eller frekvensbandpar, om det inte finns särskilt vägande skäl att misstänka att den nationella säkerheten uppenbart äventyras om koncession beviljas.

Auktionen ordnas av Kommunikationsverket. Auktionen ska ordnas så att den är opartisk, klar, öppen för insyn och icke-diskriminerande samt teknik- och tjänsteneutral.

Bestämmelser om antalet frekvensband eller frekvensbandpar som beviljas, om maximiantalet frekvenser som beviljas per företag och organisation, om den tillämpade auktionsmodellen samt om utgångspriset för de frekvenser som auktioneras ut utfärdas genom förordning av statsrådet.

Auktionen kan genomföras med hjälp av ett elektroniskt auktionssystem. Vid auktionen kan ordnas en eller flera budrundor med stigande bud. Alla bud som läggs under auktionen är bindande tills auktionen har avslutats.

Kommunikationsverket förklarar auktionen avslutad efter den budrunda då inga nya bud har lagts på något frekvensbandpar eller frekvensband.

När auktionen avslutas vinner det högsta godkända bud som har lagts på varje frekvensbandpar eller frekvensband.

12 §

Närmare föreskrifter om auktionsförfarandet

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om auktionsförfarandet. Föreskrifterna kan gälla

1) sättet och tiden för anmälan till auktionen,

2) läggande av bud,

3) höjande av bud,

4) flyttning av bud mellan ett frekvensbandpar och frekvensband så att värdet på de bud som redan lagts på dem inte sjunker till följd av flyttningen,

5) hur rätten att lägga bud bestäms i respektive budrunda,

6) hur gällande högsta bud bestäms;

7) avbrytande eller återkallande av auktionen på grund av ett oöverstigligt hinder eller av tekniska orsaker,

8) andra motsvarande auktionsregler och det sätt på vilket auktionen ordnas tekniskt.

13 §

Deltagande i auktion

Ett företag och en organisation som vill delta i en auktion ska på förhand göra en anmälan om sitt deltagande till Kommunikationsverket och betala en deltagaravgift enligt 286 §.

Av företagen i en koncern som avses i 1 kap. 6 § i bokföringslagen (1336/1997) får endast ett företag delta i auktionen.

De företag som deltar i auktionen får inte samarbeta när det gäller auktionen. Som förbjudet samarbete betraktas

1) avtal om budens innehåll,

2) utbyte av information om budens innehåll under auktionsförfarandet, och

3) annan sådan verksamhet mellan deltagarna som syftar till att påverka auktionsförloppet och slutresultatet.

14 §

Auktionsförfarandets offentlighet

Namnet på de företag och organisationer som anmält sig till en auktion och andra uppgifter som lämnats i samband med anmälan är inte offentliga förrän auktionsförfarandet har avslutats.

De vinnande buden offentliggörs när auktionsförfarandet har avslutats. Övriga bud som lagts av ett företag eller en organisation är sekretessbelagda. Kommunikationsverket kan dock under auktionen lämna uppgifter om det sammanlagda beloppet av de bud som lagts under respektive budrunda. Auktionsdeltagarna får dessutom uppgifter om antalet bud som lagts på frekvenserna och om det högsta budets belopp.

Bestämmelser om uppgifternas offentlighet i övrigt finns i lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet (621/1999).

Kommunikationsverket ska, trots sekretessbestämmelserna, på begäran av kommunikationsministeriet lämna ministeriet i 1 och 2 mom. avsedda uppgifter som verket tagit del av då det fullgjort uppgifter enligt detta kapitel och som behövs för tillsynen och styrningen.

15 §

Förkastande av auktionsbud

Kommunikationsverket ska förkasta ett auktionsbud som lagts av ett företag eller en organisation, om det faktiska bestämmande inflytandet i företaget eller organisationen före beviljandet av koncession ändras på ett sådant sätt att företaget eller organisationen inte längre uppfyller de villkor för deltagande i auktionen som anges i 13 §.

Kommunikationsverket kan besluta att förkasta ett bud som lagts av ett företag eller en organisation, om företaget eller organisationen har lämnat väsentligt oriktiga uppgifter om omständigheter som är relevanta för auktionen eller om företaget eller organisationen annars bryter mot bestämmelserna i 3 kap. eller mot Kommunikationsverkets föreskrifter om auktioner och trots uppmaning inte omedelbart rättar sitt förfarande.

Statsrådet kan besluta att förkasta ett bud som lagts av ett företag eller en organisation, om statsrådet har särskilt vägande skäl att misstänka att beviljandet av koncession uppenbart äventyrar den nationella säkerheten.

16 §

Villkor för nätkoncession

Statsrådet beviljar nätkoncession för viss tid, högst 20 år.

I en nätkoncession kan teleföretagets geografiska verksamhetsområde samt nätets täckningsområde anges.

Koncessionen kan förenas med

1) krav som främjar de syften som föreskrivs i 1 §,

2) villkor som kompletterar kraven enligt 243 § eller tekniska föreskrifter som Kommunikationsverket meddelat med stöd av 244 §, och som gäller kommunikationsnätens tekniska egenskaper eller ett effektivt utnyttjande av frekvenserna,

3) villkor som gäller den mängd kapacitet som ska reserveras för en innehavare av programkoncession eller samarbete mellan innehavare av programkoncession i frågor som gäller fördelning av kapacitet eller elektroniska programguider,

4) villkor som gäller sändningsteknik och kodning av sändningar,

5) villkor som gäller koncessionshavarens skyldighet att i sin verksamhet avhjälpa störningar som orsakas annan radiokommunikation som uppfyller föreskrivna krav och att ersätta kostnaderna för avhjälpandet av störningarna.

Nätkoncession för tillhandahållande av nättjänster i ett markbundet masskommunikationsnät kan beviljas på villkor att koncessionshavaren för sin del sörjer för att Rundradion Ab samt innehavare av programkoncession enligt 22 § i denna lag och i 3 § 1 mom. i landskapslagen om radio- och televisionsverksamhet i Ålands författningssamling (2011:95) får tillgång till den kapacitet de behöver för verksamheten.

Statsrådet ska genom ovannämnda koncessionsvillkor se till att i 4 mom. avsedda utövare av televisions- och radioverksamhet i alla situationer får tillgång till den kapacitet som de behöver för verksamheten.

17 §

Ändring av nätkoncession

En nätkoncession kan under dess giltighetstid ändras med koncessionshavarens samtycke och även annars, om det är nödvändigt på grund av ändringar i den tekniska utvecklingen, i internationella avtalsförpliktelser, i verksamhetsbetingelserna för den koncessionspliktiga verksamheten eller i marknadsförhållandena, eller andra motsvarande väsentliga ändringar.

Villkoren i en nätkoncession som beviljats av statsrådet kan ändras också på ansökan av koncessionshavaren. Statsrådet ska innan det fattar beslut underrätta koncessionshavaren om hur statsrådets översyn kan inverka på koncessionen och samtidigt ge koncessionshavaren en rimlig tid för att återkalla ansökan om ändring av koncessionen.

18 §

Överföring av nätkoncession

En nätkoncession får inte överföras till någon annan än ett företag som enligt 1 kap. 6 § i bokföringslagen hör till samma koncern. Statsrådet ska omedelbart underrättas om överföringen inom koncernen.

Om det bestämmande inflytandet enligt 1 kap. 5 § i bokföringslagen eller motsvarande faktiska bestämmande inflytande i förhållande till koncessionshavaren förändras, ska statsrådet omedelbart underrättas om förändringen. Statsrådet ska inom två månader efter underrättelsen besluta om koncessionen ska återkallas.

Statsrådet kan låta bli att återkalla koncessionen om det är uppenbart att

1) förutsättningarna enligt 10 § för beviljande av koncession är uppfyllda, och att

2) verksamheten fortgår i enlighet med koncessionsvillkoren.

Koncessionshavaren kan be statsrådet ge ett förhandsbeslut om vilken inverkan en förändring i det bestämmande inflytandet får på koncessionen. Statsrådet ska ge beslutet inom två månader från det att ansökan kom in.

Om det bestämmande inflytandet har ändrats genom ett företagsförvärv som enligt konkurrenslagen (948/2011) ska anmälas till Konkurrens- och konsumentverket eller enligt rådets förordning (EG) nr 139/2004 om kontroll av företagskoncentrationer (EG:s koncentrationsförordning) ska anmälas till Europeiska kommissionen, nedan kommissionen, ska statsrådets beslut meddelas inom två månader från den dag då avgörandet om företagsförvärvet vann laga kraft.

Statsrådet kan på koncessionshavarens begäran överföra en nätkoncession som beviljats i ett auktionsförfarande enligt 11 §, om statsrådet inte har särskilt vägande skäl att misstänka att överföringen hindrar konkurrens, äventyrar en störningsfri radiokommunikation eller uppenbart äventyrar den nationella säkerheten. Statsrådets beslut ska meddelas inom två månader från det att ansökan om överföring kom in.

En sådan överföring av en nätkoncession som avses i 6 mom. kan begränsas till att gälla endast en del av de frekvenser som ingår i koncessionen. Koncessionshavaren ska i sin ansökan om överföring redogöra för vem som efter överföringen svarar för betalningen av koncessionsavgiften enligt 287 §.

Koncessionshavarens alla rättigheter och skyldigheter övergår till den nya koncessionshavaren. När en koncession överförs övergår också helt eller delvis den frekvensreservering enligt 44 § och det radiotillstånd enligt 39 § som hänför sig till koncessionen. Den som avstår från koncessionen ska omedelbart underrätta Kommunikationsverket om överföringen.

19 §

Återkallande av nätkoncession

Statsrådet kan återkalla en nätkoncession helt eller delvis, om

1) koncessionshavaren upprepade gånger och allvarligt har brutit mot denna lag eller mot de koncessionsvillkor som avses i 16 §,

2) en koncessionshavare som har beviljats koncession enligt 6 § 1 mom. inte längre med hänsyn till verksamhetens art och omfattning har tillräckliga ekonomiska resurser att uppfylla sina skyldigheter,

3) det nät som avses i koncessionen inte används för verksamhet för vilken de i koncessionen angivna radiofrekvenserna har anvisats, eller

4) koncessionshavaren inte inom två år från koncessionsperiodens början faktiskt har inlett den verksamhet som koncessionen avser, om inte statsrådet på koncessionshavarens ansökan

bestämmer något annat av orsaker som hänför sig till den tekniska utvecklingen eller det allmänna ekonomiska läget.

En förutsättning för återkallande är dessutom att koncessionshavaren trots uppmaning inte inom en skälig tid om minst en månad rättar sitt förfarande, återställer sina ekonomiska resurser till en tillfredsställande nivå eller visar att verksamheten inletts.

Statsrådet får återkalla en nätkoncession, om koncessionshavaren överför den till någon annan än ett företag som hör till samma koncern, så som föreskrivs i 18 § 1 och 2 mom.

20 §

Uthyrning av nyttjanderätt till frekvenser

En koncessionshavare vars koncession har beviljats i ett sådant auktionsförfarande som avses i 8 § 2 mom. kan hyra ut nyttjanderätten till de frekvenser som koncessionen avser till ett annat företag eller en annan organisation. Koncessionshavaren ska dock alltjämt svara för de skyldigheter som följer av koncessionen och tillhörande radiotillstånd enligt 39 § och frekvensreservering enligt 44 §.

Uthyrning av nyttjanderätt ska godkännas av statsrådet. Statsrådet kan på ansökan av koncessionshavaren godkänna uthyrningen, om det inte finns särskilt vägande skäl att misstänka att uthyrningen uppenbart äventyrar den nationella säkerheten. Statsrådet ska besluta om godkännandet inom två månader från det att ansökan kom in.

21 §

Avstående från nätkoncession

En koncessionshavare kan avstå från koncessionen genom att meddela koncessionsmyndigheten detta innan koncessionsperioden går ut.

Av en koncessionshavare som har avstått från en koncession helt och hållet tas det inte ut någon i 287 § föreskriven koncessionsavgift för den återstående koncessionsperioden. Koncessionsavgiften för en koncessionshavare som delvis har avstått från en koncession sänks i motsvarande mån för den återstående koncessionsperioden. Koncessionsavgifter som har betalats innan koncessionshavaren avstod från koncessionen återbetalas dock inte.

4 kap

Programkoncession för digital televisions- och radioverksamhet

22 §

Digital televisions- och radioverksamhet som kräver programkoncession

För utövande av televisions- och radioverksamhet i ett markbundet digitalt masskommunikationsnät krävs programkoncession, förutom i fråga om verksamhet där

1) audiovisuella innehållstjänster eller radiosändningar kan tas emot endast i läroanstalter, sjukhus, hotell eller i andra motsvarande inrättningar, eller

2) tillhandahållandet av audiovisuellt innehåll inte är regelbundet med hänsyn till programmens antal eller sändningarnas förekomst och där tillhandahållandet inte är det huvudsakliga syftet med en tjänst.

Rundradion Ab får utöva sådan allmännyttig digital televisions- och radioverksamhet som avses i 7 § i lagen om Rundradion Ab (1380/1993) utan koncession.

23 §

Förfarandet vid ansökan om programkoncession

Programkoncession för digital televisions- och radioverksamhet ska sökas hos Kommunikationsverket. Ansökan ska innehålla

1) sökandens namn, kontaktinformation och hemort,

2) en redogörelse för den planerade verksamhetens varaktighet,

3) en redogörelse för den sändningsteknik som ska användas, den maximikapacitet som programdistributionen kräver och kapacitetstillgången,

4) en redogörelse för sökandens solvens och förmåga att utöva regelbunden televisionsverksamhet,

5) en redogörelse för att förutsättningarna för att bevilja koncession enligt 26 § är uppfyllda, om ansökan avser televisionsverksamhet som tjänar allmänintresset,

6) en offentlig version av ansökan som Kommunikationsverket kan offentliggöra på det sätt som avses i 2 mom.

Om det finns ledig kapacitet ska Kommunikationsverket utan dröjsmål offentliggöra den koncessionsansökan som kommit in och samtidigt meddela inom vilken tid andra sökande kan ansöka om programkoncession. Kommunikationsverket kan informera om ledig frekvenskapacitet och om möjligheten att ansöka om koncession också på eget initiativ. En programkoncession kan beviljas tidigast en månad från det att ansökan eller Kommunikationsverkets meddelande offentliggjorts.

Om det finns ledig sändningskapacitet för sådan televisionsverksamhet som tjänar allmänintresset och som avses i 26 § ska Kommunikationsverket offentliggöra saken och samtidigt meddela inom vilken tid den som ansöker om koncession ska lämna in sin ansökan till Kommunikationsverket.

24 §

Rundradion Ab:s rätt till kapacitet i televisionsnätet

Koncessionsmyndigheten är skyldig att se till att Rundradion Ab får tillgång till den mängd sändningskapacitet i det markbundna televisionsnätet som bolaget behöver för sin allmännyttiga verksamhet och som föreskrivs för bolaget i en statsrådsförordning som utfärdats med stöd av 95 § 1 mom., och att bolaget kan använda den på ett ändamålsenligt sätt.

25 §

Beviljande av programkoncession

Kommunikationsverket ska bevilja sökande programkoncession enligt 22 § 1 mom. om (12.1.2018/68)

Det inledande stycket har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder: Kommunikationsverket beviljar sökande programkoncession enligt 22 § 1 mom. om

1) sökanden har betalat ansökningsavgift enligt 285 §,

2) sökanden är solvent och har uppenbar förmåga att utöva sådan regelbunden verksamhet som programkoncessionen avser,

3) det inte finns uppenbar anledning att misstänka att sökanden bryter mot denna lag eller bestämmelserna i 6 § i lagen om bildprogram (710/2011) om iakttagande av åldersgränser för bildprogram, eller att sökanden gör sig skyldig till hets mot folkgrupp enligt 11 kap. 10 § i strafflagen (39/1889) eller grov hets mot folkgrupp enligt 10 a § i det kapitlet, och (12.1.2018/68)

3 punkten har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder:

3) det inte finns grundad anledning att misstänka att sökanden bryter mot denna lag, och

4) sökanden har lämnat in tillräcklig utredning om hur programdistributionen ska ordnas.

Kommunikationsverket ska vid behov under beredningen av beslutet höra kommunikationsministeriet och samarbeta med det.

Om alla sökande som uppfyller de förutsättningar som anges i 1 mom. inte kan anvisas tillräcklig sändningskapacitet, eller om beviljandet av programkoncession kan få betydande konsekvenser för den allmänna utvecklingen av kommunikationsmarknaden, ska koncession beviljas av statsrådet. Kommunikationsverket ska offentliggöra detta och samtidigt meddela de sökande att ärendet lämnas över till behörig myndighet. En sökande kan inom två veckor från det att ärendet lämnades över lämna statsrådet en ansökan som kompletterats med det planerade programinnehållet.

Om ett koncessionsärende har lämnats över till statsrådet ska statsrådet avgöra ärendet inom två månader från överlämnandet. Statsrådet kan förlänga tidsfristen på två månader med högst åtta månader, om det behövs för att säkerställa att ansökningsförfarandet är opartiskt, klart och öppet för insyn, för komplettering av ansökan eller av någon annan särskild orsak. En förlängning av tidsfristen ska meddelas offentligt.

Statsrådet ska, med beaktande av televisionsverksamheten inom koncessionsområdet som en helhet, sträva efter att främja yttrandefriheten, att säkerställa att programutbudet är mångsidigt och att tillgodose behoven hos särskilda grupper bland allmänheten, på ett sätt som bäst främjar de syften som föreskrivs i 1 §.

26 §

Beviljande av programkoncession för televisionsverksamhet som tjänar allmänintresset

För att trygga yttrandefriheten, pluralistisk kommunikation och ett mångsidigt televisionsutbud anvisas det i en statsrådsförordning som avses i 95 § 1 mom. tillräcklig mängd kapacitet för televisionsverksamhet som tjänar allmänintresset.

Kommunikationsverket ska enligt det förfarande som anges i 23 § och 25 § 1 mom. bevilja programkoncession för i 1 mom. i denna paragraf avsedda kanalknippen som tjänar allmänintresset.

Programkoncession ska beviljas om

1) sökanden har betalat ansökningsavgift enligt 285 §,

2) sändningarna är fritt mottagbara,

3) sändningarna kan tas emot i hela landet, med undantag för landskapet Åland,

4) sändningarna dagligen innehåller finsk- eller svenskspråkiga program,

5) sändningarna dagligen innehåller nyheter och aktualitetsprogram,

6) i sändningarna ingår sådana ljud- och textningstjänster som avses i 211 §, och om

7) sökanden har lämnat in tillräcklig utredning om hur programdistributionen ska ordnas.

Kommunikationsverket ska vid behov under beredningen av beslutet höra kommunikationsministeriet och samarbeta med det.

Om alla sökande som uppfyller de förutsättningar som anges i 3 mom. inte kan anvisas tillräcklig sändningskapacitet eller om beviljandet av programkoncession kan få betydande konsekvenser för den allmänna utvecklingen av kommunikationsmarknaden, ska koncession beviljas av statsrådet. Kommunikationsverket ska offentliggöra detta och samtidigt meddela de sökande att ärendet lämnas över till behörig myndighet. En sökande kan inom två veckor från det att ärendet lämnades över lämna statsrådet en ansökan som kompletterats med det planerade programinnehållet.

Statsrådet ska bevilja koncession till den sökande som bäst uppfyller de förutsättningar som fastställs i 3 mom. och i 25 § 1 och 5 mom. Statsrådet ska avgöra ärendet inom den tidsfrist som anges i 25 § 4 mom.

Programkoncession för verksamhet som tjänar allmänintresset kan beviljas endast ett av företagen i en koncern som avses i 1 kap. 6 § i bokföringslagen.

Koncessionsmyndigheten ska se till att den som innehar programkoncession för verksamhet som tjänar allmänintresset får tillgång till den mängd sändningskapacitet i det markbundna televisionsnätet som behövs för denna verksamhet.

27 §

Villkor för programkoncession

Programkoncessioner beviljas för viss tid, högst 10 år.

En koncessionshavare som har beviljats programkoncession för ett kanalknippe vilket anvisats för televisionsverksamhet som tjänar allmänintresset ska under hela koncessionsperioden uppfylla de förutsättningar som föreskrivs i 26 § 3 mom. för att trygga televisionsutbudets mångsidighet.

Statsrådet kan förena en programkoncession med villkor som gäller

1) sändningarnas regionala hörbarhet eller sebarhet,

2) sändningstiden per dygn, eller

3) sändningstekniken och överföringskapaciteten.

Statsrådet kan dessutom förena programkoncessionen med sådana villkor för programverksamheten som är nödvändiga för att trygga ett mångsidigt programutbud och tillgodose behoven hos särskilda grupper bland allmänheten.

28 §

Kortvarig programkoncession

Kommunikationsverket ska bevilja programkoncession för kortvarig televisions- och radioverksamhet i ett digitalt markbundet masskommunikationsnät utan sådant förfarande som anges i 23 och 25 §, om det inte finns uppenbar anledning att misstänka att den sökande bryter mot denna lag eller bestämmelserna i 6 § i lagen om bildprogram om iakttagande av åldersgränser för bildprogram, eller att sökanden gör sig skyldig till hets mot folkgrupp enligt 11 kap. 10 § i strafflagen eller grov hets mot folkgrupp enligt 10 a § i det kapitlet, och verksamheten

1) pågår högst tre månader, eller

2) per vecka pågår högst tolv timmar.

(12.1.2018/68)

1 mom. har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder:

Kommunikationsverket ska bevilja programkoncession för kortvarig televisions- och radioverksamhet i ett digitalt markbundet masskommunikationsnät utan sådant förfarande som anges i 23 och 25 §, om det inte finns grundad anledning att misstänka att den sökande bryter mot denna lag och verksamheten

1) pågår högst tre månader, eller

2) per vecka pågår högst tolv timmar.

(17.6.2016/456)

Programkoncession för sådan verksamhet som avses i 1 mom. 1 punkten får beviljas på nytt till samma verksamhetsutövare eller för tillhandahållande av huvudsakligen samma programutbud tidigast två månader från det att den föregående programkoncessionen löpte ut. Vad som föreskrivs ovan gäller dock inte verksamhet som är tillfällig eller av annan orsak inte är fortlöpande eller regelbunden. (17.6.2016/456)

Kommunikationsverket kan bevilja koncession för verksamhet som avses i 1 mom. 2 punkten för högst ett år åt gången.

29 § (17.6.2016/456)

Ändring av programkoncession

Koncessionsmyndigheten kan under en koncessions giltighetstid ändra koncessionen på ansökan av koncessionshavaren eller med dennes samtycke eller också annars, om det är nödvändigt på grund av ändringar i den tekniska utvecklingen, i internationella avtalsförpliktelser, i verksamhetsbetingelserna för den koncessionspliktiga verksamheten eller i marknadsförhållanden, eller andra motsvarande väsentliga förändringar.

30 §

Överföring av programkoncession

En programkoncession får inte överföras till någon annan än ett företag som enligt i 1 kap. 6 § i bokföringslagen hör till samma koncern. Kommunikationsverket ska omedelbart underrättas om överföringen inom koncernen.

Om det bestämmande inflytandet enligt 1 kap. 5 § i bokföringslagen eller motsvarande faktiska bestämmande inflytande i förhållande till koncessionshavaren förändras, ska koncessionsmyndigheten omedelbart underrättas om förändringen. Koncessionsmyndigheten ska inom två månader efter underrättelsen besluta om koncessionen ska återkallas på grund av förändringen i det bestämmande inflytandet.

Koncessionsmyndigheten kan låta bli att återkalla koncessionen om det är uppenbart att

1) förutsättningarna enligt 25 och 26 § för beviljande av koncession är uppfyllda, och att

2) verksamheten fortgår i enlighet med koncessionsvillkoren.

Koncessionshavaren kan be koncessionsmyndigheten ge ett förhandsbeslut om vilken inverkan en förändring i det bestämmande inflytandet får på koncessionen. Koncessionsmyndigheten ska ge beslutet inom två månader från det att ansökan kom in.

Om det bestämmande inflytandet har ändrats genom ett företagsförvärv som enligt konkurrenslagen ska anmälas till Konkurrens- och konsumentverket eller enligt EG:s koncentrationsförordning ska anmälas till kommissionen, ska koncessionsmyndighetens beslut meddelas inom två månader från den dag då avgörandet om företagsförvärvet vann laga kraft.

31 §

Hur en programkoncession förfaller

En programkoncession som beviljats för televisions- eller radioverksamhet förfaller om regelbunden verksamhet i enlighet med koncessionen inte har inletts senast sex månader från ingången av koncessionsperioden eller om den regelbundna sändningsverksamheten har avbrutits för längre tid än 30 dygn. Verksamheten anses stämma överens med koncessionen endast om den utövas på alla de frekvenser eller områden som koncessionen berättigar till. Kommunikationsverket ska meddela koncessionshavaren att koncessionen har förfallit. Om de frekvenshelheter eller frekvensområden som koncessionen gäller ändras och verksamheten inte har inletts inom det område som ändringen gäller senast sex månader efter det att ändringen trädde i kraft, förfaller koncessionen till den del den har ändrats.

Koncessionsmyndigheten kan bevilja dispens från bestämmelserna i 1 mom., om det för detta finns något särskilt vägande skäl som har samband med verksamhetsbetingelserna. Koncessionshavaren ska ansöka om dispens hos koncessionsmyndigheten före utgången av den tid som föreskrivits som förutsättning för att en koncession förfaller.

32 §

Återkallande av programkoncession

Koncessionsmyndigheten kan återkalla en koncession helt eller delvis, om

1) koncessionshavaren upprepade gånger och allvarligt har brutit mot denna lag, 62 § 2 mom. 1 punkten i lotterilagen (1047/2001) eller 6 § i lagen om bildprogram eller mot de koncessionsvillkor som avses i 27 eller 37 § i denna lag eller har gjort sig skyldig till hets mot folkgrupp enligt 11 kap. 10 § i strafflagen eller grov hets mot folkgrupp enligt 10 a § i det kapitlet, (12.1.2018/68)

1 punkten har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder:

1) koncessionshavaren upprepade gånger och allvarligt har brutit mot denna lag eller mot de koncessionsvillkor som avses i 27 eller 37 § eller gjort sig skyldig till en gärning som är straffbar enligt 11 kap. 10 eller 10 a § i strafflagen (39/1889),

2) koncessionshavaren inte längre med hänsyn till verksamhetens art och omfattning har tillräckliga ekonomiska resurser att uppfylla sina skyldigheter.

(17.6.2016/456)

En förutsättning för återkallande är dessutom att koncessionshavaren trots uppmaning inte inom en skälig tid om minst en månad rättar sitt förfarande eller återställer sina ekonomiska resurser till en tillfredsställande nivå.

Koncessionsmyndigheten får återkalla en programkoncession, om koncessionshavaren överför koncessionen till någon annan än ett företag som hör till samma koncern, så som föreskrivs i 30 § 1 och 2 mom.

Koncessionsmyndigheten får återkalla en koncession helt eller delvis om det är nödvändigt på grund av ändringar i frekvensplanen för de frekvenser som anvisats för koncessionspliktig verksamhet.

Om koncessionshavaren försätts i konkurs upphör koncessionen omedelbart att gälla.

33 § (17.6.2016/456)

Avstående från programkoncession

En koncessionshavare kan avstå från koncessionen helt eller delvis genom att meddela Kommunikationsverket detta innan koncessionsperioden går ut.

5 kap

Programkoncession för analog radioverksamhet

34 §

Analog radioverksamhet som kräver programkoncession

För radioverksamhet i ett analogt markbundet masskommunikationsnät krävs programkoncession. Programkoncessionen ska sökas hos Kommunikationsverket.

Analog radioverksamhet som pågår i högst tre månader får utövas utan programkoncession. Dessutom får radioverksamhet som utövas i liten skala på ett begränsat område utövas utan programkoncession.

Rundradion Ab får utöva sådan allmännyttig analog radioverksamhet som avses i 7 § i lagen om Rundradion Ab utan programkoncession.

35 §

Förfarandet vid ansökan om programkoncession för analog radioverksamhet

Kommunikationsverket ska offentliggöra att programkoncessioner för analog radioverksamhet kan sökas, när det i de föreskrifter som Kommunikationsverket meddelar med stöd av 96 § har anvisats lediga frekvenser för radioverksamhet som kräver programkoncession. Kommunikationsverket ska samtidigt meddela inom vilken tid den som ansöker om koncession ska lämna in sin ansökan till verket.

Ansökan ska innehålla

1) sökandens namn, kontaktinformation och hemort,

2) en redogörelse för den planerade verksamhetens varaktighet,

3) en redogörelse för sökandens solvens och förmåga att utöva regelbunden radioverksamhet,

4) uppgift om den frekvens eller frekvenshelhet som ansökan gäller, och

5) uppgift om det planerade hörbarhetsområdet.

36 §

Beviljande av programkoncession för analog radioverksamhet

Kommunikationsverket ska bevilja en sökande programkoncession enligt 34 §, om (12.1.2018/68)

Det inledande stycket har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder: Kommunikationsverket beviljar en sökande programkoncession enligt 34 §, om

1) sökanden har betalat ansökningsavgift enligt 285 §,

2) sökanden är solvent och har uppenbar förmåga att utöva sådan regelbunden verksamhet som programkoncessionen avser,

3) det inte finns uppenbar anledning att misstänka att sökanden bryter mot denna lag eller att sökanden gör sig skyldig till hets mot folkgrupp enligt 11 kap. 10 § i strafflagen eller grov hets mot folkgrupp enligt 10 a § i det kapitlet, (12.1.2018/68)

3 punkten har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder:

3) det inte finns grundad anledning att misstänka att sökanden bryter mot denna lag,

4) beviljandet av programkoncession inte förhindrar en effektiv användning av frekvenserna.

(17.6.2016/456)

Kommunikationsverket ska vid behov under beredningen av beslutet höra kommunikationsministeriet och samarbeta med det.

Om alla sökande som uppfyller de förutsättningar som anges i 1 mom. inte kan anvisas tillräckligt många frekvenser, eller om beviljandet av en programkoncession kan få betydande konsekvenser för den allmänna utvecklingen av kommunikationsmarknaden, ska koncession beviljas av statsrådet. Kommunikationsverket ska offentliggöra detta och samtidigt meddela de sökande att ärendet lämnas över till behörig myndighet. En sökande kan inom två veckor från det att ärendet lämnades över lämna statsrådet en ansökan som kompletterats med det planerade programinnehållet.

Statsrådet ska avgöra ärendet inom den tidsfrist som anges i 25 § 4 mom.

Statsrådet ska, med beaktande av radioverksamheten inom koncessionsområdet som en helhet, sträva efter att främja yttrandefriheten, att säkerställa att programutbudet är mångsidigt och att tillgodose behoven hos särskilda grupper bland allmänheten, på ett sätt som bäst främjar de syften som föreskrivs i 1 §.

37 §

Villkor för programkoncession för analog radioverksamhet

Koncessionsmyndigheten beviljar programkoncessioner för viss tid, högst tio år.

I programkoncessionen anges den frekvenshelhet inom vilken koncessionshavaren får utöva koncessionspliktig verksamhet.

Statsrådet kan förena en programkoncession med villkor som gäller sändningarnas regionala hörbarhet och sändningstiden per dygn.

Statsrådet kan dessutom förena en programkoncession med sådana villkor för programverksamheten som är nödvändiga för att trygga ett mångsidigt programutbud och tillgodose behoven hos särskilda grupper bland allmänheten.

På analog radioverksamhet tillämpas dessutom bestämmelserna i 29 § om ändring av och bestämmelserna i 30 § om överföring av programkoncession, bestämmelserna i 31 § om hur en programkoncession förfaller samt bestämmelserna i 32 § om återkallande av och bestämmelserna i 33 § om avstående från en programkoncession.

38 §

Rundradion Ab:s rätt till frekvenser i det analoga radionätet

Koncessionsmyndigheten är skyldig att se till att Rundradion Ab får tillgång till den mängd frekvenser i radionätet som bolaget behöver för sin allmännyttiga verksamhet och som föreskrivs för bolaget i en statsrådsförordning som utfärdats med stöd av 95 § 1 mom., och att bolaget kan använda dem på ett ändamålsenligt sätt.

6 kap

Radiotillstånd

39 §

Radiotillstånd

För innehav och användning av radiosändare krävs radiotillstånd som beviljas av Kommunikationsverket, om inte något annat föreskrivs i denna paragraf.

Radiotillstånd för radiofrekvenser som har anvisats för att användas av elektroniska kommunikationstjänster ska beviljas inom sex veckor från det att Kommunikationsverket fått in alla dokument som behövs för att avgöra ärendet. När Kommunikationsverket beviljar ett radiotillstånd med stöd av 40 § kan det förlänga tidsfristen på sex veckor med högst åtta månader, om det behövs för att säkerställa att ansökningsförfarandet är opartiskt, skäligt, klart och öppet för insyn, för komplettering av ansökningarna eller av andra särskilda skäl. En förlängning av tidsfristen ska meddelas offentligt.

Radiotillstånd för innehav och användning av en radiosändare behövs inte, om radiosändaren fungerar endast på en samfrekvens som Kommunikationsverket har fastställt för den och om dess

överensstämmelse har säkerställts på det sätt som föreskrivs i denna lag. Kommunikationsverket får meddela sådana föreskrifter om begränsning av användningen av radiosändaren som behövs för att frekvenserna ska användas effektivt och ändamålsenligt samt för att förebygga eller avhjälpa störningar.

Kommunikationsverket kan bestämma att det om innehavet och användningen av en radiosändare som avses i 3 mom., innan den tas i bruk, ska göras en skriftlig registreringsanmälan som är i kraft högst fem år åt gången.

Radiotillstånd för innehav av en radiosändare behövs inte, om radiosändaren i tekniskt hänseende permanent har försatts i sådant skick att den inte kan användas för radiokommunikation eller om det i övrigt är klart att innehavet inte syftar till att utrustningen ska användas för radiokommunikation.

Kommunikationsverket meddelar föreskrifter om hur ett tillstånd, annat berättigande eller märke som anger rätt att använda radiosändare, vilka utfärdats av en behörig myndighet i ett annat land, ska godkännas som ett tillstånd enligt 1 mom.

Försvarsmakten och gränsbevakningsväsendet behöver inte radiotillstånd för innehav och användning av radiosändare som är avsedda enbart för militärt försvar.

En polisman från en främmande stat behöver inte radiotillstånd för innehav och användning av radiosändare vid förföljande enligt artikel 41 eller övervakning över gränsen enligt artikel 40 i konventionen om tillämpning av Schengenavtalet av den 14 juni 1985 mellan regeringarna i Beneluxstaterna, Förbundsrepubliken Tyskland och Franska republiken om gradvis avskaffande av kontroller vid de gemensamma gränserna (FördrS 23/2001).

En företrädare för en främmande stat behöver inte radiotillstånd för innehav och användning av en radiosändare vid stats- eller arbetsbesök, om Kommunikationsverket informerats om innehavet och användningen av radiosändaren och om Kommunikationsverket har fått de uppgifter som verket begärt om radiosändarens konstruktion.

Sådan främmande stats personal som avses i Tammerforskonventionen om tillhandahållande av telekommunikationsresurser för lindrande av katastrofverkningar och för hjälpinsatser (FördrS 15/2005) behöver inte radiotillstånd för innehav och användning av radiosändare vid sådana räddningsåtgärder och sådan lindring av katastrofer som avses i konventionen, om Kommunikationsverket informerats om innehavet och användningen av radiosändaren och om Kommunikationsverket har fått de uppgifter som verket begärt om radiosändarens konstruktion och planerade användning.

40 §

Beviljande av radiotillstånd

Radiotillstånd beviljas av Kommunikationsverket. I ansökan ska de uppgifter lämnas som Kommunikationsverket begär och som behövs för handläggningen av ansökan.

Om beviljandet av ett enskilt radiotillstånd kan påverka den allmänna utvecklingen av kommunikationsmarknaden, ska Kommunikationsverket höra och samarbeta med kommunikationsministeriet när det bereder tillståndsbeslutet. Om radiotillståndet kan få

avsevärda följder för den allmänna utvecklingen av kommunikationsmarknaden ska radiotillståndet beviljas av statsrådet.

Radiotillstånd beviljas för högst 10 år åt gången. Radiotillstånd för radiosändare som används för televerksamhet som kräver nätkoncession enligt 6 § eller för utövande av digital televisions- och radioverksamhet enligt 22 § eller analog radioverksamhet enligt 34 § beviljas dock för högst 20 år åt gången.

En aktör som fått koncession i ett auktionsförfarande enligt 11 § eller som fått en sådan koncession genom överföring beviljar Kommunikationsverket på ansökan radiotillstånd efter det att koncessionshavaren har betalat den första posten av den koncessionsavgift som avses i 287 §.

Radiotillstånd för i 34 § 2 mom. avsedd verksamhet som pågår i högst tre månader får beviljas på nytt för samma eller delvis samma täckningsområde och till samma verksamhetsutövare eller för tillhandahållande av huvudsakligen samma programutbud tidigast två månader från det att det föregående radiotillståndet upphörde att gälla. Vad som föreskrivs ovan gäller dock inte verksamhet som är tillfällig eller av annan orsak inte är fortlöpande eller regelbunden. (12.1.2018/68)

5 mom. har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder:

Radiotillstånd för i 34 § 2 mom. avsedd verksamhet som pågår i högst tre månader får beviljas på nytt för samma eller delvis samma frekvensområde och till samma verksamhetsutövare eller för tillhandahållande av huvudsakligen samma programutbud tidigast två månader från det att det föregående radiotillståndet upphörde att gälla. Vad som föreskrivs ovan gäller dock inte verksamhet som är tillfällig eller av annan orsak inte är fortlöpande eller regelbunden. (17.6.2016/456)

För sådan i 34 § 2 mom. avsedd radioverksamhet i liten skala som utövas på ett begränsat område beviljas radiotillstånd för högst ett år åt gången.

Radiotillstånd för i 34 § 2 mom. avsedd verksamhet ska beviljas om det inte finns uppenbar anledning att misstänka att sökanden bryter mot denna lag eller att sökanden gör sig skyldig till hets mot folkgrupp enligt 11 kap. 10 § i strafflagen eller grov hets mot folkgrupp enligt 10 a § i det kapitlet. (12.1.2018/68)

7 mom. har tillfogats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018.

41 §

Förutsättningar för beviljande av radiotillstånd och frekvensreservering

Om inte något annat följer av 2–4 mom. i denna paragraf ska radiotillstånd eller frekvensreservering som uppfyller villkoren enligt 44 § beviljas, om

1) de söks för ett frekvensområde som i den statsrådsförordning som utfärdats med stöd av 95 § 1 mom. eller i en föreskrift som Kommunikationsverket meddelat med stöd av 96 § 1 mom. har anvisats för sådan användning som avses i ansökan,

2) det inom frekvensområdet finns tekniskt ändamålsenliga radiofrekvenser som kan anvisas sökanden för användning eller reservering,

3) radiosändarens överensstämmelse med uppställda krav har säkerställts, och

4) Kommunikationsverket inte har grundad anledning att misstänka att sökanden bryter mot bestämmelser, föreskrifter eller med radiotillståndet förenade villkor som gäller radiokommunikation.

Om sökanden inte har betalat förfallna avgifter för tidigare radiotillstånd eller frekvensreserveringar som gäller samma apparatkategori som det nya tillståndet eller reserveringen söks för, och avgifternas storlek inte är ringa, kan tillstånd eller reservering vägras.

Om sökanden har för avsikt att utöva televerksamhet som kräver nätkoncession enligt 6 § eller koncessionspliktig televisionsverksamhet enligt 22 § eller radioverksamhet enligt 34 §, kan radiotillstånd eller frekvensreservering inte beviljas om sökanden inte har behövlig nät- eller programkoncession.

Om radiotillstånd eller radiofrekvensreservering på grund av det knappa antalet radiofrekvenser bara kan beviljas en del av sökandena, ska tillstånd eller reservering beviljas sökande vilkas verksamhet bäst främjar lagens syften enligt 1 §.

Sökande och innehavare av radiotillstånd eller vid behov även andra teleföretag är skyldiga att på Kommunikationsverkets begäran lämna verket de uppgifter som behövs för att fatta tillståndsbeslut enligt 4 mom.

42 §

Tillståndsvillkor

Kommunikationsverket kan förena ett radiotillstånd med villkor som behövs för en effektiv och ändamålsenlig användning av frekvenserna och för kommunikationsmarknadens effektivitet samt för förebyggande och avhjälpande av störningar i radiokommunikationen. Dessutom kan Kommunikationsverket i tillståndsvillkoren bestämma att radiotillståndet ska förvaras i radiosändarens omedelbara närhet.

I tillståndsvillkoren för radiosändare som medför stora risker för störningar kan det bestämmas att sändaren inte får tas i bruk förrän Kommunikationsverket utifrån en granskning har godkänt ibruktagandet. Föreskrifter om vilka typer av radiosändare som anses medföra stora risker för störningar samt närmare föreskrifter om granskningsförfarandet och om inställning av sändarna och andra liknande förutsättningar för godkännande av ibruktagandet meddelas av Kommunikationsverket.

43 §

Skyldighet att höra parter

Företrädare för teleföretag och användare av kommunikationstjänster ska ges tillfälle att framföra sin uppfattning om beviljande av ett radiotillstånd för allmän televerksamhet, om föreskrifter som Kommunikationsverket meddelar med stöd av 39 § 3 mom., om statsrådsförordningar som utfärdas med stöd av 95 § 1 mom. och om föreskrifter som Kommunikationsverket meddelar med stöd av 96 § 1 mom., innan bestämmelserna utfärdas eller besluten eller föreskrifterna meddelas. Företrädare för teleföretag och användare av kommunikationstjänster ska ges tillfälle att inom en månad framföra sin uppfattning om ändring

av bestämmelser, beslut eller föreskrifter. I exceptionella situationer får avvikelse göras från tidsfristen på en månad. Om de föreslagna ändringarna är obetydliga och de har överenskommits med innehavaren av radiotillståndet behöver företrädarna inte höras.

44 §

Reservering av radiofrekvenser

Innan radiotillstånd ansöks är det möjligt att ansöka om reservering för de radiofrekvenser som behövs för användningen av en radiosändare, om detta är motiverat för planeringen eller genomförandet av ett radiosystem eller om anskaffningen av en radiosändare förutsätter förhandsuppgifter om lediga radiofrekvenser.

Frekvensreserveringar beviljas för högst ett år åt gången. En frekvensreservering förfaller när det beviljas radiotillstånd enligt 39 § för användning av den radiosändare som avses i reserveringen.

45 §

Beviljande av frekvensreservering

Frekvensreservering beviljas av Kommunikationsverket. I ansökan ska de uppgifter lämnas som Kommunikationsverket begär och som behövs för handläggningen av ansökan.

Kommunikationsverket beviljar utan ansökan frekvensreservering till innehavare av nätkoncession som avses i 6 § och till innehavare av programkoncession som avses i 34 §, räknat från det att koncessionen träder i kraft.

Om giltighetstiden för ett radiotillstånd som avser verksamhet enligt en nätkoncession som avses i 6 § eller enligt en programkoncession som avses i 34 § upphör medan koncessionen fortfarande är i kraft, träder frekvensreserveringen på nytt i kraft utan ansökan.

46 §

Förnyande av radiotillstånd utan ansökan

Kommunikationsverket kan utan ansökan av tillståndshavaren förnya ett av verket beviljat radiotillstånd för högst tio år åt gången, om tillståndshavaren har gett sitt skriftliga samtycke till förnyandet.

Kommunikationsverket kan låta bli att förnya ett radiotillstånd, om förutsättningarna enligt 41 § för beviljande av radiotillstånd inte är uppfyllda eller om förutsättningarna enligt 49 § för återkallande av radiotillstånd är uppfyllda.

47 §

Ändring av radiotillstånd

Kommunikationsverket kan under ett radiotillstånds giltighetstid ändra tillståndsvillkoren utan tillståndshavarens samtycke, om det är nödvändigt på grund av att den användningsplan som fastställts för radiofrekvensen ändrats eller på grund av frekvensföreskrifter eller internationella avtalsförpliktelser eller om det är motiverat för att förebygga eller avhjälpa störningar av

radiokommunikationen eller för användningen av radiofrekvensområdet enligt dess primära användningsändamål.

När det är fråga om en koncessionshavare som har beviljats nätkoncession enligt 6 § 1 mom. kan villkoren för radiotillståndet ändras också om det är nödvändigt för att användningen av radiofrekvenserna behöver omorganiseras på grund av en förändring i de ekonomiska eller tekniska verksamhetsbetingelserna för ett teleföretag som är verksamt på marknaden eller på grund av att ett nytt teleföretag kommer in på marknaden eller det sker andra motsvarande förändringar i marknadsförhållandena.

Villkoren för ett radiotillstånd kan ändras på ansökan av tillståndshavaren. Om innehavaren av ett radiotillstånd för tillhandahållande av elektroniska kommunikationstjänster ansöker om ändring av tillståndsvillkoren, ska Kommunikationsverket innan det avgör ärendet underrätta tillståndshavaren om hur översynen kan inverka på tillståndet och samtidigt ge denne en rimlig tid för att återkalla ansökan.

Om det inte uttryckligen i koncessionen har fastställts vilken teknik som ska användas vid tillhandahållande av elektroniska kommunikationstjänster, ska koncessionshavaren innan verksamheten inleds informera Kommunikationsverket om vilken teknik som används. En koncessionshavare som ändrar tekniken ska före ändringen informera Kommunikationsverket om saken.

48 §

Överföring och uthyrning av radiotillstånd

Ett radiotillstånd får överföras om det inte förutsätter nät- eller programkoncession. Ett radiotillstånd kan emellertid innehålla förbud mot överföring av tillståndet, om användningen av radiosändaren förutsätter ett behörighetsbevis som avses i 265 § eller om överföring av radiotillståndet kan få betydande konsekvenser för den allmänna utvecklingen av kommunikationsmarknaden.

Kommunikationsverket ska utan dröjsmål underrättas om överföringen. Kommunikationsverket kan inom en månad från att ha fått underrättelsen i fråga avvisa överföringen av radiotillståndet, om det är uppenbart att de förutsättningar för beviljande av radiotillstånd som avses i 40 § 5 mom. eller 41 § 1 mom. inte är uppfyllda eller om ansökan om radiotillstånd avslås med stöd av 41 § 2 eller 3 mom. (17.6.2016/456)

Som överföring av ett radiotillstånd betraktas inte att det överlåts till en aktör till vilken tillståndshavaren hyr ut eller annars ger sin radiosändare för temporär användning. Tillståndshavaren svarar också då för att radiosändaren används i enlighet med tillståndsvillkoren.

Om tillståndshavaren på det sätt som avses i aktiebolagslagen (624/2006) fusioneras med ett annat aktiebolag övergår radiotillståndet till det övertagande bolaget. Om tillståndshavarens hela affärsverksamhet som radiotillståndet hänför sig till överlåts, övergår radiotillståndet till mottagaren av överlåtelsen. Om tillståndshavaren försätts i konkurs och konkursboets förvaltning utan dröjsmål meddelar Kommunikationsverket att konkursboet fortsätter med tillståndshavarens näringsverksamhet, övergår radiotillståndet till konkursboet.

49 §

Återkallande av radiotillstånd och frekvensreservering

Kommunikationsverket kan helt eller delvis återkalla radiotillstånd eller radiofrekvensreserveringar, om

1) tillståndshavaren trots åtgärder enligt 330–332 § på ett för störningsfri radiokommunikation väsentligt sätt gör sig skyldig till allvarliga eller upprepade överträdelser av denna lag eller av bestämmelser som utfärdats eller föreskrifter eller tillståndsvillkor som meddelats med stöd av den, eller gör sig skyldig till ett väsentligt brott mot den betalningsskyldighet som gäller radiotillståndet eller radiofrekvensreserveringen,

2) tillståndshavaren uppsåtligen eller av oaktsamhet med radiosändaren sänder ett sådant falskt alarm som avses i 34 kap. 10 § i strafflagen (39/1889) eller på något annat sätt stör eller försvårar radiokommunikation i säkerhetssyfte,

3) tillståndshavaren inte använder de radiofrekvenser som anvisats i tillståndet eller inte börjar använda dem inom den rimliga tidsfrist som Kommunikationsverket uppställt,

4) en radiosändare på grund av sina tekniska egenskaper använder radiofrekvenser på ett oändamålsenligt sätt,

5) förutsättningarna enligt 96 § 6 mom. för användning för sekundära ändamål inte är uppfyllda,

6) en programkoncession som beviljats för televisions- och radioverksamhet upphör att gälla,

7) en nätkoncession enligt 6 § upphör att gälla, eller

8) återkallande förutsätts i internationella överenskommelser som är bindande för Finland.

Sådana beslut om tidsfrister som avses i 1 mom. 3 punkten får inte överklagas genom separata besvär.

50 §

Beslut om störningsskydd

Kommunikationsverket kan på ansökan av den som använder radiofrekvenser besluta om åtgärder för att skydda en fast radiomottagningsstation mot störningar, om beslutet kan fattas utan att andra som använder radiofrekvenserna orsakas oskälig ekonomisk eller annan skada i förhållande till den nytta som uppnås genom skyddet.

I beslutet, som gäller högst tio år åt gången, kan det uppställas villkor som gäller den skyddade stationens konstruktion, läge och användning. Beslutet kan återkallas eller beslutsvillkoren ändras, om de omständigheter som rådde när beslutet fattades väsentligt har förändrats.

AVDELNING III

SKYLDIGHETER OCH SAMHÄLLSOMFATTANDE TJÄNSTER

7 kap

Grunderna för skyldigheter

51 §

Marknadsdefinition

Kommunikationsverket ska regelbundet definiera de relevanta kommunikationsmarknader som ska omfattas av marknadsanalyserna enligt 52 §.

52 §

Marknadsanalys och beslut om betydande marknadsinflytande

Kommunikationsverket ska i syfte att klarlägga konkurrensläget regelbundet göra en marknadsanalys av grossist- och detaljistmarknader som definierats som relevanta. Marknadsanalysen ska göras senast inom två år efter det att kommissionen utfärdat en marknadsrekommendation, om det är fråga om marknader som inte definierats tidigare, och med högst tre års mellanrum när det är fråga om marknader som definierats tidigare. Tidsfristen på tre år kan förlängas med högst tre år, om Kommunikationsverket begär det av kommissionen och kommissionen inte förbjuder detta inom en månad från det att begäran lämnades.

När det är fråga om gränsöverskridande marknader ska Kommunikationsverket utarbeta marknadsanalysen i samarbete med regleringsmyndigheten i den berörda medlemsstaten inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet, nedan EES-stat.

Kommunikationsverket ska genom sitt beslut bestämma att ett företag är ett företag med betydande marknadsinflytande, om företaget utifrån en marknadsanalys konstateras ensamt eller tillsammans med andra ha ett sådant ekonomiskt inflytande på en viss marknad att det i betydande utsträckning kan verka oberoende av konkurrenter, konsumenter eller andra användare. Ett företag som har betydande inflytande på en viss marknad kan anses ha samma ställning även på en närliggande marknad, om företaget kan utvidga sitt marknadsinflytande från den först nämnda marknaden till den närliggande marknaden och på så sätt stärka sitt inflytande även på denna marknad.

Kommunikationsverket ska ändra ett beslut om betydande marknadsinflytande, om det utifrån en marknadsanalys konstateras ha skett betydande förändringar i konkurrensläget på marknaden. Kommunikationsverket ska besluta att upphäva ett företags ställning som ett företag med betydande inflytande på en viss marknad, om det utifrån en marknadsanalys konstateras att företaget inte längre har ett sådant betydande marknadsinflytande som avses i 3 mom.

53 §

Skyldigheter för företag med betydande inflytande på grossistmarknaden

Kommunikationsverket ska genom sitt beslut ålägga företag med betydande marknadsinflytande de skyldigheter som avses i 56, 61 och 65 § samt i 10 kap., om de behövs för att undanröja konkurrenshinder eller främja konkurrensen på den relevanta marknaden i fråga.

De skyldigheter som avses i 1 mom. ska stå i rätt proportion till det mål som eftersträvas och när de åläggs ska i synnerhet följande beaktas:

1) nyttjanderättens tekniska och ekonomiska ändamålsenlighet med hänsyn till marknadens utvecklingsgrad och nyttjanderättens art,

2) nyttjanderättens genomförbarhet med hänsyn till den tillgängliga kapaciteten,

3) krav som hänför sig till dataskydd och informationssäkerhet,

4) investeringar som gjorts och risker som tagits av företag med betydande marknadsinflytande,

5) behovet att trygga konkurrensen på sikt,

6) relevanta immateriella rättigheter,

7) tillhandahållande av europeiska tjänster.

I sitt beslut om betydande marknadsinflytande ska Kommunikationsverket bedöma vilken inverkan de skyldigheter som åläggs företag har på marknaden.

Kommunikationsverket ska ändra beslut som avses i 1 mom. om det sker betydande ändringar i de omständigheter som avses i 1 eller 2 mom. eller i konkurrensläget på marknaden.

54 §

Skyldigheter för företag med betydande inflytande på detaljistmarknaden

Kommunikationsverket ska vid behov ålägga företag med betydande inflytande på detaljistmarknaden sådana tilläggsskyldigheter som avses i 2 mom. och är nödvändiga för att trygga en effektiv konkurrens, om Kommunikationsverket utifrån en marknadsanalys av detaljistmarknaden konstaterar att det inte förekommer någon konkurrens på den definierade detaljistmarknaden och att de skyldigheter som ålagts ett företag med betydande marknadsinflytande som är verksamt på grossistmarknaden inte tillräckligt främjar konkurrensen på detaljistmarknaden.

Kommunikationsverket kan i det syfte som avses i 1 mom. bestämma att ett företag med betydande marknadsinflytande som är verksamt på detaljistmarknaden inte får

1) ta ut oskäliga priser,

2) hindra tillträde till marknaden eller begränsa konkurrensen genom en omotiverat låg prissättning,

3) gynna vissa användare på ett osakligt sätt,

4) binda en viss produkt eller tjänst till andra produkter eller tjänster.

En tilläggsskyldighet ska stå i rätt proportion till det mål som eftersträvas genom den.

Kommunikationsverket ska ändra beslut som avses i 1 mom., om det sker betydande förändringar i konkurrensläget på marknaden.

55 §

Skyldigheter som åläggs på andra grunder än på grund av betydande marknadsinflytande

Kommunikationsverket kan genom sitt beslut, under de förutsättningar som föreskrivs nedan i denna lag, också på någon annan grund än betydande marknadsinflytande ålägga teleföretag och företag som avses i 57 § 2 mom. skyldigheter som gäller överlåtelse av nyttjanderätt enligt 57 § eller sammankoppling enligt 62 § samt därtill förenade skyldigheter enligt 67–69, 72 och 74 §.

Skyldigheterna ska vara opartiska, öppna för insyn, proportionella och icke-diskriminerande.

Kommunikationsverket ska ändra beslut som avses i 1 mom. om det sker betydande förändringar i de omständigheter som utgör förutsättningar för skyldigheten i fråga.

8 kap

Skyldigheter vid överlåtelse av nyttjanderätt

56 §

Skyldigheter vid överlåtelse av nyttjanderätt på grund av betydande marknadsinflytande

Kommunikationsverket kan genom ett beslut enligt 53 § ålägga företag med betydande marknadsinflytande skyldighet att överlåta rimlig nyttjanderätt till kommunikationsnät, eller till tillhörande tjänster eller tillhörande faciliteter som har samband med kommunikationsnät eller kommunikationstjänster. Sådan nyttjanderätt kan innebära skyldighet att

1) överlåta nyttjanderätt till ett kommunikationsnät eller till delar av nätet,

2) överlåta nyttjanderätt till ett kommunikationsnäts kapacitet,

3) tillhandahålla samlokalisering och andra sätt att gemensamt utnyttja tillhörande faciliteter, inklusive överlåtelse av nyttjanderätt till kabelkanaler, utrustningsutrymmen och radiomaster,

4) överlåta nyttjanderätt till sådana tillhörande tjänster som gör det möjligt att tillhandahålla kommunikationsnät eller kommunikationstjänster eller som stödjer tjänster via nätet eller tjänsten i fråga,

5) erbjuda faciliteter för roaming på mobilnät och andra tjänster som krävs för att säkerställa samverkan mellan tjänster ända fram till slutanvändarna,

6) möjliggöra utnyttjande av telefonitjänster som tillhandahålls av ett annat teleföretag, både med en kod för val av leverantör av telefonitjänster för enstaka samtal och med utnyttjande av sådant förval som vid behov kan förbigås genom att slå en kod för val av leverantör av telefonitjänster,

7) överlåta annan sådan nyttjanderätt som avses i 1 mom. och kan jämställas med ovannämnda nyttjanderätter samt kan anses vara rimlig.

Kommunikationsverket får förena de skyldigheter att överlåta nyttjanderätt som avses i 1 mom. med villkor som gäller tidsfrister.

Sådan skyldighet som avses i 1 mom. föreligger dock inte, om överlåtelse av nyttjanderätt leder till att dataskyddet eller den nationella säkerheten äventyras eller om det är tekniskt oändamålsenligt eller annars oskäligt för företaget.

57 §

Skyldigheter vid överlåtelse av nyttjanderätt på grund av annat än betydande marknadsinflytande

Kommunikationsverket kan genom ett beslut enligt 55 § på basis av någon annan omständighet än betydande marknadsinflytande ålägga ett teleföretag skyldighet att överlåta en nyttjanderätt

1) som avser ett accessnät eller ett delaccessnät, förmedlingskapacitet eller överföringskapacitet i ett accessnät för delat tillträde samt ett mindre utrustningsutrymme till ett annat teleföretag, om teleföretaget administrerar användarnas förbindelser till kommunikationsnätet och det är nödvändigt att införa skyldigheten för att användarnas intressen ska kunna säkerställas,

2) till en elektronisk programguide för digital television eller radio, om det är nödvändigt för att säkerställa att uppgifter om digitala televisions- och radiosändningar som omfattas av distributionsskyldighet enligt 227 § görs tillgängliga för allmänheten i en elektronisk programguide,

3) till programmeringsgränssnittet i ett televisions- eller radiosystem, om det är nödvändigt för att säkerställa att digitala televisions- och radiosändningar som omfattas av distributionsskyldighet enligt 227 § kan fogas till det programmeringsgränssnitt som används,

4) till kabelkanaler och antennplatser för radiomaster samt till utrustningsutrymmen i samband med det, om det av orsaker som hör samman med miljöskydd, naturvård eller markanvändningsplanering eller av någon annan jämförbar orsak inte är ändamålsenligt att bygga en parallell kabelkanal eller radiomast.

Kommunikationsverket kan ålägga även andra företag än ett teleföretag skyldighet att hyra ut antennplatser och utrustningsutrymmen som avses i 1 mom. 4 punkten på de grunder som avses i den nämnda punkten, om företaget hyr ut antennplatserna och utrustningsutrymmena till något teleföretag.

Sådan skyldighet som avses i 1 mom. föreligger dock inte om överlåtelse av nyttjanderätt leder till att den nationella säkerheten eller dataskyddet äventyras eller om det är tekniskt oändamålsenligt eller annars oskäligt för företaget.

58 §

Samlokalisering och gemensamt utnyttjande

Kommunikationsverket kan ålägga ett nätföretag att tillåta andra teleföretag att gemensamt utnyttja eller samlokalisera egendom, om nätföretaget

1) på det sätt som avses i 233 § har placerat telekablar eller radiomaster, tillhörande utrustning, kablar, smärre konstruktioner eller stolpar på ett område som ägs eller innehas av någon annan,

2) på det sätt som avses i 233 § har placerat en basstation för mobiltelefoni, en därtill ansluten anordning eller kabel i en byggnad som ägs eller innehas av någon annan, eller

3) på det sätt som avses i 236 § har försett byggnader eller konstruktioner med behövlig utrustning.

Kommunikationsverket kan ålägga en skyldighet enligt 1 mom. om byggandet eller placeringen inte annars kan ordnas på ett tillfredsställande sätt och till rimlig kostnad. En förutsättning är dessutom att skyldigheten inte oskäligt hindrar eller begränsar nätföretagets egen användning.

Om parterna inte kommer överens om kostnaderna för det gemensamma utnyttjandet eller samlokaliseringen kan Kommunikationsverket bestämma hur kostnaderna ska fördelas.

59 §

Eget bruk eller eget rimligt framtida behov

Trots att en skyldighet införts med stöd av 56 eller 57 § föreligger skyldigheten inte, om föremålet för nyttjanderätten är i teleföretagets eller ett i 57 § 2 mom. avsett företags eget bruk eller behövs för dettas eget rimliga framtida behov.

9 kap

Samtrafik

60 §

Förhandlingsskyldighet

Med samtrafik avses fysisk och logisk sammankoppling av olika kommunikationsnät för att säkerställa att användarna får tillgång till ett annat teleföretags kommunikationsnät och kommunikationstjänster.

Ett nätföretag är skyldigt att med andra nätföretag föra uppriktiga förhandlingar om samtrafik.

61 §

Samtrafikskyldighet på grund av betydande marknadsinflytande

Kommunikationsverket kan genom ett beslut enligt 53 § ålägga ett företag med betydande marknadsinflytande att sammankoppla ett kommunikationsnät med ett annat teleföretags kommunikationsnät (samtrafikskyldighet). Företaget ska då förhandla om samtrafiken med det

andra nätföretaget på villkor som inte står i strid med de skyldigheter som ålagts företaget genom beslutet i fråga.

Utöver den samtrafikskyldighet som avses i 1 mom. kan Kommunikationsverket ålägga teleföretag skyldighet att i nödvändig omfattning göra tjänster interoperabla med andra teleföretags tjänster.

Teleföretag som Kommunikationsverket har ålagt att bedriva samtrafik ska iaktta 63 och 64 §, om en överenskommelse om samtrafikskyldighetens innehåll inte annars kan nås.

62 §

Samtrafikskyldighet på andra grunder

Kommunikationsverket kan genom ett beslut enligt 55 §

1) ålägga teleföretag samtrafikskyldighet enligt 61 § om teleföretaget administrerar användarnas förbindelser till ett kommunikationsnät och det är nödvändigt att införa skyldigheten för att det ska kunna säkerställas att en sammankoppling av kommunikationsnäten är möjlig, och

2) utöver samtrafikskyldighet som avses i 1 punkten ålägga teleföretag skyldighet att i nödvändig utsträckning tillhandahålla tjänster som är interoperabla med andra teleföretags tjänster.

63 §

Utförande av samtrafik

Sammankoppling av nät ska ske vid den punkt som det nätföretag som anhåller om sammankoppling anvisar, om detta inte är tekniskt oändamålsenligt eller oskäligt för det teleföretag som är skyldigt att bedriva samtrafik.

Sammankopplingen ska utföras så snabbt som det tekniskt sett är möjligt.

Den ersättning som hos ett teleföretag som är skyldigt att bedriva samtrafik tas ut för användningen av ett telefonnät som ägs av det nätföretag som anhåller om sammankoppling får inte vara oskälig.

64 §

Samtrafik mellan internationella telefonnät

Talkommunikation till utlandet ska styras till en internationell teletjänst via en fjärrtelefonitjänst som väljs av det teleföretag som tillhandahåller den internationella telefonitjänsten.

Från varje allmän internationell telefonitjänst ska ordnas tillträde till samtliga lokaltelefonitjänster.

65 §

Ersättning för användning av telefonnät

Ett teleföretag som är skyldigt att bedriva samtrafik ska separat prissätta sådana ersättningar för användning av telefonnätet som hos ett annat teleföretag tas ut för användning av nätet till att upprätta en talförbindelse, när förbindelsen upprättas från teleföretagets nät till det andra teleföretagets nät (samtalsoriginering) och förbindelsen upprättas

1) till ett avgiftsfritt nummer, eller

2) till ett servicenummer eller till ett riksomfattande abonnentnummer.

Kommunikationsverket kan genom ett beslut enligt 53 § ålägga ett företag med betydande marknadsinflytande skyldighet att separat prissätta också annan samtalsoriginering än sådan som avses i 1 mom.

Ett teleföretag som är skyldigt att bedriva samtrafik ska separat prissätta ersättning som tas ut hos ett annat teleföretag för användning av nätet till att upprätta en talförbindelse, när förbindelsen upprättas från det andra teleföretagets nät till teleföretagets nät (samtalsterminering).

66 §

Förbud mot mängdrabatter

Ersättning som tas ut för sammankoppling av sådana teleföretags telefonnät som är skyldiga att bedriva samtrafik får inte vara beroende av den mängd kommunikation som förmedlas.

10 kap

Övriga skyldigheter

67 §

Tekniska skyldigheter vid överlåtelse av nyttjanderätt

Kommunikationsverket kan genom beslut om skyldighet att överlåta nyttjanderätt och om samtrafik ålägga teleföretag samt företag som avses i 57 § 2 mom. sådana tekniska skyldigheter och ställa sådana villkor för nyttjande av överlåtelseskyldigheten som är nödvändiga för det tekniska fullgörandet av skyldigheten att överlåta nyttjanderätten.

68 §

Skyldigheter i fråga om icke-diskriminering

Kommunikationsverket kan genom ett beslut enligt 53 eller 55 § ålägga teleföretag samt företag som avses i 57 § 2 mom. icke-diskrimineringsskyldighet när det gäller överlåtelse av nyttjanderätt eller för samtrafik.

Med icke-diskrimineringsskyldighet avses skyldighet att iaktta prissättning (icke-diskriminerande prissättning) eller villkor (icke-diskriminerande villkor) som på ett jämbördigt sätt berör teleföretag som är i samma situation. Om ett teleföretag eller ett företag som avses i 57 § 2 mom.

använder en viss tjänst självt eller levererar den till sitt dotterbolag eller till någon annan sådan aktör, ska det till konkurrerande teleföretag tillhandahålla motsvarande tjänst på motsvarande villkor och av motsvarande beskaffenhet.

69 §

Skyldighet att lämna insyn

Kommunikationsverket kan genom ett beslut enligt 53 eller 55 § ålägga teleföretag samt företag som avses i 57 § 2 mom. skyldighet att lämna insyn, vilket innebär att teleföretaget ska offentliggöra information som är relevant för överlåtelse av nyttjanderätt eller för samtrafik, såsom leveransvillkor, tekniska specifikationer, prislistor samt ingångna avtal, till den del som de inte innehåller affärshemligheter eller konfidentiell information.

Om ett teleföretag eller ett företag som avses i 57 § 2 mom. i enlighet med 68 § har ålagts icke- diskrimineringsskyldighet kan företaget åläggas skyldighet att offentliggöra ett referenserbjudande om nyttjanderätt eller samtrafik. Referenserbjudandet ska vara så specificerat att de som ber om nyttjanderätt inte blir tvungna att betala för produkter som inte är nödvändiga med tanke på den tjänst som tillhandahålls.

Oberoende av vad som föreskrivs i 1 och 2 mom. ska Kommunikationsverket ålägga ett teleföretag att offentliggöra ett referenserbjudande, om företaget har ålagts skyldighet att överlåta nyttjanderätt som avser ett kommunikationsnät eller en del av det. Ett sådant referenserbjudande ska innehålla åtminstone uppgifter som är relevanta för överlåtelse av nyttjanderätten.

70 §

Skyldighet att särredovisa i bokföringen

Kommunikationsverket kan genom ett beslut enligt 53 § ålägga ett företag med betydande marknadsinflytande att i bokföringen särredovisa den reglerade verksamheten från teleföretagets övriga utbud av tjänster, om detta behövs för tillsynen av att icke-diskrimineringsskyldigheten fullgörs.

Kommunikationsverket ska i sitt beslut specificera de produkter och tjänster som ska särredovisas, de uppgifter som ska utredas genom särredovisningen samt huvuddragen i särredovisningen.

3 mom. har upphävts genom L 12.1.2018/68, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder: (12.1.2018/68)

Teleföretagets revisorer ska granska särredovisningskalkylerna och ge teleföretaget ett särskilt utlåtande om dem.

Särredovisningskalkylerna ska lämnas till Kommunikationsverket. (12.1.2018/68)

4 mom. har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder:

Särredovisningskalkylerna och revisorsutlåtandet ska lämnas till Kommunikationsverket.

71 §

Skyldigheter vid prissättning av nyttjanderätt och samtrafik

Kommunikationsverket kan genom ett beslut enligt 53 § ålägga ett företag med betydande marknadsinflytande skyldigheter i samband med prissättning av nyttjanderätt och samtrafik, om en marknadsanalys enligt 52 § visar att det inte råder någon effektiv konkurrens på marknaden och att företaget därför har möjlighet att ta ut överpriser eller använda prispress som missgynnar användarna av kommunikationstjänster.

Den skyldighet som avses i 1 mom. kan gälla prissättning av en reglerad produkt eller tjänst och fastställande av priset. Kommunikationsverket kan ålägga ett företag med betydande marknadsinflytande skyldighet att vid överlåtelse av nyttjanderätt eller vid samtrafik tillämpa

1) kostnadsorienterad prissättning,

2) prissättning som baseras på avdrag från detaljistpriset, eller

3) rättvis och rimlig prissättning.

Med kostnadsorienterad prissättning avses en prissättning som är rimlig med beaktande av en effektiv aktörs kostnader för produktion av en reglerad produkt eller tjänst. När den kostnadsorienterade prissättningen bestäms kan hänsyn tas till den prisnivå som råder på motsvarande konkurrensutsatta marknader.

När Kommunikationsverket ålägger skyldighet enligt 2 mom. 1 punkten att tillämpa kostnadsorienterad prissättning kan det ålägga ett företag med betydande marknadsinflytande att vid prissättningen av en reglerad produkt eller tjänst också tillämpa det maximipris som Kommunikationsverket på förhand har fastställt. Maximipriset kan fastställas om en prissättning som strider mot prissättningsskyldigheten skulle medföra allvarlig skada på marknaden och om den i 2 mom. 1 punkten avsedda skyldigheten inte kan anses vara tillräcklig för att undanröja konkurrenshinder eller för att främja konkurrensen. Maximipriset kan fastställas för högst tre år åt gången.

De prissättningsskyldigheter som avses i 1–4 mom. ska

1) främja kommunikationsmarknadens effektivitet och en hållbar konkurrens,

2) skapa nytta för dem som använder kommunikationstjänster,

3) vara rimliga i förhållande till de eftersträvade målen,

4) sporra företaget till framtida investeringar, och

5) tillåta en rimlig avkastning på det kapital som bundits i den reglerade verksamheten.

72 §

Prissättningsskyldighet som inte är baserad på betydande marknadsinflytande

Kommunikationsverket kan genom ett beslut enligt 55 § ålägga teleföretag samt företag som avses i 57 § 2 mom. skyldighet att vid överlåtelse av nyttjanderätt eller vid samtrafik iaktta de prissättningsskyldigheter som avses i 71 § 2–5 mom., om det är nödvändigt för att trygga överlåtelsen eller samtrafiken.

73 §

Utredningsskyldighet vid prissättning

Om ett teleföretag eller ett företag som avses i 57 § 2 mom. eller 196 § enligt denna lag eller Kommunikationsverkets beslut har ålagts skyldighet att tillämpa kostnadsorienterad eller icke- diskriminerande prissättning, är företaget när Kommunikationsverket behandlar prissättningsärendet skyldigt att visa att det pris som företaget tar ut för en produkt eller tjänst är kostnadsorienterat eller icke-diskriminerande.

Kommunikationsverket gör inte en retroaktiv bedömning av prissättningens överensstämmelse med bestämmelserna.

När Kommunikationsverket bedömer om prissättningsskyldigheten iakttagits är det inte bundet till de principer som företaget följt vid kostnadsberäkningen.

När Kommunikationsverket bedömer om prissättningsskyldigheten iakttagits kan det i enskilda fall besluta om maximibeloppet av den ersättning som tas ut.

74 §

Kostnadsberäkningssystem

Kommunikationsverket kan genom ett beslut enligt 53 eller 55 § ålägga ett teleföretag eller ett företag som avses i 57 § 2 mom. skyldighet att använda ett kostnadsberäkningssystem, om det behövs för övervakning av den prissättningsskyldighet som ålagts företaget.

Företaget får självt välja vilket kostnadsberäkningssystem det använder. Företaget ska för Kommunikationsverket göra upp en beskrivning av kostnadsberäkningssystemet, varav framgår åtminstone kostnadernas huvudtitlar och de regler enligt vilka kostnaderna fördelas.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om de uppgifter som ska samlas in med hjälp av kostnadsberäkningssystemet och om beskrivningen av kostnadsberäkningssystemet. Föreskrifterna kan gälla

1) uppgifter som är nödvändiga för att visa sambandet mellan kostnadsberäkningssystemet och prissättningen,

2) innehållet i och utformningen av beskrivningen av kostnadsberäkningssystemet,

3) hur beskrivningen av kostnadsberäkningssystemet ska lämnas till Kommunikationsverket.

75 §

Tillsyn över kostnadsberäkningssystemet

Företaget ska välja en sådan revisor som avses i revisionslagen (1141/2015) för granskning av företagets kostnadsberäkningssystem i samband med revisionen av företaget. Revisorn ska upprätta en berättelse över granskningen. Företaget ska lämna berättelsen till Kommunikationsverket före utgången av augusti månad efter det att företagets räkenskapsperiod har gått ut. (18.9.2015/1235)

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om vilka uppgifter och vilket material som ska ingå i granskningsberättelsen. Föreskrifterna kan gälla

1) allmänna uppgifter om det företag som granskas och om granskningssättet,

2) det material som omfattas av granskningsskyldigheten,

3) kriterier som visar om företagets verksamhet svarar mot de skyldigheter som det ålagts,

4) det material som ska bifogas granskningsberättelsen.

Kommunikationsverket ska årligen offentliggöra en berättelse om hur kostnadsberäkningssystemen tillämpas hos företagen.

76 §

Funktionell separation

Kommunikationsverket kan genom ett beslut enligt 53 § ålägga ett företag med betydande marknadsinflytande skyldighet att separera en funktionell helhet från teleföretagets övriga affärsverksamhet, om det har observerats betydande och bestående störningar på marknaden för nättjänsten i fråga och skyldigheter ålagda enligt 53 § inte har haft inverkan på konkurrensläget på marknaden.

Den funktionella helhet som separationen ger upphov till ska erbjuda både moderföretaget och konkurrerande teleföretag sina tjänster på samma icke-diskriminerande villkor.

Innan Kommunikationsverket ålägger ett företag skyldighet till funktionell separation ska verket lämna kommissionen ett motiverat beslutsförslag som ska innehålla åtminstone

1) bevis på betydande och bestående störningar på marknaden i fråga,

2) bevis på att skyldigheterna enligt 53 § inte har haft inverkan på konkurrensläget på marknaden,

3) bevis på att det saknas eller finns mycket små utsikter till förändring av konkurrensläget på marknaden inom rimlig tid,

4) en analys av skyldighetens förväntade verkan på kommunikationsmarknaden och det teleföretag skyldigheten gäller,

5) en redogörelse för det exakta innehållet i skyldigheten att genomföra separeringen,

6) en förteckning över de produkter och tjänster som skyldigheten gäller,

7) en redogörelse för omständigheter som gäller personalens oberoende i den funktionella helheten och övervakningen av teleföretaget.

77 §

Skyldighet att anmäla ägarbyte

Ett företag med betydande marknadsinflytande ska i förväg och utan dröjsmål till Kommunikationsverket anmäla om det avser att överlåta sitt lokalnät eller en betydande del av det till en separat affärsenhet som det inrättat eller till en separat juridisk person under ett annat ägarskap.

Efter att ha tagit emot anmälan ska Kommunikationsverket göra en ny marknadsanalys enligt 52 § av den relevanta marknaden för kommunikationsnätet, om överlåtelsen har betydande inverkan på marknaden.

78 §

Förhandsbetalning och säkerhet

Teleföretag kan av andra teleföretag kräva skälig förhandsbetalning eller säkerhet för ersättning som ska betalas för överlåtelse av nyttjanderätt eller för samtrafik.

79 §

Uttag av avgifter hos slutanvändarna

Ett teleföretag som har ingått abonnemangsavtal och som enligt 61 och 62 § har ålagts att bedriva samtrafik är, enligt vad ett annat teleföretag som tillhandahåller kommunikationstjänster väljer, skyldigt att till ett kostnadsorienterat och icke-diskriminerande pris ta ut det andra teleföretagets avgifter eller att lämna det andra teleföretaget de uppgifter som är nödvändiga för att avgifterna ska kunna tas ut. Det teleföretag som ingått abonnemangsavtalet ska ges en skälig övergångstid innan det teleföretag som tillhandahåller kommunikationstjänster börjar ta ut avgifterna.

Information om abonnentnumret till ett abonnemang som omfattas av betalningsskyldighet ska överföras medan kommunikationen pågår. Om det inte är tekniskt möjligt att överföra informationen om abonnentnumret, är det teleföretag som ingått abonnemangsavtalet skyldigt att till det andra teleföretaget lämna de uppgifter som behövs vid faktureringen eller, om detta inte är möjligt, skyldigt att utan ersättning ta ut avgifterna.

80 §

Konfidentiell information mellan teleföretag

Ett teleföretag får använda sådan information om ett annat teleföretag som det erhållit i samband med överlåtelse av nyttjanderätt enligt 7 och 8 kap., i samband med samtrafik enligt 9 kap. eller med stöd av 79 § endast för det ändamål för vilket informationen har lämnats till teleföretaget. Informationen får vid teleföretaget behandlas endast av dem som ovillkorligen behöver den i sitt

arbete. Informationen ska även annars behandlas så att det andra teleföretagets affärshemligheter inte äventyras.

Ett teleföretag som genom ett förfarande som strider mot 1 mom. orsakar ett annat teleföretag skada är skyldigt att ersätta den skada som förfarandet orsakar.

81 §

Skadeståndsskyldighet

Ett teleföretag som uppsåtligen eller av oaktsamhet handlar i strid med skyldigheter som ålagts med stöd av 53–55 § är skyldigt att ersätta ett annat teleföretag för skada som det tillfogat detta.

Skadeståndet omfattar ersättning för kostnader, prisskillnad samt annan direkt ekonomisk skada som orsakats av teleföretagets i 1 mom. avsedda verksamhet.

Skadeståndet kan jämkas, om fullt skadeståndsansvar bedöms som oskäligt tungt med tanke på förseelsens art, skadans omfattning, parternas situation och andra omständigheter.

Rätten till skadestånd preskriberas, om skadeståndstalan inte har väckts inom tre år från det att teleföretaget fick eller borde ha fått kännedom om uppkomsten av skadan.

Vid prövning av en skadeståndstalan som avses i 1 mom. kan domstolen begära yttrande av Kommunikationsverket.

11 kap

Förfarande

82 §

Yttrande om marknadsdefinitioner, marknadsanalyser och betydande marknadsinflytande

Om åtgärden eller beslutet i fråga påverkar handeln mellan EES-staterna, ska Kommunikationsverket ge kommissionen och Organet för europeiska regleringsmyndigheter för elektronisk kommunikation tillfälle att en månad på förhand yttra sig om

1) marknadsdefinitioner som avviker från kommissionens rekommendation,

2) marknadsanalyser,

3) beslut om betydande marknadsinflytande,

4) beslut enligt 76 §.

Kommunikationsverket ska skjuta upp ett beslut som avses i 1 mom. med två månader, om kommissionen meddelat att den anser att det föreslagna beslutet strider mot EU-rätten. Verket ska inom sex månader från meddelandet återta beslutet enligt 1 mom. eller ändra beslutet, om kommissionen kräver det.

Om Kommunikationsverket på yrkande av kommissionen ändrar sitt beslutsförslag enligt 1 mom. ska verket ge de parter vars rättigheter eller intressen beslutet gäller möjlighet att yttra sig om det ändrade beslutsförslaget. När Kommunikationsverket fattar sitt slutliga beslut ska det på lämpligt sätt också beakta yttranden som avses i 1 mom. Verket ska underrätta kommissionen om sitt beslut.

83 §

Yttrande om företags skyldigheter när det gäller betydande marknadsinflytande

Kommunikationsverket ska ge kommissionen och Organet för europeiska regleringsmyndigheter för elektronisk kommunikation tillfälle att yttra sig inom en månad innan verket fattar ett beslut som påverkar handeln mellan EES-staterna och genom vilket verket på basis av betydande marknadsinflytande eller på någon annan grund ålägger skyldigheter enligt 8–10 kap., med undantag för beslut som grundar sig på 57 § 1 mom. 4 punkten eller på 58 och 76 §.

Om kommissionen meddelar att den anser att Kommunikationsverkets beslutsförslag enligt 1 mom. skulle utgöra ett hinder för den inre marknaden eller om kommissionen allvarligt betvivlar att verkets beslutsförslag är förenligt med EU-rätten ska Kommunikationsverket senarelägga sitt beslut med tre månader från kommissionens meddelande. Verket ska då fortsätta beredningen av beslutet i samråd med kommissionen och Organet för europeiska regleringsmyndigheter för elektronisk kommunikation.

Kommunikationsverket kan ändra eller dra tillbaka beslutsförslaget inom den tidsfrist som avses i 2 mom. Om Kommunikationsverket ändrar sitt beslutsförslag eller håller det i kraft som sådant kan kommissionen ytterligare rekommendera en lösning i fråga om Kommunikationsverkets beslutsförslag eller återkalla det meddelande som avses i 2 mom. Kommunikationsverket ska inom en månad från det att rekommendationen gavs underrätta kommissionen och Organet för europeiska regleringsmyndigheter för elektronisk kommunikation om sitt slutliga beslut. Tidsfristen kan emellertid förlängas, om det behövs för att parterna ska kunna höras.

Om Kommunikationsverket trots kommissionens rekommendation beslutar att inte ändra eller dra tillbaka beslutet ska verket motivera sitt beslut.

84 §

Förfarandet i brådskande fall

Marknadsdefinitioner och marknadsanalyser kan utföras och Kommunikationsverkets beslut om betydande marknadsinflytande och om skyldigheter som ska åläggas teleföretag kan fattas utan att kommissionen och Organet för europeiska regleringsmyndigheter för elektronisk kommunikation hörs, om åtgärden är

1) brådskande,

2) nödvändig för att säkerställa konkurrensen och skydda konsumenternas intressen,

3) tillfällig, och

4) i rätt proportion till det eftersträvade målet.

Kommunikationsverket ska utan dröjsmål informera kommissionen och Organet för europeiska regleringsmyndigheter för elektronisk kommunikation om åtgärder som avses i 1 mom.

12 kap

Samhällsomfattande tjänster

85 §

Utseende av leverantörer av samhällsomfattande tjänster

Med samhällsomfattande tjänster avses tillhandahållande av allmänna telefonitjänster och en ändamålsenlig internetförbindelse i en viss permanent bostad eller på ett visst ställe samt tillhandahållande av allmän nummertjänst och telefonkatalogstjänster.

Kommunikationsverket ska fatta beslut om att utse ett eller flera teleföretag eller företag som levererar kontaktinformationstjänster till leverantörer av samhällsomfattande tjänster, om det är nödvändigt för att säkerställa att samhällsomfattande tjänster tillhandahålls inom ett visst geografiskt område. Urvalsförfarandet ska vara effektivt, opartiskt, öppet och icke- diskriminerande. Till leverantörer av samhällsomfattande tjänster ska utses företag som har de bästa förutsättningarna för att tillhandahålla samhällsomfattande tjänster.

Kommunikationsverket ska ändra sitt beslut som avses i 2 mom. om det sker betydande förändringar i de omständigheter som ligger till grund för beslutet.

86 §

Skyldighet att tillhandahålla samhällsomfattande tjänster för allmänna telefonitjänster

Teleföretag som Kommunikationsverket i enlighet med 85 § har utsett till leverantörer av samhällsomfattande tjänster som avser allmänna telefonitjänster är skyldiga att oberoende av geografiskt läge och till ett från en genomsnittsanvändares synpunkt rimligt pris tillhandahålla abonnemang som ansluts till ett allmänt kommunikationsnät på den plats där användaren eller abonnenten permanent bor eller är belägen. Teleföretaget ska tillhandahålla abonnemanget inom skälig tid från beställningen.

Abonnemanget ska vara sådant att alla, även personer med funktionsnedsättning, kan använda nödtjänster, ringa och ta emot inrikes- och utrikessamtal samt använda andra sedvanliga telefonitjänster.

Närmare bestämmelser om de särskilda behoven när det gäller personer med funktionsnedsättning utfärdas genom förordning av statsrådet. Innan förordningen utfärdas ska Kommunikationsverket vid behov utarbeta en rapport om saken.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om hur anslutningar tekniskt ska genomföras eller vilka tekniska egenskaper de ska ha för att även personer med funktionsnedsättning ska kunna använda abonnemangen.

87 §

Skyldighet att tillhandahålla samhällsomfattande tjänster för internetaccesstjänster

Teleföretag som Kommunikationsverket i enlighet med 85 § har utsett till leverantörer av samhällsomfattande tjänster som avser internetaccesstjänster är skyldiga att oberoende av geografiskt läge och till ett från en genomsnittsanvändares synpunkt rimligt pris tillhandahålla abonnemang som ansluts till ett allmänt kommunikationsnät på den plats där användaren eller abonnenten permanent bor eller är belägen. Teleföretaget ska tillhandahålla abonnemanget inom skälig tid från beställningen.

Abonnemanget ska vara sådant att alla användare och abonnenter kan få en ändamålsenlig internetförbindelse, med beaktande av den överföringshastighet som de flesta användare och abonnenter har samt den tekniska genomförbarheten och kostnaderna.

Bestämmelser om minimihastigheten för en ändamålsenlig internetförbindelse utfärdas genom förordning av kommunikationsministeriet. Innan förordningen utfärdas ska Kommunikationsverket vid behov utarbeta en rapport om marknaden för dataöverföringstjänster, vilken överföringshastighet som de flesta användare och abonnenter har och den tekniska utvecklingsnivån samt göra en bedömning av bestämmelsernas ekonomiska konsekvenser för teleföretagen.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om hur anslutningar tekniskt ska genomföras och vilka tekniska egenskaper de ska ha.

88 §

Övriga rättigheter och skyldigheter som avser tillhandahållande av abonnemang

En leverantör av samhällsomfattande tjänster kan tillhandahålla tjänster som avses i 86 och 87 § också via flera abonnemang, om det inte medför oskäliga extra kostnader för abonnenterna och användarna.

En leverantör av samhällsomfattande tjänster ska erbjuda abonnenter som är fysiska personer möjlighet att i flera poster betala ersättning för byggande av anslutningar enligt 86 och 87 §. Leverantören får vägra fullgöra denna skyldighet endast om det för vägran finns vägande skäl som har samband med den fysiska abonnentens betalningsförmåga.

En leverantör av samhällsomfattande tjänster har rätt att vägra ingå avtal med en abonnent om ett abonnemang enligt 86 och 87 §, om abonnenten har åtalats eller under det senaste året dömts för störande av post- och teletrafik och brottet har begåtts med hjälp av ett teleföretags abonnemang eller om abonnenten har obetalda, förfallna och ostridiga skulder för användningen av ett annat abonnemang som leverantören tillhandahållit.

89 §

Skyldighet att tillhandahålla samhällsomfattande tjänster som avser kontaktinformationstjänster

Ett företag som Kommunikationsverket i enlighet med 85 § har utsett till leverantör av samhällsomfattande tjänster som avser nummertjänster eller telefonkatalogstjänster är skyldigt att ge användarna och abonnenterna tillgång till allmänna och täckande nummertjänster eller telefonkatalogstjänster till ett från eller genomsnittsanvändares synpunkt rimligt pris.

Telefonkatalogstjänster kan tillhandahållas i tryckt eller elektronisk form och uppgifterna ska uppdateras minst en gång om året.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om tekniska åtgärder som krävs för att fullgöra den skyldighet som nämns i 1 mom.

90 §

Skyldighet att tillhandahålla samhällsomfattande tjänster som avser nättjänster

Ett nätföretag som Kommunikationsverket i enlighet med 85 § har utsett till leverantör av samhällsomfattande tjänster är skyldigt att till ett kostnadsorienterat pris erbjuda ett tjänsteföretag som utsetts till leverantör av samhällsomfattande tjänster de nättjänster som behövs för anslutning till ett kommunikationsnät.

91 §

Leverantörens skyldighet att informera om sina samhällsomfattande skyldigheter samt att tillhandahålla samhällsomfattande produkter och tjänster

En leverantör av samhällsomfattande tjänster ska på ett ändamålsenligt sätt informera om sina skyldigheter att tillhandahålla samhällsomfattande tjänster samt tillhandahålla samhällsomfattande produkter och tjänster.

En leverantör av samhällsomfattande tjänster ska offentliggöra information och material om de samhällsomfattande produkter och tjänster som den tillhandahåller, så att de är lättillgängliga för abonnenterna och användarna.

92 §

Övervakning av priserna på samhällsomfattande tjänster

Kommunikationsverket ska övervaka prissättningen av samhällsomfattande tjänster och jämföra den med kommunikationstjänsternas allmänna prisnivå samt bedöma prissättningen av de samhällsomfattande tjänsterna i förhållande till den allmänna konsumentprisnivån och befolkningens allmänna inkomstnivå.

93 §

Nettokostnaderna för samhällsomfattande tjänster

Med nettokostnader för samhällsomfattande tjänster avses de kostnader för tjänsteproduktionen som leverantören av samhällsomfattande tjänster inte kan täcka med intäkterna från dessa tjänster.

Om det är uppenbart att tillhandahållandet av samhällsomfattande tjänster är en oskälig ekonomisk belastning för en leverantör av samhällsomfattande tjänster, ska Kommunikationsverket på leverantörens begäran beräkna nettokostnaderna för de samhällsomfattande tjänsterna.

Kommunikationsverket är vid beräkning av nettokostnaderna inte bundet av de uppgifter som leverantören av samhällsomfattande tjänster har lämnat eller de principer som leverantören har iakttagit vid kostnadsberäkningen.

94 §

Ersättning för leverantörens kostnader för samhällsomfattande tjänster

En leverantör av samhällsomfattande tjänster ska på ansökan få ersättning av statens medel för den andel av nettokostnaderna för samhällsomfattande tjänster som anses utgöra en oskälig ekonomisk belastning för företaget i fråga med hänsyn till

1) företagets storlek,

2) företagsverksamhetens art,

3) omsättningen av företagets televerksamhet, nummertjänst eller telefonkatalogstjänst och

4) andra omständigheter som kan jämställas med de som nämns i 1–3 punkten.

Kommunikationsministeriet fattar utifrån en nettokostnadskalkyl som görs av Kommunikationsverket beslut om ersättning för de kostnader som avses i 1 mom. Ersättning betalas retroaktivt för högst ett år från det att ansökan gjordes.

AVDELNING IV

FREKVENSER OCH NUMRERING

13 kap

Frekvensförvaltning

95 §

Statsrådsförordning om frekvensanvändningen och om en frekvensplan

De allmänna principerna för användning av frekvenser enligt 3 mom. fastställs genom förordning av statsrådet. Vid utfärdandet av bestämmelser om användningen av frekvenser för tillhandahållande av kommunikationstjänster ska teknik- och tjänsteneutralitet iakttas.

I en förordning som avses i 1 mom. får emellertid avvikelse göras från nät- och kommunikationstjänsternas

1) teknikneutralitet,

a) för att undvika skadliga störningar,

b) för att skydda folkhälsan mot elektromagnetiska fält,

c) för att säkerställa tjänsternas tekniska kvalitet, gemensamt utnyttjande av radiofrekvenser eller mål av allmänt intresse, samt

2) tjänsteneutralitet,

a) för att garantera säkerhet för människors liv,

b) för att främja social, regional eller geografisk sammanhållning,

c) för att undvika ineffektivt utnyttjande av frekvenser,

d) för att främja kulturell och språklig mångfald samt mediemångfald.

Genom statsrådsförordning enligt 1 mom. fastställs en frekvensplan för

1) frekvensområden för televerksamhet som kräver nätkoncession enligt 6 §,

2) frekvensområden för sådan koncessionspliktig televisions- och radioverksamhet som avses i 22 och 34 §,

3) frekvensområden som avses i 96 § 5 mom.,

4) frekvensområden för verksamhet som avser produktutveckling, testning och undervisning, samt

5) frekvensområden för sådan allmännyttig televisions- och radioverksamhet som avses i 7 § i lagen om Rundradion Ab.

Innan statsrådet fastställer frekvensplanen ska teleföretag, Rundradion Ab och andra representanter för användargrupper inom frekvensområdena ges tillfälle att yttra sig om planen. Statsrådet ska se över planen, om fler frekvensområden kan anvisas för sådan allmännyttig eller koncessionspliktig verksamhet som avses i 3 mom. eller om en aktör som avses i detta moment framställer en motiverad begäran om översyn.

96 §

Av Kommunikationsverket meddelade föreskrifter om frekvensanvändningen

Kommunikationsverket meddelar föreskrifter om användningen av radiofrekvenser för olika ändamål, med beaktande av internationella bestämmelser och rekommendationer om användning av radiofrekvenser samt den statsrådsförordning som utfärdats med stöd av 95 § 1 mom. I föreskrifterna ska det anges frekvensområdenas användningsändamål och de viktigaste radioegenskaper som en radioutrustning som använder ett visst frekvensområde ska uppfylla.

Kommunikationsverket ska se över de föreskrifter som meddelats med stöd av 1 mom., om det för sådan koncessionspliktig verksamhet som avses i 95 § 3 mom. kan anvisas fler frekvenser eller om ett teleföretag eller någon annan representant för användargrupper inom frekvensområdena framställer en motiverad begäran om översyn.

När Kommunikationsverket bestämmer om användningen av radiofrekvenser som lämpar sig för tillhandahållande av elektroniska kommunikationstjänster ska det iaktta teknik- och tjänsteneutralitet.

I de föreskrifter som avses i 1 mom. får avvikelse göras från nät- och kommunikationstjänsternas

1) teknikneutralitet,

a) för att undvika skadliga störningar,

b) för att skydda folkhälsan mot elektromagnetiska fält,

c) för att säkerställa tjänsternas tekniska kvalitet, gemensamt utnyttjande av radiofrekvenser eller mål av allmänt intresse, samt

2) tjänsteneutralitet,

a) för att garantera säkerhet för människors liv,

b) för att främja social, regional eller geografisk sammanhållning,

c) för att undvika ineffektivt utnyttjande av frekvenser, och

d) för att främja kulturell och språklig mångfald samt mediemångfald.

Kommunikationsverket ska vid beredningen av de föreskrifter som meddelas med stöd av 1 mom. samarbeta med kommunikationsministeriet. Om de föreskrifter som gäller användningen av ett visst frekvensområde kan få betydande konsekvenser för den allmänna utvecklingen av kommunikationsmarknaden, ska frekvensplanen för frekvensområdet i fråga fastställas i en statsrådsförordning som utfärdas med stöd av 95 § 1 mom.

Kommunikationsverket kan i syfte att främja gemensamt utnyttjande av radiofrekvenser eller av någon annan grundad anledning, för ett sådant frekvensområde som avses i en statsrådsförordning som utfärdats med stöd av 95 § 1 mom. eller för ett sådant frekvensområde som avses i föreskrifter som meddelats med stöd av 1 mom. i denna paragraf, tillåta också annan radiokommunikation än sådan som det är avsett för, om denna radiokommunikation inte begränsar frekvensområdets användning för dess primära ändamål och inte leder till störningar i den primära radiokommunikationen.

97 §

Särskilda bestämmelser om frekvensförvaltning

Denna lag ska tillämpas på radioutrustning på finländska fartyg, luftfartyg och föremål som sänts ut i rymden, också när de är utanför finskt territorium.

Kommunikationsverket meddelar föreskrifter om de radiofrekvenser på vilka sådan elutrustning, som inte utgör radioutrustning och som används för vetenskapligt, industriellt, medicinskt eller annat motsvarande ändamål och är avsedd att generera radiovågor, får användas samt villkoren för användningen av utrustningen.

Kommunikationsverket meddelar föreskrifter om amatörradiostationers konstruktion och användning samt föreskrifter som annars ska iakttas inom amatörradiokommunikation och som gäller sändareffekter, oönskade emissioner, riktande av sändningar och enkelriktade sändningar.

Ett radiotillstånd som beviljas i enlighet med 40 § och en frekvensreservering enligt 44 §, ett behörighetsbevis enligt 265 §, ett kompetensbevis enligt 266 § och ett beslut om

identifieringssignaler för radiostationer som fattats med stöd av 304 § 1 mom. 5 punkten kan undertecknas maskinellt.

14 kap

Numrering

98 §

Teleområden

Kommunikationsverket meddelar föreskrifter om indelningen av Finland i teleområden.

Indelningen i teleområden ska vara ändamålsenlig. När teleområden bildas ska hänsyn i synnerhet tas till mängden telekommunikation inom ett visst område, hur den är inriktad, kommunikationsnätens tekniska konstruktion samt en så effektiv nummeranvändning som möjligt.

99 §

Av Kommunikationsverket meddelade föreskrifter om numrering

Vid tilldelningen av nummer och prefix i televerksamheten ska hänsyn tas till

1) en klar och effektiv numrering, samt

2) de internationella förpliktelserna i fråga om numrering och prefix.

Kommunikationsverket får utfärda närmare föreskrifter om numrering. Genom Kommunikationsverkets föreskrifter anges hurdana nummer och prefix som får användas i televerksamheten och för vilket ändamål de ska användas. I föreskrifterna får det dessutom bestämmas om det geografiska användningsområdet för nummer och prefix.

I fråga om domännamn på internet gäller särskilda bestämmelser.

100 §

Numreringsbeslut

Kommunikationsverket beslutar om vilka nummer och prefix som tilldelas teleföretag och andra.

Nummer och prefix ska tilldelas så att teleföretag och andra behandlas rättvist med hänsyn till omfattningen och arten av deras verksamhet.

Kommunikationsverket ska fatta beslut om tilldelning av nummer eller prefix (numreringsbeslut) inom tre veckor från det att verket tagit emot ansökan. Om ett nummer eller prefix har ett exceptionellt ekonomiskt värde kan numreringsbeslutet dock fattas inom sex veckor från det att verket tagit emot ansökan.

I ett numreringsbeslut kan innehavaren av nyttjanderätten till ett nummer eller prefix förpliktas att ta numret i bruk inom utsatt skälig tid.

Ett numreringsbeslut kan fattas att gälla tills vidare eller för en viss tid som är ändamålsenlig med hänsyn till den tjänst som tillhandahålls. Kommunikationsverket kan i numreringsbeslutet bestämma att numret ska användas för att tillhandahålla en viss tjänst samt förena användningen av numret med andra villkor som behövs för att trygga en klar och effektiv numrering samt användarnas intressen.

101 §

Återkallande av nyttjanderätten till nummer och prefix

Kommunikationsverket kan fatta beslut om återkallelse av nyttjanderätten till ett nummer eller prefix, om

1) innehavaren av nyttjanderätten till numret eller prefixet inte betalar den avgift som hör till numreringsbeslutet,

2) numret eller prefixet används i strid med numreringsbeslutet, eller

3) numret eller prefixet inte har tagits i bruk inom en skälig tid efter numreringsbeslutet eller om användningen av numret eller prefixet har upphört och innehavaren av nyttjanderätten till numret eller prefixet trots uppmaning inte rättar sitt förfarande inom en månad.

Nyttjanderätten till ett nummer eller prefix kan återkallas också om det finns något annat synnerligen vägande skäl som har samband med en klar och effektiv numrering eller användarnas intressen, och innehavaren av nyttjanderätten till numret eller prefixet har getts möjlighet att inom en månad föra fram sin uppfattning om saken. Något yttrande behöver inte inhämtas, om ett företag med nyttjanderätt har upphört med verksamheten eller innehavaren av nyttjanderätten av någon annan orsak har upphört att existera.

102 §

Nummerportabilitet

Ett teleföretag är skyldigt att utan dröjsmål se till att en abonnent som ingått avtal med företaget kan överföra sitt telefonnummer till ett annat teleföretag vid byte av tjänsteleverantör, om abonnenten så önskar. Ett tidsbegränsat avtal om kommunikationstjänster som är kopplat till ett telefonnummer befriar inte teleföretaget från skyldigheten att överlämna telefonnummer. I ett fast telefonnät gäller skyldigheten att överlämna telefonnumret endast om överlämnandet sker inom teleområdet.

För överlämnande av telefonnummer får ett teleföretag inte ta ut någon ersättning av abonnenten. Teleföretaget får dock av det mottagande teleföretaget ta ut en ersättning för de engångskostnader som överlämnandet medför. Ersättningen får dock inte vara så stor att den hindrar användningen av tjänsten. Kommunikationsverket kan i enskilda fall besluta om engångsersättningens maximibelopp.

Teleföretag har inte i 1 mom. avsedd skyldighet att överlämna telefonnummer mellan fasta telefonnät och mobilnät.

Teleföretag som är verksamma i ett telefonnät är skyldiga att för sin del se till att det finns tillgång till en allmän, täckande och avgiftsfri informationstjänst som gäller flyttade telefonnummer.

103 §

Tekniska föreskrifter om nummerportabilitet

Kommunikationsverket får meddela tekniska föreskrifter om nummerportabilitet.

Kommunikationsverkets föreskrifter kan gälla

1) telefonnummer som av tekniska skäl är befriade från nummerportabilitet,

2) det tekniska genomförandet av nummerportabilitet,

3) dirigering av samtal till nummer som överlämnats,

4) informationstjänst som gäller överlämnade telefonnummer,

5) andra tekniska förutsättningar för nummerportabilitet som är jämförbara med dem som nämns i 1–4 punkten.

104 §

Telekommunikation inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet

Teleföretag som är verksamma i ett telefonnät är skyldiga att för sin del se till att det från EES- stater går att ringa också till andra än geografiska nummer som används i Finland, om det är tekniskt och ekonomiskt möjligt.

Teleföretag har inte den skyldighet som avses i 1 mom., om samtalets mottagare av kommersiella skäl har begränsat samtal från vissa geografiska områden.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om tekniska åtgärder som är nödvändiga för att den skyldighet som avses i 1 mom. ska kunna fullgöras.

105 §

Allmänt utlandsprefix

Teleföretag som är verksamma i ett telefonnät är skyldiga att för sin del se till att användarna kan ringa till utlandet med hjälp av det allmänna utlandsprefixet 00.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om tekniska åtgärder som är nödvändiga för att den skyldighet som avses i 1 mom. ska kunna fullgöras.

AVDELNING V

ANVÄNDARES OCH ABONNENTERS RÄTTIGHETER I SAMBAND MED KOMMUNIKATIONSTJÄNSTER

106 §, 15 kap. och 135 § trädde i kraft 1.7.2015 enligt L 1217/2014.

106 §

Tillämpningsområde och bestämmelsernas tvingande natur

Avvikelse från bestämmelserna i denna avdelning får inte genom avtal göras till nackdel för konsumenten.

Bestämmelserna i 118–123 §, 125 § 2–4 mom. och 126 §, 134 § 1 mom. och 135 § ska tillämpas på andra avtal än sådana som ingås med konsumenter endast om inget annat har överenskommits.

Bestämmelserna i 108, 112, 118, 119, 121, 122, 128 och 134 § ska inte tillämpas på kommunikationstjänster som tillhandahålls självständigt utan motprestation.

15 kap

Avtal om kommunikationstjänster

107 §

Avtalsvillkor och prislistor

Teleföretag ska utarbeta standardavtalsvillkor för avtal om kommunikationstjänster som ingås med konsumenter och tillämpa dessa villkor när avtal ingås med konsumenter. Avtalen får inte innehålla villkor eller begränsningar som är oskäliga för konsumenterna. Avtalsvillkoren ska upprättas på ett klart och begripligt språk.

Teleföretag ska offentliggöra sina standardavtalsvillkor och prislistorna över kommunikationstjänsterna så att användarna enkelt och kostnadsfritt har tillgång till dem.

108 §

Avtal om kommunikationstjänster

Avtal mellan teleföretaget och abonnenten om kommunikationstjänster ska ingås skriftligen.

I avtalet ska teleföretagets namn och kontaktinformation specificeras. I avtalet ska det åtminstone anges

1) avtalets ikraftträdandedag, giltighetstid och hur det i förekommande fall ska förnyas,

2) arten av de tjänster som tillhandahålls och deras egenskaper samt typer av underhållsservice, (17.6.2016/456)

3) leveranstiden för kommunikationstjänster,

4) förfarandet vid uppsägning av avtalet och grunderna för uppsägning,

5) påföljder vid fel eller dröjsmål,

6) hur abonnenten ska informeras om ändringar i avtalsvillkoren,

7) vilka rättigheter abonnenter och användare har om avtalsvillkoren ändras,

8) grunderna för prissättning av tjänsterna eller de prislistor som tillämpas,

9) abonnentens rätt att få veta hur fakturan är sammansatt,

10) abonnentens rätt att framställa anmärkning mot fakturan,

11) påföljderna vid betalningsförsummelse,

12) teleföretagets rätt att sluta tillhandahålla en tjänst eller att begränsa användningen av tjänsten,

13) den limit som avses i 112 § 1 mom. samt anvisningar om hur konsumenten kan kontrollera det sammanlagda upplupna avgiftsbeloppet,

14) om det går att använda nödtjänster med abonnemanget och om det i en nödsituation går att ta reda på varifrån abonnemangsinnehavarens samtal kommer,

15) vilka förfaranden för att mäta och styra trafiken som teleföretaget använder för att undvika överbelastning av nätet,

16) hur förfarandena enligt 15 punkten kan inverka på tjänsternas kvalitet,

17) vilka kundtjänster som tillhandahålls,

18) begränsningar som gäller användningen av en levererad terminalutrustning,

19) abonnentens och användarens möjlighet att välja om hans eller hennes kontaktinformation ska ingå i en telefonkatalog och, i så fall, vilken information abonnenten vill ha med där,

20) hur fakturan kan betalas och prisskillnaderna mellan olika betalningssätt,

21) vilka åtgärder teleföretaget kan vidta om informationssäkerheten är hotad.

I avtalet ska det dessutom nämnas konsumentens rätt att föra en tvist om avtalet till konsumenttvistenämnden för avgörande.

Bestämmelser om angivande av överföringshastigheten i internetaccesstjänster och av uppgifter om vissa andra internetaccesstjänster i avtal om kommunikationstjänster finns i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) 2015/2120 om åtgärder rörande en öppen internetanslutning och om ändring av direktiv 2002/22/EG om samhällsomfattande tjänster och användares rättigheter avseende elektroniska kommunikationsnät och kommunikationstjänster och förordning (EU) nr 531/2012 om roaming i allmänna mobilnät i unionen, nedan EU:s förordning om den inre marknaden för elektronisk kommunikation. (17.6.2016/456)

109 §

Giltighetstiden för avtal om kommunikationstjänster

Ett avtal om kommunikationstjänster gäller tills vidare, om inte något annat uttryckligen avtalas.

Teleföretag får ingå högst 24 månaders tidsbegränsade avtal med konsumenter. Om företaget erbjuder längre än 12 månaders avtal ska konsumenten också erbjudas möjlighet att ingå ett tidsbegränsat 12 månaders avtal.

Teleföretag får inte förlänga ett tidsbegränsat avtal med ett nytt tidsbegränsat avtal utan att ha ingått ett nytt skriftligt avtal med abonnenten.

110 § (17.6.2016/456)

Nätneutralitet

Bestämmelser om nätneutralitet finns i EU:s förordning om den inre marknaden för elektronisk kommunikation.

Kommunikationsverket får meddela sådana föreskrifter som behövs med avseende på tillsynen över efterlevnaden av samt verkställigheten av den förordning som nämns i 1 mom. när det gäller

1) i artikel 5.1 i förordningen avsedda tekniska egenskaper hos internetaccesstjänster samt krav om lägsta tjänstekvalitet och andra lämpliga och behövliga åtgärder,

2) dokumentation och statistikföring av information som avses i artikel 5.2 i förordningen och formen för de dokument son hänför sig till det, samt förvaringen av informationen.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om godkännande av den tjänst som används vid verifiering av kvaliteten på internetaccesstjänster enligt artikel 4.4 i den förordning som nämns i 1 mom.

111 § (22.4.2016/277)

Nyttjanderätt till fastigheters och byggnaders interna nät

Bostadsaktiebolag, fastighetsaktiebolag och med dem jämförbara sammanslutningar som äger eller administrerar en fastighets interna eller flera fastigheters gemensamma fasta kommunikationsnät som är kopplat till ett allmänt kommunikationsnät, är skyldiga att på icke- diskriminerande villkor ge det teleföretag som abonnenten har valt tillträde till icke-upptagen kapacitet av fastighetens eller fastighetsgruppens interna kommunikationsnät för förmedling av kommunikationstjänster till abonnentens terminalutrustning inom fastigheten. Det teleföretag som fått nyttjanderätt har rätt att ansluta sitt allmänna kommunikationsnät till fastighetens eller byggnadens interna kommunikationsnät.

Om en överenskommelse om nyttjanderätten inte har nåtts inom två månader från det att begäran om nyttjanderätt mottogs, kan parterna föra ärendet till Kommunikationsverket för avgörande. Kommunikationsverket ska avgöra ärendet inom två månader från det att ärendet blev anhängigt.

112 §

Limit, förhandsbetalning och säkerhet

Teleföretaget eller konsumenten kan fastställa en skälig limit i euro för ett telefonabonnemang.

Teleföretaget får avkräva konsumenten förhandsbetalning eller säkerhet för ett avtal om kommunikationstjänster endast i samband med att avtalet ingås och endast om det finns en särskild anledning till detta som beror på förutsägbar insolvens eller någon annan därmed jämförbar omständighet. Förhandsbetalningen eller säkerheten får inte överstiga det sammanlagda beloppet av de avgifter som beräknas uppkomma för de tjänster som tillhandahållits innan teleföretaget på grund av betalningsförsummelse kan förhindra användningen av kommunikationstjänsten.

113 § (12.1.2018/68)

113 § har upphävts genom L 12.1.2018/68, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder:

113 §

Bindningsavtal

Om ett teleföretag kombinerar ett avtal om en terminalutrustning med ett avtal om en kommunikationstjänst på ett sådant sätt att detta påverkar nyttigheternas försäljningspris (bindningsavtal) ska teleföretaget erbjuda abonnenten motsvarande kommunikationstjänster också utan terminalutrustning.

Vid marknadsföringen ska, utöver de uppgifter som avses i 2 kap. 12 § i konsumentskyddslagen (38/1978) också uppges de totala merkostnader som konsumenten orsakas av bindningsavtalet.

Ett teleföretag får hindra att terminalutrustning som ingår i ett bindningsavtal används med ett annat teleföretags abonnemang. Spärren ska på konsumentens begäran hävas omedelbart då abonnemangsavtalet upphör. För hävandet av spärren får ingen avgift tas ut av konsumenten.

114 §

Ändring av avtal

Teleföretagen får till nackdel för konsumenten ändra avgifter och övriga villkor enligt tillsvidareavtal om kommunikationstjänster endast

1) på grunder som specificerats i avtalsvillkoren, om avtalets innehåll inte som helhet ändras väsentligt,

2) med stöd av en lagändring eller ett myndighetsbeslut.

Teleföretag har dessutom rätt att göra mindre ändringar i villkoren för tillsvidareavtal om kommunikationstjänster, om ändringarna inte påverkar avtalets centrala innehåll.

Villkoren i ett tidsbegränsat avtal om kommunikationstjänster får inte under avtalstiden ändras till nackdel för konsumenten. Det är emellertid tillåtet att ändra avtalsvillkoren, om ändringsbehovet beror på en lagändring eller ett myndighetsbeslut.

Teleföretagen ska underrätta abonnenterna om ändringar i avtalsvillkoren, om ändringarnas innehåll och om grunden för ändringarna senast en månad innan de ändrade villkoren träder i kraft. Teleföretaget ska samtidigt informera abonnenten om dennes rätt att säga upp avtalet med omedelbar verkan, om abonnenten inte godkänner de ändrade villkoren.

115 §

Stängning och begränsning av användningen av kommunikationstjänster

Teleföretaget har rätt att stänga en kommunikationstjänst eller begränsa användningen av den, om abonnenten inte har betalat en avgift som hänför sig till kommunikationstjänsten och som har förfallit till betalning.

Teleföretaget har dock inte stängnings- eller begränsningsrätt, om

1) den avgift som förfallit till betalning är mindre än 50 euro,

2) den förfallna avgiften hänför sig till någon annan tjänst än mottagning av en kommunikationstjänst,

3) den förfallna avgiften betalas inom två veckor från det att en betalningsuppmaning har sänts,

4) konsumenten visar att orsaken till att betalning försummats är sjukdom, arbetslöshet eller någon annan därmed jämförbar orsak som inte beror på konsumenten och den förfallna avgiften betalas inom en månad från det att en betalningsuppmaning har sänts,

5) abonnenten framställer en anmärkning mot fakturan före förfallodagen och betalar den ostridiga delen av den inom utsatt tid.

Teleföretaget har också rätt att stänga en kommunikationstjänst, om

1) abonnenten har försatts i konkurs eller en myndighet har konstaterat att abonnenten annars är insolvent och abonnenten inte ställer skälig säkerhet,

2) abonnenten trots uppmaning inte iakttar andra avtalsvillkor än sådana som gäller avgifter, eller

3) abonnenten eller användaren har åtalats för störande av post- och teletrafik som begåtts med hjälp av abonnemanget.

Teleföretaget har rätt att begränsa användningen av ett abonnemang också om användaren överskrider den limit som avses i 112 § 1 mom. Teleföretaget ska på förhand underrätta användaren om begränsningen och samtidigt instruera användaren om hur en begränsning kan förhindras.

Teleföretaget har rätt att vägra koppla upp samtal eller att annars spärra användningen av en kommunikationstjänst vars uppenbara syfte är att sträva efter orättmätig ekonomisk vinning och som medför avgifter för abonnenten.

Det som ovan i denna paragraf föreskrivs om teleföretags rätt att förhindra användningen av kommunikationstjänster begränsar inte ett teleföretags skyldighet att hindra användningen av en kommunikationstjänst med stöd av en behörig myndighets eller domstols beslut.

116 §

Uppsägning av avtal

En abonnent kan säga upp ett avtal om kommunikationstjänster muntligen eller skriftligen. Abonnenten har rätt att när som helst säga upp ett avtal som gäller tills vidare så att det upphör att gälla två veckor efter uppsägningen. Abonnenten har rätt att säga upp ett avtal om kommunikationstjänster så att det upphör omedelbart, om teleföretaget meddelar att det ändrar avtalsvillkoren till nackdel för abonnenten. Om ändringen av avtalsvillkor beror på ändringar i skattelagstiftningen har abonnenten inte rätt att säga upp ett visstidsavtal om kommunikationstjänster.

Teleföretaget ska sända abonnenten en skriftlig bekräftelse på uppsägningen.

Ett teleföretag ska säga upp ett avtal om kommunikationstjänster skriftligen.

4 mom. har upphävts genom L 12.1.2018/68, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder: (12.1.2018/68)

Konsumenten har när det är fråga om bindningsavtal alltid rätt att säga upp ett visstidsavtal så att det upphör att gälla två veckor efter uppsägningen, om konsumenten betalar de avgifter som hänför sig till den outnyttjade avtalstiden och andra avgifter som eventuellt avtalats med tanke på en sådan situation.

Konsumenten har rätt att säga upp ett avtal så att det upphör att gälla två veckor efter uppsägningen, även om det ingåtts för viss tid, om konsumenten har råkat i betalningssvårigheter till följd av sjukdom, arbetslöshet eller någon annan av konsumenten oberoende orsak eller om det från konsumentens synpunkt är oskäligt att hålla avtalet i kraft av någon annan särskild orsak. Teleföretaget får inte hos konsumenten ta ut avgifter som hänför sig till outnyttjad avtalstid enligt avtalet om kommunikationstjänster. Teleföretaget har dock rätt att få tillbaka terminalutrustning som överlämnats i samband med bindningsavtalet.

117 §

Hävning av avtal

En abonnent får häva ett avtal om kommunikationstjänster på grund av ett dröjsmål eller fel från teleföretagets sida, om avtalsbrottet är väsentligt. Abonnenten får häva avtalet muntligen eller skriftligen.

Ett teleföretag har rätt att häva ett avtal om kommunikationstjänster, om

1) abonnemanget med stöd av 115 § har varit stängt minst en månad och det fortfarande finns förutsättningar för stängning, eller

2) abonnenten eller användaren har dömts för störande av post- och teletrafik som begåtts med hjälp av kommunikationstjänsten.

Teleföretaget ska häva avtalet om kommunikationstjänster skriftligen.

118 §

Dröjsmål vid leverans av kommunikationstjänster och rätt att hålla inne betalning

Leveransen av en kommunikationstjänst är fördröjd, om tjänsten inte har levererats vid en överenskommen tidpunkt och detta inte beror på abonnenten eller användaren eller på en omständighet på abonnentens eller användarens sida.

Abonnenten är skyldig att betala de avgifter som grundar sig på ett avtal om kommunikationstjänster först från den tidpunkt då förbindelsen kan användas. Efter det att tjänsten har aktiverats har abonnenten rätt att hålla inne betalningen av en så stor del av avgiften som behövs som säkerhet för standardersättning och skadestånd på grund av dröjsmålet.

119 §

Standardersättning

En abonnent har rätt till en standardersättning vid sådant dröjsmål som avses i 118 §. Standardersättningen uppgår till minst 20 euro för varje påbörjad vecka som leveransen fördröjs, dock högst till 160 euro.

Rätt till standardersättning föreligger dock inte, om teleföretaget visar att dröjsmålet orsakats av ett hinder som ligger utanför teleföretagets kontroll och som företaget inte skäligen kan förväntas ha räknat med då avtalet ingicks samt vars följder företaget inte skäligen kunde ha undvikit eller övervunnit.

Om dröjsmålet beror på en person som teleföretaget har anlitat för att fullgöra avtalet eller en del av det, är teleföretaget fritt från ansvar endast om även denna person skulle vara fri från ansvar enligt 2 mom.

120 §

Fel i leveransen av kommunikationstjänster

Det föreligger fel i leveransen av en kommunikationstjänst, om kommunikationstjänstens kvalitet eller leveranssättet inte stämmer överens med vad som kan anses avtalat. Leveransen är felaktig om

1) kommunikationstjänstens kvalitet inte stämmer överens med de krav som ställs i lag eller i föreskrifter som Kommunikationsverket meddelat med stöd av lag,

2) leveransen av någon annan orsak än en sådan som avses i 2 mom. kontinuerligt eller upprepade gånger har avbrutits och avbrottet inte kan anses ringa med beaktande av skälen till och förhållandena under avbrottet, eller

3) kommunikationstjänsten inte stämmer överens med de uppgifter som getts i marknadsföringen eller annars avviker från vad abonnenten i allmänhet har skäl att anta i samband med sådana tjänster.

Det anses inte vara fel i leveransen av kommunikationstjänster om ett teleföretag tillfälligt utan abonnentens samtycke, för sammanlagt högst 24 timmar under en kalendermånad, avbryter tillhandahållandet av en kommunikationstjänst eller begränsar dess användning, om avbrottet är nödvändigt på grund av bygg- eller underhållsarbete på kommunikationsnätet eller av informationssäkerhetsskäl. Avbrottet ska göras på ett sådant sätt och vid en sådan tidpunkt att det orsakar användaren minsta möjliga olägenhet. Avbrottet ska föregås av effektiv information.

121 §

Rättelse av fel

Teleföretaget är skyldigt att avhjälpa ett fel eller att utföra en ny prestation i stället för den felaktiga utan att detta medför kostnader för abonnenten. Teleföretaget är dock inte skyldigt att rätta till ett fel, om detta orsakar teleföretaget oskäliga kostnader eller oskäliga olägenheter. Vid bedömningen av huruvida kostnaderna eller olägenheterna är oskäliga ska hänsyn särskilt tas till felets betydelse och prestationens värde, om den skulle vara avtalsenlig.

Även om abonnenten inte kräver att felet ska avhjälpas eller att prestationen förnyas, får teleföretaget på egen bekostnad rätta till felet, om företaget utan dröjsmål erbjuder sig att göra det när abonnenten anmäler felet. Abonnenten får avböja rättelsen om den skulle medföra väsentlig olägenhet för abonnenten eller en risk för att abonnentens kostnader inte blir ersatta, eller om abonnenten har någon annan särskild orsak att avböja.

Teleföretaget får inte åberopa att det inte har fått tillfälle att rätta till felet, om abonnenten har låtit avhjälpa det och det med beaktande av omständigheterna inte skäligen kan förutsättas att abonnenten skulle ha inväntat teleföretagets rät-telse av felet.

122 §

Prisavdrag och standardgottgörelse

Om det inte kommer i fråga att rätta till ett fel eller utföra en ny prestation eller om felet inte avhjälps inom en skälig tid efter att abonnenten har anmält det, har abonnenten rätt till prisavdrag som motsvarar felet.

Abonnenten har rätt till standardgottgörelse om ett fel som avses i 120 § beror på ett avbrott i leveransen. Standardgottgörelsen uppgår till minst 20 euro för varje påbörjad vecka då leveransen är avbruten, dock högst till 160 euro. Om standardgottgörelse betalas till abonnenten har denne inte på grund av samma avbrott rätt till prisavdrag enligt 1 mom.

Rätt till standardgottgörelse föreligger dock inte, om teleföretaget visar att avbrottet orsakats av ett hinder som ligger utanför teleföretagets kontroll och som företaget inte skäligen kan förväntas ha räknat med då avtalet ingicks samt vars följder företaget inte skäligen kunde ha undvikit eller övervunnit.

123 §

Skadeståndsskyldighet

Abonnenten har rätt till ersättning för skada som denne tillfogas på grund av dröjsmål vid leverans eller på grund av avbrott eller något annat fel i en kommunikationstjänst. Om

abonnenten har rätt till standardersättning enligt 119 § gäller rätten till skadestånd endast till den del som skadan överstiger beloppet av en utbetald standardersättning.

Teleföretaget ansvarar för indirekt skada som orsakats av dröjsmål vid leverans eller av avbrott och eller något annat fel i en kommunikationstjänst endast om skadan har uppkommit genom vårdslöshet från teleföretagets sida. Som indirekt skada anses

1) inkomstförlust som abonnenten lider på grund av dröjsmålet, avbrottet eller de åtgärder som dröjsmålet eller avbrottet ger anledning till,

2) skada som beror på en förpliktelse som grundar sig på något annat avtal,

3) sådan väsentlig förlust av nyttan med användningen av kommunikationstjänsten som inte medför direkt ekonomisk skada eller därmed jämförbar väsentlig olägenhet.

124 §

Anmälningsskyldighet vid fel eller dröjsmål

En abonnent får inte åberopa dröjsmål, om inte abonnenten har underrättat teleföretaget om dröjsmålet inom skälig tid efter det att tjänsten levererats. En abonnent får inte åberopa ett fel, om abonnenten inte har underrättat teleföretaget om felet inom skälig tid efter det att abonnenten märkte eller borde ha märkt felet.

Trots 1 mom. får en abonnent åberopa ett dröjsmål eller fel, om teleföretaget har handlat grovt vårdslöst eller i strid med tro och heder eller om kommunikationstjänsten inte stämmer överens med de krav som ställs i lag eller i föreskrifter som Kommunikationsverket meddelat med stöd av lag.

125 §

Obehörig användning av kommunikationstjänster

Ett teleföretag ska utan dröjsmål stänga en kommunikationstjänst eller förhindra användning av den, om tjänstens abonnent eller användare, polisen, ett försäkringsbolag eller ett annat teleföretag anmäler att utrustning som används för administrering av kommunikationstjänsten har försvunnit, att den obehörigen innehas av någon annan eller att den har använts obehörigen, samt begär att kommunikationstjänsten ska stängas eller att användningen av den ska förhindras.

Abonnenten ansvarar för obehörig användning av en kommunikationstjänst endast om den omständigheten att utrustningen försvunnit, obehörigen innehas av någon annan eller används obehörigen beror på sådan vårdslöshet hos abonnenten eller användaren som inte är ringa.

Abonnenten ansvarar inte för obehörig användning av en kommunikationstjänst till den del kommunikationstjänsten har använts efter det att abonnenten eller användaren har gjort den anmälan som avses i 1 mom.

Vad som föreskrivs ovan i denna paragraf tillämpas om inte något annat följer av betaltjänstlagen (290/2010). (14.12.2017/900)

126 §

Öppnande av stängd kommunikationstjänst

Teleföretaget ska på abonnentens begäran öppna en kommunikationstjänst som stängts med stöd av 115 eller 125 § eller sluta begränsa dess användning genast när det inte längre finns grunder för begränsning av användningen eller för stängning av kommunikationstjänsten.

Teleföretaget har rätt att ta ut en skälig avgift för att öppna kommunikationstjänsten eller för att sluta begränsa användningen. För avbrytande av en sådan användningsbegränsning som avses i 115 § 4 mom. får dock avgift inte tas ut.

127 §

Teleföretags skyldighet att begränsa användningen av kommunikationstjänster

Ett teleföretag vars kommunikationsnät helt eller delvis används av ett annat teleföretag för tillhandahållande av kommunikationstjänster eller som tar ut avgifter för ett annat teleföretags räkning, ska på begäran spärra användningen av det andra teleföretagets kommunikationstjänster, om

1) det finns förutsättningar för det enligt 115 §, och

2) det teleföretag som anhållit om spärrning inte själv kan förhindra att kommunikationstjänsten används.

128 §

Teleföretags, tjänsteleverantörers och säljares solidariska ansvar

En konsument som har rätt att hålla inne betalningen eller att få återbetalning på priset, skadestånd eller annan penningprestation av en näringsidkare på grund av dennes avtalsbrott, har denna rätt också gentemot det teleföretag som har fakturerat konsumenten för konsumtionsnyttigheten. Teleföretaget är dock inte skyldigt att till konsumenten betala mer än vad teleföretaget har fått av konsumenten i form av avgifter.

Om ett avtal om en konsumtionsnyttighet hävs, får konsumenten åberopa hävningen av avtalet också mot det företag som fakturerat för konsumtionsnyttigheten.

Ett teleföretag som har betalat till en konsument enligt denna paragraf har rätt att få det betalda beloppet av näringsidkaren eller av det teleföretag som har ingått avtal med näringsidkaren.

129 §

Information om vissa ändringar

Teleföretag ska effektivt och i god tid ge abonnenterna

1) information om numreringsändringar som gäller telefonnätet,

2) information om sådana förfaranden för att mäta kommunikationsnätets prestanda som teleföretaget infört för att mäta och styra trafiken och undvika överbelastning av nätet,

3) information om hur de förfaranden som avses i 2 punkten inverkar på tjänsternas kvalitet,

4) detaljerad information om produkter och tjänster som är riktade till personer med funktionsnedsättning,

5) information om ändringar som gäller tillgång till nödtjänster eller lokaliseringsuppgifter om abonnemangsinnehavare.

130 §

Skyldighet att offentliggöra kvalitetsinformation

Kommunikationsverket kan besluta ålägga teleföretag eller leverantörer av nummertjänster skyldighet att offentliggöra jämförbara och aktuella uppgifter om kvaliteten på de tjänster som företaget levererar.

Kommunikationsverket ska i beslutet ange vilka uppgifter som ska offentliggöras och hur de ska offentliggöras.

16 kap

Särskilda bestämmelser om allmänna telefonitjänster

131 §

Automatisk omstyrning av samtal

På abonnentens begäran ska ett teleföretag kostnadsfritt stoppa sådan automatisk omstyrning till en användares abonnemang som gjorts av en tredje part.

132 §

Identifiering av abonnemang

Teleföretag ska erbjuda en tjänst varmed samtalsmottagaren ser det anropande numret innan samtalet besvaras. Det ska dock vara möjligt att hindra att det anropande numret syns i samtalsmottagarens telefon.

Teleföretag som tillhandahåller identifiering av abonnemang ska erbjuda abonnenten en lättanvänd möjlighet att förhindra

1) identifiering av sitt abonnemang,

2) identifiering av abonnemanget för inkommande samtal,

3) mottagande av sådana inkommande samtal i fråga om vilka identifiering av abonnemanget är förhindrad, om det är tekniskt möjligt utan oskäliga kostnader, och

4) identifiering av det abonnemang till vilket inkommande samtal har styrts om.

De tjänster som avses i 2 mom. 1, 2 och 4 punkten ska vara avgiftsfria för abonnenten.

Teleföretag som tillhandahåller identifiering av abonnemang ska ge användarna en enkel och kostnadsfri möjlighet att särskilt för varje utgående samtal hindra identifiering av sitt abonnemang.

Teleföretagen ska informera abonnenterna och användarna om de tjänster som avses i denna paragraf.

Teleföretagen ska se till att de hinder som avses i 2 och 4 mom. kan kringgås då upplysningar lämnas ut till myndigheter som tar emot nödmeddelanden i enlighet med 321 § eller till polisen i enlighet med vad som föreskrivs särskilt. Uppgifter som ska lagras enligt 157 § får lämnas ut endast till myndigheter som enligt lag har rätt att få uppgifterna.

Kommunikationsverket får meddela tekniska föreskrifter om kringgående av identifieringshinder som avses i 2, 4 och 6 mom.

133 §

Rätt att få information om avgiften

Ett teleföretag som är verksamt i ett mobilnät ska kostnadsfritt erbjuda abonnenten och användaren möjlighet att hålla sig informerad om de avgifter som användningen av abonnemanget orsakar.

134 §

Specificering av fakturor och specificering per uppkoppling

Teleföretag ska kostnadsfritt och utan begäran specificera fakturan för användning av ett abonnemang. Av fakturan ska åtminstone följande faktureringsposter framgå utan svårighet:

1) lokalsamtal och nätersättningar för samtal som avses i 2–4 punkten,

2) fjärrsamtal,

3) internationella samtal,

4) mobilsamtal,

5) grundavgifter,

6) textmeddelanden, bildmeddelanden och övriga meddelanden,

7) dataöverföringstjänster,

8) betalteletjänster, enligt vad som föreskrivs i 2 mom.

I fråga om sådana betalteletjänster som avses i 1 mom. 8 punkten ska teleföretaget i fakturan specificera

1) betalningens belopp, tidpunkt och mottagare för uppkopplingar där det är fråga om betalningstransaktioner som hör till tillämpningsområdet för betaltjänstlagen,

2) betalningens belopp, tidpunkt och mottagare för uppkopplingar där det enbart är fråga om sådan betalning via en automatisk tjänst för en nyttighet eller tjänst som inte hör till tillämpningsområdet för betaltjänstlagen och som för abonnenten i första hand innebär andra betalningar än avgifter för användning av kommunikationstjänster,

3) per tjänstetyp sådana andra än i 1 och 2 punkten avsedda uppkopplingar som för abonnenten innebär andra betalningar än avgifter för användning av kommunikationstjänster.

(14.12.2017/900)

Information som avses i 2 mom. får inte innehålla uppgifter om kommunikation som omfattas av integritetsskyddet.

Teleföretaget ska på begäran av en abonnent kostnadsfritt specificera en faktura per uppkoppling. Om inte något annat följer av 2 eller 3 mom. ska specificeringen ges abonnenten på så sätt att de tre sista siffrorna i telefonnumret är dolda, eller på något annat sådant sätt att det utifrån specificeringen inte går att identifiera den andra kommunikationsparten.

Teleföretaget ska på begäran av en användare specificera en faktura per uppkoppling, med fullständiga uppgifter om abonnemangsnummer för kommunikationsparterna eller med andra fullständiga identifieringsuppgifter för kommunikationstjänsten. En användare som är yngre än 15 år företräds av vårdnadshavaren. Bestämmelser om att företräda barn finns dessutom i lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt (361/1983). En omyndig som inte är minderårig företräds av dennes intressebevakare. Bestämmelser om att företräda omyndiga som inte är minderåriga finns i lagen om förmyndarverksamhet (442/1999).

En specificering per uppkoppling får inte innehålla förmedlingsuppgifter om kostnadsfria tjänster. Abonnenten har rätt att på begäran få en icke-specificerad faktura.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om innehållet i en specifikation som avses i denna paragraf och hur specifikationen ska utformas.

135 §

Rätt att begränsa användningen av ett abonnemang till mottagning av annat än kommunikationstjänster

Ett teleföretag ska på abonnentens begäran avgiftsfritt spärra användningen av ett abonnemang för andra tjänster än kommunikationstjänster och utgående trafik från abonnemanget till en viss trafiktyp, om det tekniskt är enkelt att genomföra spärrningen. Om spärrningen senare avlägsnas på abonnentens begäran, får teleföretaget ta ut en avgift för åtgärden.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om vilka spärrtjänster abonnenterna åtminstone ska erbjudas, om det tekniska utförandet av spärrtjänster och om prisinformation för samtalen. (17.6.2016/456)

Ett teleföretag har rätt att spärra användningen av en annan tjänst än en kommunikationstjänst, om

1) abonnenten inte inom två veckor från det att en betalningsuppmaning har sänts betalar en till betalning förfallen faktura för den andra tjänsten,

2) abonnenten överskrider den limit som avses i 112 §,

3) det behövs för att förhindra missbruk eller skador.

Teleföretaget ska utan dröjsmål underrätta abonnenten om en sådan spärrning som avses i 3 mom.

Teleföretaget har rätt att vägra koppla upp samtal eller att annars spärra användningen av en sådan annan tjänst än en kommunikationstjänst vars uppenbara syfte är att sträva efter orättmätig ekonomisk vinning och som medför avgifter för abonnenten.

AVDELNING VI

KOMMUNIKATIONENS KONFIDENTIALITET SAMT INTEGRITETSSKYDD

17 kap

Behandling av elektroniska meddelanden och förmedlingsuppgifter

136 §

Kommunikationens och förmedlingsuppgifternas konfidentialitet

En kommunikationspart får behandla sina egna elektroniska meddelanden och förmedlingsuppgifter om dem, om inte något annat föreskrivs i lag.

Radiokommunikation som är avsedd för allmän mottagning och dess förmedlingsuppgifter får behandlas, om inte något annat föreskrivs i lag. Som sådan radiokommunikation betraktas

1) sändningar av televisions- och radioprogramutbud,

2) nödanrop,

3) radiokommunikation på allmän anropskanal,

4) amatörradiokommunikation,

5) kortvågsradiokommunikation på frekvensområdet 27 megahertz,

6) annan än i 1–5 punkten avsedd radiokommunikation som är avsedd att mottas allmänt.

Andra elektroniska meddelanden och förmedlingsuppgifter får behandlas med kommunikationsparternas samtycke eller om så föreskrivs i lag.

Den som har tagit emot eller annars fått kännedom om ett elektroniskt meddelande, radiokommunikation eller förmedlingsuppgifter som inte är avsedda för honom eller henne, får inte utan samtycke av en kommunikationspart röja eller utnyttja meddelandets innehåll, förmedlingsuppgifterna eller uppgifterna om meddelandets existens, om inte något annat föreskrivs i lag.

Trots vad som föreskrivs i 3 mom. får radiokommunikation eller dess förmedlingsuppgifter behandlas statistiskt med hjälp av automatisk databehandling om det är fråga om

1) radiokommunikation i anslutning till fjärrstyrning av en miniatyrmodell eller en obemannad farkost,

2) upprättande eller upprätthållande av en förbindelse för radiokommunikation mellan terminalutrustning och ett trådlöst lokalt nätverk eller ett mobilnät.

(17.6.2016/456)

5 mom. har tillfogats genom L 456/2016 och gäller temporärt 20.6.2016–20.6.2021.

Sådan radiokommunikation som avses i 5 mom. eller dess förmedlingsuppgifter får behandlas endast om enskilda fysiska personer inte kan identifieras i behandlingen eller resultatet av behandlingen. (17.6.2016/456)

6 mom. har tillfogats genom L 456/2016 och gäller temporärt 20.6.2016–20.6.2021.

137 §

Allmänna behandlingsprinciper för kommunikationsförmedlare

Elektroniska meddelanden och förmedlingsuppgifter får behandlas endast i den omfattning som syftet med behandlingen kräver och behandlingen får inte begränsa skyddet av konfidentiella meddelanden eller integritetsskyddet mer än vad som är nödvändigt.

Elektroniska meddelanden och förmedlingsuppgifter får lämnas ut endast till aktörer som har rätt att behandla uppgifterna i det aktuella fallet.

Efter behandlingen ska de elektroniska meddelandena och förmedlingsuppgifterna förstöras eller förmedlingsuppgifterna ges en sådan form att de inte kan kopplas till abonnenten eller användaren, om inte något annat föreskrivs i lag.

Elektroniska meddelanden och förmedlingsuppgifter får behandlas endast av personer som handlar för kommunikationsförmedlarens eller abonnentens räkning och som behandlar meddelanden och förmedlingsuppgifter för sådana ändamål som särskilt föreskrivs i detta kapitel.

138 §

Behandling för att förmedla kommunikation, producera tjänster och sörja för informationssäkerheten

Elektroniska meddelanden och förmedlingsuppgifter får behandlas i den utsträckning som det behövs för att förmedla kommunikation, för att producera avtalade tjänster och för att sörja för informationssäkerheten i enlighet med 272 §.

En kommunikationsförmedlare och leverantör av mervärdestjänster ska vid tillhandahållandet av tjänster som avses i 1 mom. meddela abonnenten eller användaren vilken typ av förmedlingsuppgifter som behandlas och hur länge uppgifterna behandlas.

139 §

Behandling för fakturering

Kommunikationsförmedlare får behandla förmedlingsuppgifter som är nödvändiga för att bestämma och fakturera inbördes avgifter.

Leverantörer av informationssamhällets tjänster får behandla förmedlingsuppgifter som är nödvändiga för fakturering av bildinspelningar, ljudinspelningar och andra avgiftsbelagda tjänster som förmedlas genom kommunikationsnät som administreras av ett teleföretag, samt andra för faktureringen nödvändiga uppgifter. Leverantörer av informationssamhällets tjänster har rätt att få sådana uppgifter av teleföretag.

Uppgifter om hur en faktura bestäms ska lagras minst tre månader från fakturans förfallodag eller från det att förmedlingsuppgifterna registrerades, beroende på vilken av dessa tidpunkter som infaller senare. Uppgifterna får dock inte lagras efter det att fordran har preskriberats enligt lagen om preskription av skulder (728/2003). Om det uppkommer oenighet om en faktura ska uppgifterna om fakturan dock lagras tills parterna har kommit överens om saken eller ett avgörande i ärendet har vunnit laga kraft.

Kommunikationsförmedlaren ska meddela abonnenten eller användaren vilka förmedlingsuppgifter som behandlas och hur länge uppgifterna behandlas.

140 §

Behandling för marknadsföring

En kommunikationsförmedlare får för att marknadsföra sina egna tjänster behandla förmedlingsuppgifter i den utsträckning och under en så lång tid som marknadsföringen förutsätter, om den abonnent eller användare som uppgifterna gäller har gett sitt samtycke till det.

Den som har gett sitt samtycke ska ha möjlighet att återta samtycket till behandling av förmedlingsuppgifterna.

141 §

Behandling för teknisk utveckling

En kommunikationsförmedlare får behandla förmedlingsuppgifter för att tekniskt utveckla förmedlingen eller kommunikationstjänsterna.

Innan behandling som avses i 1 mom. inleds ska abonnenten eller användaren underrättas om vilka förmedlingsuppgifter som behandlas och hur länge behandlingen kommer att pågå. Underrättelsen kan vara av engångskaraktär.

142 §

Behandling för statistisk analys

En kommunikationsförmedlare får med hjälp av informationsteknik behandla förmedlingsuppgifter för statistisk analys, om

1) analysen inte annars kan utföras utan oskäligt besvär, och

2) enskilda fysiska personer inte kan identifieras i analysen.

Vad som föreskrivs i 1 mom. gäller också en juridisk persons rätt att som abonnent behandla förmedlingsuppgifter om sitt abonnemang och sin terminalutrustning.

143 §

Behandlingsrätt i fall av missbruk

En kommunikationsförmedlare får behandla förmedlingsuppgifter för att upptäcka, hindra eller utreda gratisanvändning av en avgiftsbelagd tjänst eller annat jämförbart missbruk som gäller användning av tjänster.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om hur sådan behandling av förmedlingsuppgifter som avses i 1 mom. ska utföras tekniskt.

144 §

Behandling för att upptäcka tekniska fel eller brister

En kommunikationsförmedlare får behandla förmedlingsuppgifter om det behövs för att upptäcka, hindra eller utreda tekniska fel eller brister vid förmedlingen av kommunikationen.

145 §

Dokumentering av behandlingshistorik

En kommunikationsförmedlare ska dokumentera detaljerade loggdata om behandlingen av förmedlingsuppgifter i datasystem som innehåller förmedlingsuppgifter med central betydelse för konfidentialiteten och integritetsskyddet, om det är tekniskt möjligt utan oskäliga kostnader. Av loggdata ska det framgå tidpunkten för behandlingen, hur länge behandlingen pågått samt handläggaren. Loggdata om behandlingen ska lagras i två år efter dokumenteringen.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om det tekniska genomförandet av dokumentering och lagring av uppgifter som avses i 1 mom.

18 kap

Särskilda bestämmelser om sammanslutningsabonnenter

146 §

Sammanslutningsabonnenters behandlingsrätt i fall av missbruk

En sammanslutningsabonnent har rätt att behandla förmedlingsuppgifter för att förebygga och utreda olovligt brukande av avgiftsbelagda informationssamhällstjänster, kommunikationsnät eller kommunikationstjänster eller röjande av företagshemligheter enligt 30 kap. 11 § i strafflagen, på det sätt som bestäms i 147–156 § i denna lag.

Att installera anordningar, program eller tjänster i sammanslutningsabonnentens kommunikationsnät, att obehörigen ge utomstående tillträde till sammanslutningsabonnentens kommunikationsnät eller kommunikationstjänster eller att på något annat jämförbart sätt använda kommunikationsnätet eller kommunikationstjänster kan vara olovligt brukande av kommunikationsnätet eller kommunikationstjänster, om förfarandet står i strid med de anvisningar för användningen som avses i 147 § 3 mom.

Den rätt som avses i 1 mom. gäller inte förmedlingsuppgifter för telefonitjänster i det fasta eller mobila telefonnätet

147 §

Sammanslutningsabonnenters omsorgsplikt i fall av missbruk

Innan en sammanslutningsabonnent börjar behandla förmedlingsuppgifter för att förebygga olovligt brukande av avgiftsbelagda informationssamhällstjänster, kommunikationsnätet eller kommunikationstjänster ska abonnenten

1) begränsa tillträdet till sitt kommunikationsnät och sin kommunikationstjänst och användningen av dem samt vidta andra åtgärder för att skydda användningen av sitt kommunikationsnät och sin kommunikationstjänst med lämpliga informationssäkerhetsåtgärder,

2) bestämma hurdana elektroniska meddelanden som får förmedlas och hämtas via dess kommunikationsnät, hur dess kommunikationsnät och kommunikationstjänst i övrigt får användas och till hurdana destinationsadresser kommunikation inte får riktas.

Innan en sammanslutningsabonnent börjar behandla förmedlingsuppgifter för att förebygga röjande av företagshemligheter ska abonnenten

1) begränsa tillträdet till företagshemligheter och vidta andra åtgärder för att skydda användningen av sitt kommunikationsnät och sin kommunikationstjänst och skydda uppgifterna genom lämpliga informationssäkerhetsåtgärder,

2) bestämma på vilket sätt företagshemligheter får överföras, lämnas ut eller på annat sätt behandlas i kommunikationsnätet och till hurdana destinationsadresser de personer som har rätt att behandla företagshemligheter inte får skicka elektroniska meddelanden.

En sammanslutningsabonnent ska för att förebygga missbruk som avses i 1 och 2 mom. ge skriftliga anvisningar till dem som använder kommunikationsnätet eller kommunikationstjänsten.

148 §

Sammanslutningsabonnenters planerings- och samarbetsplikt i fall av missbruk

En sammanslutningsabonnent ska innan behandling av förmedlingsuppgifter enligt 146 § 1 mom. inleds utse de personer till vilkas uppgifter behandling av förmedlingsuppgifter hör eller bestämma de nämnda uppgifterna. Förmedlingsuppgifter får behandlas endast av personer som svarar för driften av och dataskyddet i sammanslutningsabonnentens kommunikationsnät och kommunikationstjänst och för säkerheten.

Om sammanslutningsabonnenten som arbetsgivare omfattas av samarbetslagstiftningen ska sammanslutningsabonnenten

1) i ett samarbetsförfarande enligt 4 kap. i lagen om samarbete inom företag (334/2007), lagen om samarbete inom statens ämbetsverk och inrättningar (1233/2013) och lagen om samarbete mellan kommunala arbetsgivare och arbetstagare (449/2007) behandla grunderna och praxisen för de i 146–156 § avsedda förfaranden som ska tillämpas vid behandlingen av förmedlingsuppgifter,

2) på det sätt som föreskrivs i 21 § 2 mom. i lagen om integritetsskydd i arbetslivet (759/2004) informera arbetstagarna eller deras företrädare om beslut som abonnenten har fattat om behandlingen av förmedlingsuppgifter.

Om sammanslutningsabonnenten som arbetsgivare inte omfattas av samarbetslagstiftningen ska denne höra arbetstagarna om de omständigheter som avses i 2 mom. 1 punkten i denna paragraf och informera arbetstagarna om dem enligt vad som bestäms i 21 § 1 och 2 mom. i lagen om integritetsskydd i arbetslivet.

Om sammanslutningsabonnenten inte är arbetsgivare ska denne informera användarna om de förfaranden och den praxis som tillämpas på behandlingen av förmedlingsuppgifter enligt 146– 156 §.

149 §

Sammanslutningsabonnenters behandlingsrätt för att utreda om avgiftsbelagda informationssamhällstjänster, kommunikationsnätet eller kommunikationstjänster har använts olovligt

En sammanslutningsabonnent får behandla förmedlingsuppgifter med hjälp av en automatisk sökfunktion som kan basera sig på meddelandenas storlek eller sammanlagda storlek eller deras typ, antal, uppkopplingssätt eller destinationsadresser.

Sammanslutningsabonnenten får behandla förmedlingsuppgifter manuellt, om det finns grundad anledning att misstänka att kommunikationsnätet, kommunikationstjänsten eller en avgiftsbelagd informationssamhällstjänst används i strid med de anvisningar som avses i 147 § 3 mom. och om

1) en avvikelse i kommunikationen har upptäckts med hjälp av den automatiska sökfunktionen,

2) kostnaderna för användningen av en avgiftsbelagd informationssamhällstjänst har blivit ovanligt höga,

3) det i kommunikationsnätet upptäckts en anordning, ett program eller en tjänst som har installerats obehörigen, eller

4) det i ett enskilt fall på basis av annan med 1–3 punkten jämförbar allmänt konstaterbar omständighet går att sluta sig till att kommunikationsnätet, kommunikationstjänsten eller en avgiftsbelagd informationssamhällstjänst används i strid med de anvisningar som avses i 147 § 3 mom.

Ett villkor för behandling enligt 1 och 2 mom. är att incidenten eller gärningen sannolikt orsakar betydande olägenhet eller skada för sammanslutningsabonnenten.

Villkor för behandling enligt 2 mom. är dessutom att uppgifterna är nödvändiga för att reda ut olovligt brukande och vem som svarar för det och för att göra slut på olovligt brukande.

150 §

Sammanslutningsabonnenters behandlingsrätt för att utreda om företagshemligheter har röjts

En sammanslutningsabonnent får behandla förmedlingsuppgifter med hjälp av en automatisk sökfunktion som kan basera sig på meddelandenas storlek eller sammanlagda storlek eller deras typ, antal, uppkopplingssätt eller destinationsadresser.

Sammanslutningsabonnenten får behandla förmedlingsuppgifter manuellt, om det finns grundad anledning att misstänka att en företagshemlighet olovligen har röjts för en utomstående via kommunikationsnätet eller en kommunikationstjänst och om

1) en avvikelse i kommunikationen har upptäckts med hjälp av den automatiska sökfunktionen,

2) en företagshemlighet offentliggörs eller utnyttjas olovligen, eller

3) det i ett enskilt fall på basis av en annan med 1 eller 2 punkten jämförbar allmänt konstaterbar omständighet går att sluta sig till att en företagshemlighet olovligen har röjts för en utomstående.

Ett villkor för behandling enligt 1 och 2 mom. är att det misstänkta röjandet gäller företagshemligheter som är av central betydelse för sammanslutningsabonnentens eller dess samarbetspartners näringsverksamhet eller resultaten av tekniskt eller något annat utvecklingsarbete som sannolikt är viktiga för att starta eller utöva näringsverksamhet.

Villkor för behandling enligt 2 mom. är dessutom att uppgifterna är nödvändiga för att reda ut om en företagshemlighet har röjts och vem som är ansvarig.

151 §

Särskilda begränsningar av behandlingsrätten i fall av missbruk

Automatisk sökning får inte riktas och förmedlingsuppgifter får inte hämtas eller tas till manuell behandling för att få reda på uppgifter enligt 17 kap. 20 § 1 mom. i rättegångsbalken. (12.6.2015/758)

För att utreda röjande av företagshemligheter kan en sammanslutningsabonnent som är arbetsgivare endast behandla sådana användares förmedlingsuppgifter som sammanslutningsabonnenten har gett eller som annars har tillgång till företagshemligheter på ett sådant sätt som sammanslutningsabonnenten har godkänt.

152 §

Sammanslutningsabonnenters skyldighet att lämna uppgifter till användare i fall av missbruk

Sammanslutningsabonnenten ska lämna en redogörelse för den manuella behandling av förmedlingsuppgifter som avses i 149 § 2 mom. och 150 § 2 mom. Av redogörelsen ska framgå

1) grunden och tidpunkten för behandlingen och dess varaktighet,

2) orsaken till att den manuella behandlingen har inletts,

3) behandlarna,

4) vem som har beslutat om behandlingen.

Redogörelsen ska undertecknas av de personer som har deltagit i behandlingen. Redogörelsen ska förvaras minst två år efter det att den behandling som avses i 149 eller 150 § upphörde.

De som använder det kommunikationsnät eller den kommunikationstjänst som är föremål för behandlingen ska delges den redogörelse som avses i 1 mom. så snart det är möjligt utan att äventyra syftet med behandlingen. Redogörelsen behöver dock inte lämnas till sådana användare vars förmedlingsuppgifter har behandlats i form av massbehandling så att behandlaren inte har tagit del av användarnas förmedlingsuppgifter. Oberoende av sekretess som baserar sig på lag eller avtal har användaren rätt att för behandlingen av ett ärende som gäller användarens intressen och rättigheter överlämna redogörelsen och de uppgifter användaren fått i samband med den.

153 §

Sammanslutningsabonnenters skyldighet att lämna uppgifter till företrädare för arbetstagarna i fall av missbruk

Om sammanslutningsabonnenten är arbetsgivare ska denne årligen till arbetstagarnas företrädare lämna en redogörelse för den manuella behandling av förmedlingsuppgifterna som avses i 149 § 2 mom. och 150 § 2 mom. Av redogörelsen ska det framgå på vilka grunder och hur många gånger förmedlingsuppgifterna har behandlats under ett år.

Den redogörelse som avses i 1 mom. ska lämnas till en förtroendeman som utsetts med stöd av ett arbets- eller tjänstekollektivavtal eller, om någon sådan inte har utsetts, till ett förtroendeombud enligt 13 kap. 3 § i arbetsavtalslagen (55/2001). Om arbetstagarna inom en personalgrupp inte har utsett någon förtroendeman eller något förtroendeombud, ska redogörelsen lämnas till ett samarbetsombud enligt 8 § i lagen om samarbete inom företag eller 3 § i lagen om samarbete mellan kommunala arbetsgivare och arbetstagare eller till en företrädare enligt 6 § 2 mom. i lagen om samarbete inom statens ämbetsverk och inrättningar. Om inte heller några sådana har utsetts ska redogörelsen lämnas till alla arbetstagare som hör till personalgruppen.

Företrädarna för arbetstagarna och de arbetstagare som avses i 2 mom. ska under hela den tid anställningsförhållandet är i kraft hemlighålla de kränkningar av företagshemligheten och de misstänkta fall av sådan kränkning som de fått kännedom om. I fråga om tystnadsplikten för tjänstemän och andra anställda hos myndigheter gäller vad som bestäms i lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet och någon annanstans i lag. Det som föreskrivs ovan hindrar inte att uppgifter lämnas ut till tillsynsmyndigheterna.

154 §

Förhandsanmälan och årlig redogörelse till dataombudsmannen i fall av missbruk

En sammanslutningsabonnent ska på förhand meddela dataombudsmannen att behandling av förmedlingssuppgifter inleds. Av förhandsanmälan ska framgå

1) grunderna och praxisen för de i 149 och 150 § avsedda förfaranden som ska tillämpas vid behandlingen av förmedlingsuppgifter,

2) de uppgifter som avses i 148 § 1 mom.,

3) hur sammanslutningsabonnenten har fullgjort den informationsskyldighet enligt 148 § 2 mom. 2 punkten eller 3 mom. som föreligger innan behandlingen inleds.

Sammanslutningsabonnenten ska årligen i efterhand lämna dataombudsmannen en redogörelse för den manuella behandlingen av förmedlingsuppgifterna. Av redogörelsen ska det framgå på vilka grunder och hur många gånger förmedlingsuppgifterna har behandlats under ett år.

155 §

Sammanslutningsabonnenters rätt att lagra förmedlingsuppgifter i fall av missbruk

Bestämmelserna i 146–154 § ger inte sammanslutningsabonnenten rätt att lagra förmedlingsuppgifter i registret längre än vad som annars är tillåtet enligt lag.

156 §

Sammanslutningsabonnenters rätt att lämna ut uppgifter i fall av missbruk

Trots 137 § har en sammanslutningsabonnent rätt att i samband med polisanmälan eller begäran om utredning i egenskap av målsägande till polisen för behandling överlämna sådana förmedlingsuppgifter om elektroniska meddelanden avseende användare av abonnentens kommunikationsnät eller kommunikationstjänst som denne fått i enlighet med 146–155 §.

19 kap

Uppgifter som hänför sig till myndighetsverksamhet

157 §

Skyldighet att lagra uppgifter för myndigheternas behov

Trots vad som i denna avdelning föreskrivs om behandling av förmedlingsuppgifter ska ett företag som särskilt utsetts genom beslut av inrikesministeriet och som har gjort televerksamhetsanmälan (lagringsskyldigt företag), under de förutsättningar som anges nedan, se till att de uppgifter som omfattas av lagringsskyldigheten enligt 2 och 3 mom. lagras under de lagringstider som anges i 4 mom. Uppgifterna får endast användas för att utreda och åtalspröva brott som avses i 10 kap. 6 § 2 mom. i tvångsmedelslagen (806/2011).

Lagringsskyldigheten gäller uppgifter som avser

1) sådana telefonitjänster eller textmeddelandetjänster i mobilnät som tillhandahålls av ett lagringsskyldigt företag, inklusive samtal som har kopplats men inte besvarats eller samtal som har förhindrats till följd av en driftåtgärd i nätet,

2) internettelefonitjänster som tillhandahålls av ett lagringsskyldigt företag, med vilket avses tjänster som tillhandahålls av tjänsteföretag och som ända till slutkunderna är baserade på internetprotokoll och möjliggör samtal,

3) internetaccesstjänster som tillhandahålls av ett lagringsskyldigt företag.

Lagringsskyldigheten i fråga om tjänster enligt 2 mom. 1 och 2 punkten gäller uppgifter om abonnentens och den registrerade användarens namn och adress, abonnemangets identifieringsuppgifter och uppgifter med vilkas hjälp en användare av kommunikationstjänster kan identifieras samt användarens transaktioner, inklusive omstyrda samtal, kan fastställas utifrån meddelandets typ och mottagare samt tidpunkt och varaktighet för kommunikationen. Lagringsskyldigheten i fråga om en tjänst som avses i 2 mom. 1 punkten gäller dessutom uppgifter med vilkas hjälp den kommunikationsutrustning som använts och utrustningens och abonnemangets position när transaktionen inleddes kan fastställas. Lagringsskyldigheten i fråga om en tjänst som avses i 2 mom. 3 punkten gäller uppgifter om abonnentens och den registrerade användarens namn och adress, abonnemangets identifieringsuppgifter och installeringsadress och uppgifter med vilkas hjälp en användare av kommunikationstjänster och den utrustning som använts kan identifieras samt tidpunkt och varaktighet för tjänsternas användning kan fastställas. Vilka uppgifter som lagras ska avgränsas till endast de som med beaktande av tjänstens tekniska genomförande är nödvändiga för att specificera den information som avses ovan i detta moment.

Lagringstiden för uppgifter om de tjänster som avses i 2 mom. 1 punkten är 12 månader, om de tjänster som avses i 2 mom. 3 punkten 9 månader och om de tjänster som avses i 2 mom. 2 punkten 6 månader. Lagringstiden börjar när transaktionen inleds.

Lagringsskyldigheten gäller inte innehållet i meddelanden eller förmedlingsuppgifter som samlats vid bläddring av webbsidor.

En förutsättning för lagringsskyldighet är att uppgifterna är tillgängliga och har genererats eller behandlats i samband med tillhandahållande av det lagringsskyldiga företagets allmänt tillgängliga kommunikationstjänster med stöd av denna lag eller personuppgiftslagen (523/1999).

Närmare bestämmelser om de uppgifter som ska lagras får utfärdas genom förordning av statsrådet.

Kommunikationsverket meddelar föreskrifter om de tekniska detaljerna kring de uppgifter som omfattas av lagringsskyldigheten.

158 §

Skyldigheter och förfaringssätt vid behandling av uppgifter som lagras för myndigheternas behov

Ett lagringsskyldigt företag ska innan lagringsskyldigheten fullgörs förhandla med inrikesministeriet om myndigheternas behov när det gäller lagringen av uppgifter. Det lagringsskyldiga företaget beslutar om det tekniska genomförandet av lagringen. Uppgifterna ska lagras kostnadseffektivt. Dessutom ska hänsyn tas till behoven inom det lagringsskyldiga företagets rörelse, systemens tekniska egenskaper och den betalningsansvariga myndighetens behov. Lagringen av uppgifterna ska om möjligt planeras så att flera företag inte lagrar samma uppgifter.

Inrikesministeriet har rätt att från en utomstående tjänsteleverantör skaffa ett system till vilket de uppgifter som omfattas av lagringsskyldigheten kan överföras. Ett lagringsskyldigt företag har rätt att i systemet registrera också uppgifter vars behandling för företagets eget behov ännu inte har avslutats.

På det lagringsskyldiga företagets skyldighet att sörja för informationssäkerheten tillämpas 247 §. Det lagringsskyldiga företaget ska utse dem som har rätt att behandla lagrade uppgifter eller ange de arbetsuppgifter i vilka de får behandlas. Det lagringsskyldiga företaget ska se till att abonnenterna får tillgång till information om lagringen av uppgifterna och om syftet med lagringen.

De uppgifter som lagras ska utan onödigt dröjsmål kunna lämnas till myndigheterna. Ett lagringsskyldigt företag ska vid behov samarbeta med ett nätföretag, så att lagringen även omfattar de tillgängliga uppgifter enligt 157 § som nätföretaget behandlar för att genomföra det lagringsskyldiga företagets tjänster.

Närmare bestämmelser om hur skyldigheten att lagra uppgifter ska fullgöras får utfärdas genom förordning av statsrådet.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om det tekniska genomförandet av lagringsskyldigheten och om informationssäkerheten.

159 §

Statistik över användning av uppgifter som lagras för myndigheternas behov

Inrikesministeriet ska varje år till riksdagens justitieombudsman lämna statistik över användningen av uppgifter som lagras med stöd av denna lag. Av statistiken ska det framgå

1) i vilka fall de lagrade uppgifterna har sänts till myndigheter,

2) i vilka fall en myndighets begäran om lagrade uppgifter inte har kunnat tillgodoses,

3) hur lång tid som gått från lagringen av uppgifterna till myndighetens begäran om uppgifter.

Inrikesministeriet ska beakta den statistik som avses i 1 mom. i de berättelser om användning av teleövervakning och teleavlyssning som ministeriet med stöd av polislagen (872/2011), tvångsmedelslagen eller någon annan lag ska avge till riksdagens justitieombudsman.

20 kap

Lokaliseringsuppgifter och andra uppgifter som anger läget för abonnemang eller terminalutrustning

160 §

Behandling och utlämnande av lokaliseringsuppgifter

Lokaliseringsuppgifter som kan kopplas till en fysisk person får behandlas för tillhandahållande och utnyttjande av mervärdestjänster, om den abonnent eller användare som uppgifterna gäller

har gett sitt samtycke till det eller om samtycket entydigt framgår av sammanhanget eller om så föreskrivs i lag.

Samtycke som avses i 1 mom. gör det inte möjligt att avvika från vad som någon annanstans i denna lag föreskrivs om användares och abonnenters rätt att få lokaliseringsuppgifter.

Lokaliseringsuppgifter får behandlas endast i den omfattning som syftet med behandlingen kräver och behandlingen får inte begränsa integritetsskyddet mer än nödvändigt. Efter behandlingen ska lokaliseringsuppgifterna förstöras eller ges en sådan form att de inte kan kopplas till abonnenten eller användaren, om inte något annat föreskrivs i lag.

Lokaliseringsuppgifter får behandlas endast av personer som är anställda hos en leverantör av mervärdestjänster samt av personer som handlar för leverantörens räkning, vilka har till uppgift att behandla lokaliseringsuppgifter i enlighet med detta kapitel.

Den som har tagit emot eller annars fått kännedom om lokaliseringsuppgifter som inte är avsedda för honom eller henne, får inte utan samtycke av den som ska lokaliseras röja eller utnyttja lokaliseringsuppgifterna eller uppgifterna om deras existens, om inte något annat föreskrivs i lag.

161 §

Informationsskyldighet

Den som tillhandahåller mervärdestjänster ska se till att den som ska lokaliseras på ett enkelt sätt och kontinuerligt har tillgång till information om de behandlade lokaliseringsuppgifternas noggrannhet, om det exakta syftet med behandlingen och dess varaktighet samt om huruvida lokaliseringsuppgifterna får lämnas ut till tredje part för tillhandahållande av mervärdestjänster. Den som tillhandahåller mervärdestjänster ska se till att den som ska lokaliseras har tillgång till informationen innan samtycke enligt 160 § 1 mom. ges.

162 §

Abonnenters och användares rättigheter

Abonnenter och användare ska ha möjlighet att på ett enkelt sätt och utan särskild avgift återkalla ett samtycke enligt 160 § 1 mom., om inte något annat föreskrivs i lag. Den som lokaliseras måste ha möjlighet att på ett enkelt sätt och utan särskild avgift temporärt förbjuda behandling av lokaliseringsuppgifter, om detta tekniskt sett och utan oskäliga kostnader är möjligt.

En användare har rätt att av en leverantör av mervärdestjänster och av en kommunikationsförmedlare få sådana lokaliseringsuppgifter och förmedlingsuppgifter om sig själv som dessa innehar och som anger var ett abonnemang eller en terminalutrustning finns vid en viss tidpunkt.

I ärenden som gäller samtycke, nekande och utnyttjande av rätt att få information när det gäller behandling av lokaliseringsuppgifter företräds den som är yngre än 15 år av vårdnadshavaren. Bestämmelser om att företräda barn finns dessutom i lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt. En omyndig som inte är minderårig företräds av dennes intressebevakare, om detta inte är omöjligt med tanke på det tekniska utförandet av tjänsten. Bestämmelser om att företräda omyndiga som inte är minderåriga finns i lagen om förmyndarverksamhet.

AVDELNING VII

SÄRSKILDA BESTÄMMELSER OM ELEKTRONISKA TJÄNSTER

21 kap

Domännamn

163 §

Tillämpningsområde

Detta kapitel tillämpas på domännamn under den nationella toppdomänen för Finland (toppdomänen fi) och under toppdomänen för landskapet Åland (toppdomänen ax) samt på domännamnsverksamhet och registreringstjänster för domännamn i samband därmed.

Vad som i detta kapitel föreskrivs om det domännamnsregister som förvaltas av Kommunikationsverket ska också tillämpas på registret över domännamn under toppdomänen ax.

164 §

Kommunikationsverkets domännamnsverksamhet och förmedling av domännamn

Kommunikationsverket förvaltar ett register över domännamn under toppdomänen fi (domännamnsregister) och en databas med teknisk information om domännamn för styrning av internettrafiken (fi-roten).

Endast verksamhetsutövare som enligt 165 § har lämnat in en anmälan om registrarverksamhet (registrar) får göra registreringar i domännamnsregistret. Kommunikationsverket får emellertid för domännamnsförvaltningens behov avgiftsfritt registrera domännamn som består av endast ett tecken samt andra domännamn. Kommunikationsverket får också göra andra anteckningar i domännamnsregistret som behövs för att genomföra denna lag.

Ett domännamn kan registreras på en användare som är en juridisk person, en enskild näringsidkare eller en annan sammanslutning eller en fysisk person (domännamnsanvändare).

165 §

Registrarens anmälningsskyldighet

En registrar ska göra en anmälan till den myndighet som förvaltar domännamnsregistret innan den inleder sin verksamhet. Anmälan ska innehålla registrarens identifieringsuppgifter, den e- postadress som ska användas för hörande och delgivning samt andra uppgifter som behövs för tillsynen.

Kommunikationsverket ska utan dröjsmål informeras om ändringar i de uppgifter som registraren har anmält. Om verksamheten läggs ned ska Kommunikationsverket och kunderna informeras om detta minst två veckor i förväg. Om Kommunikationsverket med stöd av 171 § 2 mom. har meddelat ett förbudsbeslut ska kunderna utan dröjsmål informeras om detta.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om hur anmälan ska göras och om innehållet i den.

166 §

Domännamnets form och innehåll

Ett domännamn får bestå av minst två och högst 63 tecken.

Ett domännamn får vid registreringstidpunkten inte

1) motsvara någon annans skyddade namn eller märke, om inte domännamnsanvändaren kan ge en godtagbar grund för registreringen av domännamnet, eller

2) likna någon annans skyddade namn eller märke, om domännamnet registreras i uppenbart vinnings- eller skadesyfte.

Kommunikationsverket får meddela föreskrifter om de konfigurationer som är nödvändiga för att domännamnet ska fungera och om domännamnets form, antal tecken och tillåtna tecken.

167 §

Anteckning av uppgifter i domännamnsregistret och offentliggörande av uppgifter

Ett domännamn ska registreras på domännamnsanvändaren. Registraren ska i domännamnsregistret anteckna korrekta och uppdaterade uppgifter som identifierar domännamnsanvändaren samt den e-postadress som ska användas för hörande och delgivning

Kommunikationsverket får offentliggöra uppgifter ur domännamnsregistret på sina webbsidor. I fråga om fysiska personer får på webbsidorna offentliggöras domännamnet och användarens namn. I övrigt ska på utlämnande av uppgifter ur registret tillämpas 16 § i lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet.

Ett domännamn som har registrerats i domännamnsregistret gäller i högst fem år. Registraren kan förnya en domänregistrering för högst fem år i sänder.

Kommunikationsverket får utfärda närmare föreskrifter om hur registreringen tekniskt ska genomföras och om de uppgifter som ska lämnas i samband med registreringen.

168 §

Överföring av domännamn och byte av registrar

Domännamnsanvändaren kan överföra domännamnet till en annan användare under domännamnets giltighetstid. Registraren ska göra överföringen inom rimlig tid från mottagandet av begäran. Om domännamnet inte har överförts inom rimlig tid kan Kommunikationsverket göra överföringen. Ett domännamn kan inte överföras om ett ärende som gäller avregistrering av domännamnet är anhängigt vid Kommunikationsverket.

Kommunikationsverket kan återföra domännamnet till dess ursprungliga användare om domännamnet har överförts till någon annan utan användarens samtycke och denne begär att

registreringen ska korrigeras, och mottagaren av överföringen inte inom utsatt tid anför en godtagbar grund för överföringen.

Domännamnsanvändaren kan byta registrar under domännamnets giltighetstid. Registraren ska vidta de åtgärder som krävs för att byta registrar inom rimlig tid från mottagandet av begäran. Om domännamnet inte har överförts till en annan registrar inom rimlig tid kan Kommunikationsverket göra överföringen.

Kommunikationsverket får utfärda föreskrifter om det tekniska genomförandet och tidsfristerna i fråga om överföring av domännamn och byte av registrar.

169 §

Avregistrering av domännamn

Kommunikationsverket får avregistrera ett domännamn och avlägsna det ur fi-roten om de uppgifter som avses i 167 § 1 mom. är bristfälliga eller felaktiga och om uppgifterna trots uppmaning inte korrigeras inom utsatt tid.

Om domännamnets giltighetstid har löpt ut avregistrerar Kommunikationsverket domännamnet och avlägsnar det ur fi-roten utan att höra användaren.

Om innehavaren av en rättighet som avses i 166 § 2 mom. begär att ett domännamn ska avregistreras kan Kommunikationsverket avregistrera ett domännamn som har registrerats i strid med lagens bestämmelser och avlägsna det ur fi-roten, eller registrera domännamnet på innehavaren av rättigheten.

Kommunikationsverket kan för en tid av högst ett år avlägsna registreringen av ett domännamn ur fi-roten utan att höra domännamnsanvändaren, om domännamnsanvändaren har ansökt om flera domännamn som liknar någon annans skyddade namn eller märke och innehavaren av det skyddade namnet eller märket begär att domännamnet ska avregistreras.

Ett domännamn som har avregistrerats blir ledigt och allmänt tillgängligt för nyregistrering en månad efter avregistreringen.

Kommunikationsverket får avregistrera ett domännamn, om en domstol genom ett lagakraftvunnet avgörande har förbjudit användningen av domännamnet.

170 §

Registrarens övriga skyldigheter

En registrar ska

1) innan ett domännamn registreras tillhandahålla behövlig information enligt denna lag om kraven på domännamnets innehåll och form,

2) uppdatera uppgifterna i domännamnsregistret,

3) kunna göra anteckningar i domännamnsregistret med hjälp av tekniska arrangemang som Kommunikationsverket har fastställt,

4) i tillräcklig omfattning och effektivt informera en domännamnsanvändare om att domännamnets giltighetstid löper ut,

5) på begäran av domännamnsanvändaren avregistrera ett domännamn innan dess giltighetstid har löpt ut,

6) sörja för informationssäkerheten i sin verksamhet,

7) utan dröjsmål meddela Kommunikationsverket om dess förmedling av domännamn är utsatt för betydande kränkningar av eller hot mot informationssäkerheten eller för någonting annat som väsentligen förhindrar eller stör den; samtidigt ska registraren också anmäla hur länge störningen eller hotet beräknas pågå, om vilka verkningar störningen eller hotet har, om avhjälpande åtgärder samt om åtgärder för att förhindra att störningen upprepas.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om information som ges till användare av domännamn, om informationssäkerheten i registrarens verksamhet, om när en störning som avses i 1 mom. 7 punkten ska anses vara betydande samt om innehållet i anmälan samt anmälans utformning och hur den lämnas in.

171 §

Organisering av domännamnsförvaltningen

Kommunikationsverket har till uppgift att

1) administrera toppdomänen fi,

2) bedriva och utveckla den domännamnsverksamhet som avser fi-domäner,

3) sörja för överföringsförbindelserna och förbindelsetrafiken från namnservrarna för fi-roten till internet,

4) övervaka registrarverksamheten,

5) sörja för informationssäkerheten i den domännamnsverksamhet som avser fi-domäner,

6) på begäran ge intyg och utdrag ur domännamnsregistret.

Kommunikationsverket kan ge en registrar en anmärkning, om registraren bryter mot denna lag eller bestämmelser, föreskrifter och beslut som utfärdats med stöd av den. I samband med anmärkningen kan Kommunikationsverket ålägga registraren att inom en rimlig tid rätta till felet eller försummelsen. Om felet eller försummelsen inte rättas till inom utsatt tid kan Kommunikationsverket för en tid av högst ett år förbjuda registraren att registrera domännamn eller göra anteckningar som gäller domännamn i domännamnsregistret.

172 §

Säkerställande av domännamns informationssäkerhet

Kommunikationsverket har rätt att vidta nödvändiga åtgärder för att upptäcka, förhindra och utreda sådana betydande kränkningar av informationssäkerheten som innebär att fi-domännamn

utnyttjas och som är riktade mot allmänna kommunikationsnät eller kommunikationstjänster eller mot användare av dem, samt för att inleda förundersökning med anledning av kränkningarna. Kommunikationsverket får vidta dessa åtgärder utan att höra domännamnsanvändaren.

De nödvändiga åtgärder som avses i 1 mom. kan utföras med avseende på namnserverinformationen i fi-roten och kan omfatta

1) åtgärder för att förhindra eller begränsa den trafik som riktas till domännamnet,

2) åtgärder för att dirigera den trafik som riktas till domännamnet till en annan webbadress, samt

3) andra med 1 och 2 punkten jämförbara åtgärder av teknisk natur.

De åtgärder som avses i denna paragraf ska utföras omsorgsfullt och de ska stå i proportion till allvaret i den kränkning av informationssäkerheten som ska avvärjas. Åtgärderna ska utföras utan att yttrandefriheten, skyddet av konfidentiella meddelanden eller integritetsskyddet begränsas mer än vad som är nödvändigt för att säkerställa de syften som avses i 1 mom. Åtgärderna ska avbrytas om det inte längre finns förutsättningar enligt denna paragraf att vidta dem.

22 kap

Tillhandahållande av informationssamhällets tjänster

173 §

Begränsningar av tillämpningsområdet

Bestämmelserna i detta kapitel ska inte tillämpas på

1) beskattning,

2) frågor som hör till tillämpningsområdet för Europaparlamentets och rådets direktiv 95/46/EG om skydd för enskilda personer med avseende på behandling av personuppgifter och om det fria flödet av sådana uppgifter samt Europaparlamentets och rådets direktiv 2002/58/EG om behandling av personuppgifter och integritetsskydd inom sektorn för elektronisk kommunikation (direktivet om integritet och elektronisk kommunikation),

3) verksamhet som notarius publicus eller i motsvarande yrken som inbegriper utövande av offentlig makt,

4) verksamhet som rättegångsombud eller rättegångsbiträde vid en rättegång,

5) lotteriverksamhet som sker mot vederlag.

Bestämmelserna i 174 och 175 § ska inte tillämpas på

1) upphovsrätt, närstående rättigheter, industriellt rättsskydd, rättigheter som avses i rådets direktiv 87/54/EEG om rättsligt skydd för kretsmönster i halvledarprodukter och rättigheter som avses i Europaparlamentets och rådets direktiv 96/9/EG om rättsligt skydd för databaser,

2) utgivning av elektroniska pengar, om medlemsstaten på institutet tillämpar ett av de undantag som anges i artikel 9.1 i Europaparlamentets och rådets direktiv 2009/110/EG om rätten att starta och driva affärsverksamhet i institut för elektroniska pengar samt om tillsyn av sådan verksamhet, om ändring av direktiven 2005/60/EG och 2006/48/EG och om upphävande av direktiv 2000/46/EG,

3) sådan reklam för andelar i fondföretag som avses i artikel 44.2 i rådets direktiv 85/611/EEG om samordning av lagar och andra författningar som avser företag för kollektiva investeringar i överlåtbara värdepapper (fondföretag),

4) frågor om etableringsfrihet, frihet att erbjuda försäkringar och tillämplig lag på försäkringsavtal,

5) parternas frihet att välja tillämplig lag i fråga om sina avtal,

6) avtalsförpliktelser vid konsumentavtal,

7) tvingande bestämmelser i lagstiftningen i den stat där fast egendom är belägen när det gäller formkrav för avtal, om avtalet skapar eller överför rätt till fast egendom,

8) frågan om huruvida icke-önskade kommersiella meddelanden per e-post är tillåtliga.

RDir 85/611/EEG har upphävts genom direktiv EPRDir 2009/65/EG. EPRDir 95/46/EG har upphävts genom förordning EPRF (EU) 2016/679 (allmän dataskyddsförordning) fr.o.m. 25.5.2018.

174 §

Det samordnade området och friheten att tillhandahålla tjänster

Med det samordnade området avses de krav som ingår i rättsordningen och som en leverantör av informationssamhällets tjänster måste uppfylla när det gäller etablering och utövande av verksamhet, såsom krav i fråga om

1) behörighet, tillstånd, registrering och anmälningar till myndigheter,

2) tillvägagångssätt, reklam och annan marknadsföring, kvaliteten på och innehållet i tjänster samt avtal och tjänsteleverantörens ansvar.

När det gäller en leverantör av informationssamhällets tjänster som är etablerad i en annan EES- stat får inte sådana krav ställas som omfattas av det samordnade området och som begränsar tillhandahållandet av någon av informationssamhällets tjänster i Finland. En domstol eller någon annan behörig myndighet får dock i enlighet med särskilt föreskrivna befogenheter begränsa tillhandahållandet av en viss tjänst om begränsningen

1) behövs för upprätthållande av allmän ordning eller säkerhet, för skydd av folkhälsan eller skydd av konsumenterna,

2) gäller en tjänst som skadar de mål som avses i 1 punkten eller utgör en allvarlig risk för att dessa mål inte uppnås, och

3) står i rätt proportion till dess mål.

En begränsning får inte införas innan den stat där tjänsteleverantören är etablerad har uppmanats att vidta åtgärder i saken, men etableringsstaten inte har vidtagit några åtgärder eller endast har vidtagit otillräckliga åtgärder. Den planerade begränsningen ska innan den införs ha anmälts till kommissionen och till etableringsstaten.

I brådskande fall får en begränsning införas oberoende av vad som föreskrivs i 3 mom. Begränsningen ska utan dröjsmål anmälas till kommissionen och till etableringsstaten, med uppgift om varför saken anses brådskande.

Vad som föreskrivs i 3 och 4 mom. tillämpas inte på brottsutredningar eller när ett ärende behandlas i domstol.

175 §

Iakttagande av finsk lagstiftning

Behöriga myndigheter i Finland ska övervaka att sådana leverantörer av informationssamhällets tjänster som är etablerade i Finland iakttar finsk lagstiftning i frågor som omfattas av det samordnade området också då tjänsterna enbart eller huvudsakligen riktar sig till en annan EES- stat.

176 §

Allmän informationsskyldighet

Utöver vad som någon annanstans i lag föreskrivs om informationsskyldighet ska en leverantör av informationssamhällets tjänster enkelt, direkt och fortlöpande hålla åtminstone följande uppgifter tillgängliga för tjänstemottagarna och myndigheterna:

1) tjänsteleverantörens namn, geografiska adress i etableringsstaten, e-postadress samt annan sådan kontaktinformation som gör det möjligt att nå leverantören snabbt, direkt och effektivt,

2) vilket handelsregister eller annat motsvarande offentligt register som tjänsteleverantören eventuellt är införd i, samt tjänsteleverantörens företags- och organisationsnummer eller något annat motsvarande nummer i registret i fråga,

3) tillsynsmyndighetens kontaktinformation, om verksamheten kräver tillstånd eller registrering,

4) mervärdesskattenummer i det fallet att tjänsteleverantören bedriver mervärdesskattepliktig verksamhet.

Utöver vad som föreskrivs i 1 mom. ska en utövare av sådan reglerad yrkesverksamhet som avses i Europaparlamentets och rådets direktiv 2005/36/EG om erkännande av yrkeskvalifikationer, vid tillhandahållande av informationssamhällets tjänster hålla följande uppgifter tillgängliga:

1) den yrkesorganisation eller motsvarande organisation till vilken tjänsteleverantören hör,

2) yrkesbeteckning samt den medlemsstat där den har utfärdats,

3) ett omnämnande av de regler som är tillämpliga på yrkesverksamheten i etableringsstaten samt hur och var de är tillgängliga.

Om priser på varor eller tjänster anges vid tillhandahållandet av informationssamhällets tjänster, ska priserna anges klart och entydigt. Av informationen ska det framgå om priset inkluderar skatt och leveranskostnader. I fråga om meddelande av priser på konsumtionsnyttigheter gäller vad som särskilt föreskrivs om detta.

177 §

Informationsskyldighet vid beställning

Utöver vad som någon annanstans i lag föreskrivs om informationsskyldighet ska en leverantör av informationssamhällets tjänster innan en tjänstemottagare gör en beställning för denne hålla åtminstone följande uppgifter tillgängliga på ett klart och begripligt sätt:

1) de olika tekniska skedena vid ingående av avtal,

2) huruvida avtalet kommer att registreras av tjänsteleverantören och om det kommer att hållas tillgängligt för den andra avtalsparten,

3) de tekniska möjligheterna att upptäcka och rätta till inmatningsfel innan beställningen görs,

4) på vilka språk avtal kan ingås,

5) de uppförandekoder som tjänsteleverantören följer samt var och hur de finns tillgängliga elektroniskt.

Vad som föreskrivs i 1 mom. ska inte tillämpas på avtal som ingås enbart genom utväxling av e- post eller motsvarande personliga meddelanden. Avvikelse från bestämmelserna i 1 mom. kan göras genom avtal, förutsatt att ingen av parterna är konsument.

178 §

Tillhandahållande av avtalsvillkor

Leverantörer av informationssamhällets tjänster ska göra avtalsvillkoren tillgängliga för tjänstemottagare på ett sätt som gör det möjligt för mottagaren att spara och återge dem.

179 §

Beställning och mottagningsbekräftelse

När en beställning görs med tekniska hjälpmedel ska leverantören av informationssamhällets tjänster utan dröjsmål elektroniskt bekräfta mottagandet av beställningen. En mottagningsbekräftelse behövs inte om den beställda nyttigheten utan dröjsmål levereras elektroniskt.

Tjänsteleverantören ska tillhandahålla tjänstemottagaren lämpliga, effektiva och lättanvända tekniska hjälpmedel som gör det möjligt för mottagaren att upptäcka och rätta till inmatningsfel innan en beställning görs.

Vad som föreskrivs i 1 och 2 mom. ska inte tillämpas på avtal som ingås enbart genom utväxling av e-post eller motsvarande personliga meddelanden. Avvikelse från 1 och 2 mom. får göras genom avtal, förutsatt att ingen av parterna är konsument.

180 §

Mottagningstidpunkt

Beställningar och mottagningsbekräftelser som avses i 179 § anses vara mottagna när de parter till vilka de är riktade har tillgång till dem.

181 §

Uppfyllande av formkrav för avtal på elektronisk väg

Om avtal enligt lag ska ingås skriftligen, uppfylls kravet även genom ett elektroniskt avtal vars innehåll inte kan ändras ensidigt och som finns tillgängligt för parterna. Om ett avtal enligt lag ska undertecknas tillämpas vad som särskilt föreskrivs om elektroniska signaturer. Detta moment gäller på motsvarande sätt parternas meddelanden och andra åtgärder som hänför sig till avtalsförhållandet och som enligt lag ska vara skriftliga eller undertecknade.

Om ett meddelande som gäller ett avtal enligt lag ska lämnas bevisligen, kan kravet uppfyllas också genom en elektronisk metod som visar att mottagaren fått meddelandet.

Vad som föreskrivs i 1 och 2 mom. ska inte tillämpas på avtal som gäller köp eller annan överlåtelse av fast egendom eller på familjerättsliga avtal eller avtal som avser kvarlåtenskap.

182 §

Ansvarsfrihet vid överföring av information och vid tillhandahållande av tillgång till kommunikationsnät

När en informationssamhällets tjänst består av att i ett kommunikationsnät överföra information som lämnats av tjänstemottagaren eller av att ge tillgång till ett nät, är tjänsteleverantören inte ansvarig för innehållet i den överförda informationen eller för förmedlingen av den, under förutsättning att tjänsteleverantören inte har

1) initierat överföringen,

2) valt ut mottagaren av den överförda informationen, och inte heller

3) valt ut eller ändrat den information som överförts.

Överföringen och tillhandahållandet enligt 1 mom. omfattar automatisk, mellanliggande och tillfällig lagring av den vidarebefordrade informationen, till den del lagringen enbart görs för att utföra överföringen och under förutsättning att informationen inte lagras längre än vad som rimligtvis krävs för överföringen.

183 §

Ansvarsfrihet vid lagring av information i cacheminne

När en informationssamhällets tjänst består av att i ett kommunikationsnät överföra information som lämnats av tjänstemottagaren är tjänsteleverantören inte ansvarig för innehållet i informationen eller för förmedlingen av den när det gäller automatisk, mellanliggande och tillfällig lagring som ägt rum enbart för att effektivisera vidareöverföring av informationen till andra tjänstemottagare på deras begäran, under förutsättning att tjänsteleverantören

1) inte ändrar informationen,

2) uppfyller villkoren för tillgång till informationen,

3) följer de regler för uppdatering av informationen vilka fastställts på ett sätt som är allmänt vedertaget och använt inom branschen,

4) inte ingriper i den lagliga användningen av teknik som är allmänt vedertagen och som används inom branschen för att få fram data om hur informationen används, och

5) utan dröjsmål vidtar åtgärder för att avlägsna information som lagrats eller för att göra den oåtkomlig så snart tjänsteleverantören fått faktisk kännedom om

a) att informationen har avlägsnats från sin ursprungliga plats på nätet,

b) att informationen gjorts oåtkomlig, eller

c) att en domstol eller annan behörig myndighet har bestämt att den ska avlägsnas eller göras oåtkomlig.

184 §

Ansvarsfrihet vid lagring av information

När en informationssamhällets tjänst innefattar lagring av information som lämnats av tjänstemottagaren (innehållsproducenten) och lagringen utförs på dennes begäran, är tjänsteleverantören inte ansvarig för innehållet i den lagrade informationen eller för förmedlingen av den, om tjänsteleverantören utan dröjsmål vidtar åtgärder för att göra den information som lagrats oåtkomlig efter att

1) ha fått kännedom om en domstols förordnande därom eller, när det är fråga om kränkning av upphovsrätten eller närstående rättigheter, efter att ha fått en anmälan enligt 191 §,

2) annars ha fått faktisk kännedom om att den information som lagrats uppenbart strider mot 11 kap. 10 eller 10 a § eller 17 kap. 18 eller 18 a § i strafflagen.

Vad som föreskrivs i 1 mom. ska inte tillämpas om innehållsproducenten handlar under tjänsteleverantörens ledning eller tillsyn.

185 §

Förordnande om spärrning av information

Tingsrätten kan på ansökan av en åklagare, en undersökningsledare eller den vars rätt ärendet gäller förordna att en sådan leverantör av informationssamhällets tjänster som avses i 184 § vid vite ska göra den information som denne lagrat oåtkomlig, om informationen uppenbart är sådan att det enligt lag är straffbart eller utgör grund för ersättningsansvar att hålla den tillgänglig för allmänheten eller förmedla den. Ansökan ska behandlas skyndsamt. Ansökan kan inte godkännas om inte tjänsteleverantören och innehållsproducenten getts tillfälle att yttra sig, utom i det fall att dessa inte kan höras så snabbt som ärendets brådskande natur nödvändigtvis kräver.

Tingsrättens förordnande ska delges också innehållsproducenten. Om innehållsproducenten inte är känd, kan tingsrätten bestämma att leverantören av informationssamhällets tjänster ska sköta delgivningen.

Förordnandet förfaller, om åtal för brott som grundar sig på innehållet i eller förmedling av den information som förordnandet gäller inte väcks eller, när det är fråga om ersättningsansvar, om talan inte väcks inom tre månader från det att förordnandet gavs. Tingsrätten kan på yrkande av åklagaren eller en målsägande eller part, vilket har framställts inom den tidsfrist som avses ovan, förlänga tidsfristen med högst tre månader.

Leverantören av informationssamhällets tjänster och innehållsproducenten har rätt att ansöka om upphävande av förordnandet hos den tingsrätt som gett förordnandet. Vid behandlingen av ett ärende som gäller upphävande av ett förordnande ska 8 kap. i rättegångsbalken iakttas. Domstolen ska dock vidta behövliga åtgärder för att höra åklagaren. Upphävande ska sökas inom 14 dagar från det att sökanden fick del av förordnandet. Informationen får inte göras tillgänglig på nytt så länge ett ärende om upphävande är anhängigt, om inte den domstol som behandlar ärendet beslutar något annat. Även åklagaren har rätt att söka ändring i ett beslut genom vilket ett förordnande har upphävts.

186 §

Behörig domstol

En ansökan enligt 185 § prövas av den tingsrätt inom vars domkrets leverantören av informationssamhällets tjänster har sin hemort. Ansökan kan dock också alltid prövas av Helsingfors tingsrätt. Tingsrätten är domför även med ordföranden ensam.

187 §

Innehållsproducentens rättssäkerhet

En leverantör av informationssamhällets tjänster som med stöd av 184 § 1 mom. 2 punkten har gjort information oåtkomlig ska utan dröjsmål underrätta innehållsproducenten om detta skriftligen eller på elektronisk väg så att meddelandets innehåll inte ensidigt kan ändras och så att det finns tillgängligt för parterna. I meddelandet ska orsaken till att informationen spärrats nämnas och upplysning ges om innehållsproducentens rätt att föra ärendet till domstol. Meddelandet ska avfattas på innehållsproducentens modersmål, finska eller svenska. Meddelandet kan också avfattas på något annat språk, enligt vad som överenskommits med innehållsproducenten.

Innehållsproducenten har rätt att föra ett ärende som gäller spärrad information till den domstol som avses i 186 § inom 14 dagar efter att fått ett sådant meddelande som avses i 1 mom. Vid behandlingen av ett ärende som gäller spärrning ska 185 § 4 mom. iakttas.

188 §

Skyldighet för leverantörer av informationssamhällets tjänster att vidta åtgärder för genomförande av myndighetsbeslut

Vad som i 182–184 § föreskrivs om en tjänsteleverantörs ansvarsfrihet påverkar inte tjänsteleverantörens skyldighet att enligt någon annan lag vidta behövliga åtgärder för genomförande av en domstols eller annan behörig myndighets förordnande eller beslut.

189 §

Spärrning av material som kränker upphovsrätten eller närstående rättigheter

Den som innehar upphovsrätten eller dennes företrädare kan kräva att en leverantör av informationssamhällets tjänster som avses i 184 § gör material som kränker upphovsrätten oåtkomligt enligt vad som föreskrivs i denna paragraf och i 191–193 §. Detsamma gäller innehavare av närstående rättigheter och deras företrädare i fråga om material som kränker sådana rättigheter.

Yrkandet ska först framföras till den innehållsproducent vars material yrkandet gäller. Om innehållsproducenten inte kan identifieras eller om denne inte utan dröjsmål avlägsnar materialet eller gör det oåtkomligt, kan yrkandet framföras till leverantören av informationssamhällets tjänster genom en anmälan enligt 191 §.

190 §

Kontaktpunkt för en leverantör av informationssamhällets tjänster

Leverantören av informationssamhällets tjänster ska meddela till vilken kontaktpunkt anmälan enligt 191 § och bemötande enligt 192 § kan lämnas. Kontaktinformation för kontaktpunkten ska fortlöpande finnas tillgänglig på ett enkelt sätt.

191 §

Anmälans form och innehåll

En anmälan som innehåller ett yrkande enligt 189 § ska göras skriftligen eller på elektronisk väg så att anmälans innehåll inte ensidigt kan ändras och så att den finns tillgänglig för parterna. Anmälan ska innehålla

1) anmälarens namn och kontaktinformation,

2) en specifikation av det material som enligt yrkandet ska göras oåtkomligt samt en utredning om var materialet finns,

3) anmälarens försäkran att det material som yrkandet gäller enligt anmälarens ärliga uppfattning är tillgängligt på kommunikationsnätet på ett lagstridigt sätt,

4) uppgift om att anmälaren utan resultat har framfört sitt yrkande till innehållsproducenten eller att innehållsproducenten inte har kunnat identifieras,

5) anmälarens försäkran att den innehar upphovsrätten eller närstående rättigheter eller är berättigad att handla på rättsinnehavarens vägnar,

6) anmälarens underskrift.

En anmälan som inte uppfyller kraven i 1 mom. ska vara utan verkan. Om bristerna i anmälan gäller endast de uppgifter som nämns i 1 mom. 2 punkten, ska leverantören av informationssamhällets tjänster dock vidta rimliga åtgärder för att nå anmälaren och underrätta denne om bristerna.

192 §

Meddelande till innehållsproducenten samt bemötande

En leverantör av informationssamhällets tjänster ska utan dröjsmål underrätta innehållsproducenten om att material som denne lämnat har gjorts oåtkomligt samt sända innehållsproducenten en kopia av den anmälan som ligger till grund för åtgärden.

Om en innehållsproducent anser att materialet utan grund har gjorts oåtkomligt, kan innehållsproducenten göra materialet tillgängligt på nytt genom att skriftligen eller på elektronisk väg enligt 191 § lämna anmälaren ett bemötande inom 14 dagar från det att innehållsproducenten fick kännedom om anmälan. En kopia av bemötandet ska sändas till tjänsteleverantören. Bemötandet ska innehålla

1) innehållsproducentens namn och kontaktinformation,

2) fakta och andra orsaker enligt vilka spärrningen anses ogrundad,

3) en specifikation av det material som anses ha blivit spärrat utan grund,

4) innehållsproducentens underskrift.

193 §

Återställande av material

Om ett bemötande som uppfyller kraven i 192 § har lämnats inom föreskriven tid, får leverantören av informationssamhällets tjänster inte förhindra att det material som specificerats i bemötandet återställs och hålls åtkomligt, om inte något annat följer av en överenskommelse mellan tjänsteleverantören och innehållsproducenten eller av en domstols eller annan myndighets förordnande eller beslut.

194 §

Ersättningsskyldighet

Den som lämnar oriktiga uppgifter i en anmälan enligt 191 § eller i ett bemötande enligt 192 § är skyldig att ersätta den skada som detta orsakar. Ersättningsskyldighet föreligger dock inte eller

också kan den jämkas, om den som lämnade uppgiften hade grundad anledning att anta att uppgiften var riktig eller om den oriktiga uppgiften hade endast ringa betydelse med beaktande av innehållet i anmälan eller bemötandet i dess helhet.

23 kap

Kontaktinformationstjänster

195 §

Tillgång till kontaktinformationstjänster

Teleföretag som är verksamma i ett telefonnät är skyldiga att för sin del se till att användarna har tillgång till allmänna och täckande nummertjänster till ett skäligt pris.

Teleföretag ska se till att kontaktinformation med namn, adress och telefonnummer i fråga om abonnenter som med företaget ingått avtal om användning av ett abonnemang i ett telefonnät samlas in och publiceras i en allmänt tillgänglig, täckande telefonkatalog som kan fås till ett skäligt pris.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om tekniska åtgärder som är nödvändiga för att skyldigheten enligt 1 mom. ska kunna fullgöras.

196 §

Utlämnande av kontaktinformation

Teleföretag och leverantörer av kontaktinformationstjänster ska på begäran lämna ut kontaktinformation som avses i 195 § 2 mom. till andra företag för tillhandahållande av kontaktinformationstjänster. Kontaktinformationen ska lämnas ut

1) i användbar form,

2) till ett kostnadsorienterat pris, och

3) på icke-diskriminerande villkor.

Teleföretag och leverantörer av kontaktinformationstjänster är skyldiga att offentliggöra uppgifter om priserna för utlämnande av kontaktinformation.

Leverantörer av kontaktinformationstjänster får vid behandlingen av informationen inte gynna ett teleföretag på bekostnad av ett annat teleföretag eller annars handla på ett diskriminerande sätt.

197 §

Behandling av personuppgifter

Leverantörer av kontaktinformationstjänster har rätt att behandla personuppgifter för att skapa kontaktinformationstjänster samt för att tillhandahålla sådana.

198 §

Förbud mot att offentliggöra kontaktinformation

Teleföretag och leverantörer av kontaktinformationstjänster ska ge en fysisk person som är användare och abonnent möjlighet att enkelt och kostnadsfritt helt eller delvis förbjuda anteckning och utlämnande av uppgifter om honom eller henne i kontaktinformationstjänsten. Teleföretaget och leverantören av kontaktinformationstjänster ska på begäran av en fysisk person som är användare och abonnent kostnadsfritt avlägsna och rätta felaktiga uppgifter.

Teleföretag och leverantörer av kontaktinformationstjänster ska ge företag och organisationer som antecknats i en kontaktinformationstjänst rätt att få sina uppgifter avlägsnade samt att få felaktiga uppgifter rättade.

199 §

Skyldighet att informera om syftet med och användningen av kontaktinformationstjänster

Teleföretag ska informera fysiska personer som är abonnenter om syftet med och användningen av en kontaktinformationstjänst som är allmänt tillgänglig eller som kan användas via kontaktinformationstjänsten. Informationen ska ges kostnadsfritt innan uppgifterna om personen antecknas i tjänsten.

Teleföretag och leverantörer av kontaktinformationstjänster ska dessutom se till att abonnenterna lätt har tillgång till tillräckligt detaljerad information om till vilka företag kontaktinformation om abonnenterna lämnas ut i enlighet med 196 § 1 mom.

24 kap

Elektronisk direktmarknadsföring och kakor

200 §

Direktmarknadsföring till fysiska personer

Direktmarknadsföring som bedrivs med hjälp av automatiska uppringningssystem, telefax, e- postmeddelanden, textmeddelanden, talmeddelanden, röstmeddelanden eller bildmeddelanden får riktas endast till sådana fysiska personer som på förhand har gett sitt samtycke till det.

Annan direktmarknadsföring än sådan som avses i 1 mom. får riktas till fysiska personer, om inte dessa uttryckligen har förbjudit det. Fysiska personer ska på ett enkelt sätt och kostnadsfritt kunna förbjuda direktmarknadsföring som avses i detta moment.

Om en tjänsteleverantör eller produktsäljare av en kund som är en fysisk person får dennes kontaktinformation som hör samman med ett e-postmeddelande, textmeddelande, talmeddelande, röstmeddelande eller bildmeddelande i samband med försäljning av en produkt eller en tjänst, får tjänsteleverantören eller produktsäljaren, trots vad som föreskrivs i 1 mom., använda kontaktinformationen vid direktmarknadsföring av sina egna produkter och tjänster som hör till samma produktgrupp eller som annars är av motsvarande slag. Tjänsteleverantören eller produktsäljaren ska ge kunder som är fysiska personer möjlighet att på ett enkelt sätt och kostnadsfritt förbjuda användningen av kontaktinformation i samband med att uppgifter insamlas samt i samband med varje e-postmeddelande, textmeddelande, talmeddelande, röstmeddelande

och bildmeddelande. Tjänsteleverantören eller produktsäljaren ska tydligt informera om förbudsmöjligheten.

201 §

Förbud mot marknadsföring av telefonabonnemang

Telefonabonnemang till mobilnät får inte marknadsföras till konsumenter per telefon, om inte konsumenten uttryckligen ber om det.

Bestämmelserna i 1 mom. ska inte tillämpas på ett teleföretags marknadsföring till dess egna mobiltelefonkunder.

202 §

Direktmarknadsföring till företag och organisationer

Direktmarknadsföring till företag och organisationer får bedrivas, om företaget eller organisationen inte uttryckligen har förbjudit det.

Företag och organisationer ska ges möjlighet att på ett enkelt sätt och kostnadsfritt förbjuda användning av sin kontaktinformation i samband med varje e-postmeddelande, textmeddelande, talmeddelande, röstmeddelande och bildmeddelande som skickas i avsikt att bedriva direktmarknadsföring. Den som bedriver direktmarknadsföring ska tydligt informera om förbudsmöjligheten.

203 §

Identifiering av direktmarknadsföring

E-postmeddelanden, textmeddelanden, talmeddelanden, röstmeddelanden och bildmeddelanden som är avsedda för direktmarknadsföring enligt 200 och 202 § ska vid mottagandet klart och entydigt kunna identifieras som marknadsföring.

Det är förbjudet att skicka sådana för direktmarknadsföring avsedda e-postmeddelanden, textmeddelanden, talmeddelanden, röstmeddelanden och bildmeddelanden där

1) identiteten på den avsändare för vars räkning meddelandet har skickats döljs eller hemlighålls,

2) det inte finns någon giltig adress till vilken mottagaren kan skicka en begäran om att sådana meddelanden ska upphöra,

3) mottagaren uppmanas att besöka en webbplats som strider mot 2 kap. i konsumentskyddslagen.

204 §

Förhindrande av mottagning av direktmarknadsföring

På begäran av användare har teleföretag och sammanslutningsabonnenter rätt att förhindra mottagning av direktmarknadsföring som avses i 200, 202 och 203 §.

Åtgärderna ska genomföras omsorgsfullt och utan att yttrandefriheten eller skyddet av konfidentiella meddelanden eller integritetsskyddet begränsas mer än vad som är nödvändigt.

205 §

Registrering på användarens terminalutrustning av information om användning av tjänster samt användning av informationen

Tjänsteleverantören får registrera kakor eller annan information om användning av tjänster på användarens terminalutrustning och använda informationen, om användaren har gett sitt samtycke till detta och om tjänsteleverantören ger användaren begriplig och fullständig information om syftet med registreringen och användningen.

Bestämmelserna i 1 mom. gäller inte sådan registrering eller användning av information vars enda syfte är att förmedla meddelanden via kommunikationsnäten eller som är nödvändig för att tjänsteleverantören ska kunna tillhandahålla sådana tjänster som abonnenten eller användaren av tjänsten uttryckligen har begärt.

Registrering och användning enligt denna paragraf är tillåten endast i den omfattning som tjänsten kräver och får inte begränsa integritetsskyddet mer än vad som är nödvändigt.

AVDELNING VIII

REGLERING AV AUDIOVISUELLA TJÄNSTER OCH RADIOVERKSAMHET

25 kap

Innehållet i televisionssändningar och beställ-tv

206 §

Tillämpningsområde och begränsningar av det

Bestämmelserna i detta kapitel och i 26 kap. ska tillämpas på sådana audiovisuella innehållstjänster som tillhandahålls av i Finland etablerade fysiska eller juridiska personer och som kan tas emot i en eller flera stater som hör till Europeiska ekonomiska samarbetsområdet eller som är part i Europeiska konventionen om television över gränserna (FördrS 87/1994), nedan Europarådets televisionskonvention, samt på vidaresändning av televisions- och radioprogram i sådana fall som avses i 339 §.

Bestämmelserna i detta kapitel och i 26 kap. ska tillämpas på radioverksamhet, om i verksamheten används en radiofrekvens som har beviljats av Finland eller ett distributionsnät som är beläget i Finland.

Bestämmelserna i denna avdelning och i 339 § ska inte tillämpas på

1) verksamhet inom vilken de audiovisuella innehållstjänsterna eller radiosändningarna kan tas emot endast i läroanstalter, sjukhus, hotell eller i andra motsvarande inrättningar, eller

2) radioverksamhet enligt 34 § 2 mom.

Denna lag ska inte tillämpas på

1) tjänster där tillhandahållandet av audiovisuellt innehåll inte är regelbundet med hänsyn till programmens antal eller sändningarnas förekomst och där tillhandahållandet inte är tjänstens huvudsakliga syfte, eller

2) nätupplagor av tidningar och tidskrifter.

På utövande av verksamhet som avses i 28 § och 34 § 2 mom. ska 209 och 210 § inte tillämpas.

207 §

Etablering

En leverantör av audiovisuella innehållstjänster har etablerat sig i Finland, om

1) verksamhetsutövarens huvudkontor finns i Finland och besluten om programtablåer eller programkataloger fattas i Finland, eller

2) verksamheten har en betydande koppling till Finland på grundval av beslut om programtablåer eller programkataloger, de anställdas arbetsplats, inledande av verksamhet, ekonomiskt betydelsefull verksamhet, en satellitsändningsstation, satellitkapacitet eller någon motsvarande omständighet.

Närmare bestämmelser om de omständigheter som ska beaktas när det bedöms om verksamheten har betydande koppling enligt 1 mom. 2 punkten utfärdas genom förordning av statsrådet.

208 §

Lokal televisionsverksamhet

Bestämmelserna i 209 och 210 § gäller inte televisionsverksamhet i lokala televisionsnät eller sådana sändningar som utanför Finland inte kan tas emot i en stat som hör till Europeiska ekonomiska samarbetsområdet eller är part i Europarådets televisionskonvention.

209 §

Europeiskt programutbud

En utövare av televisionsverksamhet ska för europeiska program reservera största delen av sin årliga sändningstid för fritt mottagbara sändningar. Till denna sändningstid räknas dock inte tid som har reserverats för

1) nyheter,

2) sportevenemang,

3) underhållningsprogram av tävlingskaraktär,

4) reklam,

5) text-tv-sändningar,

6) teleshopping.

(12.1.2018/68)

1 mom. har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder:

En utövare av televisionsverksamhet ska för europeiska program reservera största delen av sin årliga sändningstid. Till denna sändningstid räknas dock inte tid som har reserverats för

1) nyheter,

2) sportevenemang,

3) underhållningsprogram av tävlingskaraktär,

4) reklam,

5) text-tv-sändningar,

6) teleshopping.

Om programutbudet för en utövare av televisionsverksamhet inte når upp till den andel europeiskt program som avses i 1 mom., ska utövaren lämna Kommunikationsverket en redogörelse för orsakerna till detta samt på begäran en plan för inom vilken tid programutbudet kommer att motsvara 1 mom. Då ska den europeiska andelen av programutbudet emellertid vara åtminstone på samma nivå som under föregående tillsynsperiod. (12.1.2018/68)

2 mom. har tillfogats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018.

Närmare bestämmelser om hurdana program som ska anses vara i 1 mom. avsedda europeiska program i överensstämmelse med artikel 1 i Europaparlamentets och rådets direktiv 2010/13/EU om samordning av vissa bestämmelser som fastställs i medlemsstaternas lagar och andra författningar om tillhandahållande av audiovisuella medietjänster (direktiv om audiovisuella medietjänster) utfärdas genom förordning av statsrådet.

Leverantörer av beställ-tv ska främja produktionen av och tillgången till europeiska program i sina tjänster, med hjälp av produktionsfinansiering, programköp, framhävande av europeiska produktioner och motsvarande metoder.

210 §

Oberoende producenters program

En utövare av televisionsverksamhet ska för program som producerats av europeiska oberoende producenter reservera 19 procent av sin sändningstid, räknad enligt 209 § 1 mom., eller alternativt 19 procent av sin budget för programutbud. Hälften av de program som inräknas i de oberoende producenternas andel ska ha producerats under de senaste fem åren.

Med oberoende programproducent avses en sådan producent av audiovisuella program av vars aktiekapital en enskild leverantör av audiovisuella innehållstjänster innehar högst 25 procent eller flera leverantörer av audiovisuella innehållstjänster högst 50 procent och som under de senaste tre åren har producerat högst 90 procent av sina program för samma leverantör av audiovisuella innehållstjänster.

211 § (12.1.2018/68)

Syn- och hörselskadades tillgång till programutbud

Televisionsprogram på finska eller svenska ska förses med textning och andra program ska förses med referat eller med en tjänst där texten i ett textat program omvandlas till ljud (ljud- och textningstjänst) i enlighet med denna paragraf.

Ljud- och textningstjänsten ska införas i de allmännyttiga programutbud som avses i lagen om Rundradion Ab. Ljud- och textningstjänst ska också införas i programutbud som sänds med stöd av en riksomfattande programkoncession och som betjänar flera olika grupper bland allmänheten. Ljud- och textningstjänst behöver dock inte införas i sådana musikföreställningar och sportprogram som sänds i direktsändning.

Kostnaderna som ljud- och textningstjänsten medför för utövare av annan än allmännyttig televisionsverksamhet får inte överskrida en procent av utövarens omsättning under den föregående räkenskapsperioden.

Ljud- och textningstjänstens andel ska i fråga om de programutbud som avses i 2 mom. och som betjänar flera olika grupper bland allmänheten vara 75 procent av programmen och i fråga om allmännyttiga programutbud 100 procent av programmen.

Genom förordning av statsrådet

1) kan det föreskrivas om det tekniska genomförandet och sändandet av ljud- och textningstjänsten,

2) föreskrivs det om kostnaden per programtimme för ljud- och textningstjänsten,

3) utfärdas det närmare bestämmelser om vad som betraktas som programutbud som betjänar flera olika grupper bland allmänheten.

211 § har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder:

211 §

Syn- och hörselskadades tillgång till programutbud

Televisionsprogram på finska eller svenska ska förses med textning och andra program ska förses med referat eller med en tjänst där texten i ett textat program omvandlas till ljud (ljud- och textningstjänst) i enlighet med denna paragraf.

Ljud- och textningstjänsten ska införas i de allmännyttiga programutbud som avses i lagen om Rundradion Ab. Genom förordning av statsrådet utfärdas det bestämmelser om de programutbud inom televisionsverksamhet som tjänar allmänintresset enligt 26 § i vilka ljud- och

textningstjänst också ska införas. Ljud- och textningstjänst behöver dock inte införas i musikföreställningar och sportprogram. Kostnaderna som ljud- och textningstjänsten medför för utövare av annan än allmännyttig televisionsverksamhet får inte överskrida en procent av utövarens omsättning under den föregående räkenskapsperioden.

Genom förordning av statsrådet får det införas gradvis stigande kvoter uttryckta i andelar av programtimmarna för de program som ska förses med ljud- och textningstjänst.

För i 2 mom. avsedda programutbud inom televisionsverksamhet som tjänar allmänintresset kan kvoten åren 2011–2016 vara 10–50 procent av programmen och för allmännyttiga program 50– 100 procent. Bestämmelser om det tekniska genomförandet och sändandet av ljud- och textningstjänsten får utfärdas genom förordning av statsrådet. Kostnaden per programtimme för ljud- och textningstjänsten ska fastställas genom förordning av statsrådet för två kalenderår i sänder.

212 §

Utövande av ensamrätt

Om en utövare av televisionsverksamhet har utverkat ensamrätt att sända ett evenemang som någon stat inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet har tagit in i en av kommissionen verifierad förteckning som avses i artikel 14.1 i direktivet om audiovisuella medietjänster, får ensamrätten inte utövas på ett sådant sätt att en betydande del av allmänheten i staten i fråga inte kan följa sändningen av evenemanget på en avgiftsfri televisionskanal, så som föreskrivs i staten i fråga.

Vad som i 1 mom. föreskrivs om utövande av ensamrätt ska på motsvarande sätt tillämpas på evenemang som nämns i den förteckning som avses i artikel 9a.2 i protokollet om ändring av europeiska konventionen om television över gränserna (FördrS 118/2002).

Genom förordning av statsrådet får det utfärdas bestämmelser om vilka evenemang som i Finland på grund av sin samhälleliga betydelse är sådana att sändning av dem ska förmedlas till Finlands territorium på ett sådant sätt att en betydande del av allmänheten kan följa dem i en fritt mottagbar form, helt eller delvis, som antingen direkt eller bandad sändning. En televisionssändning av ett sådant evenemang av samhällelig betydelse som avses i detta moment anses vara förmedlad till en betydande del av allmänheten, om 90 procent av befolkningen kan ta emot sändningen utan att betala någon separat ersättning.

Om en utövare av televisionsverksamhet som har utverkat ensamrätt inte själv genomför en sändning som avses i 1 mom., är utövaren skyldig att överlåta rätten att sända evenemanget till en annan utövare av televisionsverksamhet, om denne begär det minst sex månader innan evenemanget börjar. Den utövare av televisionsverksamhet som överlåter sändningsrätten har rätt till full ersättning för överlåtelsen.

213 §

Förfarande för utövande av ensamrätt

Om en överenskommelse om sådan överlåtelse av sändningsrätt som avses i 212 § 4 mom. inte har nåtts, kan den utövare av televisionsverksamhet som har utverkat ensamrätt eller en utövare av televisionsverksamhet som anhållit om överlåtelse av rätten i enlighet med 212 § 4 mom. föra

ärendet till Kommunikationsverket för behandling senast tre månader innan evenemanget börjar. Kommunikationsverket får besluta vad som ska betraktas som full ersättning enligt 212 § 4 mom. Ersättningen ska bygga på de priser som betalas för motsvarande rättigheter på en konkurrensutsatt marknad. Kommunikationsverket kan även i sitt beslut ställa tekniska villkor för överlåtelsen.

Beslut som avses i denna paragraf kan förenas med vite. Bestämmelser om vite finns i viteslagen (1113/1990).

26 kap

Marknadsföring

214 §

Allmänna principer

Marknadsföring måste vara klart identifierbar som sådan.

Personer som regelbundet förekommer i nyhets- eller aktualitetsprogram får varken i bild eller i ljud användas vid marknadsföring, med undantag av sådan ideell eller samhällelig reklam som avses i 224 §.

Reklaminslag och teleshopping ska åtskiljas från audiovisuella program och radioprogram genom en signatur som består av ljud eller bild, eller genom att skärmbilden delas.

I teleshopping är det inte tillåtet att uppmana barn att förbinda sig att köpa eller hyra varor eller tjänster.

Bestämmelser om marknadsföring som strider mot god sed och marknadsföring som riktar sig till eller i allmänhet når minderåriga och strider mot god sed finns i 2 kap. 2 § i konsumentskyddslagen.

215 §

Placering av reklaminslag och teleshopping

I televisionsverksamhet ska reklaminslag och teleshopping placeras mellan de audiovisuella programmen. De kan placeras också inne i audiovisuella program, om programmets integritet och värde och upphovsrättshavarnas rättigheter inte kränks.

I sportprogram eller i andra audiovisuella program som är uppbyggda av fristående delar och som har pauser får reklaminslag och teleshopping placeras endast mellan delarna eller under pauserna.

Enstaka inslag av reklam och teleshopping är förbjudna i andra sändningar än sportsändningar.

216 §

Avbrytande av vissa audiovisuella program för reklam

Filmer, televisionsfilmer, nyhetsprogram och barnprogram som ingår i televisionsverksamhet får avbrytas för reklaminslag eller teleshopping en gång i varje tablålagd period på 30 minuter.

Barnprogram får dock avbrytas för reklaminslag eller teleshopping endast om programmets tablålagda längd överstiger 30 minuter.

Televisionssändningar av religiösa evenemang får inte avbrytas av reklaminslag eller teleshopping.

217 § (28.12.2017/1115)

Marknadsföring av vissa produkter

Bestämmelser om marknadsföring av tobaksprodukter finns i tobakslagen (549/2016). Bestämmelser om marknadsföring av alkoholdrycker finns i alkohollagen (1102/2017). Bestämmelser om marknadsföring av läkemedel finns i läkemedelslagen (395/1987).

218 §

Sponsring av program och tjänster

En sponsor får inte inverka på innehållet i ett sponsrat audiovisuellt program eller radioprogram eller på innehållet i en audiovisuell innehållstjänst eller på placering av program i programutbudet, på ett sätt som återverkar på det ansvar som leverantören av den audiovisuella innehållstjänsten eller utövaren av radioverksamhet har eller på dennes redaktionella oberoende i fråga om programmen.

Sponsorns namn eller symbol ska anges tydligt i början eller slutet av sponsrade audiovisuella program och radioprogram.

Sponsrade audiovisuella program eller radioprogram får inte uppmuntra till att köpa eller hyra sponsorns eller en tredje parts produkter eller tjänster, genom att särskilt och reklammässigt hänvisa till dessa produkter eller tjänster eller på något annat sätt.

219 §

Förbjuden sponsring

Företag som huvudsakligen tillverkar eller marknadsför tobaksprodukter får inte sponsra program, audiovisuella innehållstjänster eller radioverksamhet.

Om sponsorn för ett program är ett företag vars verksamhet omfattar tillverkning eller försäljning av medicinska produkter eller medicinska behandlingar, får företagets namn eller symbol anges i anslutning till programmet med beaktande av 218 §. I detta sammanhang får dock inte sådana medicinska produkter eller medicinska behandlingar föras fram som i Finland kan erhållas bara på läkarordination.

Nyhets- och aktualitetsprogram får inte vara sponsrade.

220 §

Produktplacering

Det är förbjudet att mot ersättning placera in en produkt, en tjänst eller ett varumärke i ett audiovisuellt program (produktplacering).

Med avvikelse från vad som föreskrivs i 1 mom. är produktplacering tillåten i

1) filmer,

2) filmer eller serier producerade för audiovisuella innehållstjänster,

3) sportprogram,

4) lätta underhållningsprogram.

Vad som föreskrivs i 2 mom. gäller inte produktplacering i barnprogram.

Som produktplacering betraktas också gratis tillhandahållande av rekvisita och produktvinster för att de ska ingå i ett audiovisuellt program, om de är av betydande värde. Produktplacering i form av tillhandahållande av rekvisita och produktvinster är tillåten i andra program än barnprogram.

221 §

Genomförande av produktplacering

Vid produktplacering får inte

1) programinnehållet eller programläggningen påverkas,

2) anskaffning av produkter och tjänster uppmuntras,

3) reklammässigt eller i övrigt särskilt hänvisas till produkter,

4) produkter otillbörligen framhävas.

Produktplacering av följande produkter är förbjuden:

1) tobaksprodukter,

2) sådana företags produkter som huvudsakligen tillverkar eller marknadsför tobaksprodukter,

3) sådana läkemedel eller medicinska behandlingar som bara kan fås på läkarordination.

Allmänheten ska tydligt informeras om att det förekommer produktplacering i ett audiovisuellt program, antingen i form av text eller genom en symbol som genomgående används av leverantörerna av innehållstjänster. Informationen ska visas i början och slutet av det audiovisuella programmet och efter varje reklamavbrott. Informationen får inte vara reklammässig.

Information om produktplacering behöverdock inte ges, om det audiovisuella programmet i fråga varken har producerats eller beställts av leverantören av innehållstjänster själv eller av ett närstående företag till en sådan leverantör och det inte utan oskäligt besvär går att få fram uppgifter om produktplacering som ingår i programmet.

222 §

Tidsbegränsningar för teleshopping och televisionsreklam

Televisionsreklamens och teleshoppinginslagens längd per timme mellan hela klockslag får inte överstiga 12 minuter, med undantag för kanaler på vilka endast teleshopping sänds.

Vad som föreskrivs i 1 mom. tillämpas inte på

1) sådana meddelanden från en utövare av televisionsverksamhet som gäller dennas egna audiovisuella program,

2) produkter med direkt koppling till program,

3) sponsormeddelanden,

4) produktplacering,

5) ideell och samhällelig reklam som avses i 224 §,

6) i 225 § avsedda sändningsblock som är reserverade för teleshopping.

223 § (12.1.2018/68)

Markering för radioreklam

Radioreklam ska åtskiljas från övriga radioprogram genom en ljudsignatur eller på något annat tydligt sätt.

223 § har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder:

223 §

Markering och tidsbegränsningar för radioreklam

Radioreklam ska åtskiljas från övriga radioprogram genom en ljudsignatur eller på något annat tydligt sätt.

Sändningstiden för radioreklam får inte överstiga tjugo procent av den dagliga sändningstiden.

224 §

Ideell och samhällelig reklam

Reklam vars syfte är att föra fram en sak eller idé eller i anknytning därtill göra annonsören mera känd eller främja en persons anseende (ideell och samhällelig reklam) ska åtskiljas från

audiovisuella program genom en signatur som består av ljud eller bild, eller genom att skärmbilden delas.

Ideell och samhällelig reklam ska placeras mellan audiovisuella program eller självständiga delar av ett program. Sådan reklam får också placeras inne i audiovisuella program, om detta inte kränker programmets integritet och värde och upphovsrättshavarnas rättigheter. Televisionssändningar av religiösa evenemang får inte avbrytas av ideell eller samhällelig reklam.

På placering av ideell och samhällelig reklam tillämpas dessutom lagen om bildprogram (710/2011).

225 §

Sändningsblock reserverade för teleshopping

Sändningsblock för teleshopping ska ha en sammanhängande varaktighet av minst 15 minuter på en kanal som inte har reserverats uteslutande för teleshopping.

Sändningsblock för teleshopping ska tydligt kunna identifieras som sådana genom en signatur som består av ljud och bild.

226 §

Kanaler reserverade för teleshopping och säljfrämjande verksamhet

I fråga om televisionskanaler som uteslutande sänder reklam, teleshopping eller audiovisuella program med reklam som utövaren av televisionsverksamhet gör för sin programverksamhet ska lagen om bildprogram tillämpas på sändning av sådant innehåll som på grund av sina våldsinslag eller sitt sexuella innehåll eller genom att skapa ångest eller på något annat jämförbart sätt är skadligt för barns utveckling.

Bestämmelserna i 209 och 210 § samt 215 § 1 mom. och 222 § 1 mom. ska inte tillämpas på televisionskanaler som uteslutande sänder reklam, teleshopping eller audiovisuella program med reklam som utövaren av televisionsverksamhet gör för sin programverksamhet.

27 kap

Skyldighet att distribuera televisionsprogram samt numrering av kanalplatser

227 §

Skyldighet att distribuera televisionsprogram

Teleföretag som tillhandahåller nättjänster i kabeltelevisionsnät är skyldiga att i nätet utan ersättning distribuera

1) sådant allmännyttigt televisions- och radioprogramutbud enligt 7 § 1 mom. i lagen om Rundradion Ab som kan tas emot i den kommun där nätet är beläget, och sådant material som fritt kan tas emot och som redigerats för program som ingår i programutbudet samt special- och

tilläggstjänster i anslutning till programutbudet i fråga om televisions- och radioverksamhet som utövas i ett markbundet masskommunikationsnät,

2) sådant televisionsprogramutbud inom i 26 § avsedd televisionsverksamhet som tjänar allmänintresset som kan tas emot i den kommun där nätet är beläget och som sänds med stöd av en riksomfattande programkoncession,

3) material som fritt kan tas emot och som redigerats för ett program som ingår i programutbud som avses i 2 punkten, reklam i anslutning till programutbudet samt special- och tilläggstjänster i anslutning till programutbudet.

Den distributionsskyldighet som avses i 1 mom. gäller också teleföretag som tillhandahåller nättjänster i kabeltelevisionsnät, om

1) teleföretaget förmedlar sitt programutbud med annan teknik än traditionell kabeltelevisionsteknik, och

2) det är möjligt att ta emot utbudet med sedvanliga mottagaranordningar.

Distributionsskyldighet föreligger dock inte, om kabeltelevisionsnätets förmedlingskapacitet utnyttjas av teleföretaget i dess egen televisions- eller radioverksamhet eller om den behövs för detta ändamål med tanke på företagets eget rimliga framtida behov. Teleföretag behöver inte i syfte att fullgöra distributionsskyldigheten göra sådana förbättringar i kabeltelevisionsnätet som kräver betydande ekonomiska investeringar.

Programutbud som avses i 1 mom. och tjänster som hänför sig till dem ska kostnadsfritt tillhandahållas användarna. Teleföretag kan dock kräva en skälig avgift av användarna för upprätthållande av nätet.

Programutbud och tjänster som avses i 1 mom. ska tillhandahållas användarna i oförändrad form och samtidigt som den ursprungliga sändningen.

Bostadsaktiebolag, fastighetsaktiebolag och med dem jämförbara förvaltare av centralantennsystem som äger eller administrerar sådana centralantennät som är fastighetsinterna eller gemensamma för flera fastigheter och som används för förmedling av masskommunikation i fastigheten till användarnas terminalutrustning, ska se till att programutbud och tjänster som avses i 1 mom. tillhandahålls användarna i oförändrad form och samtidigt som den ursprungliga sändningen.

228 §

Kanalplatsnumrering

Teleföretag som är verksamma i ett markbundet masskommunikationsnät samt utövare av televisions- och radioverksamhet är för sin del skyldiga att se till att numreringen av kanalplatserna är tydlig och ändamålsenlig från användarnas synpunkt. Vid kanalplatsnumreringen ska Rundradion Ab:s och de i 26 § avsedda programkoncessionshavarnas programutbud prioriteras.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om den numrering av kanalplatser som avses 1 mom.

AVDELNING IX

KOMMUNIKATIONSNÄT, KOMMUNIKATIONSTJÄNSTER OCH KOMMUNIKATIONSUTRUSTNING

28 kap

Placering

229 §

Teleföretags rätt att placera telekablar, basstationer och radiomaster

För allmänna kommunikationsförbindelser har teleföretag, under de förutsättningar som anges i detta kapitel, rätt att på ett område som ägs eller innehas av någon annan placera

1) telekablar med tillhörande utrustning, smärre konstruktioner och stolpar,

2) radiomaster med basstationer för mobilnät med tillhörande utrustning, kablar och smärre konstruktioner,

3) basstationer för mobilnät med tillhörande utrustning och kablar.

En sådan basstation med tillhörande utrustning och kabel som avses i 1 mom. 3 punkten får under de förutsättningar som anges i detta kapitel, också placeras i en byggnad som ägs eller innehas av någon annan. Bestämmelser om övriga förutsättningar för placering av sådana konstruktioner, delar av nät och utrustning som avses i 1 mom. finns annanstans i lag.

Om det inte med ägaren till en fastighet eller byggnad har avtalats om placering enligt 1 eller 2 mom. ska kommunens byggnadstillsynsmyndighet besluta om placeringen.

Ett avtal om placering av telekablar, radiomaster, basstationer och tillhörande konstruktioner och utrustning som avses i 1 mom. är bindande också för en ny ägare eller innehavare av fastigheten eller byggnaden.

Vad som i denna paragraf föreskrivs om fastighetsägare och fastighetsinnehavare gäller också ägare och innehavare av allmänna områden.

230 §

Placeringsplan

Om parterna inte kommer överens om placering enligt 229 § på en annans fastighet eller i en annans byggnad, ska teleföretaget upprätta en plan för placeringen (placeringsplan).

Placeringsplanen ska i behövlig utsträckning innehålla

1) en karta som visar var telekablarna, radiomasten och de tillhörande konstruktionerna ska placeras,

2) en karta som utvisar fastighetsindelningen och där fastigheterna på området och teleföretagets existerande basstationer har märkts ut,

3) en handling som i detalj utvisar hur telekablar, basstationer och radiomaster med tillhörande konstruktioner och utrustning ska placeras samt hur och när de ska byggas,

4) en byggplan som utvisar hur telekabelstråk ska märkas ut i terrängen,

5) en redogörelse för behovet av myndighetstillstånd för placeringen,

6) en plan för underhåll av konstruktioner, delar av nät och utrustning som ska placeras,

7) en uppskattning av nivån på utrustningens energiförbrukning,

8) återställandeåtgärder efter att placeringsbehovet upphört.

231 §

Information om placeringsplaner

Teleföretaget ska för kännedom sända placeringsplanen till samtliga fastighetsägare och byggnadsägare och andra vars intressen eller rättigheter planen berör. I meddelandet ska de fastigheter nämnas som berörs av planen. I meddelandet ska det dessutom nämnas att fastighetsägare och de vars intressen eller rättigheter planen berör har rätt att inom en viss tid framställa anmärkning mot placeringsplanen hos teleföretaget.

232 §

Anmärkning

Fastighetsägare, byggnadsägare och andra vars intressen eller rättigheter berörs av en placeringsplan har rätt att framställa anmärkning hos teleföretaget inom 30 dagar efter att ha fått kännedom om en placeringsplan enligt 231 §.

233 §

Beslut om placering på områden eller i byggnader som ägs eller innehas av någon annan

Om överenskommelse inte nås om placeringen kan kommunens byggnadstillsynsmyndighet på ansökan av teleföretaget besluta ge detta placeringsrätt genom att fastställa den placeringsplan som avses i 230 §.

En förutsättning för att placeringsplanen ska fastställas är att den uppfyller de förutsättningar som avses i 234 §. Vid behov kan byggnadstillsynsmyndigheten avkräva teleföretaget ytterligare uppgifter om hur förutsättningarna har uppfyllts samt kräva ändringar i placeringsplanen.

Kommunens byggnadstillsynsmyndighet kan av grundad anledning, och under förutsättning att verkställigheten inte gör det meningslöst att söka ändring, ge rätt att helt eller delvis utföra byggarbete eller någon annan åtgärd innan ett placeringsbeslut enligt 1 mom. har vunnit laga kraft (rätt att påbörja arbeten). I övrigt tillämpas på rätten att påbörja arbeten 144 § i markanvändnings- och bygglagen (132/1999).

234 §

Förutsättningar för placering

Telekablar, radiomaster och basstationer får inte placeras i strid med detaljplanen eller så att genomförandet av en gällande landskaps- eller generalplan försvåras. Placeringen får inte heller försvåra planläggningen.

En förutsättning för placering av sådana i 229 § 1 mom. avsedda telekablar, basstationer och radiomaster som tjänar allmänna kommunikationsförbindelser är att placeringen inte på något annat sätt kan ordnas på ett tillfredsställande sätt och till skäliga kostnader. När beslutet om placeringen fattas ska det beaktas att fastigheten och byggnaden inte orsakas onödig olägenhet. Placeringen och underhållet av telekablar, radiomaster och basstationer med tillhörande utrustning får inte orsaka sådana olägenheter eller skador för användningen av fastigheten och för byggnaden som kan undvikas till skäliga kostnader.

Telekablar ska i den utsträckning det är möjligt placeras på sådana vägområden som avses i landsvägslagen (503/2005) eller på sådana allmänna områden som avses i fastighetsbildningslagen (554/1995).

235 §

Ändring eller upphävande av placeringsrätt

En placeringsrätt som baserar sig på ett placeringsbeslut enligt 233 § 1 mom. kan ändras eller upphävas genom beslut av kommunens byggnadstillsynsmyndighet, om parterna kommer överens om detta.

Utan samtycke av teleföretaget kan placeringsrätten ändras eller upphävas genom beslut av kommunens byggnadstillsynsmyndighet, om

1) placeringsrätten på grund av förändrade förhållanden har blivit onödig eller har förlorat en stor del av sin betydelse,

2) den olägenhet som placeringsrätten orsakar har blivit oskälig för fastigheten eller byggnaden och ändringen eller upphävandet av placeringsrätten inte orsakar innehavaren av placeringsrätten betydande olägenhet, eller

3) placeringsrätten betydligt försvårar genomförandet av detaljplanen.

På beslut av kommunens byggnadstillsynsmyndighet enligt 2 mom. tillämpas den rätt att påbörja arbeten som avses i 233 §.

236 §

Rätt att i samband med placeringsrätt utföra bygg- och underhållsarbeten på andras områden och byggnader

Om det är nödvändigt för att genomföra placeringen av telekablar eller radiomaster, får teleföretag vars rätt baserar sig på beslut enligt 233 § 1 mom., utan ägarens eller innehavarens tillstånd men genom att uppfylla övriga myndighetskrav, fälla träd och andra växter på ett område enligt placeringsplanen, förse byggnader och konstruktioner med behövlig utrustning

samt utföra andra byggarbeten på området. Teleföretagets anställda och entreprenörer som teleföretaget valt har i detta syfte rätt att röra sig på privat område och placera ut behövliga märken i terrängen.

Teleföretaget ska i andra än brådskande fall ge områdets ägare och innehavare möjlighet att själv utföra de åtgärder som nämns i 1 mom.

En byggnads ägare eller innehavare ska tillåta att ett teleföretag som har placeringsrätt enligt ett beslut som avses i 233 § 1 mom., på ett ändamålsenligt sätt placerar en basstation med tillhörande utrustning i byggnaden och ansluter utrustningen till kommunikations- och elnätet. Vid behov ska ägaren eller innehavaren tillåta teleföretaget att bygga de utrymmen som behövs. Byggnadens ägare eller innehavare ska ge teleföretagets anställda och entreprenörer som teleföretaget valt tillträde till byggnaden och de utrymmen de behöver komma in i för installation och underhåll av basstationen med tillhörande utrustning.

Efter arbeten som avses i denna paragraf ska teleföretaget iståndsätta området och utrymmena med omgivning.

237 §

Ersättningar för placering

Ägaren och innehavaren av en fastighet, kommunen i egenskap av ägare och innehavare av allmänna områden samt staten i egenskap av ägare och innehavare av allmänna vägområden har rätt till full ersättning för olägenheter och skada som orsakats av placering som avses i 229 § 1 mom. 1 punkten.

Ägaren och innehavaren av en fastighet och en byggnad samt kommunen i egenskap av ägare och innehavare av allmänna områden har rätt att få full ersättning för placering som avses i 229 § 1 mom. 2 och 3 punkten och 2 mom., enligt vad som föreskrivs i lagen om inlösen av fast egendom och särskilda rättigheter (603/1977), nedan inlösningslagen.

Om överenskommelse inte nås om ersättningen ska ärendet avgöras i den ordning som anges i inlösningslagen.

238 §

Anteckning i fastighetsdatasystemet

Sådana beslut av kommunens byggnadstillsynsmyndighet som avses i 233 § 1 mom. och 235 § 1 och 2 mom. ska antecknas i fastighetsdatasystemet.

239 §

Ansökningsavgift

Ett teleföretag som ansöker om tillstånd enligt 233 § är skyldigt att för myndighetsuppgifterna betala en avgift till kommunen, enligt grunder som bestäms i en taxa som kommunen godkänt.

På en avgift som förfallit till betalning ska dröjsmålsränta betalas enligt räntelagen (633/1982).

Avgifter som påförts med stöd av 1 mom. är direkt utsökbara. Bestämmelser om indrivningen av dem finns i lagen om verkställighet av skatter och avgifter (706/2007).

240 §

Övervakning av placeringar

Kommunens byggnadstillsynsmyndighet ska inom sitt område övervaka att beslut som den meddelat med stöd av 233 § iakttas vid placeringar.

Kommunen ska vid behov samordna placeringen av telekablar så att placeringen och underhållet av telekablarna inte orsakar sådana olägenheter och skador som kan undvikas till skäliga kostnader.

241 §

Arbete som äventyrar telekablar

Innan jordbyggnadsarbete, skogsarbete, vattenbyggnadsarbete eller annat arbete som eventuellt äventyrar telekablar inleds, ska den som utför arbetet för att undvika skador ta reda på om det finns telekablar inom området.

Teleföretagen ska avgiftsfritt ge information om var telekablar är placerade.

Teleföretagen ska ge dem som utför arbeten information och de anvisningar som behövs för undvikande av fara.

242 §

Tillgången till information om telekablars placering samt informationssäkerheten vid behandlingen av den

Teleföretagen ska se till att information om var telekablarna är placerade (kabelinformation) finns tillgänglig i digital form. Teleföretagen ska sörja för att det tekniskt sett är möjligt att tillhandahålla kabelinformationen centralt och från ett enda ställe.

Kabelinformation ska behandlas på ett sådant sätt att informationen är tillbörligt skyddad mot kränkningar av och hot mot informationssäkerheten.

Kommunikationsverket får meddela närmare tekniska föreskrifter om kabelinformationens digitala form samt om informationssäkerheten vid behandlingen av kabelinformation.

29 kap

Kvalitetskrav på kommunikationsnät och kommunikationstjänster

243 §

Kvalitetskrav på kommunikationsnät och kommunikationstjänster

Allmänna kommunikationsnät och kommunikationstjänster samt kommunikationsnät och kommunikationstjänster som ansluts till dem ska planeras, byggas och underhållas så att

1) den elektroniska kommunikationens tekniska standard är god och informationssäker,

2) de tål sådana normala klimatrelaterade, mekaniska, elektromagnetiska och andra yttre störningar samt hot mot informationssäkerheten som kan förväntas,

3) deras prestanda, användbarhet, kvalitet och funktionssäkerhet kan följas upp,

4) mot dem riktade betydande kränkningar av och hot mot informationssäkerheten kan upptäckas liksom också sådana fel och störningar som avsevärt stör deras funktion,

5) tillgången till nödtjänster är tryggad på ett så tillförlitligt sätt som möjligt, också vid nätstörningar,

6) inte någons hälsa eller egendom äventyras,

7) inte någons dataskydd, informationssäkerhet eller andra rättigheter äventyras,

8) debiteringen är tillförlitlig och exakt,

9) de inte orsakar oskäliga elektromagnetiska eller andra störningar eller hot mot informationssäkerheten,

10) de är interoperabla och att kommunikationsnäten vid behov kan anslutas till andra kommunikationsnät,

11) ändringar som görs i dem inte orsakar oförutsedda störningar i andra kommunikationsnät och kommunikationstjänster,

12) till dem vid behov kan anslutas terminalutrustning som uppfyller kraven i denna lag och de vid behov är interoperabla med tv-mottagare som uppfyller kraven enligt denna lag,

13) den aktör som ansvarar för dem också i övrigt kan uppfylla sina skyldigheter eller de skyldigheter som följer av denna lag,

14) de fungerar så tillförlitligt som möjligt också under sådana undantagsförhållanden som avses i beredskapslagen (1552/2011) och i störningssituationer under normala förhållanden,

15) varningsmeddelanden från myndigheter kan förmedlas till allmänheten i enlighet med vad som föreskrivs särskilt,

16) teleavlyssning och teleövervakning kan utföras samt begäranden som gäller myndigheters rätt att få information kan tillgodoses i enlighet med vad som föreskrivs särskilt.

De kvalitetskrav som avses i 1 mom. 1–4, 10, 11 och 14 punkten ska anpassas till antalet användare av kommunikationsnäten och kommunikationstjänsterna, till det geografiska område som de betjänar samt till deras betydelse för användarna.

De åtgärder för att sörja för informationssäkerheten enligt 1 mom. 1, 2, 4, 7 och 9 punkten avser åtgärder för att trygga säkerheten i fråga om verksamheten, datatrafiken, utrustningen,

programmen och datamaterialet. Åtgärderna ska anpassas till hur allvarliga hot som föreligger, till kostnaderna för åtgärderna och till de tekniska möjligheter att avvärja hoten som står till buds.

De kvalitetskrav som avses i 1 mom. gäller också betydande tillhörande faciliteter och tillhörande tjänster i samband med kommunikationsnät och kommunikationstjänster.

Teleföretagen ska offentliggöra uppdaterade tekniska specifikationer om de gränssnitt i ett allmänt kommunikationsnät till vilka en teleterminalutrustning kan anslutas. Av specifikationerna ska med tillräcklig noggrannhet framgå uppgifter på basis av vilka teleterminalutrustningen kan tillverkas och med vars hjälp de tjänster som tillhandahålls via gränssnittet kan användas. (17.6.2016/456)

244 §

Föreskrifter om kommunikationsnät och kommunikationstjänster

Kommunikationsverket får meddela föreskrifter enligt 243 § om kvalitetskrav på kommunikationsnät och kommunikationstjänster, om informationssäkerhet och om kompatibilitet. Föreskrifterna kan gälla

1) klassificering i viktighetsordning, effektmatning, säkrande och reservvägsarrangemang,

2) elektroniskt och fysiskt skydd av kommunikationsnät och tillhörande utrustningsutrymmen,

3) prestanda, informationssäkerhet och störningsfrihet, underhåll och uppföljning av dessa samt nätverksadministration,

4) förfaranden vid fel och störningar samt för upprätthållande av informationssäkerhet och funktionssäkerhet,

5) kommunikationsnätets konstruktion samt tekniska egenskaper hos anslutningspunkter i kommunikationsnätet,

6) teknisk styrning och säkring av nödkommunikation,

7) debiteringens tekniska utförande,

8) samtrafik, kompatibilitet, signalering och synkronisering,

9) tekniska egenskaper hos antennsystem och centralantennsystem,

10) tekniska egenskaper hos televisionsnät som tar emot bredbilds-tv-tjänster och bredbilds-tv- program,

11) innehållet i och strukturen hos ingångssidan till en elektronisk programguide,

12) teknisk dokumentation och statistik samt utformning av tillhörande dokument och lagring av uppgifter,

13) standarder som ska iakttas,

14) andra jämförbara tekniska krav på kommunikationsnät och kommunikationstjänster,

15) tillhörande faciliteter och tillhörande tjänster till den del som de är relevanta för de krav enligt 243 § som ställs på kommunikationsnät och kommunikationstjänster.

245 §

Krav som gäller lämnande av biträde till myndigheter

En myndighet som utför teleavlyssning eller teleövervakning ska till Kommunikationsverket lämna en framställning om vilka funktionella kvalitetskrav kommunikationsnät och kommunikationstjänster ska uppfylla.

Kommunikationsverket beslutar i enskilda fall om vilka tekniska krav som ska ställas på hjälpmedel och egenskaper som används vid teleavlyssning eller teleövervakning, efter att ha hört teleföretaget och den myndighet som avses i 1 mom.

Teleföretaget ska utan dröjsmål, redan i det skede då ändringarna planeras, informera den myndighet som avses i 1 mom. om sådana ändringar i kommunikationsnät och kommunikationstjänster som är relevanta för teleavlyssning och teleövervakning samt med tanke på övriga myndigheters rätt att få information. Teleföretaget ska dessutom ge sådan information om ändringarnas eventuella effekter på myndigheternas egna informationssystem som det har kännedom om.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om informationsförfarandet enligt 3 mom.

246 §

Abonnenters och användares terminalutrustning och system

Teleföretag får inte hindra användare att till ett allmänt kommunikationsnät ansluta sådan radio- och teleterminalutrustning eller avkodningsutrustning eller sådana tv-mottagare som uppfyller kraven enligt denna lag.

Abonnenter och användare får inte till ett allmänt kommunikationsnät ansluta annan radio- och teleterminalutrustning än sådan som är funktionsduglig och som stämmer överens med kraven enligt denna lag.

Abonnenterna ska administrera utrustning och system som ansluts till ett allmänt kommunikationsnät i enlighet med teleföretagets anvisningar så att de inte äventyrar informationssäkerheten i det allmänna kommunikationsnätet och i de allmänna kommunikationstjänsterna.

247 §

Skyldighet att sörja för informationssäkerheten vid kommunikationsförmedling och tillhandahållande av mervärdestjänster

Den som förmedlar kommunikation ska vid förmedlingen sörja för informationssäkerheten när det gäller tjänsterna, meddelandena, förmedlingsuppgifterna och lokaliseringsuppgifterna. En sammanslutningsabonnent som förmedlar kommunikation ska dock endast sörja för

informationssäkerheten i fråga om behandlingen av sina användares meddelanden, förmedlingsuppgifter och lokaliseringsuppgifter.

Den som tillhandahåller mervärdestjänster ska svara för informationssäkerheten för sina tjänster.

De åtgärder som vidtas för informationssäkerheten ska anpassas till hotets allvarlighet, till kostnaderna för åtgärderna samt till de tekniska möjligheter att avvärja hotet som står till buds.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om informationssäkerheten enligt 1 och 2 mom.

247 a § (4.5.2018/281)

Skyldighet för den som tillhandahåller internetbaserade marknadsplatser, sökmotortjänster och molntjänster att sörja för riskhanteringen i fråga om kommunikationsnät och informationssystem

Den som tillhandahåller en internetbaserad marknadsplats, en internetbaserad sökmotortjänst eller en molntjänst ska sörja för riskhanteringen i fråga om de kommunikationsnät och informationssystem som denne använder. Vid riskhanteringen ska hänsyn tas till

1) systems och anläggningars säkerhet,

2) hantering av hot mot informationssäkerheten och av störningar,

3) driftskontinuitetshantering,

4) övervakning, revision och testning,

5) efterlevnad av internationella standarder.

Den riskhanteringskyldighet som avses i 1 mom. gäller inte sådana mikroföretag och små företag som avses i artikel 16.11 i Europaparlamentets och rådets direktiv (EU) 2016/1148 om åtgärder för en hög gemensam nivå på säkerhet i nätverks- och informationssystem i hela unionen, nedan direktivet om nät- och informationssäkerhet.

248 §

Principen om minsta olägenhet

Teleföretag ska genomföra åtgärder som gäller byggande, underhåll och ändring av kommunikationsnät och kommunikationstjänster samt informationssäkerheten när det gäller dem på ett sådant sätt att åtgärderna innebär minsta möjliga olägenhet för andra teleföretag.

Ett teleföretag får tillfälligt utan ett annat teleföretags samtycke avbryta tillhandahållandet av en nättjänst eller kommunikationstjänst eller begränsa dess användning, om det är nödvändigt för att de åtgärder som avses i 1 mom. ska kunna genomföras framgångsrikt. Övriga teleföretag, vilkas kommunikationsnät och kommunikationstjänster åtgärderna kan påverka, ska effektivt informeras om avbrott och ändringar.

249 § (22.4.2016/277)

Planering och byggande av fastigheters och byggnaders fysiska infrastruktur och interna nät

Fastigheters och byggnaders interna kommunikationsnät som ansluts till ett allmänt kommunikationsnät ska uppfylla kraven enligt denna lag. Fastigheters och byggnaders interna kommunikationsnät ska i den mån det är möjligt planeras så att de abonnenter som avses i 111 § kan välja teleföretag.

Den som påbörjar ett byggprojekt ska se till att den nya fastigheten eller byggnaden är utrustad med fysisk infrastruktur som stöder snabba bredbandsförbindelser fram till nätanslutningspunkten. I fastigheten eller byggnaden ska det i samband med detta byggas ett internt kommunikationsnät som stöder snabba bredbandsförbindelser och som uppfyller kraven enligt 1 mom.

Det som föreskrivs i 2 mom. ska också tillämpas på sådana betydande totalrenoveringsprojekt i fastigheten eller byggnaden som omfattar strukturella ändringar, om det i fastigheten eller byggnaden inte finns ett internt kommunikationsnät som stöder snabba bredbandsförbindelser och det är byggnadstekniskt motiverat att bygga fysisk infrastruktur och ett internt kommunikationsnät i samband med projektet.

Bestämmelserna i 2 och 3 mom. tillämpas inte på projekt som avser

1) småhus,

2) fritidsbostäder,

3) byggnader som ägs och huvudsakligen används av ett offentligt samfund,

4) byggnader där det, med beaktande av byggnadens användningsändamål och av kostnaderna för byggandet, skulle vara uppenbart oskäligt att bygga fysisk infrastruktur och ett internt kommunikationsnät som stöder snabba bredbandsförbindelser.

Kommunikationsverket får meddela föreskrifter om

1) de tekniska egenskaper hos kommunikationsnät som ska beaktas vid planeringen av näten samt utformningen av och innehållet i planeringsdokumenten,

2) tekniska anslutningspunkter i kommunikationsnäten,

3) de tekniska krav som ska ställas på sådan fysisk infrastruktur i fastigheter och byggnader som stöder snabba bredbandsförbindelser samt konstaterande av dessa krav och av fastigheters och byggnaders existerande interna kommunikationsnäts prestanda,

4) andra tekniska arrangemang som kan jämställas med dem som nämns i 1–3 punkten och som har betydelse för administreringen av fastigheters och byggnaders interna kommunikationsnät.

249 a § (22.4.2016/277)

Teleföretags skyldigheter när det gäller fastigheters och byggnaders interna nät

Ett teleföretag får inte förutsätta att byggande, installation och underhåll av sådana interna kommunikationsnät i fastigheter och byggnader som är avsedda att anslutas till ett allmänt kommunikationsnät (teleentreprenad) får utföras endast av en teleentreprenör som valts av teleföretaget.

Ett teleföretag får inte förutsätta att en fastighets eller byggnads interna kommunikationsnät ansluts till teleföretagets kommunikationsnät så att det begränsar administreringen av fastighetens interna kommunikationsnät och möjligheten att välja teleföretag.

250 §

Myndighetsnät

Med myndighetsnät avses kommunikationsnät som byggts för uppgifter som avser statens ledning och säkerhet, försvaret, den allmänna ordningen och säkerheten, gränssäkerheten, räddningsverksamheten, sjöräddningen, nödcentralsverksamheten, invandringen, den prehospitala akutsjukvården, säkerheten i järnvägstrafiken och befolkningsskyddet.

Abonnemang till ett myndighetsnät kan tillhandahållas myndigheter och andra användargrupper som är nödvändiga för skötseln av uppgifter som avses i 1 mom. Kommunikationsministeriet bestämmer vilka användargrupper som har rätt att använda myndighetsnät.

På myndighetsnät tillämpas inte bestämmelserna i avdelning III och V. På sådan kommunikation i myndighetsnät som utövas i samband med skötsel av myndighetsuppgifter tillämpas inte 316 §.

Teleföretag ska på begäran utan ersättning ansluta ett myndighetsnät till ett allmänt kommunikationsnät. Teleföretag som är verksamma i ett myndighetsnät har inte rätt att få ersättning för telekommunikation från ett allmänt kommunikationsnät till myndighetsnätet. Ett teleföretag som är verksamt i ett allmänt kommunikationsnät har rätt att få ersättning enligt sin prislista för tele-kommunikation från ett myndighetsnät till det allmänna kommunikationsnätet.

30 kap (17.6.2016/456)

Radioutrustnings överensstämmelse med kraven och marknadskontroll

251 § (17.6.2016/456)

Väsentliga krav och presumtion om överensstämmelse för radioutrustning

Radioutrustning ska vara konstruerad så att följande väsentliga krav uppfylls:

1) kraven på skydd av människors och husdjurs hälsa och säkerhet samt skydd av egendom,

2) väsentliga elsäkerhetskrav, oberoende av spänningsgränser,

3) skyddskraven i fråga om en adekvat nivå av elektromagnetisk kompatibilitet,

4) kravet på en effektiv användning av radiofrekvenser,

5) kravet på stöd för en effektiv användning av radiofrekvenser i syfte att undvika skadliga störningar.

Bestämmelser om särskilda krav på radioutrustning som hör till de kategorier eller klasser av radioutrustning som specificerats i en genomförandeakt som avses i artikel 44 i Europaparlamentets och rådets direktiv 2014/53/EU om harmonisering av medlemsstaternas lagstiftning om tillhandahållande på marknaden av radioutrustning och om upphävande av direktiv 1999/5/EG, nedan radioutrustningsdirektivet, utfärdas genom förordning av statsrådet.

Radioutrustning som överensstämmer med de harmoniserade standarder eller delar av dem, till vilka hänvisningar har offentliggjorts i Europeiska unionens officiella tidning, ska anses överensstämma med de väsentliga krav enligt 1 mom. som omfattas av dessa standarder eller delar av dem. Med harmoniserad standard avses en standard enligt artikel 2.1 c i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1025/2012 om europeisk standardisering och om ändring av rådets direktiv 89/686/EEG och 93/15/EEG samt av Europaparlamentets och rådets direktiv 94/9/EG, 94/25/EG, 95/16/EG, 97/23/EG, 98/34/EG, 2004/22/EG, 2007/23/EG, 2009/23/EG och 2009/105/EG samt om upphävande av rådets beslut 87/95/EEG och Europaparlamentets och rådets beslut 1673/2006/EG.

252 § (17.6.2016/456)

Tillhandahållande av information om kombinationer av radioutrustning och programvara och registrering av vissa typer av radioutrustning

Tillverkare av kombinationer av radioutrustning och programvara som särskilt specificerats i en genomförandeakt som avses i artikel 44 i radioutrustningsdirektivet ska ge Kommunikationsverket och kommissionen ett utlåtande om hur de väsentliga kraven i 251 § uppfylls i fråga om dessa kombinationer. Informationen i utlåtandet ska grunda sig på ett förfarande för bedömning av överensstämmelse i enlighet med 255 §. Radioutrustningen i fråga och den programvara som möjliggör att radioutrustningen kan användas på avsett sätt ska specificeras i utlåtandet. Informationen ska uppdateras.

Bestämmelser om registrerings- och märkningsskyldighet i fråga om utrustning som hör till vissa kategorier eller klasser av radioutrustning som specificerats i en genomförandeakt som avses i artikel 44 i radioutrustningsdirektivet utfärdas genom förordning av statsrådet.

253 § (17.6.2016/456)

Skyldigheter för tillverkare av radioutrustning

En fysisk eller juridisk person som tillverkar eller som låter konstruera eller tillverka radioutrustning och marknadsför denna utrustning, i eget namn eller under eget varumärke, (tillverkare av radioutrustning) ska

1) se till att radioutrustningen har konstruerats och tillverkats i enlighet med de väsentliga kraven i 251 §,

2) se till att radioutrustningen kan användas i minst en av Europeiska unionens medlemsstater i enlighet med gällande krav på radiofrekvensanvändning,

3) sörja för att de bruksanvisningar som åtföljer radioutrustningen innehåller information om de medlemsstater eller geografiska områden i en medlemsstat där det finns restriktioner för ibruktagandet eller befintliga krav för användningstillstånd,

4) utarbeta den tekniska dokumentation som avses i 258 § och utföra eller låta utföra en sådan bedömning av överensstämmelse som avses i 255 §,

5) upprätta en i 256 § avsedd EU-försäkran om överensstämmelse och anbringa en i 257 § avsedd CE-märkning, om det har visats att radioutrustningen överensstämmer genom förfarandet för bedömning av överensstämmelse,

6) behålla den tekniska dokumentationen och EU-försäkran om överensstämmelse i tio år efter det att radioutrustningen har släppts ut på marknaden,

7) se till att överensstämmelsen för radioutrustningen följs vid serietillverkning, med hänsyn till ändringar i radioutrustningens konstruktion eller egenskaper och ändringar i de harmoniserade standarderna eller andra tekniska specifikationer,

8) för att skydda slutanvändarnas hälsa och säkerhet vid behov utföra slumpvis provning av radioutrustning som tillhandahållits på marknaden, granska och registrera inkomna klagomål, radioutrustning som inte överensstämmer med kraven och återkallelser av radioutrustning samt informera distributörerna om all sådan övervakning,

9) se till att radioutrustning är försedd med typnummer, partinummer eller serienummer eller annan identifieringsmärkning eller, om detta inte är möjligt på grund av radioutrustningens storlek eller något annat motsvarande skäl, se till att den erforderliga informationen lämnas på förpackningen eller i ett dokument som medföljer radioutrustningen,

10) på ett språk som lätt kan förstås av slutanvändarna och Kommunikationsverket ange namn, registrerat firmanamn eller registrerat varumärke och en postadress som anger en kontaktpunkt där tillverkaren kan kontaktas; uppgifterna ska anges på radioutrustningen eller, om detta inte är möjligt på grund av radioutrustningens storlek eller något annat motsvarande skäl, på radioutrustningens förpackning eller i ett dokument som följer med radioutrustningen,

11) se till att radioutrustningen åtföljs av tydliga och lättbegripliga bruksanvisningar och säkerhetsinformation åtminstone på finska och svenska; bruksanvisningarna ska innehålla de uppgifter som behövs för att radioutrustningen ska kunna användas för avsett ändamål samt en beskrivning av eventuella tillbehör och komponenter, däribland programvara, som gör det möjligt för radioutrustningen att fungera som avsett,

12) se till att en radiosändare åtföljs av information om de radiofrekvenser där utrustningen arbetar och den maximala radiofrekvenseffekten,

13) se till att all radioutrustning åtföljs av en EU-försäkran om överensstämmelse enligt 256 §.

253 a § (17.6.2016/456)

Tillverkarens representant

Tillverkare av radioutrustning får genom skriftlig fullmakt utse en fysisk eller juridisk person som är etablerad inom Europeiska unionen att i dennes ställe utföra de särskilda uppgifter som

anges i fullmakten (tillverkarens representant). Tillverkarens skyldigheter enligt 253 § 1 och 4 punkten får dock inte ingå i uppdraget för tillverkarens representant. Tillverkarens representant ska

1) inneha EU-försäkran om överensstämmelse och den tekniska dokumentationen för att kunna uppvisa dem för Kommunikationsverket i tio år efter det att radioutrustningen har släppts ut på marknaden,

2) på motiverad begäran av Kommunikationsverket ge verket all information och dokumentation som behövs för att visa att radioutrustningen överensstämmer med kraven,

3) samarbeta med Kommunikationsverket om de åtgärder som vidtas för att undanröja riskerna med den radioutrustning som omfattas av fullmakten.

253 b § (17.6.2016/456)

Skyldigheter för importörer av radioutrustning

En fysisk eller juridisk person som är etablerad inom Europeiska unionen och släpper ut radioutrustning från ett tredjeland på unionsmarknaden (importör av radioutrustning) ska

1) innan radioutrustningen släpps ut på marknaden se till att tillverkaren har utfört den lämpliga proceduren för bedömning av överensstämmelse och upprättat den tekniska dokumentationen,

2) se till att radioutrustningen är försedd med CE-märkning,

3) se till att radioutrustningen åtföljs av de bruksanvisningar, den information och de dokument som avses i 253 § 10–13 punkten,

4) se till att tillverkaren har följt kraven i 253 § 8 och 9 punkten,

5) på ett språk som lätt kan förstås av slutanvändarna och Kommunikationsverket ange namn, registrerat firmanamn eller registrerat varumärke och en postadress på radioutrustningen eller, om detta inte är möjligt, på förpackningen eller i ett dokument som medföljer radioutrustningen,

6) så länge importören har ansvar för radioutrustningen, se till att lagrings- och transportförhållandena inte äventyrar radioutrustningens överensstämmelse enligt 251 §,

7) för att skydda slutanvändarnas hälsa och säkerhet vid behov utföra slumpvis provning av radioutrustning som tillhandahållits på marknaden, granska och vid behov registerföra inkomna klagomål, utrustning som inte överensstämmer med kraven och återkallelser av radioutrustning samt informera distributörerna om all sådan övervakning,

8) under tio år efter det att radioutrustningen släppts ut på marknaden hålla en kopia av EU- försäkran om överensstämmelse tillgänglig för Kommunikationsverket och se till att verket på begäran kan få tillgång till den tekniska dokumentationen.

253 c § (17.6.2016/456)

Skyldigheter för distributörer av radioutrustning

En fysisk eller juridisk person i leveranskedjan, utöver tillverkaren eller importören, som tillhandahåller radioutrustning på marknaden (distributör av radioutrustning) ska innan radioutrustning tillhandahålls på marknaden

1) se till att radioutrustningen är försedd med CE-märkning,

2) se till att radioutrustningen åtföljs av de dokument, de bruksanvisningar och den säkerhetsinformation som krävs enligt denna lag åtminstone på finska och svenska,

3) se till att tillverkaren och importören av radioutrustningen har uppfyllt sina krav enligt 253 § 2 och 8–13 punkten samt 253 b § 5 punkten,

4) så länge distributören har ansvar för radioutrustningen, se till att lagrings- och transportförhållandena inte äventyrar radioutrustningens överensstämmelse enligt 251 §.

253 d § (17.6.2016/456)

Skyldigheter för ekonomiska aktörer

Tillverkaren, tillverkarens representant, importören och distributören av radioutrustning (ekonomisk aktör) ska se till att radioutrustning som för första gången tillhandahålls på unionsmarknaden (utsläppande på marknaden) eller i samband med kommersiell verksamhet, mot betalning eller kostnadsfritt, levereras för distribution, förbrukning eller användning på unionsmarknaden (tillhandahållande på marknaden) uppfyller kraven i denna lag.

De ekonomiska aktörerna ska

1) på motiverad begäran av Kommunikationsverket i skriftlig form ge verket all information och dokumentation som gäller radioutrustningen, på ett språk som lätt kan förstås av verket,

2) samarbeta med Kommunikationsverket för att undanröja riskerna med radioutrustning som finns på marknaden,

3) på begäran förse Kommunikationsverket med identifiering av alla andra ekonomiska aktörer som har levererat radioutrustning till dem eller som de har levererat radioutrustning till,

4) behålla den identifiering som avses i 3 punkten i tio år efter det att de har levererat utrustningen.

Om en ekonomisk aktör har skäl att misstänka att radioutrustning som aktören har släppt ut eller tillhandahållit på marknaden inte överensstämmer med kraven i denna lag, ska aktören omedelbart vidta åtgärder för att få radioutrustningen att överensstämma med kraven eller för att dra tillbaka eller återkalla utrustningen.

Om radioutrustning som tillhandahållits på marknaden i Finland utgör en risk, ska den ekonomiska aktör som ansvarar för den dessutom omedelbart underrätta den ekonomiska aktör som har levererat radioutrustningen till den, samt Kommunikationsverket och lämna detaljerade

uppgifter om i synnerhet den bristande överensstämmelsen och de korrigerande åtgärder som vidtagits och om resultaten av dessa.

253 e § (17.6.2016/456)

Tillämpning av skyldigheterna för tillverkare av radioutrustning på importörer och distributörer av radioutrustning

Importörer och distributörer av radioutrustning omfattas av samma skyldigheter som tillverkaren av radioutrustning, om de släpper ut radioutrustning på marknaden i eget namn eller under eget varumärke eller ändrar utrustning som redan släppts ut på marknaden på ett sätt som kan påverka hur överensstämmelsen med kraven i detta kapitel följs.

254 § (17.6.2016/456)

Utställning och demonstration av radioutrustning

Annan radioutrustning än sådan som uppfyller kraven i detta kapitel får visas på mässor, utställningar och liknande evenemang, om det samtidigt tydligt anges att sådan radioutrustning inte får tillhandahållas på marknaden eller tas i bruk förrän den uppfyller bestämmelserna.

255 § (17.6.2016/456)

Förfarande för bedömning av överensstämmelse

En tillverkare av radioutrustning ska innan radioutrustning släpps ut på marknaden visa huruvida de väsentliga kraven på radioutrustning i denna lag har uppfyllts (bedömning av överensstämmelse) med hjälp av valfritt förfarande för bedömning av överensstämmelse. Om olika utformningar eller versioner har specificerats för utrustningen, ska samtligas överensstämmelse säkerställas särskilt.

Överensstämmelsen ska bedömas så att alla normala driftsförhållanden för den avsedda användningen av radioutrustningen beaktas. I bedömningen av överensstämmelse för skydd av människors och husdjurs hälsa och säkerhet samt skydd av egendom ska hänsyn även tas till de användningsförhållanden som rimligen kan förutses.

Tillverkarna av radioutrustning ska visa att radioutrustningen överensstämmer med kraven genom att använda något av de förfaranden för bedömning av överensstämmelse som avses i bilagorna II, III och IV till radioutrustningsdirektivet.

256 § (17.6.2016/456)

EU-försäkran om överensstämmelse

Radioutrustning ska åtföljas av en EU-försäkran om överensstämmelse eller av en förenklad EU- försäkran om överensstämmelse, som ska innehålla den exakta webbadress där hela texten till EU-försäkran om överensstämmelse kan erhållas. Genom att upprätta en EU-försäkran om överensstämmelse tar tillverkaren ansvar för att radioutrustningen överensstämmer med kraven i denna lag. I en EU-försäkran om överensstämmelse ska det anges att de väsentliga kraven i 251 § 1 mom. har visats vara uppfyllda.

På en EU-försäkran om överensstämmelse tillämpas bestämmelserna i bilaga VI till radioutrustningsdirektivet och på en förenklad EU-försäkran om överensstämmelse bestämmelserna i bilaga VII till radioutrustningsdirektivet.

257 § (17.6.2016/456)

CE-märkning och det anmälda organets identifikationsnummer

För att visa att radioutrustning överensstämmer med kraven ska CE-märkning anbringas på utrustningen eller dess informationsskylt innan radioutrustningen släpps ut på marknaden. Märkningen ska anbringas så att den är synlig, lätt läsbar och outplånlig. CE-märkningen ska vara minst fem millimeter hög. Avvikelse från dessa krav får göras endast i de fall det inte är möjligt eller lämpligt att iaktta kraven på grund av radioutrustningens egenskaper. CE- märkningen ska också anbringas på förpackningen så att den är synlig och lätt läsbar.

Det anmälda organet eller radioutrustningens tillverkare eller tillverkarens representant ska efter CE-märkningen märka ut det anmälda organets identifikationsnummer, om det förfarande för bedömning av överensstämmelse som avses i 255 § har tillämpats. Identifikationsnumret ska ha samma höjd som CE-märkningen.

258 § (17.6.2016/456)

Teknisk dokumentation för radioutrustning

Innan radioutrustning släpps ut på marknaden ska det för utrustningen upprättas teknisk dokumentation som innehåller alla relevanta uppgifter om hur tillverkaren gått till väga för att säkerställa att radioutrustningen uppfyller de väsentliga kraven i 251 §. Den tekniska dokumentationen ska uppdateras. Dokumentationen ska innehålla åtminstone de uppgifter som anges i bilaga V till radioutrustningsdirektivet.

Den tekniska dokumentation och korrespondens som avser förfaranden för EU-typkontroll ska upprättas på ett officiellt språk i den medlemsstat där det anmälda organet finns eller på ett språk som kan godtas av organet i fråga.

Om den tekniska dokumentationen inte är förenlig med 1 mom., får Kommunikationsverket uppmana tillverkaren eller importören av radioutrustningen att på egen bekostnad utföra en provning vid ett organ som är godtagbart för verket inom en viss utsatt tid, för att kontrollera att radioutrustningen uppfyller de väsentliga kraven.

259 § (17.6.2016/456)

Godkännande och övervakning av organ för bedömning av överensstämmelse och organens särskilda uppgifter

Anmälda organ som utför bedömningar av överensstämmelse ska vid EU-typkontroll följa förfarandet i bilaga III till radioutrustningsdirektivet och vid bedömning av överensstämmelse som grundar sig på fullständig kvalitetssäkring förfarandet i bilaga IV till radioutrustningsdirektivet.

Det anmälda organet ska kräva att tillverkaren vidtar korrigerande åtgärder när organet anser att tillverkaren inte har följt de väsentliga kraven. Då får det inte ges något EU-typintyg eller godkännande av kvalitetssystemet. Det anmälda organet ska kräva att tillverkaren vidtar

korrigerande åtgärder också när organet efter att ett intyg eller godkännande enligt bilaga III eller IV till radioutrustningsdirektivet utfärdats upptäcker att radioutrustningen inte längre överensstämmer med kraven. Då ska det anmälda organet också vid behov återkalla EU- typintyget eller godkännandet av kvalitetssystemet. Om inga korrigerande åtgärder vidtas eller om de inte får önskat resultat, ska det anmälda organet vid behov belägga intyget eller godkännandet med restriktioner eller återkalla intyget eller godkännandet tillfälligt eller slutligt.

Bestämmelser i övrigt om krav på anmälda organ som utför bedömningar av överensstämmelse och deras uppgifter finns i lagen om anmälda organ för vissa produktgrupper (278/2016).

260 § (17.6.2016/456)

Hantering av radioutrustning som utgör en risk

Om Kommunikationsverket av grundad anledning anser att radioutrustning utgör en risk för människors hälsa eller säkerhet eller andra sådana aspekter av skydd av allmänna intressen som omfattas av kraven i detta kapitel, ska verket utföra en heltäckande bedömning av radioutrustningens överensstämmelse.

Om Kommunikationsverket vid bedömningen konstaterar att radioutrustningen inte uppfyller kraven i denna lag och de övriga åtgärderna inte anses tillräckliga, kan verket ålägga den berörda ekonomiska aktören att utan dröjsmål vidta alla lämpliga korrigerande åtgärder för att få radioutrustningen att uppfylla kraven, dra tillbaka utrustningen från marknaden eller återkalla den inom en rimlig tid som verket sätter ut. Med tillbakadragande avses åtgärder för att förhindra att radioutrustning i leveranskedjan tillhandahålls på marknaden. Med återkallelse avses åtgärder för att dra tillbaka produkter som redan tillhandahållits slutanvändaren samt i stället ge en produkt som överensstämmer med kraven eller häva köpet.

Tidsfristen ska stå i rätt proportion till den risk som den bristande överensstämmelsen medför.

Kommunikationsverket ska informera det berörda anmälda organet om radioutrustning som inte uppfyller kraven.

Om Kommunikationsverket anser att den bristande överensstämmelsen inte enbart gäller Finlands territorium, ska verket informera kommissionen och de andra medlemsstaterna om bedömningsresultaten och om de åtgärder som verket har ålagt de berörda ekonomiska aktörerna att vidta.

Varje ekonomisk aktör ska se till att alla lämpliga korrigerande åtgärder som förutsätts i någon medlemsstat vidtas i fråga om all den radioutrustning som aktören har tillhandahållit på unionsmarknaden.

Om en ekonomisk aktör inte vidtar lämpliga korrigerande åtgärder inom den tid som satts ut enligt 2 mom., kan Kommunikationsverket vidta lämpliga tillfälliga åtgärder för att förbjuda den ekonomiska aktören att på marknaden släppa ut, att på den nationella marknaden tillhandahålla eller att överlåta radioutrustning med bristande överensstämmelse, eller åtgärder för att dra tillbaka radioutrustningen från marknaden. Kommunikationsverket kan bestämma om andra kompletterande åtgärder som behövs för att begränsa tillhandahållandet av produkten på marknaden. Den ekonomiska aktören kan ytterligare åläggas att vidta åtgärder för att återkalla radioutrustningen som utgör en risk genom att dra tillbaka den från slutanvändarna, och i stället ge en överensstämmande produkt eller häva köpet, om åtgärderna för tillbakadragande är

otillräckliga. Det tillfälliga förbudet gäller tills ärendet är slutligt avgjort efter ett sådant förfarande som avses i 261 §.

Kommunikationsverket kan ålägga den ekonomiska aktören att till verket inom en skälig tid som verket bestämmer lämna en redogörelse för hur ett åläggande enligt 2 mom. eller ett förbud enligt 7 mom. har verkställts.

261 § (17.6.2016/456)

Samråd som gäller begränsande åtgärder

Kommunikationsverket ska utan dröjsmål informera kommissionen och de andra medlemsstaterna om tillfälliga åtgärder som gäller radioutrustning som utgör en risk. Informationen ska innehålla alla de tillgängliga uppgifter som krävs för att kunna identifiera den radioutrustning som inte uppfyller kraven samt uppgift om dess ursprung, vilken typ av bristande överensstämmelse som görs gällande och den risk utrustningen utgör, vilken typ av nationell åtgärd som vidtagits och dess varaktighet och den berörda ekonomiska aktörens synpunkter samt alla andra tillgängliga uppgifter om saken.

Av informationen ska framgå om den bristande överensstämmelsen beror på att

1) radioutrustningen inte uppfyller de väsentliga kraven i 251 §, eller

2) de enhetliga standarder som avses i 251 § 3 mom. är bristfälliga.

Om varken en annan medlemsstat eller kommissionen inom tre månader har rest invändningar mot en tillfällig åtgärd, får Kommunikationsverket i ärendet meddela sitt slutliga beslut där det bestäms om tillbakadragning av radioutrustningen från marknaden och andra lämpliga begränsande åtgärder.

Kommunikationsverket ska upphäva en åtgärd enligt 260 § 7 mom. eller ändra den, om kommissionen meddelar att den anser att åtgärden strider mot EU-rätten.

Om en åtgärd som vidtagits av den behöriga myndigheten i en annan medlemsstat efter samrådsförfarandet anses vara berättigad, ska Kommunikationsverket vidta de åtgärder som krävs för att säkerställa att den radioutrustning som inte överensstämmer med kraven dras tillbaka eller återkallas från marknaden också i Finland, samt underrätta kommissionen om detta.

262 § (17.6.2016/456)

Förfarande som gäller överensstämmande radioutrustning som utgör en risk

Om Kommunikationsverket, efter en bedömning i enlighet med 260 §, konstaterar att sådan radioutrustning som överensstämmer med kraven trots detta utgör en risk med avseende på krav som gäller skyddet av allmänna intressen enligt denna lag, får verket ålägga den berörda ekonomiska aktören att vidta alla lämpliga åtgärder för att säkerställa att radioutrustningen inte utgör en sådan risk. Alternativt kan verket ålägga den ekonomiska aktören att dra tillbaka eller återkalla radioutrustningen från marknaden inom en rimlig tid som verket sätter ut. Tidsfristen ska stå i rätt proportion till risken.

Varje ekonomisk aktör ska se till att det vidtas korrigerande åtgärder i fråga om all berörd radioutrustning som aktören har tillhandahållit på unionsmarknaden.

Kommunikationsverket ska utan dröjsmål underrätta kommissionen och de andra medlemsstaterna om de åtgärder som avses i 1 mom. Informationen ska innehålla alla de tillgängliga uppgifter som krävs för att kunna identifiera radioutrustningen samt uppgift om dess ursprung och leveranskedja, den risk utrustningen utgör och vilken typ av nationell åtgärd som vidtagits och dess varaktighet samt alla andra tillgängliga uppgifter om saken.

263 § (17.6.2016/456)

Korrigerande av formell bristande överensstämmelse

Kommunikationsverket ska kräva att den berörda ekonomiska aktören inom en av verket utsatt rimlig tid och på det sätt som verket bestämmer korrigerar en bristande överensstämmelse som gäller

1) att CE-märkning saknas eller har anbringats i strid med artikel 30 i Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 765/2008 om krav för ackreditering och marknadskontroll i samband med saluföring av produkter och upphävande av förordning (EEG) nr 339/93 eller i strid med bestämmelserna i denna lag,

2) att det anmälda organets identifikationsnummer saknas eller strider mot kraven,

3) att EU-försäkran om överensstämmelse saknas eller strider mot kraven,

4) att den tekniska dokumentationen saknas eller är bristfällig,

5) att identifieringen av radioutrustningen eller tillverkarens eller importörens kontaktuppgifter är felaktiga eller bristfälliga,

6) att bruksanvisningar och säkerhetsinformation eller anvisningar och information om användningsbegränsningar som medföljer utrustningen är bristfälliga,

7) lämnande av uppgifter om andra ekonomiska aktörer till Kommunikationsverket i enlighet med 253 d § 2 mom.,

8) registrering av radioutrustning som hör till särskilda kategorier eller klasser i enlighet med 252 § 2 mom.

Om den ekonomiska aktören inte korrigerar bristerna inom den rimliga tid som satts ut, får Kommunikationsverket vidta alla lämpliga åtgärder enligt 260 § 7 mom. för att begränsa eller förbjuda utsläppandet eller tillhandahållandet av radioutrustningen på marknaden eller, om bristen är väsentlig, för att se till att den återkallas eller dras tillbaka från marknaden.

264 § (17.6.2016/456)

Radioutrustning för specialändamål

Vad som föreskrivs i 251–263 § gäller inte

1) radioutrustning som används endast av radioamatörer och som inte har tillhandahållits på marknaden,

2) marin utrustning som avses i lagen om marin utrustning (1503/2011),

3) produkter, delar och anordningar som är avsedda att användas för luftfartygens radiokommunikation inom luftfarten,

4) individuellt avpassade byggsatser för professionellt bruk som används enbart vid forsknings- eller utvecklingsanläggningar för ändamål som avser deras verksamhet,

5) radioutrustning som används uteslutande för säkerställande av allmän säkerhet, försvaret, statens säkerhet i övrigt eller statens verksamhet inom straffrättens område.

31 kap

Behörighet och kompetens

265 §

Påvisande av behörighet

Den som använder en radiosändare för maritim radiokommunikation eller amatörradiokommunikation ska ha ett av Kommunikationsverket beviljat behörighetsbevis eller ett behörighetsbevis som beviljats av en behörig myndighet i ett annat land och som Kommunikationsverket har godkänt som giltigt i Finland.

Trots vad som föreskrivs i 1 mom. får en radiosändare även användas av en annan person som står under omedelbar uppsikt av den som innehar ett behörighetsbevis. Vad som föreskrivs i 1 mom. gäller inte försvarsmakten och gränsbevakningsväsendet när de sköter radiokommunikation som har samband med det militära försvaret och inte heller radioutrustning som de enbart använder för ändamål som hänför sig till det militära försvaret.

För erhållande av behörighetsbevis ska behörighetsexamen avläggas. Den som deltar i examen ska visa att han eller hon känner till reglerna, anvisningarna och utrustningen inom det slag av radiokommunikation som är i fråga och har de språkkunskaper som behövs. Kommunikationsverket fastställer examensfordringarna och fattar beslut om godkännande av de vid Kommunikationsverket anställda personer som ska fungera som examensmottagare. På ansökan kan också någon som inte är anställd vid verket godkännas som examensmottagare. Examensmottagaren ska ha den skicklighet och erfarenhet som uppgiften kräver. När examensmottagare fullgör sina uppgifter enligt denna lag ska de iaktta vad som föreskrivs i förvaltningslagen, lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet och språklagen. Bestämmelser om när examensrelaterade prestationer ska vara avgiftsbelagda och om avgifternas storlek finns i lagen om grunderna för avgifter till staten (150/1992).

Kommunikationsverket beviljar en sökande som avlagt examen ett behörighetsbevis, om det inte finns grundad anledning att misstänka att sökanden bryter mot bestämmelserna eller föreskrifterna om radiokommunikation.

Bestämmelser om den behörighet som krävs för radiokommunikation för luftfart finns i luftfartslagen (1194/2009).

Kommunikationsverket kan fatta beslut om att återkalla ett i 3 mom. avsett godkännande av en examensmottagare, om examensmottagaren inte längre uppfyller de i momentet avsedda förutsättningarna för att bli godkänd som examensmottagare eller väsentligt bryter mot bestämmelserna och föreskrifterna för verksamheten.

Kommunikationsverket får vid behov meddela närmare föreskrifter om förrättande av examen.

LuftfartsL 1194/2009 har upphävts genom L 864/2014. Se. LuftfartsL 864/2014 4 kap.

266 §

Upprätthållande av kompetens

Den som använder en radiosändare för radiokommunikation i säkerhetssyfte ombord på ett handelsfartyg i internationell trafik ska innan det förflutit fem år sedan det behörighetsbevis som avses i 265 § beviljades visa att kompetens enligt beviset har upprätthållits. Upprätthållandet av kompetensen kan visas genom

1) uppvisande av ett intyg över sjötjänst som hänför sig till upprätthållande av kompetensen och över användning av radioutrustning för radiokommunikation i säkerhetssyfte,

2) avläggande av en examen, eller

3) avläggande av en kurs som ersätter examen och som Kommunikationsverket godkänt.

På den examen som avses i 1 mom. 2 punkten tillämpas 265 § 3, 4, 6 och 7 mom.

Kommunikationsverket beviljar på ansökan ett kompetensbevis till den som i enlighet med 1 mom. visar upprätthållande av kompetensen. Som bevis på upprätthållande av kompetensen kan Kommunikationsverket också godkänna ett intyg av behörig myndighet i ett annat land om att kompetensen upprätthållits.

267 §

Uppvisande av behörighets- och kompetensbevis samt bevisens giltighetstid

Den som använder en radiosändare för maritim radiokommunikation eller amatörradiokommunikation ska på begäran visa upp sitt behörighets- eller kompetensbevis för en företrädare för Kommunikationsverket, polisen, gränsbevakningsväsendet eller Trafiksäkerhetsverket som övervakar att bestämmelserna om bevisen iakttas.

Ett behörighetsbevis gäller tills vidare och ett kompetensbevis fem år från den dag det beviljades, examen avlades eller kursintyget utfärdades.

Vad som föreskrivs i 1 mom. ska inte tillämpas på radioutrustning på en främmande stats örlogsfartyg, militära luftfartyg eller andra luftfartyg som används enbart för statliga ändamål.

268 §

Återkallande av behörighets- och kompetensbevis

Kommunikationsverket kan återkalla ett behörighetsbevis eller ett kompetensbevis, om den som innehar beviset sänder ett i 34 kap. 10 § i strafflagen avsett falskt alarm med en radiosändare, med en radiosändare stör radiokommunikationen på ett sätt som är straffbart enligt 38 kap. 5–7 § i strafflagen eller upprepat bryter mot bestämmelserna om radiokommunikation eller upprepat av oaktsamhet orsakar skadliga störningar av radiotrafiken.

32 kap

Kodning och avkodningssystem

269 §

Skydd av elektroniska meddelanden

Elektroniska meddelanden och förmedlingsuppgifter får skyddas genom att utnyttja till buds stående teknik, om inte något annat föreskrivs i lag. Skyddet får inte störa utförandet eller användningen av nättjänster och kommunikationstjänster.

Det är förbjudet att obehörigen inneha, använda, tillverka, importera, saluföra, hyra ut, distribuera, främja försäljningen av samt installera och underhålla sådana avkodningssystem eller delar av avkodningssystem, vars primära syfte är obehörig avkodning av ett tekniskt skydd för att få tillgång till en skyddad televisionssändning, skyddad radiosändning eller skyddad tjänst på distans som utförs på mottagarens individuella begäran.

Vad som föreskrivs i 2 mom. ska tillämpas också på avkodningssystem vars syfte är att få tillgång till sådana separata tekniska system med villkorad tillgång, som ska skydda tjänster som avses i 2 mom.

Kommunikationsverket har rätt att meddela föreskrifter om tekniska egenskaper hos avkodningssystem för att säkerställa deras kompatibilitet. (26.6.2015/824)

270 §

Skyldigheter för företag som använder avkodningssystem

Företag som använder avkodningssystem är skyldiga att se till att systemen inte hindrar distributionen eller mottagandet av andra företags televisions- eller radioprogramutbud eller anknytande special- eller tilläggstjänster i ett markbundet digitalt televisions- eller radionät.

Företag som använder avkodningssystem är skyldiga att till ett kostnadsorienterat och icke- diskriminerande pris tillhandahålla andra företag sådana tekniska tjänster som ovan nämnda distribution kräver.

Skyldighet enligt 1 mom. föreligger dock inte, om det är tekniskt oändamålsenligt eller annars oskäligt för företaget att fullgöra skyldigheten.

Företag som tillhandahåller avkodningssystem ska i sin bokföring särredovisa den verksamhet som avses i 1 mom. från företagets övriga verksamhet.

Företag som avses i 1 mom. är skyldiga att se till att det är möjligt att övervaka överföringen i kommunikationsnät.

Företag som använder avkodningssystem i samband med tillhandahållande av linjära betal-tv- tjänster i ett markbundet digitalt masskommunikationsnät ska tillhandahålla televisionsprogramutbud som avses i 4 kap. på ett sätt som gör det möjligt att ta emot flera betal- tv-tjänster med hjälp av ett avkodningskort eller någon annan teknisk lösning som är lämpad för ändamålet, om betal-tv-tjänsterna iakttar en programtablå som meddelats på förhand.

Om företagen inte kommer överens om kostnaderna för tillhandahållande av sådana tekniska tjänster som avses i 1 mom. senast sex månader från det att förhandlingarna om detta inletts och om medling enligt 314 § 2 mom. inte har lett till resultat, får Kommunikationsverket besluta om storleken på den ersättning som ska betalas till det företag som tillhandahåller tekniska tjänster.

271 §

Skyldigheter för innehavare av immateriella rättigheter till avkodningssystem

En innehavare av immateriella rättigheter till ett avkodningssystem som används i ett digitalt televisions- och radionät ska, när denna beviljar ett företag som tillverkar avkodningssystem dessa rättigheter, tillämpa rättvisa, skäliga och icke-diskriminerande villkor.

Innehavaren av immateriella rättigheter får inte ställa sådana villkor för beviljande av nyttjanderätt som hindrar eller försvårar användningen av avkodningssystemet tillsammans med andra utrustningar eller system, om inte villkoren är nödvändiga med avseende på utrustningens säkerhet eller av någon annan teknisk orsak.

32 a kap (17.6.2016/456)

Offentlig reglerad satellittjänst

271 a § (17.6.2016/456)

Tillhandahållande av offentlig reglerad satellittjänst

Med offentlig reglerad satellittjänst avses en tjänst som är skyddad på hög informationssäkerhetsnivå och som utförs med ett satellitpositioneringssystem i enlighet med Galileoprogrammet. Tjänsten kan tillhandahållas de användargrupper som anges i 250 § 1 och 2 mom. samt andra aktörer som är viktiga för ett fungerande samhälle. Kommunikationsministeriet beslutar om användargrupper som har rätt att använda tjänsten. Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om tillverkning, upphandling och användning av satellittjänstteknik samt om hantering av nycklar.

271 b § (17.6.2016/456)

Tillverkning av satellittjänstteknik

Den teknik som behövs för utförandet av den satellittjänst som avses i 271 a § får tillverkas med tillstånd av styrelsen för säkerhetsackreditering av europeiska satellitpositioneringssystem

(styrelsen för säkerhetsackreditering). Tillståndet ska sökas skriftligen via Kommunikationsverket.

271 c § (17.6.2016/456)

Exportkontroll

Transport utanför Europeiska unionen av teknik för användning, utveckling och tillverkning av en satellittjänst är tillåten endast till länder som på behörigt sätt bemyndigats att använda satellittjänsten med stöd av ett avtal med Europeiska unionen, om inte annat föreskrivs någon annanstans. För ovan avsedd export krävs det tillstånd från utrikesministeriet. Utrikesministeriet ska höra Kommunikationsverket innan tillståndet beviljas.

Teknik för användning, utveckling och tillverkning av en satellittjänst får överföras till medlemsstater i Europeiska unionen endast på de villkor som anges i ett beslut av Europeiska kommissionen. För ovan avsedd överföring krävs det tillstånd från utrikesministeriet. Utrikesministeriet ska höra Kommunikationsverket innan tillståndet beviljas.

Export, förmedling och överföring av teknik som avses i 1 och 2 mom. övervakas av Tullen.

Vid export ska varuhavaren visa upp det i 1 mom. avsedda tillståndet av utrikesministeriet när varorna uppges för Tullen. Också de varor som omfattas av tillståndet ska då kunna inspekteras av Tullen. Vid överföringar inom Europeiska unionen ska varuhavaren för Tullen visa upp det i 2 mom. avsedda tillståndet av utrikesministeriet när varorna lämnar landet vid en gränstullanstalt. Också de varor som omfattas av tillståndet ska då kunna inspekteras av Tullen.

AVDELNING X

TRYGGANDE AV KOMMUNIKATIONENS OCH TJÄNSTERNAS KONTINUITET

33 kap

Hantering av informationssäkerhet och störningar samt anmälan om störningar

272 §

Åtgärder för informationssäkerheten

Teleföretag, sammanslutningsabonnenter och leverantörer av mervärdestjänster samt aktörer som handlar för dessas räkning har rätt att vidta nödvändiga åtgärder enligt 2 mom. för att sörja för informationssäkerheten i syfte att

1) upptäcka, förhindra och utreda störningar som kan inverka menligt på informationssäkerheten i kommunikationsnäten eller tjänster som anslutits till dem samt i informationssystemen och göra störningarna föremål för förundersökning,

2) trygga kommunikationsmöjligheterna för den som sänder eller tar emot meddelanden, eller

3) förhindra i 37 kap. 11 § i strafflagen avsedd förberedelse till sådana betalningsmedelsbedrägerier som planeras bli genomförda i omfattande utsträckning via kommunikationstjänsterna.

Åtgärder som avses i 1 mom. kan omfatta

1) automatisk analys av innehållet i meddelanden,

2) automatiskt förhindrande eller automatisk begränsning av förmedling och mottagande av meddelanden,

3) automatiskt avlägsnande av sådana skadliga datorprogram ur meddelandena som kan äventyra informationssäkerheten,

4) andra åtgärder av teknisk natur som är jämförbara med dem som avses i 1–3 punkten.

Om det utifrån typen av meddelande, meddelandets form eller någon annan motsvarande omständighet är uppenbart att ett meddelande innehåller ett skadligt datorprogram eller ett skadligt kommando och uppnåendet av målen enligt 1 mom. inte kan säkerställas genom åtgärder som avses i 2 mom. 1 punkten, får innehållet i ett enskilt meddelande behandlas manuellt. Avsändaren och mottagaren av meddelandet ska underrättas om den manuella behandlingen av innehållet, om det inte är så att underrättelsen sannolikt äventyrar uppnåendet av målen enligt 1 mom.

Åtgärder enligt denna paragraf ska utföras omsorgsfullt och de ska stå i proportion till den störning som avvärjs. Åtgärderna ska utföras utan att yttrandefriheten, skyddet av konfidentiella meddelanden eller integritetsskyddet begränsas mer än vad som är nödvändigt med tanke på säkerställandet av möjligheterna att uppnå målen enligt 1 mom. Åtgärderna ska avslutas, om det inte längre finns förutsättningar enligt denna paragraf för att vidta dem.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om hur åtgärder enligt denna paragraf ska genomföras tekniskt.

273 §

Skyldighet att avhjälpa störningar

Om ett kommunikationsnät, en kommunikationstjänst eller en utrustning orsakar betydande olägenheter eller störningar för ett kommunikationsnät, en kommunikationstjänst, någon annan tjänst som anslutits till kommunikationsnätet, utrustning, eller för kommunikationsnätets användare eller någon annan person, ska teleföretaget eller en annan innehavare av kommunikationsnätet eller utrustningen omedelbart vidta åtgärder för att avhjälpa situationen och vid behov koppla bort kommunikationsnätet, kommunikationstjänsten eller utrustningen från det allmänna kommunikationsnätet.

Åtgärder enligt denna paragraf ska utföras omsorgsfullt och de ska stå i rätt proportion till den störning som avvärjs. Åtgärderna ska utföras utan att yttrandefriheten, skyddet av konfidentiella meddelanden eller integritetsskyddet begränsas mer än vad som är nödvändigt för att säkerställa möjligheterna att uppnå målen enligt 1 mom. Åtgärderna ska avslutas om det inte längre finns förutsättningar enligt denna paragraf för att vidta dem.

Kommunikationsverket kan i sådana fall som avses i 1 mom. besluta om avhjälpande åtgärder samt om bortkoppling av ett nät, en tjänst eller en utrustning.

274 §

Störningsanmälningar till abonnenter och användare

Ett teleföretag ska utan dröjsmål meddela abonnenterna och användarna om dess tjänster är utsatta för betydande kränkningar av eller hot mot informationssäkerheten eller för någonting annat som gör att kommunikationstjänsterna inte fungerar eller väsentligen stör dem. Leverantörer av mervärdestjänster ska utan dröjsmål informera användarna om betydande kränkningar av eller hot mot informationssäkerheten när det gäller sina tjänster.

Teleföretag och leverantörer av mervärdestjänster ska i anmälan uppge hur länge störningen eller hotet beräknas pågå. Dessutom ska de informera om vilka åtgärder abonnenterna och användarna kan vidta för att skydda sig och om de sannolika kostnaderna för åtgärderna samt hur abonnenterna och användarna kan få ytterligare information. Teleföretagen och leverantörerna av mervärdestjänster ska bevara informationen om anmälningarna.

Teleföretag ska informera om åtgärder som de vidtagit i situationer som avses i 1 mom. samt om åtgärdernas eventuella inverkan på användningen av tjänsterna.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om innehållet i och utformningen av anmälningar och information som avses i denna paragraf samt om hur anmälningarna ska bevaras.

275 § (4.5.2018/281)

Störningsanmälningar till Kommunikationsverket

Ett teleföretag ska utan dröjsmål göra en anmälan till Kommunikationsverket om dess tjänster utsätts för eller hotas av betydande kränkningar av informationssäkerheten eller av någonting annat som gör att en kommunikationstjänst inte fungerar eller väsentligen stör den. Teleföretaget ska också utan obefogat dröjsmål anmäla hur länge störningen eller hotet beräknas pågå, om vilka verkningar störningen eller hotet har, om avhjälpande åtgärder samt om åtgärder för att förhindra att störningen upprepas. Kommunikationsverket ska årligen sända kommissionen och Europeiska unionens byrå för nät- och informationssäkerhet en sammanfattande informationsrapport om anmälningarna.

En i 247 a § avsedd aktör som tillhandahåller en internetbaserad marknadsplats, en internetbaserad sökmotortjänst eller en molntjänst ska utan dröjsmål göra en anmälan till Kommunikationsverket om dess tjänster utsätts för en betydande informationssäkerhetsrelaterad störning.

Om det ligger i allmänt intresse att det görs en anmälan om en störning kan Kommunikationsverket ålägga teleföretaget eller den som tillhandahåller tjänsten att informera om saken eller, efter att ha hört den anmälningspliktiga, själv informera om saken.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om när en störning som avses i 1 mom. är betydande samt föreskrifter om innehållet i de anmälningar som avses i 1 och 2 mom. samt anmälningarnas utformning och hur de lämnas in.

Kommunikationsverket ska bedöma om en sådan störning som avses i 2 mom. berör de övriga medlemsstaterna i Europeiska unionen och vid behov underrätta de berörda medlemsstaterna.

276 §

Samarbetsgruppen för störningssituationer

Kommunikationsverket kan tillsätta en samarbetsgrupp för störningssituationer, med representanter för

1) teleföretagen,

2) de nätinnehavare och distributionsnätsinnehavare som avses i elmarknadslagen (588/2013),

3) entreprenörer som arbetar för dem som avses i 1 och 2 punkten,

4) andra än i 1–3 punkten avsedda aktörer vilkas deltagande anses vara ändamålsenligt.

Gruppen ska

1) planera och samordna åtgärder som behövs för hantering av undantagsförhållanden enligt beredskapslagen samt störningssituationer under normala förhållanden,

2) inhämta och vidarebefordra information för hantering av störningssituationer, till stöd för Kommunikationsverkets beslutsfattande, och

3) förmedla information som sammanställts och analyserats av gruppen till aktörer som kan bidra till att minska störningssituationers negativa konsekvenser för samhället.

Utöver vad som föreskrivs i lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet kan Kommunikationsverket, trots sekretessbestämmelserna, till samarbetsgruppens medlemmar lämna ut information som behövs för hantering av störningssituationer, om informationen är nödvändig för skötseln av gruppens uppgifter och inte innehåller konfidentiella meddelanden, förmedlingsuppgifter eller lokaliseringsuppgifter.

På samarbetsgruppens medlemmar ska när de sköter uppgifter som avses i denna paragraf tillämpas vad som i 6 kap. i lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet föreskrivs om tystnadsplikt och förbud mot utnyttjande samt bestämmelserna om straffrättsligt tjänsteansvar. Bestämmelser om skadeståndsansvar finns i skadeståndslagen (412/1974).

277 §

Avhjälpande av radiostörningar

Om en radioutrustning stör radiokommunikation i säkerhetssyfte, ska användningen av radioutrustningen genast avbrytas.

Om en radiosändare stör radiokommunikation eller andra radioutrustningar, ska radiosändarens innehavare och ägare avhjälpa eller begränsa störningen. Om störningen beror på tekniska egenskaper hos en radiomottagare eller en sådan separat antenn eller ett sådant separat antennsystem som kopplats till den, ansvarar radiomottagarens innehavare och ägare för att störningen avhjälps, om inte något annat följer av denna lag eller av tillståndsvillkoren.

Kommunikationsverket kan bestämma vilka andra åtgärder som gäller en radioutrustnings tekniska egenskaper eller användningen av den som en radioutrustnings innehavare och ägare ska vidta för att förebygga och begränsa störningar och deras verkningar.

Om både den radioutrustning som orsakar störningar och den radioutrustning som störs stämmer överens med denna lag och med bestämmelser som utfärdats och föreskrifter som meddelats med stöd av den, och om störningarna inte är ringa, eller om störningarna inte beror på störningstoleransen hos en sådan separat antenn eller ett sådant separat antennsystem som kopplats till radiomottagaren, ger Kommunikationsverket parterna ett förslag till åtgärder genom vilka störningarna kan avhjälpas eller verkningarna begränsas.

Om parterna inte kan komma överens om vilka åtgärder som behövs för att avhjälpa störningarna eller om beloppet eller fördelningen av åtgärdskostnaderna, ska saken avgöras genom ett beslut av Kommunikationsverket.

Det förfarande som avses i 2–4 mom. ska tillämpas också när en radioutrustning stör telenät, teleterminalutrustningar eller elanläggningar vilkas störningstolerans stämmer överens med denna lag eller med elsäkerhetslagen och bestämmelser som utfärdats och föreskrifter som meddelats med stöd av dem.

Kommunikationsverket får meddela föreskrifter om de tekniska egenskaperna hos separata antenner eller antennsystem enligt 4 mom. som kopplas till radiomottagare.

34 kap

Förmedling av nödsamtal och myndigheters meddelanden

278 §

Allmänt nödnummer

Teleföretag som är verksamma i telefonnät är skyldiga att för sin del se till att användarna per telefon eller via textmeddelande avgiftsfritt får kontakt med det allmänna nödnumret 112.

Teleföretagen ska utan dröjsmål till nödcentralerna, sjöräddningscentralen och sjöräddningsundercentralen anmäla sådana fel och störningar i kommunikationsnäten, nättjänsterna och kommunikationstjänsterna som är av betydelse för förmedlingen av nödsamtal.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om tekniska åtgärder som är nödvändiga för att skyldigheten enligt 1 mom. ska kunna fullgöras.

279 §

Skyldighet att förmedla varningsmeddelanden

Den som har programkoncession enligt 34 § för radioverksamhet eller programkoncession enligt 26 § för televisionsverksamhet som tjänar allmänintresset, är skyldig att utan ersättning till allmänheten förmedla myndigheters varningsmeddelanden enligt vad som föreskrivs särskilt.

Den som bedriver televisions- eller radioverksamhet som avses i 1 mom. ska se till att varningsmeddelanden kan förmedlas också vid störningar under normala förhållanden och under sådana undantagsförhållanden som avses i beredskapslagen.

Varningsmeddelandens innehåll får inte ändras medan de förmedlas.

280 §

Teleföretags skyldighet att förmedla riktade myndighetsmeddelanden

Med riktade myndighetsmeddelanden avses riktade nödunderrättelser och andra riktade myndighetsmeddelanden. Med riktade nödunderrättelser avses meddelanden som förmedlas för att avvärja överhängande fara för människors liv, hälsa och egendom, eller överhängande risk för avsevärda skador på egendom eller miljön, och som förmedlas i mobilnät i form av textmeddelanden eller andra meddelanden till terminaler eller abonnemang som befinner sig på ett visst område eller vissa områden. Med annat riktat myndighetsmeddelande avses meddelanden för att skydda människor eller egendom och som förmedlas i mobilnät i form av textmeddelanden eller andra meddelanden till terminaler eller abonnemang som befinner sig på ett visst område eller vissa områden i en situation där det inte föreligger överhängande fara för människors liv, hälsa eller egendom.

Teleföretag är skyldiga att förmedla riktade myndighetsmeddelanden om de kommer från en nödcentral, sjöräddningscentral eller sjöräddningsundercentral.

Beslut om förmedling av riktade nödunderrättelser fattas av räddnings-, polis- eller gränsbevakningsmyndigheterna eller av Strålsäkerhetscentralen eller Meteorologiska institutet inom respektive ansvarsområde. Beslut om förmedling av andra riktade myndighetsmeddelanden fattas av det behöriga ministeriet.

Riktade myndighetsmeddelanden ska förmedlas på de språk som myndigheten bestämmer och till de terminaler och abonnemang som vid förmedlingstillfället befinner sig på områden som myndigheten angett. Teleföretagen får inte ändra på innehållet i riktade myndighetsmeddelanden.

Riktade nödunderrättelser ska förmedlas utan dröjsmål. Andra riktade myndighetsmeddelanden ska förmedlas så fort det är möjligt utan att orsaka oskäliga störningar i de normala nät- och kommunikationstjänsterna.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om förmedling av riktade myndighetsmeddelanden samt om svarstider och beredskap för förmedling.

35 kap

Beredskap

281 §

Skyldighet att ha beredskap för störningssituationer under normala förhållanden och för undantagsförhållanden

Teleföretag ska se till att verksamheten fortgår så störningsfritt som möjligt också i störningssituationer under normala förhållanden samt under sådana undantagsförhållanden som avses i beredskapslagen.

De användare och användargrupper av radiofrekvenser som är centrala med tanke på att trygga försörjningsberedskapen ska sörja för en tillräckligt störningsfri och effektiv användning av radiofrekvenserna vid störningar under normala förhållanden och under sådana undantagsförhållanden som avses i beredskapslagen. Kommunikationsministeriet beslutar på framställning av Försörjningsberedskapscentralen om vilka användare och användargrupper av radiofrekvenser som är centrala.

282 §

Beredskapsplanering

Den som är skyldig att ha beredskap enligt 281 § ska bedöma de risker som kan äventyra verksamhetens kontinuitet och utifrån riskerna planera hur verksamheten kan fortsätta i störningssituationer under normala förhållanden och när sådana befogenheter utövas som avses i 9 kap. i beredskapslagen.

Den som är skyldig att ha beredskap ska på begäran av Kommunikationsverket lämna verket uppgifter om sin beredskapsplanering. Kommunikationsverket ska utan dröjsmål underrättas om ändringar i uppgifterna.

Den som är skyldig att ha beredskap ska i enskilda fall på Kommunikationsverkets begäran meddela hur den bereder sig för en enskild störningssituation eller för ett hot om en sådan och vilka åtgärder enligt sin beredskapsplanering den med anledning av situationen har vidtagit eller har för avsikt att vidta.

De skyldigheter som avses i denna paragraf gäller inte myndigheter.

283 §

Kritiska kommunikationssystems läge

Teleföretag ska se till att kommunikationssystem som är kritiska för tryggande av kommunikationstjänsternas funktion, samt styrningen, underhållet och administreringen av systemen, när befogenheter enligt 60 § 1 mom. 8 punkten i beredskapslagen utövas, kan återbördas till Finland utan dröjsmål och att de tjänster eller system som teleföretaget tillhandahåller kan upprätthållas på en viss plats som utses i enlighet med 1 mom. in den nämnda paragrafen. Denna skyldighet gäller inte kommunikationstjänster som är av mindre betydelse.

284 §

Närmare bestämmelser om beredskap

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om beredskapsskyldigheten. Föreskrifterna kan gälla

1) dokument i samband med beredskapsplaneringen enligt 282 § och dokumentens närmare innehåll,

2) tekniska åtgärder i syfte att minimera skadeverkningarna av kränkningar av informationssäkerheten,

3) det tekniska genomförandet av förpliktelser som avses i 283 §,

4) användningen av frekvenser,

5) andra tekniska frågor som är jämförbara med dem som avses i 1–4 punkten.

AVDELNING XI

AVGIFTER TILL OCH ERSÄTTNINGAR FRÅN MYNDIGHETER

36 kap

Avgifter till myndigheter

285 §

Ansökningsavgift

Den som ansöker om koncession enligt denna lag är skyldig att i samband med ansökan betala avgift till koncessionsmyndigheten enligt följande:

1) 5 000 euro för en nätkoncession enligt 6 § 1 mom. och för en programkoncession för markbunden televisionsverksamhet enligt 22 § 1 mom.,

2) 1 500 euro för en programkoncession som beviljas för radioverksamhet enligt 22 § 1 mom. och 34 § 1 mom.,

3) 1 000 euro för en nätkoncession enligt 9 §,

4) 300 euro för en kortvarig programkoncession enligt 28 §.

Ansökningsavgift behöver inte betalas för koncessionsansökningar som gäller myndighetsnät.

Ansökningsavgiften återbetalas inte om koncessionsansökan återtas eller avslås.

286 §

Avgift för deltagande i auktion

Ett företag eller en organisation som anmält sig till en auktion som avses i 11 § ska för att täcka de administrativa kostnaderna för ordnandet av auktionen betala en deltagaravgift till Kommunikationsverket. Bestämmelser om deltagaravgiftens belopp utfärdas genom förordning av statsrådet.

Deltagaravgiften återbetalas inte trots att företaget eller organisationen inte lägger några bud.

Avgiften påförs genom beslut av Kommunikationsverket.

287 §

Koncessionsavgift

Ett teleföretag som har beviljats nätkoncession med stöd av 11 § är skyldigt att betala koncessionsavgift till koncessionsmyndigheten. Koncessionsavgiften är det högsta godkända budet enligt 11 § 1 mom.

Koncessionsavgiften ska betalas i poster under koncessionsperioden. Bestämmelser om betalningsfrekvens utfärdas genom förordning av statsrådet. Avgiften påförs genom beslut av Kommunikationsverket.

288 §

Marknadsbaserad frekvensavgift

Av innehavarna av sådana nätkoncessioner för tele- och televisionsverksamhet som statsrådet beviljat med stöd av 6 § utan vederlag samt av försvarsmakten ska Kommunikationsverket årligen ta ut en marknadsbaserad frekvensavgift till staten. Avgiften tas ut för frekvenser som

1) i ett radiotillstånd enligt 39 § har anvisats en innehavare av nätkoncession,

2) i ett radiotillstånd enligt 39 § har anvisats en nätkoncessionshavares nät, vilket används för annan televisionsverksamhet än televisionsverksamhet som tjänar allmänintresset,

3) har anvisats försvarsmakten med stöd av en föreskrift som Kommunikationsverket har meddelat enligt 96 §.

3 punkten träder i kraft 1.1.2024.

Den marknadsbaserade frekvensavgiften bestäms enligt följande formel:

B•K1•Kinv•Kanv •9 300

Med formelns koefficienter avses följande:

1) B är antal frekvenser vars värde bestäms utifrån hur många frekvenser en koncessionshavares nät eller försvarsmakten har anvisats uttryckt i megahertz (MHz),

2) K1 är en frekvensbandskoefficient vars värde bestäms utifrån det anvisade frekvensområdets tekniska och ekonomiska användbarhet,

3) Kinv är koefficienten för invånarantal vars värde bestäms utifrån hur många invånare det finns på det område som nyttjanderätten till frekvenserna omfattar i förhållande till Finlands folkmängd. Invånarantalskoefficientens värde är 1 inom ett område där nyttjanderätten omfattar hela Finland,

4) Kanv är koefficienten för användningsändamålet vars värde bestäms utifrån det ändamål för vilket frekvenserna ska användas,

5) frekvensernas beräknade ekonomiska värde är 9 300 per megahertz.

Frekvensbandskoefficienterna är följande:

146–174 MHz 1,9 174,001–240 MHz 2,0 400–862 MHz 2,0 862,001–960 MHz 1,4 1 215–2 200 MHz 1,0 2 200,001–2 700 MHz 0,6 3 400–4 200 MHz 0,4 12 000–14 500 MHz 0,25 17 100–19 700 MHz 0,25 19 700,001–39 000 MHz 0,2

Koefficienterna för användningsändamålet är följande:

televerksamhet 1,0 televisionsverksamhet 0,25 militärt försvar 0,15

289 §

Informationssamhällsavgift

Ett teleföretag som bedriver anmälningspliktig eller koncessionspliktig verksamhet enligt denna lag är skyldigt att till Kommunikationsverket betala en årlig informationssamhällsavgift.

Informationssamhällsavgift tas inte ut för omsättning som hänför sig till televisions- eller radioverksamhet eller till vidaresändning av televisionsprogram eller radioprogram.

Informationssamhällsavgiften utgör 0,12 procent av omsättningen för den televerksamhet som teleföretaget bedrivit i Finland under räkenskapsperioden före bestämmandet av avgiften, dock minst 300 euro. Närmare bestämmelser om den omsättning som avgiften baseras på finns i 290 §.

Bestämmelser om hur informationssamhällsavgiften ska bestämmas under det första verksamhets året finns i 292 §.

Informationssamhällsavgiften återbetalas inte ens i det fall att teleföretaget upphör med sin verksamhet under avgiftsperioden.

290 §

Omsättning som informationssamhällsavgiften baseras på

Om ett teleföretag ingår i en koncern enligt 1 kap. 6 § i bokföringslagen ska teleföretagets avgift baseras på dess andel av den gemensamma omsättningen för den televerksamhet som de avgiftsskyldiga teleföretag som ingår i samma koncern har bedrivit i Finland, minskad med bolagens inbördes omsättning av verksamheten. Detsamma gäller moderbolag som inte är finländska.

Om det under tiden mellan utgången av den föregående räkenskapsperioden och tidpunkten för avgiftsbeslutet har skett förändringar i teleföretagets koncernförhållanden, ska avgiften bestämmas på basis av företagets andel av omsättningen för televerksamheten under den föregående avslutade räkenskapsperioden.

Om televerksamheten under tiden mellan utgången av det föregående årets räkenskapsperiod och tidpunkten för avgiftsbeslutet har överlåtits till ett annat företag, hänförs avgiftsskyldigheten till det företag som bedriver allmän televerksamhet när avgiftsbeslutet meddelas. När avgiften bestäms för det företaget ska den omsättning beaktas som för den avslutade räkenskapsperioden har fastställts för den överlåtna televerksamheten.

Om teleföretagets räkenskapsperiod avviker från kalenderåret ska dess omsättning omvandlas så att den motsvarar omsättningen för ett kalenderår, genom att omsättningen multipliceras med talet 12 och divideras med antalet månader i räkenskapsperioden.

Närmare bestämmelser om hur de uppgifter som behövs för bestämmande av avgiften ska anmälas till Kommunikationsverket får utfärdas genom förordning av kommunikationsministeriet.

291 §

Påförande av informationssamhällsavgift

Informationssamhällsavgiften tas ut årligen i en post. Avgiften påförs genom beslut av Kommunikationsverket. Närmare bestämmelser om verkställighet av avgiften får utfärdas genom förordning av kommunikationsministeriet.

292 §

Lämnande av uppgifter till Kommunikationsverket samt avgiftsskyldigheten i vissa undantagssituationer

Kommunikationsverket har för påförande av informationssamhällsavgift rätt att av teleföretagen få de uppgifter om televerksamhetens omsättning under den period som föregår påförandet av avgiften. Företag som ingår i en koncern ska dessutom lämna verket en redogörelse för vilka poster som uppkommit till följd av koncernbolagens inbördes televerksamhet och i enlighet med 290 § 1 mom. har dragits av från televerksamhetens omsättning. Teleföretagen ska lämna uppgifterna till Kommunikationsverket inom en månad från det att bokslutet fastställdes. Dessutom ska teleföretaget lämna in en kopia av det fastställda bokslutet och koncernbokslutet.

Kommunikationsverket kan uppskatta den omsättning som ligger till grund för avgiften, om tillräckligt tillförlitlig utredning inte kan fås om omsättningen på grund av att bokslut saknas eller på grund av något annat därmed jämförbart synnerligen vägande skäl.

Vid uppskattningen ska hänsyn tas till

1) omfattningen av teleföretagets verksamhet,

2) teleföretagets marknadsställning,

3) uppgifter om de tjänster som teleföretaget tillhandahåller samt om dess kundvolymer och fakturering,

4) referensuppgifter om andra teleföretag med motsvarande utbud av tjänster,

5) andra omständigheter som påverkar teleföretagets omsättning och som är jämförbara med dem som nämns i 1–4 punkten.

Innan omsättningen uppskattas ska Kommunikationsverket uppmana teleföretaget att lämna de uppgifter som behövs för påförande av informationssamhällsavgift inom en skälig tid som Kommunikationsverket bestämmer. I uppmaningen ska det nämnas att Kommunikationsverket uppskattar omsättningen, om uppgifterna inte lämnas.

293 §

Tillsynsavgift för televisions- och radioverksamhet

Rundradion Ab samt utövare av televisions- eller radioverksamhet som har programkoncession enligt denna lag är skyldiga att betala tillsynsavgift för televisions- och radioverksamhet.

Avgiftsskyldigheten inträder det kalenderår under vilket det har förflutit sex månader från det att utövaren av televisions- eller radioverksamhet fick koncessionen. Tillsynsavgiften för televisions- och radioverksamhet återbetalas inte ens i det fall att verksamhetsutövaren upphör med sin verksamhet under kalenderåret.

294 § (12.1.2018/68)

Beloppet av tillsynsavgiften för televisions- och radioverksamhet

Den årliga tillsynsavgiften för televisions- och radioverksamhet är för

1) Rundradion Ab 220 000 euro,

2) utövare av annan än regional televisionsverksamhet 14 000 euro för varje koncessionsenligt televisionsprogramutbud, med undantag för parallellsändningar,

3) utövare av regional televisionsverksamhet 600 euro för varje koncessionsenligt televisionsprogramutbud,

4) utövare av radioverksamhet på frekvenser för rikstäckande eller därmed jämförbar koncessionspliktig användning 6 000 euro för varje koncessionsenligt radioprogramutbud,

5) utövare av radioverksamhet på frekvenser för regional eller lokal koncessionspliktig användning 600 euro för varje koncessionsenligt radioprogramutbud,

6) utövare av radioverksamhet som är verksamma endast i televisionsnät, 6 000 euro för varje koncessionsenligt radioprogramutbud, med undantag för parallellsändningar.

Tillsynsavgiften för televisions- och radioverksamhet tas årligen ut i två poster. Avgiften påförs genom beslut av Kommunikationsverket.

294 § har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder:

294 §

Beloppet av tillsynsavgiften för televisions- och radioverksamhet

Den årliga tillsynsavgiften för televisions- och radioverksamhet är för

1) Rundradion Ab 165 000 euro,

2) utövare av annan än regional televisionsverksamhet 16 000 euro för varje koncessionsenligt televisionsprogramutbud, med undantag för parallellsändningar,

3) utövare av regional televisionsverksamhet 800 euro för varje koncessionsenligt televisionsprogramutbud,

4) utövare av radioverksamhet på frekvenser för rikstäckande eller därmed jämförbar koncessionspliktig användning 8 000 euro för varje koncessionsenligt radioprogramutbud,

5) utövare av radioverksamhet på frekvenser för regional eller lokal koncessionspliktig användning 800 euro för varje koncessionsenligt radioprogramutbud,

6) utövare av radioverksamhet som är verksamma endast i televisionsnät, 8 000 euro för varje koncessionsenligt radioprogramutbud, med undantag för parallellsändningar. (17.6.2016/456)

Tillsynsavgiften för televisions- och radioverksamhet tas årligen ut i två poster. Avgiften påförs genom beslut av Kommunikationsverket.

295 §

Domännamnsavgift

En registrar är skyldig att betala domännamnsavgift till Kommunikationsverket för registrering av ett domännamn i domännamnsregistret och för förnyad registrering. När ett domännamn registreras ska en utredning över att avgiften är betald lämnas.

Bestämmelser om avgiftens belopp finns i lagen om grunderna för avgifter till staten.

296 §

Numreringsavgift

Teleföretag och andra som får ett nummer eller prefix ska till Kommunikationsverket betala en fast avgift som täcker kostnaderna för användningen av numret eller prefixet och för administreringen och övervakningen av numreringen. Avgiftsbeloppet fastställs enligt hur stor andel av den tillgängliga nummerplanen det ibruktagna numret förbrukar.

Bestämmelser om avgiftens belopp finns i lagen om grunderna för avgifter till staten.

297 §

Indrivning av avgifter till myndigheter

Om en avgift som avses i detta kapitel inte betalas senast på förfallodagen, ska på det obetalda beloppet tas ut en årlig dröjsmålsränta i enlighet med 4 § i räntelagen. Myndigheten kan i stället för dröjsmålsränta ta ut en dröjsmålsavgift på fem euro i sådana fall då dröjsmålsräntan skulle understiga detta belopp.

Avgifter som avses i detta kapitel är direkt utsökbara. Bestämmelser om indrivningen av dem finns i lagen om verkställighet av skatter och avgifter.

37 kap

Ersättningar från myndigheter

298 §

Beredskapskostnader

Teleföretag och utövare av televisions- och radioverksamhet har rätt att för beredskapskostnader som avses i 35 kap. få ersättning ur den försörjningsberedskapsfond som avses i lagen om tryggande av försörjningsberedskapen (1390/1992) om kostnaderna är avsevärda med hänsyn till arten och omfattningen av företagets eller utövarens verksamhet.

Beslut om ersättning för kostnader fattas av Försörjningsberedskapscentralen, som ska begära ett yttrande om ersättningsansökan av kommunikationsministeriet.

299 §

Kostnader för system som anskaffats för biträdande av myndigheter

Teleföretag har rätt att av statens medel få ersättning för direkta kostnader för investeringar i och underhåll av system, utrustning och programvara som anskaffats enbart för att biträda myndigheter. Beslut om ersättning av kostnader fattas vid behov av Kommunikationsverket.

Ersättning betalas av den myndighet som ska biträdas med anskaffningen i fråga.

Teleföretaget får inte för sin kommersiella verksamhet använda system, utrustning eller programvara som en myndighet betalat ersättning för, om inte myndigheten och teleföretaget uttryckligen har kommit överens om saken.

300 §

Kostnader för system för förmedling av varningsmeddelanden

Företag som i enlighet med 243 § 1 mom. 15 punkten är skyldiga att planera, bygga och underhålla kommunikationsnät och kommunikationstjänster har rätt att få ersättning för de kostnader som skyldigheten medför ur den försörjningsberedskapsfond som avses i lagen om tryggande av försörjningsberedskapen, om kostnaderna är avsevärda med hänsyn till arten och omfattningen av företagets verksamhet.

Beslut om ersättning för kostnader fattas av Försörjningsberedskapscentralen, som ska begära ett yttrande om ersättningsansökan av kommunikationsministeriet.

301 §

Kostnader för system för förmedling av riktade myndighetsmeddelanden

Teleföretag har rätt att av statens medel få ersättning för de kostnader som orsakas av skyldigheter enligt 280 § och av beredskap att uppfylla sådana skyldigheter.

Ersättning kan fås för direkta kostnader för investeringar i samt användning och underhåll av system, utrustning och programvara som anskaffats enbart för behov som myndigheter uppgett. Ersättning kan fås också för direkta kostnader för åtgärder som myndigheten bestämt om. Beslut om ersättning för kostnader fattas vid behov av Kommunikationsverket.

Teleföretaget får inte för sin kommersiella verksamhet använda system, utrustning eller programvara som en myndighet betalat ersättning för, om inte myndigheten och teleföretaget uttryckligen har kommit överens om saken.

AVDELNING XII

MYNDIGHETSVERKSAMHET

38 kap

Styrning, tillsyn och övriga myndighetsuppgifter

302 §

Allmän styrning och utveckling

Kommunikationsministeriet ska svara för den allmänna styrningen och utvecklingen av verksamhet som avses i denna lag.

Statsrådet ska säkerställa att verksamhet som gäller regleringen av teleföretag, på ett i strukturellt hänseende effektivt sätt, hålls åtskild från statsrådets verksamhet som hänför sig till ägarskap och bestämmanderätt.

303 §

Kommunikationsverkets allmänna uppgifter

Kommunikationsverket har till uppgift att utöva tillsyn över efterlevnaden av denna lag samt bestämmelser som utfärdats och beslut som meddelats med stöd av den, om inte något annat föreskrivs i denna lag.

Kommunikationsverkets beslutanderätt omfattar inte frågor som gäller avtalsförhållanden eller ersättningsansvar mellan företag och abonnenter eller teleföretags regressrätt eller återbetalningsskyldighet.

Kommunikationsverkets tillsyn omfattar inte sådana krav som hänför sig till skydd av människors och husdjurs hälsa och säkerhet som avses i 251 § 1 mom. 1 punkten och inte heller sådana väsentliga elsäkerhetskav som avses i 251 § 1 mom. 2 punkten, till den del det föreskrivs att någon annan myndighet ska övervaka efterlevnaden av kraven. (12.1.2018/68)

3 mom. har ändrats genom L 68/2018, som träder i kraft 1.6.2018. Den tidigare formen lyder:

Kommunikationsverkets tillsyn omfattar inte sådana krav som hänför sig till skydd av människors och husdjurs hälsa och säkerhet enligt 251 § 1 mom. 1 punkten, till den del det föreskrivs att någon annan myndighet ska övervaka efterlevnaden av kraven. (17.6.2016/456)

Kommunikationsverkets tillsyn omfattar inte bestämmelserna i 22 kap., med undantag för 176– 179 och 190 §.

Kommunikationsverkets tillsyn omfattar inte bestämmelserna i 28 kap., med undantag för 241 och 242 §.

Till Kommunikationsverkets uppgifter hör att främja samreglerings- och självregleringsåtgärder inom branschen, om det genom samreglering eller självreglering, beroende på sakens natur, är möjligt att se till att de krav som föreskrivs i denna lag uppfylls.

Kommunikationsverket ska höra kommunikationsministeriet och samarbeta med ministeriet när verket med stöd av denna lag bereder föreskrifter i frågor som också innefattar bemyndigande att utfärda förordning eller som har en avsevärd betydelse för att denna lags syften ska uppnås. Kommunikationsverket ska dessutom höra finansministeriet när verket med stöd av denna lag bereder föreskrifter i ärenden som har betydelse för den allmänna utvecklingen av den offentliga förvaltningen och utvecklingen av statsförvaltningens strukturer, styrningssystem och verksamhet eller styrningen av informationsförvaltningen inom statsförvaltningen, de allmänna grunderna för den elektroniska kommunikationen och informationssäkerheten, statens och kommunernas samarbete inom informationsförvaltningen samt statsrådets gemensamma informationsförvaltning.

304 §

Kommunikationsverkets särskilda uppgifter

Utöver vad som föreskrivs någon annanstans i denna lag ska Kommunikationsverket

1) främja den elektroniska kommunikationens funktion, störningsfrihet och trygghet,

2) delta i beredskapsplaneringen samt övervaka och utveckla branschens tekniska beredskap för undantagsförhållanden,

3) sköta administreringen av radiofrekvenser och televerksamhet samt administreringen av numrering av och prefix för kommunikationsnät och kommunikationstjänster,

4) samordna standardiseringen inom telebranschen,

5) bevilja sådana identifieringssignaler för radiostationer som behövs för att identifiera radiosändningar och vid behov meddela föreskrifter om hur de ska användas,

6) samla in information och informera om tillgången på nättjänster och kommunikationstjänster och om tjänsternas kvalitet och pris,

7) samla in information om kränkningar och hot om kränkningar av informationssäkerheten för nättjänster, kommunikationstjänster, mervärdestjänster och informationssystem samt om fel och störningar i kommunikationsnät och kommunikationstjänster, (4.5.2018/281)

8) informera om frågor som gäller informationssäkerhet samt om kommunikationsnäts och kommunikationstjänsters funktion,

9) utreda orsakerna till störningar av radiokommunikation samt till störningar som en radioutrustning eller teleterminalutrustning orsakar kommunikationsnät, radioutrustningar, teleterminalutrustningar eller elanläggningar,

10) utreda kränkningar och hot om kränkningar av informationssäkerheten för nättjänster, kommunikationstjänster, mervärdestjänster och informationssystem, (4.5.2018/281)

11) underrätta kommissionen om sådant samarbete med andra medlemsstater i Europeiska unionen som leder till enhetliga tillsynsåtgärder i fråga om informationssäkerheten för gränsöverskridande kommunikationstjänster mellan medlemsstaterna, när åtgärderna kan inverka på den inre marknadens funktion, (17.6.2016/456)

12) vara behörig myndighet för den offentliga reglerade satellittjänsten enligt Europaparlamentets och rådets beslut nr 1104/2011/EU om närmare föreskrifter för tillträde till den offentliga reglerade tjänst som erbjuds via det globala system för satellitnavigering som inrättats genom Galileoprogrammet. (17.6.2016/456)

Vad som föreskrivs i 302, 303, 308, 309, 311–315, 325, 330–332, 336, 340, 344 och 345 § gäller också tillsynen över efterlevnaden av, påföljder vid brott mot och avgörande av tvister med anledning av Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 531/2012 om roaming i allmänna mobilnät i unionen, nedan EU:s roamingförordning, och EU:s förordning om den inre marknaden för elektronisk kommunikation. Tillsynen över sådan behandling av personuppgifter i anslutning till trafikstyrningsåtgärder som avses i artikel 3.4 i i EU:s förordning om den inre marknaden för elektronisk kommunikation utövas likväl av dataombudsmannen. Bestämmelser om styrning och övervakning av behandlingen av personuppgifter finns i 9 kap. i personuppgiftslagen. (17.6.2016/456)

305 §

Dataombudsmannens uppgifter

Dataombudsmannen ska utöva tillsyn över efterlevnaden av

1) bestämmelserna i 18 kap. om behandling av sammanslutningsabonnenters förmedlingsuppgifter,

2) bestämmelserna i 20 kap. om behandling av lokaliseringsuppgifter,

3) bestämmelserna i 197–199 § om kontaktinformationstjänster,

4) bestämmelserna i 200 och 202–204 § om direktmarknadsföring,

5) bestämmelserna i 40 kap. om rätt att få information och om tystnadsplikt i fråga om lokaliseringsuppgifter.

För tillsynsuppgifter som avses i 1 mom. 1 punkten kan en avgift tas ut hos sammanslutningsabonnenten. Genom förordning av justitieministeriet utfärdas bestämmelser om när åtgärderna ska vara avgiftsbelagda och om avgiftens storlek enligt lagen om grunderna för avgifter till staten.

Dataombudsmannen ska också utöva tillsyn över sådan behandling av personuppgifter i anslutning till trafikstyrningsåtgärder som avses i artikel 3.4 i EU:s förordning om den inre marknaden för elektronisk kommunikation. (17.6.2016/456)

306 §

Konsumentombudsmannens uppgifter

Konsumentombudsmannen ska utöva tillsyn över efterlevnaden av bestämmelserna i 214 § 4 mom. om marknadsföring som riktar sig till barn. Konsumentombudsmannen ska med stöd av konsumentskyddslagen också utöva tillsyn över att avtalsvillkor, marknadsföring och förfaranden i kundrelationer är förenliga med lag med avseende på konsumentskyddet. Konsumentombudsmannen får inte ingripa i ideell och samhällelig reklam.

307 §

Vissa andra myndigheters uppgifter

Polisen och gränsbevakningsväsendet ska utöver Kommunikationsverket övervaka efterlevnaden av bestämmelserna i 39 § om radiotillstånd och bestämmelserna i 262 § 1 mom. om märkning av teleutrustning. Trafiksäkerhetsverket ska utöver Kommunikationsverket övervaka efterlevnaden av bestämmelserna i 266 § 1 mom. om upprätthållande av kompetens för radiokommunikation i säkerhetssyfte och bestämmelserna i 267 § 1 mom. om uppvisande av behörighets- och kompetensbevis. Tullen ska utöver Kommunikationsverket övervaka efterlevnaden av bestämmelser och föreskrifter som gäller import av teleutrustning.

308 §

Myndighetssamarbete

Kommunikationsministeriet, Kommunikationsverket, dataombudsmannen, konkurrensmyndigheterna, konsumentmyndigheterna samt marknadskontroll- och produktsäkerhetsmyndigheterna ska vid skötseln av uppgifter enligt denna lag samarbeta med varandra på ett ändamålsenligt sätt. (17.6.2016/456)

Kommunikationsverket ska vid behov samarbeta med tillsynsmyndigheter som motsvarar Kommunikationsverket i stater som hör till Europeiska ekonomiska samarbetsområdet eller är parter i Europarådets televisionskonvention.

Kommunikationsverket ska samarbeta med de myndigheter som utövar tillsyn över nät- och informationssäkerheten i övriga medlemsstater i Europeiska unionen, med enheter för hantering av it-säkerhetsincidenter samt med den samarbetsgrupp som avses i artikel 11 i direktivet om nät- och informationssäkerhet. Kommunikationsverket ska årligen sända samarbetsgruppen en sammanfattande rapport i enlighet med artikel 10.3 i det direktivet. (4.5.2018/281)

309 §

Handräckning

Kommunikationsverket har rätt att få handräckning av polisen, Tullen, gränsbevakningsväsendet och Trafiksäkerhetsverket för tillsynen över efterlevnaden av och för verkställigheten av denna lag samt bestämmelser som utfärdats och föreskrifter som meddelats med stöd av den. Kommunikationsverket har rätt att få handräckning av försvarsmakten för att utreda orsakerna till störningar i radiokommunikationen.

Kommunikationsverket kan på begäran ge andra myndigheter experthjälp som handräckning. Beslut om att lämna handräckning fattas av kommunikationsministeriet. För kostnaderna för den handräckning som Kommunikationsverket lämnar svarar den som begärt handräckning, om inte något annat avtalas om saken.

Lämnande av handräckning enligt 2 mom. berättigar inte Kommunikationsverket att till andra myndigheter lämna ut information om meddelanden, förmedlingsuppgifter eller lokaliseringsuppgifter eller om konfidentiella radiosändningars innehåll och existens.

39 kap

Behandling av ärenden och hörande av parter

310 §

Särskild skyldighet att höra parter

Utöver vad som i förvaltningslagen föreskrivs om myndigheters skyldighet att höra parter, ska företrädare för teleföretag och användare innan bestämmelser, beslut eller föreskrifter meddelas ges tillfälle att yttra sig om

1) meddelanden om att koncessioner är lediga att sökas,

2) föreskrifter om teleområden,

3) numreringsbeslut som på ett betydande sätt påverkar kommunikationsmarknaden,

4) beslut enligt 51–79 §, om de har en betydande inverkan på kommunikationsmarknaden.

Koncessionshavare samt företrädare för teleföretag och för användare ska ges tillfälle att inom en månad yttra sig om ändring av koncessionsvillkor eller återkallande av en koncession. I undantagsfall får avvikelse göras från tidsfristen på en månad.

311 §

Kommunikationsverkets och statsrådets skyldighet att offentliggöra beslut och meddelanden

Kommunikationsverket ska offentliggöra beslut som avses i 51–79 §, föreskrifter om indelning i teleområden, numreringsbeslut och avgöranden i tvister mellan teleföretag så att de är tillgängliga för teleföretag och användargrupper.

Statsrådet ska offentliggöra meddelanden om att koncessioner är lediga att sökas samt koncessionsbeslut på det sätt som avses i 1 mom.

312 §

Elektronisk delgivning

Ett ärende som omfattas av Kommunikationsverkets behörighet kan med en parts samtycke handläggas och beslut i ärendet delges per e-post. Beslutet eller någon annan handling som hör samman med handläggningen av ärendet anses ha delgivits då parten till Kommunikationsverket sänder en kvittering på att meddelandet har lästs. Är det fråga om en handling som inte enligt lag behöver delges bevisligen, anses handlingen ha blivit delgiven den tredje dagen efter det att meddelandet sändes, om inte något annat visas.

En handling eller ett beslut som gäller domännamn ska dock alltid delges genom e-post till den adress som parten eller den registrar som företräder parten har meddelat Kommunikationsverket. Då anses beslutet eller handlingen ha delgivits den tredje dagen efter det att meddelandet sändes, om inte något annat visas.

Om en part eller en registrar som företrätt en part i ett i denna lag avsett förvaltningsärende har gett Kommunikationsverket väsentligt bristfälliga eller felaktiga kontaktuppgifter eller låtit bli att uppge en väsentlig kontaktuppgift och om uppgifterna inte heller senare har kunnat korrigeras eller kompletteras, och delgivningen av en handling som gäller handläggningen av ärendet eller ett beslut inte till följd av detta kan göras på annat sätt än genom offentlig delgivning enligt 62 § i förvaltningslagen, får Kommunikationsverket delge handlingen eller beslutet också genom att publicera ett meddelande om saken på sina webbsidor. Beslutet eller handlingen anses då ha blivit delgiven en månad efter det att meddelandet publicerades. I meddelandet ska det anges när meddelandet publicerades och när beslutet eller handlingen anses ha blivit delgivet.

313 §

Behandling av tillsynsärenden vid Kommunikationsverket

Kommunikationsverket kan ta upp ärenden till prövning på en parts begäran eller på eget initiativ.

Kommunikationsverket kan ställa sina tillsynsuppgifter enligt denna lag i viktighetsordning. Kommunikationsverket får lämna ett ärende utan prövning om

1) det är sannolikt att det inte är fråga om verksamhet som strider mot denna lag eller bestämmelser som utfärdats med stöd av den,

2) ärendet trots en misstanke om fel eller försummelser endast har en ringa betydelse med tanke på kommunikationsmarknadens funktion, kommunikationstjänsternas tillförlitlighet eller tryggandet av störningsfri elektronisk kommunikation och med tanke på deras intressen som använder tjänsterna eller med tanke på riskhanteringen i fråga om de tjänster som avses i 247 a §, eller (4.5.2018/281)

3) en begäran om åtgärder i ett ärende är uppenbart ogrundad.

Kommunikationsverket ska genast när det är möjligt fatta beslut om att i enlighet med 2 mom. inte ta upp ett ärende till prövning.

314 §

Kommunikationsverkets avgörande av tvister mellan företag

Kommunikationsverket ska avgöra ärenden som med stöd av 53–80 § eller 304 § 2 mom. har väckts av teleföretag och andra företag, senast fyra månader efter det att ärendet blev anhängigt. Tidsfristen gäller inte exceptionellt omfattande ärenden och inte heller ärenden som annars har väckts under exceptionella förhållanden. De skyldigheter som i samband med beslutet åläggs parterna ska stämma överens med bestämmelserna i denna lag.

Kommunikationsverket ska främja samarbetet mellan teleföretag och sträva efter att i första hand genom medling lösa meningsskiljaktigheter mellan teleföretag.

Om medlingen inte leder till resultat inom fyra månader, ska Kommunikationsverket på någondera partens begäran avgöra ärendet inom fyra månader från det att medlingen avslutades.

Vad som föreskrivs i 1 och 2 mom. ska också tillämpas på avgörande av sådana gränsöverskridande tvister där parterna är etablerade i flera EES-stater. Kommunikationsverket ska lösa sådana gränsöverskridande tvister i samarbete med regleringsmyndigheterna i de berörda EES-staterna.

Kommunikationsverket kan när det löser gränsöverskridande tvister höra också Organet för europeiska regleringsmyndigheter för elektronisk kommunikation. Om organet har ombetts yttra sig om en gränsöverskridande tvist, får Kommunikationsverket inte avgöra ärendet förrän yttrandet har kommit in eller tidsfristen för att lämna yttrandet har löpt ut.

40 kap

Behandling av uppgifter

315 §

Myndigheternas allmänna rätt att få information

Kommunikationsministeriet, Kommunikationsverket, dataombudsmannen, konsumentombudsmannen och övriga myndigheter som övervakar efterlevnaden av denna lag har, när de utför uppgifter enligt denna lag, rätt att få den information de behöver för skötseln av uppgifterna av dem vilkas rättigheter och skyldigheter denna lag gäller och av aktörer som handlar för deras räkning.

De vilkas rättigheter och skyldigheter denna lag gäller samt aktörer som handlar för deras räkning är skyldiga att på begäran samla in och, trots sekretessbestämmelserna och andra begränsningar som gäller utlämnande av uppgifter, på begäran lämna ut behövlig information till en behörig myndighet enligt denna lag för skötseln av myndighetens uppgifter.

Informationen ska lämnas ut utan dröjsmål, i den form som myndigheten begärt och avgiftsfritt.

Trots vad som föreskrivs i 1 och 2 mom. är försvarsmakten och gränsbevakningsväsendet inte skyldiga att lämna ut uppgifter om sådan radioutrustnings konstruktion, användning eller placering som uteslutande innehas eller används för militärt försvar och inte heller uppgifter som behövs för uttag av avgifter. Bestämmelserna i 1 och 2 mom. ska inte tillämpas på uppgifter om radioutrustning på en främmande stats örlogsfartyg, militära luftfartyg eller andra luftfartyg som används enbart för statliga ändamål.

Särskilda bestämmelser gäller i fråga om skyldigheten att samla in och lämna ut, samt om myndigheters rätt att få information om meddelanden, förmedlingsuppgifter och lokaliseringsuppgifter.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om uppgifter som regelbundet samlas in och lämnas ut till verket och om uppgifternas digitala form och sändandet av uppgifterna. Föreskrifterna kan gälla uppgifter som behövs för

1) tillsyn över efterlevnaden av villkoren för nätkoncession enligt 16 §,

2) att bereda en marknadsanalys eller ett beslut om betydande marknadsinflytande enligt 52 § eller för att övervaka fullgörandet av skyldigheterna enligt beslutet,

3) att bereda ett beslut om att utse en leverantör av samhällsomfattande tjänster som avses i 85 § eller övervaka efterlevnaden av skyldigheterna i beslutet,

4) att samla in information eller att informera enligt 304 § 1 mom. 6 punkten.

(17.6.2016/456)

316 §

Behandling och utplåning av uppgifter om kommunikation och lokalisering

Kommunikationsverket har trots sekretessbestämmelserna och andra begränsningar som gäller utlämnande av uppgifter rätt att få de förmedlingsuppgifter och lokaliseringsuppgifter som behövs för utredning av fel och störningar samt oklarheter i faktureringen. Också den som i enlighet med 136 § 4 mom. i en annan ställning än som kommunikationsförmedlare har tagit emot eller annars fått vetskap om ett meddelande eller om förmedlingsuppgifter som inte är avsedda för honom eller henne, får lämna ut information om meddelandet och förmedlingsuppgifterna till Kommunikationsverket, om detta behövs för utredning av ett fel.

Kommunikationsverket och dataombudsmannen har trots sekretessbestämmelserna och andra begränsningar som gäller utlämnande av uppgifter rätt att få förmedlingsuppgifter, lokaliseringsuppgifter och meddelanden, om de behövs för tillsynen över att bestämmelserna om behandling enligt avdelning VI och bestämmelserna om användningen av kakor och direktmarknadsföring enligt 24 kap. följs eller för utredning av betydande kränkningar av eller hot mot informationssäkerheten. Dessutom krävs det att det enligt Kommunikationsverkets eller dataombudsmannens bedömning finns skäl att misstänka att något av följande brottsrekvisit uppfylls:

1) dataskyddsförseelse vid elektronisk kommunikation enligt 349 § i denna lag,

2) olovligt brukande enligt 28 kap. 7 § i strafflagen,

3) orsakande av fara för informationsbehandling enligt 34 kap. 9 a § i strafflagen,

4) innehav av hjälpmedel vid nätbrott enligt 34 kap. 9 b § i strafflagen,

5) skadegörelse enligt 35 kap. 1 § 2 mom. i strafflagen,

6) sekretessbrott enligt 38 kap. 1 § i strafflagen,

7) kränkning av kommunikationshemlighet enligt 38 kap. 3 § i strafflagen,

8) störande av post- och teletrafik enligt 38 kap. 5 § i strafflagen,

9) systemstörning enligt 38 kap. 7 a § i strafflagen,

10) dataintrång enligt 38 kap. 8 § i strafflagen,

11) avkodningssystemsbrott enligt 38 kap. 8 b § i strafflagen, eller

12) personregisterbrott enligt 38 kap. 9 § i strafflagen.

Kommunikationsverket har trots sekretessbestämmelserna och andra begränsningar som gäller utlämnande av uppgifter rätt att få information om radiosändningars existens och om förmedlingsuppgifter, om det behövs för identifiering och lokalisering av störningar av radiokommunikation, avhjälpande eller begränsning av störningar eller för att väcka åtal mot den

som orsakat störningarna. Information om innehållet i andra radiosändningar än sådana som är avsedda för allmän mottagning får lämnas ut endast om det är nödvändigt för identifiering, lokalisering, avhjälpande eller begränsning av störningarna av radiokommunikation i säkerhetssyfte eller för att väcka åtal mot den som orsakat störningarna.

Kommunikationsverket och dataombudsmannen ska utplåna den information om meddelanden, förmedlingsuppgifter och lokaliseringsuppgifter som de fått med stöd av denna paragraf, när informationen inte längre behövs för skötseln av uppgifter som avses i denna paragraf eller för behandling av därmed sammanhängande brottmål. Informationen om meddelanden, förmedlingsuppgifter och lokaliseringsuppgifter ska utplånas senast två år eller, om det är fråga om uppgifter som gäller utredning av kränkningar av informationssäkerhet, senast tio år efter utgången av det kalenderår under vilket informationen erhölls eller beslutet eller domen i brottmålet vann laga kraft.

Den rätt att få information som avses i denna paragraf gäller inte uppgifter som avses i 15 kap. 14 § i kreditinstitutslagen (610/2014) eller i 17 kap. 20 § 1 mom. i rättegångsbalken. (12.6.2015/758)

StraffL 39/1889 35 kap. 1 § 2 mom. har upphävts genom L om ändring av strafflagen 368/2015.

317 §

Identifiering och lokalisering av orsaken till störningar av radiokommunikation

Kommunikationsverket får bedriva observation av och använda förmedlingsuppgifter också om andra radiosändningar än sådana som är avsedda för allmän mottagning, i den utsträckning som det behövs för att identifiera och lokalisera orsaken till störningar av radiokommunikation eller en tillståndspliktig radiosändare som används utan radiotillstånd, för att avhjälpa eller begränsa störningar samt för att väcka åtal mot den som orsakat störningarna. Innehållet i andra radiosändningar än sådana som är avsedda för allmän mottagning får dock vara föremål för observation och uppgifter om innehållet användas endast om det är nödvändigt för att identifiera, lokalisera, avhjälpa eller begränsa störningar av radiokommunikation i säkerhetssyfte eller för att väcka åtal mot den som orsakat störningarna.

Vad som föreskrivs i 136 § 4 mom. hindrar inte att information lämnas till Kommunikationsverket om en radiosändnings existens och förmedlingsuppgifter, om det behövs för att identifiera och lokalisera störningar av radiokommunikationen, avhjälpa eller begränsa störningarna eller för att väcka åtal mot den som orsakat störningarna. Uppgifter om innehållet i en radiosändning får lämnas ut endast om det är nödvändigt för att identifiera, lokalisera, avhjälpa eller begränsa störningar av radiokommunikation i säkerhetssyfte eller för att väcka åtal mot den som orsakat störningarna.

Kommunikationsverket ska utplåna information om konfidentiell radiokommunikation när informationen inte längre behövs för att säkerställa tillräckligt störningsfri radiokommunikation eller för handläggningen av ett förvaltningsärende eller brottmål som gäller störningarna. Informationen ska utplånas senast två år eller, om det är fråga om uppgifter som behövs för att säkerställa störningsfri radiokommunikation i säkerhetssyfte, senast tio år efter utgången av det kalenderår under vilket informationen erhölls eller beslutet eller domen i förvaltningsärendet eller brottmålet vann laga kraft.

318 §

Utlämnande av information från myndigheter

Kommunikationsministeriet, Kommunikationsverket, dataombudsmannen, Konkurrens- och konsumentverket samt marknadskontroll- och produktsäkerhetsmyndigheterna har, trots sekretessbestämmelserna och andra begränsningar som gäller utlämnande av uppgifter, rätt att till varandra lämna ut dokument som de fått eller upprättat i samband med sina uppgifter enligt lag samt att för varandra röja sekretessbelagd information, om det är nödvändigt för skötseln av deras lagstadgade uppgifter. (17.6.2016/456)

Kommunikationsverket har, trots sekretessbestämmelserna och andra begränsningar som gäller utlämnande av information, rätt att lämna ut dokument som det fått eller upprättat i samband med sina uppgifter enligt lag samt att röja sekretessbelagd information för Trafiksäkerhetsverket, Energimyndigheten, Finansinspektionen, Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården samt närings-, trafik- och miljöcentralen, om det är nödvändigt för skötseln av deras lagstadgade uppgifter i anslutning till informationssäkerhet. (4.5.2018/281)

Kommunikationsministeriet och Kommunikationsverket har rätt att lämna ut sekretessbelagda dokument till och röja sekretessbelagd information för kommissionen och för tillsynsmyndigheterna i andra EES-stater, om det är nödvändigt för tillsynen över kommunikationsmarknaden.

Rätten enligt denna paragraf att lämna ut dokument och röja information gäller inte information om meddelanden, förmedlingsuppgifter, lokaliseringsuppgifter eller om innehållet i och existensen av konfidentiella radiosändningar.

Kommunikationsministeriet eller Kommunikationsverket får använda sekretessbelagda dokument som erhållits från utländska myndigheter endast för de ändamål som de utlämnats för.

319 §

Tystnadsplikt och utlämnande av information som gäller meddelanden

Sådana uppgifter som Kommunikationsverket och dataombudsmannen med stöd av 316 och 317 § har fått och skaffat om meddelanden, förmedlingsuppgifter, lokaliseringsuppgifter samt om innehållet i och existensen av konfidentiella radiosändningar är sekretessbelagda.

Kommunikationsverket har trots sekretessen enligt 1 mom. och andra begränsningar som gäller utlämnande av uppgifter rätt att lämna ut förmedlingsuppgifter och andra uppgifter som verket fått i samband med insamling av information om och utredning av kränkningar av informationssäkerheten till

1) en kommunikationsförmedlare, en leverantör av mervärdestjänster, ett företag, en organisation, en abonnent och en användare, om denna har blivit utnyttjad i samband med kränkningen av informationssäkerheten eller har blivit eller sannolikt kan bli utsatt för en sådan kränkning, och om det enligt Kommunikationsverkets bedömning finns skäl att misstänka att det har begåtts ett sådant brott som nämns i 316 § 2 mom. 1–12 punkten,

2) en sådan i en annan stat verksam myndighet eller annan motsvarande aktör som har till uppgift att förebygga eller utreda sådana kränkningar av informationssäkerheten som är riktade mot kommunikationsnät och kommunikationstjänster.

Kommunikationsverket har rätt att lämna ut information enligt vad som föreskrivs i 2 mom. endast i den utsträckning som behövs för att förebygga och utreda kränkningar av informationssäkerheten. Utlämnandet får inte begränsa skyddet av konfidentiella meddelanden och integritetsskyddet mer än vad som är nödvändigt.

Vad som föreskrivs i 1 mom. hindrar inte att förmedlingsuppgifter lämnas ut till en annan myndighet, om det behövs för utredning av eller åtal för brott som gäller orsakande av radiostörningar eller för avhjälpande eller begränsning av störningar av radiokommunikation.

När Kommunikationsverket bestämmer vilka myndigheter och andra aktörer som avses i 2 mom. 2 punkten ska det samarbeta med kommunikationsministeriet. Om ett beslut som gäller till vem information får lämnas ut kan ha en avsevärd samhällelig betydelse eller konsekvenser för den allmänna utvecklingen av tjänster för elektronisk kommunikation, ska kommunikationsministeriet bestämma till vilka myndigheter och andra aktörer Kommunikationsverket får lämna ut information som avses i 2 mom.

320 §

Försvarsmaktens och gränsbevakningsväsendets rätt att få information

Försvarsmakten och gränsbevakningsväsendet har, trots sekretess, rätt att av Kommunikationsverket få sådan information om användningen av frekvenser som är relevant för beredskapsplaneringen och för förberedelser för undantagsförhållanden. Rätten att få information gäller inte information om meddelanden, förmedlingsuppgifter, lokaliseringsuppgifter eller innehållet i och existensen av konfidentiella radiosändningar.

321 §

Rätt för myndigheter som tar emot nödmeddelanden att få information

Teleföretag är skyldiga att till nödcentraler, sjöräddningscentralen, sjöräddningsundercentralen och polisen för behandling lämna ut

1) identifieringsuppgifter om det abonnemang och lokaliseringsuppgifter om det abonnemang och den terminalutrustning som ett nödmeddelande har sänts från samt uppgifter om abonnemangets abonnent, användare och installeringsadress, och

2) kontaktuppgifter och lokaliseringsuppgifter som anger läget för den terminalutrustning och det abonnemang som använts av den person som är föremål för nödmeddelandet, om den myndighet som tagit emot nödmeddelandet har grundad anledning att anta att personen i fråga befinner sig i uppenbar nöd eller i omedelbar fara.

De uppgifter som avses i 1 mom. ska lämnas ut trots den sekretess som avses i 136 § och trots de förutsättningar som gäller behandling av lokaliseringsuppgifter enligt 160 och 161 §, samt oberoende av vad abonnenten eller användaren har avtalat med teleföretaget om hemlighållande av uppgifter.

En leverantör av mervärdestjänster har rätt att lämna ut uppgifter som avses i 1 mom. till de myndigheter som nämns där.

322 § (30.1.2018/118)

Vissa andra myndigheters rätt att få information

Bestämmelser om myndigheters rätt att få förmedlingsuppgifter för att förebygga, avslöja och utreda brott finns i polislagen, lagen om brottsbekämpning inom Gränsbevakningsväsendet (108/2018), lagen om behandling av personuppgifter vid gränsbevakningsväsendet (579/2005), lagen om behandling av personuppgifter inom Tullen (639/2015) och tvångsmedelslagen.

Endast de myndigheter som enligt lag har rätt att få uppgifter som ska lagras enligt 157 § kan få sådana uppgifter från de lagringsskyldiga företagen.

323 §

Avgiftsfria åtgärder och avgiftsfri information för vissa myndigheter

Ett teleföretag ska utan ersättning till myndigheter lämna ut sådan information som det innehar och

1) som behövs för lagstadgade uppgifter som avser upprätthållande av allmän ordning och säkerhet eller utredning, avslöjande och förebyggande av brott eller upprätthållande av räddningsverksamheten, och

2) som myndigheten enligt vad som föreskrivs särskilt har rätt att få.

Ett teleföretag ska utan ersättning vidta åtgärder som gör det möjligt för en myndighet att utöva lagstadgad rätt till teleavlyssning.

I situationer som innebär direkt hot mot liv och hälsa ska informationen lämnas ut och åtgärderna vidtas skyndsamt.

Myndigheterna ska på egen bekostnad ordna system genom vilka de kan ta emot och behandla information som avses i 1 mom. eller genomföra teleavlyssning enligt 2 mom. Myndigheten svarar också för kostnaderna för anslutning av myndighetens system till allmänna kommunikationsnät och kommunikationstjänster. Teleföretagen ska emellertid avgiftsfritt genomföra ändringar i styrningen av nödtrafiken.

Kommunikationsverket får meddela närmare föreskrifter om hur och inom vilka tidsfrister sådana åtgärder och informationsbegäranden som nämns i 1 och 2 mom. ska genomföras.

41 kap

Inspektioner och förhindrande av radiostörningar

324 §

Begränsningar av tillämpningsområdet

Bestämmelserna i 326 och 327 § samt 329 § 3 mom. gäller inte försvarsmakten och gränsbevakningsväsendet när de sköter radiokommunikation som har samband med det militära försvaret och inte heller radioutrustning som innehas av dem och som uteslutande används för ändamål som hänför sig till det militära försvaret.

Bestämmelserna i 326 § och 329 § 2 och 3 mom. ska inte tillämpas på radioutrustning på en främmande stats örlogsfartyg, militära luftfartyg eller andra luftfartyg som används enbart för statliga ändamål.

På andra än i 2 mom. avsedda utländska fartygs eller luftfartygs radiosändare ska 326 § 1 och 2 mom. och 329 § 2 mom. inte tillämpas. På de nämnda radiosändarna ska inte heller 329 § 3 mom. tillämpas, om sändarens innehavare eller användare på begäran visar upp ett tillstånd eller intyg med iakttagande av vad som föreskrivs i 267 § 1 mom. och 326 § 3 mom.

325 § (17.6.2016/456)

Kommunikationsverkets inspektionsrätt