Annettu Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 1967
Laki
oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1§
Toisen työssä olevan henkilön, työntekijän, tekemästä Suomessa patentilla suojattavissa
olevasta keksinnöstä on voimassa, mitä tässä laissa säädetään. Tätä lakia on vastaavasti
sovellettava myös virkasuhteessa olevaan henkilöön.
Yliopiston, korkeakoulun tai vastaavanlaisen tieteellisen opetuslaitoksen opettajaa ja tutkijaa
ei tässä ominaisuudessaan ole pidettävä laissa tarkoitettuna työntekijänä. Lakia on kuitenkin
sovellettava sellaiseen sotilasopetuslaitoksen opettajaan, joka on puolustuslaitoksen viran tai
toimen haltija.
Tämä laki ei koske asevelvollisuuslain nojalla puolustuslaitoksen palveluksessa olevaa
henkilöä.
2§
Tämän lain säännöksiä on noudatettava, mikäli muuta ei ole sovittu tai voida katsoa
ilmenevän työsuhteesta tahi muista seikoista. Kuitenkin on 7 §:n 1 momentin,8 §:n 2
momentin ja 9 §:n vastainen sopimusehto mitätön.
3§
Työntekijällä on keksintöönsä sama oikeus kuin muulla keksijällä, jollei tässä tai muussa
laissa olevista säännöksistä muuta johdu.
4§
Jos keksintö on syntynyt työntekijälle kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan
toiminnan tuloksena tai olennaisesti käyttämällä hyväksi työnantajan liikkeessä tai laitoksessa
saavutettuja kokemuksia, työnantajalla on oikeus, mikäli keksinnön hyväksikäyttö kuuluu
hänen toimintaalaansa, saada kokonaan tai osittain oikeus keksintöön. Jos keksintö on
syntynyt työntekijälle työssä annetun tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena, työnantajalla
on sanotunlainen oikeus, vaikkei keksinnön hyväksikäyttö kuulu työnantajan toimintaalan.
Jos kysymyksessä on keksintö, jonka hyväksikäyttö kuuluu työnantajan toimintaalaan, mutta
joka on syntynyt muussa yhteydessä työsuhteeseen kuin mitä 1 momentissa, tarkoitetaan,
työnantaja on oikeutettu saamaan käyttöoikeuden keksintöön.
Mikäli työnantaja haluaa saada 2 momentissa tarkoitettuun keksintöön laajemman oikeuden
kuin siinä säädetään tai oikeuden keksintöön, joka on syntynyt yhteydettä työ― suhteeseen,
mutta jonka hyväksikäyttö kuitenkin kuuluu työnantajan toimintaalaan, työnantajalla on
etuoikeus työntekijän kanssa siitä sopimalla saada sanottu oikeus.
5§
Jos työntekijä tekee 4 §:ssä tarkoitetun keksinnön, hänen tulee tästä viipymättä kirjallisesti
ilmoittaa työnantajalle ja samalla antaa sen sisällöstä sellainen tieto, että työnantaja sen
perusteella voi ymmärtää keksinnön, sekä myös ilmoitus siitä, millaisessa yhteydessä
työsuhteeseen hän katsoo keksinnön syntyneen.
6§
Työnantajan, joka haluaa saada itselleen 4 §:n 1 momentin tai 2 momentin mukaan hänelle
kuuluvan oikeuden keksintöön, tulee viimeistään neljän kuukauden kuluessa siitä, kun
työnantaja sai 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, kirjallisesti ilmoittaa työntekijälle, että hän
ottaa itselleen tietyn oikeuden keksintöön. Mainitun ajan kuluessa tulee työnantajan myös
käyttää hänelle 4 §:n 3 momentin mukaan kuuluvaa etuoikeutta.
Ennen kuin neljä kuukautta on kulunut 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta,
työntekijä ei saa ilman työnantajan kirjallista suostumusta määrätä 4 §:ssä tarkoitetusta
keksinnöstä tai ilmaista mitään sitä koskevaa siten, että siitä voi olla seurauksena keksinnön
julkiseksi tuleminen tai hyväksikäyttö toisen lukuun. Työntekijällä on kuitenkin oikeus,
tehtyään 5 §:n mukaisen ilmoituksen, hakea keksinnölleen patenttia Suomessa, mutta on
hänen tällöin viikon kuluessa hakemuksen antamisesta patenttiviranomaiselle kirjallisesti
ilmoitettava siitä työnantajalle.
7§
Milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden työntekijän tekemään
keksintöön, työntekijällä on, vaikka ennen keksinnön syntymistä olisi toisin sovittu, oikeus
saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus.
Korvausta määrättäessä on erityisesti otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan
saaman oikeuden laajuus samoin kuin työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien
muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle.
Jollei korvauskannetta ole pantu vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on
ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön, kanneoikeus on menetetty. Milloin keksintöön on
haettu patenttia, kanne voidaan kuitenkin aina panna vireille vuoden kuluessa patentin
myöntämisestä.
8§
Milloin patenttia on haettu kuuden kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä sellaiseen
keksintöön,.johon olisi sovellettava 4 §:n säännöksiä, mikäli keksintö olisi tehty työsuhteen
kestäessä, keksintöä on pidettävä sen aikana tehtynä, jollei keksijä esitä todennäköisiä syitä
sen syntymisestä työsuhteen päättymisen jälkeen.
Työnantajan ja työntekijän välinen sopimus, joka rajoittaa viimeksi mainitun oikeutta määrätä
keksinnöstä, joka tehdään enemmän kuin vuosi työsuhteen päättymisen jälkeen, on mitätön.
9§
Sen estämättä, mitä tuomiolla tai sopimuksella on määrätty 7 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta,
oikeus voi määrätä siitä toisin, mikäli olennaisesti muuttuneet olosuhteet antavat siihen aihetta.
Työntekijää ei kuitenkaan voida velvoittaa palauttamaan jo suoritettua korvausta.
Jos työntekijän tekemään keksintöön perustuvasta oikeudesta tehdyn sopimuksen ehdon
soveltaminen ilmeisesti on hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, voidaan myös
sellaista ehtoa sovitella tai jättää se huomioon ottamatta.
10§
Joka tämän lain säännösten nojalla saa tiedon keksinnöstä, ei saa käyttää tätä tietoaan hyväksi
eikä ilman laillista syytä ilmaista mitään sitä koskevaa.
11§
Lausunnon antamista varten tämän lain soveltamista koskevissa asioissa on
keksintölautakunta, jossa on puheenjohtaja ja kuusi jäsentä.
Lausunnon voivat pyytää työnantaja ja työntekijä sekä tuomioistuin, milloin riita keksinnöstä
on saatettu sen ratkaistavaksi. Sama oikeus on myös patentti ja rekisterihallituksella, mikäli
keksintöä koskeva patenttihakemus on sen käsiteltävänä.
Puheenjohtajan ja kaksi jäsentä nimittää valtioneuvosto määräajaksi henkilöistä, joiden ei
voida katsoa edustavan työnantajain eikä työntekijäin etuja. Puheenjohtajan ja toisen näistä
jäsenistä, joka samalla toimii varapuheenjohtajana, tulee olla tuomarin virkaan vaadittavan
tutkinnon suorittaneita ja tuomarin toimiin perehtyneitä. Toisen jäsenen tulee olla teknillisen
koulutuksen saanut ja perehtynyt patenttialan asioihin.
Muut jäsenet, joiden tulee olla työoloihin perehtyneitä ja joista kaksi edustaa työnantajapuolta
ja kaksi työntekijäpuolta, nimittää valtioneuvosto kahdeksi vuodeksi kerrallaan asianomaisten
järjestöjen ehdotuksesta.
Kullekin lautakunnan jäsenelle valtioneuvosto nimittää yhden varajäsenen, joka täyttää
jäsenestä säädetyt edellytykset.
Lautakunnan toiminnasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan yleisistä varoista. Tarkemmat
määräykset lautakunnasta ja sen toiminnasta antaa valtioneuvosto.
12§
Työnantajalle tai työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia oikeuksia koskevat riitaasiat
käsitellään Helsingin raastuvanoikeudessa. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä
oikeudenkäynnistä patenttiasioissa on säädetty.
13§
Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.
14§
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968.
Tätä lakia ei sovelleta ennen 1. 1. 1968 tehtyihin keksintöihin.
Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 1967
Tasavallan Presidentti � Urho Kekkonen
Kauppa ja teollisuusministeri
Olavi Salonen