Annettu Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 1967
Laki
oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1§
Toisen työssä olevan henkilön, työntekijän, tekemästä Suomessa patentilla suojattavissa
olevasta keksinnöstä on voimassa, mitä tässä laissa säädetään. Tätä lakia on vastaavasti
sovellettava myös virkasuhteessa olevaan henkilöön.
Yliopiston, korkeakoulun tai vastaavanlaisen tieteellisen opetuslaitoksen opettajaa ja tutkijaa
ei tässä ominaisuudessaan ole pidettävä laissa tarkoitettuna työntekijänä. Lakia on kuitenkin
sovellettava sellaiseen sotilasopetuslaitoksen opettajaan, joka on puolustuslaitoksen viran tai
toimen haltija.
Tämä laki ei koske asevelvollisuuslain nojalla puolustuslaitoksen palveluksessa olevaa
henkilöä.
2§
Tämän lain säännöksiä on noudatettava, mikäli muuta ei ole sovittu tai voida katsoa
ilmenevän työsuhteesta tahi muista seikoista. Kuitenkin on 7 §:n 1 momentin,8 §:n 2
momentin ja 9 §:n vastainen sopimusehto mitätön.
3§
Työntekijällä on keksintöönsä sama oikeus kuin muulla keksijällä, jollei tässä tai muussa
laissa olevista säännöksistä muuta johdu.
4§
Jos keksintö on syntynyt työntekijälle kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan
toiminnan tuloksena tai olennaisesti käyttämällä hyväksi työnantajan liikkeessä tai laitoksessa
saavutettuja kokemuksia, työnantajalla on oikeus, mikäli keksinnön hyväksikäyttö kuuluu
hänen toimintaalaansa, saada kokonaan tai osittain oikeus keksintöön. Jos keksintö on
syntynyt työntekijälle työssä annetun tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena, työnantajalla
on sanotunlainen oikeus, vaikkei keksinnön hyväksikäyttö kuulu työnantajan toimintaalan.
Jos kysymyksessä on keksintö, jonka hyväksikäyttö kuuluu työnantajan toimintaalaan, mutta
joka on syntynyt muussa yhteydessä työsuhteeseen kuin mitä 1 momentissa, tarkoitetaan,
työnantaja on oikeutettu saamaan käyttöoikeuden keksintöön.
Mikäli työnantaja haluaa saada 2 momentissa tarkoitettuun keksintöön laajemman oikeuden
kuin siinä säädetään tai oikeuden keksintöön, joka on syntynyt yhteydettä työ― suhteeseen,
mutta jonka hyväksikäyttö kuitenkin kuuluu työnantajan toimintaalaan, työnantajalla on
etuoikeus työntekijän kanssa siitä sopimalla saada sanottu oikeus.
5§
Jos työntekijä tekee 4 §:ssä tarkoitetun keksinnön, hänen tulee tästä viipymättä kirjallisesti
ilmoittaa työnantajalle ja samalla antaa sen sisällöstä sellainen tieto, että työnantaja sen
perusteella voi ymmärtää keksinnön, sekä myös ilmoitus siitä, millaisessa yhteydessä
työsuhteeseen hän katsoo keksinnön syntyneen.
6§
Työnantajan, joka haluaa saada itselleen 4 §:n 1 momentin tai 2 momentin mukaan hänelle
kuuluvan oikeuden keksintöön, tulee viimeistään neljän kuukauden kuluessa siitä, kun
työnantaja sai 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, kirjallisesti ilmoittaa työntekijälle, että hän
ottaa itselleen tietyn oikeuden keksintöön. Mainitun ajan kuluessa tulee työnantajan myös
käyttää hänelle 4 §:n 3 momentin mukaan kuuluvaa etuoikeutta.
Ennen kuin neljä kuukautta on kulunut 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta,
työntekijä ei saa ilman työnantajan kirjallista suostumusta määrätä 4 §:ssä tarkoitetusta
keksinnöstä tai ilmaista mitään sitä koskevaa siten, että siitä voi olla seurauksena keksinnön
julkiseksi tuleminen tai hyväksikäyttö toisen lukuun. Työntekijällä on kuitenkin oikeus,
tehtyään 5 §:n mukaisen ilmoituksen, hakea keksinnölleen patenttia Suomessa, mutta on
hänen tällöin viikon kuluessa hakemuksen antamisesta patenttiviranomaiselle kirjallisesti
ilmoitettava siitä työnantajalle.
7§
Milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden työntekijän tekemään
keksintöön, työntekijällä on, vaikka ennen keksinnön syntymistä olisi toisin sovittu, oikeus
saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus.
Korvausta määrättäessä on erityisesti otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan
saaman oikeuden laajuus samoin kuin työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien
muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle.
Jollei korvauskannetta ole pantu vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on
ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön, kanneoikeus on menetetty. Milloin keksintöön on
haettu patenttia, kanne voidaan kuitenkin aina panna vireille vuoden kuluessa patentin
myöntämisestä.
8§
Milloin patenttia on haettu kuuden kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä sellaiseen
keksintöön,.johon olisi sovellettava 4 §:n säännöksiä, mikäli keksintö olisi tehty työsuhteen
kestäessä, keksintöä on pidettävä sen aikana tehtynä, jollei keksijä esitä todennäköisiä syitä
sen syntymisestä työsuhteen päättymisen jälkeen.
Työnantajan ja työntekijän välinen sopimus, joka rajoittaa viimeksi mainitun oikeutta määrätä
keksinnöstä, joka tehdään enemmän kuin vuosi työsuhteen päättymisen jälkeen, on mitätön.
9§
Sen estämättä, mitä tuomiolla tai sopimuksella on määrätty 7 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta,
oikeus voi määrätä siitä toisin, mikäli olennaisesti muuttuneet olosuhteet antavat siihen aihetta.
Työntekijää ei kuitenkaan voida velvoittaa palauttamaan jo suoritettua korvausta.
Jos työntekijän tekemään keksintöön perustuvasta oikeudesta tehdyn sopimuksen ehdon
soveltaminen ilmeisesti on hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, voidaan myös
sellaista ehtoa sovitella tai jättää se huomioon ottamatta.
10§
Joka tämän lain säännösten nojalla saa tiedon keksinnöstä, ei saa käyttää tätä tietoaan hyväksi
eikä ilman laillista syytä ilmaista mitään sitä koskevaa.
11§
Lausunnon antamista varten tämän lain soveltamista koskevissa asioissa on
keksintölautakunta, jossa on puheenjohtaja ja kuusi jäsentä.
Lausunnon voivat pyytää työnantaja ja työntekijä sekä tuomioistuin, milloin riita keksinnöstä
on saatettu sen ratkaistavaksi. Sama oikeus on myös patentti ja rekisterihallituksella, mikäli
keksintöä koskeva patenttihakemus on sen käsiteltävänä.
Puheenjohtajan ja kaksi jäsentä nimittää valtioneuvosto määräajaksi henkilöistä, joiden ei
voida katsoa edustavan työnantajain eikä työntekijäin etuja. Puheenjohtajan ja toisen näistä
jäsenistä, joka samalla toimii varapuheenjohtajana, tulee olla tuomarin virkaan vaadittavan
tutkinnon suorittaneita ja tuomarin toimiin perehtyneitä. Toisen jäsenen tulee olla teknillisen
koulutuksen saanut ja perehtynyt patenttialan asioihin.
Muut jäsenet, joiden tulee olla työoloihin perehtyneitä ja joista kaksi edustaa työnantajapuolta
ja kaksi työntekijäpuolta, nimittää valtioneuvosto kahdeksi vuodeksi kerrallaan asianomaisten
järjestöjen ehdotuksesta.
Kullekin lautakunnan jäsenelle valtioneuvosto nimittää yhden varajäsenen, joka täyttää
jäsenestä säädetyt edellytykset.
Lautakunnan toiminnasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan yleisistä varoista. Tarkemmat
määräykset lautakunnasta ja sen toiminnasta antaa valtioneuvosto.
12§
Työnantajalle tai työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia oikeuksia koskevat riitaasiat
käsitellään Helsingin raastuvanoikeudessa. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä
oikeudenkäynnistä patenttiasioissa on säädetty.
13§
Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.
14§
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968.
Tätä lakia ei sovelleta ennen 1. 1. 1968 tehtyihin keksintöihin.
Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 1967
Tasavallan Presidentti � Urho Kekkonen
Kauppa ja teollisuusministeri
Olavi Salonen
656/1967 Given i Helsingfors den 29 december 1967.
Lag om rätt till arbetstagares uppfinningrar.
I enlighet med Riksdagens beslut stadgas:
1 §.
Beträffande uppfinning, som gjorts av person i annans tjänst, arbetstagare, och som är patenterbar i Finland, gäller vad i denna lag stadgas. Lagen äger motsvarande tillämpning jämväl på person i offentligträttsligt tjänsteförhållande.
Lärare och forskare vid universitet, annan högskola eller motsvarande vetenskaplig undervisningsanstalt skola icke i denna egenskap anses såsom arbetstagare enligt denna lag. Lagen äger dock tillämpning på sådan lärare vid militär undervisningsanstalt, som är innehavare av tjänst eller befattning inom försvarsväsendet.
Denna lag gäller ej den som med stöd av värnpliktslagen är i försvarsmaktens tjänst.
2 §.
Stadgandena i denna lag skola lända till efterrättelse, försåvitt annat ej avtalats eller kan anses framgå av anställningen eller av andra omständigheter. Avtalsvillkor, som strider mot 7 § 1 mom., 8 § 2 mom. och 9 §, är dock ogiltigt.
3 §.
Arbetstagare har till sin uppfinning samma rätt som annan uppfinnare, om ej annat följer av stadgandena i denna eller annan lag.
4 §.
Har en uppfinning tillkommit såsom resultat av arbetstagarens verksamhet för att fullgöra honom åvilande arbetsuppgifter eller väsentligen genom utnyttjande av erfarenheter i arbetsgivarens rörelse eller inrättning, äger arbetsgivaren, om uppfinningens utnyttjande faller inom hans verksamhetsområde, rätt att helt eller delvis förvärva rätten till uppfinningen. Utgör uppfinningen resultat av en i tjänsten förelagd, närmare angiven uppgift, äger arbetsgivaren sådan rätt även om uppfinningens utnyttjande icke faller inom hans verksamhetsområde.
Är fråga om uppfinning, vars utnyttjande faller inom arbetsgivarens verksamhetsområde, men som tillkommit i annat samband med anställningen än i 1 mom. avses, äger arbetsgivaren förvärva rätt att utöva uppfinningen.
Önskar arbetsgivaren till i 2 mom. avsedd uppfinning förvärva en mera omfattande rätt, än vad där sägs, eller rätt till uppfinning, som tillkommit utan samband med anställningen, men vars utnyttjande dock faller inom arbetsgivarens verksamhetsområde, har arbetsgivaren företrädesrätt att förvärva sagda rätt genom att därom överenskomma med arbetstagaren.
5 §.
Gör arbetstagare uppfinning, som avses i 4 §, skall han utan dröjsmål skriftligen underrätta arbetsgivaren därom och samtidigt angiva uppfinningens innebörd så, att arbetsgivaren på grundval därav kan förstå uppfinningen, samt tillika meddela i hurudant samband med anställningen han anser att uppfinningen tillkommit.
6 §.
Arbetsgivare, som vill förvärva honom enligt 4 § 1 eller 2 mom. tillkommande rätt till uppfinning, skall senast inom fyra månader från det arbetsgivaren mottog i 5 § avsedd underrättelse skriftligen meddela arbetstagaren, att han övertager viss rätt till uppfinningen. Inom samma tid skall arbetsgivaren även göra bruk av honom enligt 4 § 3 mom. tillkommande företrädesrätt.
Innan fyra månader förflutit från det meddelande enligt 5 § mottagits, äger arbetstagaren ej utan arbetsgivarens skriftliga samtycke förfoga över uppfinning, som avses i 4 §, eller yppa något så, att därav kan följa uppfinningens offentliggörande eller utnyttjande för annans räkning. Arbetstagaren är dock berättigad att, sedan underrättelse skett enligt 5 §, söka patent på uppfinningen i Finland, men det åligger honom i sådant fall att inom en vecka från det ansökningen ingavs till patentmyndigheten, skriftligen underrätta arbetsgivaren därom.
7 §.
Förvärvar arbetsgivare enligt 4 § eller på annan grund rätt till uppfinning som arbetstagare gjort, är arbetstagaren, även om annat avtalats före uppfinningens tillkomst, berättigad att för denna av arbetsgivaren erhålla skälig ersättning.
Vid ersättningens bestämmande skall särskild hänsyn tagas till uppfinningens värde och till omfattningen av den rätt arbetsgivaren förvärvat samt till arbetstagarens anställningsvillkor ävensom den betydelse i Övrigt anställningen må ha haft för uppfinningens tillkomst.
Har talan om utfående av ersättning icke väckts inom fem år från det arbetsgivaren meddelat, att han övertager rätt till uppfinningen, vare rätten till talan förverkad. Har patent på uppfinningen sökts, må talan dock alltid väckas inom ett år från det patent blivit meddelat.
8 §.
Har patent sökts inom sex månader efter anställningens upphörande på sådan uppfinning, varpå stadgandena i 4 § skulle tillämpas, om uppfinningen tillkommit medan anställningen varade, skall uppfinningen anses gjord under anställningen, såframt uppfinnaren icke anför sannolika skäl för att den tillkommit efter det anställningen upphört.
Överenskommelse mellan arbetsgivare och arbetstagare, som inskränker den sistnämndes rätt att förfoga över uppfinning, vilken göres mer än ett år efter anställningens upphörande, är ogiltig.
9 §.
Utan hinder av vad genom dom eller avtal blivit bestämt om ersättning enligt. 7 §, må rätten annorlunda förordna därom, såframt väsentligen ändrade förhållanden påkalla det. Arbetstagare må dock icke förpliktas att återbära redan erlagd ersättning.
Är tillämpning av villkor, som upptagits i avtal rörande rätten till arbetstagares uppfinning, uppenbarligen stridande mot god sed eller eljest otillbörlig, må ock sådant villkor jämkas eller lämnas utan avseende.
10 §.
Den som till följd av stadgandena i denna lag vinner kännedom om uppfinning må ej utnyttja vad han sålunda erfarit eller utan laga skäl yppa något därom.
11 §.
För avgivande av utlåtanden i frågor, som avse tillämpning av denna lag, inrättas en uppfinningsnämnd bestående av ordförande och sex ledamöter.
Sådant utlåtande må inhämtas av arbetsgivare och arbetstagare, så ock av domstol när tvisten hänskjutits till dess avgörande. Samma rätt tillkommer även patent- och registerstyrelsen, när denna behandlar ansökan om patent på uppfinningen.
Ordföranden och två ledamöter utnämnas av statsrådet för viss tid bland personer, som icke kunna anses företräda arbetsgivar- eller arbetstagarintressen. Ordföranden och en av de nämnda ledamöterna, vilken tillika tjänstgör såsom viceordförande, skola ha avlagt för domartjänst erforderlig examen och vara förtrogna med domarvärv. Den andra ledamoten skall vara tekniskt utbildad samt äga insikt i patentfrågor.
De övriga ledamöterna, vilka skola vara förtrogna med arbetsförhållanden och av vilka två företräda arbetsgivarsidan och två arbetstagarsidan, utnämnas av statsrådet för två år i sänder på förslag av vederbörande organisationer.
För varje ledamot i nämnden utnämner statsrådet en suppleant, som uppfyller de för ledamoten stadgade behörighetsvillkoren.
Kostnaderna för nämndens verksamhet bestridas av allmänna medel. Närmare föreskrifter angående nämnden och dess verksamhet meddelas av statsrådet.
12 §.
Tvistemål angående arbetsgivare eller arbetstagare tillkommande rätt enligt denna lag handlägges av Helsingfors rådstuvurätt Härvid skola stadgandena angående rättegången i patentmål i tillämpliga delar iakttagas.
13 §.
Närmare bestämmelser om tillämpningen av denna lag utfärdas genom förordning.
14 §.
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1968.
Denna lag äger icke tillämpning på uppfinningar, som tillkommit före den 1.1.1968.
Helsingfors den 29 december 1967.
Republikens President Urho Kekkonen.
Handels- och industriminister Olavi Solonen.