Об интеллектуальной собственности Обучение в области ИС Обеспечение уважения интеллектуальной собственности Информационно-просветительская работа в области ИС ИС для ИС и ИС в области Информация о патентах и технологиях Информация о товарных знаках Информация о промышленных образцах Информация о географических указаниях Информация о новых сортах растений (UPOV) Законы, договоры и судебные решения в области ИС Ресурсы в области ИС Отчеты в области ИС Патентная охрана Охрана товарных знаков Охрана промышленных образцов Охрана географических указаний Охрана новых сортов растений (UPOV) Разрешение споров в области ИС Деловые решения для ведомств ИС Оплата услуг в области ИС Органы по ведению переговоров и директивные органы Сотрудничество в целях развития Поддержка инновационной деятельности Государственно-частные партнерства Инструменты и сервисы на базе ИИ Организация Работа с ВОИС Подотчетность Патенты Товарные знаки Промышленные образцы Географические указания Авторское право Коммерческая тайна Академия ВОИС Практикумы и семинары Защита прав ИС WIPO ALERT Информационно-просветительская работа Международный день ИС Журнал ВОИС Тематические исследования и истории успеха Новости ИС Премии ВОИС Бизнеса Университетов Коренных народов Судебных органов Генетические ресурсы, традиционные знания и традиционные выражения культуры Экономика Финансирование Нематериальные активы Гендерное равенство Глобальное здравоохранение Изменение климата Политика в области конкуренции Цели в области устойчивого развития Передовых технологий Мобильных приложений Спорта Туризма PATENTSCOPE Патентная аналитика Международная патентная классификация ARDI – исследования в интересах инноваций ASPI – специализированная патентная информация Глобальная база данных по брендам Madrid Monitor База данных Article 6ter Express Ниццкая классификация Венская классификация Глобальная база данных по образцам Бюллетень международных образцов База данных Hague Express Локарнская классификация База данных Lisbon Express Глобальная база данных по ГУ База данных о сортах растений PLUTO База данных GENIE Договоры, административные функции которых выполняет ВОИС WIPO Lex – законы, договоры и судебные решения в области ИС Стандарты ВОИС Статистика в области ИС WIPO Pearl (терминология) Публикации ВОИС Страновые справки по ИС Центр знаний ВОИС Серия публикаций ВОИС «Тенденции в области технологий» Глобальный инновационный индекс Доклад о положении в области интеллектуальной собственности в мире PCT – международная патентная система Портал ePCT Будапештская система – международная система депонирования микроорганизмов Мадридская система – международная система товарных знаков Портал eMadrid Cтатья 6ter (гербы, флаги, эмблемы) Гаагская система – система международной регистрации образцов Портал eHague Лиссабонская система – международная система географических указаний Портал eLisbon UPOV PRISMA UPOV e-PVP Administration UPOV e-PVP DUS Exchange Посредничество Арбитраж Вынесение экспертных заключений Споры по доменным именам Система централизованного доступа к результатам поиска и экспертизы (CASE) Служба цифрового доступа (DAS) WIPO Pay Текущий счет в ВОИС Ассамблеи ВОИС Постоянные комитеты График заседаний WIPO Webcast Официальные документы ВОИС Повестка дня в области развития Техническая помощь Учебные заведения в области ИС Поддержка в связи с COVID-19 Национальные стратегии в области ИС Помощь в вопросах политики и законодательной деятельности Центр сотрудничества Центры поддержки технологий и инноваций (ЦПТИ) Передача технологий Программа содействия изобретателям (IAP) WIPO GREEN PAT-INFORMED ВОИС Консорциум доступных книг Консорциум «ВОИС для авторов» WIPO Translate для перевода Система для распознавания речи Помощник по классификации Государства-члены Наблюдатели Генеральный директор Деятельность в разбивке по подразделениям Внешние бюро Вакансии Закупки Результаты и бюджет Финансовая отчетность Надзор
Arabic English Spanish French Russian Chinese
Законы Договоры Решения Просмотреть по юрисдикции

Закон «Об ответственности за причинение вреда» от 31.05.1974 г. № 412, Финляндия

Назад
Последняя редакция на WIPO Lex
Подробности Подробности Год версии 1974 Даты вступление в силу: 1 сентября 1974 г. Принят: 31 мая 1974 г. Тип текста Основное законодательство Предмет Исполнение законов об ИС Примечания В уведомлении, адресованном ВТО Финляндской Республикой в соответствии со ст.63.2 Соглашения ТРИПС, говорится:
«Закон содержит положения об условиях и степени ответственности за причинение вреда».

Имеющиеся тексты

Основной текст(-ы) Смежный текст(ы)
Основной(ые) текст(ы) Основной(ые) текст(ы) Финский Si 301 Vahingonkorvauslaki 31.5.1974/412        
 Si 301 Vahingonkorvauslaki 31.5.1974/412

Annettu Helsingissä 31. päivänä toukokuuta 1974

Vahingonkorvauslaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Lain soveltamisala.

Vahingon korvaamiseen on sovellettava tämän lain säännöksiä. Tämä laki ei kuitenkaan

koske, ellei tässä tai muussa laissa toisin säädetä, sopimukseen perustuvaa tai muussa laissa

säädettyä korvausvastuuta.

2 luku

Vahingon aiheuttajan korvausvastuu.

Joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen,

jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman

raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut

olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei

erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Jos vahingon on aiheuttanut kahdeksaatoista vuotta nuorempi, on hän velvollinen korvaamaan

siitä määrän, joka hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja

vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan

kohtuulliseksi.

Mielisairas, vajaamielinen tai sieluntoiminnaltaan häiriintynyt on velvollinen korvaamaan

aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka hänen tilaansa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja

vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan

kohtuulliseksi. Tilapäistä sieluntoiminnan häiriötä, johon vahingon aiheuttaja on saattanut

itsensä, ei kuitenkaan yksin ole pidettävä korvausvelvollisuutta vähentävänä perusteena.

3 luku

Työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuu.

Työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai

laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän

sellaiselle itsenäiselle yrittäjälle, joka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn

laatu ja muut olosuhteet on rinnastettava työntekijään.

Mitä 1 momentissa on sanottu työnantajasta, koskee vastaavasti valtiota, kuntaa ja muuta

julkista yhteisöä tai laitosta, kun vahinko on aiheutunut sellaisen julkisyhteisön työntekijän

taikka yhteisöön virka­ tai siihen verrattavassa palvelussuhteessa olevan henkilön virheestä tai

laiminlyönnistä toiminnassa, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä.

Jos se, joka viranomaisen määräyksestä, luottamustoimeen valittuna tai toisen pyynnöstä

suorittaa laissa määrättyä tai työsuhteeseen verrattavissa olosuhteissa tiettyä tehtävää olematta

itsenäinen yrittäjä, tehtävää suorittaessaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa

vahinkoa, on se, jonka lukuun tehtävä suoritetaan, velvollinen korvaamaan vahingon.

Julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin

johdosta aiheutuneen vahingon. Sama korvausvelvollisuus on muulla yhteisöllä, joka lain,

asetuksen tai lakiin sisältyvän valtuutuksen perusteella hoitaa julkista tehtävää.

Edellä 1 momentissa säädetty vastuu yhteisöllä on kuitenkin vain, milloin toimen tai tehtävän

suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei

ole noudatettu.

Tuomioistuimen, tuomarin, maistraatin, järjestysoikeuden, syyttäjän tai julkisen notaarin

toiminnassaan aiheuttama taikka ulosottotahi täytäntöönpanotoimessa aiheutettu vahinko on

valtion korvattava silloinkin, kun muu kuin valtion viranomainen on aiheuttanut vahingon, ja

valtioon sovelletaan myös tällöin, mitä tämän luvun 2 §:n 2 momentissa säädetään. Kunta on

kuitenkin velvollinen korvaamaan maistraatin tai järjestysoikeuden kaavoitus­ tai

rakennusasioita koskevassa toiminnassa aiheutetun vahingon.

Jos valtion tai kunnan viranomaisen virheellisen ratkaisun johdosta vahinkoa kärsinyt on

pätevättä syyttä jättänyt hakematta muutosta siihen, ei hänellä ole oikeutta saada valtiolta tai

kunnalta korvausta vahingosta, jolta hän hakemalla muutosta olisi voinut välttyä.

Kannetta valtioneuvoston, ministeriön, valtioneuvoston kanslian, tuomioistuimen tai tuomarin

päätöksestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta ei saa nostaa, ellei päätöstä ole muutettu tai

kumottu taikka ellei virheen tehnyttä ole todettu syylliseksi virkarikokseen tai velvoitettu

korvaamaan vahinkoa. Milloin hallintoviranomaisen päätökseen on haettu muutosta

valtioneuvostolta, korkeimmalta hallinto­oikeudelta tai virkaylioikeudelta, päätöksestä

aiheutuneen vahingon korvaamisesta ei saa nostaa kannetta siltä osin kuin päätös on jätetty

pysyväksi.

Jos tässä luvussa tarkoitettu korvausvelvollisuus harkitaan ilmeisesti kohtuuttomaksi tai jos

vahingon suuruus sekä muut olosuhteet huomioon ottaen on erityistä syytä, voidaan korvausta

sovitella.

Valtio ja kunta eivät vastaa luotsauksessa aiheutetusta vahingosta.

4 luku

Työntekijän ja virkamiehen korvausvastuu.

Vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa

työtoverilleen tai sivulliselle, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan

kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema,

vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus,

ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Laki on sama, jos vahingon aiheuttaa 3 luvun 1 §:n 1

momentissa tarkoitettu itsenäinen yrittäjä.

Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä

harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Virkamies vastaa virassaan virheellään tai laiminlyönnillään sivulliselle aiheuttamastaan

vahingosta tämän luvun 1 §:ssä mainittujen perusteiden mukaisesti. Samoja perusteita on

sovellettava virkamiehen virassaan julkisyhteisölle tuottaman vahingon korvaamiseen.

Tässä luvussa tarkoitettu korvausvelvollinen voidaan velvoittaa suorittamaan työnantajalle,

mitä tämä on 3 luvun ja 6 luvun 2 §:n mukaan maksanut vahingon kärsineelle, kuitenkin vain

tämän luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

5 luku

Korvattava vahinko.

Vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö­ ja esinevahingosta. Milloin vahinko on

aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa

tapauksissa on erittäin painavia syitä, käsittää vahingonkorvaus hyvityksen myös sellaisesta

taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö tai esinevahinkoon.

Sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus

sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen

vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta.

Surmansa saaneen hautauskulut ja muut hautaamiseen liittyvät kustannukset on korvattava

kohtuulliseen määrään.

Jos elatukseen tai elatusapuun oikeutettu jää tarpeellista elatusta vaille sen vuoksi, että

elatusvelvollinen on saanut surmansa, on hänelle korvausvelvollisen varallisuus ja olosuhteet

huomioon ottaen tuomittava vahingonkorvaukseksi, mitä hän tarvitsee, kunnes voi elättää

itsensä. Korvaus voidaan määrätä maksettavaksi yhdellä kertaa tai toistuvina suorituksina.

Esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut

kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai

elatuksen vähentyminen.

Henkilövahinkoa koskevia tämän lain säännöksiä on sovellettava myös sen kärsimyksen

korvaamiseen, jonka on aiheuttanut vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistunut taikka

muu sen kaltainen rikos.

6 luku

Korvausvastuun jakaantuminen.

Jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon

aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan

vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Milloin vahinko on kahden tai useamman aiheuttama taikka he muuten ovat velvolliset

korvaamaan saman vahingon, vastaavat he yhteisvastuullisesti. Se, jota ei ole tuomittu

maksamaan täyttä korvausta, vastaa kuitenkin vain tuomitusta määrästä ja se, joka on

vastuussa 4 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan, vain siitä määrästä,

jota ei voida saada vahingosta 3 luvun mukaan vastuussa olevalta.

Korvausvelvollisten kesken korvausmäärä on jaettava sen mukaan kuin harkitaan

kohtuulliseksi ottaen huomioon kunkin korvausvelvollisen viaksi jäävä syyllisyyden määrä,

vahinkotapahtumasta ehkä saatu etu ja muut seikat.

Sillä, joka on maksanut vahingonkorvausta yli oman osuutensa, on oikeus saada kultakin

muulta korvausvelvolliselta, mitä hän on tämän osalta maksanut. Jos joku korvausvelvollisista

on ilmeisesti maksukyvytön tai jos hänen oleskelupaikkansa on tuntematon, on kunkin muista

korvausvelvollisista maksettava osuutensa vajauksesta.

7 luku

Erinäisiä säännöksiä.

Työsopimuksen tai muun sopimuksen ehto samoinkuin virkasäännön määräys tai muu siihen

verrattava määräys, jolla lisätään työntekijän tai virkamiehen tämän lain mukaista

korvausvastuuta, on mitätön.

Vahingonkorvausta on vaadittava kymmenen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta, ellei

lyhyempää vanhentumisaikaa ole säädetty. Jos vahinko on aiheutettu rikoksella ja oikeus

panna rikos syytteeseen kestää pitemmän ajan, saadaan vahingonkorvausta hakea samassa

ajassa.

Jos vahingon kärsinyt on kuollut, ei kuolinpesän osakkailla ole oikeutta panna vireille

kannetta, jolla vaaditaan korvausta kärsimyksestä, kivusta ja särystä taikka viasta tai muusta

pysyvästä haitasta.

Tässä laissa tarkoitettu korvauskanne julkisyhteisöä vastaan laissa tarkoitetun korvauksen

saamisesta on pantava vireille riita­asioista säädetyssä järjestyksessä sen paikkakunnan

alioikeudessa, jolla vahinkoa aiheuttanut toimi suoritettiin tai laiminlyöty toimi olisi ollut

suoritettava tahi missä vahinko tapahtui. Jollei laillista tuomioistuinta edellä sanotun

mukaisesti ole, on asia pantava vireille Helsingin raastuvanoikeudessa. Kanne valtiota vastaan

voidaan panna vireille myös kantajan kotipaikan alioikeudessa.

Tämän lain 3 tai 4 luvussa tarkoitettua korvauskannetta käsiteltäessä on työnantajalle,

työntekijälle tai virkamiehelle, jota ei ole haastettu vastaajaksi juttuun, varattava tilaisuus tulla

kuulluksi asiassa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1974. Sillä kumotaan rikoslain 9 luku sekä 30

päivänä toukokuuta 1919 annetun sotaväen rikoslain 47 §:n 2 ja 5 momentti, sellaisina kuin ne

ovat 10 päivänä maaliskuuta 1944 annetussa laissa (155/44), ja 49 §.

Jos laissa tai asetuksessa on viitattu säännökseen, jonka sijaan on tullut tämän lain säännös, on

viimeksi mainittua sovellettava.

Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneen vahingon korvaamiseen sovelletaan aikaisempaa

lakia.

Helsingissä 31. päivänä toukokuuta 1974

Tasavallan Presidentti

Urho Kekkonen

Oikeusministeri

Matti Louekoski


Данные недоступны.

№ в WIPO Lex FI037